« juin 2005 | Accueil | août 2005 »

Ees taas lomalle

Blogittaja hyppii parin päivän lomalle viemään nappuloita La Rochelleen, palaa kuvioihin ensi viikolla ti-pe ja sitten taas lomalle kuun loppuun asti.

Tuolla kesäleskitynkäviikolla tulee mitä luultavammin kommentoitua iltamenoja... Haaveissa couscous ja jotain muutakin menoa, tyttökerholaisen seurassa sekä muittenkin.

Heikun keikun !


Teesi shoppailusta

Tästä minäkin olisin voinut tehdä teesin !

Uusinta uutta shoppailututkinnan alalta käsitellään teesissä Narkissos kaupungissa.

Siinä mm todetaan että shoppailussa ei ole tärkeää että ostaa jotain, vaan shoppailu itsessään. No tietenkin, mutta mikä voisi olla turhauttavampaa kuin kiertää koko päivä ihanissa putiikeissa ja kotiutua tyhjin käsin ? Traumat saisi vähemmästäkin ; luottokorttia pitää vinguttaa edes muodon vuoksi, vaikka olisi mikä tahansa pieni jippo tai tuliainen Mujista tai muualta - aina löytyy JOTAIN.

Lainaus : "Yleistyneenä kaupungin käytön tapana myös shoppailu muodostaa itsetarkoituksellisen pelin tai leikin."

Tarkoittaako tämä että shoppailun voi jo laittaa ansioluetteloonkin, antamatta bimbo-vaikutelmaa itsestään ? Blogittamisen ainakin aion laittaa... jos joskus vielä ehdin etsimään töitä muualta.


Bon appétit !

Blogissa Palamaailmaani haastetaan listaamaan parhaat ruokakokemukset koskaan.

Kalaa ja mereneläviä lukuunottamatta voin syödä kaikkea, ja Ranskassa ennakkoluulottomuuteni onkin joutunut koetukselle. Sammakot ja etanat on testattu, mutta niissä on hyvää lähinnä se valkosipuli-persiljavoi.

Kulinaarinen skaalani on riemastuttava sekoitus kotimaan perimää, ranskisklassikoita ja itämaisia suosikkeja.

Kas tässä omat huikeimmat vettä kielelle nostattavat kokemukseni - hassua kyllä suuri osa niistä liittyy matkailuun tai sitten lapsuuteen :

Marskin kana Helsingissä Hallituskadulla sijainneessa Pam Pam -ravintolassa joskus ammoin 80-luvulla. Tässä ruukkukanassa oli riisiä, pekonia, smetanaa, herkkusieniä ja vaikka mitä ihanuuksia. Ravintolan suljettua olen yrittänyt kehittää samansuuntaista ruokaa, mutta lapsuuteni makunystyrät eivät tallentaneet kaikkia mausteita ja tuloksena on sekava koti-yambalaya.

Kaukaisimmalla (työ-)matkallani Singaporessa pääsin maistelemaan sikäläisiä herkkuja, malesialaisesta intialaiseen keittiöön. Ainoa paikallinen erikoisuus oli Tiger-olut, mutta naapurimaitten ruoissa oli sitäkin enemmän värikirjoa ja makuelämyksiä. Merenrantakorttelin terassit ja katukeittiöt tuli koluttua viikon aikana perinpohjin, ja messissä mukana ollut suomalaista syntyperää oleva amerikkalainen työkaveri höysti kommenteillaan monikulttuurista menoa - hänen vaimonsa kun on väliamerikkalainen.... Shoppaaminenkin jäi herkuttelun varjoon tällä matkalla !

Speed Rabbit -tilauspalvelun New York -pizza on tulista jauhelihaa, maustekurkkuja ym. Kyseisen pizzan merkeissä vietimme ikimuistoisen illan muutaman kaverin kanssa juuri ostamassamme talossa. Olimme saaneet avaimet aamulla, ja talossa ei ollut sähköä eikä juoksevaa vettä, eikä pizzapulju meinannut millään ottaa kännykästä tilausta koska pelkäävät huijareita, mutta saimme taivutettua heidät tuomaan ne pizzat kumminkin kun selitimme ettei meillä ollut kiinteää linjaakaan... Puutarhassa oli ihana istua pizzalaatikko sylissä ja punkkua kertakäyttömukissa ; tuskin uskottiin että tuommoinen vanha kivitalo satumaisine puutarhoineen oli meidän.

Lahden Seurahuoneen seisovan pöydän kukkakaalikermakeitto. Mummin kanssa kävimme usein ravintolassa, ja Seurahuone oli hienoin mitä löytyi kun halusimme juhlia jotain. Julistin lapsen vakaumuksella etten ollut ikimaailmassa syönyt mitään niin hyvää kuin kukkakaalikeitto ja hain sitä lisää antaumuksella. Toinen löymätön lapsuudenherkku oli wieninleikkeet ranskalaisilla Oululaisen Kulmassa, isojen pallolamppujen valaisemassa salissa, joka tulee alati mieleeni ranskan bistroista.

Ensimmäisen Barcelonan matkani kruunasivat tapas-baarit ; äidin kanssa kolusimme kaikki eteemme tupsahtaneet paikat, turistiloukuista aitoihin paikallisiin. Paahdetut artisokat, marinoidut munakoisot, tulisen majoneesiset patatas bravas, perunaomeletit... aah onnea. Hauska kommellus sattui kun tilasin "yhden sangrian", kuten sikäläiset - ja se paljastuikin karahviksi !

Tunisian seikkailullamme maistoimme ikimuistoisia merguez-maustemakkaroita jotka olivat aivan erilaisia kuin Ranskassa ; lisäksi erilaiset mechouïa ym salaatit, lammasvartaat, grillatut paprikat ja muut herkut olivat taivaallisia, elokuun polttavasta helteestä huolimatta.

Cevapcici eli kroatialaiset lihapullan ja jauhelihapihvin välimuodot grillivartaassa ; ihanan maustetut ja tarjoillaan järjestelmällisesti kaali-kurkku-tomaatti (ja joskus peruna-) salaatin kanssa. Kaikissa ravintoloissa on sama ruokalista : pizzaa, pastaa ja paikallisia erikoisuuksia, ja oli hauska opetella ne kroatian kielellä.

Tämäpä sattui hyvään saumaan : onkin kohta ruokatunti !!!


Ipanajengi iski jälleen

ipanatOpen Piiperokaverit vanhempineen kävivät lounaalla ja leikkimässä ; Päivi toi iiiiiiihanaa meloonikeittoa johon dipattiin parmankinkkuun käärittyjä gressiinejä, pestoperunasalaattia ja vielä ananaskakunkin ! Grillasin lammasvartaat ja grillikyljet vaihteeksi uunissa, koska ulkona satoi lohduttomasti.

Sadepäivästä huolimatta ipanoilla oli fiilingit katossa : kaksoset harjoittelivat portaissa ja fiikuksessa kiipeilyä, Tom leikki rodeota SEISOEN keinuhepan selässä pitämättä kiinni, kummipoika irrotteli soittamalla kävelylelua hampaillaan (uusi Jimi Hendrix ?!) ja isommat huristivat kuka milloinkin milläkin menopelillä...

Ohessa hieman iltapäivän tunnelmaa.


Hullut puutarhurit pihalla

puutarhurit2Kolme kaveriamme kävivät aamupäivällä trimmaamassa hyvällä vauhdilla viidakoksi muuttuvaa puutarhaamme, itse pääpuutarhurin hyppiessä kyynärsauvoillaan toisaalla.

Urakka sujui joukolla ällistyttävän nopeasti ; ikkunaluukut aukeavat sinisateiden rönsyjen väistyttyä tieltä, klematiitit ja muut kiipeilevät karsittiin pois autotallin katolta, vilpolan villiviini saatiin aisoihin ja ennen kaikkea sinisade ei vähään aikaan yletä upouuden vesikaton ja kattotiilien alle.

Aperitiivilla soitimme etätyönjohtajalle ja raportoimme työmaata, ja nautimme sitten ansaitun grilliaterian albizia-puun varjossa.

Illalla työkaverini Carmen kävi miehensä ja 1,5v tyttönsä kanssa illallisella ; pojat olivat riemuissaan leikkiseurasta.

Arvoitus : kuinka monta puutarhuria löydät oikeanpuoleisesta kuvasta ?
Combien de jardiniers fous se cachent dans la photo de droite ?! Question subsidiaire : qui manque à l'appel ??


Etätyöpäivän tohinaa

keinuheppaTom kävi aamulla rokotuksessa ja Jules leikki sillä aikaa nunun kanssa kotona. Sitten olen ollut tekevinäni töitä, mutta häiriötekijöitä vipeltää tässä ympäriinsä... kohta menevät päikkäreille, ja itse kipitän Picard-pakasteruokakauppaan.

Huomenna tulee kaksi kaveria lounaalle ja saksivat puutarhassa vähän viidakoituneita kasveja ym ; illalla Carmen porukoineen tulee syömään ja sunnuntaina on kutsuttu kummipoika perheensä kanssa lounaalle. Eli typötyhjästä viikonlopusta kehkeytyi huippusosiaalinen tapahtumavyöry - ihanaa !

Lisäksi iltapäivällä meillä piipahti mahdollinen hoitokaveri ; 11kk vanha Sacha äiteineen kävi katsastamassa josko voisi olla hoidossa meillä n 2,5 päivää viikossa. Jules ja Tom olivat innoissaan uudesta vesselistä, joka ei tosin konttaillutkaan - ujostui varmaan meidän poikien vauhdikkuudesta. Se olisi tervetullutta hoitokulujen leikkaamista, ja Tom saisi seuraa kun Jules viettää aamupäivät koulussa.

Ohessa pojat aamutouhuissaan, yllä Tom kapuamassa keinuhepalle ja alla Jules poseeraamassa sohvapöytäleikkien kesken :


Viikon mietelause ja pirkkailua

Kirjasto on hengen sairaala.
[Un bibliothèque est un hôpital pour l'esprit.]

Lause oli kaiverrettu Aleksandrian muinaisen kirjaston pääsisäänkäynnin yläpuolelle. Jotenkin osuva, varsinkin näissä sairaalanjälkeisissä tunnelmissa ; mies lukee unohtaakseen.

Ja päivän pirkkaniksi : luin jostain lehdestä että konetiskiaineiden koostumuksissa on suuriakin eroja, riippuen missä muodossa ne myydään. Tabletit ja nestemäiset sameuttavat lasit, kun taas jauhemaisen pitäisi olla lasiystävällisempi. Info ou intox ? Samapa tuo, siirrynpä itse takaisiin jauhemaiseen - takuuvarmasti halvempaa, ja tabletteja tarvittiin sen takia koska entisen koneen pesuaineluukku ei auennut. Uudella koneella ei tätä pulmaa ole eikä tule : pesuaine tulee huippuälykkäästi yläkorin alla olevaan pieneen ulosvedettävään "tarjottimeen" jonka ei tarvi aueta - tämä ei voi siis edes mennä rikki. Eläköön edistys.


Dear Osama

Entisen työkaverini mies on kirjoittanut esikoisromaaninsa Incendiary pommi-iskusta Arsenalin jalkapallokentällä - ja kirja julkaistiin samana päivänä kuin oikeat pommit räjähtivät Lontoossa. Ohessa kirjailijan reaktio sattuneeseen ; tunsi itsensä varmaan hieman syylliseksi kuviteltuaan todellisuutta noin karmivasti lähestyvän tapauksen.

Kustantaja peruutti mainoskamppanjat ja metron mainosjulisteet. Kaverini David sattuu hassua kyllä olemaan töissä samaisella kustantajalla, ja kaikki asianomaiset manasivat huonoa ajoitusta. Kirjailija on panostanut hurjasti tekeleeseen, ja odotukset olivat korkeat myös kustantajan puolella. Raivostuttavaa jos kaikki menee poskelleen ja kirja jää vaille huomiota.

Lisäksi Lontoossa on juuri noin tunti sitten taas tapahtunut jotain, kaverini kertoivat sireenien vaan ulvovan mutta internet-uutiset eivät olleet aivan ajan tasalla. Näemmä ei mitään pahempaa tällä kertaa - onneksi.


Väliaikaispelkoa sun muuta filosofista lätinää

Uusimmassa Elle-lehdessä oli artikkeli Lontoon pommi-iskuista, ja sivukolumnissa joku filosofi käsitteli nyky-yhteiskunnan paradokseja ja tiedon välittömyyden haittoja. Groteskina vastakohtana mainittiin mm miten terroristit räjäyttävät ihmisiä, ja toisaalla lääkärit uurtavat tuntikaupalla "korjatakseen" samaiset ihmispolot.

Olemme tottuneet elämään pelossa tiedotusvälineitten syytäessä tuutin täydeltä kauheuksia, joista ennen muinoin oltiin onnellisen tietämättömiä. Karsinogeenit, PAH-aineet, liikenneonnettomuudet, kaiken maailman tilastot...

Tästä johtunee fatalistinen huolettomuus ; emmehän voi lopettaa elämistä mahdollisten riskien takia. Voimme vain toivoa ettei se onnettomuus osu juuri omalle kohdalle. Mm Lontoossa puhelinyhteydet tukkeutuivat heti räjäytysten jälkeen, koska kaikki soittivat omaisilleen kertoakseen selviytyneensä attentaateista.

Tarkemmin ottaen, emme siis olekaan tottuneet elämään pelossa, vaan kaikenlainen odotus on muuttunut sietämättömäksi ja haluamme heti varmuuden että kaikki on hyvin. Kyseessä on jonkinmoinen väliaikaispelko, jota yritämme taltuttaa rauhoittamalla itseämme ja muita - kaikki hyvin, ei minulle taaskaan / vieläkään käynyt mitenkään.

Kaikkea sitä tuleekin mietittyä, nettikaupassa käydessä ja toisella silmällä lehtiä lukiessa.

TOIM.HUOM. Jos kieli kuullostaa oudolta, tiedoksi mainittakoon etten kääntänyt suoraan artikkelia, vaan tarkoituksella puin ajatukset uuteen kieliasuun. Tämä on ikiomaa kielihuoltoani, ettei ilmaisu jumiudu pelkkään ranskaan.


Kotimatkan kommelluksia

Tom_pihallaVihdoinkin kotona - pojat riemastuivat päästessään tuttujen lelujensa pariin, ja sain vaivoin kuopuksen myöhästyneille päiväunille. Isompi alkaa hylkiä päiväunia pahemman kerran, koko loman aikana tuli ehkä nukuttua parit torkut ja nekin autossa tai olohuoneen sohvalla.

Lentomatka oli tapahtumarikas kuten aina : Tom sai onneksi oman istuimen koska kone oli puolityhjä, ja hyppi tasakäpälää puolet matkasta, virnistellen ja keimaillen lentoemännille ja kaikille muillekin jotka ohi kävelivät. Toinen puoli matkasta kului käytävällä hoiperrellen ja naapureita naurattamassa - samaisten ohikulkijoiden suureksi ihmetykseksi. Mihin se vierastava uhmiksen alku katosi ?!

Jules istui ikkunapaikalla esikoisen arvokkuudella, tutkaili pilviä ja kaukana alla siintäviä maisemia, sekä matkalle varattua rekvisiittaa ynnä Finnairin touhupakettia. Vessakauhu ei juuri ollut taantunut menomatkan jälkeen (täytyy myöntää etteivät vessatkaan olleet siitä suurentuneet, valaistus parantunut tai melu hiljentynyt...) ja piti raahata vastaan taisteleva uhmis pakolla asialle. Ensimmäinen käsiini sattunut lentoemäntä sai syliinsä Tom-paran, joka isoveljen huudosta huolestuneena alkoi myöskin parkua. Ainoa nolo kohtaus koko kolmen tunnin lennolla, mutta juuri tämä jäi luultavasti kanssamatkustajien mieleen.

Lentokentällä ehdimme nippa nappa ruletille kun laukkumme singahti näkyviin, ja virnistelin niitä kotimaisia jotka aina mollaavat Pariisin lentokentän hitautta. Eivätpähän olleet edes itse odottamassa laukkujaan. Kerrankin näin päin - onko minusta tullut aivan ranskalainen kun olin ylpeä paikallisen kentän tehokkuudesta ?!


Ohessa vielä viimeiset kuvat pojista kotimaan kamaralla...


Pikkuveskulla

Kipatessamme Anttia bussiasemalle aamulla, saavuimme etuajassa ja ehdimme joukolla käppäilemään Pikku-Vesijärven rannalle ja ihailemaan vesiurkuja.

pikkuveskuPikku-Vesijärvi on vielä siitäkin läheinen paikka, että kävin itse siellä pienenä usein mummin ja ukin kanssa sorsia katsomassa. Keskellä pikkuruista järveä komeilee vettä siivellään viistävä pääskyspatsas, jonka oli lahjoittanut kaupungille mummin ja ukin hyvä ystävä, kummitätini Pipsan isä. Tällainen yksityiskohta saa lapsen mielikuvituksen laukkaamaan valloillaan, ja koko pikkujärvi tuntui melkein kuuluvan minulle.

Jules retuutti mukanaan Muumi-reppua ; niistä oli tullut yht'äkkiä erottamattomat. Tuossa iässä villitykset tulee ja menee - on kyse vain tunneista, jollei peräti minuuteista... ja pikkuveljen kohdalla menee sekunttipeliksi. Sikäli onnellista, että raivokohtaukset myös unohtuvat ehdittyään nippa nappa alkaa.


Kaikenkarvaisia ruohonleikkureita

Hyviä uutisia Ranskasta : motoristi pääsi pois sairaalasta viikonlopuksi ja palaa maanantaina vain päiväksi tutkimuksiin. Tulehdusvaara ei ole kokonaan ohi, mutta uutta leikkausta ei ainakaan näillä näkymillä tarvi tehdä.

Kotimaan lomauutisrintamalla tapahtuu myös : Tom kunnostautui huristamalla ruohonleikkuutraktorilla Vaarin sylissä, harjoiteltuaan tarpeeksi omalla pärisevällä mallillaan. Isoveli tyytyi katsomaan kaukaa ja leikki omia leikkejään.

Jules päätti myös yllättäen ettei enää juo maitoa nokkamukista vaan kupista pillillä. Ja pikkuveli harjoittelee tomerasti lusikoimista - tukijoukkojen luututessa lattiaa (ja seiniä...).


Savusaunomista ja levinneitä piparilaatikoita

Hellepäivän kunniaksi lämmitimme savusaunan mökillä. Päijänteen vesi oli mittarin mukaan 22-asteista, mutta tuntui sen verran kylmältä ettemme pariisilaisina uskaltautuneet uimaan Antti-enon esimerkistä huolimatta.

Jules sai kaupasta Puuha-Pete -keksilaatikon, ja se oli yksi rantaleluista (eipähän tarvinnut lakaista lattiaa sisällä...). Jossain vaiheessa paketti tosin hajosi ja eno valisti meitä sanonnasta piparilaatikko levisi.

Tom alkaa toipua kurkunpääntulehduksesta ja nauttii jo lomasta ; alla pojat pyörä/ruohonleikkurirallin merkeissä pihalla.


Olisiko sittenkin mahdollista että ranskalaiset voivat joskus harvoin olla väärässä ?!

Sisäministeri Nicolas Sarkozyn toissapäiväinen kommentti Pariisin menetettyä olympialaiset Lontoolle :

"On ne peut pas voir la France accumuler tant d'échecs, y compris aux Jeux olympiques, sans se demander si ce n'est pas nous qui avons tort et le monde qui a raison".

Vapaamuotoinen käännös : Ranska ei voi kerätä näin monia epäonnistumisia, olympiakisat mukaan lukien, kysymättä onko se itse väärässä ja muu maailma oikeassa.

Harvinaisen tervettä itsekritiikkiä - en ole tainnut koskaan ennen kuulla moista ranskalaisten, saatikka sitten ministerin suusta, ja olin tipahtaa metron penkiltä lukiessani sitaattia lehdestä.

Kyseisen ministerin kannanotoista ja poliittisesta linjasta voidaan olla montaa mieltä, mutta tämä oli ilahduttavan avoin kyseenalaistaminen !

Samainen ministeri komeilee myös juorulehtien kansissa, koska huhutaan vaimonsa Cécilian olevan eroaikeissa - ja luultavimmin jo tilapäisesti asumuserossa. (En ole kovin tarkasti lukenut Voici-ym julkaisuja, pitäisi käydä kampaajalla useammin...)

Cécilia oli tiiviisti mukana kamppanjoissa ja mm kansliapäällikkönä tai vastaavassa avaintehtävässä, ja heidän yksityiselämänsä oli julkista omaisuutta ; mm heidän pieni poikansa oli toivottamassa onnea isälleen puoluekokouksessa joku aika sitten. Nyt tämä julkisuus on kääntymässä ministeriä vastaan, eikä hän oikeastaan voi kaiken logiikan mukaan yht'äkkiä ruveta suojelemaan yksityiselämäänsä.

Se joka leikkiin ryhtyy, leikin kestäköön.


No nyt uutiset paranee ja mies mukana

La Rochellen pikavisiitti sujui hienosti : potilas ilahtui älyttömästi (miksi ihmisillä yleensä ja minulla erityisesti on tapana aliarvioida oman läsnäolonsa arvoa ?) ja olo kohentuu muutenkin, kuumekäyrän lähdettyä laskuun sunnuntaina. Tänä aamuna lääkärit kävivät kimpassa kehumassa avohaavan parantumista ; yrittävät varmaan korvata perjantain tökeröä vierailua.

Lauantai-iltana appivanhemmat Lalie ja JP veivät minut kantapaikkaansa vietnamilaiseen ravintolaan ja söimme herkullisen aterian rosé-viinipullon kyydityksellä. Sunnuntaina nukuin ennätyspitkään (kellotaulun ympäri 22h-10h), en muista koska edellisen kerran tapahtui moista. Ihanaa.

Söimme pikaisesti lounasta Jeanin serkun luona ; niillä on ihana talo ja puutarha sisäpihalla keskellä kaupunkia, ja siitä olikin vain 300m sairaalaan heti kun vierailuaika alkoi.

Nyt odottelemme verikokeitten tuloksia ja peukutamme että valkosoluarvot pienenee myös ; potilas itse on optimistinen ja se takuulla avittaa asiaa.

Edessä miniloma Suomessa, kun emme saaneet muutettua lentolippuja : keskiviikkona suuntaamme poikien kanssa taksilla lentokentälle, sitten Jules toivoo että ajetaan lentokenttäbussilla (poikaressu ei pääse bussiin koskaan !) ja sitten se upea iso lentokone.

Illalla tuuraan Jeania puutarhurin roolissa kun pitää ajaa nurmikko : se muistuttaa lähinnä viidakkoa, ja kotimaasta palatessa ei löydetä taloa ellen tee jotain...


Viikonlopun pituinen blogitauko

Blogittaja häippää maisemista maanantaihin asti : huomenna juna klo 7 ja paluu sunnuntai-iltana. Tarkoituksena piristää potilasta, kitkeä kaikki typerät mustat ajatukset pois ja viedä vaatetta, kirjoja, valokuvia pojista ym sälää sairaalaan.

Ja tietenkin HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ kummipojalle ja kaksoisveljelleen - menee harmi kyllä vinkeät kemut sivu suun.

P.S. Huvikseni stailasin itsestänikin rokkimimmikuvan ; tarkoituksellakaan ei kovin näköinen potretti, mutta Garbage inspiroi rokkimimmitestissä.


Angstia lääkäripulan takia

Motoristimieheni näki vihdoin ekan lääkärin sitten viime viikonlopun ; Ranskassa ei pitäisi koskaan siirtyä sairaalasta toiseen sillä uhalla että jää paitsioon seurannassa.

Tämänkertainen äijä ei sanonut juuta eikä jaata ja sillä oli kova kiire pois. Toinen jäi pähkäilemään kaikkea amputoinnista ja luutumisesta jne kun ääliö lekuri ei malttanut vastata yhteenkään kysymykseen, oli muka niin kiireinen. Voi vitjat tätä ranskalaista sairaalasysteemiä.

Anoppi ja serkun vaimo ovat saaneet käsiinsä tuttavansa joka on osaston päällikkö, ja se on poikkeuksellisesti luvannut käydä katsomassa iltapäivällä, vastailemaan kysymyksiin ja rauhoittamaan potilasta. Eiliset verikoetulokset eivät kuulemma olleet hurrattavat, mutta anopilta sain selville että kyseessä oli raudanpuute ja lisäsivät tardiferonia.

Toivottavasti se oli vain sitä, mies hermostuu jo vähemmästäkin. Itse olen yleensä yltiöoptimisti, mutta nyt alkaa jo minuakin huolestuttamaan.


Rokkimimmin iltapuhteet

Lueskelin juuri blogia Otteita opettajattaren elämästä ja sieltä löysin hauskan testin piristämään telkkailtaa - toisella silmällä tarkkailen siis nettiä ja kolmannella kelloa ettei menisi taas myöhäiseksi.

Mikä rokkimimmi olet ?!
Shirley Mansion (Garbage)

Kun olen yksin kotona (höyhensaarilla seikkailevia poikia ei lasketa ...), en osaa mennä nukkumaan ennen kuin kaadun väsymyksestä - näprään kaikkea täysin turhaa, järjestelen valokuvia, raivaan leluja, kelaan kellarissa pyykkikoneella... ja surffailen / blogitan.

Hupaisa yksityiskohta etunimistä : telkassa oli näyttelijä Gérard Darmon joka puhui mm perheestään. Sillä on Matilda Mayn kanssa poika nimeltä Jules... ja vanhimman tyttärensä poika on nimeltään Tom ! Käsittämättömän hyvä maku etunimien suhteen heidän suvussaan.

Kamalaa Lontoossa

No en minäkään olisi halunnut kisoja Pariisiin, mutta joku näköjään veti pultit kun räjäytteli julkisia Kanaalin toisella puolella. Kauheaa kerrassaan, yritin ottaa yhteyttä lontoolaiskavereihin mutta out of office -viestit ilmoittivat etteivät olleet töissä. Toivottavasti ovat mahdollisimman kaukana Lontoosta !

Libén juttu huhuista mainostaa muutamaa paikallista blogia jotka puhuvat Al-Qaidasta, metrosta, miten läheltä liippasi ym. Samainen Liben juttu mainitsee että kaikki puhelin- ja kännykkälinjat olisi katkaistu uutten iskujen välttämiseksi. Toinen toistaan villimmät teoriat kilpailevat nettilukijoista.

incendiaryKohtalon ivaa : hiljattain Lontooseen muuttaneen entisen työkaverini miehen dekkari Incendiary julkaistaan tänään, ja juoni kertoo terroristi-iskuista Lontoossa... fudismatsin tienoilta. Väärä laji ! Ja etsiessäni kepeää sairaalalukemista miehelleni, törmäsin Liza Marklundin kirjaan Deadline (ihme kyllä olin ostanut sen ranskaksi, luultavasti kotimainen kirjavarasto oli ehtynyt), jossa Tukholman rakenteilla oleva olympiastadioni räjähtää. Kirja on vuodelta 1998.

Sitä jotenkin herkistyy moisille kun on oma mies sairaalassa liikenneterroristin uhrina ; ajattelin juuri aamulla miten haurasta kaikki on ja pieni sattuma voi kumota koko elämän enemmän tai vähemmän lopullisesti.

Mies ilahtui kovasti kun sain junaliput ja pääsen sitä katsomaan viikonloppuna. Hoitotäti Mirlande tulee Chloén kanssa meille "kylään" ja minä kyläilen La Rochellessa. Aloin jo mielessäni pakkaamaan kaikkea mitä Jean tarvii, ja ostin sille Paul Austerin romaanista City of Glass tehdyn sarjakuva-albumin, ja vien myös hupaisan Beigbederin valepäiväkirjan. En ole vieläkään saanut sitä luettua ; menee parempaan tarkoitukseen potilaalle.

Olisipa jo huominen. Teen etätyötä ja ajattelin livistää ruokatunnilla ruokaostosten varjolla myös kampaajalle. Näytän aivan kammolta, mustat silmänaluset, juurikasvu valloillaan... tällä naamakertoimella ei taida mies paljoa piristyä - jotain radikaalia on tehtävä ja äkkiä.


Lomasählinkiä tuplauhmikset taustakuorona

Saatiin onneksi peruttua Kroatian matka, joudutaan pulittamaan ainoastaan toimistokulut eikä niitäkään onneksi Tomista. Huh helpotus. Suomen lentoja ei siis saanut muutettua eli lähdemme kotimaan kamaralle keskiviikkona pesueen kanssa.

Kolhittu motoristimme siirrettiin tänään La Rochellen sairaalaan, ja olen varaamassa junalippuja viikonlopuksi itselleni. Nunu lupautui tulemaan kotimieheksi tyttönsä kanssa ; en raaskinut kipata poikia serkkujen tai kavereitten luo vaikka tarjouksia riitti - Tom vierastaa kamalasti ja nunu on tuttu turvallinen, eikä tarvi edes mennä pois kotoa.

Julesilla on kova ikävä, se puhuu jatkuvasti isin onnettomuudesta ja kiukuttelee aamusta iltaan. Ressukka. Tom ei onneksi tajua mitä oikein tapahtui, mutta alkaa sekin oireilemaan uhmaikää, kun on hyvä malli vieressä...

Tässä kaikessa tohinassa on unohtunut kertoa, että Tom on oppinut syömään itse haarukalla, ja on varsin tohkeissaan asiasta.

Eli näissä merkeissä blogi palasi taas "asiaan", kaikkien allaolevien yhteiskunnallisten haihattelujen jälkeen !

Alla Tom haarukoimassa (digisököäni varten laitettu kohdevalo teki sille kummalliset varjot...) sekä Jules rakkaassa Nalle Puh -makuupussissaan - mikä olisikaan hauskempaa kuin retkeily olohuoneessa ?


Enkkulit rakastavat Suomea - Our friends the Finns - La presse finlandaise défend sa cuisine

Lontoolaiskaverini lähetti lohdutusviestin... siis meille suomalaisille, ei ranskalaisille. Tämä tuli jo ennen kuin kuultiin että kisat menivät Lontoolle !

Our friends the Finns
Finnish cuisine should be served in British pubs

What could be more enticing than a terrine of lavaret, a delicate white fish from Finland's pristine lakes, a creamy soup of morels picked from the damp forests, delicate fillets of reindeer garnished with dill and lingonberries and an exotic wild fruit dessert? Finland's finest was served to Jacques Chirac on his state visit six years ago. The Gallic gourmand, however, has a palate with a short memory: he remembers Finnish cuisine as worse even than Britain's, from which he believes no culinary good can flow.

His countrymen, however, rate Finnish fare a lot more favourably. Helsinki boasts at least two Michelin-starred restaurants, and there are dozens of elegant eateries to tempt tourists now enjoying the long and lingering summer evenings. Game birds, salmon, river fish, elk and wild forest mushrooms are staples; but a country grown rich on Nokia profits has money enough to import the finest wines, cheeses and fruits from the southern hemisphere. Pickled herring is at its best with Australian sauvignon blanc.

Finland, indeed, is a faraway country of which we should know more - as we show in T2 today. It has made money out of isolation: Santa's grotto in Lapland lures thousands of expectant children to the snowy Arctic. Finns love the cold: ice carvings, ice festivals and iced vodka. They love it so much that they run naked into the snow after roasting themselves in saunas. Of course the Finns can be romantic - who can resist a sweeping Sibelius melody? But no one learning their impossible language would think so. No mattter: it is the only country where the radio broadcasts the news in Latin. How wonderfully Finnish.

   *   *   *

La presse finlandaise défend sa cuisine
La presse finlandaise défend sa cuisine et sonne la charge contre Chirac

©AFP [mardi 05 juillet 2005 - 17h19]

HELSINKI (AFP) - La presse populaire de Finlande s'indignait mardi des propos attribués au président français Jacques Chirac raillant la cuisine du pays nordique, tout en reconnaissant le déficit de notoriété à l'étranger des traditions culinaires locales.

Pour le quotidien à grand tirage Ilta-Sanomat, "les commentaires de Jacques Chirac ne peuvent s'expliquer que par le fait qu'il n'a pas visité la Finlande assez souvent et qu'il écoute trop Silvio Berlusconi".

En juin, le Premier ministre italien avait en effet déclaré lors de l'inauguration à Parme de la nouvelle autorité européenne pour la sécurité des aliments (EFSA), dont l'Italie et la Finlande se disputaient le siège, avoir eu à "supporter" la gastronomie finlandaise dans le cadre de ses fonctions.

Dans le même esprit, M. Chirac aurait estimé que la Grande-Bretagne était "après la Finlande (...) le pays où on mange le plus mal".

Ses propos ont été rapportés par le journal français Libération qui affirme qu'ils ont été tenus lors d'une réunion dimanche avec le président russe Vladimir Poutine et le chancelier allemand Gerhard Schröder en marge du 750ème anniversaire de Kaliningrad.

Cité par Ilta-Sanomat, Hans Välimäki, propriétaire à Helsinki du prestigieux restaurant "Chez Dominique", titulaire de deux étoiles au Michelin, ne décolère pas.

"Il est aussi vrai de dire que les Français sont le peuple le plus sale. Ils font une consommation très modérée de savon et pourtant notre présidente ne les insulte pas", a-t-il asséné, en proposant de lancer à l'étranger une vaste campagne de promotion de la cuisine finlandaise.

Pour démontrer et la mauvaise foi du président français et les vertus méconnues de la gastronomie finlandaise, Ilta-Sanomat a publié par le menu le dîner offert à Jacques et Bernadette Chirac à Helsinki en 1999 par le président de l'époque, Martti Ahtisaari :

soupe de lagopède aux morilles
terrine d'omble chevalier fumé aux oignons
couronne de renne
à la sauce gibier et camarine noire
  soufflé glacé au
miel agrémenté d'un coulis de baies

Le quotidien Iltalehti, qui promet en une une "douche froide" pour Jacques Chirac, dénonce lui aussi ses déclarations qualifiées d'"absurdes".

"De toute façon, même les Français ne le prennent plus au sérieux depuis longtemps", ironise le journaliste Erkki Toivanen.

Les autorités n'ont pas souhaité réagir. "Cela n'a même pas été discuté", a indiqué à l'AFP un porte-parole du gouvernement.


Olympiarenkaita ja -risuja heitellään jo...

Vai sanoi se Chirac että vain Suomessa muka ruoka on vielä pahempaa kuin briteillä ?! Hähää, taisipa unohtaa että Suomella on kaksi ääntä olympiakisojen ehdokkaista äänestettäessä juuri näillä hetkillä...

Joka tapauksessa on törkeää että valtiomiehet heittävät avoimesti herjaa ja puhuvat pahaa pienen pohjoisen maan ruuista. Meidänkin firmassa oletetaan ettemme tuota häpeää lafkalle vapaa-ajalla, mutta miten on mahdollista että presidentit kehtaavat moiseen ? Suurlähettiläs Helsingissä taitaa saada sapiskaa, mutta asia jäännee siihen.

Ranskalaisissa lehdissä tuskin mainittiin asiaa, mutta kotimaassa ja brittilehdistössä tuohduttiin sitäkin enemmän.  Myös The Guardian ja The Sun vaahtosivat brittien mollaamisesta, ja pinnoja ranskislehdelle Libé joka sentään nettisivuillaan mainitsi presidentin vitsailut.

Eli tunnustakaa kuka syötti kalakukkoa tai mämmiä arvoisalle valtiovieraalle ? Ilta-Sanomissa väitettiin että kyseessä olisi ruoka-aineitten tuoreus, joka johtuu lyhyestä kasvukaudestamme. Ai miten niin muka ?! Oliko tarjolla olleen tillilihan tilli nahistunutta ? =D

Lisättäköön AFP:n sähke josta käy mm ilmi mitä Chirac söi Ahtisaaren tarjoamilla illallisilla vuonna 1999, sekä Alex Stubbin tänä aamuna Chiracille lähettämä illalliskutsu seuraavallaa menyyllä :

  • Fish and chips - muikunmätiä ja puikulaperunachips
  • Tattiliemi ja lanttukukko
    Ahvenanmaan karitsa ja nokkosmuusi
  • Mesimarjaviinissä marinoidut metsämarjat ja ternipudding

Toisaalta voisin melkein olla kiitollinen Chichin töttöröintiin, jos sen ansiosta vältämme olympiakisat. Saimme aivan tarpeeksi hässäkkää jo fudiksen mm-kisoissa ammoin - ja Pariisihan on jo muutenkin maailman suosituin matkailukohde. Ei enempää väkeä, kiitos !

Ja niille jotka puolustavat kisoja sen varjolla, että kaupungin palvelut paranevat, rakennusala piristyy, metrolinjat pidennetään... kaikki tämä tapahtuu (jos tapahtuu) niin suurella kiireellä, että poikkeusluvilla ja -laeilla kumotaan kaikki kestävän kulutuksen ym suurella vaivalla kyhätyt pelisäännöt.

Koska saamme maapallonsuojelukisat ?!?!



Toipilasuutisia läheltä ja kaukaa

Motoristitoipilaamme saannee siis neljän kuukauden sairasloman, eikä ole sittenkään varmaa pääseekö pois lasaretista perjantaina. Pitikin olla noin kaukana meiltä, eikä edes lähellä anoppilaa jonne oli matkalla.

Etsin kuumeisesti junalippuja jotta pääsisimme moikkaamaan tänä viikonloppuna, mutta koulujen loputtua lomasesonki on pahimmillaan ja paikat kortilla. Pitää ehkä huristaa autolla, sillon saisi pikkuiivaritkin mukaan, kunhan Jules paranisi inhosta flunssasta ja kuume kärttyisyyteineen kaikkoaisi.

Päivän hyvä uutinen olikin, että Jules voi huomattavasti paremmin. Omalääkäri kävi kumminkin kotikäynnillä illalla, kun olin saanut sen varattua - aamulla esikko oli sen verran nuupahtanut että huolestutti. Eikä ihme : paljastui orastava angiina, ja tropit rapsahtivat pojalle. Selittyi tuo känkkäränkkäkin. Mokoma ei kerro sattuuko kurkkuun, koska pelkää lääkäreitä kuin syötävä !

Lisäuutisia pikapuoliin lasarettirintamalta ja muutenkin...


Tyttökerho piristää blogittajaa

sandaalitTyttökerho kokoontui jo kauan sitten sovitulle shoppailulounaalle liikenneonnettomuuksista huolimatta. Omantunnontuskissani olin peruuttaa koko homman, mutta kun en kuitenkaan uskaltautunut poikien kanssa tien päälle menoliikenteen takia huristelemaan sairasvisiitille, eipä siitä olisi ollut sen suurempaa hyötyä.

Päinvastoin, piristyin päästessäni baanalle vaikka myöhästyinkin pahasti lähtölaukauksesta : lapsia kaitsemaan tullut nunu rupesi tuhertamaan itkua kun kerroin mitä oli tapahtunut ja piti lohduttaa sitä...

Tytöt olivat valloittaneet oivan terassipöydän Chez Mariannelta Marais'ssa, ja oli ihana tunne vain pyyhkäistä valtaisan odotusjonon ohi varjoiseen keitaaseen, jossa karahvi punkkua odotti minua !

Söimme maukkaat mese-annokset eikä edes tarjoilijoiden kuuluisa epäkohteliaisuus saanut meitä huonolle tuulelle.

Sitten suuntasimme shoppailemaan Rivolille, ja lohduttauduin ostamalla aivan hulvattomat "puffi"-kengät (vapaa käännös : bimbokengät ?!?!), korkeilla korkki-kiilakoroilla. Niillä tuntui pysyvän tosi hyvin pystyssä kaupassa kekkaroidessa, mutta fillarilla korkojen takia polvet tuntuivat lyövät tankoon kotiin ajaessa - mulla oli siis tietenkin ne heti jalassa.


Puh pah punaista päin

Motoristimies lähti iltapäivällä La Rochelleen vanhempiensa luoksi viikonlopuksi moottoripyörällä, ja illallistaessani poikien kanssa aloin ihmetellä miksei jo soita päässeensä perille.

Sitten puhelin pirisikin, mutta se olikin anoppi joka kertoi motoristimme olevan sairaalassa - lisäten samaan hengenvetoon ennen kuin sain sydärin ettei ollut mitään HUIPPUvakavaa - sääriluita korjauttamassa.

Joku tahvo oli ajanut päin punaista ja posauttanut miespoloisen vasemman jalan sairaslomalle. Silminnäkijät todistivat Miehen puolesta sen itse lähteneen vasta vihreillä, mutta siinäpä laiha lohdutus - tai ranskalaisen sanonnan mukaan joka sopisi tähän kuin paiskattu : ça lui fait une belle jambe [tekeepä kauniin koiven]... Toisaalta, siinä olisi voinut käydä paljon hullumminkin.

Positiivista oli että leikkaussalista päästessään epiduraalin jälkeen potilas oli raivoissaan pilalle menneestä viikonlopusta, sekä nälkäinen kuin ammuttu karhu - mikä tarkoittaa ettei ole kuolemankielissä.

Odotan huomista saadakseni itse Kapteeni Grillivartaan langallisen päähän... Tässä onkin selittämistä esikolle !

[EDIT : olipa kuitenkin sen verran vakavaa kun sääri- ja pohjeluut murskana, seurasi luunsiirto ja lähes vuoden tuomio jäähylle.]