Une date que l'on aimerait oublier / Tämän merkkipäivän voisi unohtaa

Un triste anniversaire d'un accident arrivé à mon motard d'homme il y a un an pile, avec des conséquences que l'on n'imaginait pas sur le moment. (Pour info, en l'absence d'un post en français de l'époque, un furieux en voiture a grillé un feu et lui a explosé le tibia et le péroné en mille morceaux.)

Heureusement, il gambade déjà pas mal et on ne peut le retenir loin des sidecars... Bon signe !

Tiens, ça klaxonne partout dans la rue, bizarre. Un sentiment de déjà-vu, un et deux et trois zéro ??? Pas tout à fait ça encore mais bon, ils s'emballent.

Pour revenir au sujet, vendredi lors d'une visite à Necker avec l'aîné, j'ai pris plusieurs cartes de donneurs d'organe, à remplir et à conserver sur soi. Cela faisait des années que je voulais le faire, sans jamais passer à l'acte.

Que diable peut un être humain faire de ses organes après la mort ? Autant qu'ils servent à sauver d'autres. Surtout que la loi stipule un principe du « consentement présumé », où toute personne est considérée consentante au don d’éléments de son corps en vue de greffe, si elle n’a pas manifesté son opposition de son vivant.

L'accident d'il y a un an m'a brusquement rappelé l'importance des dons d'organes : non seulement mon motard aurait pu avoir besoin d'un organe, mais il aurait même pu devenir un donneur. Heureusement que non.

Pour plus d'infos, Agence de la biomédecine.

Surullinen merkkipäivä tänään, motoristini kolaroimisesta on tasan vuosi emmekä sillä hetkellä edes kuvitelleet mitä kaikkea  onnettomuudesta seuraisi. Onneksi mies loikkii jo aika ketterästi ympäriinsä, eikä sitä saa pysymään loitolla sivuvaunuista. Hyvä merkki !

Kappas vain, kadulla tööttäillään niin että kuuluu meidän kujan perukoille asti. Mitähän siellä ??? Naapurissakin hurrattiin pariin otteeseen. Höh.

Aihetta sivuten, perjantaina kävimme esikoisen kanssa tarkastuksessa Necker-lastensairaalassa ja nappasin mukaan elinluovutuskortteja. Entinen työkaverini oli lahjoittanut munuaisen vaikeasti sairaalle veljelleen, ja olin jo silloin vuosia sitten päättänyt tehdä elintenluovutustestamentin - ryhtymättä ikinä tuumasta toiseen.

Ranskan laki, kuten ymmärtääkseni Suomenkin, olettaa kaikkien suostuvan uolemanjälkeiseen elintenluovutukseen, mutta käytännössä tarvitaan sekä omaisten lupa että tietyt kuolinolosuhteet. Tästä johtuen vain alle puolet mahdollisista luovuttajista oli mahdollista käyttää elinsiirtoihin.

Mitä ihminen kuoltuaan tekee maallisilla elimillä ? Jos ne voivat pelastaa jonkun toisen, mikä oikeus on itsekkäästi kieltää niiden luovutus ?

Ajatus muuttui karmivan konkreettiseksi miehen onnettomuuden myötä : kovaonninen motoristi olisi voinut tarvita elintä - tai vielä pahempaa, muuttua itse elimenluovuttajaksi. Onneksi ei, mutta tämä puhutteli minua. Jos muitakin, lisätietoa täällä.

Comments

[Rédigé par : mammaliini]

mullon ollut kortti mukana jo vuosia. tyttärille olen kertonut kortista, että tietävät panna sisuskalut jakoon jos jotain sattuu. ovat hakeneet itselleenkin kortit. eipä niillä elimillä itse kuoleman jälkeen vissiinkään mitään tee...

[Rédigé par : Cedric]

Belle digression utile sur les dons d'organe. J'ai d'ailleurs découvert qu'en Belgique le consentement présumé était beaucoup plus fort qu'en France : si l'on ne veut pas être donneur, il faut remplir un papier que l'on peut porter sur soi.

Néanmoins, les proches peuvent s'opposer au don si la personne décédée n'a pas fait connaître son avis.

Toujours est-il que l'approche "donneur par défaut" doit vraiment être favorisée ! C'est quand même un comble en France où nous avons des équipes réputées mondialement pour les greffes !

[Rédigé par : rita]

Täytyypä hankkia elintenluovutuskortti. Hyvä että teit tämä postauksen.

[Rédigé par : Maurelita]

Hatunnosto teille kaikille ja kiitos - toivottavasti kortille ei tule käyttöä pitkään pitkään aikaan.

Eh oui, surtout que tellement de conditions doivent être réunies que très peu de donneurs potentiels le deviennent pour de vrai. Donc en réalité, moins de 50% de ceux qui le pourraient deviennent donneur, ce qui représente très peu.

[Rédigé par : Hallatar]

Onneksi miehesi on parempaan suuntaan menossa...
Koskaan ei tiedä, mitä tuolla liikenteessä tapahtuu...=(

[Rédigé par : Tarjuska]

Otitpa hyvän puheenaiheen. Ensinnäkin kiitos, että kävit blogissani ja samasta asiasta puheen ollen, tämä on tärkeää ja hienoa, että ihmiset suhtautuvat myönteisesti elimien luovutukseen. Olipa onnellista, että teidän kohdallanne ei käynyt pahemmin ja motoristi selvisi noinkin pienin seurauksin. Motoristit taitavat (ikävä kyllä) olla yksi suuri potentiaalinen elinluovuttajaryhmä. Siksi kaikkien motoristien kannattaisikin kirjoittaa kaiken varalle tuo elinluovutuskortti. Tosin vaikka Suomessa otetaan talteen lähes kaikkia sisäelimiä, niin niiden siirtokelpoisuus on 100% luokkaa eli sekundasiirtoja ei tehdä ja pienikin vajaatoiminta elimessä estää sen siirtämisen. Oma viimeinen tahto on hyvä jokaisen ilmoittaa elinluovutuskortilla ja se on paras lahja, jonka toinen voi tuntemattoman läheisensä vuoksi tehdä. Itse olen saanut kolme lahjaa elämälle. Kiitän mielessäni kaikkia, jotka eläessään ovat tehneet päätöksen, suoden näin minulle 15 vuotta tähän astista jatkoaikaa. Korttihan on kaiken varalta lompakossa, vaikka sille ei sitten tulisikaan ikinä käyttöä.