« septembre 2005 | Accueil | novembre 2005 »

Huu halloween - kurpitsaralli käynnistyy !

Noitia luutineen lentelee taivaan täydeltä... ja kuten jo blogini oikea paneelikin todistaa, noidat ja noituudet kiehtovat minua auttamattomasti. Johtuu varmaan punaisesta tukastani ; keskiajalla rovio olisi jo ollut valmiina blogittarelle !

Vaikka Halloweenista onkin sorvattu täysin kaupallinen tapahtuma, teema on kovasti makuuni : oranssia ja mustaa, noitia ja luutia, kynttilöitä ja kummituskoristeita...

Hauskaa pyhäinpäivää jo näin etukäteen ja hyödyllinen neuvo pyhäinpäivän liikenneruuhkiin :


P.S. Blogi viettää noitalomaa La Rochellessa ja palaa asiaan keskiviikkona !


Suomen talvi ja lappilaiset


Vanha kanadalaisjuttu kotimaisena versiona !


+10 : Helsingin vuokra-asukkaat panevat lämmöt päälle. Lappilaiset istuttavat kukkia.

+5 : Lappilaiset ottavat aurinkoa, jos se sattuu nousemaan horisontin yläpuolelle.

+2 : Italialaiset autot eivät käynnisty.

  0 : Tislattu vesi jäätyy

-1 : Hengitys muuttuu näkyväksi. Aika suunnitella lomaa Välimerellä. Lappilaiset syövät jäätelöä ja juovat kylmää olutta.

-4 : Kissa tahtoo samaan sänkyyn.

-10 : Aika suunnitella lomaa Afrikassa. Lappilaiset menevät uimaan.

-12 : Niin kylmä, ettei edes sada lunta.

-15 : Amerikkalaiset autot eivät käynnisty

-18 : Helsingin talonomistajat panevat lämmöt päälle.

-20 : Hengitys muuttuu kuuluvaksi.

-22 : Ranskalaiset autot eivät käynnisty. Ei tarkene luistella.

-23 : Poliitikot alkavat surra asunnottomien kohtaloa.

-24 : Saksalaiset autot eivät käynnisty.

-26 : Hengitystä voi leikata iglun rakennusaineiksi.

-29 : Kissa tahtoo samaan pyjamaan.

-30 : Japanilaiset autot eivät käynnisty. Lappilainen kiroaa, potkaisee renkaaseen ja lähtee käynnistämään Ladaa.

-31 : Ei tarkene suudella, huulet jäätyisi yhteen. Lapin jalkapallojoukkue alkaa harjoitella kevätkautta varten.

-35 : Aika suunnitella kahden viikon kuumaa kylpyä. Lappilaiset lapioivat lunta katolta.

-39 : Elohopea jäätyy. Ei tarkene ajatella. Lappilaiset panevat paidan ylimmänkin napin kiinni.

-40 : Auto tahtoo samaan sänkyyn. Lappilaiset panevat villapaidan päälle.

-45 : Lappilaiset sulkevat kylpyhuoneen sisäikkunan.

-50 : Merileijonat lähtevät Grönlannista. Lappilaiset vaihtavat sormikkaat rukkasiin.

-70 : Jääkarhut lähtevät Pohjoisnavalta. Lapin yliopistolla vietetään urheiluiltapäivää.

-75 : Joulupukki lähtee Napapiiriltä. Lappilaiset laskevat lakin korvaläpät alas.

-250 : Alkoholi jäätyy. Lappilainen suuttuu.

-268 : Helium muuttuu nestemäiseksi.

-270 : Helvetti jäätyy.

-273,15 : Absoluuttinen nollapiste. Kaikki alkeishiukkasten liike lakkaa. Lappilaisetkin myöntävät, että jo vain alkhaa olla vähän vilphoista, pisthäppä toinen koshu...


Blogistanin kansalaistottelevaisuutta 4-3-2-1

Kapteeni käskee ja blogittajat jättävät kaiken kesken olleen sikseen, täyttääkseen velvollisuutensa Blogistanin - ja omien - lukijoittensa säilyttämiseksi.

Luin useampaakin kuin neljää (4) blogia joissa en muista ennen käyneeni ; tekeillä on kommentteja kolmeen (3) blogiin ja alla kaksi (2) parasta löytöäni :

Linnunradan liftaaja on uusi tulokas listalla, mutta liftari on jo muutaman kuukauden ajan blogittanut Laosista käsin. Mielenkiintoista luettavaa, pakko kipittää takasin lukemaan enemmän ajan kanssa piakkoin.

Hyvänä kakkosena meinasin valita Finland for Thought blogin, jossa usalainen it-ihminen seuloo poliittisia ja kulttuurikummajaisia, mutta se ei olekaan niin eettinen valinta, koska olikin jo TOP-100 joukossa (ks yllämainitut leikkisäännöt) - ja peräti ehdokas Kultaiseen Kuukkeliin viime vuonna. Pöh, ammattilainen !  ;-)

Eli virallinen kakkoseni olkoot sitten Euroopan reunalla, missä Kafkakoski kommentoi Barcelonan eloaan. Tuttu kiva kaupunki ja hauskoja yksityiskohtia katalaanien elämänkatsomuksesta, joka muistuttaa usein ranskalaisten filosofiaa. Ja ei saa kertoa kellekään, mutta melkein kaikki Gaudiin liittyvä saa sympatiani lähes silmät ummessa.

Tilasinkin yhden (1) uuden lokikirjan (joka jääköön toistaiseksi salaiseen seurantaani...) ja bonuksena klikkailin paria linkkiä joita haluan nostaa listalla.

Siis tässä tätä meemiäsi eteenpäin, Kapteeni Pinseri !


Siivekkäistä elokuvatähdistä

chatnoirViime viikolla ranskalais-saksalaisella kulttuurikanavalla Artella oli Kusturican hulvaton filmi Chat noir chat blanc (Musta kissa, valkoinen kissa) - villi musiikki ja sitäkin villimpi meno eivät katsomisella kulu ja tunnelma on yhtä taianomainen kuin ekalla kerralla leffateatterissa.

Loppupuolella yksi päähenkilöistä pesee itseään ulkona vesisuihkussa elävällä ankalla... Kohtaus hymyilytti ja samalla karmaisi ; nyt kun Kroatiassakin on tavattu lintuinfluenssaa, moista ei enää kuvattaisikaan noin vaan.

Tamiflu-lääkettä ei löydy enää Ranskan apteekeista, mutta huhujen mukaan netissä on ollut myynnissä sadan euron (mitä luultavammin väärennettyjä) pakkauksia. Työpaikkani tarjoama ilmainen flunssarokote loppui kesken, ja ilmassa alkaa olla lievän paniikin oireita.

Toivottavasti kaupoista sentään saa vielä sokeria ja jauhoja, sillä ammoin Irakin sodan sytyttyä ranskalaiset pelkäsivät pommeja tippuvan niskaan Pariisissakin ja kaupoista katosivat peruselintarvikkeet ihmisten hamstrattua varastoja.

Piristäydyn kuuntelemalla Chat noir chat blanc -leffan soundtrackiä joka on meidän levyhyllyssämme kunniapaikalla, naapureinaan Underground, Pulp Fiction, Reservoir Dogs, Arizona Dream...


Oliivipossuviikonloppu

Launatai-iltana Tomin heilan vanhemmat kävivät kylässä, heilan itse jäätyä kiltisti kotiin nukkumaan mumminsa seurassa (elämä on julmaa...) Miehen kauko-ohjaamana tein oliivipossua (link to be updated !) jota söimme sitten koko viikonlopun. Jules vaati että viipaloisimme oliivit, jotta niitä olisi enemmän, ja lupasin ensi kerralla laittaa kaksi pakettia pataan.

Sunnuntain kokokohta oli retki täkäläiseen K-Rautaan Castoramaan. Haimme takkapuita ja hiilipölkkyjä talveksi, ja ostimme pikkusälää miehen nikkarointinälkään. Pojat juoksivat riemuissaan hyllyjen välissä ja ihmettelivät nippeleitten ja nappuloitten valikoimaa.


Näyteikkunoiden tuolla puolen

Kävi taas niin etteivät ikkunat riittäneet vaan tunkeilimme niitten taakse asti, useampaakin otteeseen. Kohteina : Baby Gap, H&M lastenosasto, Motivi, Sinéquanone, Veng Hour (kiinalainen ateria), Massimo Dutti ja taisin unohtaa muutaman.

Oma saaliini : ruskea hävyttömän lyhyt tilkkutweedhame ja ruskea tyköistuva yläosa (alla kuva, en osaa selittää irtokorsettia ja kukkakuosia kaula-aukon ympärillä...), Tom sai Ramones-paidan nuoruuteni rokkareitten kunniaksi ja Jules oranssin hippitunnelmallisen pakkarivolkkaripaidan, sekä Tomin heila Tiyana valkoisen tekoturkistakin 1v-lahjaksi.

Tulipa ihanan kevyt olo (ja pankkitili) ! Voisiko tätä kutsua kestäväksi terapiaksi, kun kallonkutistajan istunnon sijaan shoppailusta jää konkreettista tulosta käteen - tai no siis vaatekaappiin ?

Alla vasemmalla siis tuliterä hameeni - jota aion käyttää farkkujen päällä, tai yöllä kun on pimeää ja pitkävartisten saapikkaitten kanssa... ja oikealla mega-huonolaatuinen kuva topista työpöydälläni :


Ruudunnuoleskelua ja kohta näyteikkunoidenkin

Odotellessani puhelimenpirinää joka ilmoittaisi tyttökaverin saapuneen kortteliin shoppauslounastamme varten, keskittymiskykyni on alhaisimmillaan - kuten verensokerikin - ja päädyin kurkkimaan ruoka-aiheisia blogeja nälissäni.

Vesi kohosi kielelle oululaispariskunnan pastanjauhanta-sivujen kuvia katsellessa, ja samalla oli kiva havaita että muutkin viettävät aikaa tilastoitaan vilkuillen ja googlauksia ihmetellen ! Vrt miten joku oli päätynyt omaan blogiin hakusanalla "kerskakulutus", jonka yllämainittu tyttökaveri oli maininnut provosoivassa kommentissaan !

Hih.

Otsikon selitykseksi vielä, että ikkunaostokset ranskaksi on lèche-vitrine eli näyteikkunoitten nuolemista - hykerryttävän osuva ilmaisu.


Ranskan kouluohjelma selitettynä vanhemmille

Vihdoinkin maallikkotietoa täkäläisistä oppisuunnitelmista vanhemmille ! Kallisarvoista tietoa etenkin ulkomaisille, jotka yhä ihmettelevät miksi luokkien numerot lasketaan takaperin jne.

Ranskassa "ekaluokkalainen" on siis lukion toisella ja muut luokat lasketaan siitä takaperin, lukion kolmannen ollessa "terminal" eli viimeinen. Kyseessä on varmaan saman numeroterroristin saannos kuin ranskan numeroissa, kahdeksankymmentä (quatre-vingts = neljä kertaa kakskytä) jne. Vain moukat joihin luetaan sveitsinranskalaiset ja belgialaiset, käyttävät kasi-sanaa kymmenluvuissa (huitante, octante).

Päivän turhana tietona vilkaus kenkäuutuuksiin ; l'Internaute-nettilehti oli valinnut kymmenet kivat korkkarit ja tässä niistä suosikkini :


Sateinen Suomikouluseikkailu

Olin ottanut iltapäivän vapaata viedäkseni Julesin vaihteeksi itse Suomi-kouluun, ja aamupäivä hujahti etätyön merkeissä. Miehen kanssa söimme pikaisen lounaan naapurikadun portugalilaisessa ravintolassa, paikallisen punaviinin kyydittämänä.

Metromatka viidenteen sujui rutiinilla, Jules ylpeili metrolippukokoelmallaan ja kertoili minulle edellisistä matkoistaan. Koululle saapuessa tuli hätä käteen eikä tehnyt mieli mennä ollenkaan Vuokon kanssa ; pikkuisille kaikki muutos näemmä antaa turvattomuuden tunteen ja "outo" saattaja sekoitti pasmat.

Saatuamme lapsemme opettajien huostaan, tyttökavereitten kanssa kipitimme hakemaan kivan terassin ja kilistämään shamppanjalaseja tuoreen aviovaimon kunniaksi. Ihastelimme morsianta kuvista ja juttu luisti.

Kesken pakollisten shoppailukuvioitten, kaatosade yllätti meidät ja haimme naperot sateenvarjoilla aseistettuina. Saimme kyydin Kian äidiltä ja luokkakaverit kuhertelivat takapenkillä innoissaan koko matkan. Jules jälkikäteen vannoi että oli kivempaa kuin metrossa, ja sitä hauskempaa ei ole olemassakaan !


Metafyysisiä kummajaisia

Firman johtoporras ja toimihenkilöt oli kutsuttu koko päiväksi suurella metelillä ja valotehosteilla höystettyyn bluffaustapahtumaan erääseen Pariisin nimekkäistä konferenssimestoista.

Vuosittaisen "suuren messun" pääaiheena oli miten firmamme on alansa ykkönen ja rahamylly pyörii ; miljoonat ja miljardit (tai siis biljoonat) vain vilisivät valkokankaalla. Meidän rivissämme ainakin erottui pientä mutinaa ja ihmettelyä siitä kuinka tulokset olivat äkillisesti parantuneet kesäkuisten palkkaneuvotteluiden jälkeen...

Yrittäessäni löytää siedettävää asentoa maailman epämukavimmalla tuolilla, mietin mitä tein koko salissa tai ylipäätään koko firmassa. Mitä luovaa tai edes yleishyödyllistä tässä lafkassa tehdään ? Hmmm.

Sokerina pohjalla mainittakoon entisen työkaverin avaama blogi CIO day after  day, jossa pähkäillään englanniksi tietokonepomon pulmia. Kaveri on töissä luksusfirmassa jossa hyllyt pursuilee toinen toistaan mageempia laukkuja ja vaatteita, mutten voi paljastaa mikä merkki on kyseessä - muuten kosto voisi osua omaan nilkkaan ja juuri yllä morkkaamani firman nimi saatettaisiin mainita myös... Luvassa on ehkä kutsu lafkan privaattialeen ensi kuussa - ostan itselleni joululahjat poikineen jos tärppää !!!!!!!!!!!!!!!!  =P


Maanantain tunnekaaosta

Motoristi-koipirikko lähti keskellä aamuyötä (klo 6...) sairaalaan toiseen leikaukseen poistattamaan ruuvia säärestä, ja sain juuri tekstarin jossa ilmoitti kaiken sujuneen hyvin. Odotinkin nenä kännykässä kuulumisia. Täysnukutuksesta huolimatta pääsee kotiutumaan illaksi - JIPIIIIIIIIII !

Työmatkalla istuin metrossa purkan päälle ja raivosin kun melkein uudet tummanruskeat housuni ovat kamalassa valkoisessa liisterissä ! Mihin allekirjoitetaan adressi purkansyönnin kieltämistä varten ?!


Onnea kolmepuol-vuotiaalle !

Jules ehti täyttää eilen 3,5v mutta juhlimiset jäivät vähän kuumehoureitten jalkoihin. Antibiootit onneksi tepsii ja toissapäiväinen neljänkympin piikki on tipotiessään ; angiina näköjään paranee että humisee. Pikkuveli ei ole moksiskaan kurkkutulehduksesta, meno jatkuu entisenään.

Lintsasin töistä perjantaina ja pakollisten lastenlääkäri/labra -kuvioitten jälkeen livistin Pariisiin tuulettumaan. Habitat'sta löytyi vängät aamiaiskalustot, ja nautin kesäisestä helteestä rue de Rivolilla käppäillen. =)

Yön aikana kuumekallet paranivat kuin ihmeen kaupalla, ja siitä todistavat hurjat fudismatsikuvat alla. On se ihme vaikkei suvussa ole ko pelin geenejä nimeksikään, niin pikkuiset potkivat palloa kun synnyinäiset Zidanet. Onko se joku miespuolinen vietti ?!

Lisäksi parturoin kaikki kolme miestä ; Tom sai ensimmäisen hiustenleikkuunsa ja oli riemuissaan hurisevasta trimmaajasta. En raaskinut leikata muuta kuin niskasta, sen enkelikiharat ovat niin hellyyttäviä... Ja eikö Samsonkin menettänyt voimansa kun Delila leikkasi ne ? Ekassa hiustenleikkuussa on jotain mystistä, ja otin talteen untuvanpehmeän kiehkuran vaaleita hiuksia. Jos ipana joku päivä ei tottele, minulla on ehkä valtaa vielä !


Äidit viuhtoo ruudussa

 


Ahaa, kotimaassakin alkaa Nelosella äitienvaihto-ohjelma...


Ranskalaisessa versiossa On a échangé nos mamans on tendikäs (ao omaa logoani muistuttava !) graafinen ulkoasu ja musiikki sen mukaan ; perisuomalaisessa muunnelmassa ei vaihdetakaan äitejä vaan vaimoja, joka herättää katsojan epäluulot. Ai siis mistä onkaan kyse ?!


M-kutosen toinen sesonki hakee vaihtelua valitsemalla ulkomailla asuvia perheitä periranskisten vaihtopareiksi : paiskataan vahingonilosta hykerrellen eteläranskalainen vilukissa Kanadan talveen metsurinmökkiin, ja thaimaassa hotelliyrittäjänä asuva boheemi tiukkapipoiseen pikkukaupunkiin Loiren rannalle. Ohjelman perusidea tuntuu olevan ketkä ovat toistensa vastakohtia ja ketä raivostuttaisi eniten kenen elämäntyyli. Ei kovin ylentävää viihdettä, vaikka tunnustan joskus itsekin jymähtyväni kauhistelemaan moista.


Nettisivuilla tulevat ohjelmat esitetäänkin kuin ottelut : prinsessaäiti vastaan cowboy-äiti ; muusikkoäiti vastaan heimoäiti... mutta miksei edellisistä matseista ole maalitilastoja ?!?!



ABC kissa hapuilee...

Ranskassa opetellaan siis lukemaan ulkomuistista, mikäli olen oikein ymmärtänyt asian.

Tämä ei ole aivan ajankohtaista meillä, koska esikoinen vasta aloittelee koulu-uraansa, mutta ehdinpä ottamaan selvää systeemistä ja vertailemaan kokemuksia.

Koulussa siis heti kolmivuotiaille leikkien ja laulujen ym viattomilta vaikuttavien aktiviteettien sivussa opetetaan miltä näyttää heidän etunimensä kirjoitettuna, ja sitä sitten yritetään tunnistaa naulakosta ja luokkahuoneen lokeroista. Tämä on mielestäni aivan hyväksyttävää ja hyväätarkoittavaa kun lapsen nimi on esimerkiksi Tom, mutta täyttä utopiaa jos nimi kirjoitetaan Jules ja äännetään [tzyl]. Suomalainen logiikkani ei oikein omaksu moista metodia, vaikken osaisi parempaakaan ehdottaa.



Muutama muukin seikka ihmetyttää : miksei täällä tavata ? Vanha kunnon "A-U - AU, T-O - TO, AU-TO" on minusta yhä luonnollisin ja helpoin tapa opia lukemaan - vai olenko kangistunut kaavoihin ? Ehkä Suomessakaan ei enää opetella tuon kaavan mukaan...

Lohduttaudun sillä, että Suomi-koulussa opetellaan lukemaan ja kirjoittamaan suomea vasta lasten osatessa homman ranskaksi. Näin toivottavasti vältymme sekavuuksilta ja kieltensekasotkulta.

Englantilainen työkaverini tosin väittää tyttärensä opettelevan sujuvasti sekä ranskan että englannin lukemista samanaikaisesti kansainvälisessä koulussa ; onnistumisen takeena on kahden täysin erilaisen oppimenetelmän käyttäminen. Englantilaisetkin tavaavat !!!

Ei ihme että kuopus pitäytyy tiiviisti omassa kielessään jota ei tarvitse kirjoittaa eikä lukea... goegoegoegoe.


Huomenta Ranska, nukuitko hyvin ?

Eiliset uutiset pursuilivat hyviä aikomuksia ja uudenvuodenlupauksia : roskisten laihdutuskuuri, ilmaisia opiskelija-asuntoja vanhuksia auttaville tai muita vastapalveluksia tekeville, vammaisten tasa-arvoisempaan kohteluun tähtäävä tapahtuma, vedensäästökamppanja...

Ranska näyttää heräilevän ja huomaa tiettyjen asioitten olevan hunningolla, hienoa ! Tuumasta toimeen. (Unohdetaan toistaiseksi se sairasvakuutuksen miljardivaje ettei tule ihan kamala morkkis, on parempi aloittaa jostain helpommasta.)

Omatunto kolkuttaa, kun jokainen ranskis tuottaa vuosittain 360kg jätettä, josta hädintuskin viidesosa kierrätetään. Tähtäimessä on vähentää pärstäkertaista jätemäärää noin sadalla kilolla, mikä on aivan realistinen tavoite. Suurin syy jätemäärän kaksinkertaistumisella 40 vuoden sisällä on talouksien pienentyminen, yksittäis- ja einespakkausten yleistyminen ja pulloveden menekki (tunnustan johtoveden olevan kyllä sen makuista että meilläkin pullot vaan kilisee).

Täkäläiset tuntuvat olevan kypsiä muutoksia varten : viime vuonna alkanut kamppanja supermarkettien ilmaismuovipussien vähentämiseksi on tuottanut tuloksia ja pussien määrä vähentynyt 15% - ranskalaisittain hyvinkin lupaavaa. Hmmm.

Itsekin pitää pinnistää tapojen parantamista varten : käsilaukussa matkaa kangaskassi ruokaostoksia varten, olen jo pitkään meinannut ostaa vesisuodattimen pulloveden tilalle (näistä aikomuksista onkin paljon apua), ei heitetä pois jos voidaan korjata/kierrättää/syöttää naapurin kissalle...

Liiat vaatteet, virheostokset vaatekaapista ja käyttämättömät kengät menee a) rievuiksi, b) esiteinille sukulaiselle, c) kaupungin vaatekierrätyspönttöön. Olen luvannut itselleni että jokaisesta kotoa poistuvasta kassista tai kahdesta kenkäparista saan lahjoittaa itselleni jotain uutta - motivaatio on avainkysymys eettisissäkin asioissa !!!

Nyt vielä toivotaan ikuisina optimisteina että jenkkilässä herätään samansuuntaisiin toimiin. Ehkä seuraava presidenttinsä...


Eläköön kengurut

Kenguruposti toi aiemmin mainitsemani vaatenimilaput onnellisesti ja etuajassa perille ! Tosi siististi tehdyt, kuva kylläkin odotettua paljon pienempi. Jos vielä silittyvät ompelematta vaatteisiin kuten pakkaus lupaa, tämä on kouluvuoden löytö. Kestävät konepesun, kuivausrummun, tiskikoneen ja mikron. Ai siis mitä ?! Kaksi jälkimmäistä taitaa jäädä kokeilematta. =D Tarkennettakoon että saatavilla on myös muovisia nimitarroja astioihin...

Kolmas ja viimeinen tiedote nimilappujen silittyvyydestä seuraa heti kun saan pystyyn laboratoriotestit.



Jos olisin...


Jos olisin kuukausi, olisin: kesäkuu
Jos olisin viikonpäivä, olisin: perjantai
Jos olisin kellonaika, olisin: 01:00 am
Jos olisin planeetta, olisin: merkurius
Jos olisin merieläin, olisin: koralli
Jos olisin suunta, olisin: etelä-lounas
Jos olisin huonekalu, olisin: laiskanlinna
Jos olisin synti, olisin: laiskuus
Jos olisin neste, olisin: siideriä
Jos olisin puu, olisin: kataja
Jos olisin kasvi, olisin: daalia
Jos olisin säätila, olisin: hiiret viettää häitä
Jos olisin soitin, olisin: sello
Jos olisin eläin, olisin: salmiakkipantteri
Jos olisin väri, olisin: oranssi
Jos olisin vihannes, olisin: avokado
Jos olisin ääni, olisin: laineitten liplatus
Jos olisin alkuaine, olisin: hopea
Jos olisin auto, olisin: Lotus (The Prisoner)
Jos olisin laulu, olisin: Heroes (Bowie)
Jos olisin elokuva, olisin: Underground (Kusturica)
Jos olisin kirja, kuka minut olisi kirjoittanut: Milan Kundera
Jos olisin ruoka, olisin: shai korma   <- resepti !!!
Jos olisin paikka, olisin: Pariisi
Jos olisin numero, olisin: 3


Maailmanympärisurffaajia

Ammoinen työkaverini tempaisi ja lähti maailmanympärimatkalle vaimoineen ja lapsineen : seuraamme kateellisina matkaa blogista...

Matkareitillä komeilevat toinen toistaan paratiisimaisemmat kohteet : Bali, Australia, Tahiti... olikohan kaverissa surffaajan vikaa ?!

Itse lohduttauduin tekemällä Täydelliset naiset -testin - joka tosin ilmoitti että minulla on imagokriisi. Äyk. Mokoma sarja tulee Ranskassa vain Canal + -kanavalla, jota ei meidän digiboksilla tietenkään näy.


Wallace & Gromit

Ja nyt kipin kapin leffateatteriin kaikki puput ja porkkananpurijat !!! Maailman vinkeimmät (muovailuvaha-) elokuvahahmot Wallace ja Gromit palaavat valkokankaalle.

Kanin kirous alias The Curse of the Were-Rabbit tai ranskaksi Le mystère du lapin-garou tulee täkäläisiin teattereihin ensi viikolla. Nouvel Obs on jo nähnyt sen ja kehuu leffan maasta muovailuvahaan.

Kritiikeistä paljastuu että sankarimme jahtaavat tällä kertaa ihmisjäniksiä, jotka öisin myllertävät kasvimaita. Kuun mennessä varjoon kaikuu porkkanoitten epätoivoinen huuto vaaran uhatessa... ja päivänvalossa otusten huhutaan muuttuvan ihmisiksi. Ainoastaan heidän mieltymyksensä englantilaiseen juustoon nimeltä haiseva piispa (!) paljastaa heidän todellisen olemuksensa.

Luvassa teetä ja keksejä, hulvattomia keksintöjä ja villiä menoa, brittihuumorilla ja vihanneksilla höystettynä.


Energiatietopommi *varoitus : sisältää täyttä asiaa *

Maakaasulla ja polttoöljyllä talonsa lämmittävät ranskalaiset alkavat tämän syksyn ensimmäisten kylmien öitten saavuttua vilkuilla hermostuneina vaihtoehtoisten energioitten suuntaan.

Puulämmitys on tällä hetkellä pop ; takka-asentajat ovat täystyöllisettyjä maaliskuuhun asti, ja kamiinat menevät kuin kuumille kiville. Onneksi meillä on jo pitkään ollut oma tanskalainen Andersen :

Suomalaisia kauhistuttaa Pariisin takkapuitten hinnat, mutta on suuri ero ostaako nipun pieniksi pilkottuja klopeja naapurikadun rautakaupasta tai bensa-asemalta, vai tilaako muutaman motin itse pätkittävää ja -halkaistavaa aitoa tavaraa "maaseudulta".

Puulla tuotetut energian kilovattihinta (1,75cts) on silti paljon edullisempi kuin polttoöljyn (5,9cts !) ja maakaasun (4,5cts). Lisäksi marraskuun alussa kaasun hinta nousee vähintään 10 %, öljytynnyreitten kurssin jatkaessa ennätyslukemissa. Polttoöljy on jo 45 % hintavampaa kuin vuosi sitten, eli talvesta on tulossa kallis paukku !

Ympäristö- ja energiatoimisto Ademe on kiirehtinyt avaamaan 160 infopistettä viimesten parin kuukauden aikana, ja iloitsee aurinkopaneelien myynnin nousseen 50 % viime vuoteen verrattuna. Tuoltahan löytyisi minullekin työmotivaatiota - mars ansioluettelon kimppuun. <virnistys>

Jos vielä kerron niille, että meillä kotona Suomessa on ollut maalämpö jo ammoiselta 80-luvulta lähtien, ja että jo 70-luvulla isä maalasi vanhoja vesipattereita mustiksi ja laittoi ne pleksilasin alle aurinkoon, ja sillä lämmitettiin vesi koko kesän...

Takuuvarmasti saan jos en ihan työpaikkaa niin ainakin energiansäästömitalin !


Synkän päivän piristeeksi taas turhanpäiväinen testi - linkkeineen !

[blogi mainitaan näemmä palasokerissa... muitten blogilistalaisten seassa]

TÄMÄNHETKINEN:

1. Sijainti? - Pariisi La Défense (töissä)
2. Opiskelu/työpaikka? - iso nuiva jenkkifirma
3. Vaatetus? - mustat tolppakorkoiset kengät, mustat hieman leveälahkeiset housut, musta korkeakauluksinen toppi, etnis-slaavilainen punertavakuvioinen huivikangasbolero
4. Olotila? - yhtä harmaa ja masentava kuin sumuinen sadetihku ulkona
5. Musiikki? - Louise Attaque'n uusin
6. Ärsytys? - palaveri häiristee blogitusta...
7. Ilon aihe? - kaakao höyryää nenän edessä
8. Ihastus? - oma mies - ja ipanat !
9. Ajatus? - lähteekö Carmen shoppailemaan lounaalla ? Olen terapian tarpeessa...
10. Mieliteko? - livistää parin tunnin lounaalle ja ostaa tweed-kankaiset tolppakorkkarit

VIIMEISIN:

1. Humala? - en edes muista kuinka kauan sitten
2. Automatka? - eilen kyyditsin miehen sairaalaan kun yleislakon piti lamauttaa koko Pariisi
3. Kalenterimerkintä? - kahden viikon päästä shoppailu-iltapäivä tyttökavereitten kesken ipanoitten Suomi-koulun aikana
4. Elokuva? - The Snatch, odottamattoman räväkkä
5. Tekstiviesti? - kyselin kaverin ja tyttärensä vointia
6. Lääkäri/sairaalakäynti? - elokuussa poskionteloitten takia
7. Vaateostos? - sisätossut kuopukselle maanantaina
8. Junamatka? - La Rochelle elokuussa
9. Pettymys? - miehen toipuminen etanoi
10. Unohdus? - työkaverin läksiäislahjaan osallistuminen kun olin sairaslomalla

SEURAAVA/TULEVA:

1. Keikka/konsertti? - ei mitään suunniteltua
2. Yöpaikka? - kotona illalla nunun silittämissä puhtaissa pellavalakanoissa !
3. Ostos? - ne tweed-korkkarit..........
4. Rahanlähde? - palkka kuun lopussa, korvauksia sairasvakuutuksesta
5. Tavattu ystävä? - Carmen lounaalla
6. Soitettu puhelu? - Suomeen, entten tentten kelle.... =)
7. Teko tämän kyselyn jälkeen? - töitä
8. Juhlan aihe? - blogi täyttää pian vuoden
9. Lupaus? - katsoa kaikkea positiivisesta vinkkelistä
10. Syöty ruoka? - salaattibaari Pains Perdus shoppailun kylkiäisenä lounaalla

LEMPI:

1. Jogurtti? - Actimel
2. Karkki? - Super Salmiakki tai musta Pantteri
3. Piirretty elokuva? - ei piirretty vaan muovailuvaha : Wallace & Gromit -seikkailu The Wrong Trousers
4. Itsetehty ruoka? - lasagne tai makkaralinssipata
5. Rakkauslaulu? - Heroes (Bowie)
6. Baari/Ravintola? - paikallinen intialaisravintolamme tällä hetkellä
7. Auto? - oma pikkuruinen ikäloppu Twingo
8. Sunnuntain viettotapa? - ulkoilua muksujen kanssa, lounas kaveriperheen kanssa, siesta, aikainen illallinen ja Marc-O (miksei tullut viime sunnuntaina ?!) tai Capital telkasta
9. Ruokakauppa? - Monoprix
10. Levyn kansi? - Scary Monsters (Bowie)

EPÄMIELUISIN:

1. Virvoitusjuoma? - Indian Tonic
2. Asia kotipaikkakunnallasi? - ilmansaaste ja liikenne
3. Herätys? - lapset itkee kipeinä tai kuumeisina
4. Suudelma? - ainoastaan mieluisia
5. Karkki? - kirsikkakonvehdit
6. Puoli itsessä? - jahkailu ja asioitten lykkääminen
7. Sairastettu tauti? - en viitsi edes muistella
8. TV-ohjelma? - ostosohjelmat
9. Alkoholijuoma? - katkerot
10. Kieli? - kaikilla oma viehätyksensä : ranska voi kuullostaa kammottavalta esikaupunkilaisen teiniraggarin suussa, ja sveitsinsaksa viehättävältä soinnukkaalla äänellä höystettynä.


Laupias lasarettikuski

Ja kukahan hiljan vannoi ettei ikinä enää aja autolla Pariisin keskustaan ?! Tällä kertaa laupias ja lyhytmuistinen sunnuntaiautoilija tarjoutui kyytimään miespoloista sairaalaan, koska tapaaminen kirurgin kanssa sattui juuri syksyn ensimmäiseen lakkopäivään. Pelkäsin että taksi jumittuu ruuhkiin, mies raivostuu niin että taksi kippaa sen jalkakäytävälle ja se jää hurjastelevan bussin alle ekassa risteyksessä... Kaikkea sitä tuleekin kuviteltua.

Otin siis aamupäivän vapaata ja suunnistimme hyvissä ajoin keskustaan Twingolla sukkuloiden. Ihme kyllä ruuhkista ei ollut tietoakaan (olivatko autolijatkin lakossa ?!), ja Jean harmitteli että olemme kolme varttia etuajassa. Ei hätää - siihenkin löytyi ratkaisu.

Päästyämme Cochin-sairaalan sisäpihalle miehen kyynärsauvoja vilauttamalla, rullasimme kymmenisen kertaa ympäri vanhojen sairaalarakennusten sokkeloa löytämättä minkäänlaista koloa pikkuruiselle autollemme. Pariisilaiset ovat lyömättömiä keksimään parkkipaikkoja, ja sairaalan pihalla heidän mielikuvituksensa pääsi valloilleen - vaikka kuinka etsimme, meille ei löytynyt twingonmenevää paikkaa parhaalla tahdollakaan. Takaisin kadulla parkkeerasimme (lue : minä parkkeerasin etupenkkiläisen kannustaessa manööverejä monenkirjavia adjektiivejä sadatellen...) (ehkä taksi olisi sittenkin ollut parempi ratkaisu ?) torikauppiaitten keskelle kielletylle paikalle, kellon rientäessä huolestuttavasti kohti tapaamisaikaa.

Sitten kärsivällisyytemme joutui koetukselle : puoli tuntia röntgenissä, puolitoista kirurgia odottaessa (oli luennoinut aamulla toisella puolella kaupunkia ja jumittunut ruuhkiin) (ai missä semmoisia muka oli ?!), ja lopulta uudelleen röntgeniin. Neljä tuntia myöhemmin raahauduimme autolle - ilman sakkolappua ! Paluumatkalla pysähdyimme haukkaamaan myöhäisen pikalounaan kiinalaiskorttelissa, ja saimme sen ansaitsemamme sakkolapun... argh.


Elefanttitossut Tomille

Shoppailin Carmenin kanssa lounastunnilla Quatre Temps -ostarilla, ja haaviin tarttuneet sisätossut Tomille saivat pikkumiehen hyppimään riemusta. Elefanttikuvio muistutti rakkaasta Babar-hahmosta ja miehenalku osoitteli ihastuneena jalkojaan koko illan, päästellen hullunkurisia elefantinpoikasen trööttäyksiä jotta mekin huomioisimme kengät !


Sohvaperunaviikonloppu

Kamalien pöpöjen nujertamina viikonloppumme sujui rauhallisissa merkeissä : pojat tosin reuhusivat maineelleen uskollisina ja ainoastaan lääkekuurit muistuttivat flunssasta.

Me isot lueskelimme lehtiä ja ahmimme kavereitten lainaamia leffoja, ja pojat päristelivät autohallin kimpussa ja saivat katsoa välillä upouutta Babar-leffaa.

Tekniikan maailman ihmeistä opin mm seuraavan (joillain on tapa lukea lehtiään ääneen...) : autolla ei kannata ajaa vapaalla, sillä se kuluttaa enemmän bensaa kuin vaihde päällä. Asian tekninen selitys unohtui, mutta uskon sen ilman perustelujakin !

Alla minisohvaperunamme Babarin lumoissa :