« octobre 2006 | Accueil | décembre 2006 »

Ravalement débute / Julkisivuremontti alkaa

Rakennustellingit nousivat talon luoteisseinälle ja remppa julistettiin täten virallisesti alkaneeksi

Jo ennestään tutut portugalilaiset muurarisedät saivat pligatsujen huomion aamusta iltaan ; meillä haettiin ennätysvauhdilla esiin vasarat ja muut työkalut ja nakutettiin kilpaa ammattilaisten kanssa.

Eristys ja maali ensimmäiselle sivuseinälle (kuvassa vasemmalla ; huom katon rajassa toinen muurareistamme !) valmistuvat perjantaiksi, ja odotamme innolla koevedoksia julkisivun väristä. Jännitys tiivistyy - mikä tuleekaan talomme lopulliseksi väriksi ?!

L'échafaudage est monté sur le côté nord-ouest de notre maison, et le ravalement est officiellement déclaré ouvert !

Nos maçons préférés portugais remportèrent un vif succès auprès des pligaa qui s'empressèrent de chercher leurs marteaux et autres outils pour simuler des travaux en parallèle.

L'isolation du premier mur, à gauche sur la photo, sera terminé pour vendredi. N.B. On peut deviner un de nos maçons en haut de l'échafaudage !

Nous attendons avec impatience les échantillons de couleur pour la façade. Suspense : quelle sera finalement la couleur de notre maison ?!


Chasse aux cadeaux / Lahjaideoita

Perjantaina aukeaa joulukalenterin ensimmäinen luukku - ja lahjakonttien pitäisi jo alkaa täyttyä

L'internaute on taas kerran kompiloinut läjän lahjaideoita, tällä kertaa kuusikymmentä vinkkiä !

Omia suosikkejani ovat mm helysormus (5), pullon naamiaisasut (10), ensiapusuklaa (16) ja jouluinen kakkutarjotin (47).

On s'attaque au calendrier de l'avent déjà ce vendredi - et les paniers de cadeaux devraient commencer à se remplir du moins virtuellement

L'internaute se surpasse en nous proposant cette fois-ci 60 (!) idées de cadeaux, de mieux en mieux.

Mes préférés dans le lot sont la bague à grelots (5), les déguisements de bouteille (10), la trousse de secours chocolat (16) et un plat à cake (47).


Foule panik (transports parisiens etc) / Täyttä tohinaa kaikin puolin

1) Pariisi, klo 9 aamulla metrossa
2) Pariisi, klo 9 aamulla - olen ollut täällä joskus ennenkin ?
3) Tänä aamuna heräsin myöhässä...
4) Olin tosi myöhässä !

Nunuralli, julkisivuremppa, täitä koulussa - mitä seuraavaksi ?!

Siirryimme ex tempore hoitotätisysteemistä lastenvahtiin joka hakee lapset koulusta klo 16h30 - keskiviikkoinen kouluton päivä on vielä auki. Uusi lastenlikka aloitti eilen, totutellaan molemmin puolin toisiimme ja Tom lisäksi kouluruokalaan.

Jopas tuli töpinää taloon. Entinen epäsopivaksi havaittu hoitotäti irtisanottiin siis viime viikolla, ja uusi löytyi "puhelintolpasta" kuten ammoin 60-luvulla Suomessa. Tai no ei nyt ihan, pikkuilmo oli leipäkaupassa - eihän puhelintolppia enää ole kun johdot menee maan alla...

Pligatsut tekevät nyt pitkää päivää koulussa, klo 9-16h30, kouluruokailuineen ja päiväunineen. Tänä aamuna olikin vaikea herätä, nukutti niin vimmatusti ja teki pahaa repiä pikkuiset unten mailta.

Jännitystä on muutenkin ilmassa : työmiehet aloittivat rakennustelineiden pystyttämisen talomme ympärille ja julkisivuremontti on virallisesti julistettu alkaneeksi. Kaikki äänestäneet pääsevät pikimmiten kommentoimaan julkisivun värinäytteitä !



Chasse pour une nouvelle nounou, ravalement, attaque de poux à l'école - et quoi encore ?!

Nous venons de passer au mode nounou à domicile à celui de pligatsouilles à la cantine suivi d'une sieste à l'école, avec une baby-sitter pour la sortie à 16h30. Nouvelles habitudes pour tout le monde, adaptation a débuté brutalement mais sûrement...

Quelle effervescence. Notre ex-nounou qui s'est avérée totalement irresponsable fut licenciée pour faute grave, et nous avons trouvé une baby-sitter au pied levé "dans un poteau de téléphone", selon la formule consacrée finlandaise... datant des années 60 ! Maintenant, comme tout pays civilisé, la Finlande garantit un mode de garde pour les enfants puisque les poteaux n'existent plus, le pays étant un précurseur de téléphonie mobile.

Enfin, je m'éparpille. Au lieu d'un poteau, c'est une annonce à la boulangerie qui nous permit de débusquer une jeune fille étudiante en thèse qui pour ses recherches pratique des "manips" à l'hôpital d'à côté, et qui a du temps libre pour s'occuper de petits à la sortie d'école.

Donc, grosses journées pligastiques pour les garçons, avec la découverte de la cantine pour le petit Tom. Fidèle à lui-même, il était ravi de manger comme les grands et dors l'après-midi comme un loir avec ses mini-doudous dans le dortoir. Le réveil le matin est un peu dur, mais on espère rôder les nouveaux horaires rapidement.

Puis - ô suspense - le ravalement est officiellement en cours, avec un échafaudage qui se dresse le long de notre maison. Très prochainement, les résultats finaux du vote et les échantillons de couleur sur la façade !


Tilapäisesti telakalla nunujahdin vuoksi

Lastenhoitajamme kanssa jo jonkin aikaa orastaneet ongelmat huipentuivat eilen

Ilmoittamatta etukäteen asiasta tein etätyötä eilen ja paljastui yhtä sun toista ikävää ja huolestuttavaa ; pelkäsimme pahinta mutta tähän emme olleet osanneet varautua.

Ilmeni täysin työsopimuksen vastaisia käytäntöjä : hoitotädin omat lapset meillä sattumalta aina kun piipahdamme varoittamatta, meidän lapsemme hoitotädin luona telkan edessä kun tarkoitus oli ulkoilla... ja kaikkein kamalinta jutussa oli se että lapsille oli taottu päähän että tästä ei saa puhua vanhemmille.

Epäilimme viime aikoina jo jotain tämän suuntaista, kun Jules hoki ettei saa kertoa, ei saa kertoa, pikkuveljen laverrellessa ainaisia (melko käsittämättömiä) juttujaan. Asian tullessa julki hoitotäti otti kimssunsa, kamssunsa ja kersansa, ilmoittaen että oli turhaa odottaa hänen tekevän lakisääteistä varoaikaa.

Kaikki tämä kasautuu jo entisiin epäilyksiimme tädin rehellisyydestä ja luotettavuudesta, jopa pätevyydestä lastenhoidon saralla, emmekä missään nimessä enää halua uskoa lapsiamme moisen kynsiin.

Nyt sitten etsimme paniikissa uutta hoitotätiä, entisen uhkaillessa meitä lakituvalla ja vaikka millä. Kaikkea sitä pitääkin ihmiselle sattua ; miksi palkkasimme näin epärehellisen ja katalan tyypin ?

Opet koululla lohduttivat ettei meidän pidä huolestua, eikä moinen yllättänyt heitä ko henkilön taholta (tuo olisi ollut kiva tietää jo ennemmin...), ja listamme virkavirheistä on sen verran tuhti ettei pitäisi tulla ongelmia, mutta aina on ikävää päätyä moiseen tilanteeseen.

Lohtuna deko-juttu lastenhuoneista, ja kuvituksena ylla pligaa-poikien junarata ja paloasema.


National Girlfriend and Sister's Week

I am only as strong as the coffee I drink, the hairspray I use and the friends I have.

To the cool women that have touched my life. Here's to you :

National Girlfriends' Day


What would most of us do without our sisters, confidants and shopping, lunching, and traveling girls?


Let's celebrate each other for each other's sake.

If you get this twice you know you have more than one girlfriend.


It is good to be a woman:

1. We got off the Titanic first.

2. We can scare male bosses with the mysterious gynecological disorder excuses.

3 Taxis stop for us.

4. We don't look like a frog in a blender when dancing.

5. No fashion faux pas we make, could ever rival the Speedo.

6. We don't have to pass gas to amuse ourselves.

7. If we forget to shave, no one has to know.

8. We can congratulate our teammate without ever touching her rear end.

9. We never have to reach down every so often to make sure our privates are still there.

10. We have the ability to dress ourselves.

12. If we marry someone 20 years younger, we are aware that we will look like an idiot.

13. We will never regret piercing our ears.

14. There are times when chocolate really can solve all your problems.

15. We can make comments about how silly men are in their presence because they aren't listening anyway.


Send this to all the bright women you know and make their day !!!!!

11. We can talk to the opposite sex without having to picture them naked.

TO MY GIRLFRIENDS!


These girls were made for rocking...

Une pure merveille dans Taratata de ce soir : The Pipettes et La Grande Sophie ont chanté "These Boots Are Made For Walking" de Nancy Sinatra.

Un de mes morceaux préférés, une de mes rockeuses françaises préférées - et une bande de nanas qui donnerait envie de monter sur scène avec elles. Avec une guitare.

Et en sucre au fond (sokerina pohjalla), un groupe délicieusement frais, digne d'Arctic Monkeys mais en plus jeune et en français. Courez tous acheter leur seul disque disponible : un single vinyl. Comme je disais, dé-li-cieux ces Naast avec "Mauvais garçon".

Merci Nagui !

Uskomattoman hieno duetto tämäniltaisessa rock-ohjelmassa Taratata : The Pipettes ja jo aiemmin mainostamani La Grande Sophie heittivät upean version Nancy Sinatran klassikosta "These Boots Are Made For Walking".

Yksi lempparibiiseistäni, eräs suosikeistani ranskalaisten rokkimimien kaartissa - ja hulvaton trio jonka mukaan tekisi melkein mennä lavalle. Kitaran kanssa.

Ja kirsikkana kakun päällä (cerise sur le gâteau), lukioikäisten rokkareiden biisi lyö laudalta Arctic Monkeys -bändin, ja vielä ranskaksi. Kipin kapin ostamaan ainoa myynnissä oleva levynsä vinyylisinglenä. (Tyylillä koko linjalla.) Naast : "Mauvais garçon".


BOJO !

Kuten joka vuosi marraskuun kolmantena torstaina, uusi beaujolais-viini saapui tänään kauppoihin ja baareihin

Työpaikalla meidän osastollamme on jenkkifirmalle poikkeuksellisena traditiona maistella onko ko uutisviini banaanin- vai mustikan makuista, ja ihana sihteerimme järjestää aina puffetin punkkupullojen seuraksi.

Harmitti kun ei tullut ikuistettua tarjoilua, mutta kova nälkä (ja jano !) sai unohtamaan kaikki blogivelvollisuuteni ja herkuttelin antaumuksella rupatellen työkavereitten kanssa. Ilmakuivattua kinkkua, suolakurkkuja ja hillosipuleita, pieniä voileipiä... mmm !

EDIT : Nolo kuvituksen puute korjattu. Uhrauduin lukijoitteni puolesta maistelemaan lounaalla nektaria uudelleen osaston tyttöjengin kanssa ja carbonarat maistuivat poikkeuksellisen hyvältä. Vieressä komeilee illallisen etiketti. =P

C'est bojo !

Fort curieusement pour une boîte américaine, notre service fête tous les ans l'arrivée du beaujolais sous le signe d'un pique-nique dans notre étage, avec un buffet campagnard concocté par notre perle de secrétaire.

Cette année, pas d'exception : nous nous sommes retrouvés pour juger s'il avait plutôt une note de banane ou un soupçon de myrtille, avec moult tranches de bon saucisson des familles, des cornichons, du jambon cru, petits fours...

J'en oubliais tous mes devoirs de blogueuse et omis d'immortaliser le buffet. C'est dire à quel point nous étions dans l'ambiance !

EDIT : c'est chose corrigée maintenant - je me suis sacrifiée pour y regoûter avec une bande de cops de bureau... admirez mes carbo avec le bojo de midi, et l'étiquette de ce soir.  =P


Graffiti / Valkoista mustalla [Valokuvatorstai]

Valokuvatorstain aihe on valkoinen

Muistikortilleni on hiipinyt pariisilaisasfaltin asukki Bastille-korttelista. Tuntematon tekijä on spreijanut katuun vastalauseen victoriabeckhameille - vai oliko se tahaton tehoste ?

Tunnetuimmista sapluunataitureista on viimeaikoina puhuttu paljon : kirjailija Daniel Pennac on tehnyt kirjan Nemon trenssiin ja hattuun sonnustautuneesta mustasta salkkua mukanaan kuljettavasta hahmosta ; virkaveljensä Mesnager on kovasti "tapetilla" (ok, huono sanaleikki...) ja etenkin Miss.Tic (Miss Tic eli Neiti Pakkoliike ; mystique eli mystinen) saa nettitilaa.

Graffiti sur un trottoir de la Bastille

Ma carte mémoire cachait dans un recoin un pochoir d'une silhouette anti-victoriabeckham, à moins que ce ne soit un effet involontaire...

En parlant de pochoiristes, en guise de la parfaite idée cadeau pour Noël Daniel Pennac vient de sortir un beau livre sur Nemo par Pennac qui présente les oeuvres existantes et disparues de Nemo, avec son imper, son feutre et sa mallette.


Coiffures encore / Hiustrendipostaus taas

Eilisen oleskelulupasynkistelyn jälkeen hiustrendikatsaus piristää !

Kun illat lyhenevät ja pimeys masentaa, uutta kampausta parempaa terapiaa saa hakea.

Alla kolme rokkaavaa mimmiä hauskoilla kampauksilla ja huipuilla vaatteilla löytyvät Camille Albane -kampaamoketjun sivuilta. Entisenä kanta-asiakkaana tekisi melkein mieli taas palata sinne, vaikka olenkin vaihtanut korttelia eikä niitä ole lähistöllä...

Varsinkin keskimmäinen Swinging London olisi heiniäni !

Après le post sur les cartes de séjour hier, changement de registre : rien de tel pour remonter le moral qu'une nouvelle coiffure !

Quand les jours se raccourcissent et la lumière se fait rare, une visite chez le coiffeur s'impose. Une thérapie imparable contre les coups de blues.

Ci-dessous trois miss rock'n'roll avec des tenues et des coiffures hippy chic rock, en direct de chez Camille Albane. Ca fait envie - surtout le modèle Swinging London du milieu...


L'insoutenable difficulté de séjour / Oleskelun sietämätön hankaluus


Päivän
pikku-uutisissa mainittiin taas kerran pahamaineinen esikaupunki-departementti Seine-Saint-Denis (93)

Ranskan departementteja ja niistä varsinkin Pariisin ympärillä sijaitsevia kutsutaan usein myös numeroilla. Pariisi on 75, rikas länsipuolen Hauts-de-Seine 92 jonka johdossa on Sarkozy, ja Seine-Saint-Denis on liikanimeltään neuf-trois eli ysi-kolmonen, sillä parhaimmalla slangikorostuksella höystettynä.

Tällä kertaa uutisaihe yllätti : departementin prefektuuri Bobignyssä on investoinut 300 000 euroa voidakseen hoitaa siirtolaisten oleskelulupapyynnöt paremmissa olosuhteissa. Summa tuli varmaankin tarpeeseen sillä päivittäin kävijöitä on lähes kaksi tuhatta.

Itse ammoin ennen EU-jäsenyyden tuomaa oleskelulupaa jonotin lukuisia kertoja Pariisin samaisissa palveluissa. Ei EU-jäsenet joutuivat silloin laitakaupungin keskukseen, Porte d'Aubervilliers -kortteliin joka sattumoisin onkin aivan tuon surullisenkuuluisan ysi-kolmosen rajanaapuri.

Ensimmäisellä kerralla sinisilmäisenä suomalaisena opiskelijana hyppelehdin kevein mielin paikalle joskus aamupäivällä, huomatakseni kauhukseni valtavan pitkän jonon. Pikaisen tiedusten ja ironisten letkautusten myötä selvisi muiden saapuneen paikalle aamuviideltä. Ulko-ovi suljettiin klo 12 ja ne joilla ei ollut tikettiä sisälle saivat palata jonottamaan joku toinen päivä.

Kerättyäni rohkeutta ja tarvittavia papereita muutaman päivän ajan, suunnistin eräänä kolkkona syksyisenä aamuna ensimmäisellä metrolla Porte de la Chapelle -pääteasemalle, josta kävelin pimeitä kehätien varsikatuja ulkomaalaiskeskukseen, pälyillen peloissani poukkaako jostain nisti tai joku epämääräinen loppuyönlintu kimppuuni.

Olin ainoa valkoinen jonossa, ja tunsin itseni yhtä surkean ala-arvoiseksi ja ei-toivotuksi kuin muutkin jonottajat. Pääsin ensimmäiselle luukulle vähän yli yksitoista, mutta siellä kävi ilmi että pääprefektuurilta saamani lista tarvittavista papereista oli edellisvuotinen - ja minun piti tulla uudestaan kaikkien todisteiden kanssa. Nielin kiukkuni ja raivoni ja marssin rumia suomenkielisiä sanoja mutisten pois.

Toinen yritykseni palkittiin ; odotettuani entistä kylmemmässä syyskoleudessa ja myytyäni ylimääräisiä palautuspostimerkkejä ja -kuoria asiastatietämättömille kohtalotovereille jonossa, pääsin jonottamaan sisälle. Autoin paria onnetonta japanilaistyttöä tulkkaamalla englantia ainoastaan ranskaa puhuvalle virkailijoille jotka olivat tylysti häätämässä mimmejä pois, sain vihdoin sesam aukene -kortin joka todisti hakemukseni olevan vetämässä. Säästän teidät yksityiskohdilta jatkosta, jossa palasin useaan kertaan hakemaan lupaa - ja monena vuotena uusimaan papereita. Tarviiko mainita etten saanut ottaa kuvaa jonoista, vaan minun kamerani meinattiin takavarikoida filmeineen...

Vuodesta 2003 EU-jäsenmaiden kansalaisilla ei ole oleskelulupapakkoa, mutta käytännössä on käynyt ilmi sekä asioiden hoituvan vain (tai ainakin paremmin) jos semmoinen löytyy, että prosessin inhimillistyneen - nyt kun olen "eurooppalainen". Ennen minua kismittikin äärettömästi ranskalaisten tokaistessa ettenhän minä siis ollutkaan eurooppalainen. Mikäs sitten, aasialainenko ?

P.S. Bonuksena ranskaa fanittaville slam-helmi Seine-Saint-Denis, yllättävän koskettavan Grand Corps Malade -artistin tulkitsemana ! Taisin jo kerran mainostaa tätä, mutta se ei uusinnasta pahene, päinvastoin.


Le neuf-trois figurait encore dans les

news du jour, cette fois-ci pour une nouvelle étonnante : 300 000 euros pour améliorer les conditions d'accueil pour les demandeurs de titres de séjour à Bobigny !

Connaissant ces structures pour avoir fait partie des parias qui n'ont pas la chance de ressortissants européens (il y a longtemps...), des souvenirs fort désagréables surgissent.

Aiguillée vers le Centre d'accueil des Etrangers des non-européens de la Porte d'Aubervilliers, je m'y pointais la première fois comme une fleur en fin d'après-midi. Effrayée par les files d'attentes interminables, je finis par apprendre qu'il fallait arriver à 5h pour espérer passer le premier guichet, celui-ci fermant à midi.

Après avoir rassemblé mon courage et les papiers nécessaires pendant quelques jours, je pris le premier métro jusqu'à la Porte de la Chapelle et longea les maréchaux dans la nuit noire, craignant une agression à chaque moment.

Je fus le seul blanc dans la file et me sentis toute aussi misérable et sous-être humain que les autres. Arrivée au guichet tout juste avant la fermeture, on m'apprit que la liste fournie par la préfecture datait et qu'il me manquait des justificatifs. Rebelote.

Deuxième tour je réussis l'exploit et pus entrer pour faire la queue pour le guichet de niveau 2. Par ailleurs, dans la file d'attente je troquai un certain nombre de timbres et d'enveloppes aux malheureux qui les avaient oubliés... et à l'intérieur je continuai à faire mon Amélie Poulain en traduction anglais-français entre étudiantes japonaises et guichetiers parlant franco-français.

Inutile de préciser que même si j'avais eu un blog à l'époque, je n'aurais pas pu publier la moindre photo - j'ai failli me faire confisquer mon appareil et la pellicule, à peine dégainés.

Je vous épargne les détails pour la suite des manoeuvres pour le retrait du titre de séjour ainsi que pour son renouvellement tous les ans...

Depuis 2003 les ressortissants EU n'ont plus besoin du titre de séjour, mais il s'est avéré que les démarches administratives ne peuvent s'effectuer qu'en possession du document magique en question - et qu'en plus son obtention s'est humanisée pour les heureux "Européens".

D'ailleurs, ce qui avait le don de m'agacer le plus, c'était les Français qui en entendant mes déboires pour la carte de séjour s'exclamaient "ah mais oui, toi t'es pas européen". Et j'étais quoi avant, asiatique ou quoi ?


Des papas et des bottes / Isinpäivää ja saapikkaita

Minullakin on maailman paras isi kuten myös pligatsuilla (sekä sivutuotteena minulla maailman paras mies...) - joten isinpäivän kunniaksi iso pligaahali kaikille isille, ja omalleni eritoten !

Skype ja mese nettikameroineen ovat viime aikoina paikanneet hieman maantieteellisen etäisyyden haittoja ; pligaapojistakin on niin hauska istua kameran edessä, huidella Vaarille ja kirkua mahdollisimman kovaa "moi", että varmaan kuuluu perille asti.

Kun filmitähdet kyllästyvät poseeraukseen ja palaavat leikkiensä pariin, jatkan "filmaamista" näyttäen meneillä olevia puuhia samalla kun juttelen itse.

Päivän bonuksena Tunisiassa asuvan hyvän kaverini Lamian ja miehensä suunnittelemien kenkien (piilo)mainos : designerit pääsivät Tunislanuit.com -saitin tapahtumasivuille eivätkä voineet vastustaa kiusausta poseerata tuotteineen. Kuvassa Lamia ja punaiset saapikkaansa - norkoilen yksinoikeudella kuvarapoa sesongin kuumista malleista...

                        *   *   *

Pour la fête des Pères finlandaise, un énorme bisou pligastique aux papas. J'ai le meilleur papa du monde, même si celui de mes petits pligaa pourrait très bien revendiquer le titre aussi !

A coups de Skype et de Messenger, le webcam nous permet de réduire au moins virtuellement la distance qui nous sépare de la Finlande et des grands-parents.

Et quand les pligatsouilles se lassent de prêter aux conférences web, je me transforme en réalisateur avec webcam sur l'épaule et transmets leurs jeux, pendant que j'échange de news avec mes parents. Vive la techno.

En bonus du jour, ma copine Lamia - designers de chaussures avec son mari à Tunis - se sont fait capturer pour le site Tunislanuit.com ! N.B. Les bottes rouges de leur collection - j'escompte bien décrocher un reportage en exclusivité sur les modèles de la saison... Gardez un oeil ouvert !


Samedi férié embué / Huuruinen pyhälauantain blogitus

Lauantainen laajennettu tyttökerholounas huipentui vauvauutisten juhlintaan (onnea Nana ja Angela !!!) ; me ei-odottajat kilistelimme olan takaa jymyuutisten kunniaksi ja shoppailut kuten myös kuvarapot jäivät täten huteroiksi.

Lähes ainoaksi digimuistoksi tuli - kiitos Edithin - ikuistettua latinoraflan über-kitch pöytäliina jossa komeili jäätelöpalleroita, sekä puljun Corona-olutpulloista västätty kattokruunu. Tästä ei kierrätys parane !

Hulppea lounas koostui karahvista sangriaa, burritoista ja chileläisestä punkusta, jonka voimin suuntasimme sitten pikaisesti Boulevard Saint Germain -shoppailuparatiisiin, joka 1. maailmansodan muistopäivästä huolimatta pursuili auki olevia putiikkeja. Omaan haaviini tarttui kirahvikuvioinen mekko, jonka halusin pitää päälläni heti kuten teinishoppaaja konsanaan (ks eilinen teininaamiotumisharjoitus...) - ja Edith manasi kun ei ehtinyt ikuistamaan Miss Pligaata kaksin kerroin myyjän taiteillessa myymälävarassuojaa pois. Jäätte siis paitsi päivän huipentumasta !

Un post dans les vapeurs de bb-news du club de copines ! Notre déjeuner avec un club élargi fut arrosé en honneur de la future maman - par les non enceintes, et par la même occasion le reportage photo se trouva réduit à un service minimum.

Les seuls souvenirs digitaux furent la nappe en toile cirée kitchissime, avec des boules de glace du resto latino du Marché St Germain ainsi que leur lustre confectionné avec des bouteilles de Corona. Qui dit mieux en matière de recyclage ?

Le déjeuner se composait d'une carafe de sangria (terminée en un temps record), d'un assortiment de tapas, de burritos pollo et du casillero chilien, avant de nous diriger vers le paradis de shoppeuses boulevard Saint Germain. Malgré le jour férié, toutes les boutiques étaient ouvertes et j'ai succombé à la vue d'une robe motif girafe.

Je voulus la garder sur moi telle une ado (l'entraînement d'hier ayant déteint ?), mais Edith n'a (mal)heureusement pas eu le temps de dégainer son nouveau mobile ultrasophistiqué à temps pour immortaliser Miss Pligaa pliée en deux devant la caisse, pour se faire enlever l'antivol dans la nuque. Donc vous ratez la photo du jour ! (Ouf...)


Déguisée en ado et mode en général / Naamioituneena teiniksi ja muita muotijuttuja

Ca y est, c'est fait. Je me suis déguisée en ado aujourd'hui, avec un leggings marron, longueur corsaire que je portais sous une jupe Motivi ultracourte.

A peine habillée ce matin, je me sentais déjà bizarre devant la glace. Les pligaa m'ont pourtant convaincue de garder la tenue, en poussant des cris "maman t'es trop belle".

Bon, ils l'auraient dit même si j'avais été habillée en Deschiens, mais j'aime bien y croire. Dans le métro, pas de réactions - j'ai gardé mon imper long bien fermé. Dans le doute.

Arrivée au bureau, direct en réunion avec l'équipe. Une copine avec qui on avait déjà échangé sur le sujet remarque que je l'ai enfin osé. Auprès des autres, pas de remous. J'interprète cela comme une preuve de ma crédibilité - même un caleçon ne les surprend pas.

Car cet accessoire dont parlent tous les magazines féminins, il date bien des années 80 et il répondait au nom de "caleçon". Dans le temps, seul les Suisses romands appelaient ça un "leggings" - un comble de la plouquitude ! D'ailleurs, une Parisienne digne de ce nom prétendait ne pas comprendre si elle était confrontée à une appellation si vulgaire.

Et voilà que le leggings revient en force, plus personne ne l'appelle le caleçon - et les Parisiennes vous regardent de travers comme si l'on parlait d'un sous-vêtement masculin.

Je vous laisse méditer sur cela en contemplant les bons plans shopping de l'Internaute...




Se on tehty. Naamioiduin teiniksi tänään ja menin töihin kolmen vartin leggingsit jalassa, ultra lyhyen Motivi-minihameeni alla.

Tuskin olen pukenut asun päälleni aamulla,  kun epäilys valtaa minut. Peilikuvani takana pelleilevät pligaat vakuuttavat kumminkin "maman t'es trop belle" (äiti sä oot sikakaunis).

No, ne hokevat samaa, oli minulla päällä mitä tahansa - mutta tuommoiseen on aina kiva luottaa. =)

Metrossa en uskalla avata pitkää takkiani lainkaan, joten säästyn kanssamatkustajien katseilta. Epäilys kaivertaa kuitenkin mieltäni.

Töissä joudun päistikkaa palaveriin, ja hyvä kaverini jonka kanssa olimmekin keskustelleet naamiaisasusta huomaa että olen uskaltanut. Tunnustan että tunnen oloni oudoksi, ja tyttökaveri vakuuttaa sen olevan tottumuskysysymys.

Kukaan muu ei hätkähdäkään asustani - tulkitsen sen luottamuslauseeksi : minussa taitaa olla työkavereiden silmissä sen verran fashionistan vikaa etteivät järkyty moisesta.

Hassuinta asiassa on että 80-luvulla trikoot kulkivat Ranskassa nimellä "caleçon" (kalsarit), ja vain junttiuden perikuvina pidetyt sveitsinranskalaiset kutsuivat niitä leggingseiksi. Nyt villityksen levitessä kulovalkean tavoin, uutuudenviehätyksen nimissä niitä sanotaan leggingseiksi. Jos joku takapajuinen vahingossa lipsauttaa "caleçon"-sanan, muotitietoinen pariisitar ei ole ymmärtävinään.

Tämän metafilosofisen muotiblogituksen päätteeksi voitte ihailla l'Internaute-nettijulkaisun valitsemia muotivinkkejä...


Haamuilua ja kuuden sanan novelleja

[Des mises à jour fantômes pour cause d'ajouts dans la colonne ci-contre.]

                           


Haamupahoittelut sivupalkin linkkien päivityksen takia

Blogilistan pitäisi kyllä ottaa päivitystiedot rss-syötteestäni, mutta mutta. Joku mättää.

Ja koska kaikki tekosyyt ovat hyviä työnteon keskeyttämiseen, voinkin samalla testata kuuden sanan novelleja, joita jo viliseekin blogistanissa. Muutama aihe olalta heitettynä, konttorin uumenissa ei juuri juttu lennä :

AAMUTUNNELMA :
Sumuinen pyöräparkki, kosteat ilmaislehdet telineessä. Syksyistä.

ADDIKTIOTA :
Blogitaukoilija repii hiuksiaan. Missä inspiraatio; lukijat ?

AJANKOHTAISTA :
Suloinen näläntunne aterian odottaessa. Salaattibaari, crumble...

Ja viimeisestä lienee helposti arvattavan minne nyt livistän...  =P

(u-blogin kuuden sanan novelli ja motto voisi olla "Yhtä korjatessa kolme muuta menee poskelleen" ; remppaan kotona illalla tuplaantuneen Flickr-lätkän ja SiteMeterin sekoilut...)


Lundi cata ? / Maanantai-morkkis mukamas

Voiko viikko alkaa kamalammin : palelee, on sumua, loma on loppu, duunissa on tapahtunut teknisiä katastrofeja - ja on maanantai.

Sisäinen yltiöoptimistini vikisee vastaan : blogilistalla sadan tilaajan raja rikkoutui (hip hip pligaa !!!), oli kiva loma, flunssa alkaa olla ohi, yksi Cabaret-musikaalin soittajista on tullut kommentoimaan blogiini ja varastossa on läjä hulppeita kuvia.

Voisi asiat olla hullumminkin, vaikka mieltä kaivertaa duunin teknisten kammotusten lisäksi La Rochellessa kokemamme sähkökatkos. Ei siksi että olisi haitannut, kun olimme kerrankin ajoissa nukkumassa (blogitauosta on jotain hyötyäkin !), mutta moisia tulee varmaan uudelleen. Kauhistuttavaa tiedostaa miten huterossa sähkönjakelu ja muut ns modernit palvelut ovat, ja miten riippuvaisia me niistä olemme.

Miehen kanssa päätettiin että kotona on oltava aina :

- motti polttopuita takkaan ;
- kuuden pullon pakki pullovettä ;
- fillarit liikkumista varten ;
- kynttilöitä ja pattereita

... ihan vaan varmuuden vuoksi.

P.S. Ja tämän sivun osoitteen voi takoa korsoraattoriin saadakseen sensuroimattoman version... toimii melkein ranskaksikin ! =)

Quel début pour la semaine : ça caille, y'a du brouillard, les vacances sont finies, des soucis techniques au bureau - et on est lundi !

Mais mon optimiste intérieur émet de petits bruits e protestation : j'ai dépassé les cent abonnés sur la Blogilista (vive le Blogistan !), les vacances furent extra, un musicien de la comédie musicale Cabaret est venu commenter (malgré les dysfonctionnements) et j'ai une tonne de photos à partager.

Donc, les choses pourraient être bien pires. Même si, outre les cata technologiques au bureau, la panne d'électricité du WE subie à La Rochelle me tracasse. Pas qu'elle nous ait incommodé, mais parce qu'elle est révélatrice de notre dépendance au "confort moderne" et notamment à l'électricité. De tels incidents risquent de se reproduire à nouveau, et le système en place paraît bien fragile pour faire face aux imprévus.

Nous avons donc décrété qu'il fallait avoir en permanence chez soi :

- une stère de bois de chauffe ;
- un pack d'eau de source ;
- des vélos pour se déplacer ;
- des bougies et des piles

... juste au cas où.