« décembre 2005 | Accueil | février 2006 »
Comment fait-on une bonne affaire ? En achetant un Français le prix qu'il vaut, et en le revendant le prix qu'il s'estime...
Kuinka netota reilu voitto ? Ostamalla ranskalaisen oikealla arvollaan, ja myydä se eteenpäin itse arvioimallaan hinnalla...
[Ja koska pidän itseäni melkein ranskalaisena, tämä voidaan laskea puhtaaksi itseironiaksi !]
Samedi matin : rendez-vous Très Important avec la maîtresse de l'aîné pour faire le point sur le début de l'année scolaire. Malgré l'appellation impressionnante, nous avons passé un moment sympa en tête à tête avec la charmante instit, à papoter de l'évolution de notre petit bonhomme - installées sur les minuscules chaises de la classe.
Malgré une petite timidité, le bilinguisme ne semble pas freiner ses progrès linguistiques - la maîtresse était très intéressée de savoir ce qu'il apprend à l'école finlandaise et approuvait mes efforts pour instaurer et entretenir une double culture.
Ci-dessous le butin artistique ; j'ai mis à profit le temps d'attente dans le couloir et ai immortalisé notamment l'oeuvre collective de la classe de Jules, "Le Pommier". A noter qu'il est l'un des deux artistes de la classe à réussir des dessins de bonhomme avancés.
*pouffant de fierté*
Lauantaiaamuna minulla oli Tärkeä Tapaaminen esikoisen open kanssa. Oli syyslukukauden yhteenvedon aika, mikä kuullosti hyvin juhlalliselta. Käytännössä istuin pikkuruisella tuolilla luokkahuoneessa rupatellen leppoisasti ihanan open kanssa.
Noin pienille ei anneta arvosanoja vaan merkataan minkä taidon pikkuoppilas on jo ominut tai oppimaisillaan. Jules on luokan taitavimpia pikku-ukkojen piirtäjiä - harmi en saanut taideteosta vielä mukaan, mutta kouluvuoden lopussa tulee koko iso vihko !
Kaksikielisyys ei näytä haittaavan verbaalista kehitystä, vaikka sillä kaikki pelottelivatkin. Ope on päinvastoin innostunut kuulemaan mitä Suomi-koulussa tehdään, ja aikoo opettaa luokalle italiaisen laulun jälkeen englantilaisen lorun.
Yllä kuvia käytävältä missä vuoroani odotellessa pistin vaklailuksi, vaksin epäluuloisen katseen saattelemana. Omenapuu on Julesin luokan kollektiivinen taideteos - sopii hienosti meidän taloon !
Voici une idée cadeau excellentissime pour découvrir la culture (culinaire) finlandaise aux Français. Transmis aux bons soins de votre bloguinette par une copine de la bande, le livre de Liisa Rasimus Sous le soleil de minuit décrit à merveille les saisons du pays des (vingt / soixante / cent - cocher la case) mille lacs, ponctuées de fêtes traditionnelles et de recettes typiques.
Une myriade de photos projette le lecteur au milieu de forêts enchantées et de labyrinthes de lacs et d'îles... La magie des lacs opère sans faille : à croire qu'une fois qu'on a trempé dedans, on reste éternellement envoûté.
A vos risques et périls - vous ne serez plus jamais indifférent vis à vis de la Finlande !
[Photo ci-dessous de mes propres archives... un paysage de mon enfance.]
Yksi tyttökerholaisista välitti minulle Liisa Rasimuksen Au soleil de minuit -kirjan, joka paljastuikin oivaksi lahjaideaksi : tällä voi tutustuttaa ranskalaisia tuttaviaan Suomen (ruoka-)kulttuuriin, ja valtava määrä kiehtovia kuvia välittää tunnelman niin vahvana että koti-ikävä vaanii nurkan takana.
Kotimaisen keittiön resepteistä aion oitis (lue : joskus ensi kuussa kun saan aikaiseksi...) tehdä runebergin tortut ja stroganoffin !
On myös suunnattoman avartavaa lukea miten joku muu tulkitsee perinteitämme tai selittää tietyn tapahtuman. Vuosien varrella olen kehitellyt omat versioni, joita on aina hyvä ajanmukaistaa, tarkentaa tai parannella.
Ainoa mitä jäin kaipaamaan oli simaresepti vapun kohdalla, mutta sitä tuskin kukaan ranskalainen lukija lähtisi edes väsäämäänkään - ja me suomea taitavat osaamme toki googlata reseptin itsekin esim täältä.
[Ylläoleva kuva omista arkistoistani...]
Sun äitis ystävä Kanslian Mummo lanseerasi meemoisen jossa parisuhteessa elävät listaisivat asioita, mitä tekevät kun saavat olla yksin kotona.
Tämä on nykyään harvinaista herkkua allekirjoittaneelle blogittajalle, ja suurin pulma ko tapauksessa on ehtiä tekemään kaikki allalistatut kunnianhimoiset ohjelmanumerot.
Se Suuri Ohjelmani :
1. Illallisena tuoretta patonkia + tomaattia / suolakurkkua / kinkkua / majoneesia sekä höyryävää Earl Grey -teetä litratolkulla
2. Mahantäydeltä salmiakkia jääkaappikylmän maidon kera (varastoista riippuen, vähintään kaksi pussia ja mieluiten eri sortteja tai miksipusseja) ; tätä ei kehtaa tehdä Miehen nähden
3. Rästissä olevien naistenlehtien lueskelu, monta yhtä aikaa, sängyllä - ja levittelen niitä avonaisina muistaakseni poimia reseptin / sisustusvinkin tms talteen.
4. Valokuvien "albumointi" : olohuoneen matolla molempien poikien keskeneräiset albumit, tarrakulmat ja kaksi (isoa) pahvilaatikollista valokuvia levitellään huolella aikajärjestyksessä, ja sivut sommitellaan matolla ennen kulmatarrojen liimaamista. Tapahtuu vauhdilla 2 sivua / tunti, kun puhelin soi / tee jäähtyy / pitää hakea lisää salmiakkia kellarista / täytyy heittää takkaan puita / minuun iskee pakonomainen tarve blogittaa / telkasta tulee RIS-sarja (uusi ranskalainen police scientifique -dekkari !) tms.
5. Lempparilevyjen kuuntelu kovalla (jos lapsetkin tiessään miehen matkassa) yömyöhään.
6. Nukahdan joskus aamuyöstä telkkari päällä jotain höynää sarjaa katsellen, ja herään sulkemaan sen aamuyöstä - jos kake sattuu olemaan kädenulottuvilla.
Tämä silloin kun olen kotona ; jos mieslauma on tiessään olen luonnollisesti liikenteessä tyttökerhon kanssa ainakin ensimmäiset kolme iltaa !
Encore un défi lancé par mes co-blogueuses vivant en couple : lister ce qu'on fait quand on se trouve à la maison sans le conjoint - on se lâche !
Voici mes occupations secrètes que je ne mets en pratique qu'en absence de mon cher et tendre :
1. En guise de dîner, me gaver de baguette garnie de tomates - malossols - jambon - mayo, avec des litres de thé Earl Grey.
2. Des tonnes de réglisse salée salmiakki avec du lait glacé ; le minimum étant deux sachets et des variétés différentes - si mes stocks le permettent. En raison de présence élevé d'ammonium chloride dans ces bonbons, leur vente est interdite en France et mon preux chevalier s'efforce de préserver ma santé en réprouvant ma consommation.
3. Lecture de magazines féminins (si possible en finnois) qui se cumulent dans tous les recoins de la maison - tous ouverts en même temps sur le lit, en reperage d'astuces déco ou de recettes.
4. "Albumification" de photos argentiques : étaler sur le tapis du salon les deux albums de garçons en cours, les coins photos et le contenu de deux gros cartons de photos en attente de rangement, dans l'ordre chronologique et en préparant soigneusement les maquettes de chaque page avant la mise en place définitive. Ceci avec un rythme soutenu de 2 pages/heure, puisque le téléphone sonne / mon thé se refroidit / je dois chercher des salmiakki à la cave / il faut ajouter du bois dans la cheminée / une envie pressente de bloguer s'empare de moi / je reprends un épisode de RIS en cours de route à la télé...
5. Ecouter mes disques préférés à fond jusque tard le soir.
6. M'endormir tard avec la télé en bruit de fond avec une ânerie de série, et l'éteindre dans la nuit si la télécommande se trouve à portée de main.
Ceci bien entendu si je reste à la maison : quand l'occasion se présente, je vais naturellement sillonner les boutiques et les bars parisiens avec mes copines - au moins les trois premiers soirs !
On dirait la Sibérie - pire qu'en Finlande ce matin ! -3°C avec trois flocons de neige qui se battaient en duel sur notre terrasse. J'ai failli finir surgelée en pédalant au métro, malgré la doudoune, le tailleur tweed, le gros pull, les bottes Caterpillar, la chapka...
Je m'étonne pour la énième fois de voir les autochtones errer en petites chaussures et vestes légères avec un temps pareil. Pas étonnant qu'ils se plaignent d'avoir froid.
Moi j'ai le droit de me plaindre, puisque je fais les efforts nécessaires du point de vue équipement.
D'ailleurs, je réclame le statut de réfugiée climatique.
Hyisen kylmää Pariisissa, aamulla -3°C ja pari hassua lumihiutaletta terassilla. Olin jymähtää jääkalikaksi polkiessani metrolle, vaikka päällä oli tweed-housupuku ja paksu villapaita ja villasukat ja Caterpillar-saappaat ja karvalakki ja hanskat.
Ihmettelen taas kerran miten täkäläiset voivat käppäillä pikkukengissä ja ohuessa takissa moisella ilmalla. Ei ihme että sitten hytisevät ja valittavat palelevansa.
Minä saan valittaa palelevani kun olen kerran jo talvitamineissa, eikö ?! Minähän olenkin ilmastopakolainen...
Ben ça alors, la semaine dernière ce test me disait Irlandaise, mais pendant le WE je me suis rapatriée à la "maison". Douce France...
Oho, ekalla yrittämällä olin irkku mutten muistanut blogittaa aiheesta, ja kas kummaa viikonlopun aikana olen siirtynyt taas mantereen puolelle "kotiin" :
| Your Inner European is French! |
 |
Vous comptez vous absenter du bureau et souhaitez innover en matière de messages d'absence ? Egayez la journée de vos interlocuteurs en piochant ci-dessous !
Koittaako kohta kauan odotettu loma, mutta haluaisit vaihtelua tylsään automaattiseen vastaukseen jonka lähetät ? Alla pari ehdotusta joilla irtoaa hymy takuuvarmasti... tai sitten ei.
1. I am currently out at a job interview and will reply to you if I fail to get the position. Be prepared for my mood.
2. You are receiving this automatic notification because I am out of the office. If I was in, chances are you wouldn't have received anything at all.
3. I will be unable to delete all the unread, worthless emails you send me until I return from holiday on 4 April. Please be patient and your mail will be deleted in the order it was received.
4. Thank you for your email. Your credit card has been charged £5.99 for the first ten words and £1.99 for each additional word in your message.
5. The e-mail server is unable to verify your server connection and is unable to deliver this message. Please restart your computer and try sending again. (The beauty of this is that when you return, you can see how many in-duh-viduals did this over and over).
6. Thank you for your message, which has been added to a queuing system... You are currently in 352nd place, and can expect to receive a reply in approximately 19 weeks.
7. I've run away to join a different circus.
8. I will be out of the office for the next 2 weeks for medical reasons... When I return, please refer to me as 'Margaret' instead of 'Steve'.
Une fois n'est pas coutume, mais ceci nécessiterait une mûre réflexion pour être traduit.
Après avoir veillé quelques nuits, d'abord avec l'aîné et sa gastro, puis avec le cadet et ses molaires qui le font grimper aux rideaux, j'ai eu le temps de me pencher sur l'évolution de la langue finnoise depuis mon exil. Ceci dit, mon neurone mal réveillé me dit que cela risque de ne même pas intéresser les lecteurs francophones. Dans le cas contraire - à vos commentaires !
En revanche, dans les grandes nouvelles du WE, Tom a fait son premier caca dans le pot (scato à donf !) et a aussi expérimenté le piquet pour la première fois. Un vrai grand.
Viikonlopun blogittamattomuus selittyy valitettavan tapahtumarikkaalla menolla : esikon mahatauti iski lauantaina juuri kun olimme lähdössä naapureitten luo nyyttäreille, ja kiikutin vain kannun höyryävää glögiä kesteille ryysien takaisin kotiin luuttuamaan. Eilisestä lähtien pöpöt hellittivät, mutta tosikko poti esille puskevia poskihampaitaan ja ulisi sveitsiläisen kellon täsmällisyydellä tasan tunnin välein yöllä. *haukotus*
Yön pimeinä hetkinä tulikin mietittyä yhtä sun toista, ja manasin eniten sitä etten voinut samalla tuupata mietteitä eetteriin, mutta kun tosikolla on vähän nörtin vikaa ja kaikki vimpaimet innostaa turhankin paljon...
Loppusyksystä sain tieskuinkamonennen version talven ihanuuksista, ja ihmettelin mistä lähtien on sanottu lappilainen eikä lappalainen. Tämä on yksi niistä lukuisista kummajaisista, jotka äidinkielessäni ihmetyttävät minua ja todistavat että on tullut oltua piiiiiiiiiitkään poissa.
Toinen ulkomaillemuuttoni jälkeen ilmestynyt linguistinen outous on verbi bongata, jota karsastan kuin ruttoa. Alkujaan en tiennyt tarkalleen mitä se tarkoitti, ja sitten koko sana ärsytti ja tietoisesti valitsen toisen ilmaisun. Tuli taas todistettua miten ihminen luonnostaan vierastaa kaikkea uutta.
Yksi elämäni noloimpia tapauksia oli kun kotimaan lomalla kuulin puhuttavan kännyistä enkä tiennyt mistä oli kyse. En osannut olla hiljaa ja odottaa asian selkiävän keskustelun myötä, vaan piti möläyttää ääneen tietämättömyyteni. Tahvouden lisäksi sain snobin maineen, kun kehtasin liputtaa ulkosuomalaisuuttani. *nolona*
Sanojen taivutukset ovat myös kummasti muuttuneet : Sadun/Satun ; Longan/Lonkan... Jotkut sorahtavat pahasti tottumattomaan korvaani, ja minulla onkin suunnitteilla nettiretki kielihuollon puolelle tutkiskelemaan asiaa tarkemmin.
Mutta niinhän se on että elääkseen kielen täytyy kehittyä, ja ulkosuomalaisten on tyydyttävä roikkumaan hieman jälkijunassa uusimpien trendien suhteen.
EDIT : Unohtui mainita viikonlopun jymyuutiset ! Tom teki ensimmäisen kakan pottaan, ja testasi myöskin nurkkaa ekan kerran.
I am only as strong as the coffee I drink, the hair spray I use and the friends I have.
Kustomisoitu käännös : olen yhtä vahva kuin tee jota juon, hiuslakka jota spreijaan kutreihin ja tyttökaverini joitten kanssa hengailen.
Yabadabadou...
Un nouveau frigo a rejoint notre famille, et ronronne d'une manière rassurante dans son coin - en attendant le ravitaillement que je suis en train de commander chez Telemarket.
Je commençai justement en avoir assez de passer mon temps sur la terrasse, à fouiner dans les caisses abritées sous la table de jardin, sous la toile cirée de Marimekko (il pleuvait des cordes, pour ceux qui n'étaient pas dans les parages). Dans la continuité des habitudes bizarres (temporaires, heureusement !), les voisins devaient s'interroger sur mon nouveau passe-temps. Qui s'expliquait tout simplement par une différence de température entre notre frigo (12°C) et l'extérieur (6°C).
D'où ma question pourquoi la durée de vie de nos amis machines domestiques est-elle calculée à moins de six ans ? Ayant investi dans l'électroménager au moment de l'achat de notre maison, tout tombe en panne au même moment : le lave-vaisselle au printemps, le téléphone sans fil à la rentrée, maintenant le fridge... what next ???
Darty se frotte les mains... avec leurs livraisons gratuites et commande par internet en temps record, on ne résiste pas.
Meillä on uusi jääkaappi ! Se hurisee ihanasti ikiomassa nurkassaan ja odottaa huomista täydennystä - jota sattumoisin tilaan paraikaa netistä.
Alkoikin jo tympiä kelata kaatosateessa hakemaan safkoja terassilta puutarhapöydän alta, unikko-vahaliinan suojista (sateensuojansa kullakin...). Sarjassamme ohimeneviä outouksia, naapurit varmaan ihmettelivät mitä kyykin siellä muovilaatikoilla aina ruoka-aikoina. Ihan silkasta huvista, kun ulkona (6°C) sattui olemaan viileämpää kuin jääkaapissamme (12°C)...
Miksi nykyajan kodinkapistukset elävät korkeintaan kuusivuotiaiksi ? Ostimme talomme vähän yli kuusi vuotta sitten ja kaikki toosat ovat hajoamassa : tiskikone jo keväällä, syksyllä langaton puhelin, nyt jääkaappi... mikä seuraavaksi ???
Darty-kodinkonelafka tikahtuu innosta, mutta minkäs teet : ilmainen kotiinkanto ja huippunopea palvelu netin kautta.
Le butin du shopping déjeunatoire du vendredi 13 resta maigre pour ma part : un t-shirt orange et marron ambiance années 70 et un bonnet en polaire pour l'aîné - même pas soldés. Enfin, les voisins "esclavagistes" pratiquent de prix si bas que même pas mal... Ma conscience éthique est restée en veilleuse et j'ai pu atteindre la caisse sans être frappée par la foudre de la culpabilité.
Impossible de dénicher des gants ni de moufles pour enfant, malgré la saison qui bat son plein même à Paname. Pourquoi Jules ne pouvait-il pas perdre les siens avant le début des soldes ? Heureusement, une solution de repli s'offre à nous grâce à Vaari qui a promis d'expédier les moufles rouges laissés en Finlande.
Ensuite un déjeuner asiatique chez Veng Hour des Quatre Temps avec ma complice Edith ; n'ayant pas repéré de main d'oeuvre mineure, nous avons pu manger conscience tranquille, un bo-bun toujours aussi délicieux.
La Grande Nouvelle du jour fut l'agrément du blog par Ta Mère : un pilier de la blogosphère finlandaise qui commente une sélection de blogs avec un humour imparable et un oeil implacable. Un régal à lire - j'arbore son cachet de recommandation avec une fierté sans bornes.
Äitis on !!! (NDLR : ta mère en finnois)
Perjantaisen lounasshoppailun saalis jäi omalta kohdaltani vaatimattomaksi : oranssi-ruskearaitainen t-paita ja musta fleece-lärä esikolle naapurimaan puljusta, eikä edes aletavaraa. Rahkeet riittivät kassalle asti eettisen epäilyn uinuessa lepotilassa.
Manasin kun rukkasia ei löydy mistään, vaikka sormia kuin palelisi ja talvi on täälläkin aivan kesken. Olisipa poika hukannut ne ennen alesesonkia ! Vaari onneksi lupasi lähettää ne punaiset kakkosrukkaset jotka jätettiin Suomeen ; sikäläisen naapuripuljun tarjonta on todistetusti paljon parempi - uskokaa tai älkää, varsinkin skidien talvikamppeissa.
Söimme sitten kanssarikollisen Edithin kanssa aasialaista pikaruokaa (siellä ei ainakaan näkynyt lapsityövoimaa), ja bo-bun nuudelisalaattini nuoc mam -kastikkeella oli yhtä maukas kuin yleensäkin.
Ja päivän jymyuutinen on ylläoleva Sun äitis suosittelee -lätkä ; Blogistanin havitelluin lätkä komeilee kyseisen auktoriteetin luvalla sitten minunkin sivuillani - kyllä nyt on aihetta tuuletukseen.
Et ta mère !!!
Hier, pour marquer le premier jour de soldes parisiennes, quelques groupes d'activistes aux intitulés un peu tirés par les cheveux ont profité de l'occasion pour se faire parler d'eux.
Utiliser des Mômes Pue (UMP) s'est attaqué aux magasins H&M et Gap de la rue de Rennes, en lançant des bombes puantes pour dénoncer l'exploitation des enfants dans les pays pauvres. Ils étaient accompagnés de la Brigade Activiste de Clowns (BAC) qui avait déjà passé au Kärcher la mairie de Neuilly. Les anti-4x4 étaient également sur pied de guerre - à pied ?!
Je désapprouve effectivement la main d'oeuvre mineure et les conditions de travail dans ces usines, mais avoue recourir parfois aux produits de nos voisins esclavagistes (notre nounou m'a bien traitée d'esclavagiste un jour où j'ai osé la critiquer). Pour tenter de compenser, je consomme équitable pour la nourriture - consciente que je me rachète une bonne conscience !
Epreuve pratique demain, lors d'un safari avec une autre serial shoppeuse à l'heure de déjeuner. Suspense : resisteront-elles aux jeans Gap et aux moufles enfant ? Réponse : bientôt !
P.S. Cette fameuse nounou ose planter ses esclavagistes avec un préavis de 15 jours et se volatilise à la fin du mois. Et dans le rayon de bonnes nouvelles, maintenant que j'ai enfin éradiqué ce foutu virus et le spyware qui me pourrissait la vie, c'est le frigo qui rend l'âme. L'heure où nous publions, il fait 17°C dans le frigo et j'ai rapatrié le contenu sur la terrasse qui affiche un convenable 5°C. Quant au congélateur, au secours....
Eilen Pariisissa oli ensimmäinen alepäivä ; muualla Ranskassa ei välttämättä samaan aikaan sillä päätös tehdään aluekohtaisesti prefektuureissa. Ranskassa on lakisääteisesti vain kaksi alesesonkia vuodessa, ja ministerien kesken on parhaillaan menossa kiivas keskustelu pitäisikö niitä olla enemmänkin.
Samaan aikaan toisaalla, rue de Rennes -kadulla Montparnassen liepeillä tuikituntematon aktivistiryhmä Lasten Riistäminen Haisee (Utiliser des Mômes Pue = UMP = Union pour la Majorité Présidentielle = vallassa oleva oikeistolainen "pressan" puolue) paukkasivat Henkka&Maukka ja Gap -liikkeisiin heitellen hajupommeja ja jaellen lätysköitä missä selitettiin ko merkkien käyttävän halpaa lapsityövoimaa ja lobbaavan häikäilemättä välikäsiä saadakseen alhaisempia hintoja.
Messissä oli mukana toinenkin mukamas nokkelaniminen ryhmä Klovnien Aktivistiprikaati (Brigade Activiste des Clowns = BAC = Brigade Anti-Criminelle = poliisin rikollisuutta vastaan taisteleva yksikkö) joka oli jo kunnostautunut pesemällä painepesurilla porvariesikaupunki Neuillyn kaupungintalon, ja maastoautoja vastustava liike oli myös liikkeellä (fillareilla varmaankin ?!)...
Tiedotusvälineitten mukaan lisää toimintaa on luvassa viikonloppuna, ja voinkin jo tässä paljastaa että kolmannella taholla huomenna lounastunnilla kaksi suomalaista shoppailuterroristia suuntaa La Défensen Quatre Temps -ostarille pahoissa aikeissa. Virkasisarellani oli aikomus käydä toisessa yllämainituista riistofirmoista, ja itse meinasin hakea sortavilta naapureiltamme uudet käsineet esikoiselle joka hukkasi omansa aamulla. Kestääkö kantti vai tekeekö omatunto tenää ?
Jännitys huipussaan... ja vastaus - pikapuoliin blogissa !
* * *
Et avant qu'un blogueur francophone frustré ne fasse des commentaires, je tiens à préciser que la traduction finira toujours par arriver, même si ça prend du temps ! La voici, enfin :
Les polars m'ont attirée depuis ma plus tendre enfance ; enfin, si l'on ne compte pas le Club des Cinq, j'ai débuté par quelques Perry Mason et Ellery Queen trouvés dans la bibliothèque familiale qui couvrait tout un mur à la maison.
Ayant rapidement épuisé les ressources du genre chez moi, je dus rapidement me rabattre sur la bibliothèque de la ville - un concept bien plus développé en Finlande qu'en France, la fréquentation de la bibliothèque étant synonyme de dans les contrées septentrionales fréquente ces lieux et toute personne se considérant cultivée s'y rend très régulièrement.
Je fus donc adepte d'Agatha Christie et de tous les autres classiques du genre, en passant par Dashiell Hammett et Ellery Queen - pour terminer avec les polars de Claude Izner, qui se déroulent dans le Paris de fin 19e siècle - expo universelle et la Tour Eiffel, la Commune de Paris. Une excellente occasion de rafraîchir mes connaissances (légères) en histoire de Paris !
Olen kateellisena pälyillyt Ilkka Remeksen nettisivuja jo muutaman vuoden ajan.
Pienestä pitäen olen ahminut dekkareita - jollei nyt aivan Viisikoita lasketa, voidaan sanoa ekan genren edustajan olleen Perry Mason -pokkari Tyttö pelikasinolla, joka hyppäsi syliini olohuoneen koko seinän kattaneesta kiehtovasta kirjahyllystä. Olinkin jo kahlannut läpi kaksi sarjaa tietosanakirjoja, Peppi Pitkätossut ja muut pikkulukutoukkaa kiinnostavat opukset, ja oli korkea aika vaihtaa rekisteriä.
Asianajaja sihteereineen ja yksityisetsivineen nokkelan juonen ohella imaisivat minut dekkareitten maailmaan, ja kolusin kirjahyllystä kaikki Salama-sarjan teokset läpi alle ennätysajan. Sitten oli siirryttävä kirjastoon. En muista joko tällöin olin konseptin suurkuluttaja, mutta jossain vaiheessa vanhempani päättivät että minulla oli lupa lainata kerralla vain 20 kirjaa. Boikotoin huutavaa vääryyttä istumalla kirjastossa kerran pari tuntia ja olin pikalukevinani Neiti Etsivä -kirjan siltä istumalta, todistaakseni että tuo määrä ei riitä minulle edes viikoksi.
Kirjaston dekkarihyllystä lähtivät ensiksi mukaani tietenkin Agatha Christie tuotantoineen, sitten Raymond Chandler, ja pikkuhiljaa hivuttauduin Dashiell Hammett, Nero Wolfe, Ellery Queen ym klassikoihin. Kaiken kulturellin kaunokirjallisuuden ohella juuri dekkarit ovat se "tyylilaji", joka minulle istuu luontevimmin ja jonka pariin aina palaan samalla nautinnolla.
EDIT : tästä unohtui idolini Arsène Lupin, jota seurasin telkasta Suomessa skidinä, ja kirjat ahmin ranskankielisinä tänne saavuttuani !
Kotimaisia en juuri lukenut ennen kuin jo ulkomailla asuvana törmäsin Staffan Bruunin sankariin Burt Kobbat, ja esikoisteoksesta lähtien omassa hyllyssäni komeilevat nyt kaikki muutkin tyypin toilailut. Poliittinen fiktio dekkarijuonella oli parasta mitä keksin, ja harmittelin vain ettei kirjailija ollut tuotteliaampaa lajia.
Sitten tulivat muutkin : Reijo Mäki, Leena Lehtolainen, naapureitten Liza Marklund ja Henning Mankell... ja toi Ilkka Remes. Nyt niitä alkaa olemaan niin paljon ettei kerkiä lukemaankaan !
Luin jostain Remeksen sekoittavan kirjoissaan oikeasti tuntemiaan paikkoja kartoista ja internetistä löytyneisiin. Tämän jälkeen aina lukiessani Remestä, mietin oliko kuvaus matkaesitteistä vai kirjailijan muistista tempaistu, ja myönnän esimerkiksi Lausannen tapahtumien menneen minuun täydestä. Entisen asukkaan kriittisellä silmällä en hiffannut ensimmäistäkään virhenuottia, ja oli pakko myöntää kirjoittajan olevan taitava.
Hymyilytti kovasti kun kirjoissa mainittiin musiikin saralla vain pari harvaa nimiä, varman päälle : Janis Joplin ei varmaan koskaan menetä karmaansa, ja Alanis Morrissette oli nykyartisteista melko turvallinen valinta, ja luultavasti ei koskaan ainakaan muutu naurettavaksi menneisyyden kummajaiseksi.
Mutta se joka upposi minuun parhaiten oli universumin kuvaaminen ulkopuolelta, kaukaa ylhäältä, luultavimmin jossain kirjan alussa - itselläni oli ollut aivan sama ajatus ! Olin kehitellyt erääseen lukuisista romaaneistani (harmi vaan vielä sekä kustantamattomia että myös kirjoittamattomia...) ulkoavaruudesta kaupunkia ja maailmamme menoa ihmetelleen tarkkailijan huomioita : ympäriinsä liikkuu metallilaatikoita joitten kulmissa eriväriset valot, ne pysähtyvät värivalotolppien komennosta ja suorittavat eriskummalisen baletin pelilaudalla...
Tässä oli varmaankin suora vaikute Frank Capran eräästä filmistä, missä suojelusenkeli kuulee sankarin voihkivan lumisateessa sillalla "kunpa en olisi ikinä syntynytkään", tunnetuin seurauksin...
Mutta palataaksemme asiaan, ranskalaisista dekkarihelmistä haluaisin mainita Claude Izner -peitenimen, jolla kaksi sisarusta kirjoittavat hykerryttävää tekstiä 1800-luvun lopun Pariisista : kirjakauppias Victor Legris selvittää poliisin harmiksi toinen toistaan oudompia juttuja. Ja aivan toisessa tyylissä Marseilles'ssa asunut Jean-Claude Izzo jolta ehti onneksi valmistua upea marseillelais-trilogia. Ranskaa taitaville suosittelen ehdottomasti ; mutta epäilen onko näitä käännetty lainkaan suomeksi.
Loppukaneettina olkoon viimeinen Remeksen kirjojen herättämä kysymys hankaluudesta arvioida lukijan ajatuksenjuoksu kirjoittaessa. Sormella osoittamisesta liian epämääräisiin vihjailuihin ei ole kovin pitkää matkaa, ja on varsinaista nuorallatanssimista annostaa tämä oikein. Harjoittelen vielä muutaman tovin, ja minun remestäkinparempianettisivujani odotellessa voi vaikka lukea tätä blogia...
Nimim. Jännärit kunniaan
Une co-blogueuse recensait ses souvenirs d'école et je me suis empressée d'en faire de même...
A titre d'information, les petits Finlandais rentrent à l'école (la vraie) à 7 ans, et les classes sont numérotées de 1 à 9, puis ensuite au lycée de 1 à 3 - contrairement à quelques pays où les classes vont à reculons et où il est impossible de s'y retrouver !!! (Sic.)
1. classe
Sentiment d'irréel, assise à ma place dans une classe je m'étonne de tout. On m'avertit que je risque de m'ennuyer puisque je sais déjà lire. Iik, qui a cafté ? J'aurais préféré garder un profil bas en terrain suspect.
2. classe
De nos jours ça ne doit plus se faire, mais nous élûmes la Miss Classe et je fus toujours parmi les candidates enthousiastes. La victoire revenait à celle qui arborait la plus belle robe et autres accessoires (éventail, bijoux, foulard...) et le vote s'effectua par petits bouts de papier. Fashionistas en herbe ? Féministes, tremblez !
3. classe
J'oublie de faire mes devoirs (une catastrophe pour la première de classe) et je pipote que j'ai eu très mal à la tête la veille. La méthode s'avérant d'une efficacité redoutable, je renouvelle l'opération sans vergogne à plusieurs reprises - sans me douter que la prof allait appeler mes parents pour dire qu'il fallait s'occuper de mes crises de migraine !
4. classe
Dans la file pour rentrer en classe après la récré, la terreur de la classe Mika (prénom modifié) se tient sur le côté et fait des grimaces à tout le monde. Je me sens obligée de le tirailler pour le faire rentrer avec nous, et me trouve punie à ses côtés. La surveillante l'avait mis de côté pour le punir, et je l'avais harcelé. Je voudrais disparaître sous terre de honte.
5. classe
A chaque fois que mes parents passaient me prendre à l'arrêt de bus pour aller faire du shopping en ville avec mon petit frère, ce fut une joie inégalée. Je vouais une haine sans limites aux bus scolaires. Petite de taille, je n'arrivais pas à appuyer sur le bouton "prochain arrêt", même débout sur les sièges. Ce foutu bouton se trouvait dans le plafond ! Le pire était quand nous devions trimbaler les skis pour les cours d'éducation physique - à coup sûr les miens se trouvaient au fond de la pile sauvagement entassée à côté du chauffeur, et je n'arrivais pas à extraire les miens. Si ça ne dépendait que de moi, qu'ils continuent jusqu'au fin fond de la Finlande et que je ne les revoie plus jamais......
6. classe
J'ai écrit une mini pièce de théâtre pour la fête de petit Noël de la classe. Un chef d'oeuvre de dialogues décousus, une histoire à coucher dehors du quotidien de quatre filles à qui il n'arrive rien - le sommet de surréalisme à deux balles. Mais pourquoi ma pire ennemie Lena (prénom modifié) figurait dans le casting ? Avais-je glissé une malédiction astucieuse dans le rôle ? La casquette de régisseur m'enchantait et je m'activais dans la classe, me sentant très importante. Ah si seulement j'avais conservé la pièce !
7. classe
Une Finlandaise émigrée au Canada et revenue en Finlande, Siri, atterrit dans notre classe et nous fit découvrir l'oeuvre de Blondie ; Riri (prénom modifié) m'initia au punk en prêtant ses cassettes Philips de Damned, Vibrators etc. Avant le partir à l'école le matin, je passai par la salle de bain du rez-de-chaussée pour me crêper les cheveux en cachette, et je posais mes badges S€x Pistols sur le chemin de l'école.
8. classe
Les trois rebelles rockabilly de ma classe se sont converties au look new romantics, et un beau jour elles ont fait leur apparition en classe avec des coiffures dignes de Duran Duran. J'étais au bord de l'explosion - ça c'était mon trip à moi. Blasphème.
9. classe
L'été en Angleterre avait enrichi mes goûts musicaux et teint mes cheveux en roux (voire rouges... si quelqu'un se souvient encore du look de Toyah ?! Cf ci-dessous...) J'ai pris la décision de vivre à l'étranger, mais tout le monde me riait au nez en disant que je ne tiendrait pas trois ans. Nanananèreeeeeeeeeeeeeeeeee.... !!!!!!! =D
Salanimi & Salanimi tilitti kammottavista koulukommelluksistaan ja nostalgian vallassa kaivoin omiani muistilokeroiden pimennoista. Löytyi kaikenmoista outoa juttua, ei ylipääsemättömiä traumoja mutta liuta pieniä okia jotka nyt jälkikäteen lähinnä hymyilyttävät.
Päästäkseni eroon kiusallisesta priimuksen maineesta, jossain vaiheessa tein tahallani väärin mm matikan koetehtäviä, ja yläasteella heittäydyin niinkin pitkälle että sain kutosen ja olin lopulta oikeastikin pihalla tangenttien kanssa.
1. luokka
Epätodellinen olo, istun pulpetissa ja ihmettelen uutta olotilaani. Minua varoitetaan että varmaan ikävystyn kun osaan jo lukea. Ääk, joko leimauduin ? Mieluiten olisin vaiennut, matalan profiilin politiikka tuntuu parhaalta tässä oudossa laitoksessa.
2. luokka
Nykyään ei taideta enää järjestää missikisoja koulussa, mutta meillä niitä oli monena vuotena - ja olin aina mukana innolla. Voittaja määräytyi hienoimman mekon ja muun rekvisiitan perusteella (olikohan lappuäänestys ?). Ihmettelin miksi luokan nätein tyttö Sanna (nimi muutettu) ei halunnut osallistua.
3. luokka
Unohdan tehdä kotiläksyt ja sepitän silmää räpäyttämättä etten voinut kun illalla oli kova päänsärky. Menee täydestä ja käypä tekosyy rekisteröidään best practice -saralle. (Jo silloin ähelsin metodologioita, tiedostamattani !) En ollut ennakoinut open soittavan kotiin ja toruvan vanhempani kun eivät vieneet minua lääkäriin migreenikohtausteni takia. Miten luokan hymytyttö sortuu tämmöiseen ? =D
4. luokka
Välituntiparijonossa sisälle mentäessä. Luokan kauhukakara Heikki (nimi muutettu) seisoo ovenpielessä irvistellen jonolle. Tunnen velvollisuudekseni töniä sitä mukaan sisälle. Käy ilmi että valvova ope on laittanut sen sivuun rangaistukseksi (mitäs mä sanoin, kauhukakara) ja laittaa minut sen seuraksi kun häiriköin kiusaamalla sitä. Haluaisin vajota maan alle noloudesta.
5. luokka
Riemastuin aina kun vanhemmat hurauttivat autolla koulubussipysäkille poimimaan minut ja suuntasimme pikkuveljen kanssa kaupunkiin ostoksille. Inhoni koulubusseja kohtaan oli rajaton, varsinkin pienempänä en ylettänyt painamaan nappia bussin pysäyttämistä varten vaikka kiipesin penkille (mokoma oli katossa !), ja hennolla äänelläni vikisin kuskille että haluaisin pois seuraavalla. Pelkäsin aina että kuski ei kuule ja hurauttaa ohi. Stressaavinta oli kun piti saada vielä sukset ulos ; ne olivat tietenkin pinossa alimmaisina.
6. luokka
Kirjoitin näytelmän luokan pikkujoulujuhlaan ; katkelmia muutaman tavallisen tytön arjesta, hervottomia vuorosanoja, juoni kateissa - ylipäätäänkin surrealistinen juttu. Miksi yksi näyttelijöistä oli pahin vihamieheni Janita (nimi muutettu) ; olinko ujuttanut rooliin jotain alitietoisen kieroa ? Touhusin "ohjaajan" roolissa hirmu tärkeänä. Olisi kiva löytää käsikirjoitus !
7. luokka
Kanadasta paluumuuttanut Sini (nimi muutettu) tutustutti Blondien tuotantoon, luokkakaveri Ripe (nimi muutettu) Damned- ja muihin punk-juttuihin, ja rock "kolahti" kovaa. Hiukset piti tupeerata piilossa vanhemmilta alakerran vessassa, ja S€x Pistols -merkit laitoin matkalla bussissa.
8. luokka
Luokkamme rockabillytytöt päättivät yht'äkkiä kääntyä new romantics -suuntaukseen, ja tulivat yhtenä kauniina aamuna kouluun Duran Duran -kampauksineen, ylpeinä kuin mitkäkin. Olin haljeta harmista ; sehän oli minun oma juttuni.
9. luokka
Kesän kielikurssi Englannissa rikastutti musiikkimakuani ja värjäsi hiukseni punaisiksi. (Muistaako kukaan miltä näytti Toyah ?! Ks alla...) Päätin muuttaa isona ulkomaille, ja kaikki vähättelivät ja sanoivat minun tulevan kotiin heti vuoden parin päästä. ÄHÄKUTTI !!!!!!! =D
Le mème original étant bien trop long, j'ai drastiquement deleté les questions à dormir debout. Donc la numérotation anarchique n'est qu'un reflet de l'entêtement d'une Finlandaise à ne vouloir répondre qu'aux questions qui l'intéressent...
1. Qu'as-tu fait pour la première fois en 2005 ?
Passé Noël chez nous, dans notre maison - avec la famille de Finlande. A réitérer absolument ! Quoique, Noël en Finlande est magique... Pas assez de Noëls dans l'année !
2. As-tu tenu tes promesses de l'an dernier, et quelle résolutions pour la nouvelle ?
Rien promis en 2005, si ma mémoire est bonne. Cette année, j'aspire vers un état d'esprit zen, une déco et un mental feng shui (zou dehors tous les objets inutiles et encombrants)
3. Des naissances ?
Tout plein de bébés dans l'entourage plus ou moins proche (géographiquement), avec des prénoms mimis : Adèle, Gabriel, Elias, Noé, Tiyana (comptabilisé pour 2005 même si elle est née bien avant l'heure *bizzzzz au passage*), Céleste...
5. Voyages dans quels pays ?
Une semaine en Finlande avec les garçons, chez mes parents.
6. Que voudrais-tu en 2006, qui te manquait en 2005 ?
Du temps pour moi (et pas seulement pour bloguer la nuit...), un trajet de boulot plus court, une santé (et des jambes !) en béton pour la famille.
7. Quelles dates de 2005 resteront dans les annales ?
Le 1er juillet - un certain accident de la route.
11. L'achat le plus réussi ?
Chaussures marron (au pluriel).
15. Les sources d'enthousiasme ?
Mon blog et la blogosphère finlandaise "Blogilista", nouveau pc portable, les safari-shopping avec copines.
16. Quelle chanson te rappellera de 2005 ?
Matador de Mickey 3D
18. Qu'aurais-tu voulu faire plus souvent ?
Jouer avec les garçons, voir les amis, passer des coups de fil. M'aérer.
19. Qu'aurais-tu voulu faire moins souvent ?
Speeder et stresser ; une pure perte de temps.
26. Meilleur livre lu dans l'année ?
Françoise Sagan : Bonjour tristesse - une petite perle.
28. Des souhaits réalisés ?
Le nouveau portable et un nouvel appareil numérique.
29. Des souhaits non réalisés ?
Du temps. Un job plus près de chez moi. (Quand on ne cherche pas on ne risque pas grand'chose...)
30. Film préféré de l'année ?
Le mystère du lapin-garou, avec Wallace & Gromit !
33. Ton concept vestimentaire de l'année 2005 ?
Chocolat chocolat et chocolat ! Au lait, noir... miam.
36. Quel phénomène politique t'a interpellé ?
Les droits de copie privée, aussi bien en Finlande qu'en France. Les élections présidentielles en Finlande n'ont pas réussi à m'intéresser, alors que les émeutes de banlieues françaises me semblaient plus proches.
Alkuperäinen oli niin pitkä että karsin osan pois, mutta jätin numeroinnin ennalleen, eli ei pidä ihmetellä mihin osa vastauksista on kadonnut... niitä ei ole !
1. Mitä sellaista teit vuonna 2005, mitä et ollut tehnyt koskaan aiemmin?
Vietimme joulun meillä kotona, Suomen kotiväen seurassa. Uusittava ehdottomasti. Toisaalta joulu on kiva Suomessakin... Johtopäätös : vuodessa ei ole tarpeeksi jouluja !
2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö enemmän ensi vuodelle?
En muistaakseni luvannut edes mitään. Uudelle vuodelle lupaan pinnistellä kohti seesteisempää olotilaa, heittää turhaa tavaraa ja rasittavia juttuja ikkunasta ulos (feng shui rulettaa !) ja olla kaikin puolin positiivisempi ja rauhallisempi. Hus pois kiire ja stressi.
3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Iso liuta muksuja, kivoja etunimiä : Adèle, Gabriel, Elias, Noé, Tiyana (jonka piti syntyä 2005 mutta otti hurjan varaslähdön), Céleste...
5. Missä maissa kävit?
Ainostaan Suomessa pikavisiitillä heinäkuussa ; se on meille pariisilaisille "ulkomaa".
6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2006, jota puuttui vuodesta 2005?
Omaa aikaa (eikä pelkästään öiseen blogitukseen...), uuden kiinnostavan työn lyhyemmän metromatkan päässä, ehjiä koipia perheeseen.
7. Mitkä vuoden 2005 päivämäärät tulet aina muistamaan ja miksi?
1. heinäkuuta kun motoristini kolaroitiin ja koko juttu venyi ja vanui.
8. Mikä oli suurin saavutuksesi tänä vuonna?
Pidin huushollin pystyssä kolmen (pikku)miehen huollon ohella.
9. Mikä oli suurin epäonnistumisesi?
Lyhyt pinna ja kärsimättömyys, varsinkin lasten kanssa. Yritän olla ymmärtäväisempi ja leikkiä enemmän vaikkei olisikaan aikaa.
10. Kärsitkö sairauksista tai vammoista?
En minä mutta muut...
11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Ruskeat kengät (monikossa).
14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Höö, arvaisin että shoppailuun - mutta siihen lasketaan myös ruokaostokset, lasten vaatteet. Törkeän paljon meni hoitotädin palkkaan, kun ei saada tarhasta paikkaa.
15. Mistä olit oikein, oikein, oikein innoissasi?
Blogistani ja Blogistanista, uudesta läppäristä, tyttökaveritapaamisista.
16. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua vuodesta 2005?
Mickey 3D:n Matador
18. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
Leikkiä poikien kanssa, nähdä kavereita, soitella tutuille. Tuulettua.
19. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
Hössötystä kiireisenä ; silkkaa tehotonta ajanhukkaa.
26. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Françoise Sagan : Bonjour tristesse - kritiikki lukutoukkailusivulla.
28. Mitä halusit ja sait?
Uuden läppärin ja digikameran ! =D
29. Mitä halusit muttet saanut?
Aikaa. Uuden duunin. (Ei varmaan hakematta irtoa...)
30. Mikä oli suosikkileffasi tänä vuonna?
Kanin kirous eli The Curse of the Ware-Rabbit, Wallace & Gromit !
33. Kuinka kuvailisit henkilökohtaista pukeutumiskonseptiasi vuonna 2005?
Ruskeaa ruskeaa ruskeaa ! Suklaata, maitokahvia, tummaa suklaata... miam.
36. Mikä poliittinen asia herätti eniten mielenkiintoasi?
Tekijänoikeuslakiasia kismetti, sekä Suomessa että Ranskassa. Kotimaan pressanvaaleista en osannut kiinnostua, tuntuu liian kaukaiselta eikä aika riittänyt perehtymään ehdokkaitten vaaliohjelmiin. Mitä nyt jotain blogia silmäilin.... Ranskassa mellakat puhuttelivat.
©Antti
La magie parisienne agît toujours...
Juhlien jälkitunnelmissa vielä Pariisin taikaa hovikuvaajani muistikortilta ; kyllä tämä kaupunki on maailman kauniimpia !
Des défis lancés à go-go dans la blogosphère en finnois ! J'en attrape un au vol (merci les co-blogueurs) comme si rien n'était. En effet indésirable, les uns lançant le défi aux autres, de fil en aiguille j'ai découvert une douzaine de nouveaux blogs fort intéressants. Et quand est-ce que je vais avoir le temps de dormir, hein ?!
Enfin, retournons à nos petits oignons. Qui voudrais-je lire sous forme de blog ? Le plus drôlissime serait probablement mon frère, mais avec ses pages pro et sa BD en ligne j'ai peur que ma requête ne reste lettre morte. Mais le défi est lancé, si un jour des problèmes de passe-temps devaient se présenter.
Tous les amis, la famille et les connaissances en tout genre seraient passionnants à lire ; on découvre des faces cachées des individus grâce aux blogs. Comme par enchantement, on se dévoile tout autrement face à l'écran et en imaginant que seul des inconnus vont lire le journal pas si intime.
Côté célébrités, outre les blogs en finnois parmi lesquels on aimerait voir un blogueur semi-officiel de l'académie Finlandaise, je suivrai avec délectation le quotidien bizarroïde d'Amélie Nothomb (j'ai cherché son blog en vain) ou peut-être même Milan Kundera qui a réussi le tour de force de ne plus écrire en sa langue maternelle mais en français ! (Est-ce lui qui traduit ses romans en tchèque maintenant ? Exerce-t-il un droit de relecture du moins ?? Respect.)
En valeur éternelle de phrases oniriques sans fin, je voterai pour le blog posthume de Marcel Proust...
[Sur la photo d'archives des années 70, la bloguinette avec ce fameux frangin...]
[Arkistokuvassa allamaininittu veli ja blogittaja kultaisella 70-luvulla...]
Haasteita singahtelee Blogistanissa sinne tänne ja nappasin lennosta itsellenikin moisen itsepalveluperiaatteella, kiitos Sun äitis, Tosikko ja Muun muassa. Löysin siivellä tusinan uusia tuntemattomia bloggaajia, joilla on kaikilla toinen toistaan houkuttelevampia juttuja. Koska mä nyt muka kerkiän nukkumaan ?!?!
No kummiskin. Ketä siis haluaisin lukea ?
Vinkeintä olisi jos oma veli rupeaisi blogittamaan, mutta kun sillä on jo ammattilaisen fiinit sivut ja tekee vielä sarjakuvaakin, niin eipä taida viitsiä / ehtiä. Jääköön ehdotus ilmaan leijumaan jos tulee vapaa-ajan ongelmia...
Julkisen puolen tyypeistä kiinnostaisi lukea vaikka kuinka moni ; ehdittiin jo mainita Anna-Leena Härkönen, Kielitoimiston pamputtaja... ranskankielellä Amélie Nothomb saisi varmaan aikaan outoa tavaraa (ties vaikka bloggaisikin jo, täytyy tarkistaa !), ja varma nakki olisi tsekistä ranskankieleen siirtynyt Kundera (kääntäkö herra itse romaaninsa tsekiksi nyt ?!) tai jos Marcel Proust eläisi, saisimme loputtomia unenomaisia lauseita !!!
Pariisin mellakoitten ollessa (kirjaimellisesti) kuumimmillaan, yritin löytää jonkun sisäpiirin bloggaajan, mutta väkivaltaan lietsovia ja tyhjäntyperiä vuodatuksia lukuunottamatta ei irronnut sitä taikapeiliä, josta olisi voinut kurkistaa kulisseihin. Tarkkailuasema harmitteli samaa ammoin, ja olin ylpeä saadessani maininnan. Pienestä sitä ilahtuu.
Les Père Noël (en nombre de deux comme tout le monde le sait - même sans avoir trop bu !) ont été plus que généreux, et nous nous sommes noyés sous une avalanche de cadeaux. D'ailleurs nous cherchons toujours le cadet qui a disparu dans la montagne de papier cadeaux... =o)
Voici un petit inventaire ; à vous de deviner qui a eu quoi :
- un camion citerne d'aéroport Lego
- des chevaliers avec montures Lego
- un appareil numérique d'un zillion de mégapixel
- une locomotive et un wagon de cirque Duplo avec un éléphant !
- un déguisement Zorro
- un portable dernier cri pour un blog de tonnerre...*
- une bague d'agates orange
- un CD de jazz d'un clarinettiste qui s'était produit en concert dans le
- club où la bloguinette exerçait comme dj
- un établi portatif qui clignote, chante et cite l'alphabet
- quelques CD (ma platine virtuelle hélas pas encore traduite mais du moins pour les titres...)
- une cartouche Winnie pour le LeapPad
... et j'en oublie des tonnes ; les Père Noël sont priés de ne pas se fâcher face à une mémoire si défaillante ! C'est l'émotion...
Joulupukit (niitähän on tunnetusti kaksi...) eivät kitsastelleet lahjojen kanssa, ja olimme hukkua lahjapakettivyöryn alle. Etsimme vieläkin kuopusta joka kaivautui piiloon lahjapapereihin...
Tässä pienoista inventaariota ; arvoisat lukijat saavat arvuutella mikä tuli kenellekin :
... ja takuuvarmasti unohdan vähintään puolet ; joulupukit ei saa loukkaantua !
Ja jälkikirjoituksena ja -ruokana komeilee Kafkakosken joulukakku alias miten päästä eroon typheräshtä taikhinakulhoshta...
Un réveillon sous le signe de papier cadeau déchiré à go-go et de cris d'enchantement... on dirait Noël ! Mais comme tout le monde le sait, il existe deux Père Noël, dont un qui habite en Finlande et l'autre à La Rochelle, d'où une double visite. Comme c'est drôle que les grand-parents habitent ces mêmes endroits...
Ci-dessous les cousins perdus dans la montagne de papier cadeau ; à droite les frangins en train de se la jouer oenologue avec la dinette apporté par le bonhomme barbu en habit rouge.
Uusivuosi sujui villin lahjapapeririipimisen ja riemunkiljahdusten merkeissä. Tuntui kuin olisi ollut taas joulu ! Siis meillä pukki kävi toisenkin kerran ; kaikkihan tietävät että yksi pukki asuu Suomessa ja toinen La Rochellessa - hassua että sattuukin asumaan samoissa paikoissa kuin isovanhemmat...
Alla serkukset lahjapaperivuoressa eksyksissä, ja oikealla veljekset kippistelevät ammattimaisesti.
 
 
   
|
