Maurelita

Pronssihäät unikoilla ja suolalla * Noces de coquelicot avec bronze et sel

Tänään tulee täyteen kahdeksan vuotta unikkoja, suolaa ja pronssia !

Aiemmassa puuhäät-postauksessa juhlittiin samoissa merkeissä kummassakin maassa, mutta tällä kertaa on luvassa unikkoja Ranskassa, pronssia Suomessa... ja suolaa Englannissa. Perinteitä ja kulttuurieroja voisi tutkia tuntikausia - tietääköhän yöpöytäni vakikalustoon kuuluva Kustaa Vilkunan Vuotuinen ajantieto tästä mitään ?

Alla kuvakatsaus häistämme La Rochellessa - niin kauan sitten, ja samalla se oli kuin eilen...

Huit années de bronze, de sel et de coquelicots !

Autant pour les cinq ans, tous les pays s'alignaient pour fêter l'événement sous le signe de bois, cette fois-ci nous avons droit au bronze en Finlande, au sel en Angleterre et aux coquelicots en France.

Ci-dessus quelques souvenirs de La Rochelle, il y a si longtemps et pourtant c'est comme si c'était hier...

Lego serious play

Aikuisten oikeasti vakavaa leikkimistä ?!

Sain entiseltä työkaverilta houkuttelevan kutsun Pariisin Tanska-taloon Maison du Danemark, leikkimään business-strategointia lapsuuteni suosikkipalikoilla Lego Serious Play -tapahtumaan.

Kyseessä on Lego-brändin menetelmä jonka avulla innovoidaan liikestrategioiden rakentamista konkreettisesti ja tehdään saumatonta yhteistyötä kekseliäällä tavalla, enkä olisi jättänyt kokemusta väliin missään nimessä.

Pöytäseurueessa esiintyi alkukankeutta palikkapakkausten avaamisessa, muovipussit piti repiä energisesti - tässä briljeerasin, kokemusta riittää kotoa - mutta pian tuikituntemattomat pöytäseuralaiseni hihkuvat riemusta rakentaessaan toinen toistaan huimempia haasteita. Kuka tekee korkeimman tornin kahdessa minuutissa, miten havainnollistaa oma asemansa yrityksessä käyttäen mahdollisimman monta palikkaa viidessä minuutissa, kuinka rakentaa luova kokonaisuus sillä ja tällä kriteerillä... ja jälkeenpäin kuinka selittää sen istuvuus tiettyihin kuvioihin, lasten kasvatusmetodeista ihanteelliseen pomoon.

Avartava kokemus sai katsomaan yritysmaailmaa eri vinkkelistä mutta myös näkemään asiat lapsen ennakkoluulottomasta perspektiivistä. Oli riemastuttavaa kasata palikoita, huomata ettei se ihan noin mennyt, purkaa ja miettiä uutta ratkaisua. Vaatii rohkeutta ja viitseliäisyyttä aloittaa uudestaan. Loppuhuipennuksena pöydän rakennelmat yhdisteltiin toisiinsa tikapuilla, letkuilla, ketjuilla ja putkilla : piti löytyä yhteinen sävel ja luoda toimiva kokonaisuus jolla oli tarkoitus tai tehtävä.

Loistavaa harjoitusta leikkimisen jalon taidon unohtaneille aikuisille ; nyt katson aivan eri silmällä poikien upeita Lego-rakennelmia.

   *   *   *

Ayant reçu une invitation pour le moins alléchante d'aller jouer aux Lego à la Maison du Danemark, j'ai pu découvrir le concept innovant de construire des méthodologies avec... les briques tout droit sorties de mon enfance, sous le libellé Lego Serious Play.

Oser se lancer dans le jeu, construire avec ses mains et ne pas hésiter de recommencer si besoin - nous nous sommes pris au jeu avec un enthousiasme surprenant, en relevant des défis de construire la tour la plus haute en deux minutes, de bâtir un engin illustrant notre situation en entreprise avec un maximum de pièces, de concevoir un appareil représentant le boss idéal ou l'éducation des enfants... et l'expliquer.

Le clou de la soirée fut de connecter nos créations avec les autres de la tablée et de trouver une fonction et un sens pour l'oeuvre collectif.

Une expérience délicieuse - maintenant je regarde les réalisations de mes enfants avec un regard neuf mais toujours aussi admiratif.

Kiraz ja Pariisittaret / Kiraz et ses Parisiennes

Legendaariset 50-luvun muoti-ikonit piirtänyt Kiraz[en] on parhaillaan näytteillä Pariisin Carnavalet-museossa, idyllisen Marais-korttelin sydämessä.

Huimaavan terävänäköisesti paperille vangituilla pariisittarilla on tyyliä ja asennetta jaettavaksi ; huolettoman huolitellut hahmot keikkuvat koroillaan ostoksilla, istuvat kahvilan terassilla, laukovat uskomattomia lauseita miehisille osapuolille...

Näyttely jatkuu 21. syyskuuta asti !

   *   *   *

Les fameuses Parisiennes de Kiraz sont de retour, dans une expo au musée Carnavalet au coeur du Marais.

Ces silhouettes si savamment croquées, avec une attitude implacable et un style à tomber par terre, n'ont pas perdu une once de leur classe. Sillonner les rues de la capitale avec plein de paquets, siroter un café sur une terrasse, balancer des phrases succulantes aux personnages masculins... tout cela prend une allure folle avec elles.

Article sur le portail de la Mairie de Paris : Les Parisiennes de Kiraz entrent au musée Carnavalet

On a jusqu'au 21 septembre pour aller admirer ces merveilles !

Taikkarin runoutta / Poésie finlandaise

Tämän olin jo tilannut äidiltäni ajat sitten, saadakseni takuuvarmasti taianomaista lukemista hiihtolomalle.

Maineensa väärtti ja parempikin, SusuPetal maalaa upeat maisemat ja tekee Taikkarin mäestä jengeineen karmivan todentuntuisen. Tällainenkin olisi nuoruus voinut olla.

Toinen kotimaiseen kirjallisuuteen liittyvä ihanuus mitä isäni oli varannut löytyi pakastimesta ja sattui olemaan samanväristä kuin hiukseni...

     *   *   *

Un livre de poèmes d'une bloggeuse finlandaise donne un ton particulièrement délicieux à mon séjour - accompagnés de tartelettes nommées d'après le poète national du pays, J.L. Runeberg. Une pâte à base de noisettes couronnée de framboises, une pure merveille...

Ruudullisia muistoja / Souvenirs BD

Olin ala-asteella kun Mummi päätti tilata minulle herttaisen eläinaiheisen lehden lukuharrastustani silmälläpitäen.

Vanhempani silmäilivät hieman epäluuloisena kyseistä julkaisua, todeten sen sisältävän mitä erinäisempiä epäilyttäviä, hurjia tarinoita mutta antoivat minun kuitenkin sukeltaa lehden taianomaisiin maailmoihin. Olin mukana Suuressa Sarjakuvaseikkailussa nimeltä Ruutu-lehti.

Ensimmäinen hämärä muistikuvani on Sipuleena, jossa mysteerisellä saarella asunut hiiri- ja rottayhteiskunta punoi mehiläisiä vastaan tai niiden kanssa tai toisiaan vastaan salajuonia. Lapselliselta vaikuttanut tarina tempaisi mukaansa ja odotin lehteä postissa kuin kuuta nousemaan. Vili ja Bill, Lucky Luke ja Daltonit, Veikko Tette ja Jykke, Sammy-gansteri, Johannes ja Pirkale, Strumffit, lentoemäntä Nataša, Piko ja Fantasio - lukematon joukko uusia ystäviä valloitti mielikuvitukseni, ja lähinnä belgialaiset sarjakuvat jättivät unohtumattomia mielikuvia.

Yksi jatkokertomuksista oli Yoko Tsuno ja paholaisen urut ; se pelotti silmittömästi. Aikuisena ensimmäinen ostamani ranskankielinen albumi oli juuri tuo ; oli pakottava tarve lukea se uudelleen ja uudelleen nähdäkseni mikä oli jättänyt niin syvän vaikutuksen.

Albumin tunnelma tehoaa vieläkin ; vaikka tunnenkin tarinan ulkoa, joka lukemisella sama kiehtova kauhu valtaa minut ja seuraan henki salpautuneena miten Yoko ystävineen selviää pinteestä, hämärät rakennukset, Reinin laakson linna lepakkoineen ja legendoineen...

Kaikkein hurjin oli kuitenkin Herra Shock ; Tim ja Tom -sarjan Uniin tunkeutuja. Luin väärin otsikon ja luulin pitkään sen uhkaavan robottimaisen hahmon tunkeutuvan uuniin.

Lapsen laukkaavalla mielikuvituksella yhdistin jotenkin uunin vessanpönttöön, enkä tahtonut uskaltaa käydä vessassa pelätessäni suippopäisen mustanpuhuvan kammottavuuden ilmestyvän eteeni. Tämä pitäisi varmaankin hankkia ja lukea uudestaan, terapiatarkoitukseen - vaikkei mitään pysyviä traumoja jäänytkään !

Sarjakuvat ovat sittemmin jääneet vähemmälle lukemiselle ; kotimaassa oli helppo lainata niitä kirjastosta mutta Ranskassa ne yleensä ostetaan (kovakantisina ja kovalla hinnalla) tai opiskelijoina roikutaan kirjakaupoissa lukemassa niitä lattialla istuen kunnes myyjä hätistää pois. Mutta niillä on kuitenkin oma erityinen paikkansa sydämessäni - ja muistilokeroitteni virtuaalisessa kirjahyllyssä.

      *   *   *

J'étais en cours élémentaires (ou plutôt son équivalent finlandais) quand ma grand-mère décida de m'abonner à un charmant magazine avec des animaux...

Mes parents observèrent cette revue avec une certaine suspicion et pas complètement à tort, car il s'agissait d'une compilation de BD principalement belges, ce qui se faisaient de mieux à l'époque mais pas forcément destinées à une petite fille sachant tout juste lire.

J'en ai gardé un goût immodéré pour les histoires fantaisistes, les ambiances mystérieuses et les héros insolites - à l'instar de tous ces personnages qui vinrent peupler mon imagination : Yoko Tsuno, Lucky Luke, Spirou, Sibylline...

Trollissime / Peikkoilua

Au moins un bon côté à la grève : avec tout ce temps passé dans le métro, j'ai pu finir un livre que m'avait offert mon frère il y a longtemps : Jamais avant le coucher du soleil. Johanna Sinisalo raconte l'histoire d'un troll égaré dans la ville ; même traduit en français et à l'époque de sa sortie remarqué par Télérama :

Jotain hyötyä lakostakin oli : sain luettua jo kauan odottamassa olleen, Ranskassakin huomiota saaneen Ennen päivänlaskua ei voi -kirjan. Sinisalon tyyli oli tuttu jo Sankarit-tarinasta, sekin lahja veljeltäni, mutta tässä vasta maagista tunnelmaa. Unohdin melkein olevani väentungoksessa lukiessani peikon ja valokuvaajahemmon seikkailuja.

Kielimatkailua / Voyages linguistiques

Joskus matkustamalla vajaat puolitoista tuntia tuntuu kuin vaihtaisi planeettaa. Hullunkurista kyllä, samasta kielestä ja valuutasta huolimatta Ranskan pohjoisessa naapurissa tuntee kertaheitolla olevansa ulkomailla vaikkei passeja enää leimaillakaan. Säätila, katukuva, ihmisten puhetyyli ja olemus - korostukseen katsomatta - poikkeavat pariisilaisarjesta käsittämättömän rajusti.

Kaksikielisyys on läsnä kaikkialla eikä siitä tehdä numeroa ; kadunnimet ovat molemmilla kielillä, ihmisiä tervehditään kahdella kielellä tai odotetaan kummalla asiakas tekee aloitteen, keskustelukumppanin mukaan puhe siirtyy sujuvasti kielestä toiseen. Hienovaraisuus tuntuu luonnolliselta, aivan arkipäiväiseltä jutulta. Mutta mitä ne lehdet sitten meuhkaavat ? Onko täällä sitten joku kriisi vai ei ?

Esitettyäni projektini aamupäivän kokouksen päätteeksi pääsin kurkkaamaan mitä paikallinen virkaveli tekee, ja sorvattuamme muutamaa tietokantaa lounastimme työpaikan kanttiinissa. Oiva tilaisuus udella mitä kolmikielinen mies ajatteli maan asioista, ja tuli vahvistettua epäilys lehdistön paisuttamista kriisiuutisista ja separatistivouhkoamisesta. Tilanne ei kuulemma ole läheskään niin kärjistynyt kuin muutama vuosi sitten, mutta ehkä kansainvälinen media ei silloin uutisoinnut asiasta yhtä jyrkästi. Paikallinen uutislähteeni ei kuitenkaan vaikuttanut lainkaan huolestuneelta ja kuittasi kyselyni melkein olankohautuksella.

Tiiristellessäni taksin ikkunasta ohivilisevien kauniitten tiilirakennusten julkisivuja ajattelin Piilistä ja toista kaupungissa asuvaa tuttua ; ehkä heiltä saisi lisävalaistusta asiaan ? Pompin oitis kyselemään irtoaisiko kommentteja tai peräti postauksia syventämään pintaa hipaisevaa mietiskelyäni. Kaksikielisyys on joskus aikamoinen kompastuskivi pelkästään perheen tasolla, saati sitten koko maan...

Le Soir -iltalehti otsikoikin etusivullaan eduskunnan lomaltapaluusta (perinteisesti lokakuun toinen tiistai), kauhistelee enemmistön ja vähemmistön puuttumista sekä ylipäätään maan katastrofista sisäistä tilaa. Sisäsivuilla jatketaan aiheesta Sininen appelsiini ei pääse yhteisymmärrykseen maahanmuuttopoliitiikasta ; maan sarjakuvareferenssi on ilmiselvä, tässä viitataan Tinttiin mutta wikipedia paljasti myös Paul Eluardin surrealistisen sitaatin "maa on sininen kuin appelsiini" (ks wiki Oranges bleues), ja se tarkoittaakin hallituskoalitioa eikä koko maata kuten aluksi luulin. Miten avuton sitä onkaan kun ei pääse heti varmistamaan luulojaan wikistä ! Maassa asuvan on helppo nopeasti päätellä tietyt sanonnat (expression consacrée) kuten kuusikulmio (héxagone) Ranskasta puhuttaessa, mutta ensikertaa belgialaista sanomalehteä lukiessa tulee sivistymätön olo : kuin puuttuisi avain salaiseen koodiin, vaikka taitaakin kielen.

                        *   *   *

Parfois il suffit de moins d'une heure et demie pour se sentir sur une autre planète. Curieusement, malgré la monnaie et la langue commune (enfin, partiellement - j'y reviens !), il existe entre la France et son voisin du nord un décalage plus important que l'on ne l'imagine. Météo, paysages citadins et surtout le comportement de ses habitants.

Le bilinguisme est omniprésent et ne semble pas poser le moindre problème ; les noms de rues en deux langues rappellent les villes à minorité suédophone de Finlande, le discours est adapté à la langue de l'interlocuteur avec une fluidité imbattable et on attend que le client se prononce dans une des deux langues pour embrayer la conversation. Tout cela avec un naturel épatant, au point de se demander si le bruit médiatique à ce sujet n'est pas un pur produit de l'imagination des journalistes assoiffés de schismes ? Où est le malaise dont on nous parle ?!

Après avoir fini le travail pour lequel j'étais venue, j'eus l'occasion de voir un confrère pour parler de quelques projets et lors d'un déjeuner fort convivial je pus l'interroger à ce sujet. Selon cet homme parfaitement bilingue (pardon, trilingue avec l'anglais !), la situation était bien plus grave il y a quelques années bien que moins médiatisée. Pour lui, la crise prenait une proportion exagérée dans la presse.

En observant à travers la fenêtre de mon taxi les immeubles en brique pittoresques qui défilaient, je pensais à deux bloggeurs que je connais sur place et me promis de les interroger à ce sujet, en espérant décrocher des débuts de réponses dans mes commentaires, voire des posts dans leurs blogs !

Pour couronner le tout, dans le Thalys de retour je pus constater qu'il est fort instructif de lire le journal d'un autre pays, et quelles lacunes on peut avoir dans ses références littéraires si l'on n'habite pas le pays. Notamment, l'Orange-bleue me projeta immédiatement dans l'univers d'Hergé... alors qu'il s'agit d'une coalition gouvernementale. Preuve de surréalisme belge au quotidien. J'adore.

Réflexions scolaires bis repetita / Koulumietteitä taas

Provencen auringon alla ehdittiin jo kommentoimaan huolestuttavaa Nouvel Obs -viikkolehden juttua Ranskan koulusysteemin nykytilasta, jossa todettiin 40% oppilaista aloittavan yläkoulun (collège) huteroakin heikommilla perustiedoilla.

(Surkuhupaisaa oli - kuten Jospa kommentoikin Pupucen blogissa - nettilehden otsikon kirkuva kirjoitusvirhe (uuslukutaidottomuus eli illettrisme yhdellä t:llä), joka on nyttemmin jo korjattu mutta komeilee yhä url-osoitteessa... Samoin suomenkielestä puhuttaessa käytettiin virheellisesti sanaa "finlandais" kun se olisi pitänyt olla "finnois".)

Yleisenä syntipukkina on pidetty yläkoulua (collège ; ks Ranskan koulujen luokat), mutta uusimpien tutkimusten mukaan vaikeudet juontaisivatkin juurensa jo alemmilta luokilta. Juuri sieltä missä luultiin lasten olevan vielä turvassa ja hyvissä käsissä !

Olinkin ihmetellyt miksi jo tarhaikäiset naperoni opetettiin tunnistamaan sanoja ulkomuistista, osaamatta lukea. Nyt on todistettu tieteellisesti että ns globaalinen metodi ei perustu visuaaliseen muistiin eikä auta lainkaan lukutaidon saavuttamisessa, päinvastoin : lapset oppivat kiinnittämään huomiota vääriin asioihin. Onneksi ollaan palaamassa vanhaan kunnon tavaamiseen, jota itsekin olisin suosinut.

50-60 -luvuilla ranskalaisilla lapsilla oli 15 viikkotuntia äidinkieltään, kun taas nykykoululaisilla on 9-10 tuntia jaettuna ranskan, historian, maantieteen ja kansalaistaidon kesken - sillä tekosyyllä että ranskaa harjoitetaan näillä kaikilla tunneilla. Ja pyh !

Lehden mukaan ranska olisi maailman vaikeimpia kieliä oikeinkirjoituksensa suhteen. Muiden kielten ääntyessä suhteellisen foneettisesti (tässä mainittiin mm virheellisesti kirjoitettu suomi ja tanska sekä espanja ja italia), ranska on pysyttäytynyt konservatiivisessa ulkoasussa vuosituhansien takaa ja koululaisten kompastuskivinä ovat myös ääntymättömät kirjaimet sekä samoin ääntyvät eri taivutukset.

Minulta kyselläänkin usein mitä eroja on ranskalaisessa ja suomalaisessa koulutuksessa, ja voin vain harmitella etten ole seurannut kovin tarkkaan kotimaisen koululaitoksen kehitystä ja vasta tutustun täkäläiseen systeemiin omien lasteni alkaessa maternelle-luokilla. Ensi vuonna esikoinen siirtyy "isoon kouluun", jossa alkaa kuulemma tosi paikat, läksyt ja ulkoluku ja muut pelottavat jutut. Hui !

Linkkejä :

- Koulutus Suomessa
- Ranskan koulusysteemi (englanniksi)

Des cobloggeuses finlandaises ont déjà eu le temps de commenter le dossier inquiétant de Nouvel Obs sur l'illettrisme en France - avec, ironie du sort, une coquille tragi-comique dans le titre qui fut rapidement corrigé mais visible encore dans l'url impitoyable...

J'applaudis le retour à la méthode syllabique, surtout qu'on apprend que le contour des mots ne joue aucun rôle dans l'apprentissage de la lecture et au contraire attire l'attention des petits sur des choses inutiles. Certes mon cadet reconnaît à trois ans son prénom et quelques autres mots avec une grande fierté - mais à quel prix ? Justement les difficultés commenceraient en primaire puisqu'en arrivant en sixième, le "mal est déjà fait". De quoi perdre son sommeil, pour un pur produit de l'école finlandaise comme moi !

En cinquante ans la France passe de 15 heures de français hebdomadaires à tout juste dix - repartis entre le français, l'histoire, la géographie et l'éducation civique sous prétexte de transversalité. D'accord pour la transversalité dans le business, mais très peu pour mes enfants...

Le magazine souligne que l'orthographe française est l'une des plus difficiles au monde, avec un taux de "régularité entre les sons et les lettres" de 55%, en comparaison avec l'espagnol ou l'italien où le taux se situe autour de 97%, allant jusqu'à 98-99% pour le finlandais ou le danois. Mais au Nouvel Obs ne sait-on pas qu'on dit le finnois, et les Finlandais ?! Au secours...

On m'interroge souvent sur les différences entre l'éducation finlandaise et française, et je ne peux que regretter de ne pas avoir suivi l'évolution du système de mon pays, pour le comparer à celui que vont subir mes enfants en France. L'année prochaine l'aîné ira "à la grande école", et tout le monde semble dire que là, on ne rigolera plus, les devoirs, les cahiers - ça fait déjà peur !

Liens wikipedia :

Système éducatif finlandais
Système éducatif français
Finnois vs finlandais - question de purisme !

et une blog-amie qui décrit fort bien le système finlandais :

Le système éducatif en Finlande par Alexia

GlobalMan vs SuperHéros alias lastenkulttuuria pligaamaassa

Tui pyysi lastenkulttuurijuttua Nonoon ranskalaisvinkkelistä, ja innolla tartuin haasteeseen... mutta havahduin kysymykseen mitä ylipäätään tiedän ranskalaisesta lastenkulttuurista ? Alkuperäinen juttu kommentteineen Nonossa !

Poikiemme (3v ja 5v) suursuosikkeja ovat aikamme supertuotannot Ihmeperhe, Autot ja Shrek, sekä tietenkin voittamattomat Batman, Superman, Spiderman sekä ikinuori Zorro. Näitä viliseekin ympäri taloa, lelulaatikosta naamiaisasuihin ja astiakaapista kirjahyllyyn asti. Voin ylpeänä mainita poikien myös rakastavan omia suosikkejani, Aardman-studioitten iki-ihania muovailuvahaluomuksia Wallace & Gromit.

Mutta mitä paikallisia sankareita meillä palvotaan ? "Kidult"-kulttuurin nostalgiannälkäisiä nuoria aikuisia kiehtoo täällä oudonnäköinen oranssi otus Casimir ; tämä muumien kaukainen sukulainen oli lastenohjelman juontajahahmo ja seikkaili piirroselokuvien ja lastensarjojen välillä. Tunnarista on tehty teknoversiokin joka muutama vuosi sitten soi peräti klubeissakin... Meilläkin on dvd hahmosta, mutta se ei juuri naperoita innosta.

Kansainvälisten kotimaassakin tunnettujen hahmojen lisäksi ranskankielistä kulttuuria edustavat kanadalainen pallopää Tchoupi. Viiden minuutin videopätkien teemat uppoavat mainiosti : ensimmäinen koulupäivä, perheeseen tulee uusi vauva, piknik-retki jne, mutta otus käy vanhempien hermoille kimittävällä puhetyylillään ja raivostuttavalla tunnarillaan.

Suomessa tuikituntematon Enid Blytonin Oui Oui (Noddy alias Lelumaan Niksu) on akuankkamaisine autoineen ja überkiltteine kavereineen myös pop. Kuopuksen vapaassa käännöksessä hahmo saa nimekseen Juju, jota kaikki luulevat viralliseksi suomalaiseksi käännökseksi. Sarjan pahikset ovat ranskaksi "lutins", jonkinlaisia tonttulakki päässä hipsiviä voroja ja pitkään meillä vallitsi hienoinen sekaannus ja joulutonttuja luultiin ilkeiksi !

"Äidin kielen" pönkittämiseksi tuputan pojille mahdollisimman paljon kotimaisia tuotoksia tai ainakin suomenkielisiä. Fröbelin palikoitten rokkaava meno puree muutenkin paljon musiikkia kuunteleviin naperoihin ; Titi-Nallen tekotekno ja pakkopirteys sitäkin vähemmän. Muumit tuntuvat hirvittävän surumielisiltä ja pelottavatkin miehenalkuja, vaikka silmääräpäyttämättä katsovat Ihmeperheen ja muita hurjuuksia.

Kotimaisen kulttuurin upotus alkoi kummallakin lapsella jo vauvana, iltaloruina Hanhiemon lipasta ja muita oman lapsuuteni rakkaita kirjoja. Viimeisin kotimaan loman löytö oli Richard Scarryn reimastuttavien hahmojen asuttama Meidän koulu -albumi, jossa Hessu Kissala ja Mato Matala kavereineen puuhastelevat koulun tiimoilla. Super-ajankohtaista juuri nyt koulujen alkaessa !

Mutta jatkan tarpomista tervaisessa kieliviidakossa suomalaisella sisulla - ja yritän luoda positiivisia konnotaatioita kotimaahan esim Fröbelin palikoita kuunnellessa syödään salmiakkia ja muuta alhaista !

Une co-bloggeuse finlandaise m'a demandé de participer à nouveau au blog culturel Nono (fi), et cette fois-ci ma contribution porte sur la culture d'enfants d'une famille franco-finlandaise. (Mon post paru dans Nono ici.)

Ce défi me permit de réfléchir à la culture qu'on inculque aux pligatsouilles - et à quel point elle est influencée par la globalisation comme tout le reste.

Nos garçons (3 et 5 ans) adorent les superproductions de nos jours, à l'instar de Cars, Indestructibles, Shrek et bien entendu les invincibles Batman, Superman, Spiderman ainsi que l'éternel Zorro. On retrouve les mêmes héros un peu partout à la maison, de la caisse de jouets jusqu'au placards allant de t-shirts aux déguisements, sans oublier la bibliothèque. Et je suis très fière de voir que les garçons se délectent également des perles des studios Aardman, Wallace & Gromit.

Mais quid les héros "locaux" ? La génération "kidult" est attirée dans sa soif de nostalgie par les produits de leur jeunesse tels que Casimir et les génériques de leurs séries préférées ont même connu la gloire sur les pistes de danse en version techno il y a quelques années.

Parmi les préférés des nôtres figure également Tchoupi avec sa tête ronde et sa voix aigue, une lichette trop moralisateur. Les sujets des épisodes font pourtant mouche : la rentrée, un bébé arrive à la maison, pique-nique...

Parfaitement inconnu en Finlande, Oui Oui remporte un succès garanti avec sa voiture digne de Donald Duck et ses (trop) gentils camarades. Le cadet a rebaptisé le personnage Youyou, et tout notre entourage croit qu'il s'agit de la traduction finlandaise - or en réalité il s'appelle "Lelumaan Niksu" ! Par ailleurs, pendant longtemps une confusion sur la nature des lutins régna chez nous, les enfants croyant que les assistants de Père Noël étaient des voleurs à l'instar de ceux dans la série...

En bonne Finlandaise, je fais de mon mieux pour baigner mes enfants dans une culture finlandaise ou du moins traduit en finnois. Le groupe de rock pour enfants Fröbelin Palikat est fort populaire même parmi les mamans - les comptines sur un fond de reprises rock sont excellentes, avec mimiques et chorégraphies à se rouler par terre.

Dans un autre registre, la mélancolie nordique est à son comble dans les histoires de Moomin (Muumi en finnois), une étrange créature blanche aux allures d'un hippopotame qui aime à philosopher sur la solitude, sur les états d'âme d'un monstre et la tristesse de l'existence en général. De quoi effrayer nos joyeux amateurs de Spiderman !

Twin Peaks rocks, Dale Cooper rolls

Twin Peaks Intro (Full Remix)

Iki-ihana Dale Cooper alias Kyle MacLachlan palaa ruutuumme tänä viikonloppuna ! Ei, kukaan ei ole vieläkään älynnyt ohjelmoida sarjaa uusintalähetyksenä, mutta dvd-boksi tuli myyntiin ja vuosien odotukseni palkittiin.

Outoa mutta samaisen miekkosen yllätyksellinen ilmaantuminen Täydellisiin naisiin ei juuri säväyttänyt. Spoilereista onnellisen tietämättömänä en osannut odottaa sitä, ja hämmästykseni oli aito, leveän virnistyksen kera. Mutta charmi oli poissa : Kylen hiukset olivat liian pitkät, se oli vanhentunut, tavistunut, jotain.

Mutta Dale Cooper mustikkapiirakkoineen rokkaa !

L'adorable agent spécial Dale Cooper alias Kyle MacLachlan sera de retour sur notre écran ce WE ! Non, pas une âme charitable du PAF qui aurait eu cette idée lumineuse mais la première saison de la série culte étant enfin commercialisée avec sous-titrage français (mon homme n'ayant pas encore vu la merveille).

Curieusement, l'apparition de Kyle dans Desperate Housewives manqua cruellement de charme. Malgré la surprise totale (ça sert d'éviter les spoilers), l'homme adepte des tartes à la myrtille parut plus fade, cheveux trop longs, sans présence qui crève l'écran.

Mais Dale Cooper restera à jamais mon personnage préféré des séries télé !