Moomins à Tampere / Muumilaaksoilua
Douce Finlande / Lapsuusmaisemia

Rondins et tartes aux rhubarbes / Parrumuija ja raparperipiirakka

Pligatsut eivät tahdo aina malttaa pysyä pöydässä ruokailun alusta loppuun, ja vaari uhkailikin että parrumuijat tulee ja vie ruuan.

Parrumuijat olivat naisia jotka Vaarin lapsuudessa ajoivat laivaparruja Loviisaan, miesväen ollessa metsätöissä parruja veistämässä. Lapsilla oli tapana juosta ruokapöydästä ikkunaan katsomaan kun niitä ajoi talon ohi, ja uhkailtiin että parrumuijat vievät lautaselta ruuan.

Ja minä kun pienenä kuvittelin parrumuijien olevan vanhojen rakennusten hirsiparruilla katonrajassa asustavia menninkäisiä !

Jälkiruokana oli oman pihan raparpereista tehtyä piirakkaa vaniljajäden kanssa ; helppo muunnelma mustikkapiirakan reseptistä, pilkotaan 4-5 ohkaista raparperin vartta, keitetään  sokerivedessä melko ylikypsiksi ja laitetaan mustikoitten tilalle, ripaus kanelia päälle. Mmmmmmmmm...

Lisäkuvituksena riihen parruja, lapsuuteni piilopettimaisemia, ja piirakan vieressä vanhojen rakkaitten koulukavereitten tuomia tuliaisviinejä.

Les petits pligaa ont tendance à ne pas tenir en place à table, et leur "vaari", grand-père finlandais, les menaçait des "bonnes-femmes des rondins". Il s'agit de femmes qui dans la jeunesse de mon père conduisaient des rondins de bois pour l'export à Loviisa, un port sur la côte sud du pays, pendant que les hommes étaient occupés à les tailler dans la forêt.

Les enfants attablés aimaient à courir à la fenêtre pour les voir passer dans le temps, et on leur disait que les "bonnes-femmes des rondins" allaient piquer ce qu'il y avait dans leurs assiettes.

Et moi qui avais toujours cru que les "bonnes-femmes des rondins" étaient de minuscules trolls qui vivaient perchés sur les poutres de vieux bâtiments !

En dessert nous nous sommes régalés avec une tarte à la rhubarbe : une recette simplissime inspirée de celle de la fameuse tarte aux myrtilles, juste en remplaçant les myrtilles par 4-5 tiges jeunes de rhubarbe coupées, puis cuites dans de l'eau sucrée - avec un soupçon de cannelle - le tout servi avec de la glace vanille !

Sur la photo à côté de la tarte, on peut deviner deux bouteilles de vin - chilien et sud-africain - que de très bonnes amies d'école m'ont apportées l'autre jour. A noter les étiquettes de l'artiste Kaj Stenvall ! Et la deuxième illustre les poutres de la grange où dans mon enfance je jouais au cache-cache.

Commentaires

Flux Vous pouvez suivre cette conversation en vous abonnant au flux des commentaires de cette note.

Erikoishyvät viinit olet valinnut!!!

Varsinkin tuo valkkari on mun ehdoton lemppari. Kannoin niitä justiinsa varastoon alkosta (pahan päivän varalle ;).

Mä tein äsken parsapiirakkaa, joka näyttää aivan tuolta sun raparperipiirakalta.

Viinit olivat tuliaislahjoja vanhoilta hyviltä koulukavereilta ; tuntevat minut hyvin !

Raparperipiirakan juju on keittää ne raparperit ylikypsiksi, kaiken happamuuden päänmenoksi. Pitääkin lisätä reseptiin... Pistimme juuri jämät matalaksi illallisen jälkeen.

Tätä piirakkaa täytyy kokeilla.

; ) ;0=)

Ihanan nakoisessa paikassa olet kasvanut. Mita muuten tarkoittaa piilopetti?

Hyvia lomanjatkoja!

Piilopetti on piilosilla leikkimistä ; onko kuurupiilo kans samaa ?

Olen napsinut tuhansia kuvia nyt digikameralla lapsuudenmaisemista eli varoitus : Flickrissä kuvatulvan vaara...

L'utilisation des commentaires est désactivée pour cette note.