« juin 2006 | Accueil | août 2006 »

Pligaaboys go to the zoo

Perjantaina kävimme La Palmyre -eläintarhassa n 70km La Rochellesta etelään. Atlantin rannikolla Royan-kaupungin liepeillä sijaitsevassa lomailijoitten keitaassa on 1600 eläimen lisäksi huvipuisto, ponikerho, buggy-vuokraamoja ja kaiken maailman aktiviteetteja, joita emme ehtineet kuin ihmettelemään auton ikkunasta.

Pligatsut olivat yli-innostuneita eläintarhasta, ja varsinkin Jules kinusi nähdä krokotiilit ja alligaattorit. Tom matki riemuissaan apinoitten ääniä, ja minusta taas kirahvit, seeprat ja gepardit olivat upeita.

Vendredi nous avions visité le zoo de La Palmyre, à côté de Royan - avec ses 1600 animaux nous étions servis ! Jules réclamait les crocodiles depuis plusieurs jours, Tom a préféré les différents singes - quant à moi, j'ai adoré les girafes, les zèbres et les guépards.


Jeu / Leikki [Valokuvatorstai]

Valokuvatorstain pligaaosuus hieman myöhässä : teemana oli leikki ! Kuten eiliseen kommenttiin vastasin, melkein koko blogi on tätä pyörillä pelaamista, ja kun puistosta löytyi sivuvaunukeinu niin johan koko pligaajengi innostui - ja isi ehkä eniten. =)

Photo de la semaine sur le thème "jeu" ; quoi de plus approprié pour nous qu'une balançoire sidecar ?!


Pruniers et potions magiques bleus / Sinisiä luumupuita ja taikaliemiä

luumupuuLa Rochellessa helle on paljon siedettävämpää kuin Pariisin painekattilassa ; meren rannalla on aina edes pienehkö tuulenviri ja tukahduttava ilmansaaste on tipotiessään.

Eilen kävimme ensimmäistä kertaa rannalla uimassa pligatsujen ollessa päiväunilla : vesi oli ällistyttävän lämmintä Atlantin rannalla, ja pilvisyydestä huolimatta ei palellut pätkääkään. Veikkaan veden lämpötilaksi 26°C kun mieskin meni mukisematta sinne.

Tänään oli ukkosmyrskyä : sekä aamuisella että iltapäivän fillarireissulla saimme niskaamme troopiset kuurot, ja taivaalla läiskyi salamoita aamusta iltaan.

Mies oli ostanut minulle upean 21-vaihteisen hopeaisen unelman, ja kaksi ekaa lomapäivää kuluikin lastenistuimen etsimiseen. Ensin ostettiin suoraan runkoon asennettava malli, mutta se ei sopinutkaan pyörääni. Palauttaessa ekassa kaupassa ei ollut tavaratelinettä tarjolla, joten vaihdoimme liikettä. Sitten löytyi tarakka ja istuin, mutta kotona telineen maksimipainoksi paljastui 5kg joten sekin piti palauttaa ja päädyimme ostamaan huippuhinnakkaan hopeaisen tarakan johon ruma sininen (yäk) istuin sopi - hienoisten säätöjen jälkeen.

Nyt olemmekin fillaroineet ympäri maita ja mantuja sadetta uhmaten - valkoinen shortsihamoseni kaipaisi kyllä hieman kaupunkilaisten kurasuojia, mutta pojat ovat haltioissaan menosta uutukaisten keltaisten kypäröittensä kanssa.

Tämän pikaisen lomablogituksen kuvittavat oivasti Mamien taikatemput : siniseksi muuttunut luumupuu jossa kasvaa outoja hedelmiä, ja aikuisten taikajuoma litchi-liköörillä ja kuohuviinillä. Magik !

cocktailPure magie à La Rochelle : le prunier de Mamie est devenu bleu et porte de drôles de fruits, et les adultes dégustent des potions exotiques dans les mêmes tons...


Les vacances continuent / Lisää lomaa !

PligaaBlogi lähtee huomenna auringonnousun tienoilla jatkamaan lomaansa toivottavasti hieman vilpoisempiin merenrantamaisemiin La Rochelleen. Laajakaistan puutteessa blogi hiljenee pariksi viikoksi ; kenties joku harva blogitus etanayhteydellä jos hyvin käy.

Les pligaa continuent leurs vacances à La Rochelle ! Pas d'ADSL mais peut-être quelques posts si la connexion classique marche encore... Je viens de résilier et je soupçonne le fournisseur d'avoir coupé les tuyaux déjà.


Hot sweet home

Ihana olla kotona taas - vai onko ? En osaa enää kirjoittaa azerty-näppiksellä, pojat kitisee Mumun ja Vaarin luo, ja täällä on KAMALAN kuuma. Talossa oli sisällä 29°C saapuessamme, vaikka kaikki ikkunaluukut olivat visusti kiinni. Ei tietoakaan tuulenviristä, hyttyset inisee ja ukkospilvet keräytyvät uhkaavasti pään päälle. Plääh.

Pligatsut nauttivat lentomatkasta suunnattomasti, vaikka olikin haikeaa jättää isovanhemmat ja eno. Finnarin puuhapaketti oli tällä kertaa huisa tarrakirja, joka työllisti molemmat yli tunniksi. Ennätys !

De retour à Paname ; c'est quoi cette chaleur ?!?! Dingue. On veut retourner en Finlande. Dixit les pligaa, et moi aussi - presque.

Le vol s'est bien passé, les pligaa étaient occupés à bricoler le pack d'autocollants fourni par Finnair. Une merveille - vive l'aviation finlandaise !


Dernier jour en Finlande / Viimeinen kotimaan lomapäivä

Kotimaan loma lähestyy loppuaan ja kiirehdimme nauttimaan auringosta Lahden maauimalaan pligaapoikien riemuksi. Lisäriemua pojilla huomenna kun mennään taas lentokoneeseen...

Lisää myöhemmin kuvien kera !

Toute bonne chose a une fin, hélas. Nous passerons le dernier jour à la piscine en plein air dans l'aire d'atterrissage des tremplins à ski de Lahti. Photos à venir ; gardez l'oeil rivé sur le blog !


Raparperitorttu / Tarte à la rhubarbe

raparperitorttuTaikina :
100g voita
2,5dl vehnäjauhoa
0,5dl kaurahiutaleita
1/2tl leivinjauhetta
3/4dl kermaa
3rkl sokeria

Täyte :
1 kananmuna
2dl maustamatonta (tai vanilja-) jugurttia
2,5rkl sokeria

Päälle :
4-5 nuorta raparperinvartta
sokeria
kanelia

Kuori ja pilko raparperit, keitä sokeroidussa kaneliripauksella maustetussa vedessä pehmeiksi.

Pehmennä voi ja sekoita muut ainekset taikinaan järjestyksessä ; anna viilentyä jääkaapissa 20 minuuttia.

Levitä taikina pyöreään piirakkavuokaan, kaada kananmuna-jugurtti-sokeriseos ja viimeisenä raparperipalat päälle. Lisää hyppysellinen kanelia ja paista 175°C uunissa n 30 minuuttia ; tarjoile vaniljajäätelön kanssa.

Alla kuva leipurista veljensä kanssa kotimaan raparperipuskissa.

Rhubarbe

Tarte à la rhubarbe et sa pâte brisée avec des flocons d'avoine

4-5 tiges jeunes de rhubarbe coupées

Pâte :
100 g de beurre ramolli
2,5 dl de farine de blé
0,5 dl de flocons d'avoine
(1 cuillère à café de sucre vanillé)
1/3 sachet de levure
3/4 dl de crème liquide
3 cuillères à soupe de sucre

Garniture :
1 oeuf
1 yaourt à la vanille ou nature (2 dl)
2,5 cuillères à soupe de sucre

Préparer la pâte brisée avec du beurre ramolli en ajoutant les autres ingrédients dans l'ordre. Réserver au refrigérateur pendant 20 minutes.

Faire cuire les rhubarbes pelées et coupées en cubes dans de l'eau légèrement sucrée, avec une pincée de cannelle. Sortir avant qu'elles ne se ramollisent trop.

Etaler la pâte dans un plat rond, verser dessus le mélange oeufs-sucre-yaourt et en dernier la rhubarbe. Parsemer d'un soupçon de cannelle.

Cuire à 175°C (thermostat 6) pendant environ 30 minutes et servir tiède avec de la glace vanille.


Petites annonces / Pikkuilmoja

Hiljattain EU:n leipiin siirtynyt entinen työkaverini ilmoitti vapaista työpaikoista suomenkieltä taitaville. Itse en raatsi jättää pariisilaistaloani somalla kujalla, mutta jos jotakuta siellä kiinnostaa, niin tässä linkki EU-työpaikkoihin. (Viimeinen hakemusten jättöpäivä 24.7.)

Asuntorintamalla taas on tarjolla vaatimattomat 700 neliötä komealla paikalla : Pyhäniemen kartano on ollut myynnissä jo parisen vuotta, kenellä riittää rahkeet sen ylläpitoon tai liikesideat sen hyötykäyttöön ?

Tilan historia on kuin romaanista : Kuningas Kustaa lll rakennutti päärakennuksen palkkioksi kenraalimajurilleen ; paikka on toiminut ratsutilana ja sahana ; 1990-luvun alussa silloinen omistaja menetti kartanon Monte Carlon kasinolla, ja 30-luvulla se toimi filmauspaikkana lukuisille Suomi-filmin klassikoille.

Harmittaa kun piti mennä jo aikoja sitten sinne taidenäyttelyyn, ja paikka onkin suljettu. Ostakaa äkkiä !

Sitä odotellessa me kiekkaamme lentokentälle hakemaan pligatsujen isin - alkoikin jo olla ikävä. Mokoma naistenviikko vaan tuo sateet ja kylmän ilman juuri nyt. Olisi pitänyt uskoa vanhan kansan viisautta, mutta pääseepähän pakoon Pariisin helle-ennätyksiä ; siellä luvassa jopa 40 astetta. Huh.

Ci-dessus un lien vers des boulots d'Union européenne pour personnes parlant finnois (merci Cédric !), ainsi que pour un magnifique manoir de 700m2 à vendre... à vos CV et/ou à vos chéquiers.

Maintenant je dois filer chercher mon homme qui arrive de Paris ; les pligaa boyz s'impatientent de voir leur papa -  et les avions. Pas de bol ; la météo se gâte pour la semaine des femmes : les sept jours où l'on fête des saints uniquement féminins sont réputés d'être pluvieux. Pourquoi n'ai-je pas écouté les vieilles croyances au moment de planifier nos vacances ?!


BBQ Bananas

Grilli-iltamme kruunasivat veljen taikomat grillibanaanit. Ollos hyvä, tässä resepti :

Viilletään banaaneihin pitkittäissuuntaan parin millin levyinen ja reilun sentin syvyinen ura, johon ujutetaan Fazerin sinistä paloina. Grillataan jälkilämmöllä kuorineen ; alla kuvat ennen ja jälkeen asian havainnoistamiseksi.

Huom : puolikas per nenä riittää hyvin tuhdin grilliaterian jälkeen... mutta kuten kuvasta näkyy, grillimestari voi napata yhden itselleen... =D

Pour couronner une soirée barbecue, voici une recette astucieuse :

Inciser dans les bananes dans le sens de la longueur pour créer une fente de quelques millimètres de large et assez profonde pour y glisser des morceaux de chocolat au lait. Faire griller avec la peau ; une demi-banane par tête suffit après un repas copieux. (N.B. Dans notre cas, le chef en a déjà subtilisé une avant la photo !!!)


Rondins et tartes aux rhubarbes / Parrumuija ja raparperipiirakka

Pligatsut eivät tahdo aina malttaa pysyä pöydässä ruokailun alusta loppuun, ja vaari uhkailikin että parrumuijat tulee ja vie ruuan.

Parrumuijat olivat naisia jotka Vaarin lapsuudessa ajoivat laivaparruja Loviisaan, miesväen ollessa metsätöissä parruja veistämässä. Lapsilla oli tapana juosta ruokapöydästä ikkunaan katsomaan kun niitä ajoi talon ohi, ja uhkailtiin että parrumuijat vievät lautaselta ruuan.

Ja minä kun pienenä kuvittelin parrumuijien olevan vanhojen rakennusten hirsiparruilla katonrajassa asustavia menninkäisiä !

Jälkiruokana oli oman pihan raparpereista tehtyä piirakkaa vaniljajäden kanssa ; helppo muunnelma mustikkapiirakan reseptistä, pilkotaan 4-5 ohkaista raparperin vartta, keitetään  sokerivedessä melko ylikypsiksi ja laitetaan mustikoitten tilalle, ripaus kanelia päälle. Mmmmmmmmm...

Lisäkuvituksena riihen parruja, lapsuuteni piilopettimaisemia, ja piirakan vieressä vanhojen rakkaitten koulukavereitten tuomia tuliaisviinejä.

Les petits pligaa ont tendance à ne pas tenir en place à table, et leur "vaari", grand-père finlandais, les menaçait des "bonnes-femmes des rondins". Il s'agit de femmes qui dans la jeunesse de mon père conduisaient des rondins de bois pour l'export à Loviisa, un port sur la côte sud du pays, pendant que les hommes étaient occupés à les tailler dans la forêt.

Les enfants attablés aimaient à courir à la fenêtre pour les voir passer dans le temps, et on leur disait que les "bonnes-femmes des rondins" allaient piquer ce qu'il y avait dans leurs assiettes.

Et moi qui avais toujours cru que les "bonnes-femmes des rondins" étaient de minuscules trolls qui vivaient perchés sur les poutres de vieux bâtiments !

En dessert nous nous sommes régalés avec une tarte à la rhubarbe : une recette simplissime inspirée de celle de la fameuse tarte aux myrtilles, juste en remplaçant les myrtilles par 4-5 tiges jeunes de rhubarbe coupées, puis cuites dans de l'eau sucrée - avec un soupçon de cannelle - le tout servi avec de la glace vanille !

Sur la photo à côté de la tarte, on peut deviner deux bouteilles de vin - chilien et sud-africain - que de très bonnes amies d'école m'ont apportées l'autre jour. A noter les étiquettes de l'artiste Kaj Stenvall ! Et la deuxième illustre les poutres de la grange où dans mon enfance je jouais au cache-cache.


Moomins à Tampere / Muumilaaksoilua

Uuvuttavan ihana reissu Tampereelle. Pligaapoikien päiväunet onnistuivat autossa menomatkalla monen päivän tauon jälkeen, ja saavuimme suht voimissamme perille.

Shoppailuhimoistani huolimatta aloitimme Tampereen Taidemuseon Muumilaaksolla, pääkirjasto Metson tiloissa. Hämyisissä tiloissa lymyilevät pienoismallit lumosivat molemmat pojat ja näyttely oli juuri sopivan kokoinen piiperoitten keskittymiskyvylle.

Visiitti huipentui Muumi-kaupassa käyntiin, jonka jälkeen söimme El Torossa hulppeat metsästäjänleivät - ja pligaat muusia lihapullilla.

Une journée épuisante mais remplie de pligaventures à Tampere ! Les super héros ont réussi à faire une sieste dans la voiture à l'aller, ce qui reposait tout le monde.

Malgré une envie folle de me ruer sur les boutiques qui s'offraient à moi, nous nous sommes dirigés vers la bibliothèque principale de la ville, Metso (traduction du nom de l'oiseau à venir !) qui compte parmi ses trésors un musée Moomin.

Dans une pénombre remplie de mystère, les pligaa ont découvert les maquettes magiques des personnages de Tove Jansson, et la taille de l'exposition correspondait parfaitement à l'âge des petits visiteurs.

La visite culmina au magasin annexe, et nous avons terminé au restaurant El Toro - une valeur sûre.


Y fait moche / Voiko rumempaa olla [Valokuvatorstai]

Eilinen myrsky kaatosateineen oli ruman ilman huipentuma, mutta samalla äärimmäinen ruumuus hipoo kauneutta. Tämä ukonilma puhdisti ilman ja raikasti luonnon. Huumaava tuoksu. Ruma ilma on ihanaa !

Kiitokset Valokuvatorstaille inspiraatiosta.

EDIT : kuva on lapsuudenkotini ikkunasta, pihamäntyjen takana näkyy vanha rakas aitta. Olen siis lomalla kotimaassa - ei Pariisissa tämmöisiä ole...

Après de longues journées de canicule, l'orage finit par s'éclater. Une odeur magique de pin, d'herbe fraîche et de terre envahit le paysage.

Quand il fait vraiment moche, c'en devient d'une beauté à couper le souffle. J'adore la Finlande.


Shoe Bizzz : kenkämuotia !

Nyt on korkea aika katsastaa kesäkenkämuoti ; loma alkaa lauantaina ! Tässä pieni valikoima blogi-ikkunaostoksille ; allas syötävän mageet Cacharel-seeprat (miksei näitä ole myös oransseina ?!) ja Benettonin pistokkaat. Aaaaaaaaaaaah...


Il est grand temps d'inspecter la mode de cet été en ce qui concerne les chaussures ; mes vacances commencent samedi !

Voici encore une sélection de sandales à se damner ; ci-dessous des bijoux de chez Cacharel et de chez Benetton. Mmmmmmmmm...


Changement / Muutos [valokuvatorstai]

Le challenge photo de la blogosphère finlandaise de cette semaine se nomme "Changement", et j'ai choisi une photo de la Butte Montmartre vue du périphérique : le Sacré Coeur et les grues ; l'histoire et le BTP.

Valitsin tämän viikon Valokuvatorstai-haasteeseen Muutos-aiheen tiimoilla kuvan Sacré Coeur -kirkosta, nähtynä Pariisin kehätieltä. Historiallinen nähtävyys ja rakennustyömaat.


Fiestas de footeux et de boulot / Fudis- ja duunijuhlaa

Nonni, nyt siellä hurrataan ja hihkutaan ja tööttäillään hulluina, voisi kuvitella olevansa keskellä Champs-Elyséen hulinaa vaikka istunkin kotona rauhallisen (?) kujan perukoilla.

Finaaliin mentiin. Tai menivät. Tässä taas yksi esimerkki integroitumisesta, sanooko "me" vai "ne". Mutta jos sanon ne, se johtuu siitä etten samaistu fudisfaneihin, eikä suinkaan siitä etten samaistuisi ranskalaisiin. Mutta on aina kätevää voida valita.

Palatakseni alkuviikon työpaikkahurvitteluihin, maanantaisen seminaarin ja siipiratasristeilyn jälkeen tiistaina meidät oli kutsuttu "maalle" hotellikartanoon viettämään ulkoilmapäivää.

Ohjelmassa oli aarteenmetsästystä salaisten koodien selvittämisellä, jousiammuntaa, maastopyöräilyä jne, upeassa ympäristössä :

Ca y est, ça klaxonne et beugle dans la rue... on a gagné, allez les bleus... même au fond de ma paisible impasse on se croirait en plein Champs Elysées.

Pour revenir à nos activités de bureau, après le séminaire et la croisière sur la Seine de lundi, nous étions invités à passer une journée en plein air dans un manoir superbe. Au programme : chasse au trésor et décryptage de codes secrets, VTT, tir à l'arc, piscine... dans un cadre fort agréable !


Croisière sur la Seine / Risteily Seinellä

Blogihiljaisuus johtuu poikkeuksellisen pitkistä "työpäivistä" : maanantaina olimme koko päivän tilikauden päätösseminaarissa, sekä selvitimme MBTI-tyyppimme, ja tällä kolmannella kerralla paljastuin ENFP:ksi (kuten Sun äitis !), vaikka itse kyllä olisin rankannut itseni INFP:ksi (Minh ja Tiia) tai peräti INTP:ksi.

Illalla kutsu kävi siipirataslaivaristeilylle Seinellä, ja päättyi keskiyön hurjassa helteessä laivan tanssilattialle.

Lisää kuvia Flickr-albumissa, tässä jo esimakua Pont des Arts -sillan merkeissä, taustalla pilkistää Notre Dame :

Silence radio sur le blog pour cause d'activité professionnelle débordante : nous avons passé la journée de lundi à nous féliciter des résultats de l'année fiscale qui se termine et à faire la typologie MBTI (en ce qui me concerne pour la troisième fois...). L'analyse me révèle de type ENFP, alors je me verrais plutôt INFP, voire INTP.

Le soir nous avons fait une croisière sur la Seine - excellent timing, vu la canicule qui s'abattait sur Paname ! Plus de photos sur Flickr...


Une date que l'on aimerait oublier / Tämän merkkipäivän voisi unohtaa

Un triste anniversaire d'un accident arrivé à mon motard d'homme il y a un an pile, avec des conséquences que l'on n'imaginait pas sur le moment. (Pour info, en l'absence d'un post en français de l'époque, un furieux en voiture a grillé un feu et lui a explosé le tibia et le péroné en mille morceaux.)

Heureusement, il gambade déjà pas mal et on ne peut le retenir loin des sidecars... Bon signe !

Tiens, ça klaxonne partout dans la rue, bizarre. Un sentiment de déjà-vu, un et deux et trois zéro ??? Pas tout à fait ça encore mais bon, ils s'emballent.

Pour revenir au sujet, vendredi lors d'une visite à Necker avec l'aîné, j'ai pris plusieurs cartes de donneurs d'organe, à remplir et à conserver sur soi. Cela faisait des années que je voulais le faire, sans jamais passer à l'acte.

Que diable peut un être humain faire de ses organes après la mort ? Autant qu'ils servent à sauver d'autres. Surtout que la loi stipule un principe du « consentement présumé », où toute personne est considérée consentante au don d’éléments de son corps en vue de greffe, si elle n’a pas manifesté son opposition de son vivant.

L'accident d'il y a un an m'a brusquement rappelé l'importance des dons d'organes : non seulement mon motard aurait pu avoir besoin d'un organe, mais il aurait même pu devenir un donneur. Heureusement que non.

Pour plus d'infos, Agence de la biomédecine.

Surullinen merkkipäivä tänään, motoristini kolaroimisesta on tasan vuosi emmekä sillä hetkellä edes kuvitelleet mitä kaikkea  onnettomuudesta seuraisi. Onneksi mies loikkii jo aika ketterästi ympäriinsä, eikä sitä saa pysymään loitolla sivuvaunuista. Hyvä merkki !

Kappas vain, kadulla tööttäillään niin että kuuluu meidän kujan perukoille asti. Mitähän siellä ??? Naapurissakin hurrattiin pariin otteeseen. Höh.

Aihetta sivuten, perjantaina kävimme esikoisen kanssa tarkastuksessa Necker-lastensairaalassa ja nappasin mukaan elinluovutuskortteja. Entinen työkaverini oli lahjoittanut munuaisen vaikeasti sairaalle veljelleen, ja olin jo silloin vuosia sitten päättänyt tehdä elintenluovutustestamentin - ryhtymättä ikinä tuumasta toiseen.

Ranskan laki, kuten ymmärtääkseni Suomenkin, olettaa kaikkien suostuvan uolemanjälkeiseen elintenluovutukseen, mutta käytännössä tarvitaan sekä omaisten lupa että tietyt kuolinolosuhteet. Tästä johtuen vain alle puolet mahdollisista luovuttajista oli mahdollista käyttää elinsiirtoihin.

Mitä ihminen kuoltuaan tekee maallisilla elimillä ? Jos ne voivat pelastaa jonkun toisen, mikä oikeus on itsekkäästi kieltää niiden luovutus ?

Ajatus muuttui karmivan konkreettiseksi miehen onnettomuuden myötä : kovaonninen motoristi olisi voinut tarvita elintä - tai vielä pahempaa, muuttua itse elimenluovuttajaksi. Onneksi ei, mutta tämä puhutteli minua. Jos muitakin, lisätietoa täällä.