Ma bonne résolution de fin d'année : abandonner enfin les poêles téflon !
Cette matière antiadhésive censée rendre nos vies plus faciles et permettant de ne pas cuisiner gras serait hautement nocif - un fait connu depuis fort longtemps mais très peu communiqué. Un lobby industriel puissant aurait-il eu raison de notre santé ?
Le plus incroyable reste le côté incontournable de l'objet, personne n'imagine vivre sans ces ustensiles, et quand j'aborde le sujet on me demande avec quoi je vais cuisiner.
Après un rapide tour d'horizon, un retour aux valeurs sûres : la terre cuite, la fonte et l'émail, ou la cuisine à la vapeur.
La bonne vieille marmite en fonte va évidemment consolider sa place d'honneur dans la cuisine, mais une autre découverte me tenterait également : les marmites en céramique de la marque Emile Henry, d'une couleur rouge ocre alléchante et d'une taille plus adaptée pour les plats quotidiens - et qui vont sur tous les feux.
Voilà des idées cadeaux pour qui voudra manger plus sain l'année prochaine.
* * *
Elämäntapamuutos uudelle vuodelle : olen päättänyt vihdoin hylätä teflon-pannut ja siirtyä myrkyttömämpään ruuanlaittoon.
Uskomatonta miten kauan kyseisen pinnoituksen vaarallisuudesta ollaan oltu tietoisia, ja silti pannut kuuluvat erottamattomasti lähes joka keittiöön. Teflonista on yksinkertaisesti tullut korvaamaton, ja tuttavani ihmettelevätkin millä aion kokata tulevaisuudessa.
Jopa Ilkka Remes tietää mainita kirjassaan 6/12 miten päähenkilön kotona ei ole vuosiin käytetty teflon-paistinpannuja, ja pihvit tirisevät kotoisasti valurautapannussa.
Valuraudan, teräksen ja höyrytyksen ohella esim Emile Henry -merkin keramiikka vaikuttaa erityisen houkuttelevalta, etenkin kun herkullisen väriset padat käyvät kaikille liesille eikä ainoastaan uuniin.
Eli tässä raskaan sarjan joululahjaideoita paremman elämän puolesta !
En ole vielä siirtynyt teflonnottomaan (uudissuomea) aikakauteen, sillä harmikseni meitin paras paistinpannu on teflonpintainen. Voisi kyllä ottaa itseään niskasta kiinni ja heittää menemään edes sen kasarin ja toisen pannun, joiden pinnoitteet kovasti halkeilevat.
Uusissa hankinnoissa suosin mieluummin terästä tai muita materiaaleja... ja tietenkin sitä ihanaa valurautaista viiden kilon pannua, jonka suurella vaivalla Suomesta saakka raahasin.
Löytyykö Ranskasta edes valurautapannuja mistään, kun Suomestakaan ei meinaa enää?
En plus, bonne vieille cocotte-minute, et une couscoussière en acier inoxydable, on fait déjà plein de choses avec.
Rédigé par : Stazzy | 15 décembre 2009 à 14:25
Ostin juuri kolme Evergreenia (teflonin tapainen pinnoite ilman niita karmeita aineita). Yhdessa on jo pieni lovi. Ainakaan sielta ei tule mitaan myrkkyja (jos mainokseen on luottamista). Kalliita on ! Kaveri osti jotain ruottalaisia pannuja kuulemma kovin ekoloogisia ja tyyriita nekin myos...
Rédigé par : Nganana | 15 décembre 2009 à 14:38
Joulupukki soitti ja oli ostamassa jotain jykevää ruotsalaista laatua kotimaassa mulle, rapoa luvassa lomien jälkeen !
Haa en tunnekaan Evergreeniä, vilkaisen sitäkin. Laatu on kallista mutta toisaalta vaihdoin kaikki teflonit n kerran vuodessa, etenkin kun lastenlikat leikkeli niissä ja naarmuuntuivat - ugh.
Rédigé par : Maurelita | 15 décembre 2009 à 16:59
Valurautapannu on ihana, mutta ah niin painava... Lettujen heittämällä kääntämisen voi ainakin unohtaa. Mietin tässä kuparipannua vaihtoehtona, niitä voisi ehkä löytää käytettynäkin?
Ja nuo emilehenryt ovat jo esineinäkin niin kauniita...
Rédigé par : pinea | 16 décembre 2009 à 09:57
Osuipa hyvään aikaan tämäkin postaus. Olen tänä vuonna vasta heräämässä luomuruokaan mutta kyllä tähän samaan syssyyn mahtuu myös Teflonin hylkääminen. Pitääpä ottaa asia nyt niin sanotusti ihan listalle. :)
Rédigé par : Norppa | 13 janvier 2010 à 18:57
Nyt on sitten koekäytetty jämäkkä ruotsalainen Ronneby Bruk -pannu ! Tosi mahtava vaikka painaa kuin synti. Rasvaa menee enemmän paistamiseen, mutta toisaalta teen enemmän uuniruokaa.
Juu lettuja ei tuolla heitellä... =D
Rédigé par : Maurelita | 14 janvier 2010 à 17:14