« novembre 2005 | Accueil | janvier 2006 »

Bricol'girl sur une nouvelle bécane / Näpertelyä uudella koneella

Miten voi olla vaikeeta totutella uuteen masiinaan, jossa on vieraat kuvankäsittelyohjelmat ja kaikki muutenkin outoa. Menee tuntikaupalla saadakseni rutiininomaiset jutut purkitettua - tässä eka kuva upposen uudelta digikameralta ja tuliterältä läppäriltä. Mikä urakka.

Kiitokset vielä pukille hemmottelusta ! Ja Espanjan pukille Zorron asusta...

Dingue à quel point on peut être perdu sur une nouvelle machine, sans les applis de retouche photo et autres outils habituels.

Admirez nos garçons en attendant... avec l'aîné en Zorro.


Le 24 à 40°C / Joulukuumeilua

Voici le récit du grand déballage du 24, maintenant que nos merveilles technologiques sont connectées entre elles et au monde extérieur.

La dernière fenêtre du calendrier de l'avent fut ouverte le matin, et les objets convoités laissés aux bons soins des garçons. Une attente fébrile était palpable.

A tel point que l'aîné fit grimper le mercure à 40°C avant le déjeuner, suivi de près de son cadet. Mauvais timing, mauvaise année - vivement 2006.

Ne pouvant toutefois pas repousser le passage annoncé du Père Noël, nous finîmes par ouvrir les cadeaux dans une ambiance onirique et irréelle - surtout pour le petit frère qui devait se demander ce qui pouvait bien se passer. Malgré sa fièvre il déchira les papiers cadeau avec application, et poussa des cris de ravissement à la découverte de nouveaux jouets.

Tässä vihdoin jouluaattoreportaasi kuvineen, kun uudet surffipelit ovat pystyssä ja pyörimässä :

Joulukalenterista repesi viimeinenkin luukku, tyhjät kapistukset sai leikkeihin aamulla ja ilmassa oli kuumeista odotusta...

Harmillisesti kuume osoittautui liiankin konkreettiseksi, ja lounasaikaan kärttyisä esikko pamautti elohopean 40°C pintaan, tosikon seuratessa samoilla taajuuksilla heti perässä. Täysin käsittämätön pöpö nujersi pojat juuri sinä ainoana iltana jolloin ei olisi pitänyt - mutta näitäpä tapahtuu. Ensi vuosi on parempi kuin tämä.

Kalenterin lupaamat lahjat piti kumminkin saada, kun pukkikin kolkutteli ovella, eikä tullut kysymykseenkään lykätä lahjoja myöhemmäksi. Siinä sitten riivittiin kilvan papereita hieman unenomaisessa tunnelmassa, pikkuveli ei ainakaan tainnut käsittää mitä kaikkea tapahtui, ja isompikin inventoi lahjansa kunnolla vasta joulupäivänä, kuumeen kadottua yhtä taianomaisesti kuin oli tullutkin. Huono ajoitus, que voulez-vous...


Emballage technologique / Kilpavarustelua

ToshibaNyt repesi teknologia takapajulassakin !!!

Eilen saapui tuliterä läppäri, ja tänään tilattiin viimeistä huutoa uhkuva digikamera (pukki lupasi tuoda ennen aattoa). Voin sitten osallistua meemiin "mitä näet edessäsi näytön takana", josta vesi kielellä haaveilen käytyäni Euroopan reunalla... (linkittäessäni huomasin juuri että siellä on uutuutena käsväskan SISÄLTÖinventaario - taisin juuri saada inspiraation seuraavaan blogitukseen !)

Nyt vaan pitää nakuttaa proxyt ja muut barbaarit tiedot uuteen koneeseen, mutta omaa kiinteää yhteyttä ei tietenkään saa tähän hätään. Taidanpa jatkaa blogitusta yhä duuniyhteydellä, ilmainenkin kun on. Nimim. Siivellä eläjä.  =)

Ekologinen omatuntokin on mallillaan, kun fillaroin kolme kassillista pulloroskikselle parin kadunvälin päähän. Manasin kuten aina ennenkin ettei pikkuruiselle kujallemme mahdu se kaupungin lajitteluroska-auto.

Huomenna viimetingan lahjaostokset heti aamusta, ja sitten odottelemmekin kotimaan väkeä joulunviettoon... Poikia taitaa olla mahdotonta saada päiväunille isovanhempia odotellessa !

  * * *

La technologie s'emballe chez nous : après avoir joué les réfractaires et les rétros pendant des années, nous voilà les heureux propriétaires d'un écran plat (depuis septembre déjà) puis d'un portable dernier cri et sous 24h d'un appareil numérique top luxe avec optique Leica.

Y'a pu qu'à paramétrer....


Wouacances de Noël !!!!!!! La-la-la-la-la-la-la-la-lomalle...

Jipiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii, nyt alkoi joululoma ! Mikä ei tietenkään tarkoita että blogittaisin ahkerammin - töissähän sitä tuli lähinnä tehtyä, ja työmatkoilla mietin aiheita ja poimin juttuja matkalukemisteni inspiroimana.

Enfin en vacances de Noël... ce qui signifie encore moins de temps pour le blog - mais par la suite un blog encore plus mieux, avec notre portable de tonnerre et une connexion civilisée.


Vandalitos entrent en action / Täystuhot asialla

Meillä olikin ollut ällistyttävän rauhallista jo huolestuttavan pitkään. Täystuhot korjasivat epäkohdan kunnostautumalla nimensä mukaisesti eilen.

Ensin joku oli sammuttanut stereot kyllästyttyään suomalaisiin joululauluihin. Suljin heti pois epäiltyjen listalta Miehen, jolla on vedenpitävä alibi molempien jalkojen ollessa paketissa ; se ei juuri uudesta olohuoneesta pompi "vanhalle puolelle", saati sitten kumartele levylautasen kimpussa. (Tämä tarkoittaa että minulla on vapaat kädet tiskijukkailuun - tai pikemminkin oli, ks edempänä...)

Esikko intti kovasti pikkuveljen olleen tihutöissä, mutta cd-soitin oli siististi painettu poikki nappulasta eikä volyymit olleet kaakossa kuten yleensä tosikon jäljiltä. Erittäin kummallista. *kulmien kurtistus*

Tilannetta tarkemmin tutkiskellessa kävi ilmi, että kapistus viiden levyn lautasineen ei pyöri enää ollenkaan - ja sisällä olleet viisi levyä olivat kadonneet taivaan tuuliin ! Kallistelin vimpainta saadakseni ne liukumaan ulos, kuten joskus vauhdikkaissa kemuissa kun kaverit tiputtivan masiinan ja levyt kasautuivat takaosaan... Tuloksetta. Kiikutin antiikkikalleuden miehelle ruuvimeisselin kera, mutta levyt pysyivät kadoksissa - ja levylautanen jumissa. Vika löytyi mutta oli valitettavasti ei-korjattavaa laatua..

Hieman myöhemmin Mies hivuttautui takan äärelle varmistamaan virityksiäni, ja päästi kauhunsekaisen huudon. Joku vandaali oli naarmuttanut ikkunaluukun pahanpäiväisesti ! Viidennen asteen kuulustelussa esikko syytti pikkuveljeä (déjà vu ?!), ja täsmensi jopa rikosaseen olleen kynä. Entistäkin kummallisempaa.

Silminnäkijöiden puutteessa molemmat saivat läksytyksen, esikoisen inttäessä syyttömättömyyttään ja tosikon heittäytyessä enkelimäisen katuvan näköiseksi, puhelahjojen puutteessa.

Raivosimme lähinnä sitä, että pukilta oli pyydetty läppäri ja oli pahin mahdollinen aika rikkoa levari. Olimme kyllä harkinneet sijoitusta uuteen musiikkilaitokseen, mutta projekti oli hyllytetty myöhempään ajankohtaan.

Edit : Viisi cd-levyä ilmestyi kirjahyllyyn levysoittimen viereen yhtä mysteeristesti kuin olivat kadonneetkin. Poliisi tutkii parhaillaan lukuisia sormenjälkiä jotka löytyivät levyistä...

Cela faisait bien trop longtemps que la maison était calme. Maintenant c'est chose corrigée, les vandalitos ont sévi hier.

D'abord ce fut la platine cd. Quelqu'un devait en avoir marre d'écouter les chansons de Noël finlandaises et avait éteint la musique. J'exclus aussitôt mon homme de la liste des suspects, puisque ses deux jambes empaquetées lui fournissent un alibi en béton (pour ne pas dire en plâtre...).

L'aîné accusa le petit frère, mais j'eus de sérieux doutes car la platine avait été soigneusement arrêtée par le bouton et le bouton de volume ne se trouvait pas à sud-est (selon l'expression consacrée finlandaise), ceci étant contraire aux habitudes du petit dernier. *moue dubitative*

En étudiant l'affaire de plus près, il s'avéra que l'engin ne sortait plus son plateau de cinq disques - et que les disques qui trouvant à l'intérieur s'étaient volatilisés. A l'aide d'un tournevis, toujours pas de cd au rendez-vous, mais une belle panne de catégorie irrémédiable. Argh.

Ensuite ce fut le poêle à bois : un esprit malveillant avait rayé la fenêtre à plusieurs endroits. Le suspect numéro un accusa de nouveau son petit frère (un sentiment de déjà vu m'envahit...), allant jusqu'à cafter que c'est avec un stylo qu'il aurait fait les dégâts. *froncement de sourcils*

En l'absence de témoins oculaires, les deux suspects furent démocratiquement grondés ; le grand insistant sur son innocence et pointant du doigt le petit, lequel prenait son air le plus innocent et triste, à défaut de pouvoir se défendre.

             * * *

Edit : Cinq cd ont apparu à côté de la chaîne, aussi mystérieusement qu'ils avaient disparus. Nous étudions les nombreux empreintes digitales laissés sur les skeuds...


Blib le vent, blib le vent...

Blib le vent, blib le vent, blib le vent d'hiver
boule de neige et jour de l'an

et bonne année grand-mère !

Oikeasti ylläoleva joululaulu menee ranskaksi "vive le vent...", mutta Jules pitäytyy itsepäisesti "blib"-versiossa ja sitä tuleekin tuutin täydeltä nyt kun ollaan joululomalla. Tästä ei olisikaan kovin pitkä matka käännökseen "kulkuset kulkuset", kun kerran painellaan omilla poluilla kuitenkin. Värväämme Vaarin lobbaamaan kotimaista versiota kun kotijoukot saapuvat ensi viikolla joulunviettoon !


Dans l'oreille musicale pas si linguistique que ça de notre aîné, "vive le vent" s'est transformé en "blib" et nous avons droit au refrain remixé en boucle depuis le début des vacances. Nous attendons avec impatience l'arrivée des renforts de Finlande pour aider le lobby d'une version finlandaise ; c'est parfaitement dans les cordes du grand-père qui a longtemps chanté dans une chorale.


Effervescence de Noël / Joululahjaostoksia ja nettihumua

Paniikkiaallonpoikanen väijyi päittemme päällä lahjamittarin pysyessä visusti nollan tuntumissa - olin unohtanut autuaasti ensimmäiset hankintani marraskuun alusta ; jopa niin hyvin että piti kurkkia pakettien sisälle nähdäkseni mitä ja kenelle ne olivat !

Tohinasta toimeen eli vietimme kaksi peräkkäistä iltaa kuumeisesti surffaten tutuissa isojen ja pienempien nettikaupoissa, jotka paljastautuivat maineestaan huolimatta erittäin kilpailukykyisiksi hinnoiltaan - ja lyömättömiksi toimitusaikojen suhteen.

Virtuaalisessa haavissa on sitten megamagee läppäri (blogi poksahtaa ensi vuonna uusiin ulottuvuuksiin !!!), virike- ja brum-brum-leluja pojille... ja viimetipan tilaus ibeeriseltä joulupukin kirjeenvaihtajaltamme mustiin pukeutuvan oikeustaistelijaratsastajan tiimoilta - kiitos Mumu !

Un début de vent de panique commençait à planer au-dessus de nos têtes, pour cause du compteur cadeaux désespérément proche de zéro - à part quelques ovnis acquis en novembre dont j'avais oublié jusqu'au contenu, au point de devoir défaire les emballages pour savoir à qui ils étaient destinés...

Donc, hier soir ainsi qu'aujourd'hui, du surf effréné sur quelques sites commerciaux que nous apprécions et qui malgré leur réputation de haut de gamme se sont révélés très compétitifs côté prix.

Au tableau de chasse, un butin respectable - mais avouons que nous savions déjà ce que nous voulions : pour nous un portable dernier cri (pour un blog de tonnerre en 2006 !!!), pour les petits des jeux de construction et d'éveil... et un costume du justicier hispanique pour le grand, en direct de l'Espagne, par un simple coup de fil à notre correspondant local - merci Mumu !


Fête de Noël de l'école finlandaise / Suomi-Koulun joulujuhla

SuomiKouluKeskiviikkona Suomi-Koululla oli joulujuhlat, ja Vuokon ryhmän pikkutontut leikkivät ja lauloivat joulutunnelmissa. No jaa, Jules (kuvassa oikeimmaisin) tyytyi lähinnä loistamaan läsnäolollaan, mutta olipahan ainakin penkillä istumassa...

   *   *   *

L'école finlandaise organisait une fête de Noël mercredi après-midi, et le groupe des petits chantait et jouait avec la maîtresse Vuokko. Jules (à droite sur la photo) s'est contenté principalement de briller par sa présence, mais au moins il était sur le banc avec les autres stars !


Adonis des poubelles / Roskakuskit rimputtavat

Eilen ovikello soi kun olimme juuri saaneet illallistettua, ja pojat ryntäsivät kilvan ovelle katsomaan kuka rimputti kelloa pihan perukoilla kujalla. Huikkasin oven raosta ketä siellä ja ilmoittivat olevansa roskakuskeja. Lupasin tulla heti ja pompin sisälle kaivelemaan kukkaron ja taskujen pohjilta rahaa.

Ranskassa tietyt ammattikunnat harjoittavat vuodenlopussa ovimyyntiä joulukalentereineen, kerätäkseen varoja mitä erilaisimpiin tarkoituksiin. Palomiehet keräävät palomiesten orpolasten yhdistykselle, postinkantajat ties mihin, ja palvelujen varmistamiseksi seuraavalle vuodelle valtaosa kansasta ostaa mukisematta tyhjänpantiksi seinäkalenterin.

Palomiehillä on yleensä paras menekki kalentereilleen, mutta meidän tämänvuotiset roskakuskitpa olivatkin salskeita ja urheilullisia miekkosia !

Hier soir après le dîner, on sonne à notre porte. Les garçons courent à la porte pour essayer de voir qui se trouve derrière le portail au fin fond du jardin, et j'entrebâille la porte pour demander qui est-ce. On me répond "les éboueurs", et je m'exécute pour acquérir un énième calendrier avec des chats pour la plus grande joie des enfants.

A noter que cette année, les "poubelleurs" étaient plus beaux que les pompiers ! J'attends le facteur de pied ferme, ça se trouve il battra les deux autres corps de métier haut la main.


What Hit Song of 2005 Are You?

Les lecteurs francophones m'excuseront pour les posts limite impersonnels en ce moment ; les rares moments de surf sont dédiés à la chasse au portable et appareil photo numérique que nous apportera le Père Noël - qu'il faut évidemment choisir avec le plus grand soin... L'année prochaine promet d'être forte en blog.   =)

Blogi on totaalisesti hunningolla koska kaikki liikenevä surffiaika menee uuden vimpaimen metsästykseen. Joulupukilta on tilauksessa läppäri ja digikamera (tulee tarpeeseen kuten huomaatte joulumarkkinakuvista alla...), mutta ne pitää valkata huolellisesti. Eli luvassa entistä laadukkaampaa blogitusta ensi vuonna !

<><><><><>
Your 2005 Song Is

Feel Good Inc by Gorillaz

"Love forever love is free.
Let's turn forever you and me."

In 2005, you were loving life and feeling no pain.


Pub du jour / Päivän luukkuna mainos...

Une ancienne copine de bureau s'est recyclée en portraitiste enfants/mamans ; une expérience solide avec les portraits de son aînée et de ses jumelles... Idées cadeaux pour les fêtes !

Entinen työkaverini on erikoistunut lasten ja äitien potretteihin... kokemusta on roppakaupalla esikois- ja kaksostyttöjensä kuvaamisesta. Lahjaideoita Pariisin piiperoille ?!


Marché de Noël / Koulun joulumyyjäiset

Traductions françaises plus détaillées vont reprendre prochainement. Sur le marché de Noël de l'école de Jules et la chasse au sapin de Noël...

Perjantai-iltana Julesin koululla oli joulumyyjäiset, ja heti päästyäni kotiin töistä (klo 19) puin kavereille toppikset ja kipitimme katsomaan mitä siellä oli tarjolla. Naapurin pojat Axel ja Luca tulivat väentungoksessa vastaan vanhempineen, ja Jules sai ujouskohtauksen eikä edes katsonut niitä, tervehdyksestä puhumattakaan. Ajattelin että jos tapaamme hoitotädin tyttärineen, niin ainakin moikkaa, mutta eipä näkynyt.

Julesin ope Sophie oli pitämässä yhtä kojua, ja ostimme viisi Julesin luokan paperimassasta valmistamaa joulukuusenpalloa. Ties vaikka olisi oman artistin tekemiä ! Opeakaan pikkutaiteilija ei moikannut, tuijotteli vaan lohduttomana kenkiään ja lopulta lähdimme pois. Taisi olla liikaa moinen väenpaljous, ja ehkä tuo kahden naispuolisen idolinsa samanaikainen kohtaaminen toi traumoja ? *hih*

Kotimatkalla koukkasimme kukkakaupan kautta, ja tuttu kukkakauppias esitteli meille toinen toistaan hienompia joulukuusia. Valitsimme valioyksilön jonka kukkakaupansetä toi meille perässä autolla, kun ei mokoma mahtunut rattaisiin.

Riemu repesi kun kuusi ilmestyi olohuoneeseen eikä illallisesta tahtonut tulla mitään. Sain vaivoin pojat odottamaan lauantaihin, että koristeltaisiin kuusi yhdessä isin kanssa, heti kun pääsee sairaalasta. Eli tilannetiedotuksena Mies on nyt kotona eikä sieltä pois pääse, molempien jalkojen ollessa lahjapaketissa.


Thérapie de l'avent / Terapialuukutus

Purkukanavalla tänään Pariisin varjopuolten tilitystä. Blogitus on melkein yhtä tehokasta terapiaa kuin shoppailu - ja huomattavasti halvempaa !!!

Duunista ulos loikkiessani tarkoitus oli käydä Postin luukulla hakemassa säästötililtä käteistä (pankkitilin ollessa jo hieman kalenterista etuajassa pakkasen puolella, "no onkos tullut talvi"...), ja vaikka huomasinkin oudon hyypiön käppäilemässä jonon liepeillä, päätin ottaa riskin.

Tuoreet punat huulilla ja baskeri vinosti päässä keikkuen (maassa maan tavalla, pardi !) jouduin tietysti juuri minä pummin silmätikuksi. Sieltä tuli ensin tavanomaista "heitäs pari euroa", ja sitten siirryttiin heti rekisteriin "ai valkonen ämmä ei vastaa", "niit on kuule kauniimpiaki naisia ku sinä" ja muuta mieltäylentävää.

Sähähdin vain että eipä tunneta sinutellaaksemme ja otin hatkat kun tilanne tuntui riistäytyvän käsistä. Perään tuli vielä rasistia ja muita kohteliaisuuksia. Tuloksena sommittelin puolet metromatkasta nokkelia vastauksia (olisi pitänyt palata rikospaikalle ja latoa ne sille päin pläsiä...) ja jälkiviisaana niitä riittikin joka lähtöön : enpä oo Miss Ranska kandi ; jos teillä on komplekseja ihonvärin / rodun / uskonnon / hyvien tapojen puutteen vuoksi, niin eipä voisi vähempää kiinnostaa, jne.

Kokemuksesta tiedän että on kuitenkin parasta pyörittää virtuaalia kieltä kymmenen kertaa suussa ja kaikota - moiset häiriköt vaan saavat vettä myllyynsä kun vastaa, eikä mikään järkipuhe mene perille, sarkastisista nokkeluuksista puhumattakaan. "Laisse tomber la neige", eli anna lumen pudota kuten ranskis sanoisi.

   *   *   *

En sortant du bureau, j'escomptais tirer des sous à La Poste (mon compte en banque étant déjà bien entamé par rapport à la saison), et malgré la présence d'un personnage louche qui tournoyait autour de la file d'attente, je me risquai de joindra la queue.

Avec une apparence un chouïa soigné et un béret sur la tête (que voulez-vous, le pays s'y apprête - et il fait froid), je fus une cible idéale pour l'accostage du SDF. Après un "dépanne-moi de deux trois euros" (l'inflation grimpe en flèche !), il est passé aux "ah une blanche qui ne répond pas", "y'en a d'plus belles qu'toi tu sais" et d'autres joyeusetés.

Je pris la poudre d'escampette en marmonnant qu'on n'avait pas gardé les moutons ensemble, suivie de "raciste" et d'autres compliments. Je passai la moitié du trajet de métro à inventer des réponses qui lui aurait cloué le bec - tout en sachant que cela n'aurait pas été le cas, et que j'aurais seulement jeté de l'huile sur le feu.

Le blog est une thérapie presque aussi efficace que le shopping - et bien meilleur marché ! La preuve : rien que d'avoir retranscrit tout ceci au dos d'un reçu CB à la va-vite dans le métro, je me sentais déjà bien mieux !


Robbie W domestique / Koti-Robbie W

Pikkuterroristimme kunnostautui taas eilen. Iltarituaalien jälkeen rauhoittumisesta ei ollut tietoakaan ; Hanhiemon vakkarit Sika parturissa, Enttee renttee ja Marjukan karitsa menivät kyllä isoveljen lorusuoneen, mutta miniman sai hepulin heti löytäessään itsensä pinnojen takaa. Ei auttanut vaikka pakkopaita-nukkupussista on siirrytty isojen peittoon ja Marimekon autotyynykin odotti. *Ulinaa.*

Lakisäätöisen kolmen vartin jälkeen hain ulvovan myllärin ja sain vaivoin isomman pysymään sängyssä.

Hipsimme alakertaan Charade-leffan loppuratkaisua katsomaan ; katselin sitä lähinnä Audrey Hepburnin vaatteiden takia... Cary Grant ja vanhempieni suursuosikki Walter Matthau ovat kuin vanhoja tuttuja lapsuudestani, ja tuli ihanan nostalginen olo. Mietin samalla mitä meidän ipanat tallettavat omasta lapsuudestaan - pitää muistaa kysyä 30 vuoden päästä !

Sitten tuutista tuli Méthode Cauet ; ykkösen junttijuontaja joka on kumma kyllä trendikäs omalla tahvolla tavallaan. Vieraista suurin tähti oli Robbie Williams, josta en ikinä ole sen kummemmin innostunut. Yleisössä tytöt vaan kirkuivat, ja tyyppi kyllä olikin vaikuttavan symppis ja kivan oloinen. Särmi puree !

Pikkuterroristimme ei oireillut tippaakaan väsymystä ; päinvastoin innostui Robbiesta ja alkoi hetkuttelemaan sohvalla seisten, laulaa hoilotti ja taputti riemuisasti itselleen.

TIEDOTUS : hei kaikki typyt, meillä on seuraavan sukupolven Robbie Williams jemmassa kasvamassa !!!!!!!!!!

HUOM ! Ohessa Maurelita taaperona
eikä suinkaan allamainittu staran alku...

N.B. Dans la photo d'archives ci-dessus,
point de Robbie II mais Maurelita dans sa tendre enfance...

Notre petit terroriste s'est encore distingué hier en piquant une crise dès qu'il se trouvait derrière les barreaux. Même en ayant abandonné la turbulette-camisole pour une vraie couverture de grand, rien à faire. *Hurlements de détresse...*

Après les 45min réglementaires, j'ai craqué et j'ai descendu (!) le petit monstre, en réussissant l'exploit de persuader le grand frère de rester dans son lit.

Nous descendîmes tout juste à temps pour voir le dénouement de Charade, que je suivais avant tout pour la magnifique garde-robe d'Audrey Hepburn. Cary Grant et le comédien préféré de mes parents Walter Matthau sont comme des amis de mon enfance, et je me sentais envahie d'une douce nostalgie. En même temps, je m'interrogeais quant aux souvenirs que garderont nos deux petits de leur enfance. Ne pas oublier de leur poser la question dans trente ans !

Ensuite la ploucuissime Méthode Cauet avec ses invités chébran. La star principale était Robbie Williams, pour qui je ne me suis jamais vraiment intéressée. Le public féminin criait comme au temps des Beatles, et je dois admettre que le type a un certain charme.

Quant à notre graine de terroriste, aucun signe de fatigue, au contraire : à la vue de Robbie il s'est mis à danser debout sur le canapé, à chanter à tue-tête et à s'applaudir avec une joie désarmante.

AVIS A TOUTES : nous élevons le prochain Robbie Williams, et il s'annonce très prometteur !!!!


Joyeux 'niversaire Finlande ! Hyvää synttäriä Suomi !

Comme la fête de l'indépendance de la Finlande fait exotique en France ! On me demande aussitôt de quel pouvoir on s'est libéré, et quelle n'est pas la surprise d'apprendre que nous étions un grand-duché autonome de la Russie pendant 90 ans... et avant cela pendant des siècles sous la domination suédoise. D'où notre affection toute particulière pour nos voisins... !!!

Depuis que j'ai quitté mon beau pays, j'éprouve une fierté inexpliquée d'appartenir à un peuple pareil - et je compte bien offrir des speculos (maigre consolation en remplacement des authentiques "pipari" ; biscuits pain d'épice) et apporter un mini-drapeau finlandais au bureau pour marquer l'événement.

Ci-dessous une photo d'un des anciens bâtiments de chez moi ; seul le drapeau manque à l'appel pour une ambiance de fête...


Täälläpä Suomen itsenäisyyspäivä on eksoottista ! Kysyvät oitis kenen vallasta itsenäistyttiin, ja ihmetys on kova kun kuulevat venäjänvuosista, puhumattakaan länsinaapurin vuosisatoja kestäneestä vallasta.

Jopa jaksan olla pollea omasta maastani - taindanpa viedä pipareita (tai tarkemmin niitten korvikkeina spekuloseja) ja Aarikan suomenlipun töihin tuulettaakseni juhlapäivän kunniaksi.

Yllä kuva vanhasta piharakennuksesta kotoa ; lippu vain puuttuu tangosta ja tunnelma olisi tismalleen aito...


Dans l'attente / Odottelua

Un post sous le signe d'hosto : mon motard d'homme doit subir une greffe d'os pour tenter de réparer sa jambe explosée en juillet par un maudit terroriste de la route. (Il passe en correctionnel en février, mais ça nous fait littéralement une belle jambe !)

J'attends des nouvelles l'oreille dans le portable...

Edit [à minuit] : un deuxième coup de fil, bien plus cohérent que le premier - il retrouvait ses esprits avec la pompe à morphine et le temps. Un grand ouf ; apparemment la chirurgienne a fait un travail d'orfèvre, même si côté couture c'est pas trop ça. Bof, il ne portera pas de kilt puis voilà.


©Photothèque du mouvement social

Päivän luukutus on sairaalatunnelmissa, koska Miespolo joutuu luunsiirtoon heti aamusta ; herätys klo 5.30 aamulla ja usean tunnin leikkaus. Duunissa sitten istun koko päivän känny kädessä odottamassa uutisia.

Vimmatun vauhtiville joka posautti sen koiven tuusannuuskaksi ; joutuu sentään poliisituomioistuimeen vastaamaan teoistaan.

Edit [keskiyöllä] : mies soitti takaisin ; ekan sekavan puhelun jälkeen nyt tuli jo järkevähköä juttua morfiinipumpun voimalla. Kirurgi on näemmä onnistunut räätälöimään hienon koiven, pahoitteli vain kovia siksak-jälkiä. Ei hätiä, kiltit pannaan.   *helpottuneena*


Ambiance tamisée et déco à recopier * Tunnelma- ja dekoluukku

Päivän joulukalenterikuvitus juontaa juurensa viimekuiselta shoppailusafariltani toisen tyttökerholaisen kanssa (kiitokset kuvista Edith !!!) ; Andy Wahloo -mezzebaarissa oli niin tunnelmallinen valaistus ja vinkeä kalustus että tästä saisi montakin kalenteriluukkua...

Erikoismaininta stop-liikennemerkki keramiikkapöydästä ja eriparisista valloittavista astioista - puhumattakaan itse pöydän antimista.

La blogue-note du deuxième dimanche de l'avent nous projette dans l'ambiance tamisée et la déco excellentissime du bar à mezze marocain Andy Wahloo, testé il y a un mois.

Mention spéciale pour la table en céramique "stop" sur laquelle nous dégustions les mezze !


Rigolades avec marchand de sable / Höyhensaarihihityksiä

Päiväunille mennessä oli kova touhotus päällä. Tom oli kähveltänyt kännyni ja tilasi nukkumattia, Julesin leikkiessä tyhjällä meikkipurtelilla jossa kolisivat miniatyyriautot. Äidillä sitten on kivoja leluja...

Lukuisten hihityskohtausten ja pomppimissessioitten jälkeen sain pikkuveljen omaan sänkyynsä ja mölinä hiipui pikkuhiljaa unihiekan tehotessa.

Un sacré cirque pour aller à la sieste : Tom avait chipé mon portable et jasait avec le marchand de sable, d'un air complice, pendant que Jules s'occupait des percu en secouant des voitures dans une boîte de lingettes démaquillantes vide... Le sable du marchand en ligne a mis un certain temps avant d'agir et d'emporter les loustiques aux "îles Plumes", comme on dit en finnois.


Vrais calendriers de l'avent / Livejoulukalenterihässäkkää

Ekat kaksi luukkua on saatu kunnialla auki esikon kanssa - tosikkoa ei vimpain onneksi vielä kiinnosta. Heti aamukaakaon jälkeen Jules kipittää hakemaan kapistuksen ja hartaasti irrottaa luukun reunat. Eilen oli kynttilänkuva, tänään synttärikakku kynttilöineen... ja huomenna tuliterä suklaakalenteri molemmille ! Nyt ehkä tosikonkin kiinnostus herää.

Deux premières images du calendrier de l'avent ouverts avec succès et sans encombres. Le petit frère ignore royalement le concept. L'aîné fonce sur l'objet convoité dès qu'il a fini le chocolat chaud au petit déjeuner, et détache coin par coin le rabat. Butin d'hier : une bougie ; ce matin un gâteau d'anniversaire avec sa bougie.

Demain gros coup de théâtre : je vais dégainer les VRAIS calendriers avec du chocolat dedans. Enfin de quoi intéresser le cadet !!!


Blog de l'avent * * * Joulukalenteriblogitusta


Kotirouvana Kiinassa -blogin innoittamana pähkäilen omaperäistä joulukalenteri-ideaa blogiini.

Lupaan olla kallistumatta kokonaan tyttökerholiiallisuuksiin vaikka aloitankin käsilaukkuteemalla ja Oolan luokitusta seuraten listaan omani - miten näitä VOI olla näin vähän ?!?! Kolahtelee harvemmin kuin kengät - ja ennen kaikkea on hankalaa ja riskaabelia siirrellä elintärkeitä vimpaimia kassista toiseen.


Vakkarit :

1. Se sama Suklaanruskea Paksunahkainen luomus. Tosikon syntymän kunniaksi Mieheltä saamani lahja (ja samaan syssyyn tuli noi adidakset...), käytössä joka päivä. Yritän siis pukeutua ruskeaan ja välttää täysmustaa. =)
2. Entinen vakkari oli suuri A4-kokoinen Paquetage-kassi, määrittelemätön ruskean-pronssinen-mustahko ihanuus. Puhkikulunut, hätävarana.
3. Musta oranssikoristeinen pikkuinen selkäreppu - fillarointia varten.


Partiparti:

4. Mikrokuituinen beige oranssivuorinen Gap-minijippo, jossa puolitusinaa pikkutaskuja ulkopuolella - mutta niin pieniä ettei niihin mahdu kuin metrolippu, jos sekään. Aivan liian pieni, meikkipussikaan ei mahdu sinällään vaan sisältö pitää purkaa.
5. Hopeainen iltalaukku ostettu vuoden 2000 uutta vuotta varten (teema metallit ; olin hopeainen kantapäästä peruukkiin)
6. Keltainen "kumikankaasta" tehty luomus ; Miehen ensimmäinen synttärilahja minulle eli tunnearvonsa vuoksi säästökäytössä.


Muut:

7. Ruskea Samsoniten matkakassi, joka tekee käsilaukun virkaa kun matkustan ipanoitten kanssa. Kaikki elintärkeä mahtuu messiin ja kädet ovat vapaina olkaremmin ansiosta.
8. Musta monitaskuinen kassi jossain kaapin uumenissa.
9. Luumunpunainen Longchamp-prototyyppi suoraan tehtaalta tutun kautta - sopi kuin nappi silloiseen luumunpunaiseen turkiskauluksiseen talvitakkiini.


Onpas vähän !!!! Jos kenkiä metsästäessä tarttuisi jotain hauskaa messiin ensi kerralla... lottovoitolla voisi irrota jopa tuo yläpuolella prameileva Mulberry-unelma.

Inspirée par le blog d'une Finlandaise en Chine qui a transformé son blog en calendrier de l'avent, je souhaitais en faire de même mais dans un registre un peu différent - et en essayant de ne pas abuser à outrance du filon shoppeuses en folie...


En dernier post de la série inventaires de mon dressing, voici les sacs à main - vous l'échappez belle, on est loin des trente ! Probablement parce qu'il est bien plus difficile de trouver un sac idéal - et encore plus d'en changer au quotidien, au risque d'oublier de transférer une partie du contenu...


Valeurs sûres :


1. Sac Vent de terre  en cuir épais, couleur chocolat noir ; cadeau de naissance pour le deuz. Nous sommes inséparables !
2. Ancien sac de tous les jours, un grand sac Paquetage au format A4, d'une couleur indéfinissable entre marron, cuivre, noir et bordeaux. Usé à la corde, pour les dépannages.
3. Un petit sac à dos noir gansé orange pour faire du vélo.


PartyParty:

4. Un sac minus de chez Gap ; beige avec une doublure orange ; petites poches à l'extérieur trop petites pour héberger autre chose que des tickets de métro. (Argh).
5. Sac baguette argenté, acheté pour le réveillon de l'an 2000 sur le thème "métaux" j'étais argentée de la perruque aux pieds.
6. Un sac jaune en caoutchouc ; premier cadeau d'anniversaire de mon homme.


Autres:

7. Un petit sac de voyage Samsonite, pour prendre l'avion avec les petits. Tout dans un seul sac et les mains libres grâce à la bandoulière. Irremplaçable.
8. Sac noir à multipoches au fond d'un placard.
9. Prototype Longchamp couleur prune offert par une copine - va à merveille avec mon manteau prune à col fourré. Un rêve.

Tout ça pour ne même pas atteindre dix ! Frustration majeure. Je mets ici encore une photo du sac Mulberry de mes rêves si le Père Noël s'aventurait sur mon blog...