« avril 2007 | Accueil | juin 2007 »

Gimmick of ze day : PollDaddy

Innostuin taas kokeilemaan uutta mielipideluotainta ja tällä kertaa kokeiluni kohteena on PollDaddy, mistä löytyy kauan kaipaamani mahdollisuus rukstata useampi vastaus samaan kysmykseen.

Etusivun hulppean grafiikan nakittamana tein heti omani, mutta valmiina tyrkyllä olevissa malleissa ei ollutkaan aivan sitä mitä kuvittelin, mutta kertokaapa ollaanko samoilla linjoilla blogitusaiheitten suhteen...




Et le même en français : encore un test de gadget de sondage, cette fois-ci permettant les choix multiples pour une même question. A vous de jouer :



A l'aide dans mon armoire ! / Auta mimmiä vaatekaapissa

Yllättäen lähdemmekin viikonlopunviettoon taas meren rannalle, ja paikanpäällä meitä odottavat tuttavien huimat 10v-hääjuhlat. Nippa nappa ehdin kampaajalle juurihoitoon ja ehkä lyhentämäänkin kutrejani, mutta asuvalinta jää auttamattomasti oman vaatekaapin varaan.

Tunnetusti kaikkien mimmien vaatekomerot ovat tupaten täynnä, muttei niistä ikinä löydä mitään päällepantavaa. APUA !

Vasemmalta oikealle : etnisillä kukkakuvioilla höystetty rimpsureunainen kesämekko ohuilla olkaimilla ; gsus-merkkinen essumekko - synttärilahja vanhemmiltani ; Ivana Helsinki -klassikkohame tyttökerho-kuosilla, jonkun ruskean topin kanssa ; leopardikuvioinen mekko, ostettu joululomalla paniikissa iltamenoa varten muttei kertaakaan käytetty ; vehreän vihreä keijukaishelmainen kesäleninki. (Miksei leninki-sanaa enää käytetä ? Minusta tuohon sopii juuri vanhanaikaisen oloinen sanonta, kadonneen maailman kaihoa...)

Nonni, mikä siis ?!

Finalement un départ en WE quand même - avec une fête de 10 ans de mariage sur place ! J'ai tout juste le temps de filer soigner mes racines chez le coiffeur, avec éventuellement une petite coupe, mais hélas pas de shopping pour une nouvelle tenue donc je dois me tourner vers mon armoire, pleine à craquer mais où il n'y a jamais rien. Syndrôme classique d'une shoppeuse qui se respecte. A l'aide !

De gauche à droite : une petite robe d'été aux motifs ethniques et bretelles baguettes ; une robe-tablier gsus d'une boutique branchée de Helsinki ; une jupe d'Ivana Helsinki, fleuron du design finlandais ; une robe léopard achetée dans un mouvement de panique à Noël mais jamais portée ; une robe verte avec des pans dignes de fée.

Alors ?!


Visitez notre salon / Vierailu meidän olohuoneessa

Salon2Ranskalaisen l'Internaute-nettijulkaisun sisustussivujen innostamana ajattelin tehdä juttua meidänkin kodistamme.

Lauantaina olin juuri raivannut lasten lelut pois alta  jotta pääsisin imuroimaan heidän uinuessaan pahaa-aavistamattomina päiväunilla, enkä voinut vastustaa kiusausta napsia paria kuvaa tämänhetkisestä olohuoneen sisustuksestamme.

Keskellä päivää oli niin pimeää että piti laittaa valot päälle. Sadekuuro rojahti niskaan pienen hetken kuluttua, mutta siinä olikin hyvä tekosyy sytyttää koristevalotkin.

Olohuoneen puolella katossa killuu rautainen Arizona Dream -kalamme, ja ruokapöydän päällä takorautainen kynttelikkö joka sai juuri uuden kesäisen perhos-dekon. Takaoikealla jääkaapin piilottavan pylvään päällä on asparagus-kasvi, joka rönsyilee aivan kuin saisi tarpeeksi vettä... Pyöreä punainen matto on poikien lempipaikka, ja ruokapöytää suojaa Maija Isolan kelta-oranssi Appelsiini-vahaliina.

Seuraavassa osassa "uusi puoli" eli pari porrasta alempana sijaitseva siipi oranssine seinineen ja suurine ikkunaovineen !

Inspirée par les pages déco de l'Internaute, j'ai décidé d'exhiber notre salon ici.

Samedi après avoir rangé tous les jouets et autres décorations éphémères pour passer l'aspirateur, je n'ai pu résister à la tentation d'immortaliser notre salon dans sa version actuelle.

En plein jour juste avant une averse la lumière manquait - une excellente excuse pour allumer les guirlandes !

Au plafond côté salon, notre poisson en fer Arizona Dream de chez Cèdre Rouge ; côté salle à manger le lustre bougeoir en fer forgé. Au-dessus de la colonne qui masque le frigo, un asparagus qui se plaît défiant tous les aléas d'un arrosage irrégulier, au sol un épais tapis rouge rond - l'endroit préféré des enfants et pour protéger la table en bois exotique, une toile cirée Marimekko, avec un motif "oranges" dessiné par Maija Isola dans les années 50.

Au prochain épisode, découvrez l'extension avec ses grandes baies vitrées et son mur rouge ocre...


Solidarité partielle / Osittaista solidaarisuutta

Ranskassa oli taas kulttuurikummajaispäivä : aiemminkin olen marissut asian epäloogisuutta, mutta vuosi vuodelta epäkohdat tuntuvat korostuvan. Kannatan solidaarisuutta, mutta eikö jo työntekijöitten pitäisi olla keskenään solidaarisia alkajaisiksi ?!

Aamulla olin perheestä ainoa joka raahautui kaatosateessa ulos ja duuniin ; pojilla ei ollut koulua ja miehelläkin oli lomaa. Metrossa junia meni pyhäpäivän tiheydellä eli tungos oli sen mukaista ; posti oli kiinni ja muutkin virastot pysyivät visusti suljettuina.

Minäkin voisin tehdä ne minuutti viiskytä rapiaa per päivä jos saisin helluntai-maanantaina lomapäivän. (Kuka muuten tuommoista uskoo ? Ei meidän johtoporras ainakaan...)

Olisivat edes valinneet jonkun typerän marraskuun juhlapyhän lopetettavaksi ; silloin on kuitenkin kurja ilma eikä tee mieli tehdä mitään - miksi juuri se ainoa joka osui aina sopivasti maanantaiksi ?

Mur.

Encore une curiosité française la journée solidarité du lundi de Pentecôte.

J'ai déjà marmonné a propos (mais uniquement en finnois ; hé oui, rendez-vous compte que ce blog ne fut pas toujours bilingue !) et trouve que les disparités s'accentuent d'une année à l'autre.

Ce matin j'étais la seule à quitter la maison sous les trombes d'eau pour aller bosser. Les garçons n'avaient pas école, et le chef de bande avait un jour férié, LUI (merci les syndicats).

Le métro fonctionnait comme un dimanche, donc même pas possible de profiter d'une baisse de fréquentation pour bouquiner tranquillement assise dans une rame à moitié vide. Au contraire, c'était bien bondé. De surcroît, en voulant poster des photos je me suis cassée le nez sur le rideau de fer de la Poste - décidemment, y'a qu'moi qui bosse !

Chiche ; moi aussi je suis d'accord pour faire les une minute cinquante et des brouettes par jour toute l'année pour avoir congé le lundi de Pentecôte, comme à la SNCF. Hélas, notre direction est moins dupe et n'avalera jamais un truc pareil. D'ailleurs le concept fait bien rire mes compatriotes.

Vivement demain.


Tom 3 ans bis / Tom 3 vee uusinta

TomTom juhli "virallisesti" 3v-päiviään aivan yhtä kamalassa kaatosateessa kuin viime sunnuntainakin. Vettä tuli kuin aisaa ja lahjoja sitäkin enemmän. Pienten bilettäjien hyväntuulisuus ei ollut kelistä moksiskaan ja tunnelma hipoi kattoon ripustettua rekvisiittaa.

Pienimmät bailaajat olivat muutaman kuukauden vanhoja ja isoin esiteini, mutta ikäero ei haitannut, päinvastoin. Jules oli haltioissaan vauvamimmeistä Deelia ja Lou, kun taas Tom riehaantui isojen kundien seurasta rökittäen ja pompotuttaen niitä häikäilemättä päivänsankarin etuoikeudella.

La fête officielle des trois ans de Tom fut toute aussi pluvieuse que la première : malgré le temps la bonne humeur de petits invités était irrésistible et le déluge de cadeaux dépassa largement celui qui s'abattait sur le jardin...


Tsirp tsirp tipu tipu tipu...

Veljeni Antti piirtää Soodaan Pulut-sarjakuvaa. Stripit olivat telakalla muutaman kuukauden, mutta nyt on taas ilmestynyt uutta ! Äkkiä lukemaan tammikuusta lähtien jotta pääsee juonesta jyvälle... (tässä eka strippi)

Oiva sekoitus Larson-kyniikkaa ja Aardman-huumoria ?!

Mon frère Antti dessine une BD "Les Pigeons", qui reprend sa publication sur un site de zjeuns finlandais Sooda.

Humour noir et regard complice, mélange de Larson et des animations Aardman ?!


Am stram bobo / Puh pah blogista pois

Viluttaa aivan sairaasti. Käytyäni aamulla lääkärillä jolta ropsahti antibiootit poikineen ja sairasloma koko viikoksi, olin koko iltapäivän peiton alla täysissä pukeissa ja paleli aina vaan. Tropit auttaa hieman mutta roikun sitkeästi 39°C korvilla. Ansaittu saikku, ei ainakaan huono omatunto.

Edellisestä kerrasta on varmaan yli kaksikin vuotta, olen aina raahautunut duunin puolikuolleenakin. Sitä typerää suomalaista sisua. 19 vuotta luterilaisuutta hanavedessä (käsite © Anna-Jo) jättää jälkensä.

Je grelotte. Après la visite chez le médecin ce matin, je suis repartie avec un arrêt maladie jusqu'à vendredi et des tonnes d'antibios etc. Toute habillée sous ma couette, impossible de me réchauffer, je continue à graviter au-delà de 39°C.

Au moins je n'ai pas mauvaise conscience, vu mon état l'arrêt est totalement justifié. Normalement je me traîne au bureau même agonisant à l'article de la mort - 19 ans de ce foutu protestantisme au robinet laisse forcément des traces...

Rips räps rix...


Onko kukaan vielä ehtinyt maistamaan näitä ? Rips ruis-chipsejä valkosipulin, juuston tai salamin makuisina. Miksei tätä ole keksitty jo aiemmin ? Kuulemma Stockmann ja Valintatalo myy - kertokaa jos löydätte, miltä maistuu.

Oli paljon polemiikkiä ranskalaisten epäterveellisistä välipalatavoista, ja Suomi kunnostautuukin sillä saralla syöttämällä lapsille tummaa leipää juustolla ja kurkulla, tai peräti niitä raivo-eksoottisia (!) lanttupaloja.

Mutta toisaalta, ranskalaiset vieraani ovat aina ihmetelleet miksei tämä terveellistä välipalaa syövä kansa noudata samaa linjaa aterioilla ? Vihanneksia ei juuri näy, ja joka päivä vihersalaattia syövä mieheni on eksyksissä kotimaisessa perunamaailmassa.

Sama pätee ravintoloissa ; kaikki ruuat tuppaavat olemaan rasvaisissa kastikkeissa, kermaa ja voita säästämättä, suolasta tinkimättä.

Jo aivan pikkuvauvoilla on eroja ruokavaloissa : kiinteät aloitetaan Suomessa perunalla tai ehkä porkkanalla, kun taas Ranskassa juurekset eivät ole suosittuja (nitraatti- tms pitoisuutensa takia) ja epelit tutustuvat soseisiin vihreitten papujen tai kesäkurpitsan merkeissä.

Tämän tiimoilla oli mielenkiintoista poimia kummastakin kulttuurista vauvoilleni omaan makuuni sopivat käytännöt : vihreitä vihannessoseita ranskalaisittain, mutta suomalaisittain vältin kiiviä ja hunajaa tai mansikkaa ihan pienille. Sinihomejuustoa sen sijaan molemmat ovat syöneet alle vuoden ikäisestä, ja pikkuisen tuliset curry-kanankoivetkin menivät - puhumattakaan suuresta herkusta nêm eli friteeratut kevätrullat nuoc mam -marinadilla. Poikien serkkutyttö jopa juo sitä dippikupista sinällään !

©Wikipedia

 

Ci-dessous un de mes articles (EDIT : article finalement traduit !) a suscité une discussion très animée autour des goûters français : pain au chocolat, biscuits, sirops et jus bourrés de sucre scandalisent les Finlandais qui donnent à leurs bambins plutôt du pain avec fromage et concombre, des yaourts voire - furieusement exotique - un morceau de rutabaga alias chou-navet à croquer. En-cas souvent pratiqué également à l'école, au plus grand étonnement des étrangers.


 

En même temps, ce peuple si politiquement correct pour le goûter change de cap pour les repas - quand il y en a, le grignotage devenant un fléau national. Au menu pas ou peu de légumes ; mon mari qui affectionne la salade verte à chaque repas se sent perdu dans cette jungle à base de patates. Même topo aux restaurants, les plats étant le plus souvent accompagnés de sauces épaisses riches en crème, beurre et sel.

 

Dès tout petit les différences donnent le ton : contrairement aux purées de haricots verts ou de courgette en France, les petits Finlandais commencent leur diversification par les pommes de terres et les carottes (il me semble que cette dernière est déconseillée pour sa teneur en nitrate ?).

 

A la lumière de ceci, il était d'autant plus intéressant de pouvoir piocher dans les deux cultures pour nourrir mes deux bébés : purées vertes mais pas de kiwi, ni miel ou fraise trop jeune, réputés allergènes et bannis en Finlande. Par contre, le bleu en général et le Saint-Agur en particulier figure parmi les préférés des garçons, découvert bien avant leur un an - tout comme les pilons de poulet au curry, sans parler des nêms et le nuoc-mâm que la petite cousine affectionne au point de le boire !

J'ai découvert qu'un entrepreneur finlandais venait de lancer les chips au seigle, aux parfums ail, salami et fromage. Pourquoi diable n'y avoir pas pensé plus tôt, dans un pays où le pain blanc est un péché et la diversité des pains spéciaux épate toujours alors qu'il n'y a pas de boulangeries. Un paradoxe pour un Parisien habitué à ses boulangeries tous les dix mètres - en alternance avec les pharmacies...


Tom 3 ans / Tom 3 vee

Alkusoittoa kuopuksen 3v-juhlille tänään hulppeassa suomalaisseurassa ; seuraavat kemut ensi sunnuntaina ! Poseeraus juhlapöydässä aloitettiin jo hyvissä ajoin ennen kutsuvieraitten saapumista, ja kynttilöitten puhallus on hienosti hallussa pikkuveijarilla.

Ilma oli vain aivan kammo ; satoi kaatamalla aamusta iltaan emmekä voineet ajatellakaan grillaamista, mutta curry-marinoidut possut paistuivat pannussa ja söimme ne Edithin tuoman herkullisen kreikkalaisen perunasalaatin kanssa. Naperot popsivat aperitiivi-vihannesten lisäksi sujuvasti nakkeja ja ranskiksia, ja kaikkosivat pöydästä lahjojen kimppuun.

Lahjat olivat kummallista kyllä hyvin Cars-väritteisiä, ja radiopuhelimet* sekä okran sävyinen automatto ovat pop !

Une première fête pour les 3 ans du miniman en compagnie de Finlandais : la prochaine fête dimanche prochain !

Nous avons pu tester la pose à table bien avant l'arrivée des invités et le héros du jour maîtrise également les bougies à merveille.

La pluie discontinue nous a obligé à transformer le repas bbq en porc au curry poêlé, accompagné de l'excellentissime salade de pommes de terre à la greque d'Edith.

Les cadeaux étaient étrangement aux couleurs des Cars : un tapis de jeux aux tons ocre et des talkies-walkies* qui donnaient des dialogues très prometteurs dès ce soir :

- Tu m'entends là ?
- Wiiiiiiiiii !
- Mais non il est éteint. Allume !
- Wiiiiiiiiii.
- Plus fort. Tu m'entends ????
- Wiiiiiii.
- T'appuies sur le bouton.
- Wiiiiii.
- Non à gauche !!!!!!!!!!!!!!! Tu m'entends là ?
- Wiiiiiiiiii !
- Tu m'entends là ?
- Wiiiiiiiiii !
- Tu m'entends là ?
- Wiiiiiiiiii !
- Tu m'entends là ?
- Wiiiiiiiiii !
- Tu m'entends là ?
- Wiiiiiiiiii !
- Tu m'entends là ?
- Wiiiiiiiiii !
- Tu m'entends là ?
- Wiiiiiiiiii !

* Le mot talkie-walkie reste un éternelle casse-tête pour moi : après qu'une amie américaine ait éclaté de rire en m'entendant dire la chose à l'envers, je sais que ce n'est pas dans le même ordre en français et en anglais... mais lequel est le lequel ?

Merci TV5 :

talkie-walkie, pl.talkies-walkies
(nom masculin)
Petit appareil émetteur-récepteur de radio, qui permet de communiquer à de faibles distances.

talkie-walkie
(nom masculin)
walkie-talkie.

Walkie-talkie -sana aiheuttaa minulle ikuista päänsärkyä : siitä lähtien kun amerikkalainen ystävä räjähti nauramaan sanottuani sen väärin päin, tiedän että ranskaksi ja englanniksi se sanotaan eri järjestyksessä... mutta kumpia päin kullakin ? Yllä linkit TV5-sanakirjan määritelmiin : englanniksi walkie-talkie ; ranskaksi talkie-walkie ! Nyt vain pitäisi muistaa se...


Sous le soleil de Paris / Pariisin auringon alla

(Otsikko viittaa Jennin blogiin, täällä siis oikeasti sataa taas...)

Jenni Provencen auringon alla heitti oivan jutun ranskalaisesta arjesta, ja vilkkaasta kommentoinnista irtosi monenmoista ajateltavaa ja hykerryttäviä huomioita. Vertailtiin muun muassa asuntojen kokoja, keittiöpyyhekäytäntöjä sekä lasten välipalatottumuksia, ruokailuja ja ravintolakäyttäytymistä sivuten.

Itse jo yli puolet elämästäni ulkomailla viettäneenä jotkut suomalaisia ihmetyttävät asiat ovat tulleet itsestäänselvyyksiksi, ja tekee hyvää lukea miten "aito" suomalainen reagoi täkäläisiin tapoihin ja tottumuksiin.

Tällaiset havahduttavat huomaamaan miten auttamattomasti olen ranskalaistunut. Asiaa kuvaa erinomaisesti esimerkiksi se miten tilanteen mukaan toitotan milloin minkäkin kulttuurin parempia puolia, kuten myös hyvin "me" ja "ne" -sanojen käyttö miten parhaiten kullakin hetkellä haluan. Olen sujuvasti välillä lainkuuliainen ja järjestystä rakastava pohjoismaalainen, ja seuraavassa mutkassa pyörrän puolustamaan periranskalaisia arvoja ja paheksumaan tiukkapipoisuutta ja joustamattomuutta.

Kommenteista paistoi läpi myös paljon kotimaisten käsityksiä ranskalaisista ja heidän tavoistaan. Yleisesti kuvitellaan Ranskassa tehtävän lyhyempää työpäivää kuin Suomessa, mm 2-tuntisen lounaan takia, vaikka todellisuudessa se on yleensä tunnin ja sillä ehtii nippa nappa pikashoppailemaan tai urheilemaan...

Myös ranskalaisten hygienia tuntuu olevan kovin kyseenalaisessa maineessa, ja joku ilkeä japanilainen onkin tokaissut että "ranskalaiset parfymoivat itsensä, japanilaiset peseytyvät" ! Alkuvuosiltani jäi erityisesti mieleen suuren aikakauslehden tutkimus jossa paikalliset ilmoittivat mm kuinka monta tuubia hammastahnaa käyttävät vuodessa - ja sitä verrattiin myyntilukuihin. Loppukaneettina komeili että joko kansa vaeltaa suurina joukkoina ostamaan tahnansa Belgiasta... tai ovat vain "likaisia valehtelijoita" (sales menteurs). Ehkä liioiteltua, mutta tämä mielikuva iskostui minulle - onneksi ystävät ovat kumonneet monenmoisia harhaluuloja.

Esikoista odotellessa aloin surffailla kotimaisilla keskustelupalstoilla, koska tietyt asenteet adoptiomaassani kummastuttivat ja halusin noudattaa ainakin osittain kotimaisia tapoja. Kohtalokaverille Edithille kerroin hysteerisesti hihitellen miten ranskalaisessa lehdessä mainostettiin terveellistä välipalaa : pätkä vitivalkoista patonkia ja sinne sisälle rivi suklaalevystä !!! Noh, kai se terveellisempää on kuin rasvainen voitaikinainen pain au chocolat.

Etukäteen tietämättömänä tiukkapipoisena kailotin että meillä ei sitten syödä mössöjä kello neljä iltapäivällä, mutta minkäs teet, lapsi huomaa viimeistään koulukaverien kanssa muilla olevan sokerisia mehuja ja suklaakeksejä ym kivaa, eli juustovoileipä ei tule kuuloonkaan. Lanttupalasta laukussa rapsahtaisi vähintäänkin kutsu johtajan kansliaan.

Puhuttelevin oli kommentti jossa pohdittiin suomalaisen (yliampuvan) hygienian ja allergioiden määrän syy-seuraus -suhdetta. Miksi todella Suomessa on niin paljon allergioita ja paljon saastuneemmassa Ranskassa ei juuri lainkaan ?

(Le titre est un clin d'oeil au blog "Sous le ciel de Provence" de Jenni, une Finlandaise dans le Midi à l'origine de la discussion qui m'a inspirée le post ci-dessous... je ne prétends en aucun cas qu'il ferait particulièrement beau en ce moment à Paris !)


Une co-bloggeuse finlandaise du sud de la France a écrit un article fort intéressant sur le quotidien en France et les points de discorde qui l'interpellent en tant que Finlandaise, avec des observations pointues et interrogations pertinentes. Des comparaisons qui ont provoqué une avalanche de commentaires passionnés et passionnants, allant d'expats aux Finlandais de Finlande en passant par tout ce qui se trouve entre les deux eaux.


Rien n'est épargné : l'aversion des Français pour se laver les mains, les pratiques de torchons et d'éponges vs essuie-tout, le partage de la note au restaurant et les tournées aux bars, les goûters des enfants au Nutella et autre cochonneries...


Tout ceci me rappelle à quel point je suis intégrée et parisienne. Même si je pratique couramment le côté civique et obéissant des Nordique, l'instant d'après je me transforme en défenseur de valeurs françaises, de l'orthographe et des accents ou autres clés de voûte de mon pays d'adoption. Je cultive également les "nous" et "eux" selon le contexte : "nous en Finlande on a un système éducatif excellent" ; "les Finlandais et leurs habitudes alimentaires"...


Dans les commentaires, tant chez Jenni que chez moi, on peut constater les préjugés des Nordiques vis-à-vis des latins : l'heure de déjeuner dure 2h mais la journée au bureau est bien plus courte qu'en Finlande, les Français ne savent pas faire la différence entre un torchon et une serviette pour s'essuyer les mains, ils utilisent des éponges ce qui est réputé pas très hygiénique.


De mes premières années en France j'ai gardé le souvenir d'une étude de Nouvel Obs sur la propreté des Français : les personnes interrogées déclaraient utiliser plusieurs tubes de dentifrice par an, alors que les statistiques de ventes contredisaient cela. En conclusion, le magazine avançait l'hypothèse d'achats groupés en Belgique... et traitait les Français de sales menteurs ! Très caricatural, mais le cerveau humain retient des infos fortement imagées.


Un goûter "sain et équilibré" venté par un magazine français consistait à mettre des morceaux de chocolat à l'intérieur de la baguette. Certes mieux qu'un pain au chocolat gras mais bon...


Me croyant au-dessus de tout cela, j'avais déclaré que les miens mangeraient comme de petits Finlandais, mais c'était sans compter avec l'influence des camarades.


Le point qui m'interpellait le plus dans les commentaires, était la cause à effet entre hygiène poussée à l'extrême et le taux élevé d'allergiques en Finlande. Comment en effet se fait-il que la Finlande où l'air est pur compte bien plus d'allergiques que la France avec son air pollué ?


Chaîne hi-fi à la poub / Stereot roskiin

Nyt on Harman Kardon tempaissut ja tehnyt sen mistä moni uneksii : telakan ämpärille josta lähtee 120w (rms) teho. Terveisiä naapurille...

Ihmetys tosin maksaa mannaa, 350 egen tienoilla - nyyh. Mutta se toimii pattereilla (jopa 18h !) tai verkkovirralla, puuttuu vain radio ja cd-soitin.

Olen valmis testaamaan härvilää koska vain ja ylistämään sitä blogissa ! Kama tänne vain !!!

J'en ai rêvé, Harman Kardon l'a fait. Une station mp3 qui sort un respectable 120w (rms) - adieu la bonne vieille chaîne mochissime.

Mais la petite merveille coûte tout de même 350 € ; compensé par son autonomie sur piles allant jusqu'à 18h (!) ou fonctionnant sur secteur. Il ne manque plus que la radio FM et un lecteur cd...

Je me porte volontaire pour tester !!! Hep par ici le matos.


De charmantes bulles / Huiman kupliva viikonloppu

Kaverimme löytämä gîte de France loma-asunto Champagnen alueella paljastui ylivedoksi valinnaksi. Aidon tunnelmallinen kalkkikivirakennus omistajien taloa vastapäätä oli hurmaava, pihanurmikolla oli pilvin pimein käytettävissä talon nuoren herran (4v) menopelejä traktorista skootteriin, liukumäkiä ja keinuja unohtamatta.

Lähistöllä oli Nigloland-huvipuisto jonka vimpaimet sopivat kuin nyrkki silmään minivierailijoille, ja tihkusateesta huolimatta koeajoimme suurimman osan härveleistä vaihtelevalla kokoonpanolla. Mainittakoon että Tom kunnostautui hinkumalla jopa hurjasti keikkuvaan kuumailmapallojen muodostamaan pyörivään kapistukseen ja hihkui riemusta Jean-Marcin vieressä, isoveljen taivastellessa menoa jalat vankasti maan kamaralla isänsä käsikynkässä.

Vierailun huippukohtana omistaja tutustutti meidät shamppanjatilaansa Vuille de la Sagne ; saimme aimo annoksen paitsi yleistietoa alueen olosuhteista sekä itse kuplien valmistuksen kiemuroista, myös maistiaisia ja tuliaislahjana pullon tilan tuotantoa !

Näin huippuystävälliseen paikkaan voisi mennä uudestaankin : keittiöstä löytyi peruselintarvikkeitten lisäksi kaakaota, luomuomenamehua, iso laatikollinen karkkeja lapsille... ja vaikkei sää sallinut grillausta ulkona, vanha jättimäinen takka ajoi saman asian ja nautimme joka ilta hulppeat grilliateriat kotoisan takkatulen tunnelmallisessa hehkussa.

Le gîte dégoté par notre copine dans la région de Champagne pour passer le long WE du 8 mai s'avéra un excellent choix ! Un bâtiment typique de pierres de calcaire du coin avec une multitude de jouets pour les enfants dans le jardin nous ont ravis dès l'arrivée.

Le parc d'attraction Nigloland non loin de là correspondait parfaitement à nos petits visiteurs, et malgré la fine pluie nous avons réussi à tester la majorité des engins, avec un équipage différent à chaque fois. Mention spéciale à Tom qui tenait à nous accompagner dans les mini-montgolfières tournant assez vite à l'instar d'une grande roue. Il poussait de petits cris de joie pendant que le grand frère l'observait dubitativement sur le plancher des vaches.

Le propriétaire du gîte nous a fait visiter son domaine Vuille de la Sagne  : outre une bonne dose d'infos sur la région et la viticulture avec ses méandres, nous avons pu déguster le breuvage magique et admirer les bouteilles en cours de fabrication dans la cave.

Un accueil fort sympathique, un cadre idyllique à souhait et une prestation de gîte au-delà de nos attentes avec de petites intentions charmantes tels que la bouteille de champagne en guise de cadeau de bienvenu, une boîte de bonbons destinée aux petits, chaîne-hifi et tv avec dvd's à disposition... et surtout l'ambiance du gîte, avec la grande cheminée qui nous permit les soirées bbq en intérieur malgré le temps maussade.


Pligaa WE @ PligaaMobile (vox)

Piskuinen viikonloppuvilkutus vain tiedottaakseni että lähdemme Champagne-alueelle pitkää viikonloppua viettämään huomenna heti vaalitoimistojen päästettyä jengin ranskikset uurnille. Kuplivaa menoamme voi seurata mobiiliblogissa :

                                                         PligaaMobile !

Nous partons dans le Champagne dès que les électeurs de la bande auront voté. Rdv sur le moblog mentionné ci-dessus pour suivre nos aventures à bulles...


Quatre anniversaires et un enterrement / Neljät syntymäpäivät ja yhdet hautajaiset

Keväinen kalenterimme on tupaten täynnä tapahtumia : esikoisen 5v-synttärit, omani, hyvän kaverin Pifoun pyöreät kemut ja kuopuksen tulevat kolmevuotispäivät.

Kuten otsikon leffaviittauksesta voi arvata, kaiken juhlahumun keskellä surullinen uutinen pysähdytti karusti : ystävän hautajaiset ovat rankat, varsinkin kun pienet lapset jäävät yksin äitinsä kanssa. Legendaarisen Père Lachaise -hautausmaan tunnelma puhutteli kahta enemmän, ja krematorion muistotilaisuus oli riipivän koskettava.

Mitä merkitystä on vaaleilla tai muulla maallisella, kun ystävä menee pois ? Joskus tekee hyvää pistää asiat tärkeysjärjestykseen ja miettiä mikä on todella tärkeää. Täytyy oppia elämään tässä hetkessä ja nauttia pienistä asioista. Carpe diem.

Au revoir Slim.


Photos : ©Antti 2001

Notre agenda du printemps regorge d'événements : les 5 ans du grand, mon anniv, celui de notre pote Pifou et les 3 ans du petit à venir en mai.

Comme le titre le laisse deviner, comme dans le film au milieu de toutes les festivités nous fûmes brutalement ramenés à la dure réalité. Enterrer un ami est très dur, surtout quand de petits restent seuls avec leur mère. L'ambiance du légendaire cimetière Père Lachaise ainsi que les textes et les musiques reflétant les choix de notre ami rendaient l'atmosphère d'autant plus émouvant.

Quelle importance ont les élections et tout le reste quand un ami disparaît ? Des fois il faut revoir ses priorités et profiter du moment présent, avec ses petits bonheurs. Carpe diem.

Au revoir Slim.


Match nul ? / Nolla-nolla ?

Eilisen kaksintaistelutantereen pölyjen laskeuduttua hiukan julkistan oman pienen sekavan tilinpäätökseni asiasta ; yrittäen olla kuitenkin (suht) puolueeton, toisin kuin kaikki mediat jotka alkavat käydä hermoilleni !

Kumma tosiaan ettei näin isosta maasta tunnu löytyvän neutraalia lehtijuttua aiheesta : ostin Le Monden mutta siinäkin paistoi monesta jutusta läpi kirjoittajan omat sympatiat toisen ehdokkaan hyväksi.

Suurin pettymykseni paljastui kuitenkin vasta tänä aamuna kun blogosfääriä selatessani huomasin mm satiirilehti Mariannen julkaisseen bloggaaja Christophe Caronin tekemän bullshit bingon pressanvaaliversion - olisin voinut pelata ja täten pysyä hereillä koko mittelyn ajan :

Alla muutama epäkohta joka kiinnitti erityisesti huomioni taistelun tuiskeessa - nippelitietoa sekä Tärkeitä Asioita, sulassa sekaannuksessa kuten ohjelman hengessä kuului.

Ségo haluaa tehdä koulun pakolliseksi 3v lähtien. Kuopuksemme kyllä aloitti itse koulutiensä 2v, mutta ainoastaan kinuttuaan itse sinne ja saatuaan lottovoiton eli paikan pikkuruisten luokalta. Minusta vanhempien kuitenkin tulisi saada valita ; nykyinen systeemi jossa 3v lähtien taataan paikka halukkaille on mielestäni sopiva. Ja jos joku muistaa PISA-tutkimuksen tulokset, ei Suomen koululaisten "myöhästynyt" lähtö haittaa, päinvastoin...

Sarko ylläpitäisi maan ydinvoimalat ja meneillä olevat hankkeet eikä tunnu omaavan kovinkaan pitkälle mietittyä uusiutuvien energioiden suunnitelmaa. Verohelpotuksia lupaillaan, mutta nyt on tosi kyseessä ja tarvittaisiin suuria tekoja. Ja sassiin.

Ségo puolestaan vaati että naispuoliset santarmit saatetaisiin kotiin myöhään yöllä, viime viikon kahteen agressioon viitaten. Palkataan lisää poliisivoimia ? Aika outo heitto, vaikutti spontaanin harkitsemattomalta. (Pligaapomo virnuili siihen että asia selviää ellei enää palkata naispuolisia santarmeja... EDIT : niille jotka eivät tunne persoonaa mainittakoon ettei hän ole lainkaan macho vaan kyseessä oli hervoton huuli...) Lisää nippelimokia laskettiin kilvan ydinvoiman tiimoilla : Sarko luuli EPR-voimaloitten olevan 4. sukupolven reaktoreita ja ydinvoiman osan olevan maan sähköntuotannonnosta 50% ; Ségo taas väitti sen olevan 17% mikä olikin ydinvoiman osuus kaikesta energiantuotannosta. Nurkkaan molemmat, läksyt lukematta.

Suomalaisena olin erittäin närkästynyt Ségon mainitessa Suomen ainoastaan EPR:n ensimmäisenä käyttöönottajana, kun taas valtionpäämiehistä (sic) puhuttaessa Halosta ei mainittu lainkaan. Olikohan kyseessä silkka kieliongelma ? (Jospa englannin opiskelu auttaisi alkajaisiksi...)

Toisella kierroksella emme harmi vaan voi seurata ennenaikaisia tuloksia Belgiassa vaikuttavasta Frite européenne -blogista jolla on lupa julkistaa tulokset ennen Ranskaa. (Sitä odottaessanne voitte lukea sieltä selkokielellä oivat analyysit tilanteesta ja vaalikampanjasta ylipäätään, miksi blogittaja äänesti ensin traktorisetää ja muita eriskummallisia tarinoita.)

Me huristammekin heti seurueemme ranskalaisten äänestettyä maaseudulle Champagne-alueelle juhlimaan pitkää viikonloppua, meni syteen tai saveen !

Voici un petit échantillon des points qui m'ont frappée ; en vrac détails et grandes lignes, tout comme dans le débat. Avec un énorme regret de ne pas avoir découvert le bullshit loto version présidentielles 07 ci-dessus ! Ca m'aurait permis de rester éveillé tout le long, sans m'assoupir par ci par là et rater de perles rares...

Ségo clame l'école obligatoire dès 3 ans. Certes, Tom a commencé à 2 ans puisqu'il le réclamait et qu'il a eu la chance d'avoir une place. Je trouve toutefois que - surtout si l'un des parents ne travaille pas - on doit avoir le choix ; la possibilité mais pas l'obligation. En Finlande l'école est obligatoire à 7 ans et ça va pour nous. Sans vouloir tourner le couteau dans la plaie, cf l'étude PISA de l'OCDE. Na.

Sarko veut maintenir l'EPR et reste évasif sur les énergies renouvelables. Certes, crédits d'impôts et promotion des immeubles HQE... mais on veut bien plus. Question de survie.

Ségo suggérait de faire raccompagner toutes les femmes gendarmes qui rentrent tard le soir, pour éviter les agressions - deux en six jours. (Chef de bande pligaa suggère du coup de ne plus embaucher des femmes gendarmes pour éradiquer le problème... une vanne no limit de la part de mon homme pas macho pour un clou !) Une drôle de proposition. Inventée sur le champ ? Illumination spontanée ?

Côté boulettes, Sarko a pris l'EPR pour la 4e génération de centrales et s'est vautré pour la part de nucléaire dans la production d'électricité en France en avançant 50%. Ceci dit, Ségo n'a fait guère mieux en citant 17%, alors qu'en réalité c'est 78,5%. Les deux redoublent.

En tant que Finlandaise, j'en veux personnellement à Ségo de mentionner la Finlande comme le premier pays à faire construire une centrale EPR (merci Areva), puis d'omettre de citer Tarja Halonen en parlant des femmes chef d'états ! (Problème de prononciation ? Et si elle apprenait déjà anglais...) (chuis chanmé !)

Hélas on ne pourra pas suivre les résultats dimanche soir sur la Frite européenne (et sa brillante analyse du débat et des campagnes électorales en général) car on sera en WE dans le Champagne et sans connexion ; on se rabattra sur un poste radio classique à 20H !

Sur ce, bon wik... quel suspense.


Pergola up and... running ?!

Vilpola nousi eilen kolmen riuskan miehen voimin samalla kun itse etäduunailin. Urakka paljastui oletettua pidemmäksi - mutta eikö se aina ole että jos tee-se-itse vimpaimen kasaamisohjeissa lukee x min, niin kokenut konkari voi huoletta varata kolmisen kertaa sen verran hoidon kokoamiseen. Ihailkaa ammattilaisiamme :

La pergola s'est montée hier grâce à trois purs pros pendant que je faisais du télétravail à côté. La tâche s'est avérée plus longue que prévue, mais n'est-ce pas toujours le cas ? Admirez les mecs à l'oeuvre ci-dessus !