Cadarache vei sitten ITER-fuusioydinvoimalan japanilaisten nenän edestä. Suuri taloudellinen voitto poliittisen kädenväännön jälkeen ? Maan lehdistö tuuletti asianmukaisesti ja esitti kilvan kaavioita fuusioydinvoimalan periaatteesta. Vihreät osoittivat tunnollisesti mieltään. Kaikki sujuu tutun kaavan mukaan, mikä kummallisesti pönkittää turvallisuudentunnetta.
Minulle Cadarache on siitä tuttu nimi, että entinen työnantajani oli kustannusfirmansa lisäksi lanseerannut pienen mutta kunnianhimoisen konsulttipalvelun, joka erikoistui kriisitiedotukseen. Kyseinen ydinvoimala sattui olemaan suurin (ja mitä luultavimmin ainoa) pysyvä asiakas.
Silloin asia ei vaan olisi voinut vähemmän kiinnostaa. Vastavalmistuneena tiedotusalan "eksperttinä" kuvittelin tietäväni vähintäänkin kaiken tietämisen arvoisen alasta ; varsinkin kun lopputyöni käsitteli juuri Ranskan sähkö- ja kaasulaitoksen EDF/GDF tiedotuksen perusteellista uudistamista. Ydinvoiman vastustajalle aihe tuntui hyvinkin haastavalta, ja mielestäni olin kartoittanut paljon mielenkiintoisia varjoalueita.
Mutta oliko Cadarache sittenkään tappio ympäristölle ? Fissioydinvoimaa on helppo vastustaa ; reaktoreitten vaarat ja jätteitten ongelmallisuus tiedetään liiankin hyvin, mutta entäpä tämän fuusiovoiman haittapuolet ? Puhutaan päästöistä, mutta mitä ne oikein ovat ?
Koska emme kuitenkaan suostu siirtymään luolakaudelle ilman videotykkejä, kännyköitä ja metallikuorisia kumirinkuloitten varassa kiitäviä palvottuja menopelejä, se sähkö pitää kehittää jostain. Täysin puhdasta sähköä ei liene olemassakaan.
[Tässäpä oiva tilaisuus paasata uudistuvien energiojen puolesta ; aurinko-, maalämpö- ja tuulienergia plääp plääp plääp...]
Kaikesta tästä hyödyttömästä valituksesta paljastui jotain positiivistakin : metrossa istuessani tarve kommentoida tätä ilmaiselehden uutista oli polttava, ja ensi kertaa pitkästä aikaa liuska toisensa jälkeen täyttyi sujuvasti. Onneksi sentään sensuroin radikaalisti blogiin vain murto-osan !
[Joko koko lukijakunta nukahti ? Tuli ihan suomenkuvalehtimäinen olo...]
Nyt pitäisi vain keksiä millä saan naputettua tekstit livenä blogiin, ilman läppäriä metrossa... lähes viikon viiveet ajankohtaisaiheisiin ovat turhauttavia, unohdan mistä alunperin halusin puhua.



Hurjan helteen vuoksi Tom ei koreillut pitkään juhlapaidallaan vaan siirtyi rantaleijonarekisteriin valkoisissa shortseissaan. Kultainen kaulaketju vaan puuttui täydestä lookista !

Juhannusaattona ilma on täynnä taikaa ja lemmenkipinää. Jos vanhat taiat eivät ole tähän päivään mennessä tepsineet, on sinunkin korkea aika siirtyä uudelle vuosituhannelle. Tässä pari takuuvarmaa vinkkiä.
Hollantiin muuttanut entinen työkaverini oli perheineen meillä kylässä koko viikonlopun, ja pojat viihtyivät paremmin kuin mainiosti yhdessä.
Jo kauan sitten sovittu piknik-ilta työkavereitten kanssa osui nappiin sään suhteen !

Helteinen ja hektinen meno jatkui sunnuntaina serkkujen luona grillilounaalla.

Aurinkoinen viikonloppu sujui potkulautailun merkeissä. Kia perheineen oli antanut Julesille synttärilahjaksi Nalle Puh -potkulaudan joka oli piilossa kellarissamme, kemujen lykkäännyttyä milloin mistäkin syystä.

Vietimme ystävämme Marien 35v-yllätyssynttäreitä : meitä oli reilut parikymmentä odottamassa pahaa-aavistamattoman uhrin saapumista, ja kun poukkasimme joukolla piilosta kailottamaan onnentoivotuksia, sankaritar oli saada sydärin...
Paluumatkalla sunnuntai-iltapäivänä ainoastaan Tom halusi bailata autossa, me muut lähinnä haukottelimme ja Jules nukkui kuin tukki.
Taaperomme harrastaa nykyään Galileon tieteellisiä kokeiluja : hoitopöydän oivalla näköalapaikalla istuen Tom heittelee tavaroita nähdäkseen putoavatko ne takuulla lattialle, miten nopeasti... ja pääseekö itse perässä !




