Le musical Cabaret se prépare pour octobre à Paris, et je lorgne déjà sur les affiches dans le métro. (Curieusement, j'ai vu une annonce de recrutement pour ce même spectacle le lendemain - je ne savais pas qu'on commençait la campagne de pub avant le casting !)
Je ne me souviens plus quand j'ai vu le film pour la première fois, mais ça m'a incité à lire le roman de Christopher Isherwood et j'ai même acheté le 33 tours de la bande originale.
Berlin m'attirait déjà fortement, ce qui n'est pas étranger à la trilogie berlinoise de Bowie, et j'ai pu contempler le mur pour de vrai lors d'un échange d'études. Nous étions logés chez des jeunes à Kreutzberg, tout comme dans "Heroes", et sortions dans des clubs les uns plus décadents que les autres. Personne ne semblait envisager la vie sans le mur, et pourtant à la fin de l'année l'institution connut sa fin.
Outre Cabaret, la ville joue un rôle clé dans Christiane F - sans oublier l'excellentissime Goodbye Lenin qui vient de passer à la télé. Une soudaine envie de retourner découvrir la ville pointerait-elle son nez ? Lors de ma deuxième visite, le mur fut encore là partiellement - il était tombé quelques mois plus tôt et tout le monde le découpait en petits morceaux souvenirs. Je me demande où est passé le mien...
* * *
Pariisiin on tulossa Cabaret-musikaali lokakuussa, ja vilkuilen jo nyt himoiten metromainoksia. (Hassua kyllä lehdissä on casting-ilmoituksia samaiseen juttuun - en tiennytkään mainoskamppanjoiden alkavan ennen esiintyjien pestaamista !)
En muista koska ensimmäisen kerran näin filmin Liza Minelleineen, mutta sen innoittamana etsin kirjastosta Christopher Isherwoodin kirjan ja ostin leffamusiikin vinyylinä.
Ihastukseni Berliiniin taitaa juontaa juurensa juuri tästä, ja huipentuma oli kun pääsin vierailemaan kaupungissa kaksikin kertaa opiskelijavaihdon puitteissa. Asuimme paikallisten opiskelijoitten luona Kreutzbergissa muurin juurella - kuten Bowien Heroes-biisissä ! - ja kävimme toinen toistaan dekandenteimmissä klubeissa.
Ensimmäisellä kerralla muuri oli visusti paikallaan eikä kukaan kuvitellutkaan sen jonain päivänä katoavan, ja loppuvuodesta samainen instituutio romutettiin. Pääsin heti uudestaan helmikuussa ihmettelemään reikiä muurissa ja uutta uljasta yhdistettyä Berliiniä, mikä oli kohokohtia omassa pienessä maailmanhistorian myötäelossa.
Bowiesta onkin helppo hypätä Christiane F -leffaan, joka luin ja näin teininä. Lempiartistini ja punatukkainen epäsankaritar tuossa kiehtovassa kaupungissa oli täysosuma.
Berliinipostauksen kruunaukseksi näin Goodbye Lenin -leffan toissapäivänä ; DDR:n nukkumatti ja helikopterin kiikuttama Lenin-patsas ja koko leffa ylipäätään kutkutti berliininhammasta. Auf Wiedersehen !
Ooh! Tämä alkaakin vissiin varata kalenteriin aikaa matkustaa Paraiseen loppusyksystä. Mikä voisi olla hienompaa kuin nähdä Cabaret'n tasoinen musikaali sen tasoisessa kaupungissa! Mulle henkkoht ei Berliini ole lainkaan niin iso asia, mutta tuo pätkä sitäkin isompi - Bob Fosse rokkaa. Uppeeta.
Rédigé par : Duussi | 12 mars 2006 à 07:40
Goodbye Lenin on hyvä elokuva, minua ei siinä Berliini kutkuttanut mutta ihmissuhteet sosialismin raunioilla oli kuvattu hienosti ja kaikki ne selittely-yritykset, joita en nyt tässä mainitse spoilerivaaran vuoksi.
Rédigé par : Tui | 12 mars 2006 à 09:15
Berliini on kiva kaupunki ja "Goodbye Lenin!" eräs viime vuosien lempielokuvistani. Cabaret:n olen nähnyt joskus vuosia sitten televisiosta ja koulumme teki siitä joulunäytelmänkin. Harmittaa että poistun maasta jo toukokuussa, muuten ostaisin heti liput.
Rakastan musikaaleja, avomieheni kauhuksi.
Rédigé par : Anzi | 12 mars 2006 à 14:25
Mäkin katsoin samaisen leffan ja se oli kyllä aika nasta pätkä =). Se lentävä Lenin oli vinkee!
Rédigé par : Edith | 12 mars 2006 à 14:48
Vaukkis mika postaus. Olin itse teinina samalla tavalla kiinnostunut Berliinista. Luin sen Cristine F kirjan ja olin ihan pyorryksissa ja halusin ehdottomasti matkustaa Berliiniin. Paasinkin juuri ennen kun muuri sitten murtui. Muistan seisseeni sen juurella ja miettineeni, etta tama ei kylla tasta lahde ikina ja eipa mennyt kauan, kun kerran juoksin Stockan lapi ja luin Iltapaivalehden loopista, etta "Muuri murtui" en meinannut uskoa etta olin hereilla. Sittemmin en Berliini unohtui, enka ole siella sen koommin kaynyt, mutta Goodbye Lenin sai mut tana vuonna uudelleen siihen nuoruuden Berliini-kaihoon. Erityisesti se kauppa kohtaus, silla tuolla ainoalla Berliinin matkalla pistaydyin itapuolella ja kaupassa joka oli kylla siin leffassa just niin kuin se kauppa missa siella silloin kavin. Oli kylla niin sympaattinen leffa.
Rédigé par : Linnunradan liftaaja | 13 mars 2006 à 18:58
Taisin Minhin blogin jossain postauksessani muistella omaa Itä-Berliinin visiittiäni silloin ammoin, ja oli tosiaan pakko vaihtaa valuuttaa virallisella kurssilla ja sitten se piti kuluttaa johonkin kun ei saanut tuoda takaisin. Ostettiin kaljaa ja suklaata ja olimme hävetä silmät päästämme kun jonotimme keskellä paikallisia joilla oli pari hassua peruselintarviketta kärryssä. Nolotti olla kapitalisti.
Rédigé par : maurelita | 13 mars 2006 à 22:22