Kaikki on todellakin suhteellista !
Hymyilytti kovasti lounastunnilla kun hain läheisestä ruokakaupasta voileipää, ja vertailin "dwich"-tarjonnan nimikkeitä. Yksi varsinkin oli hupaisa ; vaalea parilla hassulla rouheella höystetty leipä kulki nimellä "brun" eli tumma, vaikkei ollut eläessään ruista nähnytkään.
No, pariisilainenhan elää patongista ja kaikki rouheleivät ovat terveysintoilijoitten ja vouhottajien ruokaa... Leipomoissakin usein hyllyillä lojuu erikoisleipiä jotka ovat kovissa hinnoissa ja menevät kaupaksi lähinnä patonkien päästyä lopahtamaan. Jälkimmäisen elinaika kun on korkeintaan neljä tuntia, niitä paistetaan monta kertaa päivässä ja hintakin on vain päätähuimaavat 0,80 euroa tai sinne suntaan, korttelista riippuen.
Toisaalta aivan päinvastainen mitta-asteikko pätee hiusväreistä puhuttaessa : esim. kotimainen ruskeaverikkö olisi täkäläisen asteikon mukaan jo melkein blondi. Keskiruskea on selvä blondi ja Suomessa vaaleaksi noteerattu lähestyy platinaa täällä. Minunkin punainen tukkani vaaleilla raidoilla on tehnyt minusta blondin !
Apua...
Hih ja hah! Blondi muka! Menikö järkikin samalla, kun tuli raidat 8)?
Meillä tavis patonki maksaa 80 senttiä, muka gourmet-patonki (joka ei ole edes hyvää) euron ja minä onneton, joka tykkään seesaminsiemen-patongista saan maksaa 1.10 omastani! Ja arvatenkin se on tehty pahemman makuisen patongin pohjaan...
Rédigé par : Paivi | 01 juin 2005 à 22:36