Beau beau bottes / Alkuvuoden saapastelua
Cruelles vérités biologiques / Julmat biologiset totuudet

Positive attitude =D

Un article sur le plaisir du magazine Psychologies m'a tout particulièrement touchée (voyez comme je suis en retard dans mes lectures ; ceci date de juillet) et comme par enchantement, depuis ce matin je vis dans une succession de petits bonheurs : un motard qui me laisse passer avec mon vélo ce matin ; un bébé qui me gazouille et dit auwwwoirrrrrrrrrrrrrr dans le métro (j'ai le même à la maison !) ; un polka finlandais (sonnerie de Nokia) joué par des musiciens dans le métro...

J'ai osé recycler le slogan boîteux de Raffarin en titre, car après tout, il y a du vrai dedans - et il a le mérite de m'éviter une traduction !


Vaihtaessani metrolinjaa tänä aamuna olin lukemassa lehtijuttua "Miten nauttia elämästä", kun metron käytävällä tuli vastaan (se olin siis minä joka kävelin, ei bändi...) Säkkijärven polkkaa soittavat muusikot.

Uskomatonta miten voi ilahtua jostain yhtä tahvosta kuin kotimaisesta pelimannimusiikista, mutta siinä keskellä pariisilaismetron persoonatonta kiirettä ja tylyjä ihmisiä, pieni vilahdus Suomea lämmitti sydäntä ja pysähdyin kaivamaan euroa kassini uumenista. Ohikulkijat närkästyivät kun tukin tietä ja muusikot toljottivat kun heitin kolikon saatteeksi pienen kannustuslauseen - eivät tainneet edes tietää tulkitsevansa perinteistä Nokian soittoääntä, elleivät sitten olleet ranskaataitamattomia romanialaisia...

Hieman sitä ennen metrossa oli tosikon ikäinen typy virnistellyt ja jokellellut mulle, ja poislähtiessään hoki n 50x owwwwuaaaaaaa (au revoir), tismalleen kuten Tom. Olin sulaa vahaa ja hymyilin monta asemaa myöhemminkin, takuuvarmasti älyvajaan näköisenä.

Lehtijutussa olikin juuri kyse elämän pienistä iloista, ja todettiin onnellisuuden perustuvan lähinnä ihmisen kykyyn nauttia pienistä asioista ja arjen yllättävistä käänteistä. Mitä enemmän tavoittelee nautintoa, sitä kauemmaksi se karkaa. Mainittiin mm suomalainen tutkimus onnellisuuden kokemisen vaikutuksesta pitkäikäisyyteen (H.-T. Koivuma-Honkanen). Hyvä Suomi !

Pienet odottamattomat tapahtumat ja ohikiitävät onnen häilähdykset osoittautuvat tärkeämmiksi kuin Suuret Onnet (lottovoitto, pramea talo, lihava pankkitili...), ja näistä pitää nauttia kun kohdalle osuu.

Huomasin omalla kohdallani olevan tärkeää viitata kintaalla ympärillä pällisteleville tuntemattomille. Ajatelkoot mitä haluavat ; jos minusta on tärkeää antaa ropo soittajille tai lässyttää ja vilkuttaa tuntemattomalle vauvalle metrossa, en voisi vähempää välittää olenko muiden mielestä outo. Ja toisaalta, eikö ole hienoa olla oikealla tavalla outo ?!

Jälkikaneettina kommentti otsikosta, jonka johdosta koko maa naureskeli entiselle pääministerille (Raffarin). Tämä siteerasi Lorie-teinitähden biisiä Positive Attitude ja usutti kansalaisia positiivisempaan ajatteluun - homma haiskahti kauas PR-konsultin neuvomalta suosionkalastusvippaskonstilta, mutta ehkä ukkeli olikin ihan tosissaan ja oli kekannut sloganin lastenlastensa levyhyllystä...

Commentaires

Flux Vous pouvez suivre cette conversation en vous abonnant au flux des commentaires de cette note.

Miksen mä osaa ilahtua mistään pienestä? Mä olen tosi tahvo. Nytkin synkistelen, että ruokakaupan lähetit ovat myöhässä ja jos tämä nyt iloksi tästä kääntyikin, kun just ovikello pirahti alhaalta...

Mulla tuo pienestä ilahtuminen menee kausittain. Tai oikeastaan hetkittäin. Tulee vain sellainen oivallus siitä,e ttä oikeastaan sitä on kauhean onnellinen. Alkaa nähdä kaikkia kauniita ja iloisia asioita.
Haluaa jakaa niitä muiden kanssa. Hymyilee "tyhjästä", ja alkaa rupatella tuntemattomille.
Enkä puhu nyt mistään iloisesta pubi-illasta ja nousuhumalan riemusta.
Onneksi tuollainen olotila voi yllättää muutenkin!

Pitää vaan jotenkin antaa itsensä "ajelehtia" ja ottaa vastaan hyväntahtosia säteitä - niitäkin on Pariisin metrossa !

Meneepä filosofiseksi...

Mutkumutkumutku, mä en käytä metroa ;). Oisko niitä hyväntahtoisia säteitä myös ruuhakaisilla teillä? Epäilen...

Hmmm, autonratin takana säteillä on taipumus muuntua... Tunnustan itsekin muuttuvani sarvipäiseksi rivosuuksi ajaessani, mutta se johtuu ainoastaan siitä että pariisilaiset ajavat sikamaisen vaarallisesti ja unohtavat kohteliaisuuden periaatteet.

Vérifiez votre commentaire

Aperçu de votre commentaire

Ceci est un essai. Votre commentaire n'a pas encore été déposé.

En cours...
Votre commentaire n'a pas été déposé. Type d'erreur:
Votre commentaire a été enregistré. Les commentaires sont modérés et ils n'apparaîtront pas tant que l'auteur ne les aura pas approuvés. Poster un autre commentaire

Le code de confirmation que vous avez saisi ne correspond pas. Merci de recommencer.

Pour poster votre commentaire l'étape finale consiste à saisir exactement les lettres et chiffres que vous voyez sur l'image ci-dessous. Ceci permet de lutter contre les spams automatisés.

Difficile à lire? Voir un autre code.

En cours...

Poster un commentaire

Les commentaires sont modérés. Ils n'apparaitront pas tant que l'auteur ne les aura pas approuvés.

Vos informations

(Le nom et l'adresse email sont obligatoires. L'adresse email ne sera pas affichée avec le commentaire.)