« octobre 2005 | Accueil | décembre 2005 »

Groll'addiction en images / Kenkäfriikittelyä kuvineen

kengatOtin innolla vastaan kenkähaasteen (Naamioiden takana, Perfecto, Oolatus) ja uskaltauduin vihdoin inventoimaan kenkäkokoelmani. Pelkäsin aina päätyväni johonkin hurjaan lukuun, ja pettymys oli kova kun nippa nappa kolmenkymmenen rima ylittyi. Eihän mulla ole ollenkaan liikaa kenkiä...

Ja kaikille kenkäfriikeille elintärkeä tiedotus : listatkaa omanne blogiinne tai nettisivuillenne ja kommenttia tänne, tai jolleivät blogitukset kuulu paheisiinne, vastatkaa tähän !

Ensimmäiseksi jokapäiväisessä käytössä tai muuten kädenulottuvilla olevat suursuosikit :

1. kuluneenruskeat Caterpillar-saapikkaat nauhoilla ja soljilla
2. ruskeavalkoiset Prince de Galles (walesinprinssi ?) -kuosiset Adidakset
3. ruskeat korkeat kävelykengät
4. tummanruskeat tylppäkärkiset solkikengät 4cm korolla
5. keskiruskeat korkeakorkoiset italialaiset pistokkaat nilkkaremmillä
6. beiget kankaiset nyöritettävät pistokkaat ruskealla BEACH-logolla =)
7. ruskeat kapeakärkiset ja -korkoiset krokosaapikkaat
8. mustat polvipituiset kiilakorkoiset tekonahkasaapikkaat
9. mustat tolppakorkoiset tylppäkärkiset lontoolaiskengät
10. mustat nyöritettävät ballerinat
11. oranssivihreät Coq Sportif nahkatennarit
12. mustat pitkävartiset Bullboxer-lenkkarit
13. mustat loppuunajetut vetoketjulliset nilkkurit
14. mustat valkoreunusteiset spittarit
15. oranssit Bullboxer-avokastennarit (tohveleina kotona)

sandaalitSitten kesäkengät tai muuten vain vaatekomeron perukoilla piileskelevät aarteet jotka pääsevät liikenteeseen juhlamenoon tai muuten erikoisissa tilanteissa :

16. kiilakorkoiset korkkipohjaiset ruskearemmiset haihatukset (2x käytetyt)
17. mustat mokkanahka-avopistokkaat kiilakorolla
18. tiikeriraidalliset avopistokkaat
19. lehmäkuvioiset mokkanahkaremmisandaalit
20. punaiset kiilakorkoiset Kookaï-remmisandaalit
21. musta-beige-oranssit Patrick-lenkkarit
22. beiget pitkävartiset Pataugas-tennarit
23. mustat salomé-korkkarit (avokkaat päällysremmillä)
24. mustat "krokotiili"-kiiltonahkakengät (Lontoosta)
25. valkoiset juhlakorkkarit (hääkengät !)
26. oranssit kiiltonahkakorkkarit
27. mustat huippukorkeat krokotiilijäljitelmät

Ja pieni valikoima Suomeen jätettyjä vanhoja lemppareita jotka hajoaisivat tiheämmästä käytöstä....

28. mustat kiilakorkoiset Kookaï-remmisandaalit
29. mustat teddyvuoriset nyörisaappaat
30. mustat tennarit
31. valkoiset tennarit
32. khaki-oranssit Zara-lenkkarit
33. mustat nahkalenkkarit

Traagisin kenkäkokemukseni tapahtui pari vuotta sitten kun jouduin heittämään pois rakkaat Doc Martensit : olivat mokomat homehtuneet kellarissa kesän aikana vesivahingon takia, puolen tusinan kohtalokaverin kanssa. Tästä viisastuneena en laita enää kenkiä kellariin - paitsi jos tarkoituksena on päästä niistä eroon enkä raatsi heittää pois siltä istumalta...

             *   *   *

saapikkaatJ'ai relevé avec grand plaisir le défi lancé par plusieurs bloggueuses finlandaises, et me suis attelée à un inventaire de mes chaussures. J'y pensais depuis longtemps mais n'osais pas me lancer par peur d'aboutir à un chiffre totalement déraisonnable, mais ayant à peine franchi la barre des trente, je vais me sentir obligée de courir en chercher de nouvelles dès lundi...

Avis important à toutes les accros aux chaussures : lister les vôtres sur votre blog, ou si cela ne fait pas partie de vos vices, postez votre réponse en commentaire ci-dessous !

Tout d'abord mes préférés, à usage quotidien et à portée de main :

1. bottes Caterpillar en cuir gras marron
2. Adidas marron et beige motif Prince de Galles
3. trotteurs chocolat à talon à bout carré
4. escarpins marron foncé à bout carré à petit talon carré
5. mules marron (fauve) à talon haut avec bride autour de la cheville
6. mules beige à lacer autour de la cheville avec le texte BEACH sur les deux =)
7. bottes marron croco à bout pointu et talon bobine
8. bottes hautes à talon compensé
9. moccasins à bout carré et à talon carré rapportés de Londres
10. ballerines noires à lacer autour de la cheville
11. Coq Sportif kaki et orange
12. baskets montantes noires Bullboxer
13. bottines noires à bout carrée usées à la corde
14. escarpins noirs à liseré blanc
15. baskets Bullboxer orange (en guise de chaussons)

Ensuite les modèles hors saison ou destinés à des fêtes ou autres événements particuliers, remisés au fond du dressing :

16. sandales à brides croco marron à semelle en liège, talon vertigineux compensé (portées pile deux fois)
17. mules noires en daim ouvertes devant
18. mules ouvertes devant motif tigre
19. sandales à bride motif vache
20. sandales Kookaï rouges à talon compensé
21. baskets Patrick noir-beige-orange
22. Pataugas montantes beige
23. salomé noirs
24. chaussures croco en cuir verni rapportées de Londres
25. escarpins blancs à talon très haut (chaussures de mariage !)
26. escarpins vernis orange
27. escarpins noirs croco à talon très haut

Puis en dernier, quelques vieux favoris rapportés en Finlande pour leur retraite bien méritée :

28. sandales Kookaï noires à talon compensé
29. bottes fourrées noires à lacets
30. baskets noires
31. baskets blanches
32. baskets Zara kaki et orange
33. baskets noires en cuir

La pire tragédie de ma carrière de groll'addict : d'avoir dû jeter mes Doc Martens il y a quelques années car ils avaient moisi à la cave pendant l'été à cause d'un dégât des eaux... tout comme une demi-douzaine d'autres paires de grolles. Plus jamais des shoes à la cave, sauf si je veux m'en débarrasser...


10 * Kymmenen * Dix

Un samedi soir de vent et de neige, il y a pile dix ans...

Avec ma copine Lamia et un gentleman motard très rock'n'roll récemment rencontré, nous étions invités à l'anniversaire d'une copine de bureau Cricri qui était quasiment ma voisine à l'époque, dans le quartier de Batignolles.

Déformation professionnelle oblige, je tentais de m'accaparer de platines mais des invités friands de techno nous poussèrent vers d'autres horizons. Cap sur Pigalle et ses bars tendance de l'époque : le Dépanneur avec ses serveurs munies de bouteilles de tequila dans les ceintures à révolver, Omoloko où l'on jouait des coudes pour accéder au jukebox et choisir un morceau pour faire danser tout le monde - moyennant quelques francs...

Nous finîmes accoudés au comptoir (chaud chaud !) chez Lili la Tigresse, dans une ambiance contrastant avec la neige qui se mettait à tomber dehors, rendant Paris féerique...

Une note particulièrement nostalgique qui s'explique par le fait qu'aujourd'hui cela fait dix ans que nous sommes ensemble avec mon Homme. Un menu de circonstance se trame dans ma tête, et les bulles sont au frais, planquées dans le bac à légumes du frigo où aucun de mes trois hommes ne devrait s'aventurer dans la journée.... =)

Dans la photo d'archives ci-dessous les trois protagonistes déguisés en tarmo dans une soirée d'antan (N.B. Les pattes du motard sont majoritairement du fard à paupières, pour un effet chanmé !)



Oli synkkä ja myrskyinen lauantai-ilta, tasan kymmenen vuotta sitten.

Olimme kolmistaan kaverini Lamian ja hiljattain tapaamani rokkarimoottoripyöräherrasmiehen kanssa menossa työkaverini Christinen synttäreille square Batignolles -korttelissa, missä itsekin asuin.

Pahan tapani mukaan yritin vallata levysoittimet kemuissa, ja teknoa himoitsevat kutsuvieraat pistivät kapuloita rattaisiin, joten suuntasimme läheisen Pigallen silloisiin muotipaikkoihin. Le Dépanneur jossa baaritytöt slämmäsivät revolverivöistään shotteja asiakkaille ; Omoloko jossa tanssittiin jukeboxin tahdissa ja piti - sielläkin - käyttää kyynärpäitään päästäkseen valitsemaan muutamalla frangilla biisejä.

Lopulta rantauduimme Chez Lili la Tigressen kuumalle baaritiskille lipittämään taikaliemiä - muistaakseni elimme silloin gin fizz -kaudella.

Tämä poikkeuksellisen nostalginen vuodatus tarkoittaa, että tänään tulee siis tasan kymmenen vuotta täyteen Miehen kanssa - ja mietin kuumeisesti mitä kehitän 10v-kynttilöitten alle illallisella ! Shamppanja on jo jääkaapissa odottamassa, visusti keittiöpyyhkeeseen käärittynä vihanneslaatikossa - sinne ei pitäisi kenenkään kolmesta kotimiehestä eksyä.  =)

Ylläolevassa arkistokuvassa samaiset kolme naamioituneina motoristeiksi joissain muissa "bailuissa", kuten muinoin sanottiin... (TOIM.HUOM. suurin osa pulisongeista on meikkiä)


Enfin une vraie version bilingue / Vihdoinkin oikea kaksikielinen versio !!!

Grâce à mon magicien de frangin, voici un bout de java script qui va changer la face de mon blog ! Fini le scroll à dormir debout, les pages interminables en deux langues : en un seul clique, la traduction dans la langue de Molière. N'est-ce pas magnifique ?

Merci Antti ! =D

EDIT : SUITE A LA MIGRATION DU BLOG SUR TYPEPAD LES JAVA SCRIPTS N'ONT PAS SURVECU...

   *   *   *

Huoahtakaa helpotuksesta : ranskankielinen versio on nyt piilotettu eikä teidän tarvitse kelata ylös alas hakemassa kotimaista tavaraa. Vain halutessanne tulee ranskaa tuutin täydeltä - eläköön java script ja mystisiä voimia omaava veljeni...

EDIT : BLOGIN SIIRRYTTYÄ TYPEPADIIN JAVASCRIPTIT HÄIPPÄSIVÄT BITTIAVARUUTEEN...


Mondes bilingues / Kaksikielisiä maailmoja

Kaksikielisyydestä tulee puhetta harva se päivä monikulttuurisessa miljöössämme, ja aihe onkin ehtymätön keskustelun aihe.

Meillä on kotikieli ranska ja itse puhun lapsille suomea ainoastaan kun olemme keskenämme, koska mies ei sitä ymmärrä. Olisi keljua sulkea lasten isä pois keskustelusta, enkä itsekään haluasi moista kokea.

Minusta "yksi ihminen - yksi kieli" -periaate on käytännössä hankala ainakin meidän tapauksessamme, ja lukemassani alan kirjallisuudessa vakuutetaan lapsen ymmärtävän sujuvasti eri tilanteet. Pääasia on, että noudattaa aina samaa logiikkaa - mikä se sitten olikaan. Eli johdonmukaisuus on avainsana.

Esikoinen 3,5v puhuu suomea lähinnä pakon edessä tai painostamalla, mutta aloitti suomi-koulun (tarhan) Pariisissa nyt syksyllä, samalla kun täkäläisen (leikki)koulun. Ymmärtääkseni puhuu vieläkin ranskaa suomi-koulussa, mutta tämä on minusta sitä energiansäästöpolitiikkaa eli "miksi en puhuisi kun kaikki kuitenkin ymmärtävät ranskaa"...

Suomi-koulu on kovin mieluisa ja koko viikko odotetaan tuota keskiviikkoista iltapäivämenoa (2h/vk), ja minusta on hyvin tärkeää että lapsi tiedostaa osaavansa kahta kieltä ja kuuluvansa kahteen kulttuuriin. Kannattaa satsata vaikka tuloksia ei tuntuisikaan tulevan.

Joku kertoi ranskalaisen lastenlääkärin suositelleen jopa ettei lapselle puhuttaisi muuta kuin ranskaa ! Moinen ratkeaa helposti lääkäriä vaihtamalla... =D

Aiheesta lisää yahoo-ryhmässä (suljettu ryhmä - pyytäkää jäsenyyttä jos kiinnostaa, vilkas yhteisö !) :

http://groups.yahoo.com/group/kaksikielisyys

   *   *  *

Le bilinguisme est un sujet de conversation inépuisable dans notre milieu multiculturel, et souvent source de réactions enflammées de la part de parents concernés.

La langue quotidienne dans notre famille est le français et je ne parle ma langue maternelle finnois que quand je me trouve seule avec les enfants, parce que leur père ne la pratique pas. Il serait dommage de l'exclure de nos conversations, et je n'aimerai pas subir une telle situation moi-même.

Quant à la fameuse méthode "une personne, une langue", à mon sens elle ne convient guère à notre situation, et la littérature que j'ai lu sur le sujet confirme ma conviction : le bon sens reste le meilleur guide, et l'essentiel est d'avoir une méthode et de s'y tenir, peu importe laquelle. Un enfant comprend facilement les configurations différentes, tant qu'il y ait une logique.

L'aîné (3 ans et demi) parle le finnois principalement quand il y est contraint et forcé, mais l'école finlandaise qu'il fréquente le mercredi après-midi lui plaît énormément. D'après ce que j'ai compris, il persiste à parler français à tout le monde, mais il s'agit d'une "politique d'économie d'énergie" - puisqu'il sait pertinemment que tous le comprennent... Le contact avec ses compatriotes est primordial pour entretenir - ou ici plutôt pour créer - un sentiment d'appartenance à un peuple, et même en l'absence de progrès visibles les notions d'une double culture s'encrent dès le plus jeune âge.

Une Finlandaise dans une situation similaire à la mienne racontait sur un site web que son pédiatre lui avait conseillé de ne parler que le français à son enfant, pour ne pas le perturber... mais heureusement qu'on peut facilement se débarrasser de tels éléments perturbateurs - en changeant de pédiatre !


Grévistes privilégiés / Etuoikeutetut lakkolaiset

MEA CULPA / DEMENTI !!!

Jostakin kumman syystä Ranskan valtion rautatiet SNCF ovat TAAS lakossa... Ja se joka uskaltaa väittää ehkä siihen on varmaankin hyvä syy, lukekoon seuraavan lyhennetyn listan etuoikeuksista (koko juttu alla ranskaksi) :

Otettakoon esimerkiksi vaikkapa TGV-pikajunankuljettaja, jonka "kurja" tilanne joka pakottaa heidät lakkoon :

=> nettopalkka 2200 euroa uran alussa ja jopa 4880 egee jatkossa;
=> bonuksia:
- loppuvuoden bonus,
- työbonus (uskomatonta !),
- matkabonus,
- TGV-bonus,
- hiilibonus (jep, luitte oikein),
- lomapalkkio (kivaa),
- vuosittainen käyttöpalkkio,
- ylityökorvaukset,
- kotoapoissaolobonus (verovapaa) jne.

Työviikko: 25h (väittikö joku että Ranskassa on 35h työviikko ?!)

40v TGV-kuljettajalla vuosipalkka bonuksineen on suunnilleen 75.000 € (source vie du rail 2002)
Eläkeikä : 50v (ymh)
Sairaanhoito: ilmaista (työaikana) 15.900
laitoksessa joissa heidän ei tarvitse maksaa senttiäkään.
Muita etuja : ilmaiset matkat työntekijöille ja koko perheelle, kulttuuririentoja, ja ELINIKÄINEN TYÖPAIKKA. Voikun surkeaa.

Ja niille ressukoille joille ei herunut bonuksia, on keksitty "bonuksen puutteen bonus". Ihailtavan vilkas mielikuvitus heillä !

Rautateillä on töissä n 1% ranskalaisista, mutta heidän ansiokseen voidaan lukea 20% maan lakkopäivistä. Tässäpä tehokas lafka...

Moisia kun miettii jumituttuaan julkisten ruuhkiin tuntikaupalla, tulee oikein hyvä mieli ja uhkuu joulurauhaa kuljettajaa kohtaan.

*murhanhimoisena*

________________________________


SNCF

Situation d'un conducteur de TGV :

=> Salaire : de 2 200 euros net en début de carrière (2 smics) à 3 200 EUR
(4 880 EUR net conducteur TGV) en fin de carrière.
=> Plus :
- prime de fin d'année,
- prime de travail (stupéfiant !),
- prime de parcours,
- prime de TGV,
- prime de charbon (vous avez bien lu),
- gratification de vacances (peut-on rêver plus belle expression ?),
- gratification annuelle d'exploitation,
- indemnités pour heures supplémentaires,
- allocation de déplacements (non imposable comme avantage en nature) etc.

Horaire de travail : 25 heures par semaine (vive les 35 heures !)
Pour un conducteur TGV de 40 ans le salaire net Annuel toutes primes et
avantages confondus s'élève a 75 000 EUR (source vie du rail 2002)
Retraite : à 50 ans (sans commentaire)
Soins : gratuits (sur leur temps de travail) auprès d'un des 15.900
établissements de soins agrées où ils sont couverts à... 100 %
Autres privilèges : gratuité des transports pour les agents et leur famille, C.E. très généreux, ET L'EMPLOI A VIE... Est-ce un motif de grève ?

TOUT CELA NE SUFFIT PAS : pour les sédentaires qui n'avaient droit à aucune prime a été créée la "prime d'absence de prime" !!!

La SNCF représente 1% des emplois en France, ses salariés cumulent 20% des jours de grève effectués en France.

Voilà qui nous met de bonne humeur, une fois coincés dans les encombrements du métro...


Dr Jabuse / Saikkusäikky tohtori

Vitjat ! Hatuttaa niin vimmatusti.

Hiljattain luin jostain jopa kolmasosan Ranskan pitkäaikaissairaslomista johtuvan työntekijän ja työnantajan välisestä konfliktista. Muistan ehkä väärin - moinen kuullostaa niin uskomattomalta, että epäilen jo koko jutun todenmukaisuutta.

Itse kun olen kituuttanut jo viikon töissä kamalassa yskässä, väärillä lääkityksillä ja öitä nukkumatta tosikon karjuessa kuumehouruissaan (sekin puutteellisilla tropeilla... aihetta vaihtaa lääkäriä ?!), tuntuu epikseltä ettei irtoa kuin yksi vaivainen päivä saikkua, ja sekin vasta toisella kierroksella.

Toisella lekurivisiitillämme eilen tyyppi ihmetteli ettei ollut antanut sairaslomaa viime kerralla, ja kysyi ottaisinko nyt. Nyökkäilin innoissani ja mahdollisimman sairaan näköisenä, niin paljon kun poskiontelot antoivat myöten (hölsk hölsk), ja se armeliaasti sanoi kirjoittavansa siksi päiväksi lomaa - kun kerran en ollut mennyt töihin. Meinasin tukehtua yskänkohtaukseen ja protestointini menivät väärään kurkkuun, ja se lohdutti että kyllä noi antibiootit parantavat pian.

Töissä kiertävät mua kun ruttoa ; yskin kuin viimeistä päivää ja pelkäävät saavansa tartunnan. Ihmettelevät miksen jää kotiin sairastamaan, mutta palkatonta lomaako tässä pitäisi repäistä ? Ehei tule kuuloonkaan. Ihmetyttää koko maan syysteemit.

Niisk köh köh & kumpp.

   *   *  *

Dans la version finnoise qui cohabite ci-dessus, je m'interroge longuement sur le système médical français : ayant récemment lu quelque part qu'un tiers des arrêts maladie long terme sont dus aux conflits avec employeur, je trouve fort injuste de ne décrocher qu'un seul jour de congé maladie pour une bronchite qui dure depuis bientôt dix jours.

Je m'aperçois par la même occasion de la quasi-impossibilité de traduire les notes d'une langue à une autre : la pertinence de certaines observations ne s'applique que dans un contexte culturel précis, avec un vécu similaire. Donc, mes déboires avec un médecin français qui feront sourire un compatriote habitué à un "modèle social nordique", paraîtront d'une banalité à tout patient ayant cotoyé le modèle local...

Quant à ceux qui réclament une version en anglais, je ne fais pas un dessin de la complexité du projet et déclare déjà qu'il n'y en aura pas - en tout cas pas avant ma retraite en 2067 ?!?!


Kuumekäyristä ja poliisituomioistuimesta

Ipanoitten kuumelukemat ovat leikkineet vuoristorataa viimeiset pari kolme päivää ; reippaasta 40°C hourailusta suhautetaan kuumelääkkeen siivin normaaliin 37°C pintaan, ja sitten taas kavutaan ylös - kumpikin vuorollaan.

Esikko kuumeilee kiltisti ainoastaan päiväsaikaan, mutta tosikko odottaa että olemme kaikki tiiviisti höyhensaarilla ja ampaisee huippulukemiin vasta klo 1 alkaen. Jäiköhän sillä tiistaisella lääkärikäynnillä jotain pöpöjä huomaamatta ? Ja näin käy taas viikonlopun koittaessa, kuinkas muuten.

Tulee mieleen auttamatta omat kuume-enkkani ammoin ala-asteaikoina ; muistan miten torkuin olohuoneen sohvalla ja villakankainen päällys pisteli sormia kuin olisi ollut neuloja täynnä. Kaikki oli jotenkin epätodellista ja unenomaista, ja sain syödä ihan mitä halusin kunhan vain söin jotain ! Keskussairaalan (jälkeenpäin turhaksi osoittautuneissa) tutkimuksissa kohokohta oli sairaalan kirjasto, josta löytyi vino pino Neiti Etsiviä joita ei kotikunnan kirjastossa ollut, enkä olisi halunnut jättää niitä kesken.

Saimme myös tietää, että motoristiamme kolhinut kaahaaja joutuu poliisituomioistuimeen helmikuussa. Yllättävää ja samalla lohduttavaa, että jutusta tuli noinkin vakava - kun kerran toipuminenkaan ei ole ihan pikkujuttu. Ei mitenkään kostonhalusta, vaan silkasta halusta että äijä ymmärtäisi ajaa varovaisemmin ennen kuin tappaa jonkun.

Näissä syvällisissä mietteissä, hyvää viikonloppua ja parannumme pian !

   *  *   *

Désolée pour les lecteurs francophones ; dépassée par les événements j'ai ces derniers jours négligé les traductions simultanées, mais ce n'est que momentané ! Bon WE ; je me reprends la semaine prochaine...

Vous aurez quand même compris le post beaujolais d'hier (date à ne pas zapper !) et les films français cités ci-dessous - que nous nous apprêtons à regarder ce WE.


Perjantainelonen

Perjantainelonen johdattaa oikeiden asioiden äärelle, eli viikonlopun viettoon. [löytyi blogista Matkalla]

1. Mikä päivä on ihanin seuraavista: perjantai, lauantai vai sunnuntai?
Perjantai on vielä duunipäivä, mutta nousutunnelma kompensoi melkein kokonaan tämän miinuspuolen. Kaikki vielä edessä, lupaavaa ! Lauantai on täpötäynnä tekemistä ja menoa, ja sunnuntai lähinnä leikkimistä ipanoitten kanssa, takkatulen ylläpitoa ja ehkä peräti lounaskutsu tai -vieraita. Vaikea valita ; kaikki parhaita mutta sanotaan vaikka nyt lauantai.

2. Vapaan viikonloppupäivän suosikkiaktiviteettisi?
Kaupungilla shoppailua tyttökerhon seurassa tapas-lounaineen ; hyvä kirja salmiakkipussin ja maitolasin kanssa takan vieressä ; temmeltämistä ipanoitten kanssa.

3. Onko meillä mielestäsi sopivan pituinen viikonloppu?
Jos käännettäisiin arkipäivä/viikonloppu -suhde toisinpäin eli 2 päivää töitä ja 5 viikonloppua, se varmaan riittäisi. Vai ?!?!  =D

4. Mitä teet tänä viikonloppuna?
Perjantai-iltana en mitään = lasi punkkua, illallisella jotain kivaa, joku jemmassa oleva dvd (Cité des enfants perdus, Comme une image...). Lauantaina ruokaostokset (argh) ja illalla hoitotäti tulee lapsenvahdiksi kun illallistamme tuttujen luona (jipii). Sunnuntaina ei mitään ohjelmoitua ; ehkä haravointia ja maahan tippuvien viikunoitten raivausta (ovat liukkaita mokomat !).


Beaujolais nouveau ! Punkkua ilmassa... ja laseissa

Kas kun meinasi unohtua koko "merkkipäivä", eli marraskuun kolmannen torstain beaujolais nouveau.

Maineikas nektari tuli kauppojen hyllyille vasta nyt ekana sallittuna myyntipäivänä, eli kipitän heti töitten jälkeen markettiin ostamaan maistiaisia sekä patonkia ja juustoja.

Muoti-ilmiö on levinnyt muittenkin kuin beaujolais-alueen uusiin viineihin ; kaikki kynnelle kykenevät ratsastavat uutuusviinisuosiolla ja - tämä on huippu - aiheesta on tehty blogikin. Mitähän vielä ?!

Tapahtuma juontanee juurensa vanhasta pakanallisesta tavasta, mutta muutaman viime vuoden aikana on alkanut tuntua että koko maailma on omaksunut juhlan kuin konsanaan halloweenin. Jotain hyvääkin globalisaatiossa.

Tänä vuonna tarjolla pitäisi olla vähemmän tavaraa, mutta sitä maukkaampaa. Huomisista lehdistä saa sitten lukea onko tässä vuosikerrassa banaania, mustikkaa tai jotain muuta aromia...

A la vôtre !


Numeroleikki

10 artistia joita olet kuunnellut paljon hiljattain

- Mickey 3D
- M
- Louise Attaque
- Janacek
- Bach (suites violoncelle)
- Bowie
- Beck
- Gorillaz
- No One Is Innocent
- Dionysos

9 asiaa joita odotat

- viikonloppu
- aurinkoloma joskus hamassa tulevaisuudessa
- seuraava tyttökerhotapaaminen
- vapaata hetkeä blogittamiseen
- uutta duunia (ehkä auttaisi jos etsisin...)
- joulua ja jouluvieraita =)
- lukuhetkeä illalla
- lauantai-illan kemuja - ilman lapsia
- huominen lounas kavereitten kanssa

8 ihanaa vaatetta

- beige/liituraidalliset housut
- Comptoir des Cotonniers -merkkinen tweedhame
- mustavalkoruskea kukkakuvioinen toppi
- Gap Long & Lean -farkut
- uudet suklaanruskeat italialaiskorkkarit
- leveälahkeiset tweed-housut (Sinéquanone)
- shaalikauluksinen suklaanruskea jakku
- kakinvihreä hupullinen tyköistuva syystakki

7 raivostuttavaa asiaa

- kolaroitu motoristimies
- krooninen ajanpuute
- liuta pikkupomoja duunissa
- oma saamattomuus / urheilemattomuus
- ylinopeuskaahaajat ja rattijuopot
- tupakoitsijat
- flunssainen talvi = ipanoitten pöpöt ja yövalvomiset

6 lempipaikkaa

- ruskea nahkanojatuoli
- mökki savusaunoineen Päijänteellä
- Pariisi (kun tänne kerran änkesin)
- Lontoo
- Barcelona (tapas-fanin mekka)
- helteinen hiekkaranta palmuineen...

5 jokapäiväistä rutiinia

- pesen hampaat ennen aamiaista
- aamuteeni ehtii jäähtymään kymmenen kertaa
- kuuntelen Ouï FM -radion rokkia
- pähkäilen mitä hyvää, helppoa ja terveellistä ruokaa taas syötäisiin...
- mietin blogittamiskohteita

4 ihmistä joita haluasit nähdä useammin

- vanhemmat
- veli
- serkut Suomessa
- yleensäkin kaikki kaverit tällä hetkellä paitsiossa

3 uudelleenkatsottavaa leffaa

- Underground (Kusturica)
- Suku on pahin (Un air de famille ; Bacri & Jaoui)
- Kadonneiden lasten kaupunki (Jeunet & Caro)

2 hetken lempibiisiä

- Mickey 3D : Matador
- Gorillaz - Feel Good Inc

1 ihminen jonka kanssa voisit viettää loppuelämäsi

- tuo sama kolaroitu motoristi...


Le mystère du boucher disparu / Kadonneen lihakauppiaan mysteeri

Fbg-temple Pariisissa kadut alkavat näyttää toinen toistaan samanlaisemmilta vaatekauppoineen ja hajuvesiketjuineen : Etam, Zara, Marionnaud...

Liiketilojen vuokrat ovat nousseet niin huimasti etteivät tavalliset pienyrittäjät enää pysty kilpailemaan parhaista osoitteista. Heidän symboolikseen on noussut perinteinen lihakauppa eli boucherie, joita saa hakemalla hakea mm vanhan oopperan korttelista.

Ainoat ruokakaupatkin alkavat olla ne aina samat Monoprix, Franprix tai LeaderPrice. Muutama perinteinen sekatavarakauppa sentään elää vanhalla asiakaskunnallaan ja avaamalla iltamyöhään - ne kuuluisat arabinurkkakaupat.

On mielenkiintoista seurata miten tietyt korttelit muuttuvat persoonallisiksi muotipaikoiksi ja miten trendikäs alue hivuttautuu paikasta toiseen vuosien myötä. Bastillen rue de Lappe ympäristöineen oli aikoinaan juuri se paikka missä kaikki halusivat asua ; pikkuhiljaa tienoosta tulee turistien valtaama ja aidot pariisilaiset siirtyvät St Martin -kanavan laitaa pitkin pohjoisemmas. Kunniaan nousevat vanhat kortteliravintolat joissa punakka isäntä vaikuttaa puisen baaritiskin takana, pöydissä on punavalkoiset ruutuliinat ja kolmen ruokalajin menyy maksaa 50 frangia viineineen (tästä on aikaa !).

Satuimme asumaan juuri Canal St Martin -korttelissa ja nautimme pyöräilystä ja rullaluistelusta idyllisillä autoilta suljetuilla rantakaduilla sunnuntaisin, ja muutama rohkea trendipaikkakin avasi jo silloin viime vuosisadalla. Chez Prune -baari oli varmaankin se rajapyykki, josta kortteli lähti huimaan nousuun... ja nyt kun palaamme vanhaan kortteliin, ällistelemme mattokauppiaitten tilalle tulleita merkkiputiikkeja Agnès B, Antoine & Lili ; manga-kirjakauppoja, taidegallerioita ja muita suunnannäyttäjiä.

Niin kauan kuin maisemissa ei ole Virgin Megastorea tai HenkkaMaukkaa, kaikki on vielä hyvin...  =)

   * * *

Canal Les rues parisiennes commencent à se ressembler de façon inquiétante : Etam, Zara, Marionnaud... et le boucher est devenu le symbole de tous les petits commerçants disparus, notamment vers Haussmann ou autres quartiers hautement banalisés. De même que les épiceries cèdent du terrain aux Monoprix, Franprix, Leader Price, etc.

Il est toutefois intéressant d'observer l'évolution d'un quartier au fil du temps. Prenons l'exemple de la rue de Lappe à la Bastille : très tendance à une époque et convoitée par tous les jeunes chebran, le coin est irrémédiablement envahi par les touristes. Les bobos remontent le long du Canal St Martin et découvrent les petits bistrots traditionnels où le patron trône derrière un comptoir en bois, les nappes aux carreaux rouges et blancs côtoient le menu à 50 francs, vin compris. Ah le bon vieux temps...

Il se trouve que nous habitions justement ce quartier, et profitions des quais fermés aux voitures le dimanche pour faire du vélo ou du roller. Même quelques avant-gardistes ouvraient dans les parages, puis l'arrivée d'une vieille connaissance du Bar des Ferrailleurs (de la rue de Lappe, tiens !) au coin de notre rue et du canal lança la tendance pour de bon sous l'appellation Chez Prune. Maintenant, quand nous y retournons, les marchands de tapis sont remplacés par Agnès B, Antoine & Lili, librairies manga, galeries d'art et autres signes de branchitude.

Tant qu'il n'y aura pas de Virgin ou de H&M, le quartier aura la vie sauve !


Joyeux anniversaire et demi, Tom / Puolitoistavuotta onnea, Tom !

Bidulino jo puolitoista vuotta, uskomatonta ! Mihin katosi se hymyilevä ja jokelteleva pikkuvauva (kuvassa vasemmalla) ?

Mister Bidoulino déjà dix-huit mois ?! Mais où est donc passé ce chérubin souriant qui gazouillait (cf à gauche) ? En guise de remplacement, nous avons récupéré un petit gars avec plein de cheveux (cf à droite...) qui court partout dans la maison, construit des avions légo et s'excerce en tant que pilote de rallye (nationalité finlandaise oblige !) dans le salon.


Blogianalyysi

 


1. Mikä oli tavoitteesi kun aloitit blogisi?
Pitää päiväkirjaa poikien seikkailuista, näyttää tuoreita kuvia koti(maan)joukoille, tallentaa jotain "vauvakirjakorviketta" pojille muistoksi. Tavoitteena oli postaus tai pari viikossa ; menee reippaasti riman yli.  =)


2. Onko tavoitteesi muuttunut tähän päivään mennessä?
Olen häikäilemättömästi kaapannut blogin omia yhteiskunnallisia ja tyttökerhoblogituksiani varten, ja palstalla vilisee mitä erilaisempia kannanottoja, tietoiskuja, ekologista pauhaamista, muoti-ilmiöitä jne.


3. Jos joku haluaisi lukea vain viisi juttua/lastua/aurinkolaivaa/entryä/postausta/merkintää blogistasi, mitä suosittelisit?
Sivupaneelissa komeilee "mukamas TOP-10" mutta sitä ei ole ajantasaistettu ikuisuuksiin. Viimeisimmät jutut ovat ehkä varteenotettavimpia, yritän mm ottaa kantaa tai ainakin kommentoida pariisilaisarkea ja muuta yleismaailmallista menoa. Näitä tuuletankin juuri blogin ekassa synttäripostauksessa, taisi jopa olla juuri viisi blogitusta tapetilla !


4. Onko ketään bloggaajaa jonka blogi mielestäsi onnistunut erikoisen hyvin?
Vaikka kuinka monta ; usein huokailen kateellisena että tuollaisen taustatutkimuksen / kuvituksen / hauskan blogin nimen / etusivun / sisällyksen / yhteysverkoston / lukijakunnan minäkin haluaisin. Ehkä vielä joskus...


Mésaventures ès cabines d'essayage / Sovituskaappikommelluksia


 


Meille on jo pitkään luvattu vaatekokojen standardisointia eurooppalaisten uutten mittojen mukaan, mutta putiikkien vaatetangoilla ei moisesta uudistuksesta ole jälkeäkään. Monenmoisten surkuhupaisten kommeltusten kautta amatöörishoppailijasta kouliutuu kaikenkokenut ja -nähnyt sovituskaappikommentoora, joka silmää räpäyttämättä kohtaa mitä oudommat etiketit.


Käytännön harjoitus : aamupäivän palaverimaratonien ja puhelinkonferenssien nuijimana pakenen lounastunnilla piristäytymään läheiseen ostoskeskukseen, tähtäimessä ihan mitä vaan mielialaakohentavaa, mm seuraavalta listalta :


a) uudet ruskeat kengät (kaapissa on ennestään n 20 paria MUSTIA mutta tällä sesongilla olen ostanut ainoastaan ruskeaa, ja nämä värit sopivat kaikkien värien kanssa - paitsi toistensa...)


b) yltiötrendikäs paita tai toppi (slaavilaisvaikutteinen / ruskea / eläinkuosinen / ...)


c) uudet nahkasaappaat (silläkin uhalla että pankissa saavat hepulin...)


d) vetimiä pojille jotka kasvavat aina ulos entisistä


e) mitkä tahansa uudet kengät


Tämä virtuaalinen lista sieluni silmien edessä häämöttäen suuntaan tuttuakin tutumpiin putiikkeihin. Naapurimaan ylpeys halpa ja mauton nostattaa itsetuntoni hipomaan pilvenpiirtäjien huippuja : mahdun sporttipuolen XS-kokoisiin olohousuihin, takkipuolella kokoa 34 pienempää ei harmi vaan ole mutta voin ottaa sen koska silloin alle mahtuu iso villapaita, ja lingerie noudattaa normaalia ranskalaista kokoskaalaa. Mene suoraan kassalle käymättä sovitusruudussa.


Varma valinta on viereinen ranskalaisputiikki, keskivertokokoineen ; voin melkein silmät ummessa ostaa 38-kokoa. Onneksi maatalaahaavat lahkeet ovat yhä muotia, ettei tarvitse edes välttämättä lyhentää lahkeita. Uskollisen asiakkaan kortilla tämä sadasviidestoista kassakäyntisi oikeuttaa 2% aleen.


Italialaissuosikissani myyjät tervehtivät heti sisäänastuessa "tiedätte kai italialaiset koot" välttääkseen turhautuneita asiakkaita hirttäytymästä sovituskoppien verhoihin. On kova pala ynnätä neljä numeroa tavalliseen kokoonsa, ja yritän väkisin aina mahtua kokoon 40 (ranskalainen 36) vaikka oikeasti olen vähintään kokoa 42 (ranskalainen 38). Tuloksena tästä kieroutuneesta numeroinnista kaapissani on vino pino liian piukkoja hepeniä, ja toinen mokoma pesukoneonnettomuuksien uhreja, koska olen leikellyt pois etiketin kokonumeroineen - ja pesuohjeineen ! Työkaverit keräävät syntymäpäiväsi kunniaksi kolehtia ostaakseen lempiputiikistasi huivin.


P.S. Kaikki taistelutantereelle kykenevät, Stella McCartneyn kokoelma saapui hooätämmälle tänä aamuna. Kai muistitte ottaa vapaapäivän ?!


 


 


On nous promet depuis longtemps l'harmonisation des tailles vestimentaires, selon les nouvelles mensurations des Européens. Or, toujours pas de signe dans les rayons. La shoppeuse pro ne se laisse pas abattre ; preuve par...


Travaux pratiques : après une matinée de réunionite et de conf calls, je m'évade à l'heure de déjeuner au centre commercial tout proche, dans le but de trouver n'importe quoi pour le remontage-de-moral, par exemple :


a) nouvelles chaussures marron (possédant déjà quelque 20 paires de souliers noirs, je me vois dans l'obligation d'investir dans cette nouvelle couleur assortie avec mes acquisitions de la saison puisque le noir et le marron ne vont pas ensemble...)


b) un top ou un t-shirt furieusement tendance (influence slave / marron / ...)


c) nouvelles bottes (au risque d'énerver l'établissement financier qui me fournit un morceau de plastique rectangulaire aux pouvoirs magiques)


d) fringues pour les garçons qui grandissent aussi vite que mon appétit pour les achats


e) n'importe quelle paire de grolles


 


Ces objectifs gravés dans mon champ de vision virtuel, je me dirige vers le piège à consommateurs que je connais comme mes poches. Le fleuron national des voisins (traduction boiteuse du jeu de mot finlandais : cHeap & Masty ???!) fait grimper le moral drastiquement : je rentre dans du XS au rayon sport/décontracté, en imper le 34 est trop grand mais je prends car avec un gros pull ça sera parfait, et pas de surprises côté lingerie, ça respecte curieusement les tailles du pays. Aller directement à la caisse sans passer par la case cabines.


Dans ma boutique de prédilection (française) aux tailles "normales", je peux presque acheter du 38 les yeux fermés. Quelle heureuse tendance les pantalons ultra longs, même pas besoin d'ourlets forcément, suffit de porter des talons - cf point e) ! La carte de fidélité me procure pour ce 115e passage en caisse une réduction royale de 2%.


Enfin chez les Italiens on est accueilli dès le pas de la porte par un "vous connaissez les tailles italiennes", pour éviter que des clientes frustrées se pendent aux rideaux des cabines d'essayage. Coup de dur d'ajouter quatre à sa taille habituelle, et je ne peux m'empêcher de vouloir rentrer dans du 40 (36 français) alors que ma taille réelle serait au moins du 42 (38 français). En résultat de cette numérotation perverse, mes placards croulent sous les acquisitions très moulantes, que n'égalent que celles accidentées de lavage, puisque j'avais coupé les étiquettes indiquant la taille - et aussi les instructions de lavage... En l'honneur de votre anniversaire, vos collègues se cotisent pour vous offrir un foulard dans votre boutique préférée.


 


P.S. Avis à tous, dès ce matin la collection Stella McCartney vous-savez-où ! Préparez-vous à un combat de rue pour dénicher Le Pantalon de la rentrée...


Manie des mèmes à la carte / Meemimuoti maailmankartalla

 





Edellisen otsa rypyssä mietityn blogituksen jälkeen kevennetään tunnelmaa maantieteellisellä meemillä.


Näytän suosivan pelkkää pohjoista pallonpuoliskoa, ja kaukaisimmat (Guadeloupe & Singapore) eivät edes näy. Teki mieli fuskata ja klikata pari naapurimaatakin saadakseni lisäväriä...


Tästä löytyy vimpain jolla jokainen saa tehtyä oman karttansa, ja alunperin löysin jipon kahdesta eri blogista ; kirjailijaelämää ja tuhat sanaa. Leppoisaa nojatuolimatkailua sadepäivän piristykseksi.


    * * *


Après la méditation ultra-sérieuse sur les émeutes (surtout pour nos amis finlandais qui s'interrogent sur les évenements), voici un mème pour alléger l'ambiance ! Curieusement, en finnois ce terme semble très fréquemment utilisé alors qu'en français bien moins. Faute à mes fréquentations, majoritairement dans la blogosphère finnoise ?


Trouvé grâce à d'autres blogs, voici un site qui permet de générer une carte de tous les pays parcourus - même si sur la mienne les petits comme Guadeloupe et Singapour restent indétectables... Un voyage virtuel sans quitter nos fauteuils !


Paris Calling, the river's caught fire


London calling, see we ain't got no swing
Except for the ring of that truncheon thing
The ice age is coming, the sun's zooming in
Meltdown expected the wheat is growing thin
Engines stop running but I have no fear
Cos London is drowning and I live by the river


 


The Clash klassikkobiiseineen London Calling vuonna 1979 huusi Lontoon hukkuvan; nyt on vuorossa Seine joka syttyy palamaan...


Pääministeri de Villepin vakuutti juuri iltauutisissa etteivät muuntajassa kärventyneet nuoret olleet edes poliisin takaa-ajamia ; kyynelkaasupommit eivät suinkaan räjähtäneet moskeijan sisällä häiriten rukoushetkeä vaan kauempana ulkona. Koko mellakat saivat siis alkunsa perättömistä huhuista, ja yllytyshullut nuoret työttömät "ilmaisevat" itseään flambeeraamalla naapureittensa autoja, oman korttelinsa liikkeitä, lastentarhoja, kouluja - täysin sokeasti.


Sisäministeri Sarkozy on tainnut vain pahentaa tilannetta agressiivisella asenteellaan, puhumalla roskaväestä ja ghettojen puhdistamisesta painepesurilla !


Median roolista väkivaltaisuuden lietsojana väitellään entistä enemmän ; pinnoja kakkoskanavalle France 2 joka ei mainitse enää kortteleitten tai kaupunkien nimiä hillitäkseen "kilpailua". Eri korttelit kisailevat toistensa kanssa, kuka on seuraavan päivän TOP-10 listalla korkeimmalla, missä poltettiin eniten autoja. Jopa tämänpäiväinen Le Monde uudessa muodossaan sortui rankkaamaan mellakkakaupunkeja.


Spontaanisti alkanut liike alkaa päivien kuluessa organisoitua ; kokoontumiskutsuja on löydetty mm blogeista (bouna93.skyblog.com ja guidedu93.skyblog.com - tarkoituksella en linkkaa, en halua että minut yhdistetään näihin !) ja molotov-cocktail -varastoissa tehtaillaan huolestuttavia määriä lasipullopommeja.


Ulkomailla näytetään liioiteltavan aika paljon tapahtumia : koko Ranska / Pariisi palaa jne. Varsinkin amerikkalaiset herkuttelevat uutisella näyttämällä hurjia kuvia, kostona täkäläisten kritiikistä mm hirmumyrskyjen jälkeisistä pelastusoperaatioista.


Kaikkein pelottavinta on se, ettei kyseessä ole mikään järjestäytynyt liike, muslimi- tai mafialähtöinen organisoitunut mellakka, vaan nuoret vaan haluavat "leikkiä". Videopelit eivät opeta ilmaisemaan huonoa oloa muulla kuin väkivallalla, mutta millä saadaan töpseli irti seinästä nyt ?!


Ja kuka hyötyy eniten tästä kaikesta ? Äärioikeisto hieroo käsiään ja hokee "mitäs me sanoimme". Le Pen Light -vaihtoehtona tunnettu Philippe de Villiers voittaa ääliömäisimmän iskulauseen palkinnon : La France tu l'aimes ou tu la quittes (joko rakastat Ranskaa tai häivyt).


Onneksi lähiaikoina ei ole vaaleja, muuten pressanlinnassa liehuisi kohta hakaristejä.


           * * *


The Clash et son classique London Calling en l'an 1979 criait le malaise de Londres qui se noyait; maintenant c'est au tour de la Seine de s'embraser...


L'occupant de Matignon assurait ce soir chez PPD que les jeunes du transformateur n'étaient guère poursuivis par la police, et que les bombes lacrymo avaient explosé bien loin de la mosquée et non à l'intérieur comme affirmé par les fidèles. Tout ça est donc parti de fausses rumeurs, et les jeunes ne peuvent s'exprimer qu'en faisant flamber les voitures de leurs voisins, les crèches... aveuglement.


Quant à lui, le patron de la place Beauveau a probablement détérioré la situation avec son vocabulaire cavalier (racaille, kärcher...)


Les média entretiennent la compétition entre les cités en publiant des hit-parades des quartiers les plus sinistrés ; mention spéciale pour France 2 qui a cessé de nommer les "gagnants", alors que le respectable Le Monde s'abaisse dans sa nouvelle formule aujourd'hui à coter les villes ayant le plus de voitures brûlées.


A l'étranger la presse exagère largement les événement, et surtout les US qui se régalent de montrer que tout le pays est à feu et à cran - belle revanche pour la France qui avait critiqué la gestion de la crise provoquée par les cyclones...


Le plus inquiètant étant qu'il ne s'agit pas d'un mouvement organisé, mais de gamins qui "jouent" à la gueguerre. Certes, ils n'ont pas appris à s'exprimer autrement en jouant au GameBoy - mais comment enlever la pile maintenant avant un game over catastrophique ?!


L'extrême droite à l'oeil de verre et ses compères sont ravis (heureusement, pas d'élections dans l'immédiat !), et la palme du slogan le plus ridicule va à Le Pen Light (de Villiers) avec "La France tu l'aimes ou tu la quittes". Même pas drôle.





Recettes du dimanche / Sunnuntaikokkausta ja korvakuuloreseptejä

Perheen miesten kotiutuvat lomalta illallisaikaan, ja päätin laittaa linssimakkarapataa josta koko perhe tykkää. Se hautuukin parhaillaan liedellä, ja makunystyröitä kutkuttava tuoksu leijailee talossa. Tämä on yksi lempiohjeistani ja -ruuistani, ja tismalleen sopiva resepti kaltaiselleni kauhastakieltäyjälle, joka kuitenkin kokkaa joka ilta.

Uskollisin blogilukijani pyysi yllämainittua reseptiä, mutta miten hankalaa onkaan laittaa paperille (hmm, siis ruutuun...) tarkkoja ohjeita korvaluulolla valmistetusta ruuasta. Mutta rohkea linssit syö, ja tartuin kynään ja observoin mitä heitin pataan. Lopputulos löytyy reseptiaarrearkusta !

A la demande du public, je m'attaque à la traduction des recettes et commence par ma préférée, saucisses-lentilles - imbattable en facilité et réussite garantie. J'ai accueilli mes vacanciers hier soir avec une marmite fumante qui parfumait la maison... un vrai plat d'hiver.


Dans le vent d'automne / Syksyn trendejä nuuhkimassa

 


Nyt intiaanikesän väistyessä koleitten syysilmojen tieltä, toteutuvat syksyn trendit muotilehtien lisäksi myös katukuvassa. Koirat puetaan Burberryyn, ipanat Zadig & Voltairen vetimiin, hammasharja Dior-kukonaskeltuubiin... ja kaupungilla kävelyn sijasta tyylitajuiset turistit menevät kiertoajelulle limusiinilla, etteivät Manolot kulu puhki museoissa rampatessa ! (TOIM.HUOM. Manolo suomennetaan Tarsala, ranskaksi Louboutin).


Itse pitäydyn varmoissa viime sesongin herkkuväreissä suklaanruskeassa, maitokahvissa ja erilaisissa hillityissä eläinkuoseissa (kirahvi, leopardi, tiikeri...). Mikrokäsilaukun sijasta raahaan uskollista tummanruskeaa paksunahkaista Vent de Terre -luomustani, jonka uumenissa elävät sulassa kaaoksessa tiikeriraitainen lompakko, nahkainen oranssi Benetton-avainkotelo, viininpunainen vanhanaikainen Filofax-kalenteri, hopeanvärinen mp3-soitin, punakankainen ostoskassi improvisoitua ruokaostossafaria varten - ja se kuuluisa kurkkusalaattikuvioinen meikkipussi.


Ne kamalat Ugg-saapikkaat voi onneksi jo heittää roskiin, jos joku oli sortunut hankkimaan moiset. Tosin kaupoissa näkyy vielä löytyvän moisia kammotuksia, mutta katukuvassa entistä vähemmän. Tästä on kuitenkin lupa lipsua jos asuu lumirajan pohjoispuolella ja lämpötila laskee alle nollan - etenkin jos päällä on minihame. Sen sijaan oikeat saapikkaat pysyvät ehdottomasti sesongin vetonaulana, varsinkin Chloé ja Dior kunnostautuvat tällä saralla.


Eskimolook on myös pop, siitä todisteena Swarowski-kristallikorujen uusin kokoelma Mood for Ice, kuten myös suomeksi huonosti kääntyvä bobolchevisation eli bopolshevoituminen (?!?!), joka näkyy maatuska-tunikoitten ja muitten slaavilaisvaikutteisten vetimien yleistymisenä. Pitää kaivaa kaapinpohjalta tekoturkislakkini ja olen mukana muotivouhotuksessa. =)


Näillä vinkeillä evästettyinä tyttökerhon parivaljakko suunnisti lauantaieksursiolle vanhaan tuttuun Marais-kortteliin, tarkistamaan putiikkien valikoimia ja kanssasisarien lookkeja. Safari kruunattiin illallisella Andy Wahloo mezze-baarissa, josta kaikki pariisilaiset puhuvat tällä hetkellä. Pop art -sisustus ja marokkolainen keittiö luovat jännittävän tunnelman, mutta isoja lämpimiä ruokia on turha etsiä, paikka on pikemminkin itämainen versio tapas-baarista. Suosittelemme !


 


Dans le vent d'automne


 


Enfin l'automne, après cet été indien interminable... pour que nous puissions observer si les tendances annoncées s'avèrent dans la rue. Les youkkies sont nippés en Burberry, les petiots chez Zadig & Voltaire, le tube de dentifrice se pavane avec un habit Dior et les fashionistas visitent Paris en limousine, pour ne pas user leurs Manolo (ndlr: Manolo se traduit Tarsala en finnois - Louboutin en français).


Les couleurs alléchantes de la saison précédente restent à l'affiche à mon plus grand bonheur : chocolat noir, café au lait et les motifs animaliers discrets (girafe, léopard, tigre...) Au lieu d'un sac baguette peu pratique, je confie mes trésors à une création Vent de Terre dont le cuir épais résiste aux aventures les plus folles (dents du petit dernier qui démangent, bain de foule lors les grèves de métro, vent et pluie à vélo...). Dans son antre, cohabitent mon portefeuille motif tigre, porte-clé en cuir orange, antique et solannel Filofax en cuir bordeaux, mp3 argenté, sac en toile rouge pour les courses alimentaires... et le fameux kit de survie motif camouflage, pas encore traduit mais tout en images. =D


Bonne nouvelle à toutes celle qui s'étaient forcées à investir dans les horribles Ugg : repos, poubelle ! Seules dérogations restant les habitantes des zones proche du cercle polaire voulant porter des mini-jupes, dans le seul but de garder les pieds au chaud. En revanche, les bottes sont de plus en plus le clou de la saison, avec des modèles particulièrement canons chez Chloé et même Dior, pour sa collection aviateur.


Esquimaux sont à l'affiche chez Swarowski sous le signe de Mood for Ice, tout comme la bobolchevisation qui se traduit en tuniques et autres accessoires d'influence slave. Tiens elle est où déjà ma chapka pour faire bonne figure ?!


C'est pour vérifier tout ceci que nos experts ès shopping se sont lancés dans le Marais (traduction à venir...), et le safari de l'après-midi fut couronné par un détour par le Cuba et un dîner dans le bar mezze marocain Andy Wahloo. La déco entre pop art et ethno-chic fait mouche ; à tester !


NDLR : les pages jaunes et tous les guides s'entêtent à écrire Andy Whaloo, mais je confirme que les cartes du restaurant orthographient bel et bien le nom Wahloo...


 


Bon anniversaire, ô blog bilingue / Hyvää syntymäpäivää kaksikieliselle blogille !!!!!


C'était il y a un an.

Deux chérubins innocents jouaient tranquillement chez eux, pendant qu'un esprit empreint de neutralité bienveillante complotait pour mettre en oeuvre un outil redoutable. Un journal qui relaterait leurs aventures photogéniques et géniales à la branche familiale proche mais géographiquement fort éloignée, aux fins fonds de la Finlande natale de leur mère.

Au fil des mois, les sujets du blog se diversifient, les garçons cédant de plus en plus de place aux interrogations linguistiques, éducatives et écologiques de la petite maman rousse aux ambitions folles. Les safari de shopping, les projets de déco, diverses questions métaphysiques, le développement durable, le rock français, les cantines scolaires parisiennes, l'interdiction de la copie privée en Finlande, les romans sur la table de chevet et les lectures dans le métro... Le carnet devient le témoin d'une famille multiculturelle et bilingue.

Initiant un grand chantier pour marquer la première bougie du blog en finnois, les lecteurs potentiels francophones ont arraché la promesse d'une version bilingue - que voici !

Reste à régler quelques questions techniques, telles comment tromper la structure rigide de l'outil de publication gratuit pour permettre une lecture aisée dans les deux langues.

Vivement les premiers commentaires - en français - et les visiteurs pour souffler la première bougie !

   *   *   *

pow

Tasan vuosi sitten kaksi pahaa-aavistamatonta piiperoa leikkivät kotonaan, kun juonitteleva pieni punatukkainen äiti loi nettipäiväkirjan kotijoukoille Suomessa.

Alkuperäinen tarkoitus oli kertoa piiperoitten kuulumisia, mutta jo muutaman kuukauden kuluttua blogittaja kaappasi tiedotuskanavan omille pähkäilyilleen ja (shoppailu)seikkailuilleen.

Eettiset, ekologiset ja mitä eriskummallisemmat aiheet vilisevät blogissa nykyään. Ranskisrokista kouluruokailuun, metafyysisistä kummajaisista kestävään kulutukseen, tekijänoikeuslaista sisustussuunnitelmiin ; poikien lokikirjasta löytyy mitä moninaisempia aiheita ja kannanottoja.

Mutta ranskalaiset olivat hyvin kateellisia koska eivät voineet lukea raapustuksiani, ja yleisestä painostuksesta lupasin blogisynttäreitten kunniaksi kaksikielisen version, jonka sisältöä olen jo alkanut työstämään - vaikka käytännölliset yksityiskohdat ovatkin täysin harkitsematta.

Varaan itselleni kuitenkin täyden oikeuden tehdä edelleenkin blogituksia pelkästään suomeksi jos se huvittaa ; kaikkea ei käännetä, mikä pätee molempiin suuntiin.

Uutta uljasta ulkoasua odotellessa, tervetuloa puhaltamaan blogin ensimmäistä kynttilää ja kommentoimaan Blogistanin pariisilaissulkaa !


Kielipoliisista täälläkin, päivää !


 


Pala maailmaani ja Kuukausiliitteestä, päivää ! käsittelevät blogien kielenkäyttöä, ja ajattelin kantaa korteni kekoon vaikkakin hieman jälkijunassa. Aihe on loputtoman kiinnostava, enkä voi vastustaa kiusausta analysoida omaa blogikieltäni - ulkosuomalaisen "pihalla olevasta" näkökulmasta....


1) Kuinka kauan keskimäärin käytätte aikaa yhteen postaukseen?


Blogitukseni voivat olla aivan muutaman minuutin tuotoksia, sitaatteja tai aforismeja, välillä pelkästään kuvaraportti poikien viimeisimmistä tempauksista - tähän tarkoitukseenhan koko blogini alunperin avasin ! Ajan myötä olen kaapannut entistä enemmän ruututilaa omille kommenteilleni, eettisille ja yhteiskunnallisille mielipiteille ja yleensäkin ranskalais- / pariisilaiselämän kuvaamiseen. Käsilaukussani matkaa vakikalustona A5-muovitasku, jonne jemmaan lehtileikkeitä ja metrolippuihin tai luottokorttikuitteihin raapustettuja jutunpoikasia (kouluruokailusta, muovipusseista...) Lisäksi duuniläppärilläni on tiedosto jonne rustaan keskeneräisiä juttuja, avainsanoja ja linkkejä jotka inspiroivat, mutta joita en ehdi käsittelemään heti. Mm tämä juttu oli odotuslistalla yli pari viikkoa ! Vaikka kypsyttely onkin epäortodoksista Blogistanissa, tämä johtuu lähinnä ajanpuutteesta - mieluiten blogittaisin heti tuoreesta aiheesta, hakisin linkkejä ja syventäisin lukemalla enemmänkin aiheesta. Netti imee kovasti mukaansa, mutta töitäkin pitää paiskoa...


2) Mikä olisi paras suomenkielinen vastine sanalle postaus?


"Lastu" tai "päre" särähtää pahasti, tuntuvat teennäisiltä minustakin. Paras keksimäni (vai olenko tiedostamatta pummannut jostain ?!) termi on blogitus, kuten käytän verbiä "blogittaa" lokikirjan päivityksestä. Ranskassa yritetään välttää anglismeja ja joskus olen paikallisiakin innokkaampi käyttämään ranskalaisia ilmaisuja. Oltuani vuosikausia jenkkifirmassa töissä eli päivittäin altistettuina mitä kamalimmille anglismeille, sisäinen  vastarannankiiskeni ei halua käyttää "postaus" eikä "blogientry" -ilmaisuja.


3) Korjaatteko jälkikäteen teksteistänne pilkkuvirheitä tai muita kieliopillisia kömmähdyksiä?


Kirjoitusmokat ja muut sammakot (Ranskassa kun ollaan !), joita tarkistuksista huolimatta pääsee sivuille, korjaan heti kun huomaan - joskus pitkänkin ajan päästä, koska perfektionistina en haluaisi edes arkistoissani olevan moisia. Joskus unohdan lupaamiani kuvia tai linkkeja, ja lisäilen niitä jälkikäteen, mutta yli kuukautta kauemmaksi en yleensä palaa.


4) Kuka on mielestänne Blogistanin taitavin kirjoittaja tai muuten poikkeuksellinen kielivirtuoosi?


Jokeri ! En ole perehtynyt kuin murto-osaan Blogistanin vaikuttajista, mutta ihan umpimähkään mainitsen Tekno-Kekon, jolla hykerryttävien aiheitten lisäksi on tyylitajua. Muut seuraamani blogit ovat kiinnostavia lähinnä sisältönsä vuoksi, ja spontaanin blogituksen pääansio ei kuulukkaan välttämättä olla kirjallinen ilmaisu - se tulee kuin kirsikkana kakun päällä ! Mutta tässäpä oiva tilaisuus tutustua tarkemmin blogitarjontaan... palaan asiaan pikapuoliin valittuani muutaman kielivirtuoosin.


 


P.S. Olen kasannut itselleni suuria stressipilviä pääni päälle, puhuttuani lukuisille ranskalaisille blogistani ja luvattuani blogin 1v-synttärien kunniaksi tehdä kummajaisesta kaksikielisen. Nyt on koittanut se hetki, ja inspiraatio kaikkoaa sitä kauemmaksi mitä enemmän sitä tavoittelen. Viikonloppu toden sanoo.   =o\


Varkaita äidin oomme kaikki...

 


Uudesta tekijänoikeuslaista nousi aikamoinen mekkala jokin aika sitten, enkä saanut postattua kommenttia aiemmin vaikka aihe on hyvinkin läheinen. Ammoin (esi)teininä kun taskurahat upposivat vinyyleihin, kamppanjoin kotinauhoitusta vastaan ja vouhotin sen tappavan musiikin - silloin ei kuviteltukaan mitä oli tulossa !


Hamassa menneisyydessä ennen mp3-aikakautta kuuntelin salaa yöllä transistoriradiolla Radio Luxembourgin listoja ja harjoittelin englannin kuullun ymmärtämistä kirjoittamalla bändien ja biisien nimiä... Pienempänä räjäytin vanhempieni antiikkisen Revox-mankan moottorin pyöritettyäni sillä lapsuuteni diskohittejä. Sitten taloon tuli Philipsin kasettimankka, ja odotin sormi REC-nappulalla tallentaakseni Rockradion iki-ihania räminöitä c-kaseteille.


Ensimmäinen itse ostamani pitkäsoitto olikin Ramonesien Sweet Dreams, ennen kuin käännyin uusromantiikkaan (Classix Nouveau, Spandau Ballet, Bow Wow Wow...) ja aloin nipottamaan levyjen kalleudesta. 45 markkaa lp-levystä oli omaisuus, ja olin vilpittömän vakuuttunut että jos kaikki ostaisivat levyjä, ne halpenisivat kahdenkympin pintaan ja kaikki olisivat onnellisia. *hih*


Mielestäni olenkin maksanut velkani yhteiskunnalle pulittamalla mukisematta tekijänoikeusmaksut yli tuhannesta vinyylistä, ja cd:t jääköön laskematta mielenrauhani takia !


 



Tähän surullisen kuuluisaan lakiin palatakseni, jos siis kopiosuojattua teosta ei saa enää kopioida edes omaan käyttöön ja laki on taannehtiva, eli jos olen (kuten olenkin...) jo joskus lapsena äänittänyt kasetille omia levyjäni, olenko Suomen lain mukaan rikollinen ? Puhumattakaan lempparibiisieni rippaamista MP3-soittimeen metromatkoja varten. Pitäisikö minun muka ostaa erikseen samat jo omistamani biisit jostain *#&$£% maksullisesta palvelusta ? Entä jos haluan kopiot autoon, ettei kävisi kuten kaverille jonka autoon murtauduttiin ja vietiin yli sadan levyn kokoelma ?


Onneksi Ranskassa yksityinen kopio on vielä laillista - mutta kuinka kauan ?


Noitalogoni liputtaa solidaarisuutta ja pähkäilee omaa rikollisuuttaan...



* TAHTOO KÄYTTÄÄ LEVYJÄÄN VAPAASTI !!! *

 


Liikenneturvattomuutta

 


Ranskan moottoritieliikenne on aina yhtä tapahtumarikasta, mutta syysloman paluuliikenne eilen taisi rikkoi jo ennätyksiä. Jos jotain myönteistä pitää löytää, niin eipä tule aika aivan niin pitkäksi kun riittää katseltavaa ja päiviteltävää.


Tarkoitukseni oli lähteä tien päälle heti aikaisen lounaan jälkeen, mutta poikien isotäti ja -setä tulivat viimetipan lounasvieraiksi ja ruokailu venyi ja vanui kuin Jokisen eväät... Turhauttavaa nuuhkia ihania viinejä pöytänaapurin lasissa, mutta jollei pidä tiukkaa linjaa lipsuu aivan liian helposti parin lasillisen paremmalle puolelle.


Poliisit olivat ahkerina ja jahtasivat vauhtivillejä ; milloin moottoripyörillään, milloin ampaisten piilopaikastaan tienlaidasta ällistyttävästi kiihdyttävillä pikkupurtiloillaan - ja viimeistään tietullissa saatiin loputkin kaasuttajat rysään.


Pariisin liepeille saavuttaessa Saint-Arnoult'n tietulliin oli jo pitkä jonottaminen, mutta ruuhka vain paheni siitä eteenpäin. Hieman tietullista eteenpäin oli vasemmanpuoleisimmalla kaistalla kolmen auton ketjukolari : kaikkien ampaistessa hulluina tietullista täysillä kiihdyttäen, jotkut innostuvat ja luulevat olevansa formulakuskeja.


Sitten oli aikaa ihastella läheltä 130km nopeusrajoituskylttejä, tienpengertä, edellä olevan auton rekkarikyltin ruuveja - ja sekavin tuntein ohi huristavia motoristeja.


Olimme jo täydessä motissa kun ilmoitustaulu tiedotti 10km ruuhkan alkavan 3km päässä, A86-moottoritielle väitettiin olevan 2h30 jono ja Pariisiin oli "vain" tunti (ja 30km...).