Voici une idée cadeau excellentissime pour découvrir la culture (culinaire) finlandaise aux Français. Transmis aux bons soins de votre bloguinette par une copine de la bande, le livre de Liisa Rasimus Sous le soleil de minuit décrit à merveille les saisons du pays des (vingt / soixante / cent - cocher la case) mille lacs, ponctuées de fêtes traditionnelles et de recettes typiques.
Une myriade de photos projette le lecteur au milieu de forêts enchantées et de labyrinthes de lacs et d'îles... La magie des lacs opère sans faille : à croire qu'une fois qu'on a trempé dedans, on reste éternellement envoûté.
A vos risques et périls - vous ne serez plus jamais indifférent vis à vis de la Finlande !
[Photo ci-dessous de mes propres archives... un paysage de mon enfance.]
Yksi tyttökerholaisista välitti minulle Liisa Rasimuksen Au soleil de minuit -kirjan, joka paljastuikin oivaksi lahjaideaksi : tällä voi tutustuttaa ranskalaisia tuttaviaan Suomen (ruoka-)kulttuuriin, ja valtava määrä kiehtovia kuvia välittää tunnelman niin vahvana että koti-ikävä vaanii nurkan takana.
Kotimaisen keittiön resepteistä aion oitis (lue : joskus ensi kuussa kun saan aikaiseksi...) tehdä runebergin tortut ja stroganoffin !
On myös suunnattoman avartavaa lukea miten joku muu tulkitsee perinteitämme tai selittää tietyn tapahtuman. Vuosien varrella olen kehitellyt omat versioni, joita on aina hyvä ajanmukaistaa, tarkentaa tai parannella.
Ainoa mitä jäin kaipaamaan oli simaresepti vapun kohdalla, mutta sitä tuskin kukaan ranskalainen lukija lähtisi edes väsäämäänkään - ja me suomea taitavat osaamme toki googlata reseptin itsekin esim täältä.
[Ylläoleva kuva omista arkistoistani...]
*slurps*
Pian on tosiaan sima-aika. Ja sitä ennen laskiaispulla-aika... :D
Vieraan silmin on tosiaan jännä katsoa kotoista. :)
Rédigé par : Haavetar | 30 janvier 2006 à 13:52
Vaikea kuvitella ranskalaisia väsäämässä simaa vapuksi... Testaa ranskalaisilla ystävilläsi millaisen kuvan he saavat kyseisen kirjan perusteella Suomesta. Minkähänlaisia ajatuksia täälläkin on ranskalaisista esimerkiksi Peter Maylen kirjojen perusteella. Onko häntä muuten käännetty ranskaksi? Muistelen jostain lukeneeni, että hän olisi muinoin kieltänyt kirjojensa kääntämisen koti- ja työskentelyrauhaan vedoten.
Rédigé par : Tui | 30 janvier 2006 à 14:05
Yäk, yäk, yäk! Aina sä siitä kammottavasta simasta haaveilet! Ihan kylmät väreet menee, kun ajattelenkin koko juomaa... :/
Rédigé par : Edith | 30 janvier 2006 à 15:13
Minakin olen suuri simasuu ja siman kanssa pitaa saada kotona tehtyja munkkeja, jotka on kieritetty taloussokerissa. Siina isorakeisessa. nam, nam, nam. Tule jo vappu!
Rédigé par : Linnunradan liftaaja | 30 janvier 2006 à 16:01
Nyt kiireellä niitä runebergin torttuja tekemään, päivähän on jo ensi sunnuntaina.
Siman valmistuksessa kannattaa pitää mielessä, että sen aa pilalle vain liialla hiivan käytöllä. Todellakin vain pieni nokare riittää.
Kirja löytyy sekö ranskaksi että englanniksi ja ulkomaiset ystävät täällä Suomessa ovat ainakin ottaneet lahjan ilolla vastaan.
Rédigé par : heidi | 03 février 2006 à 18:34
Nyt kiireellä niitä runebergin torttuja tekemään, päivähän on jo ensi sunnuntaina.
Siman valmistuksessa kannattaa pitää mielessä, että sen aa pilalle vain liialla hiivan käytöllä. Todellakin vain pieni nokare riittää.
Kirja löytyy sekö ranskaksi että englanniksi ja ulkomaiset ystävät täällä Suomessa ovat ainakin ottaneet lahjan ilolla vastaan.
Rédigé par : heidi | 03 février 2006 à 18:34