Maurelita

Suomalainen koulu vs école française

Ranskan tv-kanava M6 näytti eilen Zone Interdite (suomeksi "kielletty alue") -ohjelmassaan dokumentin koululaitoksesta, ja yksi aiheista oli Suomen koululaitos jota mainostettiin maailman parhaana. (EDIT : dokkarissa Helsingin Ranskalais-suomalainen koulu sekä SYK).

Suomen koululaitoksen erinomaisuudesta on vouhkattu jo monta vuotta PISA-tulosten ansiosta, ja olen kuullut että sikäläiset opinahjot ovat saaneet tiedosteluja ja vierailupyyntöjä kyllästymiseen asti. Olen hurjan ylpeä saamastamme maineesta ; vaikka oma kokemukseni on viime vuosisadalta (!) ja koululaitos kehittynyt paljonkin siitä, se oli jo silloin mielestäni varsin kannustava.

Ihmettelin kuitenkin tutun ulkosuomalaisen kanssa eikö lukiossa nykyään muka ole lainkaan läksyjä ? (EDIT : kommentoijat korjasivat että läksyjä todella on väitteestä huolimatta, mutta ehtivätkö haastatellut tekemään ne jo tunneilla ?). Koulupäivät sekä vuotuinen tuntimäärä ovat huomattavasti kevyemmät kotimaassa, mutta tuntuu etten ole juuri enää kärryillä uusista opiskelumetodeista. Ohjelmaan ja muihinkin lähteisiin perustuen onnistuneen koululaitoksen saloihin kuuluisivat mm seuraavat :

• Ymmärtäminen oppimista tärkeämpää
• Itseluottamuksen pönkittäminen ; virheet eivät ole vakavia
• Numeroarvosteluilla osoitetaan mitä oppilas on oppinut ; ei hänen virheitään
• Ketään ei pakoteta vaan ohjataan
• Opettajia kunnioitetaan ja rehtoreilla on enemmän päätösvaltaa kuin Ranskassa

Taannoin ranskalaisen Elle-lehden artikkeli sai kirpeitä kommentteja suomalaisilta opettajilta, sekä koulujen valinnassa että yleisvaikutelmien suhteen. Esitellään tietenkin edustuskelpoisimpia kouluja, eivät oppilaat riehu käytävillä kun on ulkomaalaisia toimittajia talo täynnä - mikä on aivan normaalia vieraskoreutta ! Olen silti vakuuttunut että suomalainen malli toimii, ja joku kuvailikin sitä yksinkertaisesti ranskalaisen koulumallin täydeksi vastakohdaksi.

Ranskan koululaitosta jarruttaa mielestäni vanhan kulttuurivaltion paineet : liian kunnianhimoiset oppisuunnitelmat pakottavat päätähuimaavaan oppimistahtiin, perustiedot ja taidot kuten lukeminen ja kirjoittaminen jäävät kiireessä jalkoihin. Koulupäivät ovat liian pitkiä, vuosittainen tuntimäärä hurja mutta näitä ei kukaan ole korjaamassa. Päinvastoin, äänestäjät eivät katso suopeasti koulupäivien lyhenemistä koska heille alakoulu ajaa myös päivähoitopaikan virkaa.

Tahtoisin kovasti vaikuttaa ja osallistua paikallisen systeemin parantamiseen, ja menin loppuvuodesta kunnan lanseeraamaan "comité pour une école de réussite" (komitea menestyksekkään koulun puolesta). Kuunneltuani tunnin ammattiyhdistysten propagandaa saamatta suunvuoroa, proppuni paloivat ja lähdin pois myrtynein mielin. Eivät antaneet puheenvuoroa "maallikoille" kun koulun johtajilla (kaikki ammattiyhdistyksissä) oli paljon "tärkeää asiaa". Käytännössä koko kokous oli opetusministerin parjausta, suunnittelua seuraavia lakkoja varten ja miten parhaiten olla toteuttamatta uusia direktiivejä. Poliittiset erimielisyydet kuuluvat mielestäni muualle kuin kunnallistason koulukokoukseen : tärkeintä olisi saada paras mahdollinen irti nykyisistä resursseista. Lupaavaa.

   *   *   *
L'émission La Zone Interdite (M6) hier soir s'interrogeait sur ce qui pourrait changer à l'école, avec un documentaire sur l'école finlandaise, citée partout comme l'exemple parfait depuis les fameux résultats PISA. (EDIT : les exemples du documentaire étaient des écoles atypique, dont le Lycée franco-finlandais d'Helsinki et une école privée gratuite de renom, également à Helsinki).

Fière d'avoir suivi ma scolarité en Finlande, je dois avouer que déjà avant sa refonte dans les années 90 je trouvais le système éducatif de chez moi fort encourageant et motivant. Voici ce qu'on peut retenir parmi les secrets de la réussite à la finlandaise :

• Comprendre est plus important qu'apprendre
• L'estime de soi ; il n'est pas grave de faire des fautes !
• Les notes sont pour évaluer ce que l'élève a appris ; pas ce qu'il a raté
• On ne force personne, on guide tout le monde
• Les enseignants sont respectés et leur travail reconnu
• Les proviseurs ont une autonomie plus importante ; la commune est l'employeur et non le ministère

Outre tout cela, les enfants n'ont pas de devoirs, d'après le documentaire même pas au lycée - à confirmer ?! Les journées sont bien plus courtes, le nombre d'heures annuel significativement inférieur et on consolide les bases avec soin, en ne laissant personne de côté.

La France souffre du poids d'une puissance culturelle avec son programme scolaire bien trop ambitieux. A force de tout vouloir faire, le rythme est effréné et la quantité de choses prime au détriment de la qualité. Quelle urgence de vouloir apprendre l'écriture en scripte en moyenne section ? Pourquoi diable vouloir apprendre à lire et à écrire aux enfants de 6 ans en moins de six mois ? Certes la méthode semi-globale semble fort efficace, mais à quel prix : menaces de mauvaises notes hebdomadaires, devoirs en nombre après une journée déjà bien longue, obligation de résultat et stress continu... De surcroît, à force d'aller vite, aucun suivi de la manière dont l'enfant forme les lettres ; aux parents d'inculquer les règles élémentaires de commencer les lettres par le haut et de bien les former.

J'aimerais énormément contribuer à l'amélioration du système français, mais comment ? Ayant déjà participé à un groupe de travail au niveau de la ville qui s'avéra le terrain de jeu privilégié des syndicaliste sans même donner la parole aux "civils", j'avais quitté la salle furieuse d'avoir perdu mon temps à écouter le débat sur comment résister aux reformes du ministre, pour obtenir le soutien du maire pour refuser le service minimum d'accueil, et pour organiser une prochaine grève. La politisation prenait le dessus sur la vraie réflexion, et aucune parole ne fut prononcée pour concrètement améliorer le quotidien de nos enfants dans la configuration actuelle. Un débat à l'image du système éducatif du pays ! Argh.

EDIT - ajout de quelques vidéos sur le sujet :

L'école en Finlande mieux qu'en France

Immigration et échec scolaire, la Finlande

Une éducation finlandaise

Finnish education part 1 (en)

Ulkolukua ajattelemisen sijaan / Répétition au lieu de la réflexion

"Répétition au lieu de la réflexion" eli suomeksi ulkolukua ajattelemisen sijaan on suora sitaatti esikoisen alakoulun johtajan suusta, viimeviikkoisessa vanhempainkokouksessa.

Moisen esihistoriallisen ohjenuoran sulatteluun meni yli viikko, sillä halusin kirjoittaa asiasta mahdollisimman objektiivisesti. Olin jo tuohtunut ekaluokkalaisen mahdottomasta läksymäärästä, ja odotinkin kokousta sekavin tuntein.

Kokouksen ensimmäinen osa oli eka- ja tokaluokkalaisten vanhemmille yhteinen tilaisuus kouluruokalassa, pikkuruisilla tuoleilla istuen. Johtaja ilmiselvästi vihasi opetusministeriä uudistuksineen sydämensä pohjasta ja toi sen julki avoimesti, asemastaan huolimatta. Mutta tuo otsikossa mainittu lausahdus tiivisti koko koululaitoksen filosofian pähkinänkuoressa - enkä lainkaan pitänyt kuulemastani.

Puheessaan johtaja mm vertaili opettajakohtaista oppilasmäärää* eri maissa ; Ranskassa (PISA-tutkimuksen sijalla 15) se oli 19,4 oppilasta per opettaja, ja Suomessa 15,9 (PISAn numero ykkönen) ja Italiassa 10,6 (vasta 10. PISA-sija). Vuodeksi 2012 Ranskassa on tähtäimessä 22 oppilasta opettajaa kohti, kun taas vuotuinen tuntimäärä väheni 936 tunnista 834 tuntiin. EDIT : Ystävällinen kommentoija valisti että OECD:n mukaan tilanne olisi Ranska 910 - Suomi 608 tuntia, aika suuri ero !)

EDIT : *Luokkakoossa otetaan luullakseni huomioon myös erityisopettajat, joilla ei ole luokkia vaan jotka kiertävät luokasta toiseen ja antavat esim tukiopetusta. Ranskassa normaali luokkakoko todellisuudessa on 25-30, ja ZEP-alueilla (zone d'éducation prioritaire ; "etuoikeutetun koulutuksen alue") maksimissaan 25.

Ministeri sai kuulla kunniansa ; budjettia leikataan rajusti, erityisopettajien virkoja lakkautetaan, tuntimäärä pienenee - ja samalla opetussuunnitelma on entistä kunnianhimoisempi. Missään vaiheessa johtajan mieleen ei tullut kyseenalaistaa opetusmetodeja tai koulujen organisaatiota ylipäätään. Toisaalta, ymmärtääkseni Ranskassa opettajilla ei ole kovin paljoa valtaa opetussuunnitelman suhteen, toisin kuin Suomessa.

Sain kuitenkin kerrottua oman mielipiteeni, esittäydyttyäni suomalaisena opettajan tyttärenä (kaksinkertainen uskottavuus ?!) rohkenin sanoa opetusohjelman olevan liian kunnianhimoinen, oppilailla olevan liikaa tunteja ja liian pitkiä päiviä sekä läksyjen ja numeroarvostelun nujertavan oppimisen innon heti alussa. Tunsin oloni kuitenkin hyvin yksinäiseksi, eturiviin asti kuului ettei kukaan nyökytellyt eikä mumissut hyväksyvästi.

Mielestäni oli taas hieno uutinen että ensi syksynä luultavasti koulupäiviä lyhennetään ; klo 16h30 sijaan koulu loppuisi jo 15h45, ja olisi koulua keskiviikkoaamuisin. Nykyisinhän keskiviikko on vapaa, ja lauantain aamutunnit poistettiin hiljan - *aplodeeraukset*. Opettajakunta purnaa kuitenkin rajusti keskiviikko-opetusta vastaan, ja luvassa on varmaankin uusia lakkoja.

Kokous jatkui luokkahuoneissa kunkin opettajan johdolla, ja istuimme lastemme pulpetteihin kurkistellen ihastuneina harjoitusvihkoihin ja hienosti järjestettyihin tavarapinoihin. Luokanopettaja oli jo ehtinyt sopeuttaa läksyjä lapsille sopivampaan tahtiin ennen tapaamistamme, ja ohjeeksi tuli ettei kannata tankata puolta tuntia enempää. Sen minkä opettelee tulee opetella kunnolla, mutta kaikkea ei ole pakko. (Kunnianhimoinen tuleva arkkitehtimme silti haluaa tehdä kaikki annetut tehtävät...) Ope paljastui muutenkin inhimillisemmäksi kuin ehdin kuvitella, ja pääsimme jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen.

Illasta jäi kuitenkin hyvin pessimistinen yleisvaikutelma, ja epäluuloni maan koululaitosta kohtaan ainoastaan pönkittyi entisestään. Yritän kuitenkin suhtautua asiaan positiivisesti enkä missään nimessä näytä lapsille mitä pohjimmiltani ajattelen.

Lisätietoa mm del.icio.us-merkeissäni : Maurelita's Education - koulu tags         

   *   *   *

Répétition au lieu de la réflexion ; telle était la devise du directeur de l'école élémentaire, lancée à la réunion de parents d'élèves de CP et CE1 la semaine dernière.

Ayant suivi ma scolarité en Finlande, championne d'études PISA et connue pour son système éducatif innovant et progressiste, je faillis tomber de mon siège en entendant une affirmation pareille. J'étais déjà opposée à la quantité de devoirs, et appréhendai la réunion.

Le tronc commun avec les parents des CP et CE1 dans le réfectoire n'épargna guère le ministre de l'Education Nationale, le directeur ne cachant pas sa haine pour ses reformes.

Dans son discours, on apprit notamment que le nombre d'élèves par enseignant* était de 19,4 en France (15e position de l'étude PISA) contre 15,9 en Finlande (le n°1 PISA). En même temps il est de 10,6 en Italie qui ne se place que 10e dans la même étude...

Le nombre d'heures annuelles en France est passé de 936h à 834h ; d'après ce que j'ai lu récemment, il serait largement inférieur** en Finlande - pour de bien meilleurs résultats.

EDIT : *Ces chiffres prennent en compte les enseignants et les aides spécialisés n'ayant pas de classes ; en réalité le nombre d'élèves est entre 25 et 30, et au maximum 25 dans les ZEP. Dans les commentaires en finnois on apprend que c'est exactement pareil en Finlande en réalité. **D'après OCDE cela serait 608 heures annuelles en Finlande - à raison de 20h par semaine, soit 4h par jour. Le nombre d'heures élevé ne garantit donc pas de meilleurs résultats, au contraire !

J'ai réussi à dire ce que j'en pensais, après m'être présentée en tant que fille d'enseignante finlandaise (double crédibilité ?) : un programme trop ambitieux, des journées trop longues et trop chargées et des devoirs en quantité affolante avec une notation sur dix dès le début - rien de mieux pour tuer l'enthousiasme de si petits. Je me sentis très seule au premier rang, aucun bruit approbateur ne s'élevant derrière moi.

Par contre, l'innovation de la rentrée prochaine qui consiste à raccourcir la journée qui se terminerait à 15h45 au lieu de 16h30, en rattrapant trois heures le mercredi matin me paraît une excellente idée et permettrait de mieux repartir l'apprentissage sur la semaine. Pourtant, le corps enseignant prévoit déjà des grèves et n'approuve guère l'innovation.

Ensuite nous nous repartîmes dans les classes avec les enseignants des enfants, et la maîtresse de Jules se révéla finalement plus raisonnée que je craignais. Elle avait déjà eu le temps d'ajuster quelque peu la quantité de devoirs avant la réunion, et nous informa qu'il y en aura beaucoup tout au long de l'année mais qu'il ne fallait pas travailler plus de 30 minutes à la maison. Une sorte de cessez-le-feu fut donc établi avec les parents et l'enseignant.

Je reste toutefois très inquiète et pessimiste vis-à-vis du système scolaire français, mes pires craintes s'avérant justifiées. Je m'efforce de garder le moral et de ne surtout pas critiquer l'école devant les enfants - ils n'y sont pour rien.

Plus d'informations dans mes tags del.icio.us : Maurelita's Education - koulu

Ranskan koululaitoksen koetuksia / Les défis du CP

Olipa kerran innokas pikkukoululainen, joka halusi oppia lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan kuten isot. Kuusivuotias alkoi koulutiensä riemuiten, kantoi kotiin vihkoja toistensa jälkeen, kotitehtäviä, läksyjä, ulkolukua, väritystehtäviä, kuvitusta, tavutusta, valokuvamuistiharjoituksia...

Aluksi innostus oli rautaista, ahkeroitiin koulun jälkeen, hyviä numeroita ropisi ja käytös oli jopa kiitettävä kymmenen - siitäkin tulee numero joka perjantai (EDIT : opettajan omasta aloitteesta, tämä on täysin opettajakohtaista). Lapsen oppimisen iloa oli upeata seurata, vanhemmat olivat kovin ylpeitä ja pikkuvelikin opetteli siinä siivellä loruja.

Mutta kahden viikon kuluttua älyllinen väsymys alkoi painaa, haukotutti ja keskityskyky petti, poika ei jaksanut tehdä kokonaista tuntia läksyjä yli kuuden tunnin koulupäivän jälkeen. Tänään ei sujunutkaan ulkoa opittu loru ja kotiin kannettiin onnettomana ensimmäinen kutonen. Lorussa rallatetaan ironisesti miten toistetaan aakkoset ilman kenenkään apua.

Nyt ymmärrän miksi Ranskan koululaitos epäonnistuu tehtävässään. Pikkuisilta otetaan luulot heti pois, ja vaikka läksyjä ei teoriassa suositella, niitä on lähes tunti joka päivä - ja opettaja on jo etukäteen uhkaillut että jos joku valittaa liioista läksyistä, menee yksi piste pois.

Yritin olla avomielinen ja positiivinen kaikista epäluuloistani huolimatta, mutten enää voi olla hiljaa. Suurena pulmana on vain miten olla kuristamatta opettajaa kuun lopussa häämöttävän vanhempainillan kruunaukseksi.

   *   *   *

Il était une fois un écolier enthousiaste qui commença le CP avec joie, pressé d'apprendre à lire, à écrire et à compter comme les grands.

Il rapporta à la maison des cahiers remplis de comptines à réciter, des coloriages, des chiffres, des sons, des mots à "photographier" dans sa mémoire, des histoires à illustrer... Avec un entrain sans faille il remplit ses cahiers, les parents observant avec fierté sa joie d'apprendre et le petit frère profitant de quelques bribes au passage.

Mais au bout de quelques semaines, la fatigue intellectuelle pris le dessus, la concentration baissa et le petit écolier avait du mal à faire presqu'une heure de devoirs après une journée déjà bien longue. Aujourd'hui, il ne sut pas son récit par coeur et rapporta un 6/10 à la maison, malheureux comme tout. Comble de l'ironie, dans la comptine il est question de réciter son alphabet sans l'aide de quiconque.

Je m'efforce de me modérer et de ne pas comparer le système éducatif français à ce que j'ai pu connaître en Finlande il y a déjà un certain temps, mais là on a atteint la limite. Que l'on dégoute un enfant dès le début avec autant de devoirs - et que par dessus le marché on menace de retirer un point à quiconque qui oserait insinuer qu'il y a trop de devoirs, je bondis.

Maintenant, mon plus grand défi reste de demeurer calme et posée face à l'institutrice lors de la réunion de parents à la fin du mois, tout en réussissant à faire passer un message clair.

Koulutien alku / Chemin des écoliers

Koulut alkoivat Ranskassa eilen, ja pikkukoululaisemme jatkavat taivaltaan suurella innolla kuten aiemminkin.

6-vuotias aloitti nyt oikean koulun alakoulun ensimmäisellä luokalla, CP eli cours préparatoire (kirjamellisesti valmistava luokka). Motivaatiota lisäsi uusi Cars-reppu ja valtava määrä rekvisiittaa, mutta ei edes pelottanut koska tutustuminen oli hoidettu upeasti jo alkuvuodesta - hatunnosto siitä koulun johdolle.

Kauhistelin jo keväällä annettua koulutarvikkeitten kilometrin pituista listaa, jossa komeili mm 14 vihkoa suojuksineen, 12 värikynää, 12 tussia, pyyhetaulu ja siihen 8 tussia, 12 lyijykynää, peitevärinapit penseleineen, 10 (!) liimatuubia jne... Tavarat eivät mahtuneet reppuun, mutta onneksi ne jäivätkin kouluun.

Kuopus meni lähinnä tarhaa muistuttavan maternelle-koulun toiselle luokalle "moyenne section" ; vaikka aloittikin jo 2-vuotiaana (omasta halustaan ja vastoin kaikkia periaatteitani !) sitä ei hyvitetä vaan lapsen iän mukaan annetaan kehittyä ja kasvaa rauhassa. Hyvä näin, minusta olisikin kamalaa stressata pientä lasta hyppäämään luokan yli jo nyt.

   *   *   *

La rentrée des classes hier était source de joie et de surexcitation chez nous, comme d'habitude.

Pour l'aîné, le CP signifie grandir et sa motivation pour apprendre à lire et à compter est à son comble. Le sac à dos Cars flambant neuf et les tonnes de fournitures n'y étaient pas totalement étrangers non plus, bien que les 14 cahiers et les 10 tubes de colle m'intriguaient au plus haut point.

De surcroît, il n'appréhendait guère les nouveaux locaux ni la nouvelle maîtresse, ayant pu faire la connaissance de l'école élémentaire lors d'une classe de lecture en début d'année. Mention spéciale pour la direction de l'école pour cette adaptation gérée à merveille !

Le cadet quant à lui intégra sans encombre la moyenne section même si c'est déjà sa troisième rentrée. Ayant commencé à deux ans - malgré mes principes et à sa propre demande - il ne saute toutefois pas de classe et je trouve cela très bien. Hors de question de pousser un si petit aux efforts au-delà de sa maturité.

Ranskan kouluissa positiivistakin / Ecole française se distingue

Ranskan koululaitos tarjoilee kiitettävästi aiheita blogiini !

Tapanani on yleensä valittaa varjopuolista : toissaviikon lakko sulki koulut ja viime torstaina esikoisella ei ollut koulua koska opensa lasten tarha lakkoili. Kuopuksella ei puolestaan ollut kouluruokailua, eli kuopus sai lintsata koulusta kun kerran maksoimme hoitotädille esikoisen kaitsemisesta. Osataan meilläkin lakkoilla !

Positiivisena puolena mainittakoon uskomattoman tiheässä tahdissa luokkaretket ja kulttuurillinen anti. Vierailuja on riittänyt Jardin des Plantes -puiston eläintarhaan, Jardin de Gally -puutarhaan poimaan hedelmiä ja vihanneksia, Pariisin ulkopuolella sijaitsevaan isoon metsään jossa syksyllä kerättiin kellastuneita lehtiä ja ihmeteltiin sieniä, vasta-avattuun modernin taiteen museoon Mac-Val, viereiseen kirjastoon harva se viikko, satunäytelmiin ja tanssiesityksiin läheisessä teatterissa, Kapla-palikoitten paratiisiin, ja nyt tänään esikoinen pääsi Louvreen Egypti-osastolle ja Tuileries-puistoon piknikille !

Louvren visiitti on jatkoa "oikeaan kouluun" tututusmisoperaatiossa : grande section eli maternelle-koulun ylin luokka (5-6v) sai tutustua kahden viikon ajan "oikeaan kouluun" eli CP jonka aloittavat syksyllä. Pelottavalta vaikuttava uusi koulu tuli tutuksi vieraillessa isojen luokissa, ja teemaksi valittu Egypti innosti kovasti lapsia. Heillä oli erikseen suuri A4-vihko joka täyttyi hieroglyfeistä, sfinksin kuvista ja leikinomaisista tehtävistä muinaisten faaraoitten maailmassa.

Nyt tempaus kruunautui vierailulla Louvren upeisiin Egypti-saleihin, ja esikoinen on hirvittävän ylpeä ja odottaa innolla syksyä päästäkseen isojen kouluun. Tämä asia on mielestäni hoidettu erinomaisesti, ja siirtyminen uuteen kouluun on samalla muuttunut haluttavaksi asiaksi ja innostus on huipussaan.

   *   *   *

Le système scolaire français me fournit des sujets pour le blog à l'infini.

Habituellement je peste contre les mauvais côtés : les grèves en tout genre entraînant la fermeture de l'école, grève à la crèche des enfants de l'enseignant l'empêchant de faire cours, grève de cantine...

Mais je dois avouer être épatée par les nombreuses sorties ainsi que le passage en CP grandement facilité par une préparation soigneuse.

Cette année nos enfants ont pu voir la Ménagerie du Jardin des Plantes, cueillir des fruits et des légumes au Jardin de Gally, ramasser des feuilles mortes et admirer des champignons à la rentrée dans une grande forêt en dehors de Paris, découvrir le flambant neuf musée d'art contemporain Mac-Val, visiter la médiathèque toute proche à plusieurs reprises, participer aux spectacles de danse et de théâtre dans une salle de théâtre voisine, bénéficier des démonstrations Kapla, et aujourd'hui pour couronner le tout l'aîné qui a pu admirer les collections égyptiennes au Louvre, suivi d'un pique-nique dans les Tuileries.

Justement, le Louvre et ses salles égyptiennes faisaient partie de l'intégration en CP, suite à la classe de lecture avec les grands qui avait eu lieu en janvier. Après avoir étudié l'Egypte et ses trésors avec des grands pendant quinze jours, voici la récompense ultime et une motivation imbattable pour la rentrée dans la "grande école" après les grandes vacances.

Pikkuisten koulu Ranskassa / Section maternelle française vue par une Finlandaise

Lauantaina istuin pikkuruisella tuolilla koulussa vuorollani kummankin pojan luokassa ja juttelin opettajien kanssa. Oli vuorossa lukukauden "arviointi", vaikka virallisesti maternelle-koulussa lapsille ei annetakaan arvosanoja.

Paperilla kuitenkin seurataan lapsen taitojen kehittymistä, ja päästyäni yli ensimmäisen vuoden kauhistuksesta, on myönnettävä sen hyödyllisyys - lapsia motivoi kovasti nähdä edistyvänsä ja saadessaan kehuja taidoistaan. On paljon konkreettisempaa nähdä kirjallinen analyysi, vaikka konsepti ensin tuntuikin tyrmäävän stressaavalta.

Merkinnöissä käytetään ainoastaan mainintoja "taito saavutettu" (A = acquis), "parhaillaan oppimassa" (CA = en cours d'acquisition) tai "ei arvioitu" (NA = non applicable), jos aihe esimerkiksi käsitellään vasta keväämmällä.

Kaksi yksityiskohtaa kuitenkin häiritsivät minua suunnattomasti. Ensiksikin kaunokirjoitus ; opettaja näytti miten Jules onnistuu etunimensä kirjoittamisessa, ja muistutti että jos harjoittelemme kotona pitää ehdottomasti valvoa että lapsi tekee kirjaimet oikein. Mutta tuntuukin siltä että äitinsä ei myöskään osaa kirjoittaa "oikein" ; mikä tuo kummallinen e-kirjain muka on ?! Minusta e:n kuuluu olla yksinkertainen silmukka, ei mikään ees-taas miuku-mauku kuten mallissa. Päätin syvimmässä sisimmässäni ettemme harjoittele kotona lainkaan. Poika-parka on siis täysin paikallisen koululaitoksen armoilla "kursiivikirjoituksen" osilta...

Toinen soraääni tuli tavutuksesta. Tunnetusti olen täysin eri mieltä kuin ranskalaiset tavujaosta, enkä edes yritä opetella paikallista käytäntöä - asia ratkeaa radikaalisti välttämällä sanojen katkaisua. Mutta kun lapsia opetetaan tunnistamaan montako tavua sanassa on, miksi vimmatussa yksitavuisten joukossa on "robe" (mekko), joka ensi vuonna oikeassa koulussa mielletään sitten kaksitavuiseksi "ro-be" ? Olisivat pysyttäytyneet selvissä esimerkeissä ; "chat" (kissa), "lit" (sänky) jne.

SUOM.HUOM : Muut esimerkit olivat kaksitavuisissa "chapeau" (hattu), "lapin" (kani) ja "bougie" (kynttilä) ; kolmitavuisissa "parapluie" (sateenvarjo), "papillon" (perhonen) ja "pantalon" (housut) - ks alin kuva.

          *   *   *

J'étais de retour sur les bancs de l'école samedi - pour l'évaluation semestrielle des garçons. Assise sur une minuscule chaise j'ai pu parler à tour de rôle avec les instituteurs de chacun des enfants, et prendre officiellement connaissance de leurs progrès dans différentes matières.

Ayant pris l'habitude de voir mes tout petits évalués, et seulement avec des mentions "acquis" ou "en cours d'acquisition" et non de vraies notes, je dois avouer qu'il est intéressant de suivre l'évolution de ses enfants sur papier, avec des exemples concrets et des exercices dont on ne saurait rien autrement.

La vie en société, le respect des règles et des rituels étant maintenant leur quotidien, mon intérêt se porte avec curiosité vers les autres notations. Linguistique ou mathématique, on aperçoit déjà la facilité de l'un et l'aisance de l'autre dans certains domaines.

Toutefois, deux ombres au tableau viennent souligner le fait que je ne serai jamais complètement en phase avec l'éducation française. Premièrement, l'écriture cursive ne ressemble en rien à ce que j'ai connu en Finlande ! L'enseignante soulignant l'importance de bien guider l'enfant à faire ses lettres comme il faut, je me suis résignée à laisser faire l'école : je ne saurai pas faire la lettre "e" avec une boucle pour le moins bizarre, comme dans l'image ci-dessus. Chez nous, c'était une simple boucle. Na.

Deuxièmement, dans l'exercice permettant d'identifier les mots à une, deux ou trois syllabes, le mot "robe" figure parmi les mots monosyllabiques. A mon étonnement, la maîtresse répondit que pour le moment c'était bien comme ça, et que la notion "ro-be" à deux syllabes n'arrivera qu'au CP. En moins d'un an, un même mot change drastiquement de nombre de syllabes ? Et des exemples moins ambigus, la langue française en regorge ! "Chat", "lit", etc...

Mitä tarkoittaa RATP ? Ce que ça veut dire...

RATP on lyhennys Pariisin liikennelaitoksen nimestä Régie Autonome des Transports Parisiens, mutta etenkin lakkojen aikana kunnostautuvasta tahosta käytetään usein myös ironista liikanimeä Rentre Avec Tes Pieds eli Mene kotiisi jalkaisin.

Aamulla monet linjat toimivatkin yllättävän hyvin, mutta kyseessä oli pelkästään kavala ansa : nyt illemmällä suuri osa linjoista on pysäytetty kokonaan ja käyttäjät eivät pääse kotiinsa.

Jo keskipäivällä radiouutisissa kerrottiin joilla linjoilla olevan metroja vain 90 minuutin välein. Voi vain arvata millainen tungos kehittyy asemilla, vaunuista puhumattakaan. Kukaan ei halua tulla ulos vaunusta päästääkseen muita ulos, koska tietää ettei pääse takaisin kyytiin - ja kaaos lisääntyy entisestään. Kohteliaisuus ja hyvät tavat jäävät armottomasti itsesuojeluvaiston jalkoihin.

Onneksi pystyn tekemään etätyötä hätätilanteissa - sellaisia on nyt sattunutkin toivottua enemmän, lastenhoidon ja liikennelaitoksen jumittaessa vuorotellen.

Tänään pojilla oli koulua muttei kouluruokailua eikä iltapäiväkerhoa, eli (etä)työpäivä meni pirstaleiksi hakiessani lapset lounastunnille klo 12-13:30 ja taas 16:30. Toivotaan ettei sama jatku huomenna ; vuonna '95 lakko kesti kolme viikkoa, ostin vielä käytössä olevan ruosteisen fillarini käytettynä 500 frangia ja poljin kaaoksenomaisia lumisia Pariisin katuja töihin manaillen miksi ylipäätään lähdin Suomesta. Metrojen sisäänkäynnit oli kokonaan suljettu ja jalkakäytävilläkin oli armottomat ruuhkat.

                *   *   *

RATP mérite encore son surnom Rentre avec tes pieds ; d'après France Info il y aurait eu jusqu'à 90min d'attente entre les rames sur certaines lignes.

Quelle chance de faire du télétravail ; évidemment ma ligne affichait trafic non assuré. Les enfants avaient école mais pas de cantine ni accueil du soir ; je n'ai jamais fait autant le trajet entre la maison et l'école. Le cadet sur le siège enfant du vélo, l'aîné sur le siège et moi qui poussais le tout : il me manquait une main pour nous prendre en photo...

EDIT : par simple curiosité, est-il dans les moeurs de rembourser la cantine dans ces cas ? Dans notre établissement le paiement se fait à l'avance et en cas de maladie c'est perdu. Au prix de 5€ par enfant et par jour, je trouve le principe assez injuste même s'il s'agit de petites sommes dans l'absolu.

France en panne / Ranska motissa

Torstaina on taas lakko. En jaksa kiinnostua miksi ja kenen hyväksi - ei ainakaan minun.

Koska huhujen mukaan metroja ei kulje juuri ollenkaan, olin jo varautunut tekemään etätyötä. Työpaikkani suo mahdollisuuden siihen en cas de force majeure eli tositarpeen tullen, mutta omatunto kolkutti hieman sillä lastenhoitajan puutteessa olen jo tehnyt sitä kolme keskiviikkoa putkeen saattaakseni lapset Suomi-kouluun.

Tänä iltana mies oli hakenut lapset iltapäiväkerhosta ja kertoi että koulua kyllä on torstaina muttei kouluruokailua, joten lapset pitää hakea klo 12-14 välisenä aikana pois. Jos metroja olisi ollut, reilun kolmen vartin työmatkalla moinen olisikin ollut riemastuttava tapa viettää työpäivä. Varsinkin kun iltapäiväkerhokin on lakossa ja pojat pääsevät kotiin klo 16h30. Saavat onnenpekat varmaankin katsoa telkkaa kun nakutan työkonetta.

                        *   *   *

Encore une grève jeudi, mais je n'ai même pas envie de savoir pourquoi. Dans tous les cas de figure, ça n'augure rien de bon pour nous.

J'avais déjà prévu de faire du télétravail puisque j'en ai la possibilité en cas de besoin réel, et on peut considérer que le mouvement de jeudi annonçant quasiment aucun métro qualifie pour ce critère.

De surcroît, nous venons d'apprendre que les cours de la maternelle sont bien maintenus mais qu'il n'y aura ni cantine ni accueil du soir. S'il y avait eu des métros, j'aurais sauté de joie au plafond à l'idée de passer ma journée dans les transports...

Koulumullistustako ilmassa / Renouveau scolaire ?

Ranskan opetusministeri Xavier Darcos komeilee päivän uutisissa kaikkialla : esi-ja alakoulujen (primaire ; ks wiki) lauantaiset aamutunnit loppuvat heti ensi syksystä lähtien. Tämä barbaarina pitämäni esihistoriallinen jäännös olikin aihetta korjata, jotta perheet saisivat vihdoin oikeita viikonloppuja. Onneksi emme ehtineet kokemaan moista, sillä alueellamme maternelle-esikouluissa lauantait olivat aina vapaita, mutta esikoisen siirtyessä "isoon kouluun"  ensi syksynä se lähestyi uhkaavasti. Läheltä liipaisi !

Pariisin Suomi-koulun blogissa jo ehdittiin kommentoimaan asiasta ; kyseltiin jos koulua onkin keskiviikkoisin aamupäivällä, pääsevätkö kaikki vielä mukaan Suomi-kouluun iltapäivällä ? Jos tulee kauempaa, aikataulut voivat tehdä tiukkaa...

Myös Stazzy kyseli edellisessä koulupostauksessani mielipidettäni päivän uutispommista, ja uusi ranskalainen lukija Suomesta, Paul kommentoi myös kouluaihetta ja linkitti mielenkiintoiseen France Culture -radion ohjelmaan aiheesta.

Yleinen huolenaihe on tietenkin oppituntien uusjako ; lyhentyvätkö lomat, pidentyvätkö koulupäivät entisestään vai tuleeko tunteja keskiviikoille aamupäivisin ? Kaikki ovat samaa mieltä että pienille lapsille jo nykyiset päivät ovat liian rankkoja ; klo 9-16:30 ja päälle vielä iltapäiväkerho nujertavat pikkuiset koululaiset. Varsinkin kun tuloksissa ei ole hurraamista, oli tunteja miten paljon tahansa !

Ehkä koittaa vihdoin täkäläisen koululaitoksen perinpohjainen uudistus : tänä syksynä ei juuri muusta puhutakaan ja Suomi saa entistä enemmän julkisuutta mallioppilaan roolissa. Violet käsitteli osuvasti ulkosuomalaisen vinkkelistä Ellen artikkelia, jossa maalattiin todellisuuttakin kauniimpaa kuvaa kotimaan opinahjoista - etenkin kommenteissa on avartavia havaintoja "kentältä".

Toivossa on hyvä elää... *vilkutus ihmemaahan*

               *  *  *

Un débat de plus en plus passionné autour du renouveau du système scolaire français - surtout après l'annonce du ministre de l'Education de supprimer les cours de samedi dans le primaire dès la rentrée 2008 !

Il était temps, ce concept barbare nous serait tombé dessus dès l'année prochaine avec l'entrée en CP de l'aîné. Toutefois, reste l'interrogation des heures à caser - entre rallonger les journées déjà trop longues des petits, raccourcir les vacances et les cours le mercredi matin, quel serait le moindre pire ?

Mais pourquoi s'entêter à imposer un tel nombre d'heure ? Selon toutes les études - dont la fameuse PISA et ses conclusions qui provoquent un raz de marée de voyages d'études et de journalistes ainsi que des sollicitations sans cesse en Finlande - le nombre d'heures ne compense en aucun cas les lacunes du système éducatif.

Par ailleurs, d'un point de vue purement finlandais, les cours de mercredi matin risquent de compromettre la présence de certains écoliers de l'Ecole finlandaise de Paris, venant de loin et se trouvant dans l'impossibilité de combiner les horaires.

En bonus, un nouveau lecteur français à Helsinki nous permet de découvrir une émission fort intéressante de France Culture sur le sujet ; merci Paul !

Réflexions scolaires bis repetita / Koulumietteitä taas

Provencen auringon alla ehdittiin jo kommentoimaan huolestuttavaa Nouvel Obs -viikkolehden juttua Ranskan koulusysteemin nykytilasta, jossa todettiin 40% oppilaista aloittavan yläkoulun (collège) huteroakin heikommilla perustiedoilla.

(Surkuhupaisaa oli - kuten Jospa kommentoikin Pupucen blogissa - nettilehden otsikon kirkuva kirjoitusvirhe (uuslukutaidottomuus eli illettrisme yhdellä t:llä), joka on nyttemmin jo korjattu mutta komeilee yhä url-osoitteessa... Samoin suomenkielestä puhuttaessa käytettiin virheellisesti sanaa "finlandais" kun se olisi pitänyt olla "finnois".)

Yleisenä syntipukkina on pidetty yläkoulua (collège ; ks Ranskan koulujen luokat), mutta uusimpien tutkimusten mukaan vaikeudet juontaisivatkin juurensa jo alemmilta luokilta. Juuri sieltä missä luultiin lasten olevan vielä turvassa ja hyvissä käsissä !

Olinkin ihmetellyt miksi jo tarhaikäiset naperoni opetettiin tunnistamaan sanoja ulkomuistista, osaamatta lukea. Nyt on todistettu tieteellisesti että ns globaalinen metodi ei perustu visuaaliseen muistiin eikä auta lainkaan lukutaidon saavuttamisessa, päinvastoin : lapset oppivat kiinnittämään huomiota vääriin asioihin. Onneksi ollaan palaamassa vanhaan kunnon tavaamiseen, jota itsekin olisin suosinut.

50-60 -luvuilla ranskalaisilla lapsilla oli 15 viikkotuntia äidinkieltään, kun taas nykykoululaisilla on 9-10 tuntia jaettuna ranskan, historian, maantieteen ja kansalaistaidon kesken - sillä tekosyyllä että ranskaa harjoitetaan näillä kaikilla tunneilla. Ja pyh !

Lehden mukaan ranska olisi maailman vaikeimpia kieliä oikeinkirjoituksensa suhteen. Muiden kielten ääntyessä suhteellisen foneettisesti (tässä mainittiin mm virheellisesti kirjoitettu suomi ja tanska sekä espanja ja italia), ranska on pysyttäytynyt konservatiivisessa ulkoasussa vuosituhansien takaa ja koululaisten kompastuskivinä ovat myös ääntymättömät kirjaimet sekä samoin ääntyvät eri taivutukset.

Minulta kyselläänkin usein mitä eroja on ranskalaisessa ja suomalaisessa koulutuksessa, ja voin vain harmitella etten ole seurannut kovin tarkkaan kotimaisen koululaitoksen kehitystä ja vasta tutustun täkäläiseen systeemiin omien lasteni alkaessa maternelle-luokilla. Ensi vuonna esikoinen siirtyy "isoon kouluun", jossa alkaa kuulemma tosi paikat, läksyt ja ulkoluku ja muut pelottavat jutut. Hui !

Linkkejä :

- Koulutus Suomessa
- Ranskan koulusysteemi (englanniksi)

Des cobloggeuses finlandaises ont déjà eu le temps de commenter le dossier inquiétant de Nouvel Obs sur l'illettrisme en France - avec, ironie du sort, une coquille tragi-comique dans le titre qui fut rapidement corrigé mais visible encore dans l'url impitoyable...

J'applaudis le retour à la méthode syllabique, surtout qu'on apprend que le contour des mots ne joue aucun rôle dans l'apprentissage de la lecture et au contraire attire l'attention des petits sur des choses inutiles. Certes mon cadet reconnaît à trois ans son prénom et quelques autres mots avec une grande fierté - mais à quel prix ? Justement les difficultés commenceraient en primaire puisqu'en arrivant en sixième, le "mal est déjà fait". De quoi perdre son sommeil, pour un pur produit de l'école finlandaise comme moi !

En cinquante ans la France passe de 15 heures de français hebdomadaires à tout juste dix - repartis entre le français, l'histoire, la géographie et l'éducation civique sous prétexte de transversalité. D'accord pour la transversalité dans le business, mais très peu pour mes enfants...

Le magazine souligne que l'orthographe française est l'une des plus difficiles au monde, avec un taux de "régularité entre les sons et les lettres" de 55%, en comparaison avec l'espagnol ou l'italien où le taux se situe autour de 97%, allant jusqu'à 98-99% pour le finlandais ou le danois. Mais au Nouvel Obs ne sait-on pas qu'on dit le finnois, et les Finlandais ?! Au secours...

On m'interroge souvent sur les différences entre l'éducation finlandaise et française, et je ne peux que regretter de ne pas avoir suivi l'évolution du système de mon pays, pour le comparer à celui que vont subir mes enfants en France. L'année prochaine l'aîné ira "à la grande école", et tout le monde semble dire que là, on ne rigolera plus, les devoirs, les cahiers - ça fait déjà peur !

Liens wikipedia :

Système éducatif finlandais
Système éducatif français
Finnois vs finlandais - question de purisme !

et une blog-amie qui décrit fort bien le système finlandais :

Le système éducatif en Finlande par Alexia