« novembre 2004 | Accueil | janvier 2005 »

Aakkoset Jules

Lilypie 5th Birthday Ticker

Autot ; jostain kumman syystä Jules luulee että lahja on aina auto. Outoa. <virnistys>

Böö ! Tämänhetkinen lempihokema ; saa Tomin kikattamaan hervottomana...

Chloé ; hoitotädin 3,5-vuotias tyttö jonka Jules on ristinyt Koklé-nimiseksi. Tapaavat vain silloin tällöin, mutta puhuvat kovasti toisistaan. Esim kun Chloé ei halua syödä jotain kotonaan, hoitotäti sanoo että Jules tykkää siitä, ja päinvastoin.

Eva-serkku on maailman tärkeä, sen kanssa leikitään urakalla aina kun tavataan. On vain käsittämätöntä että serkut eivät ole joka kerta La Rochellessa aina samaan aikaan kuin me.

Finlande on meidän toinen maa ; äiti pälättää suomea minkä kerkiää ja käymme moikkaamassa Mumua ja Vaaria ja Anttia ainakin pari kertaa vuodessa.

Garage (autotalli) - joulupukin lahja meni nappiin ; molemmat pojat ovat haltioissaan. Jules rassaa autoja ylös-alas autohissillä, ja Tom harjoittelee seisomista ramppien nojautuen. Vinkeän näköistä, varsinkin kun laitetaan Tomille siniset mekaanikon haalarit...

Hanhiemon kultainen lipas ; jänniä kuvia, outoja riimejä ja joskus melkein pelottaviakin juttuja. Vakipaikalla sängyn päällä taulukourussa, iltalukemista varten. Kenkätalo ja kalastusjutut ovat lempijutut.

Isi eli Papa ; paljon suositumpi hahmo kuin äiti tällä hetkellä, koska jälkimmäinen on koko ajan pikkuveljen kimpussa. Epistä.

Jules, Jean - perheen ylivoimaisin nimikirjain.

Kia on Julesin sydänystävä. Ressulla on peräti kaksi pikkuveljeä ; voi kuvitella miten kova kohtalo se on kun yhdessäkin on jo noin kova kesyttäminen. Ehkä ne pikkuveljet leikkivät pian keskenään häiritsemättä isoja ?!?! *kohottaa kulmiaan toiveikkaana*

Lego-palikat, varsinkin Vaarin ostamat keltaiset kauhakuormaaja ja kuorma-auto ovat kallisarvoiset. Tom ei saa leikkiä niillä, varsinkaan joulupukin tuomilla paloautolla ja farmilla.

Muumit kiehtovat valtavasti. Vaikka videokasetin Jääkuningatar, sudet ja Nuuskamuikkusen yksinäisyys pelottavatkin kovasti videokasetilla, Muumitalo-kirja on suuri suosikki ja otuksista puhutaan jatkuvasti. Antin lahjoittama Muumipappa pehmolelu on pop ja joulukalentereissakin vilisi Muumimaan hahmoja.

Nukkumatti heittää unihiekkaa ; onneksi se ei kutita kuin silmiä...

Omenaa on kiva hokea ; Mumun opettama sana.

Pupu on Davidin lahjoittama turkoosi jänis, ja myös Julesin liikanimi. Alunperin se oli lyhennys "poupouille"-sanasta, porsastelun ja pöytäkommellusten takia. Antti-enon lempinimi ihan vauvana oli kanssa Pupu.  =D

Q tai kuu ; ihastuttavan pelottava möllikkä taivaalla aina välillä.

La Rochelle on suosittu lomakohde ; mamie ja papy asuvat siellä isossa talossa. Puutarhassa voi ajaa pyörällä ja jahdata naapureitten kissoja (talon oma kissa Natacha raapii ilkeästi). On vain muistettava muutama nyrkkisääntö : reimunkiljahduksilla otukset yleensä pakenevat ; jotkut tykkäävät jahtaamisesta ; Eva-serkun kissa Mistoufle taas antaa silittää itseään eikä suutu (paljoa) vaikka kiskottaisiin sen häntää.

Suomi on ihana paikka : siellä asuvat Mumu, Vaari ja Antti-eno. Sinne mennään lentokoneella, ja pelkkä kentälle saapuminen on yhtä juhlaa, lentsikoita vilisee joka puolella. Kun päästään sisälle koneeseen, saadaan lahjoja ja lounastarjottimella oliiveja ja tomaattia ja leipää - jos hyvin sattuu niin kinkkuakin ja pastaa. Perillä huristellaan autolla maalle ja siinä saa sopivat torkut, ennen kuin hypitään ritarilinnassa ja leikitään kaikkea muuta hauskaa isovanhempien kanssa.

Tom - vänkä pikkumies joka ilmestyi taloon puolisen vuotta sitten. Alkaa jo kuulumaan vakikalustoon ja sopeutuu esikoisen reviiriin ihan kiitettävästi.

Uuna elikkä siis juna on kovassa suosiossa tällä hetkellä. Tom sai syntymälahjaksi puisen Brio-junan, joka himottaa Julesia kovasti.

Vauvojen elämä on paljon helpompaa ! Käy kateeksi Tomia, kun sen ei tarvi mennä potalle, syödä kokonaisia vihanneksia, mennä nukkumaan aikaisin...

Winnie on Nalle Puh ranskaksi ; yksi Julesin lempihahmoista, Tiikerin ohella.

Xxxxx - suukot on tyttöjen juttuja !

Yöpuku ; tarkoittaa että nukkumaanmenoaika lähestyy. Sitä ennen harjataan hampaat (hammastahna on namia) ja katsotaan sää telkasta.

Zorro-asu kiehtoo lelukaupan mainoslehtisessä ; joko naamiaisleikit alkavat näin pienenä ?!

Å ranskalaisittain oh la la !

Äiti on kyllä visusti Maman ; harvemmin tulee käytettyä suomenkielistä muotoa. Paitsi joskus kun pitää saada äiti hyvälle tuulelle...

Öhöm ?

David ja Kevin - lontoolaiskaverimme jotka kävivät joulukuun alussa. Jules puhuu vieläkin "ystävistä", ja kun kävimme yhdessä ruokaostoksilla se halusi välttämättä mennä ystävien kanssa...


Paluumatkan huumaa

Tom hekotti puolet matkasta ja nukkui toisen puolen... Jules sen sijaan kinusi tekemistä, halusi pois vöistä ja vaikka juoksemaan tienpenkereelle - kunhan oltaisiin pysähdytty.

Tässä ikuistettuna pikkumiehen matkaeleganssia ; Oililta saatu Suomi-pipo komeasti päässä ja rakas Sophie-kirahvi tiukasti mukana menossa.


Tapaninajelu mersulla

Nonni, sinne meni joululoma...

Lisäjuttuja odotellessa tässä jo kuva kärsimättömille, Jules ja Jean meidän tapaninpäivän mersuajelulta Ile de Ré -saarella. Aurinko paistoi niin että uskaltauduimme juomaan kaakaot terassilla !

Joulutarinoita pikapuoliin heti kun saan kuvat.


Joulu !!!!!!!!!!!!

Lahjoja tuli niin paljon että nippa nappa mahdutaan Twingoon paluumatkalla. Kohta pitää kai ostaa kattoteline ja/tai peräkärry, tai peräti vaihtaa autoa...

Jules sai joulupukilta ison autotallin ja Lego-farmin sekä Lego-paloauton, sammakko-kylpyammekorkin, pikkuautoja, muutaman kirjan ja ties vaikka mitä vielä. Tom repi innoissaan lahjapapereita ja niistä ilmestyi virikeleluja joilla isommat leikkivät innolla... ja pienen vinkeän yövalon poikien yhteiseen huoneeseen, ja kaikkea muuta kivaa.

Jean löysi paketeista valitsemansa nahkatakin ja yllätyksenä silkkisen kaulahuivin, joka taiottiin viime tipassa Samaritainen hyllyjen perukoilta. Itse sain ihanan ison (toivomani) uunivuoan, metallisia keittiökapistuksia (purkkeja, vaa'an...) sekä pikkuruisen mageen mp3-soittimen.

Serkuilla on jostain syystä tapana mennä piiloon makuuhuoneeseen siksi aikaa kun pukki käy, koska pukki ei halua nähdä lapsia. Outo juttu, kyllä suomalainen pukki on lapsiystävällisempi !


Riti rati ralla...

Onpa hyisen kylmää ! Pihallamme oli puolisen senttiä lunta kun tulin kotiin eilen illalla, ja puinen terassi oli pääkalloliukas.

Viimeinen työpäivä on karmean kiireinen, mutta on pakko kommentoida eilistä La Samaritaine -keikkaamme :

Tiia ja Edith ottivat varaslähdön lipittämällä tavaratalon baarissa konseptilimuja, mutta kirin heidät kiinni kippaamalla oman joulunmakuisen kuplivani alta aikayksikön. (Hei, minähän olen sitten limukala ?!?!)

Ehdimme tekemään myös tuhoja parissa eri kerroksessa ennen sulkemisaikaa. Löysin mm. pitkään himoitsemani saapikkaat : ruskeat krokokuvioiset ja kapeakorkoiset unelmat (Lundi Bleu -merkkiset), jotka ovat täydellisen epäkäytännölliset, liukkaat ja takuuvarmasti kylmätkin. Siis lyhyesti, ilman niitä en voisi elää ! Jo koekävely tavaratalon käytävällä oli käydä kohtalokkaaksi - nämä oli pakko saada...  =D

Sitten suuntasimme tavaratalon näköalaravintolaan, jossa pälätimme niin innokkaasti että unohdimme melkein juoda aperot. Tarjoilija pörräsi pöydän ympärillä odottaen, että joku meistä saisi lasin loppuun ja maistaisi beaujolais-pullosta, hyväksymmekö sen ruuan kyyditsijäksi.

Ateria jatkui kovan juttelun merkeissä ; pysähdyimme sentään pohtimaan mikä outo mutta silti hyvin tuttu sivumaku oli alkuruuan ohessa tulleessa gaspacho-tyylisessä lisukkeessa, ja Edithin puhuttua raparperista älysin että se oli mansikkaa ! Täysin odottamaton makuelämys - mutten taida kopioida kotona.

Nautimme ikkunapöydän näköalasta Seinelle ja Pont Neuf -sillalle. Iltavalaistuksen kruunasivat joka toinen minuutti ohi lipuvat jokilaivat, ja ilta hujahti aivan liian nopeasti. Mutta uusimme tapaamisen lounaan merkeissä heti kun tammikuun alennusmyynnit alkavat, joten lisähupia ja muovikorttituhoja on tiedossa piakkoin.

Nyt yritän saada pulkkaan kaikkia kiireellisiä työjuttuja ; lounastunnilla livahdan kampaajalle ja kuudelta lähtee juna Montparnassen asemalta. Saavun La Rochelleen yhdeksältä, juuri ajoissa illalliselle. Odotan jo innolla anopin kokkaamaa herkkuateriaa - ja ennen kaikkea perheen miesten näkemistä !

Lokikirja lähtee myös joululomalle 28.12. asti ; lumenkimalteista joulutunnelmaa, kuusentuoksua ja ihanaa joulua kaikille.

     JOYEUX NOEL & ILOISTA JOULUA !!!


Shoppailusafari ja pikkujouluillallinen tähtäimessä...


Iloista Joulua ja piparintuoksua !!!


Pojat (iso ja pienet) huristelevat parhaillaan kohti La Rochellea, ja minä suunnittelen hiki hatussa ohjelmaa itselleni kahdeksi vapaaillaksi.

Tiistaina menemme Edithin ja Tiian kanssa kaupungille pika-shoppaamaan ja illalliselle, ja tänä iltana on tarkoitus pomppia tavarataloihin ja katsoa löydänkö vihdoin oikeanlaisen valokuva-albumin Tomille, ja viime tipan lahjan tai pari.


Joululoma lähestyy ja kalenterin luukut hupenee

Jean ja pojat lähtevät joululomalle jo maanantaina heti aamusta, ja minä jälkijunassa keskiviikkona töitten jälkeen.

Jules puhuu kovasti Eva-serkusta joka tulee myös La Rochelleen, ja joulupukki on jo hyvin tuttu käsite. Viikonloppuna oltiin Belle Epine -ostarilla ja nähtiin elävä joulupukki ; se vilkutti meille ja Jules vilkutti innoissaan takasin !

Lahjoja ei vielä tarvi sen kummemmin piilotella, mutta yksi on silti kateissa. Epäilen kyllä että se johtuu omasta hajamielisyydestäni pikemminkin kuin Julesin uteliaisuudesta... 22.12. lähtien lokikirjakin on lomalla, mutta uusia päivityksiä on tiedossa vielä ensi viikolla ja sitten taas tiistaista 28.12. lähtien, heti kun pääsen koneen äärelle.

Iloista joulua kaikille ! <:o)


Jouluherkkuja ja onnellisia ipanoita

Edith järjesti jo perinteiseksi tulleet joulukekkerit kotonaan, ja saimme syödä suussasulavia herkkuja iloisessa pöytäseurassa. Kinkut, sienisalaatit, pororullat ja muut menivät makoisiin suihin lasten leikkiessä keskenään.

Kaksoset Emil ja Oskar sekä Tom peuhasivat kilvan puuhamatolla, ja isommat leikkivät omia leikkejään.

Lounaspippaloitten kohokohta oli Ranskan kummien virkaanastuminen, kastetodistusten ja kummipoikien potrettien jakamisen merkeissä. Oskar ja Emil saivat veturin ja auton muotoiset hopeiset säästölippaat tapahtuman kunniaksi, ja salamat vain räiskyivät kun meidät ikuistettiin.

Aleksi oli lahjoitti anteliaasti vanhoja lelujaan Kialle ja Julesille, ja jälkimmäinen oli pakahtua onnesta kun sai ison keltaisen kauhatraktorin.

Paluumatkalla autossa Jules nukkui kapistus sylissään, ja illalla oli hurja tahtojen taistelu ettei lelu päätynyt ihan sänkyyn asti vaan jäi lattialle...


Pottaritari ja konttailuneuvos

Jules hallitsee jo pottailut aika hyvin ; normaaleissa kotioloissa muistaa melkein joka kerta kiljaista että potta äkkiä, ja päikkäreillä ja öisinkin vaippa on kuiva. Kamala homma selittää miksi vielä laitetaan vaippa yöksi...

Tom puolestaan hyssyttää nelinkontin ahkerasti, ottaa vauhtia kuin mäkihyppääjä ja sitten laskeutua tössähtää nenälleen. Tämä on toistaiseksi ainoa hyväksi havaittu keino päästä eteenpäin.

Takapakki sujuu edelleen hienosti ; joka toinen minuutti pitää päästää poika pälkähästä nojatuolin tms esteen alta - pää vain pistää esiin ja kova protestointi kuuluu kun matka pysähtyi.


Viinikala tapaa kaksi jugurttikalaa

David ja Kevin olivat meillä tänä viikonloppuna vierailulla Lontoosta. Jules oli haltioissaan uusista ystävistään ja seurasi niitä joka paikkaan. Monoprix'ssä ruokaostoksillakin se halusi välttämättä seurata "ystäviään" eikä meitä...

Pojat saivat uuden liikanimen jugurttikala : Kevin juo aina viinilasinsa loppuun ennen muita ja sitä sanotaan leikillään viinikalaksi (wine fish). Sama sanonta pätee mihin vain, mm olutkala, maitokala... ja Jules ja Tom saivat nimikkeen jugurttikala koska syövät ko maitotuotetta niin paljon kuin vain annettaisiin.

Kävimme koko poppoo sunnuntaiostoksilla Belle Epine -ostoskeskuksessa ; Kevin, pojat ja minä Twingolla ja Jean Davidin kanssa sivuvaunulla. Alla kuva Wallace & Gromit -kohtauksesta sivuvaunuineen !


Maa valkoisena...

Eilen illalla kun lähdin töistä kotiin, La Défensella oli maa valkoisena - suolasta !

Olivat näemmä saaneet jostain lumivaroituksen ja innostuivat mustan jään pelossa suolaamaan jalkakäytävät ja raput. Koko tienoo oli valkoisena suolarakeista - jotka luistivat keljusti. Mustalla jäällä olisi ollut melkein helpompaa kävellä.

Tom sai elämänsä ensimmäisen flunssan, nenä tukossa ja aivastelee kovasti. Kenkku olo, kitisi monta kertaa viime yönä - nyt on kaikilla kelju olo. Ainoastaan Jules nukkui kuin tukki, vaikka Tom oli ensimmäistä yötä sen huoneessa.

David ja Kevin Lontoosta ovat meillä kyläilemässä viikonlopun, ja koska Tom nukkuu yönsä taas meillä oli mainio tekosyy siirtää se vierashuoneesta Julesin huoneeseen. Mutta taisi olla huono taktinen veto, viime yö oli "lapsiperhe" -uramme rasittavin yö.

Jules oli eilen illalla haltioissaan kun sai seuraa yöksi, mutta Tom kitisi niin paljon että se päätyi pikkuhuoneeseen matkasänkyyn. Isoveli varmaan ihmetteli mihin huonekaveri oli yön aikana haihtunut.


Joulukalenterit aukeaa

Tänään meille tuli pieniä erimielisyyksiä joulukalenterin luukkujen avaamisesta - yllätys yllätys !

2,5-vuotiaan ajankäsitykseen ei taida mahtua vielä semmoinen kuin kuukausi.

No kumminkin, luulisin ainakin että pääsimme yhteisymmärrykseen siitä että joka päivä avataan yksi luukku - ja minun valitsemassani järjestyksessä.

Jules tietenkin tykkää että on ihan hoopoa niuhottaa avaamisjärjestyksestä, mutta kun niissä sattuu olemaan numerot... Miten aikuiset voivatkin olla kaavoihin kangistuneita, hohhoijaa.


Syöttötuolisirkus käynnistyy

Tom on siirtymässä auttamattomasti pikkuvauva-ajasta isompien kuvioihin ; olemme aloittaneet jo syöttötuolin koeajon, tosin toistaiseksi vain huvin vuoksi. Istuma-asento on sen verran hutero että soseet eivät menisi oikeaan jakeluosoitteeseen ; ruoka-aikoina palataan sitteriin jossa on tehokkaat vyöt olkapäillä...

Otimme myös esiin joulukalenterit ja ensimmäinen luukku avataan illalla.

Huom : Julesilla mumun antama espanjalainen t-paita viime kesältä !