Maurelita

Ai mikä Cadarache ?!

Cadarache vei sitten ITER-fuusioydinvoimalan japanilaisten nenän edestä. Suuri taloudellinen voitto poliittisen kädenväännön jälkeen ? Maan lehdistö tuuletti asianmukaisesti ja esitti kilvan kaavioita fuusioydinvoimalan periaatteesta. Vihreät osoittivat tunnollisesti mieltään. Kaikki sujuu tutun kaavan mukaan, mikä kummallisesti pönkittää turvallisuudentunnetta.

Minulle Cadarache on siitä tuttu nimi, että entinen työnantajani oli kustannusfirmansa lisäksi lanseerannut pienen mutta kunnianhimoisen konsulttipalvelun, joka erikoistui kriisitiedotukseen. Kyseinen ydinvoimala sattui olemaan suurin (ja mitä luultavimmin ainoa) pysyvä asiakas.

Silloin asia ei vaan olisi voinut vähemmän kiinnostaa. Vastavalmistuneena tiedotusalan "eksperttinä" kuvittelin tietäväni vähintäänkin kaiken tietämisen arvoisen alasta ; varsinkin kun lopputyöni käsitteli juuri Ranskan sähkö- ja kaasulaitoksen EDF/GDF tiedotuksen perusteellista uudistamista. Ydinvoiman vastustajalle aihe tuntui hyvinkin haastavalta, ja mielestäni olin kartoittanut paljon mielenkiintoisia varjoalueita.

Mutta oliko Cadarache sittenkään tappio ympäristölle ? Fissioydinvoimaa on helppo vastustaa ; reaktoreitten vaarat ja jätteitten ongelmallisuus tiedetään liiankin hyvin, mutta entäpä tämän fuusiovoiman haittapuolet ? Puhutaan päästöistä, mutta mitä ne oikein ovat ?

Koska emme kuitenkaan suostu siirtymään luolakaudelle ilman videotykkejä, kännyköitä ja metallikuorisia kumirinkuloitten varassa kiitäviä palvottuja menopelejä, se sähkö pitää kehittää jostain. Täysin puhdasta sähköä ei liene olemassakaan.

[Tässäpä oiva tilaisuus paasata uudistuvien energiojen puolesta ; aurinko-, maalämpö- ja tuulienergia plääp plääp plääp...]

Kaikesta tästä hyödyttömästä valituksesta paljastui jotain positiivistakin : metrossa istuessani tarve kommentoida tätä ilmaiselehden uutista oli polttava, ja ensi kertaa pitkästä aikaa liuska toisensa jälkeen täyttyi sujuvasti. Onneksi sentään sensuroin radikaalisti blogiin vain murto-osan !

[Joko koko lukijakunta nukahti ? Tuli ihan suomenkuvalehtimäinen olo...]

Nyt pitäisi vain keksiä millä saan naputettua tekstit livenä blogiin, ilman läppäriä metrossa... lähes viikon viiveet ajankohtaisaiheisiin ovat turhauttavia, unohdan mistä alunperin halusin puhua.

Matkalla maineeseen

Piiperot kirjautuivat juuri Blogilistalle ; toivottavasti saamme uusia lukijoita !

Tiedoksi uusille vieraijoille, työn alla piiiiiiitkä pamfletti ympäristö(epä?)ystävällisestä Cadarache-voimalasta ranskiskantilta...

Ja huomenna Tyttökaverit taas tempaisevat Le Marais -korttelissa : luvassa kuumia shoppailuvinkkejä ja ravintola-arvosteluja, ylläolevan mallin mukaan !

Pikku-Tiyanan juhlat

Yli viikon jatkuneen helteen jälkeen saimme niskaamme kamalan trooppisen kaatosateen juuri aperitiiville päästyämme, ja ukkonen vain kolisteli ja salamat paukahtelivat nurkissa. Telttakatokset nuokkuivat vettä ja lopulta tyttöjen kanssa pakenimme sisälle syöttämään pikkuväkeä.

Kun olimme vihdoin itsekin istuneet nauttimaan sankarin isoäidin valmistamia kroatialaisia herkkuja, aurinkokin paistoi taas ja piha kuivui. Lätäköitä riitti pikku-iivareitten riemuksi, ja juhlatamineet olivat kuin pahemmankin juhannusjuhlan jäljiltä...

Sadekuurosta huolimatta juhlat olivat todella hauskat ja pikkuneiti Tiyana hymyili aurinkoisesti koko päivän, kiertäen sylistä toiseen.

Jules innostui ajamaan rallia nukenrattailla parin muun rämäpään kanssa ja Tom pinnisteli sitkeästi hereillä koko iltapäivän, seuraten isompien renkaanheittoa ja muita pelejä.

Ja onnittelut myös Mumulle synttäripäivän johdosta !

Aleksin synttärit

Hurjan helteen vuoksi Tom ei koreillut pitkään juhlapaidallaan vaan siirtyi rantaleijonarekisteriin valkoisissa shortseissaan. Kultainen kaulaketju vaan puuttui täydestä lookista !

Päivänsankari Aleksi juhli uusintana synttäreitään pikkuisten kotimaisten vieraitten kanssa, ja vipellystä riitti ihanan isossa asunnossa. Etenkin huippupitkä käytävä ja Aleksin huone leluineen sen perällä olivat taaperoitten suosiossa ; isommat taas potkivat palloa jättimäisellä terassilla, josta näkyi Eiffel-tornikin.

Keskimmäisessä kuvassa Aleksi ja Tom, taustalla Kia ja pikkuveljensä Oskar - toisen pikkuveljen Emilin vaeltaessa jossain kuvan ulkopuolella.

Hyvää Juhannusta Flikat ! Ja muutkin...

UUDEN VUOSITUHANNEN JUHANNUSTAIAT

Juhannusaattona ilma on täynnä taikaa ja lemmenkipinää. Jos vanhat taiat eivät ole tähän päivään mennessä tepsineet, on sinunkin korkea aika siirtyä uudelle vuosituhannelle. Tässä pari takuuvarmaa vinkkiä.

Hakkaa kymmenen sylillistä halkoja, löylyttele savusaunassa viisi tuntia ja heitä kuperkeikka verannalla, niin näet peilistä sen toopen, joka saattaisi hairahtua kanssasi naimisiin.

Kun saunakaverisi istuvat lauteilla, käy keräämässä pukuhuoneesta seitsemän erilaista alusvaatetta. Viikkaa ne siististi pinoon ja polta pino takassa. Tulessa näet tulevan miehesi kuvan.

Lähde alasti soutamaan pitkin saunajärven rantoja ja voit olla varma, että haaviisi tarttuu yksi jos toinenkin sulhasehdokas.

Ripusta kauneimmat pitsialusvaatteesi näyttävästi verannalle ennen saunomista. Käy kymmenen minuutin kuluttua laskemassa, kuinka monta vastakkaisen sukupuolen edustajaa parveilee saunan edustalla. Näin saat selville, kuinka monen kuukauden kuluttua päädyt naimisiin.

Vannoutuneiden sinkkunaisten tulee pestä kasvonsa rantaliejulla, hieroa hiuksiinsa tuoretta valkosipulia ja nauttia määrättömästi saunaolutta, jotteivät he menetä vanhapiikuuttaan.

Juhannusyönä tulee juosta kymmenen kertaa saunan ympäri alasti kahta täysinäistä vesiämpäriä kantaen. Mitä vähemmän vettä loiskuu yli laidan, sitä tulisempaa on oleva lempi.

Sekoita saunajuomaasi loraus Kastehelmi-shampoota. Hönkäise ulos seitsemän saippuakuplaa. Suurimmassa niistä näet tulevan kultasi nimen.

Jos heität kännykkäsi polttopuiden mukana saunanuuniin, tietää se säkenöivää pikkujoulukautta.

Joka kovimmin laulaa saunan katolla, se korkeimmalta putoaa, saa suurimmat mustelmat ja pisimmän sairasloman.

Jos kännykkäsi putoaa pesusoikkoon, on sinulle tiedossa sydänsuruja. Jos kännykkäsi taas lentää kiukaalle, tulevat miehet olemaan sulaa vahaa käsissäsi.

Asettele kymmenen tyhjää limupulloa riviin verannan portaille. Jos kukaan ei illan aikana kompastu niihin, on lapsionni taattu.

Tee kaikki yllämainitut taiat peräjälkeen ja rentoudu sen jälkeen saunan verannalla kääriytyneenä virttyneeseen pussilakanaan. Röyhtäile ja huutele samalla hävyttömyyksiä vastarannalle. Älä vain katso kertaakaan peiliin.

Hollantilaista pulikointia

Hollantiin muuttanut entinen työkaverini oli perheineen meillä kylässä koko viikonlopun, ja pojat viihtyivät paremmin kuin mainiosti yhdessä.

Max on nyt Julesin paras kaveri ; vierailusta oli puhuttu jo pitkään ja kumpikin oli tahollaan hokenut miten mennään kylään ja leikitään yhdessä. Alku-ujoutta ei ollut ollenkaan, pojat leikkivät yhdessä riemuissaan kuin vanhat kaverit heti vieraitten saavuttua.

Tom-ressu oli aivan pihalla mahatautipöpöjen takia ; helle ja kova kuume nujersivat vesselin ja viikonloppu sujui lähinnä nuokkuen ja isompien touhuja seuraten. Muutamaa kuukautta vanhempi virkaveli Jean sai temmeltää yksin, mutta se ei tuntunut menoa haittaavan.

Helteenkin kesti uima-altaassa pulikoiden ; alla Jules hellehattuineen ja Maxime sukeltamassa.

Sanomalehdistä ja tiedonjanon heräämisestä

Ranskalainen muka ei usko ennen kuin näkee - päinvastoin kun pohjoismaalaiset. Tämän väitteen luin juuri tiedotusalan erikoislehdestä, missä käsiteltiin mm ranskalaisten epäluuloisuutta uusien teknologioitten suhteen.

Mutta eikö se ollut juuri suomalainen joka ei uskonut ennen kuin näki ?! Onko maailma aivan nurinkurin, kun jäyhät suomalaiset pälättävät kännyköihinsä ahkerammin kuin suulaat italiaiset konsanaan, ja ranskiksista on tullut epäileväisiä ?

Samaisessa lehdessä puhuttiin ranskalaisten maanviljelijöiden teknologiatietoisuudesta. Kuukausittain ilmestyvä ammattilehti Internet Agricole nettisivuineen kuvastavat miten erityisesti viljelijät haluavat pysyä ajantasalla - ja toisaalta pakostakin joutuvat ottamaan selvää EU:n kiemuroista, säännöksistä tai ympäristöystävällisestä kehityksestä.

Varmaankin samasta syystä viljelijät paljastuvat Ranskan suurimmaksi sanomalehtien lukijakunnaksi. Ja jos tämä tieto ynnätään siihen että suomalaiset ovat maailman suurimpia päivälehtien lukijoita, ovatko suomalaiset viljelijät listan ykkösinä ? Hyvä Suomi !

Käsinkosketeltavana esimerkkinä olkoon lapsuuteni muistot siitä, että kotiin oli tilattu vähintäänkin kolme sanomalehteä, jotka ne luettiin läpikotaisin. Itse aluksi luin vain sarjakuvat, sitten tv-ohjelmat ja pikkuhiljaa enemmän ja enemmän muutakin.

Quod erat demonstrandum (ranskaksi CQFD) : hyvät lukutavat ja tiedonjano juontavat juurensa lapsuudesta.

Nyt siis vain tilaamaan lehteä, että naperot pääsevät syömään painomustetta ja suttaamaan sivuja liiduilla !

Duunipiknik Eiffelillä

Jo kauan sitten sovittu piknik-ilta työkavereitten kanssa osui nappiin sään suhteen !

Reilut kolmekymmentä aurinkolaseilla ja eväskoreilla aseistautunutta tyyppiä kirmasi valloittamaan Champ de Mars -nurmikkoa Eiffel-tornin juurella ; shamppanjapullot poksahtelivat ja Uno-kortit suhisivat heti kun olimme rullanneet auki jättipitkän kertakäyttöliinan.

Alunperin pomomme olisi halunnut järjestää koko homman avec-tilaisuutena ja etenkin lasten kanssa, mutta moinen organisaatio paljastui täysin mahdottomaksi suurkaupungin liikenteen ja etäisyyksien takia.

Taboulé- ja muiden einessalaattien, ilmakuivatun kinkun ja juustojen kanssa oli tarjolla beaujolais'ta ja jälkiruokana kotitekoisia kakkuja ja jättimäisiä Haribo-karkkilaatikoita...

Grillilounas serkkutyttöjen luona

Helteinen ja hektinen meno jatkui sunnuntaina serkkujen luona grillilounaalla.

Valérie kokeilutti Evan potkulautaa Tomilla, ja vesseli hihkui riemusta, töyhtötukka vauhdissa hulmuten...

Pihalle pystytetty keltainen farmiteltta tunneleineen löi kuitenkin kaikki muut huvit laudalta, ja seurasimme lounaspöydästä miten kapistus kallisteli uhkaavasti milloin mihinkin suuntaan, kuitenkin kaatumatta - ihmeen kaupalla.

Viikonloppu potkulautailun merkeissä

Aurinkoinen viikonloppu sujui potkulautailun merkeissä. Kia perheineen oli antanut Julesille synttärilahjaksi Nalle Puh -potkulaudan joka oli piilossa kellarissamme, kemujen lykkäännyttyä milloin mistäkin syystä.

Tänä viikonloppuna oli vihdoin otollinen hetki antaa odotettu lelu omistajalleen, ja pihapolun tuliterät laatat paljastuivat erinomaisiksi uutta kapistusta varten. Maastopuolen haasteita tarjoaa nurmikko ja Jules hallitsee mainiosti myös epätasaisen maaperän.

Tom kunnostautui liukumäkihypyssä ; nyt kun on opittu kiipeämään ylös yksin, vesseli hinautuu mahallaan mäkeen ja vastaanotto käsillä saa täydet pinnat tuomareilta, jotka ensisäikähdyksestä toivuttuaan taputtavat kovasti.

Tihkusadetta ja sangriaa Bretagnessa

Vietimme ystävämme Marien 35v-yllätyssynttäreitä : meitä oli reilut parikymmentä odottamassa pahaa-aavistamattoman uhrin saapumista, ja kun poukkasimme joukolla piilosta kailottamaan onnentoivotuksia, sankaritar oli saada sydärin...

Sitten koko pariisilaisyhteisö lipitti sangriaa arkkitehtivanhempien talon terassilla ujossa auringonpaisteessa, joka muuttui katalaksi tihkusateeksi. Otimme pois aurinkolasimme ja siirryimme suosiolla ruokapöytään sisälle.

Parisenkymmentä riemusta kirkuvaa lasta jatkoi telmimistä ulkona : ihmeteltävää oli mm naapuripellon lampaissa ja pässeissä jotka puskivat toisiaan, mäessä oli intiaaniteltta, pihatiellä vilisti leikkitraktoreita, kolmipyöräisiä ja muita menopelejä.

Viikonloppu sujui syömisen merkeissä, tuntui vähän siltä kuin olisimme istuneet pöydässä aamusta iltaan. Onneksi lauantai-iltana muksut simahtivat heti syötyään ympäri taloa siroteltuihin matkasänkyihin, ja illallisen ohessa aloimme verryttelemään tanssilattialla. Kahden läppärin (pc vastaan mac) voimin kaksi dj-neitoa mittelivät keskenään tanssilattian täyttämisestä (suuren suomalaishotellin ja Lausannen Hotel Continentalin entinen dj vastaan 15-kesäinen lastenlikka).

Paluumatkalla sunnuntai-iltapäivänä ainoastaan Tom halusi bailata autossa, me muut lähinnä haukottelimme ja Jules nukkui kuin tukki.

[Vieressä Tom automatkalla ; yllä Tom heilansa Tiyanan kanssa sylissäni ja taustalla Marie, syntymäpäiväsankarin kaima]

Painovoiman sietämätön keveys

Taaperomme harrastaa nykyään Galileon tieteellisiä kokeiluja : hoitopöydän oivalla näköalapaikalla istuen Tom heittelee tavaroita nähdäkseen putoavatko ne takuulla lattialle, miten nopeasti... ja pääseekö itse perässä !

Uusia leikkejä on myös esineitten heittely ruokapöydässä ; kun tulee kieltoja niin hymyillään sydäntäsulattavan maireasti ja aloitetaan heti uudestaan. Miksi muka maailman söpöin vauva ei saisi tehdä mitä tahtoo ?

Tästä tulee vielä kova taistelu, jostain syystä emme ole samalla aallonpituudella. Ei (NOOOOOOON !!!) ei todellakaan tarkoita sitä että pidetään tauko, väläytetään kieltäjälle hurmurihymy ja jatketaan kolttosia suoraan silmiin tapittaen - edelleen hymyillen.

Jatkamme painovoimakokeiluja ja tahtojen taistelua, isoveljen suureksi huviksi.

[Yllä poikien yöpukueleganssia.]