Liberté égalité fiscalité / Verokarhun tasapainoilua
Perjantaipöljöilyä

Devoirs assistés / Avustettuja läksyjä ?

Pitääkö vanhempien auttaa lapsiaan läksyjen kanssa ?

Tuttavani manasi eräänä päivänä ettei mitenkään ehdi auttaa molempia lapsiaan läksyjen kanssa joka ilta. Tästä tuleekin sopivasti jatkoa kulttuurikummajaisten toivelistaan, sarjassamme Suomen ja Ranskan koululaitosten erojen ihmettelyä.

Ranskassa on hyvin yleistä että vanhemmat auttavat ja kuulustelevat tai vähintään tarkistavat jälkikasvunsa kotitehtävät. Jo heti tänne muutettuani tämä epäkohta herätti huomioni, ja purnasin sen olevat vain sivuoire maan koulusysteemin epäonnistumisesta. Nuoren opiskelijan itsevarmuudella vaahtosin ettei moista ikinä tapahdu Suomessa.  Vai tapahtuuko ? Ei minulle ainakaan kun olin pieni, mutta olinko sittenkin poikkeustapaus, ovatko ajat ja tavat muuttuneet ?

Hoidin itse läksyni ekaluokalta lähtien eikä kukaan pistänyt nenäänsä niihin - enkä olisi halunnutkaan sitä. Jos jäi tekemättä tai nolosti unohdin, hyvän oppilaan maine pakotti sepittämään tekosyitä (ks 3. lk koulumuisteloista) ja se siitä. En tarvinnut apua eikä tullut mieleenkään kysyä mitään.

Aika jyrkästi ajattelin ennen, että jos oppilas ei selviä läksyistään, opettaja on tehnyt työnsä huonosti, ei ole osannut selittää, tehtävä on liian vaikea suoritetun oppimäärän suhteen tai muuten vain kehno juttu.

Mutta täkäläiseen systeemiin pikkuhiljaa tutustuessani itsestäänselvyydet karisevat ja jäljelle jää vain kysymyksiä. Jo 7-8 -vuotiaat saavat hurjia läksyjä joista selviytyäkseen on turvauduttava vanhempiin. Kotitehtävien vaikeutuessa lasten edistyessä koulusysteemissä, varakkaammat maksavat yksityistunteja pönkittämään koulun opetusta, tukiopetus kun on tuikituntematon käsite täällä.

Miten on Suomessa ; auttavatko vanhemmat lapsiaan jatkuvasti ? Miten pitäisi olla ? Mitä muissa maissa ? Olisi kiinnostavaa tietää !

Une amie maudissait l'autre jour le système scolaire et le fait qu'elle n'ait pas le temps d'aider ses deux enfants avec leurs devoirs tous les soirs. Voilà qui me fournit un excellent sujet pour les bizarreries culturelles souhaitées dans le sondage, dans notre série l'éducation nationale finlandaise vs française.

En France il me semble qu'il est très fréquent que les parents s'en mêlent des devoirs de leurs petits, en les aidant et questionnant ou du moins en vérifiant que c'est fait. Ceci m'interpella dès mon arrivée en France, et j'interprétais ça en tant que signe de la faillite du système scolaire local. (Arrogance d'une jeune étudiante fière de son propre pays ?!) J'affirmais que jamais ça ne se verrait en Finlande... mais m'étais-je trompée ? Etais-je un cas à part, ou les temps ont-ils changé ?

(EDIT : D'après les commentaires de mes compatriotes, j'étais un cas isolé et la majorité se faisait interroger, surtout avant les interrogations...)

Je mettais un point d'honneur à me débrouiller seule et ne voulais pas qu'on mette le nez dans mes affaires. Des fois je devais m'en sortir par des pirouettes peu recommandables, mais bon, je m'en sortais plutôt très bien !

J'avais tendance à penser que si un enfant n'arrivait pas à faire ses devoirs, c'était de la faute de l'enseignant - un sujet mal expliqué, pas adapté au niveau de la classe ou une erreur de jugement tout court.

Mais en voyant les amis autour de nous face à ce dilemme, les certitudes s'effritent et cèdent la place à une multitude de questions. En primaire, une quantité effrayante de devoirs (qui seraient pourtant interdits au CP par un circulaire, d'après les commentaires en finnois ?!) où l'intervention des parents est quasi-indispensable.

Puis au fil des classes, le recours - pour ceux qui le peuvent - aux cours privés pour assurer le succès scolaire de la descendance. En Finlande, il existe un concept "cours de soutien" gratuit et libre, à disposition de tout le monde et garantissant donc une éducation égale pour tous.

Je lançais donc un appel aux témoignages, un petit sondage pour savoir si l'opinion générale parmi mes lecteurs était plutôt favorable à l'aide parentale ou farouchement opposée. Alors, quid des lecteurs français, en France ou ailleurs ?!

Commentaires

Flux Vous pouvez suivre cette conversation en vous abonnant au flux des commentaires de cette note.

Ai ja kun minä luulin tämân olevan juuri päinvastoin?!?! Eli kyllä minun äitini Suomessa aina tarkisti meidän lasten läksyt iltaisin ja kyllä vanhemmat auttoivat, jos oli tarvetta, vaikka luokan priimuksia olinkin... Ainakin käsitöissä äitini joutui auttamaan jatkuvasti, kun en kertakaikkiaan saanut neulottua ja virkattua annettuja kotitehtäviä!!! ;-)

Ranskassahan kotiläksyt ovat ainakin periaatteessa KIELLETTYJÄ eli sellainen "circulaire" on olemassa, että läksyjä ei ainakaan pienille saa antaa (olisiko koko école primaire?). Eli jos opettaja kuitenkin lapsille läksyjä antaa ja se ottaa vanhempia päähän, niin voihan aina kaivaa ao. "circulairen" jostain netistä esiin ja viedä sen alleviivausten kanssa opettajalle.

Kyllä mua on kanssa kuulusteltu ennen kokeita ja tiedossa olleita pistokkaita. Muistan, kun äitini teki kokeisiin kuulustelusta oikein taidetta ja jouduin edestakaisin jankkaamaan Ruotsin 10 suurinta jokea ja järveä ollessamme poimimassa puolukoita. Ja sama meno jatkui ihan lukioon asti. Ainakin kielten kokeisiin sanastoja kuulusteltiin ja valitettavasti myös ranskan verbien taivutuksia *huoh*!

Minun molemmat poikani ovat ranskalaisessa koulussa täällä Haagissa. Koulu noudattaa täysin Ranskan lakeja kaikessa mitä kouluelämään tulee, eli se noudattaa myö samoja oppisuunnitelmia jne, kuin koulut Ranskassa.
Isompi on nyt 8 v ja luokka on CE1. Viime vuonna oli hiukan läksyjä, tänä vuonna enemmän muttei edelleenkään mitenkään paljon. opettaja on nimenomaan sanonut että niihin ei saa mennä enempää kuin sellainen 10-15 min.
Me autamme poikaa jos hän pyytää, Yleensä ei tarvitse apua. Pidämme joka päivä kuitenkin huolen, että muistutamme läksyistä. Opetamme myös, että jos hän ei niitä tee, se ei ole meidän harmimme vaan hänen omansa. Hän on tosi tunnollinen lapsi ja tekee omasta tahdostaan tehtävänsä. Stressaa joskus ettei "osaa" vaikka arvosanat ovat 99 prosenttisesti pelkkää A:ta.

Esim. poikien yhtä serkkua autetaan paljonkin, tai lähinnä se on sellaista patistamista, sillä muuten hän ei tekisi mitään. Hänellä on myös ollut suuria vaikeuksia oppia lukemaan eikä kirjoittaminen oikein suju. Perhe on kaukana varakkaasta, mutta he ovat palkanneet pojalle yhden opiskelijan joka auttaa läksyjen teossa> Suurimmaksi syyksi siihen sanoivat että se on kätevä juttu että joku on pojan kanssa ennen kuin vanhemmat tulevat töistä ja läksyt on tehtynä silloin, kun vielä järki pelaa eikä klo 21.30 illalla.

Pojan isä kerran sanoi myös että hermothan siinä läksyrumbassa menee, joten on kuulemma pieni hinta palkata joku niides teossa auttamaan.

Minua ei kukaan päivittäin auttanut, mutta muistan kyllä vaikkapa kokeisiin kuulustelun jne.
Mutta PITÄISIKÖ lapsia auttaa läksyjen teossa vai ei..en tiedä.
Tai joo, tiedän. Se riippuu lapsesta. (Oi kuinka omaperäinen vastaus).

olen kanssasi samaa mieltä. Kyllä koulunhoito on itsenäistä.

Vanhempani kieltäytyivät kysymästä läksyjä - päinvastoin, isäni vei elokuviin, kun mulla oli kokeet. No, hoidni kouluni kiitettävästi ja opinnot myös. Jos yritin saada jonkun kyselemään, kysymys oli "montas kyttyrää on kamelilla"? Teimme sen sijaan ystäviemme kanssa karttakokeita ym. ennen kokeita, eli piirsimme voipaperille kartan jne. Pidin kovasti koulusta.. Ja terveiset Ranskan maalta, musta nää harrastaa älytöntä ulkolukua..

Minä en ikinä puuttunut mainittavasti pojankoulun käyntiin.
Muutamassa jutussa ensimmäisellä luokalla avitin.
Kuten pelottelin neljäsluokkalaisten koulukiusaajien vanhemmillekin paskat housuun.

Mutta sen jälkeen. "Sinä olet Sahan, Kaikkein Rakastetuin Ruhtinas, ja teet velvollisuutesi!"
Luokkaretkenkin se maksoi itse.

Jouks!
Riippuupi varmaan täysin perheestä, mutta kuulinpa juuri, että lukiolaispoika sai vielä isiltä apua läksyissä. Meitsillä ei ekaluokan jälkeen tainnut kukaan tarkistaa, mutta ukki taisi auttaa joskus matikassa. Se kun ei ollut mikään suosikkiaine...

Uuuh.... Parisii-kuume pahenee, vaikka kuinka olen yrittänyt lukea myös muista vaihtoehdoista ja hokea järkeä päähäni: mitä JÄRKEÄ on lähteä talvella vain hiukan lämpimämpään, jos voisi mennä TOSI lämpimään. Tiiätkö muuten, pääseekö Notre Dameen tutustumaan ympäri vuoden?

Moi je lis en français et en finlandais, mais il n'y en a qu'un que je comprends ;-) Alors je suis intéressé par la traduction de l'article... et des commentaires ;-)

Ah, du moins un qui me lit en français ! La traduction arrive donc. Avec commentaires si j'ai le courage, j'ai le grand qui pleure à côté de moi avec une otite carabinée, pas brillant. Ses tympans, je veux dire, selon le SOS Médecins c'était même très très rouge. Aïe

No taisin sitten olla poikkeustapaus. Sinä vuonna kun olin priimus oli ollut pitkään kipeänä ja lukenut kotona ; mitähän tuostakin voisi päätellä... Itse kyllä haluan lasteni olevan omatoimisia ja oppivan itselleen sopivan opiskelumetodin ; sitä ei voi opettaa vaan kantapään kautta koetettava.

Ja Tiinalle tiedoksi että Notre Dame on kyllä auki koko vuoden ; kaupungin suosituimpia kohteita ! Vaikka oli julkisivuremonttikin, se ei estänyt sisäänpääsyä. Viralliset sivut on http://www.cathedraledeparis.com ja englanniksikin, tietoa aukioloajoista jne.

Traduction dans la boîte et le pauvre Jules victime d'otite s'est endormi enfin... donc mes excuses pour les éventuelles incohérences du texte.

Piti vielä lisätä että kyllä tuntuu kaikkien tuttujen lapsilla olevan rajusti läksyjä jo CP:n puolella. Taidankin ottaa selvää tuosta "circulaire"-suosituksesta !

P.p.S. Suomeksikin vielä että esikoinen joka ulvoi korvatulehduksen kourissa sai tropit päivystävältä lääkäriltä kotikäynnillä ja nukahti vihdoin uupumuksesta. Eli nyt kipin kapin minäkin unten maille........ zzzzzzzzzzzzzz.

http://www.intereduc.net/vitruve/lesarchives/devoir56.html

http://www.intereduc.net/vitruve/lesarchives/devoir56.html

Anteeksi, tuli tuo linkki kaksi kertaa... Mutta siis tuo teksti on ihan selkeä: kotiläksyjä EI saa antaa. Viimeksi ministeri on asiasta muistuttanut vuonna 1996. Mutta kuten tuo alateksti selittää, selkeästä kiellosta huolimatta 70 % opettajista edelleenkin antaa kotiläksyjä. Mutta jos se kovasti ärsyttää, niin kyllähän tuon tekstin voi tulostaa ja viedä opettajalle kauniisti hymyillen!!! ;-) ...tai vaihtoehtoisesti nyrkkiä pöytään lyöden (toimii ehkä Ranskassa pahemmin) ja inspecteur d'académien tarkastuksella uhkaillen...

...niin, ja tuossa tuo ikä on 11 vuotta eli eikös tuo ole koko primaire? ;-)

Kyllä minä pari lasta tunnen, joilla ei ole läksyjä, mutta ovat toki vähemmistö eli fiksuja opettajia on valitettavasti harvassa. Minusta kun on todellakin ihan älytöntä, että pitkien koulupäivien lisäksi pitäisi vielä läksyjä tehdä. Ja lomallakin kaivaa joku hemmetin cahier des devoirs joka päivä esiin, huhhei!

Jaa-a. Yritin omana kouluaikanani pakottaa vanhemmat kyselemään ennen kokeita jotain, mutta ainut joka suostu kyselemään jotain (lähinnä kielten sanoja) oli pikkuveli (joka ei tietenkään osannut ääntää niitä sanoja ja saimme aikaiseksi älyttömiä riitoja).
Jotenkin näin opena on sellainen mutu-tuntuma, että moni vanhempi (yläkoulu- ja lukioikäisen vanhempi) kokee, ettei osaa auttaa vaikka haluaisikin. Tai etteivät nuoret huoli apua.

Meidän koulussa nimenomaan KIELLETÄÄN cahier de devoirs’it.
Opettajat muistuttavat vanhempia että niitä ei ole mitään syytä käyttää, vaan lasten on parempi levätä kesällä. Liian innokkaita vanhempia on tosi paljon tuolla meidänkin koulussa.
Isommilla vuoden aikana luettavien kirjojen listassakin pitää lukea varmuuden vuoksi "EI tarkoitettu kesällä ennen ko. kouluvuotta luettaviksi"...

Ei sovi unohtaa kuitenkaan että lapsia on monenlaisia. Minun esikoiseni esimerkiksi tekisi taatusti vaikka väkisin jotakin vaikka ei saisikaan läksyjä.

Vastaukseni ei edusta suomalaista systeemiä yleisesti, vaan kertoo, miten hommiin puuttuminen meillä on sujunut.

Olen tehnyt läksyasioita lasten kanssa vaihtelevasti. Kaikkien kanssa olen ideoinut ja ohjannut isompia projektitöitä (biologiaan, maantietoon, historiaan) tai äidinkielen kirjaesityksiä. Jokaiselle olen neuvonut raporttien tekstinkäsittelyyn, kuvien lisäilyyn yms. liittyviä juttuja. Kaksi vanhinta menivät tietokonetaidoissaan ohitseni jo vuosia sitten ja on vain ajan kysymys, koska Spögetkin ovat minua näppärämpiä.

Spögejen kanssa olemme myös laskeneet yhdessä ennen matematiikan kokeita ja viime syksynä isoveljensä laski kanssaan sähköopin tehtäviä.

Pelkästään koulusta selviytymiseen apuani ei olisi tarvittu. Uskon kuitenkin, että minulla oli annettavaksi sellaista yleistä opiskelutaitoihin ja ongelmanratkaisuun liittyvää osaamista, jolla lapsillani on käyttöä muussa opiskelussaan ja elämässään. Siksi minusta tuntui hyvltä harjaannuttaa heitä noihin työtapoihin sitä mukaan, kun koulutehtävät tarjosivat harjoitteluun mahdollisuden.

Spögejen kohdalla syynä "kotikouluun" oli myös se, että tavallisella opettajalla, tavallisessa jättiluokassa ei olisi ollut aikaa ja mahdollisuutta ottaa huomioon heidän erilaista oppimistapaansa.

Ajoittainen koulupuuhiin osallistumiseni ei ole muuttanut vastuukuviota: vastuun läksyistään kaikki neljä poikaani ovat kantaneet ihan itse.

Välillä minua on harmittanut, kun opettamista on pitänyt jatkaa kotona, kun alla on kahdeksan tuntia opettamista toisaalla. Mutta sitten olen miettinyt, etten halua kasvattaa kengättömiä suutarinlapsia. Kun kerran osaan, niin tuen.

PS Pelkkiä mekaanisia läksyä läkyn vuoksi -juttuja en kestä ollenkaan. Jos sellaisia olisi teetetty lapsillani, olisin älähtänyt sen sijaan että olisin vahtinut, että kaikki näennäiset näpertelyt tulee hoidettua! (ja älähdinkin siinä vaiheessa, kun PAlta meni ekaluokkalaisena pari tuntia äheltää sivutolkulla numeroita ja kirjaimia. Loppua kohti jälki kaiken lisäksi huononi, niin että mitä järkeä siinä touhussa oli! Opettajan vastaus oli, että lapsikin on luonnostaan laiska ja pitää siksi opettaa tekemän työtä. Minä vastustin turhan työn teettämistä silloin ja vastustan edelleen).

Kiitos! :)

Jopa täällä virittyi innokas keskustelu ; ihanaa saada kommentteja eri tahoilta ja tavoista.

Kiitos Jertta tuosta circulaire-"kiertokirjeestä", miten se sitten kääntyykin suomeksi. Sellainen siis on oikeasti olemassa, käytännöstä huolimatta. Ties vaikka tulisikin käyttöön ; mies on jo ehtinyt korjailemaan punakynällä yhtä open viestiä jossa oli virheitä melkein joka rivillä - aika pöyristyttävää.

SÄ on taas oikealla asialla ; jälkikasvun oppimista voi rikastuttaa neuvomalla tuollaisia bonus-juttuja, ja siten innostaa lapsia oppimaan koska huomaavat pätevänsä jossain ja tekevänsä kivoja juttuja, ehkä paremmin esitettyinä kuin muut jne.

No meillä on vielä reilu vuosi "armonaikaa" ennen kuin esikoinen menee "oikeaan kouluun" eli primaireen (CP). Tosin vielä tänä iltanakin kyseli että meneekö kesäloman jälkeen à la grande école, "isoon kouluun" !

Omat lapseni ovat paikallisessa kyläkoulussa (oppilaita noin 170) CE1 ja CM2 luokilla, läksyjä ollut molemmilla aina CP luokasta lähtien enemmän kuin tarpeeksi pitkän koulupäivän päätteeksi. Opettajien toivomus on ollut että vanhemmat tekisivät läksyt lasten kanssa... meillä tekevät itse, toki autetaan tarpeen tullen (sanakirja apuna!!!). Tällä viikolla loppuivat kokeet mitä onkin ollut lähes päivittäin viimeisen kahden viikon aikana.
Mitä en ole vielä tähän päivään mennessä ymmärtänyt ovat runojen ulkoa päähän pänttääminen...auttaa kuulemma muiden läksyjen teossa! Ja kun olisi värssy tai kaksi, mutta välillä niitä on kymmenen...
lomalle Suomeen, koulua on enää ensi viikko!!!

Moi Jeppe,

Vahvistat pelkoni siitä että tuo on tosi yleinen käytäntö.

Ja kuten Laura jo yllä manaili, täällä tuo ulkoluku on yhä suosiossa, vaikka tuntuukin aivan toissavuosisadan metodilta. En usko sen harjoittavan sen kummemmin muistia ; parempiakin keinoja luulisi olevan.*

Noh, opeteltiinhan mekin kaikki Suomen vesistöt ja joet ja lutakot yhtä tärkeinä kuin kertotaulut !

EN TRADUCTION RAPIDE DES COMMENTAIRES EN FINNOIS :

La majorité des Finlandaises avec des enfants scolarisés dans le système français (y compris une école française au Pays Bas !) trouvent que les devoirs sont de trop et trop tôt - malgré cette fameuse circulaire (url plus haut) cette pratique persiste.

Aussi, le fait d'apprendre par coeur une quantité ahurissante de poèmes ou autres joyeusetés frappe par sa méthode archaïque.

Bâh, pour rassurer les Français, même moi j'ai dû réciter au tableau les lacs et les rivières du système fluvial du pays... vous imaginez l'effort, avec les centaines de milliers de lacs !!!! (Mais je crois que déjà mon petit frère n'ait pas eu à le faire, les temps changent vite...)

=o)

Française ayant vécu à l'étranger toute ma vie, je vais essayer de donner mon avis.

Oui en France, nous avions pas mal de devoirs. Est-ce que mes parents m'aidaient avec mes devoirs. Moi non. J'y arrivais toute seule. Ma mère regardait ce que j'avais à faire, me demandait si ça allait et je me mettais au travail. Mais j'adorais l'école et je me débrouillais super bien donc pas besoin d'aide. Ca a d'ailleurs toujours été comme ça!

Mon frêre était différent. Il n'aimait pas l'école, les devoirs ça le barbait, donc ma mère était constamment derrière lui! Toujours d'ailleurs, jusqu'à ce qu'il parte à l'université!

J'habite aux Pays-Bas et ici il n'y a pas de devoirs pour les premières années de primaire. Je crois que seulement à partir du CE2, les devoirs commencent et encore ce n'est pas beaucoup! Ca choque les Hollandais que des tout petits aient des devoirs.... Mes 2 garçons ont sans doute de la chance d'habiter ici!!! :-)

Voilà mes petits commentaires!

Kuulun "minä itte"-heimoon ja kyseistä metodia on toteutettu myös läksyjen kanssa silloin joskus 80- ja 90-luvuilla. Miksi nuo numerot ei kuulosta niin kaukaisilta, kuin ne tuntuvat?

Saksassa äidit eivät uskalla tehdä kokopäivätöitä, että lapset eivät jäisi jälkeen. Yli puolet ihan oikeasta oppimisesta jää kotiin tai iltapäiväkerhojen läksypuuhasteluun. Koulu on leikkimistä varten.

"Saksassa äidit eivät uskalla tehdä kokopäivätöitä, että lapset eivät jäisi jälkeen."
Olisikohan puolipäivätyöhön ja kotonaolemiseen muita(kin) syitä?
Tai siis, tiedän että on. Täällä Hollannissakin naiset ovat hyvin yleisesti puolipäivätöissä (tai osaviikkotöissä) - eikä johdu paikallisen koululaitoksen läksyistä....
TUnnetko sinä hyivnkin saksalaista koulujärjestelmää? Minusta tuo "koulu on leikkimistä varten" ei kuullosta ollenkaan sille, mitä minulle Saksassa asuvat ihmiset ovat kertoneet.

Merci, kiitos & kiitos !

Quel succès pour les commentaires ; c'est super de lire tout ça. Il ne manque plus que la Frite Européenne... ;-)

Huimasti kommentteja tämä aihe kirvoittikin ! En tunne lainkaan Saksan koulusysteemiä, mutta hoitopaikkoja ei kuulemma ole ja äitejä melkein pakotetaan siten pysymään kotona. Manailen aina täkäläistä systeemiä, mutta on onneksi verohelpotuksia ja jonkinmoista lapsilisääkin toisesta lapsesta lähtien.

oui c'est très français cette histoire de devoirs je crois !
tu voulais dire que les parents s'en mêlent et non pas s'emmêlent non ;)))
ma mère n'avait pas le temps de nous aider, donc on se débrouillait seuls... et je ferai pareil pour mes enfants, c'est tellement galère cet épisode dans la plupart des familles !

Hello Solenne et merci de ta visite ! Je crois que je vais en faire de même... Vive l'indépendance.

;-)

Poikani käy englannin kielistä koulua Suomessa ja vanhempien on aina oletettu auttavan läksyissä, edelleen yläasteellakin. Olen itse käynyt kansa- ja oppikoulun ja silloin koulu oli lapsen oma asia. Ja läksyjä engl. kiel. koulusta on tullut aina ja paljon.

L'utilisation des commentaires est désactivée pour cette note.