Maurelita

Normandiassa grillikekkeriviikonlopulla

Olimme koko viikonlopun Evreux'n tienoilla tuttujen luona kyläilemässä.

Isäntäperheessä on samanikäiset pojat kuin meillä ; Noan 3v ja Evan 1v+risat sekä meidän ipanat vipelsivät jättimäisessä puutarhassa hulluna aamusta iltaan. Kyläpaikassa on leluja aivat holtittomasti (veinkin tuliaisina vaatteita...) : mm pihalla on polkutraktori, liukumäki, sähkökäyttöinen kolmipyöräinen mopo, ruohonleikkuri, kaksi potkuautoa...

Pikkuneiti Tiyana oli myös mukana mutta emme saaneet katraasta yhteistä kuvaa, koska aina joku viiletti kuvasta pois ja lopulta joku konttasi Tiyanan päälle ja neiti sai itkukohtauksen poikien kovasta kohtelusta. Niin ne pojat alkaa kiusata jo noin pieninä.

Kuvat vasemmalta oikealle : Tom Noan ja Jules leikkimökissä ; Jules ja Noan keinumassa krokotiilillä ja taustalla motoristimme Tom ; Jean ja Tom hurjastelevat...

Tumma vastaan vaalea

Kaikki on todellakin suhteellista !

Hymyilytti kovasti lounastunnilla kun hain läheisestä ruokakaupasta voileipää, ja vertailin "dwich"-tarjonnan nimikkeitä. Yksi varsinkin oli hupaisa ; vaalea parilla hassulla rouheella höystetty leipä kulki nimellä "brun" eli tumma, vaikkei ollut eläessään ruista nähnytkään.

No, pariisilainenhan elää patongista ja kaikki rouheleivät ovat terveysintoilijoitten ja vouhottajien ruokaa... Leipomoissakin usein hyllyillä lojuu erikoisleipiä jotka ovat kovissa hinnoissa ja menevät kaupaksi lähinnä patonkien päästyä lopahtamaan. Jälkimmäisen elinaika kun on korkeintaan neljä tuntia, niitä paistetaan monta kertaa päivässä ja hintakin on vain päätähuimaavat 0,80 euroa tai sinne suntaan, korttelista riippuen.

Toisaalta aivan päinvastainen mitta-asteikko pätee hiusväreistä puhuttaessa : esim. kotimainen ruskeaverikkö olisi täkäläisen asteikon mukaan jo melkein blondi. Keskiruskea on selvä blondi ja Suomessa vaaleaksi noteerattu lähestyy platinaa täällä. Minunkin punainen tukkani vaaleilla raidoilla on tehnyt minusta blondin !

Apua...

Lastenkemuilla

Kia täytti 3v ja meidän pojat oli kutsuttu lastenkemuille sunnuntailounaan merkeissä. Onneksi tässä iässä vielä vanhemmatkin kutsutaan mukaan...

Tarjolla oli legendaarisen herkullisia ruokia, ihanaa seuraa ja villiä vipellystä lastenhuoneen puolella ja ruohonjuuritasolla muutenkin.

Lapsia oli niin paljon että hyvä kun lattialla mahtui kävelemään - vai johtuiko se siitä että olivat niin vikkeliä ja kerkisivät joka paikkaan ?!?!  =D

Alla todiste Edithin lyömättömästä luovuudesta : T'Choupi-kakku riemastutti ipanoita, ja me isommat herkuttelimme myös oliivimuffinsseilla, kana-salaatilla, ricottasikaareilla, ym. Kuvissa myös Kian ihana pinkki huone ja kutsuvieraat karkkikulhon kimpussa ; näkee kuka ei saa karkkia kotona...

Sisustussafaria

Tänään saapuivat toissakuussa tilatut sohva ja ruokapöytä tuoleineen !

Pojat olivat melkein yhtä innoissaan kuin mekin, ja sähläsimme kilvan kalustamassa ruokapuolta ja uutta siipeä.

Nyt sisustussafari jatkuu uusissa merkeissä : kun huonekalut ovat paikallaan, seinät vaikuttavatkin oudon tyhjiltä.

Suunnitelmissa - joskus kaukaisessa tulevaisuudessa - ovat taulukouru oranssille takaseinälle, tummat kirjahyllyt kuten olohuoneessa, takorautaisen kynttiläkruunun etsintä sekaisesta kellaristamme, läpinäkyvä auringonkukilla koristettu vahaliina jotta voimme nauttia pöydästä ja samalla suojata sen...

Baariperhoset valloillaan

Vaihteeksi taas liikekannalla ; sovin Angelan ja Nanan kanssa treffit illaksi ja koko päivän rutiinit ovatkin ihan katollaan. Tavanomaisuutta vastaan pitäisi pyristellä ahkerammin, tulee sanoinkuvaamattoman kepeä olo.

Aamulla sen sijaan että olisin hipsinyt talossa meteliä pitämättä ja heittänyt ekat vastaantulleet vaatteet päälle, ehdin vaihteeksi miettiä mitä laitan päälle odottaessani hoitotädin saapumista.

Sitten huristin fillarilla pulloroskiksen kautta metrolle ; kuvitelkaa meidän kujalla ei vieläkään lajitella jätteitä koska isot roska-autot eivät mahdu ajamaan meille, ja kaikki paperit ja purkit ja lasit päätyvät samaan roskikseen. Hinaan sinnikkäästi pullot ja purkit lasinkeräykseen, mutta tuntuu että olen ainoa jolla on asiasta huono omatunto. Olen päättänyt valistaa poikia asiasta heti kun ymmärtävät - pakko hoitaa itse ympäristöopin- ja kansalaistaidon tunnit, täällä ei ymmärtääkseni pahemmin noita asioita mainita koulussa.

Palatakseni päivän ohjelmaan, lounastunnilla pompin innoissani kampaajalle ja on kiva olla "pyntätyn" oloinen, vaikka kampaus nyt onkin mahdollisimman luonnollinen ja suora kuten pyysin. Sinänsä se on saavutus, sillä kampaajien on jostain syystä lähes mahdotonta päästää käsistään "normaalin" näköisiä ihmisiä. <virnistys>

Baariperhosten harvassa ulkoiluttamisessa piilee se vaara, että suuret odotukset kasautuvat yhteen iltaan, johon pitäisi saada mahtumaan koko kuukauden toiveet : shoppailua, käppäilyä kivoilla kaduilla, ikkunaostoksia, tavaratalon myöhäisilta, muutama trendikäs baari ajan hermolla pysymistä varten ja kohokohtana herkuttelu tarkasti valitussa bistrossa makuhermoja kutkuttavan punaviinin kera.

Ehdin kelaamaan rue de Rivolin putiikkeja (Henkalla on ollut perusremppa, en meinannut tunnistaa koko puljua ; niillä on jopa äitiysvaatteita - mokoma myöhästyivat...) ja sokerina pohjalla BHV-tavaratalo mistä löysin Kialle synttärilahjan ja läjän vaatteita joita EN ostanut.

Sitten lipitimme kolmeen pekkaan lasilliset (mojito, caïpirinha & ti'punch : kuka joi mitä ?!) Pick-Clops -baarin terassilla, josta pampparoimme Au Petit Fer à Cheval -bistron idylliseen tunnelmaan syömään maukkaat liha-annokset. Raflan nimi tulee hevosenkengän muotoisesta baaritiskistä, ja sisustus on tyypillisen pariisilainen : tummaa puuta ja messinkiä, tarjoilijamiehet liiveineen ja essuineen ovat kuin toissa vuosisadalta - ja huippuystävällisiä.

Tänään töissä

Ranskassa oli tänään työpäivä.

Asiassa ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, mutta perinteisesti lundi de Pentecôte eli helluntai oli lomapäivä, ja takuuvarma "silta" eli pidennetty viikonloppu joka osui joka vuosi sopivasti maanantaihin, toisin kuin aselepo- ym merkkipäivät.

Mutta pääministeri Raffarin hallituksineen onkin päättänyt, että jos koko Ranska tekee töitä yhden ylimääräisen päivän kansallisen solidaarisuuden merkeissä, saadaan varoja parantamaan vanhusten elinolosuhteita. Tämä lähinnä koska toissavuotiset helteet tappoivat tuhansia vanhuksia, sairaaloiden ja eläkekassojen pystymättä tekemään heidän avukseen muuta kuin valittamaan varojen ja resurssien puutetta.

Kaiken huipuksi toukokuun kaksi muuta lomapäivää eli vappupäivä ja toisen maailmansodan aselepo 8.5. osuivat kummatkin sunnuntaiksi, ja kuten saattoi olettaa päätös otettiin vastaan maanlaajuisella purnauksella. Ammattiliitot kipusivat verhoihin, täkäläisen sanonnan mukaan (meillä Tom toteuttaa käytännön ihan kirjaimellisesti) ja uhkasivat lakkoilla... juuri tuona kyseenalaisena päivänä !

Lopputuloksena ainoastaan 44% ranskalaisista oli töissä ; kaupungin virastot ja jopa koulut olivat kiinni monissa paikoissa, ja ne poloiset jotka tekivät töitä muidenkin edestä eivät tienneet minne laittaa koululaisensa, ja tietenkin julkinen liikenne lakkoili myös. Pääministeri tuntui ajattelevan että tehköön kukin mitä haluaa ; oli itse sairaalassa leikkauksessa ja viis veisasi koko jutusta. Bravo.

Hupaisana jälkikirjoituksena mainittakoon, että Ranskan valtion rautatiet SNCF kiersivät asian ovelasti : he päättivät antaa lomapäivän ja korvaukseksi pidentää päivittäisiä työtuntejaan 1 minuutilla 52 sekunnilla. Tämä olisi ehkä ollut uskottavaa Sveitsissä missä junat kulkevat minuutin tarkkuudella, mutta Ranskassa asia lähinnä naurattaa... muita paitsi junalla matkustavia.

Tom täytti vuoden !

Vietimme Tomin ekoja synttäreitä lounaskekkereitten merkeissä, ja Jules oli huolissaan saako itse ollenkaan lahjoja. Kaikki "kukin vuorollaan" -selitykset olivat turhia, sillä kutsuvieraamme eivät olleet Julesin synttäreillä joten kummallekin oli lahjat...

Jules sai väritys- ja askartelusalkun sekä valtavan ison poliisiveneen lisukkeilla : helikopteri, vesiskootteri, sireenit, kapteeni, perämies (joka näyttää Lemmenlaivan Julielta...) jne. Tom vuorostaan sai beige-oransseja vaatteita (äiti oli haltioissaan) ja ihanan meluisan ratin jossa seikkailee pieni auto ja josta lähtee starttaus, tööttäys- ym autoiluun liittyviä ääniä.

Allaolevassa kuvassa pikkuisen Tiyana-neidin eleganssia ; päivänsankari oli haltioissaan seurasta kuten myös kakun päällä liekehtivästä kynttilästä...

Shoppailuinfoa tyttökavereille

Scoop : luin juuri että Stella McCartney on suunnittelemassa vetimiä Henkalle ja Maukalle !

Nelisenkymmentä eri mallia Stellan luomuksia tulee myyntiin marraskuussa ; tuleeko ryysis olemaan pahempi kuin Karl Lagerfeldin tekeleitten johdosta ?!?! Edellämainitun mallit eivät kiinnostaneet kummemmin, mutta Stellalta pitäisi löytyä ehdottomia vetonauloja.

Eli nyt kalenterit esiin ja rustatkaa shoppailusafari koodinimellä "Stella McCartney for H&M" marraskuun puolelle.

Sitä odottaessa voi lähettää kiitollisia ajatuksia

Dove-mainoskamppanjan takana lymyäville aivoille. Mainiot kaksi kertaa tavallisia mainoskamppanjoita tehokkaammat julisteet vetoavat jokatytön tavanomaisuuteen, ja saavat tuntemaan olonsa puhtoisaksi ja muutenkin hyväksi. Kate Moss suksikoon suolle !!!

La Rochellen hurvittelujen jälkimaininkeja

Hip hei... ja paluu arkeen La Rochellen hurvittelujen jälkeen. Olemme tosin melkein väsyneempiä kuin ennen "lomaa" : Tom kitisi pari yötä poskihampaitaan, jotka kaikki neljä (mokomat !) tekevät tuloaan yht'aikaa, kun taas serkukset Jules ja Eva hyppivät hullun lailla iltaisin eivätkä malttaneet nukkua inhimilliseen aikaan...

Viikonloppu oli tapahtumarikas : kävimme Ile de Ré -saarella lounaalla ipanoitten kanssa, Jules pääsi sivuvaunuajelulle sylissäni mm toriostoksille ja parille muullekkin lyhyelle reissulle. Tenava on uskomattoman ylpeä kun saa istua kypärä päässä ja ohikulkijat katsovat meitä. Varsinkin kun muita lapsia on ihmettelemässä, Jules on pakahtua tärkeydestä !

Ostimme Tomille uuden "isojen" turvaistuimen [kuulen tänne asti erään ahkeran blogilukijan helpotuksenhuokauksen...] ja paluumatkalla takapenkkiläiset pitivät hauskaa toisiaan kutitellen ja lelut vaan viuhtoivat peruutuspeilissä.

Harjoitin myös luovaa kierrätystä anopin ompelukoneella paikkaamalla Jeanin farkkuja ; taiteilin keltaruudulliset paikat isolla oranssilla siksakilla - Jules seisoi vieressä kun ompelin ja hoki että isi konttaa moton alla ja rikkoo housut...

Henkistä vasarointia

Viikon motto :
Quand on n'a qu'un marteau, tout ressemble à un clou.
(Kun käsillä on vain vasara, kaikki näyttää naulalta.)

                *   *   *

Mokoma vesirokko alkaa nujertua - oli jo aikakin, toivottavasti jättämättä pysyviä merkkejä. Olikin turhauttavaa olla koko helteinen vappuviikonloppu sisällä ikkunaluukkujen takana, ja odotamme innolla pääsevämme tuulettumaan meren rannalle La Rochelleen pitkäksi viikonlopuksi.

Saimme kutsun pikku-Tiyanan ristiäisiin, ja lounastunnilla suunnistan Zara-putiikin lastenosastolle toivoen että näkemäni pellava-asu (kokoa 3v) on vielä jäljellä rekissä...

Mutta suurin pähkäilyn aihe on mitä itse laitan päälleni ? Jos löytäisin vinkeän kesämekon, se kävisi sekä tulossa oleville synttäri- ja lastenkemuille, että ristiäisiin. Matemaattisesti, kun tulevilla kuusilla kutsuilla on kahden eri kaveripiirin jäsenet kolmena eri kertana, tarvin vähintäänkin kolme eri asukokonaisuutta, eikö niin ?!?! =D

Ja sarjassamme kuka kissan hännän nostaa jollei kissa itse, mainittakoon että olen kunnostautunut "kilpailevalla" blogilla eli täyttänyt Pariisin Piiperoitten sivuja, mm linkkejä ja osoitteita...

Viimeisenä mutta virkistävimpänä, tutustuin juuri virtuaalisesti valokuvaajaan nimeltä Melvin Sokolsky : The Prisoner -telkkasarjan surrealistista maailmaa muistuttavassa tunnelmassa ikuistetut 60-luvun muotikuvat ovat vaikuttavinta mitä olen pitkään aikaan nähnyt ! Harmi että valokuvanäyttely Pariisissa loppuu jo tänä viikonloppuna.

Kotimainen vappu

Tuore kuva kotimaisesta vappumaisemasta ! Aitoon vapunviettoonhan kuuluu siman ja tippaleipien ohella kesäkengissä lumisohjossa ramppaaminen... hih.

ILOISTA VAPPUA !!!