« août 2005 | Accueil | octobre 2005 »

Pöpöjä pupuilla

Melkein koko perhe on nyt kehittänyt oman versionsa flunssasta : esikko erikoistui yskimiseen ja sai antibiootit toisella lääkärireissullaan, tosikolla on kurkkutulehdus muttei sen kovempia troppeja (jännäämme tuleeko sillekin toinen lekurikierros ?!) ja itse keskityn poskionteloihin - täysin doupattuna. Ainoastaan koipipotilaamme snobbaa mikrobejamme ja pitää pintansa.

Positiivista asiassa on sairaslomani koko loppuviikoksi - saan löhötä kotona ja olla miettimättä mitään intellektuellia. Neuronit hyllytetään !

Päivän uroteko : tilasin pikku koululaisellemme silittämällä liimautuvia nimilappuja australialaiselta nettisivulta Stuck On You. Vinkeitä kuvia, toivottavasti palvelu on hintansa väärti. Tarkemmin asiasta kolmen viikon sisällä paketin saavuttua kengurikyydillä...



Popsi popsi purilaista...

Kouluruokailu ei ole aivan vielä ajankohtaista meillä, koska hoitotäti hakee Julesin kotiin lounaalle tänä vuonna, mutta alan jo ottamaan selvää asiasta jos vaikka totuteltaisiin pääsiäisestä lähtien päivän tai pari viikossa.

Olinkin jo silmäillyt uteliaana paikallislehtemme kouluruokalistoja ja todennut hämmästyneenä siellä tarjoiltavan mm selleriä ja kaaliraastetta heti pienestä pitäen. Mainitsevat kyllä maternelle-puolella olevan sovellettuja versioita.

Aiheesta oli varsin avartava juttu eräässä pariisilaispäivälehdessä viime viikolla, ja poimin kiinnostavia yksityiskohtia talteen pönkittääkseni koulutietoitsuuttani.

Kohua herättäneet namu- ja limuautomaatit poistetaan yläasteilta ja lukioista, ja ala-asteitten ja maternellen (leikkikoulua vastaava) klo 10 aamuvälipala on myös katoamassa. Joissain kaupunginosissa maito-ja-keksi -välipala korvataan hedelmällä, lupaavin tuloksin : lounaalla 90 % hedelmistä jäi tarjottimille, kun taas aamuvälipalana se kelpasi melkein kaikille. Comme quoi : nälkä on paras kokki !

Iltapäivän välipalakäytäntö eli quatre-heures vaihtelee koulukohtaisesti : joissakin paikoissa vanhemmat laittavat eväät koululaisen reppuun (takuuvarmasti epäterveellistä, esim suklaakeksiä ja appelsiinimehua), toisaalla taas koulu tarjoilee terveellisen välipalan ja vanhemmat pääsevät pälkähästä pulittamalla n euron päivämaksun. Lounas taas maksaa 5-6 euroa, vanhempien tuloista riippuen.

Ranskassa melkoisen tuntematon brittikokki (jo pelkkä yhdyssana herättää hilpeyttä täällä...) Jamie Oliver sai - uskomatonta mutta totta - 400 miljoonan euron lisärahan Tony Blairiltä, todistettuaan Channel Four -kanavan ohjelmassaan miten huonosti pikkuenkkulit syövät kouluissaan.

Fish and chips sekä purilaiset vaan tirisivät sikäläisissä kanttiineissa, eikä vihanneksia tai hedelmiä näkynyt mailla halmeilla. Osa lapsista eivät kuulemma edes tunnistaneet sipulia tai muita kasvismaailman ihmeitä... hyvä Jamie, pelastat kokonaisen kansakunnan !


Twin Peaks -nostalgiaa

Vau, olin hypätä onnesta kattoon kun Enimmäkseen ulkopuolisen blogista löytyi Twin Peaks -testi... jossa paljastuin Dale Cooperiksi !!!! (Olen siis todistetusti helposti ilahtuva ja innostuva... mutta kahvinkulutukseni ei kyllä taida yltää samalle tasolle ; lasketaanko jäätee ?)

Istu ja pala ; tässä on mies joka osaa arvostaa mustikkapiirakkaa ja outoja juttuja...

Tyttökavereitten tiedoksi : mottoni kyselyssä oli tietenkin uudet kengät, joka olisi viitannut lähinnä Audreyn profiiliin, mutta ehkä Dale Cooperin salainen pahe on kenkäshoppailu ?!?!





You're Special Agent Dale Cooper. You're often too
brilliant for people to really follow, but your
infectious enthusiasm makes up for the fact
that you're frequently incomprehensible. You
are smart, intuitive, clear-headed,
compassionate, and cute as hell -- about your
only flaw is your insane coffee consumption.

Which Twin Peaks character are you?
brought to you by Quizilla


Liikenneruuhkia ja suomenkieltä

Toista kertaa Suomi-kouluun menevä Jules oli kovin pettynyt kun tajusi, että poikkeuksellisesti mennäänkin äidin autolla eikä metrolla. Mutta koska halusin näyttää hoitotädille paikat seuraavaa kertaa varten ja esitellä muille, ajattelin että huristaisimme kätevimmin kaikki neljä autolla - ettei tarvitsisi retuuttaa Tomia rattaineen metron rappusissa.

Kuuden kilometrin matkaan menikin yllättäen ja täysin käsittämättömästä syystä melkein tunti ; sadattelin ruuhkassa istuessamme Pariisin liikennettä ja vannoin taas kerran etten ikinä enää mene muulla kuin metrolla keskustaan...

Saavuimme pikkuisen myöhässä, parkkeerasin kielletylle livraison-paikalle (maksamatta) ja jätin hätävilkut paikalliseen tapaan päälle, ryysiessämme raput ylös kävelykadulle missä koulu sijaitsee.

Onneksi Kian äiti oli puhelinsoittoni valistamana kertonut meidän olevan matkalla ; napinpainalluksella saimme auki koulun ison portin joka sulkeutuu visusti turvallisuussyistä tuntien välillä, ja ope ei onneksi ollut vihainen minulle. Nolotti vaan kun heti toisella kerralla oltiin melkein 10min myöhässä, ja muut lapset menossa jo luokkaan.

Sitten pikaisesti aurinkoisille terasseille suunnistavia muita äitejä moikattuani huristin takaisin kotiin Tom kyydissäni etätöitä jatkamaan, ja jätin hoitotädin eli nunun Julesia odottamaan kaupungille.

Illalla onnellinen poika tuli kotiin ison piiroksen kanssa, ja näytti ylpeänä taiteilemaansa lentokonetta. Oli ollut kivaa Vuokko-open kanssa, ja Kian ja muitten lasten kanssa oli ihanaa leikkiä - suomeksi !

Alla Kia ja Jules käsi kädessä koulun pihalla, koulukavereitten ja opettajien kanssa :


Bidibou & Poupouille temmeltävät liikanimien keskellä

Alias kotimaisittain Bidibuu ja Pupuj' !

Rakkaalla lapsella on monta nimeä, ja meidän tapauksessamme liikanimet pulppuilevat valtoimenaan tilanteiden mukaan. Tässä yleisimmät :

Kuopus on Bulldo eli Bulldozer (kaikki pois alta minä menen tästä...) ja tykkää mm kommandoharjoituksista olohuoneessa : ryömitään nojatuolissa istuvan äidin jalkojen alta, kiivetään sohvapöytänä olevan matka-arkun yli, isin jalkojen alta varoen poikkinaista koipea, pompitaan tasakäpälää uuden sohvan käsinojilla vanhempien kauhunhuudoista välittämättä...

Bidibuu on taas väännös yleisestä "petit bout" ja "bébinou" (binou) hellittelynimistä, ja kun isoveli tykkää sanoa buu saadakseen pikkuveljen kikattamaan, nimi sorvautui Bidibuuksi, oltuaan jonkin aikaa Bidulino.

Esikoinen Pupu tai Pupuj(ussi) sai liikanimensä "pouille"-adjektiivista, joka hyvin epäsuorasti vääntyy ilmaisusta craspouille (crade, cracra, cradingue = likainen). Takuuvarmasti ei löydy sanakirjasta ! Tämä alkoi ekojen syöntiharkkojen aikaan kun pojalla oli pöperöä päästä kiireeseen, ja poupouille kääntyy sitten suomeksi pupuksi. Kätevää.


Belleville tapetilla

loupascalouÄitini lähetti linkin tosi kivaan (suomenkieliseen !) juttuun Pariisin Belleville-korttelista, ja tuli ihan nostalginen olo.

Aikoinaan asuin kokonaisen vuoden 20. arrondissementissä Avron-metroaseman kulmalla, Nation-aukion liepeillä. Pariisin ydinkeskustan asukkina minua kauhistutti etukäteen muuttaa niin etniseen ja kaukaiseen kortteliin, mutta olin juuri tavannut Elämäni Miehen, joka vei minut moottoripyöräajelulle tutustumaan paikkoihin. Ja johan vaikutti kivalta...

Mies sattui olemaan töissä (re)Bellevillessä silloin ja tunsi kaikki rokkibaarit ja trendikkäät paikat, ja lopulta olin innoissani kun pääsin noin avant-gardeen paikkaan.

Turistioppaani itse asui St Martin-kanavan laidalla, ja oli kauhistuttanut poroporvarillisessa 16. arrondissementissä asuvia vanhempiaan muinoin kun ostivat kämpän. Ja värikäs Belleville mm toreineen on tismalleen näitten kahden kiintopisteemme välissä, eli tuli tutuksi sattuneesta syystä !

Netin kautta kurkkailinkin, ovatko lempibaarimme yhä hengissä, ja lupaavalta näytti :

cafecharbonTrendikäs Café Charbon (kuvassa oikealla), entinen paikallisjunien rautatieasema La Flèche d'Or, jättimäisellä ja "venyvällä" terassilla ylpeilevä Le Soleil, piskuisen tunnelmallinen Lou Pascalou terasseineen (kuvassa vasemmalla) ja muut näyttävät pärjäilevän hienosti ilman sponsorointiammekin...

Ja Oberkampf-kortteli näemmä väistyy uuden nousevan trendipaikan kahmiessa pariisilaiset : jopa suosittu brasilialaisravintola Favela Chic on muuttanut Canal Saint Martin -kortteliin, ja oman katumme kantabaari Chez Prune on muuttunut muotipaikaksi.


Vanhemmat koulussa

Julesin koululla oli vanhempainkokous aamulla klo 9 - kerrankin kun ipanat olisivat nukkuneet pitkään aamulla ! Ranskan koululaitos saa heti miinuspisteitä...

Jälkeenpäin kävi ilmi että kyseessä oli vuoden ainoa kokous, joten olin tyytyväinen käytyäni siellä, miehen jäädessä poikien kanssa kotivahdiksi.

Opettaja Sophie on tosi äidillisen oloinen, kertoi että Jules on mukana touhussa ja puheliaskin, vaikka joskus tykkää olla vähän "tarkkailijana" ja omissa oloissaan. (Tulee äitiinsä ?!) Nolotti kovasti kun oltiin sormi suussa ekana keskiviikkona ja ihmeteltiin onko koulua vai ei ; onneksi hoitotäti tiesi...

Ranskassa kun yleensä ei ole koulua keskiviikkoisin, tai ehkä vain aamuisin, ja sitten taas on koulua lauantaisin aamupäivällä - järjetöntä ! Miehellä oli ollut koulua keskiviikkoaamuisin, enkä itse puhtaana Suomen koululaitoksen tuotteena osannut sanoa sitä enkä tätä.

Emme tietenkään olleet älynneet kysyä asiasta, eikä ainoassakaan koulun paperissa kumma kyllä mainittu asiasta, sen kummemmin keskiviikon kun lauantainkaan suhteen. Olin myös heittänyt roskiin kouluruokalan ilmoittautumislomakkeet, eli niistäkään ei ollut apua.

Loppu hyvin kaikki hyvin ; lauantaikoulu alkaa vasta kolmen vuoden päästä ja meillä on siis varoaikaa keksiä hyviä tekosyitä miksei Jules pääse kouluun...


Suomi-koulu alkoi !

Sitten me tytöt (lue : äidit...) menimme terassille viereiselle Contrescarpe-aukiolle, joka on tori- ja turistikatu rue Mouffetard'illa, latinalaiskorttelin nurkilla. Aurinko paistoi ja kesäinen helle jatkui, ja shoppailuaddiktit ostivat lapsille lahjat reippaasta koulualoituksesta palkkioksi ; Kia ja Jules saivat kumpikin keppihevoset.

Meidän uusin lemmikkieläin pääsi verryttelemään kävellessämme metrolta kotiin, matkan piristykseksi. Ei tosin jouduttanut menoa... Naapurimme Françoise tuli vastaan ja oli tikahtua nauruun nähdessään meidän hullunkurisen ratsastustunnin.

Tässä heti uunituore Suomi-koulu kuvareportaasi - kiitos Kian äidille digikuvista.

Koko reissu Pariisiin alkoikin jännittävissä merkeissä, kun Jules pääsi ensimmäistä kertaa metroon. Oli metkaa ujuttautua puomin alta "pummilla" äidin edellä ; alle 5v eivät maksa mutta pakkohan niistä vimpaimista on läpi päästä. Äiti onneksi maksoi joten panssarilasin takana istuva lipunmyyjä ei noteerannut asiaa...

Koko matkan ajan Jules ihmetteli ääneen (ranskaksi...) vaunun pitämää meteliä, poisjääviä ihmisiä, sähkökatkoksia (kaksi seitsemän pysäkin matkalla), jarruttamista ja - kuten Vaarinsa Pariisin matkoillaan - millaisilla renkailla hommeli etenee. Tekniikan miehiä suvussa !

Kun pääsimme taas maanpinnalle satojen tuhansien rappujen jälkeen, koulun edessä kadulla oli iso liuta pieniä ja isompia suomalaisia odottamassa.

Kia ja Jules pääsivät pienten ryhmään, ja vanhemmat kaverit Aleksi ja Krista isompien kesken omaansa. Pikkuisilla oli herttaisen oloinen Vuokko opettajana, ja kaverukset menivät käsi kädessä portista sisään äitien liikuttuneitten katseitten saattelemina... Meidän kullanmurut jo toista koulua aloittamassa !!!! Vanhempia ei päästetty edes koulun sisäpihalle ; tämä oli lasten oma juttu, ja sujui mainiosti kun ei ollut aikuisia stressaamassa.


Shoppailun syvin olemus ja -kysely

Miksi juuri sinä aamuna kun teen etätyötä ja voisin nukkua, ipanat saavat päähänsä herätä ennen seitsemää ? Joku Murphyn laki taas muka vai ?! *haukotus*

Blogilistan suosikeissani kahlatessa löysin Daddalien tuulikaapista kyselyn lempiaiheestani shoppailusta, enkä voinut vastustaa kiusausta :

1. Onko vaatteiden ostaminen sinusta helppoa vai hankalaa?

Hankalaa, mutta ainoastaan ajanpuutteen vuoksi koska parhaillaan olen jumiutunut kolmen paimennettavan takia kotiin. Pankkitilin venymättömyys haittaa myös menoa, muuten shoppailen sujuvasti ja rakastan onkia esiin uusia osoitteita tyttökavereitten safareita varten. Ks mm shoppailujuttu.

2. Mistä yleensä ostat vaatteesi?

Harrastettuani vuosikausia Pariisin tavarataloja, olen vaivihkaa siirtymässä pienten putiikkien saralle. Halpa & Mauton kelpaa pintamuotijippojen ja lingerien suhteen ; muita suosikkeja ovat Mango, Motivi, Sinéquanone, Mexx, Zara, Xanaka... Edellämainituista kunniottava määrä löytyy työpaikkani viereisestä Les Quatre Temps -ostarista, pankkiirini suureksi kauhuksi. *virnistys*

3. Mikä on suosikkivaatekappaleesi?

Parhaillaan Gapin keväällä ostetut SJP-farkut Long and Lean, joissa on tismalleen oikea lahkeenleveys ja -pituus, väri, joustavuus... toimii mainiosti kaikkien muitten vetimien kanssa, eritoten musta-ruskea-valkoinen epäsymmetrinen toppi isolla kukkakuosilla sopii kuin paiskattu. Kunhan helleputki loppuu, pengon esiin Comptoir des Cotonniers -hankinnan viime sesongilta : hieman A-mallinen juuri polven yläpuolelle ulottuva tweed-hame jonka kanssa on pakko laittaa La Samaritaine -tavaratalosta (snif) ostamani ruskeat saapikkaat. Jotain positiivista syksyssäkin !

4. Oletko koskaan ajatellut ommella vaatteesi itse?

Tottakai, kiehtova ajatus mutta täysin surrealistinen. Lahkeetkin olen alkanut lyhentämään silitettävillä liimanauhoilla ompelukoneen puutteessa, todettuani anopilla että piilo-ompeleen salat eivät minulle avaudu vaikka pänttäisin käyttöohjetta tuntikaupalla. Lohdutukseksi sanottakoon ettei anoppikaan sitä hallitse ; käyttöohje on ilmiselvästi jonkun asiaanperehtymättömän koneinsinöörin väsäämä.

Lukiolaisena ja muistaakseni yläasteellakin olin villi ja estoton, ja kuljin mm koulussa omatekoisissa mustavalkoraidallisissa pillihousuissa "punkkarina". Ranskassa kyseinen vaatekappale luokiteltaisiin hevareitten rekisteriin, joten sillä en kehtaa laajemmin tuuletella...

BONUS...

Ja shoppailusta tuli mieleen himoitsemani Mulberryn Roxane-laukku, joka komeili astronomisia hintoja harrastavan muotiputiikin ikkunassa La Rochellessa. Nuolin harva se päivä ko puljun ikkunaa, kunnes päätin kiertää naapurikadun kautta, oman mielenrauhani takaamiseksi.



JA NYT :

Tyttökaverit ja muut ; mars kaikki täyttämään kaavaketta ja palautetta blogiin tai piparikuu-2006 [at] yahoo [piste] fr postilootaan !


Koulukuvia

Suurin vetonaula koulussa on se kuuluisa automatto ; onneksi emme ostaneet moista kotiin - harasin vastaan pelkästään sen rumuuden takia, ja kävi ilmi että se onkin hauskin juttu koko koulussa. Huh helpotus...

Keskellä ylpeä koululainen Mamien ostaman repun kanssa. Nykyään jo pikkuipanoilla on rullat reppujen alla. Ällistyttävää.

Bonuksena viimeinen rantalomakuva joka oli eksynyt samalle rullalle kuin koulukuvat - olikin jo aika kehittää !


Taulunripustajat telkan kimpussa

Ja kukahan väitti ettei katso telkkaa kuin tosi harvoin eikä halua isompaa ?! Syyn voi helposti vierittää kolaroidun miespolon niskaan, joka viettää näillä näkymillä seuraavat puoli vuotta kotona, eli telkkasnobbaajan maineeni ei välttämättä edes kärsi taulutelkan saapumisesta uuteen siipeen...

Viime viikolla hankittu prameaakin prameampi hopeakehyksinen ruutu ripustettiin kahden kaverin avituksella eilen illalla seinälle. Työnjohtaja huusi ja mekkaloi sohvalla, antaen ohjeita ja komennellen ruutua milloin ylemmäs, milloin alemmas ennen kuin ihanteellinen sijainti löytyi.

Nyt voimme sitten löhötä nahkasohvalla ja pällistellä kavereitten lainaamia filmejä joita onkin kertynyt vino pino. Parin vuoden leffapaitsion jälkeen palaamme taas elokuva-asiantuntijoiden valittuun piiriin !

P.S. Revontulia luvassa Aurinkokunta tänään -blogin mukaan !


Ponnahduslautana blogi

Eilen Marc-Olivier Fogiel kunnostautui kutsumalla poikkeuksellisen mielenkiintoisia vieraita ONPP-telkkaohjelmaansa (On ne peut pas plaire à tout le monde = kaikille ei voi olla mieliksi).

Kutkuttavin oli tietokoneruutu päässään esiintyvä Max joka julkaisee maan luultavasti luetuinta blogia Le journal de Max ; jopa 30.000 vierailijaa viikossa ! (Jos mulla on 30 vierailijaa viikossa olen onnessani...) Max haluaa pysyä tuntemattomatta aivan ymmärrettävistä syistä : blogissa solvataan olan takaa työkavereita ja työnantajaa, ja lukijat arvuuttelevat missä isossa lafkassa Max on ylempänä toimihenkilönä... ONPP:ssä Max kielsi olevansa vakuutusalalla kuten lehdissä arveltiin.

Tänään kunnioitettu ranskalainen kustantaja julkaisee Maxin blogin kirjana - materiaali on tekijän mukaan uutta ja vanha blogi on arkistoitu. Sivuilla komeilee nyt mittari jossa näkyy myyntitilastot - sadantuhannen rajan ylityttyä Max aikoo sanoutua irti !

Pienenä bonuksena mainittakoon että ko blogissa mainitaan mm neuvoa-antava cocktail Paperipaino (Presse-papier) joka koostuu seuraavista aineksista : cointreau, tequila, ananasmehu, sokeri, kookosraaste. Tällä reseptillä pitäisi avautua silmät ja paljastua työkavereitten raadollisuus ja työn yleismaailmallinen hyödyttömyys. *heko heko*

Oman duunini puitteissa kahlaan kaulaa myöten pahvilaatikoissa : vuotuinen muuttoruljanssi on taas käynnissä ja kaikki 21. kerroksen ihmiset siirtyivät entisen toimistohuoneensa vastapäiseen siipeen. Kaksi päivää pakkaamista ja roskien ulos kärräämistä, ja nyt toiset kaksi päivää odottaen että puhelinlinjat osuvat oikeille ihmisille, pahvilaatikot oikeisiin toimistoihin ja verkkokaapelit aktivoidaan.

Feng shui ei onnistu meidän kohdallamme, sillä toimistohuone on tupaten täynnä kaappeja, pöytiä, varapöytiä, vetolaatikoita ja pahvilaatikkovuoria. Itse sain ikkunapaikan ja pelastin viherkasvini muuttomiesten jaloista, mutta tyhjää tilaa kaivattaisiin. Ikkunasta näkyy toimistotornitaloja ja moderni harmaa hautausmaa. Oliko tämä se sysäys uuden duunin metsästykseen ? Missä viipyy se kustantaja joka tarjoaa mullekin sopimusta kirjasta ?!?!


Jules koulutiellä

Pikkukoululainen aloitti opinahjossaan tänä aamuna ; oli kovin tohkeissaan uuden reppunsa kanssa ja kun löydettin sen luokkahuone, ryntäsi suoraan automaton kimppuun. Näkyi että oli harjoitellut hoitotädin tytön kanssa perjantaista asti... Kiva että ne olivat antaneet sen leikkiä pikkuisen aamuisin, se varmaan auttoi paljon sopeutumista.

koululainen2Open nimi on Sophie (kuten se kuuluisa kirahvi...) ja se on kiltin ja äidillisen tuntuinen, samoin apuope Roselyne. Luokassa on 25 oppilasta mikä on Pariisin jopa 34 lapsen luokkiin verrattuna ihan hienoa. 8 niistä on ekaa vuotta (petits) ja 17 toista vuotta (moyens). Ihan kiva noin että on isompiakin joukossa - eräissä luokissa on ihan pieniä (2v) ja pieniä (3v) ; jotkut vanhemmat laittavat kaksivuotiaat lapsensa kouluun joko liiasta kunnianhimosta tai sitten vaan säästääkseen hoitokuluissa...

Klo 12 kun hain Julesia kotiin, poika ei meinannut lähteä millään : muovailuvahadelfiini oli kesken ja automattoa ei olisi malttanut jättää... Lupasin jalomielisesti että huomenna pääsee uudestaan !

Yllä koulumatkan eleganssia uusissa ruskeissa mokkakengissä.


Koulujännitys huipussaan...

Tuleva koululainen saattoi hoitotädin tytön kouluun perjantaina ja tänä aamuna uudestaan ; tosi innoissaan kun sai mennä sisään luokkaan ja leikkiäkin ! Ekstaasi oli huipussaan ja koulu tosi kivaa. Katsotaan mitä tapahtuu torstaina kun vien sen sinne ja jää kolmeksi tunniksi leikkimään.

Eva-serkku aloitti viime viikolla ja oli kanssa innoissaan, mutta kun muut lapset alkoivat itkemään ja ulisemaan vanhempien lähtiessä, sekin rupesi ja on kuulemma sydäntäsärkevää...

Jules nukkui viime viikolla monta yötä koululaukun kanssa, mutta nyt se on jo saanut jäädä olohuoneeseen yöksi. Onneksi on lupa viedä vaihtovaatteiden lisäksi oma lelu laukussa kouluun.


Scrapbooking ! [mainos]



Entinen työkaverini Noémie toteutti unelmansa ja tekee nyt työkseen scrapbooking- ym muita koristetöitä ! Nettisivujen ja tilaustöiden lisäksi Opalyne avasi kaupan ateljeineen Saint Germain en Laye'ssä keväällä.

Nettisivuilla on monenmoisia ohjeita ja vinkkejä leikekirjoihin, mosaiikkien tekemiseen, kirjansitomiseen ; hyödyllisiä osoitteita... Tästä voisi löytyä kipinää mm Piiperoateljeehen, tai ainakin äideille virkistystä ja valokuva-albumien tai vauvakirjojen koristeluideoita !

Noémie tekee myös tilaustyönä lahjaesineitä, mm hääparille valokuva-albumi, vauvakortteja, jne.