Yläkoululaiset | Collégiens

Ca y est, la rentrée au collège pour les deux * Nyt molemmat pojat ovat yläkoulussa !

Rentree_2015

Ranskassa koulut alkoivat tällä viikolla, ja molemmat meillä ovat nyt yläkoulussa : esikoinen nelosluokalla ja kuopus kutosella. Ranskassahan luokat ovat nurinkurin eli yläkoulussa käydään järjestyksessä kutonen, vitonen, nelonen ja kolmonen.

Pitkät päivät ja syntisen painavat koululaukut ovat ohjelmassa heti kättelyssä ; kutosella 8:30-16:15 ja nelosella 8:15-17 useimpina päivinä - ja koulureput olisi pitänyt kyllä punnita empiiriseen tutkimukseeni. Kevensimme minkä pystyimme, esim sanakirja jäi kotiin toistaiseksi sekä paperiarkkeja ja muovitaskuja laitettiin vain puolisen tusinaa eri kansioihin. Pitää vaan muistaa täydentää ne vuoden edetessä.

Keskiviikkona iltapäivisin on tarjolla urheilukerhoja tai muita aktiviteetteja, joita voimme nyt harkita kun jouduimme jättämään suureksi surukseni Suomi-koulun pois jo muutenkin rankasta aikataulusta. Haasteenani on nyt pitää omaa suomikoulua viikonloppuisin... mistähän aiheesta aloittaisin ? Taidanpa vakoilla Suomi-koulun blogista mitä siellä opiskellaan !

     *     *     *

La rentrée des classes au collège : check pour les deux ! Un en 4e et l'autre en 6e, la fin d'une époque pour nous.

Je ne peux m'empêcher de comparer ce que j'ai connu en Finlande et ce que vivent mes enfants, et outre les méthodes et les contenus ce qui me chagrine le plus ce sont les horaires. En quatrième, quasiment tous les jours des cours de 8:15 à 17:15 avec des intercours très speed, des fois juste pour changer de professeur. En Finlande, les leçons de 50 minutes étaient ponctuées de récrés de 10-15 min systématiquement - au moins de mon temps, et les journées bien plus courtes.

A mon plus grand regret nous arrêtons l'Ecole Finlandaise pour libérer le mercredi après-midi et pour alléger un emploi du temps bien chargé. A charge pour moi de compenser par un apprentissage tissé dans le quotidien - surtout le WE - pour entretenir et pour faire progresser la deuxième langue de mes Franco-finlandais.


Rentrée CM2 * viimeinen vuosi alakoulua alkoi

Kuopus odotti innolla koulujen alkua, koska alkoi jo olla ikävä kavereita. Tänä vuonna osui kiva miesope ja yksi parhaista kavereista samalle luokalle - huh helpotus ! Ranskassa kun on tapana sekoittaa luokat joka ikinen vuosi, ja syksyllä stressataan aina kuka pääsee samalle luokalle ja kuka ei. Esikoisen koulu alkaa vasta torstaina...

Le cadet avait hâte de retrouver ses copains à la rentrée, et par chance cette année il a un enseignant qu'il aime bien et un de ses meilleurs potes dans sa classe. L'aîné fait sa rentrée jeudi...

Tom_rentreeCM2

 


PISA comparateur par pays * PISA-tulosten vertailujippo

Voici un comparateur en ligne pour les résultats PISA 2012 tout fraîchement publiés ! La différence principale entre la Finlande et la France venant du fait que pour les premiers on privilégie la motivation, jusqu'à aller appliquer la "gamification" dans l'enseignement - à l'instar des jeux et des applis comme SkillPixels, 10monkeys ou Angry Birds Playground.

Vertaa eri maita tuoreissa vuoden 2012 PISA-tuloksissa ! Suurin ero Suomen ja Ranskan koulumenestyksessä on kuitenkin se, että edellisessä ulkoluvun sijaan painotetaan innostusta oppimisessa - jopa peleihin asti, ks esim SkillPixels, 10monkeys ou Angry Birds Playground !



Koulutie vie * La rentrée

Ranskassa alkoivat koulut tänään ! La rentrée des classes cuvée 2012 ce matin :

Koululaiset-ecoliers-2012

Kuopus 8vee menee CE2-luokalle, ja esikoinen aloittaa viimeisen alakouluvuotensa CM2-luokalla. Ensi vuonna onkin edessä suuri muutos, sillä läheisyydessä ei ole tarjolla mukiinmenevää opinahjoa yläkoulu-lukio -yhdistelmällä. Miten helppoa ja suoraviivaista olikaan koulunkäynti Suomessa, kun kaikki koulut olivat hyviä eikä tarvinnut laittaa hakemuksia ja rampata haastatteluissa ja vakuuttaa että lapsemme ovat tarpeeksi lahjakkaita ja ihania juuri ko puljuun !

     *     *     *

Respectivement rentrés en CE2 et en CM2, le collège sera pour l'année prochaine chez nous.

Ô combien la Finlande me manque ; on ne se posait aucune question pour le collège, ils étaient tous bons, pas de système à deux vitesses, pas d'écoles privées, pas d'entretien de motivation, pas de dossiers de candidature... pas de stress pour les résultats de deux premiers trimestres de CM2. Et justement dire que le grand se trouve en classe mixte CM1-CM2, ça tombe fort mal.


Pariisin Suomi-koulu etsii opettajia * Ecole finlandaise de Paris communique

Pariisin-suomikouluEtsimme uusia opettajia Pariisin Suomi-koulun opettajakaartiin ensi lukuvuodeksi ja toivottavasti pidemmäksikin aikaa !

Pariisin Suomi-koulu tarjoaa yli 3-vuotiaille lapsille suomen kielen täydentävää opetusta kotona opitun kielen tueksi keskiviikkoiltapäivisin.

Lisätietoja opettajien tehtävistä ja työnkuvasta ilmoituksessa Suomi-koulun blogissa : Pariisin Suomi-koulu etsii opettajia Kissanpoikien, Oravien ja Norppien ryhmiin.

     *     *     *

L’Ecole finlandaise de Paris fonctionne le mercredi après-midi dans les locaux d'une école élémentaire du 5ème arrondissement de Paris, et a pour but de soutenir le finnois déjà acquis à la maison.

Nous cherchons des enseignants de finnois pour la rentrée ; merci de passer le mot si vous connaissez des candidats potentiels !

Pour plus d’informations, voir l'annonce sur le blog en finnois : Pariisin Suomi-koulu etsii opettajia.


Kallisarvoinen Suomi-koulu * La précieuse Ecole finlandaise

Suomikoulu-pariisi Suomi-koulujen tarkoituksena on tukea lasten suomen kielen ja suomalaisen kulttuurin oppimista sekä hankitun kielitaidon säilyttämistä. Positiivisena sivutuotteena Suomi-koulut antavat etenkin ulkosuomalaisille äideille ainutlaatuisen mahdollisuuden tutustua toisiinsa ja verkostoitua.

Itse olin asunut jo kauan Pariisissa eikä suomalainen seura kiinnostanut, mutta lasten tullessa kuvioihin heräsi yllättäen uusi kiinnostus omaa äidinkieltä, kulttuuria ja jopa maanmiehiä kohtaan - tai pikemminkin maannaisia. Esikoista odottaessani herätin hilpeyttä suurlähetystön Suomi-koulua käsittelevässä kokouksessa (kouluun otetaan 3v täyttäneet), roikuin Vauva-lehden nettipalstalla urkkimassa miten kotimaisen odottajan arki erottui täkäläisestä (aika radikaalisti, ja silti sama häkeltyneen onnellinen perusvire yhdisti kaikkia) ja sovin sokkotreffit toisen pariisilais-suomalaisen odottajan kanssa. Kerrassaan outoa käyttäytymistä.

Sittemmin minusta sukeutui Suomi-koulun bloggaaja, ja ehdin lanseeraamaan myös Pariisin Piiperoitten blogin, kunnes omat piiperoni kasvoivat ulos konseptista siirtyen Suomi-kouluun, piiperoiden jatkaessa omalla tahollaan. Kaiken tämän nettiaktiviteetin sekä Suomi-koulun äitien myötä minulla on nyt yliveto pariisilaisjengi suomalaisia mimmejä, ja tapaamme säännöllisen epäsäännöllisesti kaupungilla drinksuilla ja illallisilla - parhaimmissa tapauksissa muotinäytöksissä ja showroom-kutsuilla, välillä DesignTORIlla ja kohokohtana tietenkin se kuuluisa Pariisin suomalaisblogimiitti !

Huomenna isompi pligatsuni täyttää 9v, ja lähtee kesälomalla pikkuveljen kanssa ulkosuomalaisten kesäleirille Suomessa. Olen iloinen ja ylpeä voidessani välittää oman kotimaani kallisarvoisia arvoja lapsilleni, ja kotimainen verkostoni tukee tätä korvaamattomalla tavalla. Löydämme näin ym kesäleirin, suomalaisen babysitterin, terassiseuraa minulle ja vaihtelemme suomenkielisiä kirjoja sekä lehtiä.

Kiitos teille, ihanaiset !

     *     *     *

AakkospeliLes Ecoles finlandaises dans le monde ont pour but de soutenir l'apprentissage de la langue finnoise et la culture finlandaise initiés à la maison. En bonus appréciable, elles offrent une occasion unique surtout pour les mamans de réseauter et de rencontrer d'autres Finlandaises.

Habitant Paris depuis longtemps, je ne recherchais pas particulièrement la compagnie des compatriotes - or mon comportement changea radicalement avant l'arrivée des enfants. Présente à une réunion d'info d'Ecole finlandaise à l'ambassade alors que j'étais tout juste enceinte du premier (pour l'inscrire pour ses 3 ans...), accro au site de discussion d'un magazine "bébé" pour comparer les recommendations des deux pays, allant jusqu'à une blind-date avec une compatriote également enceinte rencontrée sur ce site... parfaitement bizarre.

Ensuite je suis devenue la bloggeuse officielle de l'Ecole finlandaise de Paris [FI], et j'ai même lancé le blog des petits Finlandais de Paris [FI]. En plus de mon propre blog, ces activités m'ont permis de trouver ma petite bande de Finlandaises avec qui on se retrouve avec une irrégularité régulière : parfois lors des défiles de mode ou cocktails showroom, autour d'un événement DesignTORIlla sans oublier le fameux rdv des bloggeuses finlandaises de Paris !

Demain mon pligaa aîné va avoir 9 ans, et partira cet été en colonie de vacances en Finlande avec son petit frère. Je suis ravie et fière de pouvoir leur transmettre la culture de mon pays natal, et mon réseau de compatriotes est d'une aide précieuse pour cela. Ainsi nous avons trouvé cette colonie de vacances, une babysitter finlandaise pour le reste de l'année scolaire, de la compagnie pour mes sorties et aussi des livres et des magazines finlandais échangés lors de nos retrouvailles.

Merci mes réseauteuses adorées !*

*Majoritairement féminines, alors le feminin l'emporte même dans la langue de Molière !


Koulut alkavat * La rentrée des classes

Tänä aamuna alkaa koulu Ranskassa ! 8-vuotias esikoinen meni CE2-luokalle, joka vastaa kolmatta luokkaa. Opeksi tuli kivanoloinen nuori pitkänhuiskea mies, samalla luokalla on paras kaveri ja tuliterä Petit Nicolas -reppu oli täynnä

Kuopus menee klo 10 CP-luokalle eli ekalle ; täällä aloitetaan koulu jo 6-vuotiaana ja jo maternellessa harjoiteltiin kaunokirjoitusta pohjustavia koukeroita joista maa on kuuluisa...

Koulunalku

La rentrée des classes ce matin !

Le grand a commencé le CE2 ce matin, et nous attendons 10h pour la rentrée en CP du cadet... un moment longuement attendu, enfin.


Suomalainen koulu vs école française

Cartable Ranskan tv-kanava M6 näytti eilen Zone Interdite (suomeksi "kielletty alue") -ohjelmassaan dokumentin koululaitoksesta, ja yksi aiheista oli Suomen koululaitos jota mainostettiin maailman parhaana. (EDIT : dokkarissa Helsingin Ranskalais-suomalainen koulu sekä SYK).

Suomen koululaitoksen erinomaisuudesta on vouhkattu jo monta vuotta PISA-tulosten ansiosta, ja olen kuullut että sikäläiset opinahjot ovat saaneet tiedosteluja ja vierailupyyntöjä kyllästymiseen asti. Olen hurjan ylpeä saamastamme maineesta ; vaikka oma kokemukseni on viime vuosisadalta (!) ja koululaitos kehittynyt paljonkin siitä, se oli jo silloin mielestäni varsin kannustava.

Ihmettelin kuitenkin tutun ulkosuomalaisen kanssa eikö lukiossa nykyään muka ole lainkaan läksyjä ? (EDIT : kommentoijat korjasivat että läksyjä todella on väitteestä huolimatta, mutta ehtivätkö haastatellut tekemään ne jo tunneilla ?). Koulupäivät sekä vuotuinen tuntimäärä ovat huomattavasti kevyemmät kotimaassa, mutta tuntuu etten ole juuri enää kärryillä uusista opiskelumetodeista. Ohjelmaan ja muihinkin lähteisiin perustuen onnistuneen koululaitoksen saloihin kuuluisivat mm seuraavat :
  • Ymmärtäminen oppimista tärkeämpää
  • Itseluottamuksen pönkittäminen ; virheet eivät ole vakavia
  • Numeroarvosteluilla osoitetaan mitä oppilas on oppinut ; ei hänen virheitään
  • Ketään ei pakoteta vaan ohjataan
  • Opettajia kunnioitetaan ja rehtoreilla on enemmän päätösvaltaa kuin Ranskassa
Taannoin ranskalaisen Elle-lehden artikkeli sai kirpeitä kommentteja suomalaisilta opettajilta, sekä koulujen valinnassa että yleisvaikutelmien suhteen. Esitellään tietenkin edustuskelpoisimpia kouluja, eivät oppilaat riehu käytävillä kun on ulkomaalaisia toimittajia talo täynnä - mikä on aivan normaalia vieraskoreutta ! Olen silti vakuuttunut että suomalainen malli toimii, ja joku kuvailikin sitä yksinkertaisesti ranskalaisen koulumallin täydeksi vastakohdaksi.

Ranskan koululaitosta jarruttaa mielestäni vanhan kulttuurivaltion paineet : liian kunnianhimoiset oppisuunnitelmat pakottavat päätähuimaavaan oppimistahtiin, perustiedot ja taidot kuten lukeminen ja kirjoittaminen jäävät kiireessä jalkoihin. Koulupäivät ovat liian pitkiä, vuosittainen tuntimäärä hurja mutta näitä ei kukaan ole korjaamassa. Päinvastoin, äänestäjät eivät katso suopeasti koulupäivien lyhenemistä koska heille alakoulu ajaa myös päivähoitopaikan virkaa.

CouloirTahtoisin kovasti vaikuttaa ja osallistua paikallisen systeemin parantamiseen, ja menin loppuvuodesta kunnan lanseeraamaan "comité pour une école de réussite" (komitea menestyksekkään koulun puolesta). Kuunneltuani tunnin ammattiyhdistysten propagandaa saamatta suunvuoroa, proppuni paloivat ja lähdin pois myrtynein mielin. Eivät antaneet puheenvuoroa "maallikoille" kun koulun johtajilla (kaikki ammattiyhdistyksissä) oli paljon "tärkeää asiaa". Käytännössä koko kokous oli opetusministerin parjausta, suunnittelua seuraavia lakkoja varten ja miten parhaiten olla toteuttamatta uusia direktiivejä. Poliittiset erimielisyydet kuuluvat mielestäni muualle kuin kunnallistason koulukokoukseen : tärkeintä olisi saada paras mahdollinen irti nykyisistä resursseista. Lupaavaa.

   *   *   *
L'émission La Zone Interdite (M6) hier soir s'interrogeait sur ce qui pourrait changer à l'école, avec un documentaire sur l'école finlandaise, citée partout comme l'exemple parfait depuis les fameux résultats PISA. (EDIT : les exemples du documentaire étaient des écoles atypique, dont le Lycée franco-finlandais d'Helsinki et une école privée gratuite de renom, également à Helsinki).

Fière d'avoir suivi ma scolarité en Finlande, je dois avouer que déjà avant sa refonte dans les années 90 je trouvais le système éducatif de chez moi fort encourageant et motivant. Voici ce qu'on peut retenir parmi les secrets de la réussite à la finlandaise :
  • Comprendre est plus important qu'apprendre
  • L'estime de soi ; il n'est pas grave de faire des fautes !
  • Les notes sont pour évaluer ce que l'élève a appris ; pas ce qu'il a raté
  • On ne force personne, on guide tout le monde
  • Les enseignants sont respectés et leur travail reconnu
  • Les proviseurs ont une autonomie plus importante ; la commune est l'employeur et non le ministère
Taches Outre tout cela, les enfants n'ont pas de devoirs, d'après le documentaire même pas au lycée - à confirmer ?! Les journées sont bien plus courtes, le nombre d'heures annuel significativement inférieur et on consolide les bases avec soin, en ne laissant personne de côté.

La France souffre du poids d'une puissance culturelle avec son programme scolaire bien trop ambitieux. A force de tout vouloir faire, le rythme est effréné et la quantité de choses prime au détriment de la qualité. Quelle urgence de vouloir apprendre l'écriture en scripte en moyenne section ? Pourquoi diable vouloir apprendre à lire et à écrire aux enfants de 6 ans en moins de six mois ? Certes la méthode semi-globale semble fort efficace, mais à quel prix : menaces de mauvaises notes hebdomadaires, devoirs en nombre après une journée déjà bien longue, obligation de résultat et stress continu... De surcroît, à force d'aller vite, aucun suivi de la manière dont l'enfant forme les lettres ; aux parents d'inculquer les règles élémentaires de commencer les lettres par le haut et de bien les former.

J'aimerais énormément contribuer à l'amélioration du système français, mais comment ? Ayant déjà participé à un groupe de travail au niveau de la ville qui s'avéra le terrain de jeu privilégié des syndicaliste sans même donner la parole aux "civils", j'avais quitté la salle furieuse d'avoir perdu mon temps à écouter le débat sur comment résister aux reformes du ministre, pour obtenir le soutien du maire pour refuser le service minimum d'accueil, et pour organiser une prochaine grève. La politisation prenait le dessus sur la vraie réflexion, et aucune parole ne fut prononcée pour concrètement améliorer le quotidien de nos enfants dans la configuration actuelle. Un débat à l'image du système éducatif du pays ! Argh.

EDIT - ajout de quelques vidéos sur le sujet :

Ulkolukua ajattelemisen sijaan / Répétition au lieu de la réflexion

"Répétition au lieu de la réflexion" eli suomeksi ulkolukua ajattelemisen sijaan on suora sitaatti esikoisen alakoulun johtajan suusta, viimeviikkoisessa vanhempainkokouksessa.

Liitutaulu Moisen esihistoriallisen ohjenuoran sulatteluun meni yli viikko, sillä halusin kirjoittaa asiasta mahdollisimman objektiivisesti. Olin jo tuohtunut ekaluokkalaisen mahdottomasta läksymäärästä, ja odotinkin kokousta sekavin tuntein.

Kokouksen ensimmäinen osa oli eka- ja tokaluokkalaisten vanhemmille yhteinen tilaisuus kouluruokalassa, pikkuruisilla tuoleilla istuen. Johtaja ilmiselvästi vihasi opetusministeriä uudistuksineen sydämensä pohjasta ja toi sen julki avoimesti, asemastaan huolimatta. Mutta tuo otsikossa mainittu lausahdus tiivisti koko koululaitoksen filosofian pähkinänkuoressa - enkä lainkaan pitänyt kuulemastani.

Puheessaan johtaja mm vertaili opettajakohtaista oppilasmäärää* eri maissa ; Ranskassa (PISA-tutkimuksen sijalla 15) se oli 19,4 oppilasta per opettaja, ja Suomessa 15,9 (PISAn numero ykkönen) ja Italiassa 10,6 (vasta 10. PISA-sija). Vuodeksi 2012 Ranskassa on tähtäimessä 22 oppilasta opettajaa kohti, kun taas vuotuinen tuntimäärä väheni 936 tunnista 834 tuntiin. EDIT : Ystävällinen kommentoija valisti että OECD:n mukaan tilanne olisi Ranska 910 - Suomi 608 tuntia, aika suuri ero !)

EDIT : *Luokkakoossa otetaan luullakseni huomioon myös erityisopettajat, joilla ei ole luokkia vaan jotka kiertävät luokasta toiseen ja antavat esim tukiopetusta. Ranskassa normaali luokkakoko todellisuudessa on 25-30, ja ZEP-alueilla (zone d'éducation prioritaire ; "etuoikeutetun koulutuksen alue") maksimissaan 25.

Ministeri sai kuulla kunniansa ; budjettia leikataan rajusti, erityisopettajien virkoja lakkautetaan, tuntimäärä pienenee - ja samalla opetussuunnitelma on entistä kunnianhimoisempi. Missään vaiheessa johtajan mieleen ei tullut kyseenalaistaa opetusmetodeja tai koulujen organisaatiota ylipäätään. Toisaalta, ymmärtääkseni Ranskassa opettajilla ei ole kovin paljoa valtaa opetussuunnitelman suhteen, toisin kuin Suomessa.

Sain kuitenkin kerrottua oman mielipiteeni, esittäydyttyäni suomalaisena opettajan tyttärenä (kaksinkertainen uskottavuus ?!) rohkenin sanoa opetusohjelman olevan liian kunnianhimoinen, oppilailla olevan liikaa tunteja ja liian pitkiä päiviä sekä läksyjen ja numeroarvostelun nujertavan oppimisen innon heti alussa. Tunsin oloni kuitenkin hyvin yksinäiseksi, eturiviin asti kuului ettei kukaan nyökytellyt eikä mumissut hyväksyvästi.

Samedi_ecole Mielestäni oli taas hieno uutinen että ensi syksynä luultavasti koulupäiviä lyhennetään ; klo 16h30 sijaan koulu loppuisi jo 15h45, ja olisi koulua keskiviikkoaamuisin. Nykyisinhän keskiviikko on vapaa, ja lauantain aamutunnit poistettiin hiljan - *aplodeeraukset*. Opettajakunta purnaa kuitenkin rajusti keskiviikko-opetusta vastaan, ja luvassa on varmaankin uusia lakkoja.

Kokous jatkui luokkahuoneissa kunkin opettajan johdolla, ja istuimme lastemme pulpetteihin kurkistellen ihastuneina harjoitusvihkoihin ja hienosti järjestettyihin tavarapinoihin. Luokanopettaja oli jo ehtinyt sopeuttaa läksyjä lapsille sopivampaan tahtiin ennen tapaamistamme, ja ohjeeksi tuli ettei kannata tankata puolta tuntia enempää. Sen minkä opettelee tulee opetella kunnolla, mutta kaikkea ei ole pakko. (Kunnianhimoinen tuleva arkkitehtimme silti haluaa tehdä kaikki annetut tehtävät...) Ope paljastui muutenkin inhimillisemmäksi kuin ehdin kuvitella, ja pääsimme jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen.

Illasta jäi kuitenkin hyvin pessimistinen yleisvaikutelma, ja epäluuloni maan koululaitosta kohtaan ainoastaan pönkittyi entisestään. Yritän kuitenkin suhtautua asiaan positiivisesti enkä missään nimessä näytä lapsille mitä pohjimmiltani ajattelen.

Lisätietoa mm del.icio.us-merkeissäni : Maurelita's Education - koulu tags         

   *   *   *

Répétition au lieu de la réflexion ; telle était la devise du directeur de l'école élémentaire, lancée à la réunion de parents d'élèves de CP et CE1 la semaine dernière.

Ayant suivi ma scolarité en Finlande, championne d'études PISA et connue pour son système éducatif innovant et progressiste, je faillis tomber de mon siège en entendant une affirmation pareille. J'étais déjà opposée à la quantité de devoirs, et appréhendai la réunion.

Le tronc commun avec les parents des CP et CE1 dans le réfectoire n'épargna guère le ministre de l'Education Nationale, le directeur ne cachant pas sa haine pour ses reformes.

Gafi_a Dans son discours, on apprit notamment que le nombre d'élèves par enseignant* était de 19,4 en France (15e position de l'étude PISA) contre 15,9 en Finlande (le n°1 PISA). En même temps il est de 10,6 en Italie qui ne se place que 10e dans la même étude...

Le nombre d'heures annuelles en France est passé de 936h à 834h ; d'après ce que j'ai lu récemment, il serait largement inférieur** en Finlande - pour de bien meilleurs résultats.

EDIT : *Ces chiffres prennent en compte les enseignants et les aides spécialisés n'ayant pas de classes ; en réalité le nombre d'élèves est entre 25 et 30, et au maximum 25 dans les ZEP. Dans les commentaires en finnois on apprend que c'est exactement pareil en Finlande en réalité. **D'après OCDE cela serait 608 heures annuelles en Finlande - à raison de 20h par semaine, soit 4h par jour. Le nombre d'heures élevé ne garantit donc pas de meilleurs résultats, au contraire !

J'ai réussi à dire ce que j'en pensais, après m'être présentée en tant que fille d'enseignante finlandaise (double crédibilité ?) : un programme trop ambitieux, des journées trop longues et trop chargées et des devoirs en quantité affolante avec une notation sur dix dès le début - rien de mieux pour tuer l'enthousiasme de si petits. Je me sentis très seule au premier rang, aucun bruit approbateur ne s'élevant derrière moi.

Par contre, l'innovation de la rentrée prochaine qui consiste à raccourcir la journée qui se terminerait à 15h45 au lieu de 16h30, en rattrapant trois heures le mercredi matin me paraît une excellente idée et permettrait de mieux repartir l'apprentissage sur la semaine. Pourtant, le corps enseignant prévoit déjà des grèves et n'approuve guère l'innovation.

Ensuite nous nous repartîmes dans les classes avec les enseignants des enfants, et la maîtresse de Jules se révéla finalement plus raisonnée que je craignais. Elle avait déjà eu le temps d'ajuster quelque peu la quantité de devoirs avant la réunion, et nous informa qu'il y en aura beaucoup tout au long de l'année mais qu'il ne fallait pas travailler plus de 30 minutes à la maison. Une sorte de cessez-le-feu fut donc établi avec les parents et l'enseignant.

Je reste toutefois très inquiète et pessimiste vis-à-vis du système scolaire français, mes pires craintes s'avérant justifiées. Je m'efforce de garder le moral et de ne surtout pas critiquer l'école devant les enfants - ils n'y sont pour rien.

Plus d'informations dans mes tags del.icio.us : Maurelita's Education - koulu


Ranskan koululaitoksen koetuksia / Les défis du CP

Gafi Olipa kerran innokas pikkukoululainen, joka halusi oppia lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan kuten isot. Kuusivuotias alkoi koulutiensä riemuiten, kantoi kotiin vihkoja toistensa jälkeen, kotitehtäviä, läksyjä, ulkolukua, väritystehtäviä, kuvitusta, tavutusta, valokuvamuistiharjoituksia...

Aluksi innostus oli rautaista, ahkeroitiin koulun jälkeen, hyviä numeroita ropisi ja käytös oli jopa kiitettävä kymmenen - siitäkin tulee numero joka perjantai (EDIT : opettajan omasta aloitteesta, tämä on täysin opettajakohtaista). Lapsen oppimisen iloa oli upeata seurata, vanhemmat olivat kovin ylpeitä ja pikkuvelikin opetteli siinä siivellä loruja.

Abcde Mutta kahden viikon kuluttua älyllinen väsymys alkoi painaa, haukotutti ja keskityskyky petti, poika ei jaksanut tehdä kokonaista tuntia läksyjä yli kuuden tunnin koulupäivän jälkeen. Tänään ei sujunutkaan ulkoa opittu loru ja kotiin kannettiin onnettomana ensimmäinen kutonen. Lorussa rallatetaan ironisesti miten toistetaan aakkoset ilman kenenkään apua.

Nyt ymmärrän miksi Ranskan koululaitos epäonnistuu tehtävässään. Pikkuisilta otetaan luulot heti pois, ja vaikka läksyjä ei teoriassa suositella, niitä on lähes tunti joka päivä - ja opettaja on jo etukäteen uhkaillut että jos joku valittaa liioista läksyistä, menee yksi piste pois.

Yritin olla avomielinen ja positiivinen kaikista epäluuloistani huolimatta, mutten enää voi olla hiljaa. Suurena pulmana on vain miten olla kuristamatta opettajaa kuun lopussa häämöttävän vanhempainillan kruunaukseksi.

   *   *   *

Pulpetti Il était une fois un écolier enthousiaste qui commença le CP avec joie, pressé d'apprendre à lire, à écrire et à compter comme les grands.

Il rapporta à la maison des cahiers remplis de comptines à réciter, des coloriages, des chiffres, des sons, des mots à "photographier" dans sa mémoire, des histoires à illustrer... Avec un entrain sans faille il remplit ses cahiers, les parents observant avec fierté sa joie d'apprendre et le petit frère profitant de quelques bribes au passage.

Mais au bout de quelques semaines, la fatigue intellectuelle pris le dessus, la concentration baissa et le petit écolier avait du mal à faire presqu'une heure de devoirs après une journée déjà bien longue. Aujourd'hui, il ne sut pas son récit par coeur et rapporta un 6/10 à la maison, malheureux comme tout. Comble de l'ironie, dans la comptine il est question de réciter son alphabet sans l'aide de quiconque.

Devoirs Je m'efforce de me modérer et de ne pas comparer le système éducatif français à ce que j'ai pu connaître en Finlande il y a déjà un certain temps, mais là on a atteint la limite. Que l'on dégoute un enfant dès le début avec autant de devoirs - et que par dessus le marché on menace de retirer un point à quiconque qui oserait insinuer qu'il y a trop de devoirs, je bondis.

Maintenant, mon plus grand défi reste de demeurer calme et posée face à l'institutrice lors de la réunion de parents à la fin du mois, tout en réussissant à faire passer un message clair.


Koulutien alku / Chemin des écoliers

Koulunpiha Koulut alkoivat Ranskassa eilen, ja pikkukoululaisemme jatkavat taivaltaan suurella innolla kuten aiemminkin.

6-vuotias aloitti nyt oikean koulun alakoulun ensimmäisellä luokalla, CP eli cours préparatoire (kirjamellisesti valmistava luokka). Motivaatiota lisäsi uusi Cars-reppu ja valtava määrä rekvisiittaa, mutta ei edes pelottanut koska tutustuminen oli hoidettu upeasti jo alkuvuodesta - hatunnosto siitä koulun johdolle.

Fournitures Kauhistelin jo keväällä annettua koulutarvikkeitten kilometrin pituista listaa, jossa komeili mm 14 vihkoa suojuksineen, 12 värikynää, 12 tussia, pyyhetaulu ja siihen 8 tussia, 12 lyijykynää, peitevärinapit penseleineen, 10 (!) liimatuubia jne... Tavarat eivät mahtuneet reppuun, mutta onneksi ne jäivätkin kouluun.

Kuopus meni lähinnä tarhaa muistuttavan maternelle-koulun toiselle luokalle "moyenne section" ; vaikka aloittikin jo 2-vuotiaana (omasta halustaan ja vastoin kaikkia periaatteitani !) sitä ei hyvitetä vaan lapsen iän mukaan annetaan kehittyä ja kasvaa rauhassa. Hyvä näin, minusta olisikin kamalaa stressata pientä lasta hyppäämään luokan yli jo nyt.

   *   *   *

Luokkahuone La rentrée des classes hier était source de joie et de surexcitation chez nous, comme d'habitude.

Pour l'aîné, le CP signifie grandir et sa motivation pour apprendre à lire et à compter est à son comble. Le sac à dos Cars flambant neuf et les tonnes de fournitures n'y étaient pas totalement étrangers non plus, bien que les 14 cahiers et les 10 tubes de colle m'intriguaient au plus haut point.

De surcroît, il n'appréhendait guère les nouveaux locaux ni la nouvelle maîtresse, ayant pu faire la connaissance de l'école élémentaire lors d'une classe de lecture en début d'année. Mention spéciale pour la direction de l'école pour cette adaptation gérée à merveille !

Le cadet quant à lui intégra sans encombre la moyenne section même si c'est déjà sa troisième rentrée. Ayant commencé à deux ans - malgré mes principes et à sa propre demande - il ne saute toutefois pas de classe et je trouve cela très bien. Hors de question de pousser un si petit aux efforts au-delà de sa maturité.


Ranskan kouluissa positiivistakin / Ecole française se distingue

Ranskan koululaitos tarjoilee kiitettävästi aiheita blogiini !

Tapanani on yleensä valittaa varjopuolista : toissaviikon lakko sulki koulut ja viime torstaina esikoisella ei ollut koulua koska opensa lasten tarha lakkoili. Kuopuksella ei puolestaan ollut kouluruokailua, eli kuopus sai lintsata koulusta kun kerran maksoimme hoitotädille esikoisen kaitsemisesta. Osataan meilläkin lakkoilla !

Ecole_elementairePositiivisena puolena mainittakoon uskomattoman tiheässä tahdissa luokkaretket ja kulttuurillinen anti. Vierailuja on riittänyt Jardin des Plantes -puiston eläintarhaan, Jardin de Gally -puutarhaan poimaan hedelmiä ja vihanneksia, Pariisin ulkopuolella sijaitsevaan isoon metsään jossa syksyllä kerättiin kellastuneita lehtiä ja ihmeteltiin sieniä, vasta-avattuun modernin taiteen museoon Mac-Val, viereiseen kirjastoon harva se viikko, satunäytelmiin ja tanssiesityksiin läheisessä teatterissa, Kapla-palikoitten paratiisiin, ja nyt tänään esikoinen pääsi Louvreen Egypti-osastolle ja Tuileries-puistoon piknikille !

Louvren visiitti on jatkoa "oikeaan kouluun" tututusmisoperaatiossa : grande section eli maternelle-koulun ylin luokka (5-6v) sai tutustua kahden viikon ajan "oikeaan kouluun" eli CP jonka aloittavat syksyllä. Pelottavalta vaikuttava uusi koulu tuli tutuksi vieraillessa isojen luokissa, ja teemaksi valittu Egypti innosti kovasti lapsia. Heillä oli erikseen suuri A4-vihko joka täyttyi hieroglyfeistä, sfinksin kuvista ja leikinomaisista tehtävistä muinaisten faaraoitten maailmassa.

Nyt tempaus kruunautui vierailulla Louvren upeisiin Egypti-saleihin, ja esikoinen on hirvittävän ylpeä ja odottaa innolla syksyä päästäkseen isojen kouluun. Tämä asia on mielestäni hoidettu erinomaisesti, ja siirtyminen uuteen kouluun on samalla muuttunut haluttavaksi asiaksi ja innostus on huipussaan.

   *   *   *

Hieroglyphes

Le système scolaire français me fournit des sujets pour le blog à l'infini.

Habituellement je peste contre les mauvais côtés : les grèves en tout genre entraînant la fermeture de l'école, grève à la crèche des enfants de l'enseignant l'empêchant de faire cours, grève de cantine...

Mais je dois avouer être épatée par les nombreuses sorties ainsi que le passage en CP grandement facilité par une préparation soigneuse.

Cette année nos enfants ont pu voir la Ménagerie du Jardin des Plantes, cueillir des fruits et des légumes au Jardin de Gally, ramasser des feuilles mortes et admirer des champignons à la rentrée dans une grande forêt en dehors de Paris, découvrir le flambant neuf musée d'art contemporain Mac-Val, visiter la médiathèque toute proche à plusieurs reprises, participer aux spectacles de danse et de théâtre dans une salle de théâtre voisine, bénéficier des démonstrations Kapla, et aujourd'hui pour couronner le tout l'aîné qui a pu admirer les collections égyptiennes au Louvre, suivi d'un pique-nique dans les Tuileries.

Justement, le Louvre et ses salles égyptiennes faisaient partie de l'intégration en CP, suite à la classe de lecture avec les grands qui avait eu lieu en janvier. Après avoir étudié l'Egypte et ses trésors avec des grands pendant quinze jours, voici la récompense ultime et une motivation imbattable pour la rentrée dans la "grande école" après les grandes vacances.


Pikkuisten koulu Ranskassa / Section maternelle française vue par une Finlandaise

Lauantaina istuin pikkuruisella tuolilla koulussa vuorollani kummankin pojan luokassa ja juttelin opettajien kanssa. Oli vuorossa lukukauden "arviointi", vaikka virallisesti maternelle-koulussa lapsille ei annetakaan arvosanoja.

Paperilla kuitenkin seurataan lapsen taitojen kehittymistä, ja päästyäni yli ensimmäisen vuoden kauhistuksesta, on myönnettävä sen hyödyllisyys - lapsia motivoi kovasti nähdä edistyvänsä ja saadessaan kehuja taidoistaan. On paljon konkreettisempaa nähdä kirjallinen analyysi, vaikka konsepti ensin tuntuikin tyrmäävän stressaavalta.

Evaluations

Merkinnöissä käytetään ainoastaan mainintoja "taito saavutettu" (A = acquis), "parhaillaan oppimassa" (CA = en cours d'acquisition) tai "ei arvioitu" (NA = non applicable), jos aihe esimerkiksi käsitellään vasta keväämmällä.

KaunokirjoitusKaksi yksityiskohtaa kuitenkin häiritsivät minua suunnattomasti. Ensiksikin kaunokirjoitus ; opettaja näytti miten Jules onnistuu etunimensä kirjoittamisessa, ja muistutti että jos harjoittelemme kotona pitää ehdottomasti valvoa että lapsi tekee kirjaimet oikein. Mutta tuntuukin siltä että äitinsä ei myöskään osaa kirjoittaa "oikein" ; mikä tuo kummallinen e-kirjain muka on ?! Minusta e:n kuuluu olla yksinkertainen silmukka, ei mikään ees-taas miuku-mauku kuten mallissa. Päätin syvimmässä sisimmässäni ettemme harjoittele kotona lainkaan. Poika-parka on siis täysin paikallisen koululaitoksen armoilla "kursiivikirjoituksen" osilta...

Toinen soraääni tuli tavutuksesta. Tunnetusti olen täysin eri mieltä kuin ranskalaiset tavujaosta, enkä edes yritä opetella paikallista käytäntöä - asia ratkeaa radikaalisti välttämällä sanojen katkaisua. Mutta kun lapsia opetetaan tunnistamaan montako tavua sanassa on, miksi vimmatussa yksitavuisten joukossa on "robe" (mekko), joka ensi vuonna oikeassa koulussa mielletään sitten kaksitavuiseksi "ro-be" ? Olisivat pysyttäytyneet selvissä esimerkeissä ; "chat" (kissa), "lit" (sänky) jne.

SUOM.HUOM : Muut esimerkit olivat kaksitavuisissa "chapeau" (hattu), "lapin" (kani) ja "bougie" (kynttilä) ; kolmitavuisissa "parapluie" (sateenvarjo), "papillon" (perhonen) ja "pantalon" (housut) - ks alin kuva.

          *   *   *

Syllabes J'étais de retour sur les bancs de l'école samedi - pour l'évaluation semestrielle des garçons. Assise sur une minuscule chaise j'ai pu parler à tour de rôle avec les instituteurs de chacun des enfants, et prendre officiellement connaissance de leurs progrès dans différentes matières.

Ayant pris l'habitude de voir mes tout petits évalués, et seulement avec des mentions "acquis" ou "en cours d'acquisition" et non de vraies notes, je dois avouer qu'il est intéressant de suivre l'évolution de ses enfants sur papier, avec des exemples concrets et des exercices dont on ne saurait rien autrement.

La vie en société, le respect des règles et des rituels étant maintenant leur quotidien, mon intérêt se porte avec curiosité vers les autres notations. Linguistique ou mathématique, on aperçoit déjà la facilité de l'un et l'aisance de l'autre dans certains domaines.

Toutefois, deux ombres au tableau viennent souligner le fait que je ne serai jamais complètement en phase avec l'éducation française. Premièrement, l'écriture cursive ne ressemble en rien à ce que j'ai connu en Finlande ! L'enseignante soulignant l'importance de bien guider l'enfant à faire ses lettres comme il faut, je me suis résignée à laisser faire l'école : je ne saurai pas faire la lettre "e" avec une boucle pour le moins bizarre, comme dans l'image ci-dessus. Chez nous, c'était une simple boucle. Na.

Deuxièmement, dans l'exercice permettant d'identifier les mots à une, deux ou trois syllabes, le mot "robe" figure parmi les mots monosyllabiques. A mon étonnement, la maîtresse répondit que pour le moment c'était bien comme ça, et que la notion "ro-be" à deux syllabes n'arrivera qu'au CP. En moins d'un an, un même mot change drastiquement de nombre de syllabes ? Et des exemples moins ambigus, la langue française en regorge ! "Chat", "lit", etc...


Mitä tarkoittaa RATP ? Ce que veut dire RATP

RatpRATP on lyhennys Pariisin liikennelaitoksen nimestä Régie Autonome des Transports Parisiens, mutta etenkin lakkojen aikana kunnostautuvasta tahosta käytetään usein myös ironista liikanimeä Rentre Avec Tes Pieds eli Mene kotiisi jalkaisin.

Aamulla monet linjat toimivatkin yllättävän hyvin, mutta kyseessä oli pelkästään kavala ansa : nyt illemmällä suuri osa linjoista on pysäytetty kokonaan ja käyttäjät eivät pääse kotiinsa.

Jo keskipäivällä radiouutisissa kerrottiin joilla linjoilla olevan metroja vain 90 minuutin välein. Voi vain arvata millainen tungos kehittyy asemilla, vaunuista puhumattakaan. Kukaan ei halua tulla ulos vaunusta päästääkseen muita ulos, koska tietää ettei pääse takaisin kyytiin - ja kaaos lisääntyy entisestään. Kohteliaisuus ja hyvät tavat jäävät armottomasti itsesuojeluvaiston jalkoihin.

Onneksi pystyn tekemään etätyötä hätätilanteissa - sellaisia on nyt sattunutkin toivottua enemmän, lastenhoidon ja liikennelaitoksen jumittaessa vuorotellen.

Tänään pojilla oli koulua muttei kouluruokailua eikä iltapäiväkerhoa, eli (etä)työpäivä meni pirstaleiksi hakiessani lapset lounastunnille klo 12-13:30 ja taas 16:30. Toivotaan ettei sama jatku huomenna ; vuonna '95 lakko kesti kolme viikkoa, ostin vielä käytössä olevan ruosteisen fillarini käytettynä 500 frangia ja poljin kaaoksenomaisia lumisia Pariisin katuja töihin manaillen miksi ylipäätään lähdin Suomesta. Metrojen sisäänkäynnit oli kokonaan suljettu ja jalkakäytävilläkin oli armottomat ruuhkat.

                *   *   *

Centreloisirs RATP mérite encore son surnom Rentre avec tes pieds ; d'après France Info il y aurait eu jusqu'à 90min d'attente entre les rames sur certaines lignes.

Quelle chance de faire du télétravail ; évidemment ma ligne affichait trafic non assuré. Les enfants avaient école mais pas de cantine ni accueil du soir ; je n'ai jamais fait autant le trajet entre la maison et l'école. Le cadet sur le siège enfant du vélo, l'aîné sur le siège et moi qui poussais le tout : il me manquait une main pour nous prendre en photo...

EDIT : par simple curiosité, est-il dans les moeurs de rembourser la cantine dans ces cas ? Dans notre établissement le paiement se fait à l'avance et en cas de maladie c'est perdu. Au prix de 5€ par enfant et par jour, je trouve le principe assez injuste même s'il s'agit de petites sommes dans l'absolu.


France en panne / Ranska motissa

Ecole_elementaireTorstaina on taas lakko. En jaksa kiinnostua miksi ja kenen hyväksi - ei ainakaan minun.

Koska huhujen mukaan metroja ei kulje juuri ollenkaan, olin jo varautunut tekemään etätyötä. Työpaikkani suo mahdollisuuden siihen en cas de force majeure eli tositarpeen tullen, mutta omatunto kolkutti hieman sillä lastenhoitajan puutteessa olen jo tehnyt sitä kolme keskiviikkoa putkeen saattaakseni lapset Suomi-kouluun.

Tänä iltana mies oli hakenut lapset iltapäiväkerhosta ja kertoi että koulua kyllä on torstaina muttei kouluruokailua, joten lapset pitää hakea klo 12-14 välisenä aikana pois. Jos metroja olisi ollut, reilun kolmen vartin työmatkalla moinen olisikin ollut riemastuttava tapa viettää työpäivä. Varsinkin kun iltapäiväkerhokin on lakossa ja pojat pääsevät kotiin klo 16h30. Saavat onnenpekat varmaankin katsoa telkkaa kun nakutan työkonetta.

                        *   *   *

Encore une grève jeudi, mais je n'ai même pas envie de savoir pourquoi. Dans tous les cas de figure, ça n'augure rien de bon pour nous.

J'avais déjà prévu de faire du télétravail puisque j'en ai la possibilité en cas de besoin réel, et on peut considérer que le mouvement de jeudi annonçant quasiment aucun métro qualifie pour ce critère.

De surcroît, nous venons d'apprendre que les cours de la maternelle sont bien maintenus mais qu'il n'y aura ni cantine ni accueil du soir. S'il y avait eu des métros, j'aurais sauté de joie au plafond à l'idée de passer ma journée dans les transports...


Koulumullistustako ilmassa / Renouveau scolaire ?

PopmpRanskan opetusministeri Xavier Darcos komeilee päivän uutisissa kaikkialla : esi-ja alakoulujen (primaire ; ks wiki) lauantaiset aamutunnit loppuvat heti ensi syksystä lähtien. Tämä barbaarina pitämäni esihistoriallinen jäännös olikin aihetta korjata, jotta perheet saisivat vihdoin oikeita viikonloppuja. Onneksi emme ehtineet kokemaan moista, sillä alueellamme maternelle-esikouluissa lauantait olivat aina vapaita, mutta esikoisen siirtyessä "isoon kouluun"  ensi syksynä se lähestyi uhkaavasti. Läheltä liipaisi !

Pariisin Suomi-koulun blogissa jo ehdittiin kommentoimaan asiasta ; kyseltiin jos koulua onkin keskiviikkoisin aamupäivällä, pääsevätkö kaikki vielä mukaan Suomi-kouluun iltapäivällä ? Jos tulee kauempaa, aikataulut voivat tehdä tiukkaa...

Myös Stazzy kyseli edellisessä koulupostauksessani mielipidettäni päivän uutispommista, ja uusi ranskalainen lukija Suomesta, Paul kommentoi myös kouluaihetta ja linkitti mielenkiintoiseen France Culture -radion ohjelmaan aiheesta.

Yleinen huolenaihe on tietenkin oppituntien uusjako ; lyhentyvätkö lomat, pidentyvätkö koulupäivät entisestään vai tuleeko tunteja keskiviikoille aamupäivisin ? Kaikki ovat samaa mieltä että pienille lapsille jo nykyiset päivät ovat liian rankkoja ; klo 9-16:30 ja päälle vielä iltapäiväkerho nujertavat pikkuiset koululaiset. Varsinkin kun tuloksissa ei ole hurraamista, oli tunteja miten paljon tahansa !

Ehkä koittaa vihdoin täkäläisen koululaitoksen perinpohjainen uudistus : tänä syksynä ei juuri muusta puhutakaan ja Suomi saa entistä enemmän julkisuutta mallioppilaan roolissa. Violet käsitteli osuvasti ulkosuomalaisen vinkkelistä Ellen artikkelia, jossa maalattiin todellisuuttakin kauniimpaa kuvaa kotimaan opinahjoista - etenkin kommenteissa on avartavia havaintoja "kentältä".

Toivossa on hyvä elää... *vilkutus ihmemaahan*

               *  *  *

AujourdhuiUn débat de plus en plus passionné autour du renouveau du système scolaire français - surtout après l'annonce du ministre de l'Education de supprimer les cours de samedi dans le primaire dès la rentrée 2008 !

Il était temps, ce concept barbare nous serait tombé dessus dès l'année prochaine avec l'entrée en CP de l'aîné. Toutefois, reste l'interrogation des heures à caser - entre rallonger les journées déjà trop longues des petits, raccourcir les vacances et les cours le mercredi matin, quel serait le moindre pire ?

Mais pourquoi s'entêter à imposer un tel nombre d'heure ? Selon toutes les études - dont la fameuse PISA et ses conclusions qui provoquent un raz de marée de voyages d'études et de journalistes ainsi que des sollicitations sans cesse en Finlande - le nombre d'heures ne compense en aucun cas les lacunes du système éducatif.

Par ailleurs, d'un point de vue purement finlandais, les cours de mercredi matin risquent de compromettre la présence de certains écoliers de l'Ecole finlandaise de Paris, venant de loin et se trouvant dans l'impossibilité de combiner les horaires.

En bonus, un nouveau lecteur français à Helsinki nous permet de découvrir une émission fort intéressante de France Culture sur le sujet ; merci Paul !


Réflexions scolaires bis repetita / Koulumietteitä taas

Provencen auringon alla ehdittiin jo kommentoimaan huolestuttavaa Nouvel Obs -viikkolehden juttua Ranskan koulusysteemin nykytilasta, jossa todettiin 40% oppilaista aloittavan yläkoulun (collège) huteroakin heikommilla perustiedoilla.

(Surkuhupaisaa oli - kuten Jospa kommentoikin Pupucen blogissa - nettilehden otsikon kirkuva kirjoitusvirhe (uuslukutaidottomuus eli illettrisme yhdellä t:llä), joka on nyttemmin jo korjattu mutta komeilee yhä url-osoitteessa... Samoin suomenkielestä puhuttaessa käytettiin virheellisesti sanaa "finlandais" kun se olisi pitänyt olla "finnois".)

Yleisenä syntipukkina on pidetty yläkoulua (collège ; ks Ranskan koulujen luokat), mutta uusimpien tutkimusten mukaan vaikeudet juontaisivatkin juurensa jo alemmilta luokilta. Juuri sieltä missä luultiin lasten olevan vielä turvassa ja hyvissä käsissä !

Olinkin ihmetellyt miksi jo tarhaikäiset naperoni opetettiin tunnistamaan sanoja ulkomuistista, osaamatta lukea. Nyt on todistettu tieteellisesti että ns globaalinen metodi ei perustu visuaaliseen muistiin eikä auta lainkaan lukutaidon saavuttamisessa, päinvastoin : lapset oppivat kiinnittämään huomiota vääriin asioihin. Onneksi ollaan palaamassa vanhaan kunnon tavaamiseen, jota itsekin olisin suosinut.

50-60 -luvuilla ranskalaisilla lapsilla oli 15 viikkotuntia äidinkieltään, kun taas nykykoululaisilla on 9-10 tuntia jaettuna ranskan, historian, maantieteen ja kansalaistaidon kesken - sillä tekosyyllä että ranskaa harjoitetaan näillä kaikilla tunneilla. Ja pyh !

Lehden mukaan ranska olisi maailman vaikeimpia kieliä oikeinkirjoituksensa suhteen. Muiden kielten ääntyessä suhteellisen foneettisesti (tässä mainittiin mm virheellisesti kirjoitettu suomi ja tanska sekä espanja ja italia), ranska on pysyttäytynyt konservatiivisessa ulkoasussa vuosituhansien takaa ja koululaisten kompastuskivinä ovat myös ääntymättömät kirjaimet sekä samoin ääntyvät eri taivutukset.

Minulta kyselläänkin usein mitä eroja on ranskalaisessa ja suomalaisessa koulutuksessa, ja voin vain harmitella etten ole seurannut kovin tarkkaan kotimaisen koululaitoksen kehitystä ja vasta tutustun täkäläiseen systeemiin omien lasteni alkaessa maternelle-luokilla. Ensi vuonna esikoinen siirtyy "isoon kouluun", jossa alkaa kuulemma tosi paikat, läksyt ja ulkoluku ja muut pelottavat jutut. Hui !

Linkkejä :

- Koulutus Suomessa
- Ranskan koulusysteemi (englanniksi)

Des cobloggeuses finlandaises ont déjà eu le temps de commenter le dossier inquiétant de Nouvel Obs sur l'illettrisme en France - avec, ironie du sort, une coquille tragi-comique dans le titre qui fut rapidement corrigé mais visible encore dans l'url impitoyable...

J'applaudis le retour à la méthode syllabique, surtout qu'on apprend que le contour des mots ne joue aucun rôle dans l'apprentissage de la lecture et au contraire attire l'attention des petits sur des choses inutiles. Certes mon cadet reconnaît à trois ans son prénom et quelques autres mots avec une grande fierté - mais à quel prix ? Justement les difficultés commenceraient en primaire puisqu'en arrivant en sixième, le "mal est déjà fait". De quoi perdre son sommeil, pour un pur produit de l'école finlandaise comme moi !

En cinquante ans la France passe de 15 heures de français hebdomadaires à tout juste dix - repartis entre le français, l'histoire, la géographie et l'éducation civique sous prétexte de transversalité. D'accord pour la transversalité dans le business, mais très peu pour mes enfants...

Le magazine souligne que l'orthographe française est l'une des plus difficiles au monde, avec un taux de "régularité entre les sons et les lettres" de 55%, en comparaison avec l'espagnol ou l'italien où le taux se situe autour de 97%, allant jusqu'à 98-99% pour le finlandais ou le danois. Mais au Nouvel Obs ne sait-on pas qu'on dit le finnois, et les Finlandais ?! Au secours...

On m'interroge souvent sur les différences entre l'éducation finlandaise et française, et je ne peux que regretter de ne pas avoir suivi l'évolution du système de mon pays, pour le comparer à celui que vont subir mes enfants en France. L'année prochaine l'aîné ira "à la grande école", et tout le monde semble dire que là, on ne rigolera plus, les devoirs, les cahiers - ça fait déjà peur !


Liens wikipedia :

Système éducatif finlandais
Système éducatif français
Finnois vs finlandais - question de purisme !

et une blog-amie qui décrit fort bien le système finlandais :

Le système éducatif en Finlande par Alexia


La rentrée / Koulut alkoivat meilläkin

 

Ranskan opetusministeri Xavier Darcos heitti syksyn uutuutena mahdollisuuden lakkauttaa lauantaiaamuiset oppitunnit[fr] koko maassa. Hienoa - jos onnistaa niin lakiesitys menee läpi ennen kuin pojat siirtyvät työelämään !

Onneksi lastentarhaa muistuttavassa maternelle-koulussa ei moista vielä ole, mutta vapaa keskiviikko ja tunnit lauantaisin tuottavat kroonista päänsärkyä kaikille tuntemilleni työssäkäyville vanhemmille.

Ohessa linkki kaavioon jossa selitetään hyvin Ranskan koululaitos luokkajakoineen sekä minkä ikäisenä ollaan milläkin luokalla. Sivu on ranskankielinen mutta ymmärrettävissä myös ranskaa taitamattomille selkeytensä ansiosta.

Suurin osa ranskalaisista koululaisista aloitti kouluvuoden nyt tiistaina, mutta poikkeuksia riittää enemmänkin kuin sääntöä vahvistamaan. Nelipäiväistä viikkoa noudattavat opinahjot aloittivat jo parisen viikkoa sitten ; toisilla on koulua joka toinen lauantai... ja yksityisissä kouluissa noudatetaan omia sääntöjä, kuka mitenkin.

Stazzy kyselikin kommenttilaatikossa miten selviämme oudoista aikatauluista, ja kuten monet muut olemme palkanneet opiskelijatytön joka vie lapset aamuisin kouluun klo 9 ja hakee 16h30. Samalla hoituu lasten paimentaminen keskiviikkoisin ja saattaminen Suomi-kouluun ke iltapäivänä.

Muut kouluaiheiset postaukseni ja ihmettelyni löytyvät Koulu-kategoriasta ; ja jatkoa on luvassa koulusysteemien vertailuissa kun pääsin vautiin. Jos lukijoissa sattuu olemaan henkilöitä joita kiinnostaisi vaihtaa mielipiteitä ja vertailla opetustapoja ranskalaisen yläkoulun (collège) johtajan kanssa tuttavapiirissäni, ottakaa yhteyttä kommenttilaatikossa. Hän haluaisi tietää lisää kotimaisista menetelmistä, koska on vastuussa yksityisestä koulusta ja saa päättää opetustavoista.

Kuvituksena yllä mm paperisotaa à la française : kummankin pojan luokanopelle on palautettava tusina lippua joissa erikseen ja kahtena kappaleena kerrotaan syökö lapsi lihaa/porsaanlihaa, mainitaan kuka saa hakea lapsen koulusta ja etenkin kuka ei saa, annetaan lupa koulukuvaukseen ja -retkiin joita kyllä kysytään joka kerta erikseen sitten vielä, kerrotaan viimeisimmän jäykkäkouristusrokotuksen pvm, kouluvakuutuksen numero ja todistus ja... [lisäys] voiko hätätapauksessa kyydittää lapsen sairaalaan !

Le ministre de l'Education a lancé l'idée de mettre un terme aux cours le samedi dans tout l'héxagone. Excellent - avec un peu de chance le projet de loi sera promulgué avant que les garçons ne quittent le banc de l'école !

Heureusement qu'à la maternelle nous ne subissons pas encore cette curiosité préhistorique française, mais dans mon entourage le mercredi libre et le samedi travaillé sont un casse-tête permanent pour les parents qui travaillent. Entre ceux qui travaillent un samedi sur deux, tous les samedi, quelques samedi libres signalés par une énième feuille volante comme ça a l'air d'être le cas dans notre secteur...

Pur produit du système éducatif finlandais et fière de l'être, j'ai toujours autant de mal à m'y retrouver rien que dans les appellations de différentes classes. J'étais donc ravie de découvrir le schéma explicatif du système scolaire français avec surtout qui va où à quel âge. Entre le compte à rebours en partant de sixième, les acronymes CP et autres (cours primaire ? cours préparatoire ?? classe préparatoire ???), voici enfin la réponse à mes interrogations.

Mes autres posts sur le sujet se trouvent dans la catégorie école avec des billets bilingues depuis le 1er anniversaire du blog !

La première photo illustre la paperasse à remplir pour les enfants : autorisations pour photo de classe, sorties, pour manger du porc, dates des vaccins, permission de sauver l'enfant en cas d'accident grave...


Curiosités linguistiques / Kielikummajaisia

Ihmettelin usein vieraita kieliä opiskellessani miten kyseisen maan lapset oppivat puhumaan kieltään virheettä ; etenkin ranskan verbien taivutukset askarruttivat minua. Päätteitä on paljon säännöllisissäkin verbeissä : -er, -re, -ir ja siihen päälle vielä epäsäännölliset.

Nyt olen aitiopaikalla havainnoimassa kielen omaksumista omieni kanssa, ja molemmat vielä tuplana, kaksikielisiä kun ollaan olevinamme.

Välillä Jules viisivuotiaan ylemmyydellään korjailee pikkuveljen virheitä, ja hymyilyttää kun samalla poika tykittää itsekin mitä hupaisimpia taivutuksia.

Minulla on dilemma : yleensä kun olemme keskenämme toistan lasten sanomat asiat suomeksi ja vastaan tai kommentoin samaan syssyyn. Mutta en voi olla korjaamatta ranskan virheitä, ja keskustelumme tuppaavat pidentymään kun ensin korjaan ranskaksi, sitten käännän suomeksi ja vastaan suomeksi !

Esimerkiksi äskeinen dialogi, käännös ranskalaisesta osiosta alla :

- Regarde Tom, maman donne de l'eau aux fleurs, sinon elles vont meurer.
- Mourir ; elles vont mourir sinon. On dit elle meurt, ou elle va mourir. Ihan oikein, kukille pitää antaa vettä ettei ne kuole tai kuihdu.

- Katso Tom, äiti kastelee kukkia ettei ne "kuolitu".
- Kuole ; ne kuolevat muuten. Sanotaan että kukka kuolee. [ja sama suomeksi kuten yllä]

Luvassa tuntuu olevan aina vaan paranevia juttuja, kun poikien kieli kehittyy - kielikummajaisetkin kohentuvat !

Alla päivän puuhavinkki, batman-väritystä printattavaksi tai netissä klikkailtavaksi isommille osoitteessa http://www.coloriage.tv/Batman-coloriage.

[Ci-dessus l'astuce du jour http://www.coloriage.tv/Batman-coloriage pour imprimer des coloriages batman etc mais aussi pour coloriages en ligne !]

En apprenant de langues étrangères je m'interrogeais souvent sur la façon dont les enfants du pays en question s'appropriaient la langue ; tout particulièrement les verbes français m'interpellaient par leur terminaisons curieuses en ER, RE, IR - sans parler des irréguliers.

Maintenant j'ai une place de choix pour observer l'apprentissage des nôtres, et par-dessus le marché dans un contexte qui se veut bilingue.

Du haut de ses cinq ans, Jules s'amuse à corriger son petit frère de temps en temps mais en cultivant dans la foulée des erreurs comiques lui-même.

Je suis donc confrontée à un dilemme : en temps normal quand nous nous retrouvons entre Finlandais et que les enfants me parlent (en français, hélas) je répète qu'ils viennent de dire en finnois puis ensuite seulement réponds ou comment à mon tour. Mais je ne peux pas laisser passer les fautes de français, qui ajoute une troisième étape à mon intervention : correction du français, traduction des propos en finnois puis ma réponse !

Exemple tout frais de cet après-midi, avec la traduction en français du finnois :

- Regarde Tom, maman donne de l'eau aux fleurs, sinon elles vont meurer.
- Mourir ; elles vont mourir sinon. On dit elle meurt, ou elle va mourir. Ihan oikein, kukille pitää antaa vettä ettei ne kuole tai kuihdu.

... Exactement ; on doit donner de l'eau aux fleurs pour qu'elles ne meurent pas.


Devoirs assistés / Avustettuja läksyjä ?

Pitääkö vanhempien auttaa lapsiaan läksyjen kanssa ?

Tuttavani manasi eräänä päivänä ettei mitenkään ehdi auttaa molempia lapsiaan läksyjen kanssa joka ilta. Tästä tuleekin sopivasti jatkoa kulttuurikummajaisten toivelistaan, sarjassamme Suomen ja Ranskan koululaitosten erojen ihmettelyä.

Ranskassa on hyvin yleistä että vanhemmat auttavat ja kuulustelevat tai vähintään tarkistavat jälkikasvunsa kotitehtävät. Jo heti tänne muutettuani tämä epäkohta herätti huomioni, ja purnasin sen olevat vain sivuoire maan koulusysteemin epäonnistumisesta. Nuoren opiskelijan itsevarmuudella vaahtosin ettei moista ikinä tapahdu Suomessa.  Vai tapahtuuko ? Ei minulle ainakaan kun olin pieni, mutta olinko sittenkin poikkeustapaus, ovatko ajat ja tavat muuttuneet ?

Hoidin itse läksyni ekaluokalta lähtien eikä kukaan pistänyt nenäänsä niihin - enkä olisi halunnutkaan sitä. Jos jäi tekemättä tai nolosti unohdin, hyvän oppilaan maine pakotti sepittämään tekosyitä (ks 3. lk koulumuisteloista) ja se siitä. En tarvinnut apua eikä tullut mieleenkään kysyä mitään.

Aika jyrkästi ajattelin ennen, että jos oppilas ei selviä läksyistään, opettaja on tehnyt työnsä huonosti, ei ole osannut selittää, tehtävä on liian vaikea suoritetun oppimäärän suhteen tai muuten vain kehno juttu.

Mutta täkäläiseen systeemiin pikkuhiljaa tutustuessani itsestäänselvyydet karisevat ja jäljelle jää vain kysymyksiä. Jo 7-8 -vuotiaat saavat hurjia läksyjä joista selviytyäkseen on turvauduttava vanhempiin. Kotitehtävien vaikeutuessa lasten edistyessä koulusysteemissä, varakkaammat maksavat yksityistunteja pönkittämään koulun opetusta, tukiopetus kun on tuikituntematon käsite täällä.

Miten on Suomessa ; auttavatko vanhemmat lapsiaan jatkuvasti ? Miten pitäisi olla ? Mitä muissa maissa ? Olisi kiinnostavaa tietää !

Une amie maudissait l'autre jour le système scolaire et le fait qu'elle n'ait pas le temps d'aider ses deux enfants avec leurs devoirs tous les soirs. Voilà qui me fournit un excellent sujet pour les bizarreries culturelles souhaitées dans le sondage, dans notre série l'éducation nationale finlandaise vs française.

En France il me semble qu'il est très fréquent que les parents s'en mêlent des devoirs de leurs petits, en les aidant et questionnant ou du moins en vérifiant que c'est fait. Ceci m'interpella dès mon arrivée en France, et j'interprétais ça en tant que signe de la faillite du système scolaire local. (Arrogance d'une jeune étudiante fière de son propre pays ?!) J'affirmais que jamais ça ne se verrait en Finlande... mais m'étais-je trompée ? Etais-je un cas à part, ou les temps ont-ils changé ?

(EDIT : D'après les commentaires de mes compatriotes, j'étais un cas isolé et la majorité se faisait interroger, surtout avant les interrogations...)

Je mettais un point d'honneur à me débrouiller seule et ne voulais pas qu'on mette le nez dans mes affaires. Des fois je devais m'en sortir par des pirouettes peu recommandables, mais bon, je m'en sortais plutôt très bien !

J'avais tendance à penser que si un enfant n'arrivait pas à faire ses devoirs, c'était de la faute de l'enseignant - un sujet mal expliqué, pas adapté au niveau de la classe ou une erreur de jugement tout court.

Mais en voyant les amis autour de nous face à ce dilemme, les certitudes s'effritent et cèdent la place à une multitude de questions. En primaire, une quantité effrayante de devoirs (qui seraient pourtant interdits au CP par un circulaire, d'après les commentaires en finnois ?!) où l'intervention des parents est quasi-indispensable.

Puis au fil des classes, le recours - pour ceux qui le peuvent - aux cours privés pour assurer le succès scolaire de la descendance. En Finlande, il existe un concept "cours de soutien" gratuit et libre, à disposition de tout le monde et garantissant donc une éducation égale pour tous.

Je lançais donc un appel aux témoignages, un petit sondage pour savoir si l'opinion générale parmi mes lecteurs était plutôt favorable à l'aide parentale ou farouchement opposée. Alors, quid des lecteurs français, en France ou ailleurs ?!


Réunion de parents d'élèves / Vanhempainkokous koululla

Les parents d'élèves de la maternelle furent conviés à une réunion d'info samedi ; pour la classe des tout-petits à 9h, puis pour les moyens à 10h30. Planning serré !

Un pur produit de l'éducation finlandaise comme moi est toujours intriguée par les aléas du système français, et ne manquerait sous aucun prétexte les réunions.

Pour les tout-petits et petits, la réunion commença par un tronc commun dans le réfectoire (la cantine) où la directrice expliqua le fonctionnement de l'école, soulignant le respect des horaires (avec des parents arrivant une vingtaine de minutes en retard, sans la moindre excuse, ça prend une dimension surréaliste) et autres principes de base.

Ensuite nous suivîmes les enseignants dans les classes pour parler de nos propres bambins. Explications sur le programme de l'année, les occupations des petits etc. Le plus intéressant fut de découvrir les autres parents et d'échanger avec eux.

J'enchaînai sur la réunion dans la classe de Jules ; pas de séance cantine car les parents sont déjà censés être au courant de tout. Je pus faire connaissance avec la méthode de la nouvelle maîtresse du grand Pligaa, et fus ravie d'apprendre que l'accent est mis surtout sur le langage, la lecture et l'expression en général - avec des sorties en médiathèque !

Je pus également admirer les oeuvre de notre Dali en herbe, et immortaliser quelques pièces :

Pikkuruisten koulun maternellen vanhempainkokoukset olivat kaikki tämän viikonlopun lauantaina ; aivan pienten (2-2,5v) heti aamusta klo 9 ja "keskikokoisten" (4v) klo 10:30. Tiukka aikataulu !

Taaperoitten vanhemmat aloittivat yhteisellä osalla koulun ruokasalissa, jossa johtajatar selitti perusjuttuja, tähdensi täsmällisyyden tärkeyttä sekä ylipäätään koulun sääntöjen noudattamista.

Hieman surrealistisia tavoitteita kun ottaa huomioon että yli puolet vanhemmista saapui myöhässä, pahoittelematta mitenkään aiheuttamaansa häiriötä. Suomalaisena lakia- ja ylipäätään hyviä tapoja kunnioittavana minua ihmetytti taas kerran. Johtuneeko siitä ettei kyseessä ole "oikea" koulu, vai ovatko yhtä piittaamattomia myöhemminkin ? Epäkohteliasta ja sivistymätöntä.

Ruokalassa kumminkin kuhisi ja hälisi, eivätkä syntipukkeina olleet ne muutamat mukaanotetut lapset, vaan vanhemmat itse. Johtajattaren paikalla olisin lyönyt nyrkillä pöytään ja vaatinut hiljaisuutta (jos olisin puljun johdossa, minulla tietenkin olisi luonnollista auktoriteettiä ja rahkeet moiseen), mutta nyt vain pinnistelin kuullakseni mistä puhuttiin.

Seuraavaksi siirryimme luokkahuoneisiin opettajien kanssa, ja saimme puhua lempipuheenaiheistamme eli omista nasuistamme. Mitä ne puuhaavat kun eivät osaa kertoa ; kenen kanssa kaveeraavat ; miksei isoveljeä löydy välitunnilla (eivät ole samaan aikaan !) ; mikä oli siansaksalorun alkuperäismuoto... Saimme myös selityksen heittelyvimmalle joka juonsi juurensa tilanhahmottamisharjoituksesta.

Samaan syssyyn kiiruhdin esikoisen luokkaan jossa tapasimme open ilman ruokalasessiota : vanhojen konkareiden vanhempina meidän oletettiin jo tietävän kaiken koulusta ja sen tavoista.

Oli mielenkiintoista tutustua paremmin Julesin uuteen opettajaan ; Tom oli "perinyt" isoveljen ekan vuoden open joten olimmekin jo vanhoja tuttuja. Tämä uusi tuttavuus vaikutti avoimelta ja kertoi panostavansa kielelliseen ilmaisuun ja kirjoihin ; luvassa mm kirjasto- ja mediateekkivierailuja !

Luokassa komeili pikkutaiteilijoitten uusimmat teokset, ja sain ikuistettua hurjan ukkelin ja luokassa luettavia loruja, joista poika ilahtui kotiutuessani.


Nananananère scolaire / Kukas koulun hännän nostaa...

En 2003 l'OCDE a conduit pour la deuxième fois une enquête sur les acquis des élèves au niveau mondial.


J'ai une raison de plus d'applaudir le système scolaire finlandais dont je suis un (pur) produit (modeste !)... Avec moins d'heures, nous brillons tant en maths qu'en langues, avec fort peu de redoublements et de résultats remarquables sur tous les fronts. Pligaa pligaa !

Source : l'Internaute - journal du savoir.

EDIT (21/09/06) : L'année dernière les écoles finlandaises ont introduit une nouvelle matière "connaissances des sentiments" à leur programme. Pendant les cours, les enfants apprennent à reconnaître et à analyser leurs sentiments, découvrent le fait que tout le monde ne réagit pas de la même façon aux événements ainsi que l'importance de s'exprimer ouvertement. Une excellente initiative qui vient s'ajouter à une matière "connaissances du citoyen" (code de la route, l'écologie au quotidien...) qui existait déjà de mon temps, mais encore peu repandu. Car les enseignants doivent montrer l'exemple, et je reconnais que moi-même en tant qu'adulte, j'aurais aussi besoin de ce genre de cours !

OECD:n koulututkimus PISA (Programme for International Student Assessment) vuodelta 2003 saa taas uutta julkisuutta kansainvälisissä medioissa. Sen tiimoilta muutamia suomalaisille mieltäylentäviä faktoja.

Ranska kunnostautuu saralla pisimmillä koulupäivillä Meksikon ohella, ja tietyillä luokilla jopa pistää pahemmaksi. Maternelle-tarhassa, esikoulussa ja alaluokilla lapsilla on 27 viikkotuntia, collège-tasolla jo 28 tuntia ja lukiossa 30-40 ! Eikä tämä tietenkään takaa parempia tuloksia, jopa päinvastoin.

Suomi taas paljon pienemmällä tuntimäärällä yltää toiselle sijalle matematiikassa, heti Hong Kongin jälkeen - Ranskan ollessa pänttäämisestä huolimatta vasta 16.

Olinkin aina ihmetellyt miksi suuri osa täkäläisistä jää luokalleen, ja tilastot vahvistavat sen mitä pelkäsinkin : lähes 40% 15-vuotiaista on jäänyt luokalleen ainakin kerran ! Jopa tarhatasolla voi tuplata, vaikkei siitä todistetusti ole hyötyä vaan haittaa ja motivaation puutetta, tai peräti epäonnistumisen tunnetta. Olenpa kuullut jopa vanhemmista jotka muka lapsen omaksi eduksi pyytävä luokallejäämistä. Pienillekin. Edesvastuutonta.

Raportin mukaan Suomessa luokallejäämisprosentti on 0,8 - ja Norjassa ei käsitettä tunneta lainkaan ; oppilaita tuetaan niin ettei moiseen ole tarvetta.

Kieltenopiskelussa pohjoismaat veivät kaikki mitalipallit ; Norjassa näemmä aletaan eka vieras kieli jo 6-vuotiaina (huippua) ja meilläkin jo 7v. Onko tämä totta ??? Luulin että se oli "vasta" kolmannella luokalla. Kuka on pihalla, OCDE vai minä ?!

Pligaa pligaa Suomi ! =)

EDIT (21/09/06) : Unohdin mainita lukeneeni uuden lukuaineen nimeltä "tunnetaito" lisäämisestä kouluaineisiin - erinomaisen haasteellinen aihe, jota aikuistenkin pitäisi opiskella. Mutta kuinka moni koulu opettaa ainetta oikeasti ? Ja vieläkö oi niin hyödyllinen mutta ammoin inhoamani kansalaistaito on olemassa ?


Petits écoliers / Pikkuisia koululaisia

Molemmat pojat ovat aloittaneet koulutiensä, ranskalaisessa kolmivuotisessa "maternelle"- esikoulussa.

Jules jo vanhana konkarina aloitti maanantaina moynne section -luokalla eli keskimmäisellä, ja käy koulua tänä vuonna koko pitkän päivän klo 9-16:30. Tom 2v 3kk ottaa varaslähdön menee pikkuruisten luokalle vain aamupäivisin, ja käy sen uudestaan ensi vuonna kokopäiväisenä - etuajassa aloittamista kun ei hyvitetä mitenkään.

Olinkin jo ehtinyt blogittamaan miten ranskalainen koululaitos mietityttää suomalaista, ja epäilyni palkittiin maanantaina kun Jules löysi itsensä uudesta luokasta, uuden open kanssa - ainoastaan yksi 25 viimevuotisesta kaverista oli luokalla ! Puhelimitse konsultoitu mieheni sanoi heti kyseessä olevan varmaankin jonkun "etnisen tasoituksen" luokkien välillä. Koulun johtaja vakuutti kuitenkin koko luokan olevan hajotettu, mutta matemaattiset lahjani eivät riitä ymmärtämään miten se on mahdollista kun yhteensä maternellessa on 10 luokkaa, kolmella tasolla ; noin puolesta luokista on "keskikokoisia", koska useat luokat ovat yhdistelmäluokkia. Hmmm.

En vain ymmärrä miksi noin pieni erotetaan kavereistaan, eikä asiasta vaivauduta edes tiedottamaan. Olimme koko kesän mainostaneet miten kiva on mennä takasin kouluun ja nähdä luokkakaverit. Floppi. Onneksi poika itse ei ollut moksiskaan, vaan tuntui tykkäävän uudesta opesta.

Perjantaina koko viikon kinuamisen jälkeen oli vihdoin pikkuveljen vuoro, ja Tom meni kouluun rutiinilla, saatettuaan isoveljeä jo koko viime vuoden. Koko perheen voimin veimme ensin Julesin omaan luokkaansa (kerroin uuden open näyttävän vähän Kirstin Scott Thomasilta ja mies oli utelias...), sitten Tom isoveljen viimevuotiseen luokkaan Sophien ryhmään. Siellä oli se kuuluisa automattokin...

Leikimme vähän aikaa palapeleillä ja automatolla, ja hyvästelimme sitten muksun. Pikkupligaa protestoi ainoastaan kun kuuli hoitotädin hakevan sen puoleltapäivin ja vaati minua, mutta vilkutti iloisesti kun lähdimme. Karinan hakiessa sen, uhkaus toteutettiin ja pligaa pisti itkuksi, hokien maman maman ja etsien minua käytävältä.

Välitunnillakin oli päässyt pieni itku : Tom oli yksin pihan nurkassa, mutta joku hyväsydäminen tyttö oli hakenut open ja sitten taas ilme kirkastui. Jules väitti myös olleensa surullinen kun ei nähnyt pikkuveljeä - mutta epäilen että taisi vaan unohtaa pikkuveljen välkkäritohinassa...

Muuten Tom hoiti kaiken hienosti, kävi vessassa ihan reippaasti ja leikki antaumuksella - ja molemmat odottavat innolla maanantaita. Pourvu que ça dure (kunpa se jatkuisi näin) !

Les pligaa sont maintenant tous les deux scolarisés à la maternelle !

Jules est entré en moyenne section et restera cette année toute la journée, et le petit Tom 2 ans et trois mois commence chez les tout petits, uniquement le matin.

J'avais déjà émis quelques réserves quant au système scolaire français comparé à celui que j'ai connu en Finlande, et mes doutes se sont avérés lundi.

Après avoir vanté tout l'été les mérites de l'école et des camarades de classe que Jules allait retrouver, quelle était notre surprise en découvrant que sur les 25 copains, seul un était dans la nouvelle classe de Jules !

Mon mari - consulté par téléphone d'urgence - y voyait un équilibrage socio-culturel dont notre grand pligaa aurait fait les frais. Selon la directrice, toute la classe aurait été dispatché, mais comment repartir 25 élèves de moyenne section entre les 10 classe de maternelle dont à peu près la moitié accueillent des moyens (une partie des classes étant panachées de plusieurs niveaux).

Heureusement que le principal concerné n'y voyait pas d'inconvénient, et trouvait sa nouvelle maîtresse chouette.

Vendredi, ce fut le tour de Tom d'entrer chez les tout petits - après s'être entraîné en accompagnant son frère tous les matins l'année dernière. Il était ravi de se trouver dans l'ancienne salle de classe de Jules, avec sa maîtresse Sophie et le fameux tapis de voiture...


Ecole finlandaise vs française / Ranskan koululaitos blogituttaa

Traduction française en bas de page !

Ranskan koulusysteemi huolestuttaa taas

Vannoutuneena Suomen koululaitoksen puolestapuhujana olin jo hyvin penseä täkäläistä menoa kauempaa tarkastellessani.

Ei koulua keskiviikkoisin, mutta useimmiten lauantaiaamuisin : tuplapäänsärky vanhemmille. Vielä enemmän kuitenkin askarruttaa luokittelu "hyviin" ja "huonoihin" opinahjoihin - jo melkein tarhasta lähtien voi jumittua ns huonoon uraan, jollei ole oikeissa kouluissa. Lehdissä puhutaan jopa koulukamikazesta (suicide scolaire), jos hyvä oppilas osuu huonoon kouluun.

Yksityiskoulut kukoistavat ja privaatti tukiopetus on tuottoisaa bisnestä tämänpäivän Ranskassa. Julkinen koululaitos tuntuu entistä kykenemättömältä opettamaan lapsille sivistyksen peruskiviä, puhumattakaan että antaisi kipinää jatko-opintoihin. Hyvä jos oppivat lukemaan !

(Eilisessä lehdessä oli kiinnostava juttu globaalista metodista vs tavaaminen, opetettaessa lapsia lukemaan, mutta siitä myöhemmin...)

No liioittelen kuin aito marseillelainen, mutta aihe puhuttelee nyt kun molemmat pojat menevät jo "kouluun" ; maternelle eli kolmivuotinen esikoulua vastaava 3-6 vuotiaille. Alle kolmivuotiaat kuten Tom pääsevät jos ovat päiväkuivia ja löytyy tilaa.

Toisaalta, mieheni kävi Pariisin muka hienointa lukiota Janson de Sailly, poroporvarillisessa 16. arrondissementissä eikä saanut edes ylioppilastodistusta. Onneksi pääsi kuitenkin kiinteistöalan korkeakouluun ja jatkamaan Sorbonneen. Kyseiset varatiet toimivat kuitenkin paljon huonommin nykyään, eikä niiden varaan kannata rakennella lastensa tulevaisuutta.

Satumme asumaan ns ZEP-alueella eli zone d'éducation prioritaire, "etuoikeutetun koulutuksen alue". Ko alueilla luokat ovat hieman pienempiä (20-25 oppilasta 30 sijaan), ja valtion budjetti jonkin verran suurempi - auttaakseen hankalassa oppiympäristössä asuvia... ZEPit jaetaan kolmeen eri luokkaan ; EP1 on pahinta painajaista ja EP3 on hilkulla menettää lisäbudjettinsa koska "liian hyvä". Kuulumme jälkimmäiseen tapaukseen, ja johtajatar vakuuttelikin viime vuonna sen olevan positiivista : enemmän resursseja. La preuve : tästä todistaa mm se että Tom pääsee jo alle 2,5v aamupäivisin kouluun koska luokkia avataan tarpeeksi.

Hän tosin pelkäsi alueen tippuvan pois ZEP-rankkauksesta kaupunginosan maineen parantuessa. Parempi olla ZEPien parhaimmistoa kuin ei-ZEPien hännänhuippuja, vailla budjetteja. Mutta tuo leimaaminen huonoksi alueeksi arveluttaa kuitenkin.

Jännitystä on siis ilmassa : Jules menee kouluun maanantaina, ja Tom ensi perjantaina. Suomikoulukin alkaa sitä seuraavana keskiviikkona, mutta sinne ei alle kolmivuotiaat pääse.

Tarvitseeko mainita että viikonloppumme vietetään reput selässä koulua leikkien ?

Viime vuoden innostusta ja lisää kommentteja kouluvuoden tiimoilta kategoriassa Koulu-école !

Le système scolaire français m'interpelle, une fois de plus. Ne jurant que par l'école publique égalitaire et de qualité que j'ai connue en Finlande, j'avais déjà quelques préjugés en arrivant en France - bien avant d'avoir des enfants.

Le plus insensé des concepts reste l'absence des cours le mercredi, pour une raison historique obscure...  et les cours de samedi matin qui n'existe plus depuis la préhistoire chez moi. Un double casse-tête pour les parents ! Surtout que l'année scolaire française est la plus longue de tous les pays européens. Les vacances d'été en Finlande durent 10 semaines, de fin mai à mi-août.

Mais le plus inquiétant reste l'inégalité dans la qualité d'enseignement ; les ZEP étant considérées carrément comme du suicide scolaire pour de bons élèves. Si l'on ne suit pas le bon cursus, adieu diplômes.

Certes, la directrice de la maternelle nous avait présenté le statut ZEP comme un avantage : taille des classes réduite (20-25 au lieu des 30 habituels), plus de ressources et de moyens. Selon elle, mieux vaut que l'école reste en ZEP. D'ailleurs, les instits ont fait la grève au printemps pour la conservation du statut.

Je dois avouer que Tom n'aurait probablement pas eu de place en maternelle à deux ans dans un quartier hors ZEP, et qu'il est ravi d'y aller vendredi prochain.

Inutile de préciser que les deux petits écoliers ont passé le WE avec leurs cartables sur le dos, en jouant à l'école !


Suomi-Koulu Pariisissa *pub* / Ecole finlandaise à Paris *mainos*

Ohessa Pariisin Suomi-koulun yhteystiedot :

Sähköposti pariisinsuomikoulu [at] windowslive.com ; yhteyshenkilö Päivi Kauppila.

Koulu toimii keskiviikkoisin iltapäivällä Pariisin viidennessä arrondissementissä, metroasema Place Monge.

Pariisin Suomi-koululla on nyt myös viralliset nettisivut : Suomi-Koulu Pariisi !

     *     *     *

Ci-dessous les coordonnées de l'Ecole Finlandaise de Paris :

pariisinsuomikoulu [at] windowslive.com ; contact Päivi Kauppila.

L'Ecole Finlandaise de Paris fonctionne le mercredi après-midi dans les locaux d'une école parisienne dans le cinquième arrondissement ; métro Place Monge.

N.B. Maintenant l'école dispose également d'un site : http://suomikouluparis.wordpress.com !


Ecole finlandaise donne le ton pour l'été / Suomi-koulun kevätjuhlissa jorataan

Pariisin Suomi-koulu on silkkaa rock'n'rollia : kevätjuhlassa tänään suvivirren sijaan isojen ryhmä tempaisi Lordi-coverin niin että jytisi, ja pienemmät ryntäsivät tanssilattialle hyppimään riemuissaan.

Keskiviikkoiltapäivisin toimiva Suomi-koulu lopetti hieman tavallisia kouluja aiemmin - "tavallinen" koulu jatkuu kesäkuun loppuun asti ; syksyisin koulut sitten taas alkavat syyskuun alussa.

La fête de fin d'année de l'Ecole finlandaise de Paris se termina sur une note très hardos : le groupe de grands a présenté la chanson victorieuse d'eurovision - euphorie généralisée chez les petits et même chez les moins petits. On n'en revient toujours pas d'avoir gagné !


Questions de culture / Kulttuurieroja jo pienillä

Tämänaamuinen keskustelu esikoisen (4v) ja hoitotädin tyttären (5v) kanssa ; lapset arvuuttelevat mitä ruokaa tänään saadaan. Perjantaisin ruokalistalla on useimmiten kalaa, katolilaisen tradition mukaan joka on iskostunut maan tapoihin, olkoon sitten valtio ja kirkko vaikka kuinka erossa.

  (...)
- Niin mut mä en syö possua.
- Mikset sä syö possua ?
- No ku se ei oo hyvää sulle.
- Mut mä tykkään possusta.
- Niin sä syöt sitä.
- Miksei se oo hyvää ?
- No ku se ei vaan oo hyvää.
- Mut mä syön sitä kumminkin kun se on hyvää.

Huokasin helpotuksesta - meillä kun possua on aika usein ja tykätään siitä. Pelkäsin että nunun tytär alkaa selittämään jotain tekaistuja terveyssyitä tai että possu on likaista ja sitä kun syö niin ei pääse paratiisiin tms, mutta näemmä hoitotäti on selittänyt tämän possun syömättämyyden fiksusti, dramatisoimatta asiaa. Olin kuitenkin yllättynyt asian paljastumisesta, sillä madagaskar-réunionilainen  nunu muuten tuntuu olevan hyvinkin epäuskonnollinen ja vapaamielinen muotiaseuraava nuori nainen, enkä tiennyt perheen olevan sen kummemmin uskontoa harjoittava. Laitetaan suomalaisen sinisilmäisyyteni piikkiin, olisihan tuon voinut arvata.

Näin sujui siis esikoisen ensimmäinen kosketus is|aminuskoon !

Taustatietona mainittakoon että Jules syö kouluruokalassa kerran viikossa, ja muina päivinä hoitotäti hakee pojan kotiin kuopuksen seuraksi lounaalle ja päiväunille. Kanttiinipäivinä Julius totuttelee "oikeaan" koulupäivään eli pääsee kotiin vasta välipalalle klo 16:30. Välipala sanotaankin ranskaksi "le quatre heures" eli kello neljä.

Une conversation au sujet de la cantine, surprise entre Jules et la fille de notre nounou ce matin avant le départ à l'école :

  (...)
- Oui mais moi je ne mange pas de porc.
- Pourquoi tu ne manges pas de porc ?
- Parce que c'est pas bon pour toi.
- Mais moi j'aime bien le porc.
- Mais oui toi t'en manges.
- Pourquoi c'est pas bon ?
- Ben parce que c'est pas bon pour toi.
- Ben moi j'en mange quand même parce que j'aime bien.

Soupir de soulagement : en digne finlandaise j'en prépare souvent et je craignais que le grand refuse d'en manger pour des raisons les plus fantaisistes... Heureusement, la nounou semble avoir expliqué la chose à sa fille d'une manière simple et saine, sans faire peur.

Donc le premier contact de notre grand pligaa avec l'is|am s'est bien passé.


Petit écolier en reconnaissance de terrain / Pikkukoululainen tutustumisretkellä

Notre petit pligaa était ravi de sa matinée de découverte à l'école : une heure dans une classe, à dessiner et à coller des gommettes, puis une heure de récré - sans les parents qui avaient leur réunion d'info avec la directrice. Malgré les pleurs de quelques confrères et consoeurs, Tom n'hésita pas une minute à partir en courant vers les trésors de la cour.

Avantage terrain : Tom accompagne son grand frère à l'école tous les matins et profite de l'occasion pour se glisser dans la classe et pour jouer quelques minutes sur le fameux tapis de voiture...

Pikkupligaa oli kutsuttu tutustumaan kouluun, tai pikemminkin tarhaan tänä aamuna. Ensimmäinen tunti oli tutustumista luokkahuoneeseen, sai piirtää ja liimailla tarroja ; toisella tunnilla päästiin pihalle leikkimään vanhempien ollessa johtajattaren puhuttelussa. Tom ei empinyt hetkeäkään vaan juoksi oitis pihan perälle suurimman liukumäen luo...

Mainittakoon että paikka on jo tuttu, sillä Tom saattaa joka aamu isoveljensä kouluun hoitotäti Karinan kanssa, ja ehtii usein leikkiäkin luokassa muutaman minuutin - varsinkin sillä legendaarisella automatolla.


Carnavalistes / Karnevaalittajia

Carnaval à l'école du grand ce vendredi ! La musique était très fort et la foule tellement impressionnante que notre Julius n'a pas osé porter son masque fabriqué avec la maîtresse Sophie. Il a quand même été inauguré à la séance de rattrapage à la maison sur un fond de Mickey 3D...


Karnevaalikuvia esikon koulusta perjantai-iltana.

Karnevaalihumu, kova musiikki ja iso väkijoukko pelottivat hieman ja esikko suostunut laittamaan koulussa askarreltua maskiaan. Tanssi vaan pikkuveljen kanssa ilmapalloja huitoen, ja maski otettiin käyttöön vasta kotona.

EDIT : pitäisi aina muistaa tarkentaa että ko koulu on lähinnä tarha, kun kyseessä on 3-4 vuotiaat. Pitkä on koulutie täkäläisiilä !


Visite scolaire / Kouluvisiitti

Samedi matin : rendez-vous Très Important avec la maîtresse de l'aîné pour faire le point sur le début de l'année scolaire. Malgré l'appellation impressionnante, nous avons passé un moment sympa en tête à tête avec la charmante instit, à papoter de l'évolution de notre petit bonhomme - installées sur les minuscules chaises de la classe.

Malgré une petite timidité, le bilinguisme ne semble pas freiner ses progrès linguistiques - la maîtresse était très intéressée de savoir ce qu'il apprend à l'école finlandaise et approuvait mes efforts pour instaurer et entretenir une double culture.

Ci-dessous le butin artistique ; j'ai mis à profit le temps d'attente dans le couloir et ai immortalisé notamment l'oeuvre collective de la classe de Jules, "Le Pommier". A noter qu'il est l'un des deux artistes de la classe à réussir des dessins de bonhomme avancés.

*pouffant de fierté*

Lauantaiaamuna minulla oli Tärkeä Tapaaminen esikoisen open kanssa. Oli syyslukukauden yhteenvedon aika, mikä kuullosti hyvin juhlalliselta. Käytännössä istuin pikkuruisella tuolilla luokkahuoneessa rupatellen leppoisasti ihanan open kanssa.

Noin pienille ei anneta arvosanoja vaan merkataan minkä taidon pikkuoppilas on jo ominut tai oppimaisillaan. Jules on luokan taitavimpia pikku-ukkojen piirtäjiä - harmi en saanut taideteosta vielä mukaan, mutta kouluvuoden lopussa tulee koko iso vihko !

Kaksikielisyys ei näytä haittaavan verbaalista kehitystä, vaikka sillä kaikki pelottelivatkin. Ope on päinvastoin innostunut kuulemaan mitä Suomi-koulussa tehdään, ja aikoo opettaa luokalle italiaisen laulun jälkeen englantilaisen lorun.

Yllä kuvia käytävältä missä vuoroani odotellessa pistin vaklailuksi, vaksin epäluuloisen katseen saattelemana. Omenapuu on Julesin luokan kollektiivinen taideteos - sopii hienosti meidän taloon !


Efforts vers l'imperfection / Pinnistelyä epätäydellisyyteen

Une co-blogueuse recensait ses souvenirs d'école et je me suis empressée d'en faire de même...

A titre d'information, les petits Finlandais rentrent à l'école (la vraie) à 7 ans, et les classes sont numérotées de 1 à 9, puis ensuite au lycée de 1 à 3 - contrairement à quelques pays où les classes vont à reculons et où il est impossible de s'y retrouver !!! (Sic.)

1. classe
Sentiment d'irréel, assise à ma place dans une classe je m'étonne de tout. On m'avertit que je risque de m'ennuyer puisque je sais déjà lire. Iik, qui a cafté ? J'aurais préféré garder un profil bas en terrain suspect.

2. classe
De nos jours ça ne doit plus se faire, mais nous élûmes la Miss Classe et je fus toujours parmi les candidates enthousiastes. La victoire revenait à celle qui arborait la plus belle robe et autres accessoires (éventail, bijoux, foulard...) et le vote s'effectua par petits bouts de papier. Fashionistas en herbe ? Féministes, tremblez !

3. classe
J'oublie de faire mes devoirs (une catastrophe pour la première de classe) et je pipote que j'ai eu très mal à la tête la veille. La méthode s'avérant d'une efficacité redoutable, je renouvelle l'opération sans vergogne à plusieurs reprises - sans me douter que la prof allait appeler mes parents pour dire qu'il fallait s'occuper de mes crises de migraine !

4. classe
Dans la file pour rentrer en classe après la récré, la terreur de la classe Mika (prénom modifié) se tient sur le côté et fait des grimaces à tout le monde. Je me sens obligée de le tirailler pour le faire rentrer avec nous, et me trouve punie à ses côtés. La surveillante l'avait mis de côté pour le punir, et je l'avais harcelé. Je voudrais disparaître sous terre de honte.

5. classe
A chaque fois que mes parents passaient me prendre à l'arrêt de bus pour aller faire du shopping en ville avec mon petit frère, ce fut une joie inégalée. Je vouais une haine sans limites aux bus scolaires. Petite de taille, je n'arrivais pas à appuyer sur le bouton "prochain arrêt", même débout sur les sièges. Ce foutu bouton se trouvait dans le plafond ! Le pire était quand nous devions trimbaler les skis pour les cours d'éducation physique - à coup sûr les miens se trouvaient au fond de la pile sauvagement entassée à côté du chauffeur, et je n'arrivais pas à extraire les miens. Si ça ne dépendait que de moi, qu'ils continuent jusqu'au fin fond de la Finlande et que je ne les revoie plus jamais......

6. classe
J'ai écrit une mini pièce de théâtre pour la fête de petit Noël de la classe. Un chef d'oeuvre de dialogues décousus, une histoire à coucher dehors du quotidien de quatre filles à qui il n'arrive rien - le sommet de surréalisme à deux balles. Mais pourquoi ma pire ennemie Lena (prénom modifié) figurait dans le casting ? Avais-je glissé une malédiction astucieuse dans le rôle ? La casquette de régisseur m'enchantait et je m'activais dans la classe, me sentant très importante. Ah si seulement j'avais conservé la pièce !

7. classe
Une Finlandaise émigrée au Canada et revenue en Finlande, Siri, atterrit dans notre classe et nous fit découvrir l'oeuvre de Blondie ; Riri (prénom modifié) m'initia au punk en prêtant ses cassettes Philips de Damned, Vibrators etc. Avant le partir à l'école le matin, je passai par la salle de bain du rez-de-chaussée pour me crêper les cheveux en cachette, et je posais mes badges S€x Pistols sur le chemin de l'école.

8. classe
Les trois rebelles rockabilly de ma classe se sont converties au look new romantics, et un beau jour elles ont fait leur apparition en classe avec des coiffures dignes de Duran Duran. J'étais au bord de l'explosion - ça c'était mon trip à moi. Blasphème.

9. classe
L'été en Angleterre avait enrichi mes goûts musicaux et teint mes cheveux en roux (voire rouges... si quelqu'un se souvient encore du look de Toyah ?! Cf ci-dessous...) J'ai pris la décision de vivre à l'étranger, mais tout le monde me riait au nez en disant que je ne tiendrait pas trois ans. Nanananèreeeeeeeeeeeeeeeeee.... !!!!!!! =D


Salanimi & Salanimi tilitti kammottavista koulukommelluksistaan ja nostalgian vallassa kaivoin omiani muistilokeroiden pimennoista. Löytyi kaikenmoista outoa juttua, ei ylipääsemättömiä traumoja mutta liuta pieniä okia jotka nyt jälkikäteen lähinnä hymyilyttävät.

Päästäkseni eroon kiusallisesta priimuksen maineesta, jossain vaiheessa tein tahallani väärin mm matikan koetehtäviä, ja yläasteella heittäydyin niinkin pitkälle että sain kutosen ja olin lopulta oikeastikin pihalla tangenttien kanssa.

1. luokka
Epätodellinen olo, istun pulpetissa ja ihmettelen uutta olotilaani. Minua varoitetaan että varmaan ikävystyn kun osaan jo lukea. Ääk, joko leimauduin ? Mieluiten olisin vaiennut, matalan profiilin politiikka tuntuu parhaalta tässä oudossa laitoksessa.

2. luokka
Nykyään ei taideta enää järjestää missikisoja koulussa, mutta meillä niitä oli monena vuotena - ja olin aina mukana innolla. Voittaja määräytyi hienoimman mekon ja muun rekvisiitan perusteella (olikohan lappuäänestys ?). Ihmettelin miksi luokan nätein tyttö Sanna (nimi muutettu) ei halunnut osallistua.

3. luokka
Unohdan tehdä kotiläksyt ja sepitän silmää räpäyttämättä etten voinut kun illalla oli kova päänsärky. Menee täydestä ja käypä tekosyy rekisteröidään best practice -saralle. (Jo silloin ähelsin metodologioita, tiedostamattani !) En ollut ennakoinut open soittavan kotiin ja toruvan vanhempani kun eivät vieneet minua lääkäriin migreenikohtausteni takia. Miten luokan hymytyttö sortuu tämmöiseen ?  =D

4. luokka
Välituntiparijonossa sisälle mentäessä. Luokan kauhukakara Heikki (nimi muutettu) seisoo ovenpielessä irvistellen jonolle. Tunnen velvollisuudekseni töniä sitä mukaan sisälle. Käy ilmi että valvova ope on laittanut sen sivuun rangaistukseksi (mitäs mä sanoin, kauhukakara) ja laittaa minut sen seuraksi kun häiriköin kiusaamalla sitä. Haluaisin vajota maan alle noloudesta.

5. luokka
Riemastuin aina kun vanhemmat hurauttivat autolla koulubussipysäkille poimimaan minut ja suuntasimme pikkuveljen kanssa kaupunkiin ostoksille. Inhoni koulubusseja kohtaan oli rajaton, varsinkin pienempänä en ylettänyt painamaan nappia bussin pysäyttämistä varten vaikka kiipesin penkille (mokoma oli katossa !), ja hennolla äänelläni vikisin kuskille että haluaisin pois seuraavalla. Pelkäsin aina että kuski ei kuule ja hurauttaa ohi. Stressaavinta oli kun piti saada vielä sukset ulos ; ne olivat tietenkin pinossa alimmaisina.

6. luokka
Kirjoitin näytelmän luokan pikkujoulujuhlaan ; katkelmia muutaman tavallisen tytön arjesta, hervottomia vuorosanoja, juoni kateissa - ylipäätäänkin surrealistinen juttu. Miksi yksi näyttelijöistä oli pahin vihamieheni Janita (nimi muutettu) ; olinko ujuttanut rooliin jotain alitietoisen kieroa ? Touhusin "ohjaajan" roolissa hirmu tärkeänä. Olisi kiva löytää käsikirjoitus !

7. luokka
Kanadasta paluumuuttanut Sini (nimi muutettu) tutustutti Blondien tuotantoon, luokkakaveri Ripe (nimi muutettu) Damned- ja muihin punk-juttuihin, ja rock "kolahti" kovaa. Hiukset piti tupeerata piilossa vanhemmilta alakerran vessassa, ja S€x Pistols -merkit laitoin matkalla bussissa.

8. luokka
Luokkamme rockabillytytöt päättivät yht'äkkiä kääntyä new romantics -suuntaukseen, ja tulivat yhtenä kauniina aamuna kouluun Duran Duran -kampauksineen, ylpeinä kuin mitkäkin. Olin haljeta harmista ; sehän oli minun oma juttuni.

9. luokka
Kesän kielikurssi Englannissa rikastutti musiikkimakuani ja värjäsi hiukseni punaisiksi. (Muistaako kukaan miltä näytti Toyah ?! Ks alla...) Päätin muuttaa isona ulkomaille, ja kaikki vähättelivät ja sanoivat minun tulevan kotiin heti vuoden parin päästä. ÄHÄKUTTI !!!!!!!   =D


Ranskan kouluohjelma selitettynä vanhemmille

Vihdoinkin maallikkotietoa täkäläisistä oppisuunnitelmista vanhemmille ! Kallisarvoista tietoa etenkin ulkomaisille, jotka yhä ihmettelevät miksi luokkien numerot lasketaan takaperin jne.

Ranskassa "ekaluokkalainen" on siis lukion toisella ja muut luokat lasketaan siitä takaperin, lukion kolmannen ollessa "terminal" eli viimeinen. Kyseessä on varmaan saman numeroterroristin saannos kuin ranskan numeroissa, kahdeksankymmentä (quatre-vingts = neljä kertaa kakskytä) jne. Vain moukat joihin luetaan sveitsinranskalaiset ja belgialaiset, käyttävät kasi-sanaa kymmenluvuissa (huitante, octante).

Päivän turhana tietona vilkaus kenkäuutuuksiin ; l'Internaute-nettilehti oli valinnut kymmenet kivat korkkarit ja tässä niistä suosikkini :


ABC kissa hapuilee...

Ranskassa opetellaan siis lukemaan ulkomuistista, mikäli olen oikein ymmärtänyt asian.

Tämä ei ole aivan ajankohtaista meillä, koska esikoinen vasta aloittelee koulu-uraansa, mutta ehdinpä ottamaan selvää systeemistä ja vertailemaan kokemuksia.

Koulussa siis heti kolmivuotiaille leikkien ja laulujen ym viattomilta vaikuttavien aktiviteettien sivussa opetetaan miltä näyttää heidän etunimensä kirjoitettuna, ja sitä sitten yritetään tunnistaa naulakosta ja luokkahuoneen lokeroista. Tämä on mielestäni aivan hyväksyttävää ja hyväätarkoittavaa kun lapsen nimi on esimerkiksi Tom, mutta täyttä utopiaa jos nimi kirjoitetaan Jules ja äännetään [tzyl]. Suomalainen logiikkani ei oikein omaksu moista metodia, vaikken osaisi parempaakaan ehdottaa.



Muutama muukin seikka ihmetyttää : miksei täällä tavata ? Vanha kunnon "A-U - AU, T-O - TO, AU-TO" on minusta yhä luonnollisin ja helpoin tapa opia lukemaan - vai olenko kangistunut kaavoihin ? Ehkä Suomessakaan ei enää opetella tuon kaavan mukaan...

Lohduttaudun sillä, että Suomi-koulussa opetellaan lukemaan ja kirjoittamaan suomea vasta lasten osatessa homman ranskaksi. Näin toivottavasti vältymme sekavuuksilta ja kieltensekasotkulta.

Englantilainen työkaverini tosin väittää tyttärensä opettelevan sujuvasti sekä ranskan että englannin lukemista samanaikaisesti kansainvälisessä koulussa ; onnistumisen takeena on kahden täysin erilaisen oppimenetelmän käyttäminen. Englantilaisetkin tavaavat !!!

Ei ihme että kuopus pitäytyy tiiviisti omassa kielessään jota ei tarvitse kirjoittaa eikä lukea... goegoegoegoe.


Popsi popsi purilaista...

Kouluruokailu ei ole aivan vielä ajankohtaista meillä, koska hoitotäti hakee Julesin kotiin lounaalle tänä vuonna, mutta alan jo ottamaan selvää asiasta jos vaikka totuteltaisiin pääsiäisestä lähtien päivän tai pari viikossa.

Olinkin jo silmäillyt uteliaana paikallislehtemme kouluruokalistoja ja todennut hämmästyneenä siellä tarjoiltavan mm selleriä ja kaaliraastetta heti pienestä pitäen. Mainitsevat kyllä maternelle-puolella olevan sovellettuja versioita.

Aiheesta oli varsin avartava juttu eräässä pariisilaispäivälehdessä viime viikolla, ja poimin kiinnostavia yksityiskohtia talteen pönkittääkseni koulutietoitsuuttani.

Kohua herättäneet namu- ja limuautomaatit poistetaan yläasteilta ja lukioista, ja ala-asteitten ja maternellen (leikkikoulua vastaava) klo 10 aamuvälipala on myös katoamassa. Joissain kaupunginosissa maito-ja-keksi -välipala korvataan hedelmällä, lupaavin tuloksin : lounaalla 90 % hedelmistä jäi tarjottimille, kun taas aamuvälipalana se kelpasi melkein kaikille. Comme quoi : nälkä on paras kokki !

Iltapäivän välipalakäytäntö eli quatre-heures vaihtelee koulukohtaisesti : joissakin paikoissa vanhemmat laittavat eväät koululaisen reppuun (takuuvarmasti epäterveellistä, esim suklaakeksiä ja appelsiinimehua), toisaalla taas koulu tarjoilee terveellisen välipalan ja vanhemmat pääsevät pälkähästä pulittamalla n euron päivämaksun. Lounas taas maksaa 5-6 euroa, vanhempien tuloista riippuen.

Ranskassa melkoisen tuntematon brittikokki (jo pelkkä yhdyssana herättää hilpeyttä täällä...) Jamie Oliver sai - uskomatonta mutta totta - 400 miljoonan euron lisärahan Tony Blairiltä, todistettuaan Channel Four -kanavan ohjelmassaan miten huonosti pikkuenkkulit syövät kouluissaan.

Fish and chips sekä purilaiset vaan tirisivät sikäläisissä kanttiineissa, eikä vihanneksia tai hedelmiä näkynyt mailla halmeilla. Osa lapsista eivät kuulemma edes tunnistaneet sipulia tai muita kasvismaailman ihmeitä... hyvä Jamie, pelastat kokonaisen kansakunnan !


Liikenneruuhkia ja suomenkieltä

Toista kertaa Suomi-kouluun menevä Jules oli kovin pettynyt kun tajusi, että poikkeuksellisesti mennäänkin äidin autolla eikä metrolla. Mutta koska halusin näyttää hoitotädille paikat seuraavaa kertaa varten ja esitellä muille, ajattelin että huristaisimme kätevimmin kaikki neljä autolla - ettei tarvitsisi retuuttaa Tomia rattaineen metron rappusissa.

Kuuden kilometrin matkaan menikin yllättäen ja täysin käsittämättömästä syystä melkein tunti ; sadattelin ruuhkassa istuessamme Pariisin liikennettä ja vannoin taas kerran etten ikinä enää mene muulla kuin metrolla keskustaan...

Saavuimme pikkuisen myöhässä, parkkeerasin kielletylle livraison-paikalle (maksamatta) ja jätin hätävilkut paikalliseen tapaan päälle, ryysiessämme raput ylös kävelykadulle missä koulu sijaitsee.

Onneksi Kian äiti oli puhelinsoittoni valistamana kertonut meidän olevan matkalla ; napinpainalluksella saimme auki koulun ison portin joka sulkeutuu visusti turvallisuussyistä tuntien välillä, ja ope ei onneksi ollut vihainen minulle. Nolotti vaan kun heti toisella kerralla oltiin melkein 10min myöhässä, ja muut lapset menossa jo luokkaan.

Sitten pikaisesti aurinkoisille terasseille suunnistavia muita äitejä moikattuani huristin takaisin kotiin Tom kyydissäni etätöitä jatkamaan, ja jätin hoitotädin eli nunun Julesia odottamaan kaupungille.

Illalla onnellinen poika tuli kotiin ison piiroksen kanssa, ja näytti ylpeänä taiteilemaansa lentokonetta. Oli ollut kivaa Vuokko-open kanssa, ja Kian ja muitten lasten kanssa oli ihanaa leikkiä - suomeksi !

Alla Kia ja Jules käsi kädessä koulun pihalla, koulukavereitten ja opettajien kanssa :


Vanhemmat koulussa

Julesin koululla oli vanhempainkokous aamulla klo 9 - kerrankin kun ipanat olisivat nukkuneet pitkään aamulla ! Ranskan koululaitos saa heti miinuspisteitä...

Jälkeenpäin kävi ilmi että kyseessä oli vuoden ainoa kokous, joten olin tyytyväinen käytyäni siellä, miehen jäädessä poikien kanssa kotivahdiksi.

Opettaja Sophie on tosi äidillisen oloinen, kertoi että Jules on mukana touhussa ja puheliaskin, vaikka joskus tykkää olla vähän "tarkkailijana" ja omissa oloissaan. (Tulee äitiinsä ?!) Nolotti kovasti kun oltiin sormi suussa ekana keskiviikkona ja ihmeteltiin onko koulua vai ei ; onneksi hoitotäti tiesi...

Ranskassa kun yleensä ei ole koulua keskiviikkoisin, tai ehkä vain aamuisin, ja sitten taas on koulua lauantaisin aamupäivällä - järjetöntä ! Miehellä oli ollut koulua keskiviikkoaamuisin, enkä itse puhtaana Suomen koululaitoksen tuotteena osannut sanoa sitä enkä tätä.

Emme tietenkään olleet älynneet kysyä asiasta, eikä ainoassakaan koulun paperissa kumma kyllä mainittu asiasta, sen kummemmin keskiviikon kun lauantainkaan suhteen. Olin myös heittänyt roskiin kouluruokalan ilmoittautumislomakkeet, eli niistäkään ei ollut apua.

Loppu hyvin kaikki hyvin ; lauantaikoulu alkaa vasta kolmen vuoden päästä ja meillä on siis varoaikaa keksiä hyviä tekosyitä miksei Jules pääse kouluun...


Suomi-koulu alkoi !

Sitten me tytöt (lue : äidit...) menimme terassille viereiselle Contrescarpe-aukiolle, joka on tori- ja turistikatu rue Mouffetard'illa, latinalaiskorttelin nurkilla. Aurinko paistoi ja kesäinen helle jatkui, ja shoppailuaddiktit ostivat lapsille lahjat reippaasta koulualoituksesta palkkioksi ; Kia ja Jules saivat kumpikin keppihevoset.

Meidän uusin lemmikkieläin pääsi verryttelemään kävellessämme metrolta kotiin, matkan piristykseksi. Ei tosin jouduttanut menoa... Naapurimme Françoise tuli vastaan ja oli tikahtua nauruun nähdessään meidän hullunkurisen ratsastustunnin.

Tässä heti uunituore Suomi-koulu kuvareportaasi - kiitos Kian äidille digikuvista.

Koko reissu Pariisiin alkoikin jännittävissä merkeissä, kun Jules pääsi ensimmäistä kertaa metroon. Oli metkaa ujuttautua puomin alta "pummilla" äidin edellä ; alle 5v eivät maksa mutta pakkohan niistä vimpaimista on läpi päästä. Äiti onneksi maksoi joten panssarilasin takana istuva lipunmyyjä ei noteerannut asiaa...

Koko matkan ajan Jules ihmetteli ääneen (ranskaksi...) vaunun pitämää meteliä, poisjääviä ihmisiä, sähkökatkoksia (kaksi seitsemän pysäkin matkalla), jarruttamista ja - kuten Vaarinsa Pariisin matkoillaan - millaisilla renkailla hommeli etenee. Tekniikan miehiä suvussa !

Kun pääsimme taas maanpinnalle satojen tuhansien rappujen jälkeen, koulun edessä kadulla oli iso liuta pieniä ja isompia suomalaisia odottamassa.

Kia ja Jules pääsivät pienten ryhmään, ja vanhemmat kaverit Aleksi ja Krista isompien kesken omaansa. Pikkuisilla oli herttaisen oloinen Vuokko opettajana, ja kaverukset menivät käsi kädessä portista sisään äitien liikuttuneitten katseitten saattelemina... Meidän kullanmurut jo toista koulua aloittamassa !!!! Vanhempia ei päästetty edes koulun sisäpihalle ; tämä oli lasten oma juttu, ja sujui mainiosti kun ei ollut aikuisia stressaamassa.


Koulukuvia

Suurin vetonaula koulussa on se kuuluisa automatto ; onneksi emme ostaneet moista kotiin - harasin vastaan pelkästään sen rumuuden takia, ja kävi ilmi että se onkin hauskin juttu koko koulussa. Huh helpotus...

Keskellä ylpeä koululainen Mamien ostaman repun kanssa. Nykyään jo pikkuipanoilla on rullat reppujen alla. Ällistyttävää.

Bonuksena viimeinen rantalomakuva joka oli eksynyt samalle rullalle kuin koulukuvat - olikin jo aika kehittää !


Jules koulutiellä

Pikkukoululainen aloitti opinahjossaan tänä aamuna ; oli kovin tohkeissaan uuden reppunsa kanssa ja kun löydettin sen luokkahuone, ryntäsi suoraan automaton kimppuun. Näkyi että oli harjoitellut hoitotädin tytön kanssa perjantaista asti... Kiva että ne olivat antaneet sen leikkiä pikkuisen aamuisin, se varmaan auttoi paljon sopeutumista.

koululainen2Open nimi on Sophie (kuten se kuuluisa kirahvi...) ja se on kiltin ja äidillisen tuntuinen, samoin apuope Roselyne. Luokassa on 25 oppilasta mikä on Pariisin jopa 34 lapsen luokkiin verrattuna ihan hienoa. 8 niistä on ekaa vuotta (petits) ja 17 toista vuotta (moyens). Ihan kiva noin että on isompiakin joukossa - eräissä luokissa on ihan pieniä (2v) ja pieniä (3v) ; jotkut vanhemmat laittavat kaksivuotiaat lapsensa kouluun joko liiasta kunnianhimosta tai sitten vaan säästääkseen hoitokuluissa...

Klo 12 kun hain Julesia kotiin, poika ei meinannut lähteä millään : muovailuvahadelfiini oli kesken ja automattoa ei olisi malttanut jättää... Lupasin jalomielisesti että huomenna pääsee uudestaan !

Yllä koulumatkan eleganssia uusissa ruskeissa mokkakengissä.


Koulujännitys huipussaan...

Tuleva koululainen saattoi hoitotädin tytön kouluun perjantaina ja tänä aamuna uudestaan ; tosi innoissaan kun sai mennä sisään luokkaan ja leikkiäkin ! Ekstaasi oli huipussaan ja koulu tosi kivaa. Katsotaan mitä tapahtuu torstaina kun vien sen sinne ja jää kolmeksi tunniksi leikkimään.

Eva-serkku aloitti viime viikolla ja oli kanssa innoissaan, mutta kun muut lapset alkoivat itkemään ja ulisemaan vanhempien lähtiessä, sekin rupesi ja on kuulemma sydäntäsärkevää...

Jules nukkui viime viikolla monta yötä koululaukun kanssa, mutta nyt se on jo saanut jäädä olohuoneeseen yöksi. Onneksi on lupa viedä vaihtovaatteiden lisäksi oma lelu laukussa kouluun.


Kouluun tutustuminen...

Meidän pikku koululaisemme kävi tänään ekaa kertaa koulussa.

Tein etätyötä koska kouluilmoittautumista ei voinut sopia miksikään muuksi päiväksi. Olikin todella ihana ilma takatalven jälkeen ; lämpötila pomppasi kuudesta kuuteentoista. Miehellä oli lomapäivä, ja lampsimme kaikki kolme hyvin tärkeinä yhdessä koululle klo 16:30 tapaamista varten. Tom jäi kotiin nunun kanssa, koska koulu on isojen juttu eikä vauvoja varten. Jotain rajaa.

Johtajatar otti meidät vastaan toimistossaan, kyseli vähän taustatietoja hoitotavasta ym, sillä aikaa kun Jules taiteili tusseilla raketteja ja lentokoneita pikkupulpetissa.

Sitten meille esiteltiin koulu, nähtiin tyhjät luokkahuoneet joissa oli ihanan pieniä pöytiä ja tuoleja, leikkikeittiöitä, puuhamattoja, leluvuoria, maalaustarvikkeita jne. Jules oli innoissaan autoista ja liikennematoista, ja riemastui kun yhdestä luokasta löytyi hoitotädin tyttären Chloén paikka - paikat on merkattu valokuvilla kun ei olla vielä lukutaitoisten joukossa.

Tuli koekäytettyä koulun vessatkin, ja kaikki on siellä ihan miniatyyrikoossa ja sopivia pikkuihmisille. Johtajatar tuli vakuuttuneeksi ettei vaippa ollut poissa vain bluffin takia ja Jules ei ollut moksiskaan - vessakäyntihän on maailman luonnollisin asia.

Joskus kesäkuussa on sitten tutustuminen ihan oikeaan koulupäivään : mennään Julesin kanssa viettämään koko aamupäivä yhdessä oikeassa luokassa. Syyskuussa alkaa sitten koulu oikeasti, mutta ekan vuoden se on siellä vain aamupäivisin eli klo 9-12, ja tulee kotiin lounaalle ja päikkäreille. Kun kerran on hoitotäti Tomia varten, niin saa totutella rauhassa ja vasta toisena vuotena on koko päivän klo 16:30 asti.

Hyvästelimme johtajattaren ja Jules sanoi että oli ollut kivaa ja haluaa tulla takaisin. Sain kaapattua mukaani rakettitaideteoksen ja kävelimme kotiin tyytyväisinä aurinkoisia katuja pitkin, pikku koululaisen pitäessä tiukasti kiinni kummankin kädestä ei enää niin palleroisilla pienillä kätösillään. Onneksi meillä on vielä yksi vauva varastossa, kun Jules yht'äkkiä kasvoi koululaiseksi !