Maurelita

Ranskan kouluissa positiivistakin / Ecole française se distingue

Ranskan koululaitos tarjoilee kiitettävästi aiheita blogiini !

Tapanani on yleensä valittaa varjopuolista : toissaviikon lakko sulki koulut ja viime torstaina esikoisella ei ollut koulua koska opensa lasten tarha lakkoili. Kuopuksella ei puolestaan ollut kouluruokailua, eli kuopus sai lintsata koulusta kun kerran maksoimme hoitotädille esikoisen kaitsemisesta. Osataan meilläkin lakkoilla !

Positiivisena puolena mainittakoon uskomattoman tiheässä tahdissa luokkaretket ja kulttuurillinen anti. Vierailuja on riittänyt Jardin des Plantes -puiston eläintarhaan, Jardin de Gally -puutarhaan poimaan hedelmiä ja vihanneksia, Pariisin ulkopuolella sijaitsevaan isoon metsään jossa syksyllä kerättiin kellastuneita lehtiä ja ihmeteltiin sieniä, vasta-avattuun modernin taiteen museoon Mac-Val, viereiseen kirjastoon harva se viikko, satunäytelmiin ja tanssiesityksiin läheisessä teatterissa, Kapla-palikoitten paratiisiin, ja nyt tänään esikoinen pääsi Louvreen Egypti-osastolle ja Tuileries-puistoon piknikille !

Louvren visiitti on jatkoa "oikeaan kouluun" tututusmisoperaatiossa : grande section eli maternelle-koulun ylin luokka (5-6v) sai tutustua kahden viikon ajan "oikeaan kouluun" eli CP jonka aloittavat syksyllä. Pelottavalta vaikuttava uusi koulu tuli tutuksi vieraillessa isojen luokissa, ja teemaksi valittu Egypti innosti kovasti lapsia. Heillä oli erikseen suuri A4-vihko joka täyttyi hieroglyfeistä, sfinksin kuvista ja leikinomaisista tehtävistä muinaisten faaraoitten maailmassa.

Nyt tempaus kruunautui vierailulla Louvren upeisiin Egypti-saleihin, ja esikoinen on hirvittävän ylpeä ja odottaa innolla syksyä päästäkseen isojen kouluun. Tämä asia on mielestäni hoidettu erinomaisesti, ja siirtyminen uuteen kouluun on samalla muuttunut haluttavaksi asiaksi ja innostus on huipussaan.

   *   *   *

Le système scolaire français me fournit des sujets pour le blog à l'infini.

Habituellement je peste contre les mauvais côtés : les grèves en tout genre entraînant la fermeture de l'école, grève à la crèche des enfants de l'enseignant l'empêchant de faire cours, grève de cantine...

Mais je dois avouer être épatée par les nombreuses sorties ainsi que le passage en CP grandement facilité par une préparation soigneuse.

Cette année nos enfants ont pu voir la Ménagerie du Jardin des Plantes, cueillir des fruits et des légumes au Jardin de Gally, ramasser des feuilles mortes et admirer des champignons à la rentrée dans une grande forêt en dehors de Paris, découvrir le flambant neuf musée d'art contemporain Mac-Val, visiter la médiathèque toute proche à plusieurs reprises, participer aux spectacles de danse et de théâtre dans une salle de théâtre voisine, bénéficier des démonstrations Kapla, et aujourd'hui pour couronner le tout l'aîné qui a pu admirer les collections égyptiennes au Louvre, suivi d'un pique-nique dans les Tuileries.

Justement, le Louvre et ses salles égyptiennes faisaient partie de l'intégration en CP, suite à la classe de lecture avec les grands qui avait eu lieu en janvier. Après avoir étudié l'Egypte et ses trésors avec des grands pendant quinze jours, voici la récompense ultime et une motivation imbattable pour la rentrée dans la "grande école" après les grandes vacances.

Pikkuisten koulu Ranskassa / Section maternelle française vue par une Finlandaise

Lauantaina istuin pikkuruisella tuolilla koulussa vuorollani kummankin pojan luokassa ja juttelin opettajien kanssa. Oli vuorossa lukukauden "arviointi", vaikka virallisesti maternelle-koulussa lapsille ei annetakaan arvosanoja.

Paperilla kuitenkin seurataan lapsen taitojen kehittymistä, ja päästyäni yli ensimmäisen vuoden kauhistuksesta, on myönnettävä sen hyödyllisyys - lapsia motivoi kovasti nähdä edistyvänsä ja saadessaan kehuja taidoistaan. On paljon konkreettisempaa nähdä kirjallinen analyysi, vaikka konsepti ensin tuntuikin tyrmäävän stressaavalta.

Merkinnöissä käytetään ainoastaan mainintoja "taito saavutettu" (A = acquis), "parhaillaan oppimassa" (CA = en cours d'acquisition) tai "ei arvioitu" (NA = non applicable), jos aihe esimerkiksi käsitellään vasta keväämmällä.

Kaksi yksityiskohtaa kuitenkin häiritsivät minua suunnattomasti. Ensiksikin kaunokirjoitus ; opettaja näytti miten Jules onnistuu etunimensä kirjoittamisessa, ja muistutti että jos harjoittelemme kotona pitää ehdottomasti valvoa että lapsi tekee kirjaimet oikein. Mutta tuntuukin siltä että äitinsä ei myöskään osaa kirjoittaa "oikein" ; mikä tuo kummallinen e-kirjain muka on ?! Minusta e:n kuuluu olla yksinkertainen silmukka, ei mikään ees-taas miuku-mauku kuten mallissa. Päätin syvimmässä sisimmässäni ettemme harjoittele kotona lainkaan. Poika-parka on siis täysin paikallisen koululaitoksen armoilla "kursiivikirjoituksen" osilta...

Toinen soraääni tuli tavutuksesta. Tunnetusti olen täysin eri mieltä kuin ranskalaiset tavujaosta, enkä edes yritä opetella paikallista käytäntöä - asia ratkeaa radikaalisti välttämällä sanojen katkaisua. Mutta kun lapsia opetetaan tunnistamaan montako tavua sanassa on, miksi vimmatussa yksitavuisten joukossa on "robe" (mekko), joka ensi vuonna oikeassa koulussa mielletään sitten kaksitavuiseksi "ro-be" ? Olisivat pysyttäytyneet selvissä esimerkeissä ; "chat" (kissa), "lit" (sänky) jne.

SUOM.HUOM : Muut esimerkit olivat kaksitavuisissa "chapeau" (hattu), "lapin" (kani) ja "bougie" (kynttilä) ; kolmitavuisissa "parapluie" (sateenvarjo), "papillon" (perhonen) ja "pantalon" (housut) - ks alin kuva.

          *   *   *

J'étais de retour sur les bancs de l'école samedi - pour l'évaluation semestrielle des garçons. Assise sur une minuscule chaise j'ai pu parler à tour de rôle avec les instituteurs de chacun des enfants, et prendre officiellement connaissance de leurs progrès dans différentes matières.

Ayant pris l'habitude de voir mes tout petits évalués, et seulement avec des mentions "acquis" ou "en cours d'acquisition" et non de vraies notes, je dois avouer qu'il est intéressant de suivre l'évolution de ses enfants sur papier, avec des exemples concrets et des exercices dont on ne saurait rien autrement.

La vie en société, le respect des règles et des rituels étant maintenant leur quotidien, mon intérêt se porte avec curiosité vers les autres notations. Linguistique ou mathématique, on aperçoit déjà la facilité de l'un et l'aisance de l'autre dans certains domaines.

Toutefois, deux ombres au tableau viennent souligner le fait que je ne serai jamais complètement en phase avec l'éducation française. Premièrement, l'écriture cursive ne ressemble en rien à ce que j'ai connu en Finlande ! L'enseignante soulignant l'importance de bien guider l'enfant à faire ses lettres comme il faut, je me suis résignée à laisser faire l'école : je ne saurai pas faire la lettre "e" avec une boucle pour le moins bizarre, comme dans l'image ci-dessus. Chez nous, c'était une simple boucle. Na.

Deuxièmement, dans l'exercice permettant d'identifier les mots à une, deux ou trois syllabes, le mot "robe" figure parmi les mots monosyllabiques. A mon étonnement, la maîtresse répondit que pour le moment c'était bien comme ça, et que la notion "ro-be" à deux syllabes n'arrivera qu'au CP. En moins d'un an, un même mot change drastiquement de nombre de syllabes ? Et des exemples moins ambigus, la langue française en regorge ! "Chat", "lit", etc...

Mitä tarkoittaa RATP ? Ce que ça veut dire...

RATP on lyhennys Pariisin liikennelaitoksen nimestä Régie Autonome des Transports Parisiens, mutta etenkin lakkojen aikana kunnostautuvasta tahosta käytetään usein myös ironista liikanimeä Rentre Avec Tes Pieds eli Mene kotiisi jalkaisin.

Aamulla monet linjat toimivatkin yllättävän hyvin, mutta kyseessä oli pelkästään kavala ansa : nyt illemmällä suuri osa linjoista on pysäytetty kokonaan ja käyttäjät eivät pääse kotiinsa.

Jo keskipäivällä radiouutisissa kerrottiin joilla linjoilla olevan metroja vain 90 minuutin välein. Voi vain arvata millainen tungos kehittyy asemilla, vaunuista puhumattakaan. Kukaan ei halua tulla ulos vaunusta päästääkseen muita ulos, koska tietää ettei pääse takaisin kyytiin - ja kaaos lisääntyy entisestään. Kohteliaisuus ja hyvät tavat jäävät armottomasti itsesuojeluvaiston jalkoihin.

Onneksi pystyn tekemään etätyötä hätätilanteissa - sellaisia on nyt sattunutkin toivottua enemmän, lastenhoidon ja liikennelaitoksen jumittaessa vuorotellen.

Tänään pojilla oli koulua muttei kouluruokailua eikä iltapäiväkerhoa, eli (etä)työpäivä meni pirstaleiksi hakiessani lapset lounastunnille klo 12-13:30 ja taas 16:30. Toivotaan ettei sama jatku huomenna ; vuonna '95 lakko kesti kolme viikkoa, ostin vielä käytössä olevan ruosteisen fillarini käytettynä 500 frangia ja poljin kaaoksenomaisia lumisia Pariisin katuja töihin manaillen miksi ylipäätään lähdin Suomesta. Metrojen sisäänkäynnit oli kokonaan suljettu ja jalkakäytävilläkin oli armottomat ruuhkat.

                *   *   *

RATP mérite encore son surnom Rentre avec tes pieds ; d'après France Info il y aurait eu jusqu'à 90min d'attente entre les rames sur certaines lignes.

Quelle chance de faire du télétravail ; évidemment ma ligne affichait trafic non assuré. Les enfants avaient école mais pas de cantine ni accueil du soir ; je n'ai jamais fait autant le trajet entre la maison et l'école. Le cadet sur le siège enfant du vélo, l'aîné sur le siège et moi qui poussais le tout : il me manquait une main pour nous prendre en photo...

EDIT : par simple curiosité, est-il dans les moeurs de rembourser la cantine dans ces cas ? Dans notre établissement le paiement se fait à l'avance et en cas de maladie c'est perdu. Au prix de 5€ par enfant et par jour, je trouve le principe assez injuste même s'il s'agit de petites sommes dans l'absolu.

France en panne / Ranska motissa

Torstaina on taas lakko. En jaksa kiinnostua miksi ja kenen hyväksi - ei ainakaan minun.

Koska huhujen mukaan metroja ei kulje juuri ollenkaan, olin jo varautunut tekemään etätyötä. Työpaikkani suo mahdollisuuden siihen en cas de force majeure eli tositarpeen tullen, mutta omatunto kolkutti hieman sillä lastenhoitajan puutteessa olen jo tehnyt sitä kolme keskiviikkoa putkeen saattaakseni lapset Suomi-kouluun.

Tänä iltana mies oli hakenut lapset iltapäiväkerhosta ja kertoi että koulua kyllä on torstaina muttei kouluruokailua, joten lapset pitää hakea klo 12-14 välisenä aikana pois. Jos metroja olisi ollut, reilun kolmen vartin työmatkalla moinen olisikin ollut riemastuttava tapa viettää työpäivä. Varsinkin kun iltapäiväkerhokin on lakossa ja pojat pääsevät kotiin klo 16h30. Saavat onnenpekat varmaankin katsoa telkkaa kun nakutan työkonetta.

                        *   *   *

Encore une grève jeudi, mais je n'ai même pas envie de savoir pourquoi. Dans tous les cas de figure, ça n'augure rien de bon pour nous.

J'avais déjà prévu de faire du télétravail puisque j'en ai la possibilité en cas de besoin réel, et on peut considérer que le mouvement de jeudi annonçant quasiment aucun métro qualifie pour ce critère.

De surcroît, nous venons d'apprendre que les cours de la maternelle sont bien maintenus mais qu'il n'y aura ni cantine ni accueil du soir. S'il y avait eu des métros, j'aurais sauté de joie au plafond à l'idée de passer ma journée dans les transports...

Koulumullistustako ilmassa / Renouveau scolaire ?

Ranskan opetusministeri Xavier Darcos komeilee päivän uutisissa kaikkialla : esi-ja alakoulujen (primaire ; ks wiki) lauantaiset aamutunnit loppuvat heti ensi syksystä lähtien. Tämä barbaarina pitämäni esihistoriallinen jäännös olikin aihetta korjata, jotta perheet saisivat vihdoin oikeita viikonloppuja. Onneksi emme ehtineet kokemaan moista, sillä alueellamme maternelle-esikouluissa lauantait olivat aina vapaita, mutta esikoisen siirtyessä "isoon kouluun"  ensi syksynä se lähestyi uhkaavasti. Läheltä liipaisi !

Pariisin Suomi-koulun blogissa jo ehdittiin kommentoimaan asiasta ; kyseltiin jos koulua onkin keskiviikkoisin aamupäivällä, pääsevätkö kaikki vielä mukaan Suomi-kouluun iltapäivällä ? Jos tulee kauempaa, aikataulut voivat tehdä tiukkaa...

Myös Stazzy kyseli edellisessä koulupostauksessani mielipidettäni päivän uutispommista, ja uusi ranskalainen lukija Suomesta, Paul kommentoi myös kouluaihetta ja linkitti mielenkiintoiseen France Culture -radion ohjelmaan aiheesta.

Yleinen huolenaihe on tietenkin oppituntien uusjako ; lyhentyvätkö lomat, pidentyvätkö koulupäivät entisestään vai tuleeko tunteja keskiviikoille aamupäivisin ? Kaikki ovat samaa mieltä että pienille lapsille jo nykyiset päivät ovat liian rankkoja ; klo 9-16:30 ja päälle vielä iltapäiväkerho nujertavat pikkuiset koululaiset. Varsinkin kun tuloksissa ei ole hurraamista, oli tunteja miten paljon tahansa !

Ehkä koittaa vihdoin täkäläisen koululaitoksen perinpohjainen uudistus : tänä syksynä ei juuri muusta puhutakaan ja Suomi saa entistä enemmän julkisuutta mallioppilaan roolissa. Violet käsitteli osuvasti ulkosuomalaisen vinkkelistä Ellen artikkelia, jossa maalattiin todellisuuttakin kauniimpaa kuvaa kotimaan opinahjoista - etenkin kommenteissa on avartavia havaintoja "kentältä".

Toivossa on hyvä elää... *vilkutus ihmemaahan*

               *  *  *

Un débat de plus en plus passionné autour du renouveau du système scolaire français - surtout après l'annonce du ministre de l'Education de supprimer les cours de samedi dans le primaire dès la rentrée 2008 !

Il était temps, ce concept barbare nous serait tombé dessus dès l'année prochaine avec l'entrée en CP de l'aîné. Toutefois, reste l'interrogation des heures à caser - entre rallonger les journées déjà trop longues des petits, raccourcir les vacances et les cours le mercredi matin, quel serait le moindre pire ?

Mais pourquoi s'entêter à imposer un tel nombre d'heure ? Selon toutes les études - dont la fameuse PISA et ses conclusions qui provoquent un raz de marée de voyages d'études et de journalistes ainsi que des sollicitations sans cesse en Finlande - le nombre d'heures ne compense en aucun cas les lacunes du système éducatif.

Par ailleurs, d'un point de vue purement finlandais, les cours de mercredi matin risquent de compromettre la présence de certains écoliers de l'Ecole finlandaise de Paris, venant de loin et se trouvant dans l'impossibilité de combiner les horaires.

En bonus, un nouveau lecteur français à Helsinki nous permet de découvrir une émission fort intéressante de France Culture sur le sujet ; merci Paul !

Réflexions scolaires bis repetita / Koulumietteitä taas

Provencen auringon alla ehdittiin jo kommentoimaan huolestuttavaa Nouvel Obs -viikkolehden juttua Ranskan koulusysteemin nykytilasta, jossa todettiin 40% oppilaista aloittavan yläkoulun (collège) huteroakin heikommilla perustiedoilla.

(Surkuhupaisaa oli - kuten Jospa kommentoikin Pupucen blogissa - nettilehden otsikon kirkuva kirjoitusvirhe (uuslukutaidottomuus eli illettrisme yhdellä t:llä), joka on nyttemmin jo korjattu mutta komeilee yhä url-osoitteessa... Samoin suomenkielestä puhuttaessa käytettiin virheellisesti sanaa "finlandais" kun se olisi pitänyt olla "finnois".)

Yleisenä syntipukkina on pidetty yläkoulua (collège ; ks Ranskan koulujen luokat), mutta uusimpien tutkimusten mukaan vaikeudet juontaisivatkin juurensa jo alemmilta luokilta. Juuri sieltä missä luultiin lasten olevan vielä turvassa ja hyvissä käsissä !

Olinkin ihmetellyt miksi jo tarhaikäiset naperoni opetettiin tunnistamaan sanoja ulkomuistista, osaamatta lukea. Nyt on todistettu tieteellisesti että ns globaalinen metodi ei perustu visuaaliseen muistiin eikä auta lainkaan lukutaidon saavuttamisessa, päinvastoin : lapset oppivat kiinnittämään huomiota vääriin asioihin. Onneksi ollaan palaamassa vanhaan kunnon tavaamiseen, jota itsekin olisin suosinut.

50-60 -luvuilla ranskalaisilla lapsilla oli 15 viikkotuntia äidinkieltään, kun taas nykykoululaisilla on 9-10 tuntia jaettuna ranskan, historian, maantieteen ja kansalaistaidon kesken - sillä tekosyyllä että ranskaa harjoitetaan näillä kaikilla tunneilla. Ja pyh !

Lehden mukaan ranska olisi maailman vaikeimpia kieliä oikeinkirjoituksensa suhteen. Muiden kielten ääntyessä suhteellisen foneettisesti (tässä mainittiin mm virheellisesti kirjoitettu suomi ja tanska sekä espanja ja italia), ranska on pysyttäytynyt konservatiivisessa ulkoasussa vuosituhansien takaa ja koululaisten kompastuskivinä ovat myös ääntymättömät kirjaimet sekä samoin ääntyvät eri taivutukset.

Minulta kyselläänkin usein mitä eroja on ranskalaisessa ja suomalaisessa koulutuksessa, ja voin vain harmitella etten ole seurannut kovin tarkkaan kotimaisen koululaitoksen kehitystä ja vasta tutustun täkäläiseen systeemiin omien lasteni alkaessa maternelle-luokilla. Ensi vuonna esikoinen siirtyy "isoon kouluun", jossa alkaa kuulemma tosi paikat, läksyt ja ulkoluku ja muut pelottavat jutut. Hui !

Des cobloggeuses finlandaises ont déjà eu le temps de commenter le dossier inquiétant de Nouvel Obs sur l'illettrisme en France - avec, ironie du sort, une coquille tragi-comique dans le titre qui fut rapidement corrigé mais visible encore dans l'url impitoyable...

J'applaudis le retour à la méthode syllabique, surtout qu'on apprend que le contour des mots ne joue aucun rôle dans l'apprentissage de la lecture et au contraire attire l'attention des petits sur des choses inutiles. Certes mon cadet reconnaît à trois ans son prénom et quelques autres mots avec une grande fierté - mais à quel prix ? Justement les difficultés commenceraient en primaire puisqu'en arrivant en sixième, le "mal est déjà fait". De quoi perdre son sommeil, pour un pur produit de l'école finlandaise comme moi !

En cinquante ans la France passe de 15 heures de français hebdomadaires à tout juste dix - repartis entre le français, l'histoire, la géographie et l'éducation civique sous prétexte de transversalité. D'accord pour la transversalité dans le business, mais très peu pour mes enfants...

Le magazine souligne que l'orthographe française est l'une des plus difficiles au monde, avec un taux de "régularité entre les sons et les lettres" de 55%, en comparaison avec l'espagnol ou l'italien où le taux se situe autour de 97%, allant jusqu'à 98-99% pour le finlandais ou le danois. Mais au Nouvel Obs ne sait-on pas qu'on dit le finnois, et les Finlandais ?! Au secours...

On m'interroge souvent sur les différences entre l'éducation finlandaise et française, et je ne peux que regretter de ne pas avoir suivi l'évolution du système de mon pays, pour le comparer à celui que vont subir mes enfants en France. L'année prochaine l'aîné ira "à la grande école", et tout le monde semble dire que là, on ne rigolera plus, les devoirs, les cahiers - ça fait déjà peur !

Liens wikipedia :

Système éducatif finlandais
Système éducatif français
Finnois vs finlandais - question de purisme !

et une blog-amie qui décrit fort bien le système finlandais :

Le système éducatif en Finlande par Alexia

La rentrée / Koulut alkoivat meilläkin

Ranskan opetusministeri Xavier Darcos heitti syksyn uutuutena mahdollisuuden lakkauttaa lauantaiaamuiset oppitunnit[fr] koko maassa. Hienoa - jos onnistaa niin lakiesitys menee läpi ennen kuin pojat siirtyvät työelämään !

Onneksi lastentarhaa muistuttavassa maternelle-koulussa ei moista vielä ole, mutta vapaa keskiviikko ja tunnit lauantaisin tuottavat kroonista päänsärkyä kaikille tuntemilleni työssäkäyville vanhemmille.

Ohessa linkki kaavioon jossa selitetään hyvin Ranskan koululaitos luokkajakoineen sekä minkä ikäisenä ollaan milläkin luokalla. Sivu on ranskankielinen mutta ymmärrettävissä myös ranskaa taitamattomille selkeytensä ansiosta.

Suurin osa ranskalaisista koululaisista aloitti kouluvuoden nyt tiistaina, mutta poikkeuksia riittää enemmänkin kuin sääntöä vahvistamaan. Nelipäiväistä viikkoa noudattavat opinahjot aloittivat jo parisen viikkoa sitten ; toisilla on koulua joka toinen lauantai... ja yksityisissä kouluissa noudatetaan omia sääntöjä, kuka mitenkin.

Stazzy kyselikin kommenttilaatikossa miten selviämme oudoista aikatauluista, ja kuten monet muut olemme palkanneet opiskelijatytön joka vie lapset aamuisin kouluun klo 9 ja hakee 16h30. Samalla hoituu lasten paimentaminen keskiviikkoisin ja saattaminen Suomi-kouluun ke iltapäivänä.

Muut kouluaiheiset postaukseni ja ihmettelyni löytyvät Koulu-kategoriasta ; ja jatkoa on luvassa koulusysteemien vertailuissa kun pääsin vautiin. Jos lukijoissa sattuu olemaan henkilöitä joita kiinnostaisi vaihtaa mielipiteitä ja vertailla opetustapoja ranskalaisen yläkoulun (collège) johtajan kanssa tuttavapiirissäni, ottakaa yhteyttä kommenttilaatikossa. Hän haluaisi tietää lisää kotimaisista menetelmistä, koska on vastuussa yksityisestä koulusta ja saa päättää opetustavoista.

Kuvituksena yllä mm paperisotaa à la française : kummankin pojan luokanopelle on palautettava tusina lippua joissa erikseen ja kahtena kappaleena kerrotaan syökö lapsi lihaa/porsaanlihaa, mainitaan kuka saa hakea lapsen koulusta ja etenkin kuka ei saa, annetaan lupa koulukuvaukseen ja -retkiin joita kyllä kysytään joka kerta erikseen sitten vielä, kerrotaan viimeisimmän jäykkäkouristusrokotuksen pvm, kouluvakuutuksen numero ja todistus ja... [lisäys] voiko hätätapauksessa kyydittää lapsen sairaalaan !

Le ministre de l'Education a lancé l'idée de mettre un terme aux cours le samedi dans tout l'héxagone. Excellent - avec un peu de chance le projet de loi sera promulgué avant que les garçons ne quittent le banc de l'école !

Heureusement qu'à la maternelle nous ne subissons pas encore cette curiosité préhistorique française, mais dans mon entourage le mercredi libre et le samedi travaillé sont un casse-tête permanent pour les parents qui travaillent. Entre ceux qui travaillent un samedi sur deux, tous les samedi, quelques samedi libres signalés par une énième feuille volante comme ça a l'air d'être le cas dans notre secteur...

Pur produit du système éducatif finlandais et fière de l'être, j'ai toujours autant de mal à m'y retrouver rien que dans les appellations de différentes classes. J'étais donc ravie de découvrir le schéma explicatif du système scolaire français avec surtout qui va où à quel âge. Entre le compte à rebours en partant de sixième, les acronymes CP et autres (cours primaire ? cours préparatoire ?? classe préparatoire ???), voici enfin la réponse à mes interrogations.

Mes autres posts sur le sujet se trouvent dans la catégorie école avec des billets bilingues depuis le 1er anniversaire du blog !

La première photo illustre la paperasse à remplir pour les enfants : autorisations pour photo de classe, sorties, pour manger du porc, dates des vaccins, permission de sauver l'enfant en cas d'accident grave...

Devoirs assistés / Avustettuja läksyjä ?

Pitääkö vanhempien auttaa lapsiaan läksyjen kanssa ?

Tuttavani manasi eräänä päivänä ettei mitenkään ehdi auttaa molempia lapsiaan läksyjen kanssa joka ilta. Tästä tuleekin sopivasti jatkoa kulttuurikummajaisten toivelistaan, sarjassamme Suomen ja Ranskan koululaitosten erojen ihmettelyä.

Ranskassa on hyvin yleistä että vanhemmat auttavat ja kuulustelevat tai vähintään tarkistavat jälkikasvunsa kotitehtävät. Jo heti tänne muutettuani tämä epäkohta herätti huomioni, ja purnasin sen olevat vain sivuoire maan koulusysteemin epäonnistumisesta. Nuoren opiskelijan itsevarmuudella vaahtosin ettei moista ikinä tapahdu Suomessa.  Vai tapahtuuko ? Ei minulle ainakaan kun olin pieni, mutta olinko sittenkin poikkeustapaus, ovatko ajat ja tavat muuttuneet ?

Hoidin itse läksyni ekaluokalta lähtien eikä kukaan pistänyt nenäänsä niihin - enkä olisi halunnutkaan sitä. Jos jäi tekemättä tai nolosti unohdin, hyvän oppilaan maine pakotti sepittämään tekosyitä (ks 3. lk koulumuisteloista) ja se siitä. En tarvinnut apua eikä tullut mieleenkään kysyä mitään.

Aika jyrkästi ajattelin ennen, että jos oppilas ei selviä läksyistään, opettaja on tehnyt työnsä huonosti, ei ole osannut selittää, tehtävä on liian vaikea suoritetun oppimäärän suhteen tai muuten vain kehno juttu.

Mutta täkäläiseen systeemiin pikkuhiljaa tutustuessani itsestäänselvyydet karisevat ja jäljelle jää vain kysymyksiä. Jo 7-8 -vuotiaat saavat hurjia läksyjä joista selviytyäkseen on turvauduttava vanhempiin. Kotitehtävien vaikeutuessa lasten edistyessä koulusysteemissä, varakkaammat maksavat yksityistunteja pönkittämään koulun opetusta, tukiopetus kun on tuikituntematon käsite täällä.

Miten on Suomessa ; auttavatko vanhemmat lapsiaan jatkuvasti ? Miten pitäisi olla ? Mitä muissa maissa ? Olisi kiinnostavaa tietää !

Une amie maudissait l'autre jour le système scolaire et le fait qu'elle n'ait pas le temps d'aider ses deux enfants avec leurs devoirs tous les soirs. Voilà qui me fournit un excellent sujet pour les bizarreries culturelles souhaitées dans le sondage, dans notre série l'éducation nationale finlandaise vs française.

En France il me semble qu'il est très fréquent que les parents s'emmêlent des devoirs de leurs petits, en les aidant et questionnant ou du moins en vérifiant que c'est fait. Ceci m'interpella dès mon arrivée en France, et j'interprétais ça en tant que signe de la faillite du système scolaire local. (Arrogance d'une jeune étudiante fière de son propre pays ?!) J'affirmais que jamais ça ne se verrait en Finlande... mais m'étais-je trompée ? Etais-je un cas à part, ou les temps ont-ils changé ?

(EDIT : D'après les commentaires de mes compatriotes, j'étais un cas isolé et la majorité se faisait interroger, surtout avant les interrogations...)

Je mettais un point d'honneur à me débrouiller seule et ne voulais pas qu'on mette le nez dans mes affaires. Des fois je devais m'en sortir par des pirouettes peu recommandables, mais bon, je m'en sortais plutôt très bien !

J'avais tendance à penser que si un enfant n'arrivait pas à faire ses devoirs, c'était de la faute de l'enseignant - un sujet mal expliqué, pas adapté au niveau de la classe ou une erreur de jugement tout court.

Mais en voyant les amis autour de nous face à ce dilemme, les certitudes s'effritent et cèdent la place à une multitude de questions. En primaire, une quantité effrayante de devoirs (qui seraient pourtant interdits au CP par un circulaire, d'après les commentaires en finnois ?!) où l'intervention des parents est quasi-indispensable.

Puis au fil des classes, le recours - pour ceux qui le peuvent - aux cours privés pour assurer le succès scolaire de la descendance. En Finlande, il existe un concept "cours de soutien" gratuit et libre, à disposition de tout le monde et garantissant donc une éducation égale pour tous.

Je lançais donc un appel aux témoignages, un petit sondage pour savoir si l'opinion générale parmi mes lecteurs était plutôt favorable à l'aide parentale ou farouchement opposée. Alors, quid des lecteurs français, en France ou ailleurs ?!

Réunion de parents d'élèves / Vanhempainkokous koululla

Les parents d'élèves de la maternelle furent conviés à une réunion d'info samedi ; pour la classe des tout-petits à 9h, puis pour les moyens à 10h30. Planning serré !

Un pur produit de l'éducation finlandaise comme moi est toujours intriguée par les aléas du système français, et ne manquerait sous aucun prétexte les réunions.

Pour les tout-petits et petits, la réunion commença par un tronc commun dans le réfectoire (la cantine) où la directrice expliqua le fonctionnement de l'école, soulignant le respect des horaires (avec des parents arrivant une vingtaine de minutes en retard, sans la moindre excuse, ça prend une dimension surréaliste) et autres principes de base.

Ensuite nous suivîmes les enseignants dans les classes pour parler de nos propres bambins. Explications sur le programme de l'année, les occupations des petits etc. Le plus intéressant fut de découvrir les autres parents et d'échanger avec eux.

J'enchaînai sur la réunion dans la classe de Jules ; pas de séance cantine car les parents sont déjà censés être au courant de tout. Je pus faire connaissance avec la méthode de la nouvelle maîtresse du grand Pligaa, et fus ravie d'apprendre que l'accent est mis surtout sur le langage, la lecture et l'expression en général - avec des sorties en médiathèque !

Je pus également admirer les oeuvre de notre Dali en herbe, et immortaliser quelques pièces :

Pikkuruisten koulun maternellen vanhempainkokoukset olivat kaikki tämän viikonlopun lauantaina ; aivan pienten (2-2,5v) heti aamusta klo 9 ja "keskikokoisten" (4v) klo 10:30. Tiukka aikataulu !

Taaperoitten vanhemmat aloittivat yhteisellä osalla koulun ruokasalissa, jossa johtajatar selitti perusjuttuja, tähdensi täsmällisyyden tärkeyttä sekä ylipäätään koulun sääntöjen noudattamista.

Hieman surrealistisia tavoitteita kun ottaa huomioon että yli puolet vanhemmista saapui myöhässä, pahoittelematta mitenkään aiheuttamaansa häiriötä. Suomalaisena lakia- ja ylipäätään hyviä tapoja kunnioittavana minua ihmetytti taas kerran. Johtuneeko siitä ettei kyseessä ole "oikea" koulu, vai ovatko yhtä piittaamattomia myöhemminkin ? Epäkohteliasta ja sivistymätöntä.

Ruokalassa kumminkin kuhisi ja hälisi, eivätkä syntipukkeina olleet ne muutamat mukaanotetut lapset, vaan vanhemmat itse. Johtajattaren paikalla olisin lyönyt nyrkillä pöytään ja vaatinut hiljaisuutta (jos olisin puljun johdossa, minulla tietenkin olisi luonnollista auktoriteettiä ja rahkeet moiseen), mutta nyt vain pinnistelin kuullakseni mistä puhuttiin.

Seuraavaksi siirryimme luokkahuoneisiin opettajien kanssa, ja saimme puhua lempipuheenaiheistamme eli omista nasuistamme. Mitä ne puuhaavat kun eivät osaa kertoa ; kenen kanssa kaveeraavat ; miksei isoveljeä löydy välitunnilla (eivät ole samaan aikaan !) ; mikä oli siansaksalorun alkuperäismuoto... Saimme myös selityksen heittelyvimmalle joka juonsi juurensa tilanhahmottamisharjoituksesta.

Samaan syssyyn kiiruhdin esikoisen luokkaan jossa tapasimme open ilman ruokalasessiota : vanhojen konkareiden vanhempina meidän oletettiin jo tietävän kaiken koulusta ja sen tavoista.

Oli mielenkiintoista tutustua paremmin Julesin uuteen opettajaan ; Tom oli "perinyt" isoveljen ekan vuoden open joten olimmekin jo vanhoja tuttuja. Tämä uusi tuttavuus vaikutti avoimelta ja kertoi panostavansa kielelliseen ilmaisuun ja kirjoihin ; luvassa mm kirjasto- ja mediateekkivierailuja !

Luokassa komeili pikkutaiteilijoitten uusimmat teokset, ja sain ikuistettua hurjan ukkelin ja luokassa luettavia loruja, joista poika ilahtui kotiutuessani.

Nananananère scolaire / Kukas koulun hännän nostaa...

En 2003 l'OCDE a conduit pour la deuxième fois une enquête sur les acquis des élèves au niveau mondial.

J'ai une raison de plus d'applaudir le système scolaire finlandais dont je suis un (pur) produit (modeste !)... Avec moins d'heures, nous brillons tant en maths qu'en langues, avec fort peu de redoublements et de résultats remarquables sur tous les fronts. Pligaa pligaa !

Source : l'Internaute - journal du savoir.

EDIT (21/09/06) : L'année dernière les écoles finlandaises ont introduit une nouvelle matière "connaissances des sentiments" à leur programme. Pendant les cours, les enfants apprennent à reconnaître et à analyser leurs sentiments, découvrent le fait que tout le monde ne réagit pas de la même façon aux événements ainsi que l'importance de s'exprimer ouvertement. Une excellente initiative qui vient s'ajouter à une matière "connaissances du citoyen" (code de la route, l'écologie au quotidien...) qui existait déjà de mon temps, mais encore peu repandu. Car les enseignants doivent montrer l'exemple, et je reconnais que moi-même en tant qu'adulte, j'aurais aussi besoin de ce genre de cours !

OECD:n koulututkimus PISA (Programme for International Student Assessment) vuodelta 2003 saa taas uutta julkisuutta kansainvälisissä medioissa. Sen tiimoilta muutamia suomalaisille mieltäylentäviä faktoja.

Ranska kunnostautuu saralla pisimmillä koulupäivillä Meksikon ohella, ja tietyillä luokilla jopa pistää pahemmaksi. Maternelle-tarhassa, esikoulussa ja alaluokilla lapsilla on 27 viikkotuntia, collège-tasolla jo 28 tuntia ja lukiossa 30-40 ! Eikä tämä tietenkään takaa parempia tuloksia, jopa päinvastoin.

Suomi taas paljon pienemmällä tuntimäärällä yltää toiselle sijalle matematiikassa, heti Hong Kongin jälkeen - Ranskan ollessa pänttäämisestä huolimatta vasta 16.

Olinkin aina ihmetellyt miksi suuri osa täkäläisistä jää luokalleen, ja tilastot vahvistavat sen mitä pelkäsinkin : lähes 40% 15-vuotiaista on jäänyt luokalleen ainakin kerran ! Jopa tarhatasolla voi tuplata, vaikkei siitä todistetusti ole hyötyä vaan haittaa ja motivaation puutetta, tai peräti epäonnistumisen tunnetta. Olenpa kuullut jopa vanhemmista jotka muka lapsen omaksi eduksi pyytävä luokallejäämistä. Pienillekin. Edesvastuutonta.

Raportin mukaan Suomessa luokallejäämisprosentti on 0,8 - ja Norjassa ei käsitettä tunneta lainkaan ; oppilaita tuetaan niin ettei moiseen ole tarvetta.

Kieltenopiskelussa pohjoismaat veivät kaikki mitalipallit ; Norjassa näemmä aletaan eka vieras kieli jo 6-vuotiaina (huippua) ja meilläkin jo 7v. Onko tämä totta ??? Luulin että se oli "vasta" kolmannella luokalla. Kuka on pihalla, OCDE vai minä ?!

Pligaa pligaa Suomi ! =)

EDIT (21/09/06) : Unohdin mainita lukeneeni uuden lukuaineen nimeltä "tunnetaito" lisäämisestä kouluaineisiin - erinomaisen haasteellinen aihe, jota aikuistenkin pitäisi opiskella. Mutta kuinka moni koulu opettaa ainetta oikeasti ? Ja vieläkö oi niin hyödyllinen mutta ammoin inhoamani kansalaistaito on olemassa ?