« juillet 2005 | Accueil | septembre 2005 »

Sorruin sitten lukemaan tämänkin...

Eli Da Vinci Code tuli kahlattua lomalukemisena, harattuani vastaan kaiken kohun takia. Mutta appi kehui kirjan tosi mukaanvieväksi, ja historiallisten laadukkaitten romaanien amatöörinä uskoin hänen sanaansa ja annoin periksi houkutukselle. Lohduttadun sillä etten ainakaan kartuttanut ärsyttävän kirjailijan pankkitiliä ostamalla kirjaa.

Seuraavaksi lukukohteeksi havittelen kahden ranskalaisen lehtimiehen kirjaa ko romaanin tiimoilta ; kirjailija kun on muunnellut kaikkea tietoa omiin tarkoituksiinsa sopivaksi ja lukiessa raivostuttaa kun ei tiedä mitkä herkulliset yksityiskohdat ovat totta ja mitkä puolitotuuksia tai silkkaa roskaa.

Salainen haaveeni onkin putkauttaa markkinoille yhtä hyvin myyvä, mutta tietenkin parempilaatuinen ja eettisesti korrekti opus.

Tunnetusti Blogistanissa kukaan muu ei unelmoikaan kirjailijan urasta.

   *   *   *

Vuosisadan myyntikikka pitää hyödyntää eli lanseeraan tässä virallisen hakuilmoituksen :

Motivoitunut dokumentalisti saa töitä Ilkka Remeksen ja Dan Brownin välimaissa liikkuvan dekkarin taustatyön tekoon, innostuneen mutta kroonisesta ajanpuutteesta kärsivän esikoisromaanin kirjoittajan apulaisena. Voimme sopia tarkemmin (mahdolliselta) kustantajalta heruvien (astrononomisten) provikoitten jakosuhteet työpanoksen mukaan.

Onnistuneen reseptin analysointi voi alkaa tästä linkistä.

Itse Dan Brown oli julkaissut nettisivuillaan aikoja sitten seitsemän kultaista sääntöjä onnistuneen romaanin kirjoitukseen. Sittemmin ohjeet on visusti piilotettu, mutta löytyvät tarkemman syynin avulla. Kas tässä salainen ohje :

  • uusi miljöö
  • värikkäitä henkilöitä
  • juonen pitää rakentua keskeisen kysymyksen ympärille (saako sankari selville mitä koodin salaisuuden... ?!)
  • lyhyitä lukuja, jatkuvaa liikettä
  • yksityiskohtia ja faktoja koska lukijoista on hauska oppia taustatietoa jne
  • sirotella uudet jutut pikkuhiljaa kertomukseen, että lukija ehtii tiedostaa kaiken eikä tietoa tule liikaa kerralla
  • kirjoittaa, lukea kriitisesellä silmällä ja kirjoittaa uudelleen

Kokeilun arvoista ?!


Masentavaa hanavettä ?

Unohdettuani keskeneräisen metroromssuni kotiin eilen, satuin ostamaan kotiin mennessäni Le Monde -sanomalehden ja luin kerrankin yleissivistävää ja huippuintellektuellia tavaraa.

Eräässä jutussa mainittiin masennuslääkkeitä syötävän Euroopassa niin paljon, että se välittyy ihmisten aineenvaihdunnasta viemäristön kautta vesistöön - ja joissain kaupungeissa jopa vesijohtoveteen asti ! Tämä on sikäli huolestuttavaa, että samaisessa tutkimuksessa todettiin tiettyjen masennuslääkkeitten altistavan potilaita itsemurhiin, kun valtaosa tapauksista olisi ollut hoidettavissa terveellä liikunnalla - jonka ainoa haitallinen oire on verenpaineen laskeminen tai laihtuminen...

Tämänaamuisen tietsikkalehden lukeminen taas paljasti että USAssa on ollut nettisivu, jolla saattoi metsästää OIKEASTI. Tietyn alueen antilooppeja seurattiin aseistetuilla nettikameroilla ja elikoita pystyi ampumaan. Palvelu on nyt onneksi lopetettu, mutta miten kaistoja juttuja jenkit pystyvätkään vielä kehittämään ?

Huomenna otan takuuvarmasti naisten- tai sisustuslehden metrolukemiseksi !


Mikrotukihenkilon vihjeet

Viikon hupijuttu eli muutamia elämän tosiasioita atk:stä ! Aina yhtä ajankohtaisia...

Näitä tapoja yrityksemme Tietotekninen osasto suosittelee:

1. Kun pyydät meitä siirtämään tietokoneesi toiseen työpisteeseen varmista, että se on päällystetty pehmoleluilla, muistilapuilla, kuivatuilla kukkasilla, kasoilla postikortteja ja lasten kuvilla. Meillä ei ole omaa elämää ja siksi on mukavaa nähdä, että sinulla on.

2. Älä koskaan kirjoita virheilmoituksia muistiin. Meillä on yliluonnollinen kyky lukea ne tietokoneen pimenneeltä näytöltä.

3. Kun mikrotukihenkilö sanoo tulevansa juuri paikalle, mene kahvitauolle. Me muistamme kaikki yrityksen tietokoneiden 5000 näytönsäästäjän salasanaa ulkoa.

4. Kun soitat mikrotukeen, kerro meille mitä haluat saada tehtyä. Älä missään tapauksessa kerro, mikä estää sinua tekemästä sitä.

5. Kun mikrotukihenkilö lähettää sinulle kiireellistä sähköpostia, poista se nopeasti, lukematta sitä. Mehän vain testailemme.

6. Kun mikrotukihenkilö syö lounastaan, ryntää hänen luokseen valittamaan kaikki tietokonehuolesi. Me olemme olemassa vain palvellaksemme sinua emmekä siksi tarvitse ruokarauhaa. (Ruokatuntimme kestää tunnetusti kolmisen tuntia...)

7. Lähetä kiireelliset viestit aina ISOILLA KIRJAIMILLA kirjoitettuna. Sähköpostipalvelin huomaa sen ja lähettää viestin meille kiireellisenä.

8. Kun kopiokone on epäkunnossa, soita mikrotukeen. Onhan kopiokoneessa elektroniikkaa.

9. Kun saat kotitietokoneellasi Ei Valintaääntä -ilmoituksen, soita mikrotukeen. Osaamme korjata puhelinlinjasi etänä.

10. Kun sinulla on puolitusinaa vanhaa, epäkuntoista monitoria, soita mikrotukeen. Keräilemme niitä.

11. Kun kotititetokoneeseesi tulee vika, kanna se mikrotukihenkilön työtuolille. Älä missään nimessä laita koneeseen lappua, josta ilmenisi nimesi, osastosi, puhelinnumerosi tai vian kuvaus. Me rakastamme kunnon arvoituksia.

12. Kun mikrotukihenkilö kertoo sinulle, ettei tietokoneen näytössä ole mustekasetteja, väitä vastaan. Rakastamme näitä pikku väittelyitä.

13. Kun mikrotukihenkilö lupaa tulla hetken päästä auttamaan sinua, vastaa narisevalla äänellä: "Ja kuinkahan monta viikkoa siihen hetkiseen on menee?" Se motivoi meitä.

14. Jos tulostin ei suostu tulostamaan dokumenttiasi, yritä vähintään 20 kertaa uudelleen. Usein mustat aukot nielevät tulosteita bittien taivaaseen.

15. Jos tulostin ei 20 uusinnankaan jälkeen suostu tulostamaan, lähetä dokumenttisi yrityksen kaikille 69:lle tulostimelle. Kyllä varmasti jokin niistä suostuu tulostamaan dokumenttisi.

16. Älä missään tapauksessa opiskele minkään teknisen laitteen oikeaa nimeä. Me tiedämme tarkalleen, mitä tarkoitat, kun ilmoitat meille, että "Tämä hommeli ei toimi".

17. Älä koskaan käytä ohjelmissa itsessään olevia ohjeita. Ne ovat vain aivottomille ja lahjattomille.

18. Jos hiiren johdon napse vasten näppäimistöa häiritsee sinua, sijoita johto näytön alle. Hiiren johto on ilman muuta suunniteltu kestämään 20:n kilon paino.

19. Jos välilyöntinäppäimesi ei toimi, syytä siitä eilen sähköpostiohjelmaan tehtyä versiopäivitystä.

20. Näppäimistöt suorastaan rakastavat pullan muruja ja kokispisaroita.

21. Kun ohjelma kysyy sinulta "Oletko varma, että haluat tehdä tämän toiminnon?", niin napsauta mahdollisimman nopeasti Kyllä -painiketta. Ethän sinä mitään tekisi ilman että olisit varma siitä, vai mitä?

22. Kun löydät mikrotukihenkilön puhumassa puhelimessa henkilökohtaista puhelua, istahda pyytämättä hänen pöytänsä laidalle ja tuijota häntä koko puhelun ajan. Meillähän ei ole henkilökohtaista elämää.

23. Voit aivan vapaasti sanoa: "Minä en ymmärrä yhtään tämän tietotekniikkahömpötyksen päälle". Meistä on mukavaa, kun asiantuntemukseemme viitataan hömpötyksenä.

24. Jos tulostimeen pitää vaihtaa värikasetti, kutsu mikrotuki paikalle. Värikasetin vaihtaminen on niin hankala ja vaativa tehtävä, että Hewlett-Packardkin suosittelee tehtävää vain Diplomi-insinöörille, jolla on tohtorin arvo kvanttifysiikasta.

25. Jos et löydä etsimääsi henkilöä puhelinluettelosta, soita mikrotukeen.

26. Jos et saa vanhan työpöytäsi lukittua laatikkoa auki, soita mikrotukeen. Meistä on kivaa hakkeroida.

27. Kun tietokoneessasi on vika, pyydä sihteeriäsi soittamaan mikrotukeen. Meistä on ihanaa keskustella tietokoneongelmastasi ulkopuolisen kanssa. Varsinkin, kun hän ei tiedä asiasta mitään.

28. Kun ystäväsi lähettää sinulle 30 MB:n kokoisen (VALTAVAN) elokuvatiedoston, lähetä se kaikille mahdollisille ystävillesi sähköpostin liitteenä. Meillä on kyllä levytilaa eikä se ketään haittaa, että verkkoliikenne hidastuu.

29. Älä missään tapauksessa pilko isoja tulosteita pienempiin pätkiin. Joku saattaisi vielä päästä siinä välissä tulostamaan oman dokumenttinsa.

30. Kun kysyt jotain teknistä yksityskohtaa, älä missään nimessä paina sitä mieleesi, vaan muista kysyä samaa asiaa vähintään 10 kertaa seuraavan viikon aikana.

31. Koska mikrotukihenkilöt ovat niin kiireisiä, on paljon parempi ainakin yrittää itse korjata syntynyt ongelma. Meistä on mukavaa korjailla jälkiäsi ja arvailla virheen alkuperäistä syytä.

32. Älä koskaan myönnä tehneesi mitään. "En minä mitään tehnyt. Se vain sammui" on paras puolustus.



Paluu Pariisiin

Kotiuduimme perjantai-iltana kamalan ruuhkaliikenteen seasta vehreään kotimaisemaan. Pariisissa on näköjään sadellut ahkerasti ; nurmikko on kuin Englannista konsanaan ja terassin ruukkukasvitkin olivat hengissä.

Huom Marjo : ekasta kuvasta ei kunnolla näy mutta Tom komeilee aikoinaan Julesille lahjoittamasi Oscar's Caterpillar -oravapaita päällään !

Toisessa kuvassa rantajellonat mellastavat uima-altaassa, kun eräänä harvinaisena päivänä tuuli laantui sen verran että tarkenivat polskutella muuttumatta heti jääkalikoiksi. Tomissa tuntuu olevan sen verran viikingin ainesta ettei pienistä palele ; kun Julesin hampaat löivät loukkua ja se halusi pois, sinihuulinen pikkuveli vaan porskutteli ja sai hepulin kun otettiin väkivalloin kuiville.


Sirottelen tänne kaikkia jippoja...

Hyvin ylpeänä lisäsin laskurin sivupaneelin alalaitaan (kiitos Pinseri), ja linkin blogilistan hakutoimintoon, ja tämän ansiosta havaitsin että minut on mm listattu Palasokerissa... *vilkuttaa vimmatusti*

Blogittajien sivuilla nuuskiminen on erittäin antoisaa, voisin parannella tätä koko yön !

Kuukauden sitaatti :

I am not a vegetarian because I love animals;
I am a vegetarian because I hate plants.

En ole kasvissyöjä koska pidän eläimistä;
olen kasvissyöjä koska vihaan kasveja.

A. Whitney Brown


Tämä olisi ollut mottoni jollen söisi lihaa...


Kolmas kerta loman tekee

Blogittaja palaa takaisin kesälaitumille miestensä pariin aamujunalla. Jipiiiii !!!!!!!!

Kyseessä onkin jo kolmas lomallelähtö tänä kesänä ; paluu töihin oli kerta toisensa jälkeen vastahakoisempaa - saa nähdä mitä tulee kolmen viikon lomaputken päättyessä...

Uhallakaan en ota läppäriä lomalle eli blogitus jää kesannolle.

Hyvää loppukesää ja syyskuussa tiedossa mm miten Jules seikkailee koulussa !

Luettavan puutteessa oleville bonuksena pari hauskaa juttua "kilpailevista" blogeista :

Formulakisat Ahvenanmaalle ym
Aurinkokunta tänään
Kielipoliisi iskee jälleen
Kvaak sanoi ankanpoikanen
Tarpeettoman tiedon aarreaitta


Sooloviikko poskelleen

Mokomat poskiontelot kiusaavat vieläkin ; teen etätyötä ja läppäri lämmittää kivasti sylissä. On tämäkin, vuoden ainoa sooloviikko Pariisissa ilman miehiä meni potemiseen ja kotona nuhjuamiseen, ja alkulomakin luultavasti päätyy uuteen lääkärinvisiittiin. Huono ajoitus.

Suunnitteilla oli ollut villejä tyttökerhoiltoja terasseilla ja rafloissa, mutta niinpä jäi.

Turhautuneena laitan kumminkin tähän yhden havitelluista kohteista : Pariisin alkuvuosilta tuttu 404 -couscousravintola Marais'n ja Républiquen välimaastossa.

Ammoin paikan omisti huhujen mukaan koomikko Smaïn ja se ilmestyikin ravintolaan melkein joka ilta puoliyön jälkeen, saatuaan show'nsa loppuun läheisessä teatterissa.

Haikailen vieläkin paikan iki-ihania tarjoiluja ja lautasia : jättisuuret käsinmaalatut lautaset, kuminapunajuuret alkupaloina, tarjoilijoiden 404-logo vyösoljet... ja vetonaulana isommalle pöytäseurueelle yläparvi jonne kavuttiin jyrkkiä tallintikapuita pitkin, tunnelmallisessa kynttilänvalossa ja korkeita kattoparruja ihastellen.

Vieläköhän se on entisensä ?!


Miss Suomi and co

armiTätä pyysi harras ranskislukija : Miss Finlande kautta aikojen...

Muistan itse parhaiten seiskytluvun, jostain ekaluokkalaisesta lähtien taisin seurata kisoja ja leikellä paperinukkeja (Armi Aavikko jolta sain nimmarin kun kävi hiihtämässä Dannyn kanssa koulumme laduilla, Tii Heilimo poseeraamassa bikinit ja moonbootsit yllä lumihangessa, Riitta Väisänen jonka vanhemmat oli mummin naapureita ja johon törmäsin välillä hississä...).

Näin jälkikäteen vuoden 1969 missi Harriet Eriksson näyttää näteimmältä, vaikken muista ollenkaan.

Ja kuka tiesi ettei Armi Kuusela ollut Miss Suomi vaan Suomen Neito ?! Oppia ikä kaikki...

Tulipahan nostalginen olo !


Paname Paname...

Pieni kurvaus takaisin Pariisiin kipattuani pojat La Rochelleen. Menomatka autolla sujui hienosti koska lähdimme perjantaina aamukuudelta - viikonloppu olikin rustattu vuoden pahimmaksi ruuhkaksi, ja väkeä olikin moottoritiellä sen mukaisesti.

Jean odottikin vekaroita hartaasti, ja jälleennäkeminen oli yhtä riemua. Eva-serkku oli myös innoissaan saadessaan leikkiseuraa, isovanhemmista puhumattakaan.

Palasin itse junalla sivistyksen - ja duunin *huokaus* pariin täksi viikoksi, ja kipitän lauantaiaamuna junalla takaisin lomalle.

Huomenna Jean-Marc tulee nurmikkoa ajamaan ja muutenkin auttelemaan, ja jää tyttökaverinsa ja kahden muun tutun kanssa illalliselle.

Tyttökerhotapaamiset ovat heikolla ; suurin osa on lomalla ja jäljelläolevat potevat kuka mitäkin - miksi vimmassa en aloittanut antibioottikuuria aiemmin, että olisin kerinnyt parantumaan poskionteloineni terassikuntoon ?!

Lohduttauduin tänä iltana käymällä kampaajalla värjäyttämässä hiukseni ja ohimennen ostin kahdet housut. Mokomat ovat liian pitkät ja pitää odottaa lyhennystä La Rochellen ompelukoneella - toisaalta kävi säkää kun ostin toiset niistä sovittamatta kaupan sulkemisajan jälkeen, koko oli oikea ja vain pituus falskaa.

Viikon motto : Parempi liian pitkälahkeinen sika säkissä kuin koot lopussa seuraavana päivänä !