Cadarache vei sitten ITER-fuusioydinvoimalan japanilaisten nenän edestä. Suuri taloudellinen voitto poliittisen kädenväännön jälkeen ? Maan lehdistö tuuletti asianmukaisesti ja esitti kilvan kaavioita fuusioydinvoimalan periaatteesta. Vihreät osoittivat tunnollisesti mieltään. Kaikki sujuu tutun kaavan mukaan, mikä kummallisesti pönkittää turvallisuudentunnetta.
Minulle Cadarache on siitä tuttu nimi, että entinen työnantajani oli kustannusfirmansa lisäksi lanseerannut pienen mutta kunnianhimoisen konsulttipalvelun, joka erikoistui kriisitiedotukseen. Kyseinen ydinvoimala sattui olemaan suurin (ja mitä luultavimmin ainoa) pysyvä asiakas.
Silloin asia ei vaan olisi voinut vähemmän kiinnostaa. Vastavalmistuneena tiedotusalan "eksperttinä" kuvittelin tietäväni vähintäänkin kaiken tietämisen arvoisen alasta ; varsinkin kun lopputyöni käsitteli juuri Ranskan sähkö- ja kaasulaitoksen EDF/GDF tiedotuksen perusteellista uudistamista. Ydinvoiman vastustajalle aihe tuntui hyvinkin haastavalta, ja mielestäni olin kartoittanut paljon mielenkiintoisia varjoalueita.
Mutta oliko Cadarache sittenkään tappio ympäristölle ? Fissioydinvoimaa on helppo vastustaa ; reaktoreitten vaarat ja jätteitten ongelmallisuus tiedetään liiankin hyvin, mutta entäpä tämän fuusiovoiman haittapuolet ? Puhutaan päästöistä, mutta mitä ne oikein ovat ?
Koska emme kuitenkaan suostu siirtymään luolakaudelle ilman videotykkejä, kännyköitä ja metallikuorisia kumirinkuloitten varassa kiitäviä palvottuja menopelejä, se sähkö pitää kehittää jostain. Täysin puhdasta sähköä ei liene olemassakaan.
[Tässäpä oiva tilaisuus paasata uudistuvien energiojen puolesta ; aurinko-, maalämpö- ja tuulienergia plääp plääp plääp...]
Kaikesta tästä hyödyttömästä valituksesta paljastui jotain positiivistakin : metrossa istuessani tarve kommentoida tätä ilmaiselehden uutista oli polttava, ja ensi kertaa pitkästä aikaa liuska toisensa jälkeen täyttyi sujuvasti. Onneksi sentään sensuroin radikaalisti blogiin vain murto-osan !
[Joko koko lukijakunta nukahti ? Tuli ihan suomenkuvalehtimäinen olo...]
Nyt pitäisi vain keksiä millä saan naputettua tekstit livenä blogiin, ilman läppäriä metrossa... lähes viikon viiveet ajankohtaisaiheisiin ovat turhauttavia, unohdan mistä alunperin halusin puhua.
le finnois pour moi c est du chinois. Mais je sais pas s il est pas en train de nous dire : quand ca va sauter c est toujours les memes qui vont payer
Rédigé par : ali guieri | 05 juillet 2005 à 15:36