Sorruin sitten lukemaan tämänkin...

Eli Da Vinci Code tuli kahlattua lomalukemisena, harattuani vastaan kaiken kohun takia. Mutta appi kehui kirjan tosi mukaanvieväksi, ja historiallisten laadukkaitten romaanien amatöörinä uskoin hänen sanaansa ja annoin periksi houkutukselle. Lohduttadun sillä etten ainakaan kartuttanut ärsyttävän kirjailijan pankkitiliä ostamalla kirjaa.

Seuraavaksi lukukohteeksi havittelen kahden ranskalaisen lehtimiehen kirjaa ko romaanin tiimoilta ; kirjailija kun on muunnellut kaikkea tietoa omiin tarkoituksiinsa sopivaksi ja lukiessa raivostuttaa kun ei tiedä mitkä herkulliset yksityiskohdat ovat totta ja mitkä puolitotuuksia tai silkkaa roskaa.

Salainen haaveeni onkin putkauttaa markkinoille yhtä hyvin myyvä, mutta tietenkin parempilaatuinen ja eettisesti korrekti opus.

Tunnetusti Blogistanissa kukaan muu ei unelmoikaan kirjailijan urasta.

   *   *   *

Vuosisadan myyntikikka pitää hyödyntää eli lanseeraan tässä virallisen hakuilmoituksen :

Motivoitunut dokumentalisti saa töitä Ilkka Remeksen ja Dan Brownin välimaissa liikkuvan dekkarin taustatyön tekoon, innostuneen mutta kroonisesta ajanpuutteesta kärsivän esikoisromaanin kirjoittajan apulaisena. Voimme sopia tarkemmin (mahdolliselta) kustantajalta heruvien (astrononomisten) provikoitten jakosuhteet työpanoksen mukaan.

Onnistuneen reseptin analysointi voi alkaa tästä linkistä.

Itse Dan Brown oli julkaissut nettisivuillaan aikoja sitten seitsemän kultaista sääntöjä onnistuneen romaanin kirjoitukseen. Sittemmin ohjeet on visusti piilotettu, mutta löytyvät tarkemman syynin avulla. Kas tässä salainen ohje :

  • uusi miljöö
  • värikkäitä henkilöitä
  • juonen pitää rakentua keskeisen kysymyksen ympärille (saako sankari selville mitä koodin salaisuuden... ?!)
  • lyhyitä lukuja, jatkuvaa liikettä
  • yksityiskohtia ja faktoja koska lukijoista on hauska oppia taustatietoa jne
  • sirotella uudet jutut pikkuhiljaa kertomukseen, että lukija ehtii tiedostaa kaiken eikä tietoa tule liikaa kerralla
  • kirjoittaa, lukea kriitisesellä silmällä ja kirjoittaa uudelleen

Kokeilun arvoista ?!


Bon appétit !

Blogissa Palamaailmaani haastetaan listaamaan parhaat ruokakokemukset koskaan.

Kalaa ja mereneläviä lukuunottamatta voin syödä kaikkea, ja Ranskassa ennakkoluulottomuuteni onkin joutunut koetukselle. Sammakot ja etanat on testattu, mutta niissä on hyvää lähinnä se valkosipuli-persiljavoi.

Kulinaarinen skaalani on riemastuttava sekoitus kotimaan perimää, ranskisklassikoita ja itämaisia suosikkeja.

Kas tässä omat huikeimmat vettä kielelle nostattavat kokemukseni - hassua kyllä suuri osa niistä liittyy matkailuun tai sitten lapsuuteen :

Marskin kana Helsingissä Hallituskadulla sijainneessa Pam Pam -ravintolassa joskus ammoin 80-luvulla. Tässä ruukkukanassa oli riisiä, pekonia, smetanaa, herkkusieniä ja vaikka mitä ihanuuksia. Ravintolan suljettua olen yrittänyt kehittää samansuuntaista ruokaa, mutta lapsuuteni makunystyrät eivät tallentaneet kaikkia mausteita ja tuloksena on sekava koti-yambalaya.

Kaukaisimmalla (työ-)matkallani Singaporessa pääsin maistelemaan sikäläisiä herkkuja, malesialaisesta intialaiseen keittiöön. Ainoa paikallinen erikoisuus oli Tiger-olut, mutta naapurimaitten ruoissa oli sitäkin enemmän värikirjoa ja makuelämyksiä. Merenrantakorttelin terassit ja katukeittiöt tuli koluttua viikon aikana perinpohjin, ja messissä mukana ollut suomalaista syntyperää oleva amerikkalainen työkaveri höysti kommenteillaan monikulttuurista menoa - hänen vaimonsa kun on väliamerikkalainen.... Shoppaaminenkin jäi herkuttelun varjoon tällä matkalla !

Speed Rabbit -tilauspalvelun New York -pizza on tulista jauhelihaa, maustekurkkuja ym. Kyseisen pizzan merkeissä vietimme ikimuistoisen illan muutaman kaverin kanssa juuri ostamassamme talossa. Olimme saaneet avaimet aamulla, ja talossa ei ollut sähköä eikä juoksevaa vettä, eikä pizzapulju meinannut millään ottaa kännykästä tilausta koska pelkäävät huijareita, mutta saimme taivutettua heidät tuomaan ne pizzat kumminkin kun selitimme ettei meillä ollut kiinteää linjaakaan... Puutarhassa oli ihana istua pizzalaatikko sylissä ja punkkua kertakäyttömukissa ; tuskin uskottiin että tuommoinen vanha kivitalo satumaisine puutarhoineen oli meidän.

Lahden Seurahuoneen seisovan pöydän kukkakaalikermakeitto. Mummin kanssa kävimme usein ravintolassa, ja Seurahuone oli hienoin mitä löytyi kun halusimme juhlia jotain. Julistin lapsen vakaumuksella etten ollut ikimaailmassa syönyt mitään niin hyvää kuin kukkakaalikeitto ja hain sitä lisää antaumuksella. Toinen löymätön lapsuudenherkku oli wieninleikkeet ranskalaisilla Oululaisen Kulmassa, isojen pallolamppujen valaisemassa salissa, joka tulee alati mieleeni ranskan bistroista.

Ensimmäisen Barcelonan matkani kruunasivat tapas-baarit ; äidin kanssa kolusimme kaikki eteemme tupsahtaneet paikat, turistiloukuista aitoihin paikallisiin. Paahdetut artisokat, marinoidut munakoisot, tulisen majoneesiset patatas bravas, perunaomeletit... aah onnea. Hauska kommellus sattui kun tilasin "yhden sangrian", kuten sikäläiset - ja se paljastuikin karahviksi !

Tunisian seikkailullamme maistoimme ikimuistoisia merguez-maustemakkaroita jotka olivat aivan erilaisia kuin Ranskassa ; lisäksi erilaiset mechouïa ym salaatit, lammasvartaat, grillatut paprikat ja muut herkut olivat taivaallisia, elokuun polttavasta helteestä huolimatta.

Cevapcici eli kroatialaiset lihapullan ja jauhelihapihvin välimuodot grillivartaassa ; ihanan maustetut ja tarjoillaan järjestelmällisesti kaali-kurkku-tomaatti (ja joskus peruna-) salaatin kanssa. Kaikissa ravintoloissa on sama ruokalista : pizzaa, pastaa ja paikallisia erikoisuuksia, ja oli hauska opetella ne kroatian kielellä.

Tämäpä sattui hyvään saumaan : onkin kohta ruokatunti !!!


Dear Osama

Entisen työkaverini mies on kirjoittanut esikoisromaaninsa Incendiary pommi-iskusta Arsenalin jalkapallokentällä - ja kirja julkaistiin samana päivänä kuin oikeat pommit räjähtivät Lontoossa. Ohessa kirjailijan reaktio sattuneeseen ; tunsi itsensä varmaan hieman syylliseksi kuviteltuaan todellisuutta noin karmivasti lähestyvän tapauksen.

Kustantaja peruutti mainoskamppanjat ja metron mainosjulisteet. Kaverini David sattuu hassua kyllä olemaan töissä samaisella kustantajalla, ja kaikki asianomaiset manasivat huonoa ajoitusta. Kirjailija on panostanut hurjasti tekeleeseen, ja odotukset olivat korkeat myös kustantajan puolella. Raivostuttavaa jos kaikki menee poskelleen ja kirja jää vaille huomiota.

Lisäksi Lontoossa on juuri noin tunti sitten taas tapahtunut jotain, kaverini kertoivat sireenien vaan ulvovan mutta internet-uutiset eivät olleet aivan ajan tasalla. Näemmä ei mitään pahempaa tällä kertaa - onneksi.


Sanomalehdistä ja tiedonjanon heräämisestä

Ranskalainen muka ei usko ennen kuin näkee - päinvastoin kun pohjoismaalaiset. Tämän väitteen luin juuri tiedotusalan erikoislehdestä, missä käsiteltiin mm ranskalaisten epäluuloisuutta uusien teknologioitten suhteen.

Mutta eikö se ollut juuri suomalainen joka ei uskonut ennen kuin näki ?! Onko maailma aivan nurinkurin, kun jäyhät suomalaiset pälättävät kännyköihinsä ahkerammin kuin suulaat italiaiset konsanaan, ja ranskiksista on tullut epäileväisiä ?

Samaisessa lehdessä puhuttiin ranskalaisten maanviljelijöiden teknologiatietoisuudesta. Kuukausittain ilmestyvä ammattilehti Internet Agricole nettisivuineen kuvastavat miten erityisesti viljelijät haluavat pysyä ajantasalla - ja toisaalta pakostakin joutuvat ottamaan selvää EU:n kiemuroista, säännöksistä tai ympäristöystävällisestä kehityksestä.

Varmaankin samasta syystä viljelijät paljastuvat Ranskan suurimmaksi sanomalehtien lukijakunnaksi. Ja jos tämä tieto ynnätään siihen että suomalaiset ovat maailman suurimpia päivälehtien lukijoita, ovatko suomalaiset viljelijät listan ykkösinä ? Hyvä Suomi !

Käsinkosketeltavana esimerkkinä olkoon lapsuuteni muistot siitä, että kotiin oli tilattu vähintäänkin kolme sanomalehteä, jotka ne luettiin läpikotaisin. Itse aluksi luin vain sarjakuvat, sitten tv-ohjelmat ja pikkuhiljaa enemmän ja enemmän muutakin.

Quod erat demonstrandum (ranskaksi CQFD) : hyvät lukutavat ja tiedonjano juontavat juurensa lapsuudesta.

Nyt siis vain tilaamaan lehteä, että naperot pääsevät syömään painomustetta ja suttaamaan sivuja liiduilla !


Henkistä vasarointia

Viikon motto :
Quand on n'a qu'un marteau, tout ressemble à un clou.
(Kun käsillä on vain vasara, kaikki näyttää naulalta.)

                *   *   *

Mokoma vesirokko alkaa nujertua - oli jo aikakin, toivottavasti jättämättä pysyviä merkkejä. Olikin turhauttavaa olla koko helteinen vappuviikonloppu sisällä ikkunaluukkujen takana, ja odotamme innolla pääsevämme tuulettumaan meren rannalle La Rochelleen pitkäksi viikonlopuksi.

Saimme kutsun pikku-Tiyanan ristiäisiin, ja lounastunnilla suunnistan Zara-putiikin lastenosastolle toivoen että näkemäni pellava-asu (kokoa 3v) on vielä jäljellä rekissä...

Mutta suurin pähkäilyn aihe on mitä itse laitan päälleni ? Jos löytäisin vinkeän kesämekon, se kävisi sekä tulossa oleville synttäri- ja lastenkemuille, että ristiäisiin. Matemaattisesti, kun tulevilla kuusilla kutsuilla on kahden eri kaveripiirin jäsenet kolmena eri kertana, tarvin vähintäänkin kolme eri asukokonaisuutta, eikö niin ?!?! =D

sokolskyJa sarjassamme kuka kissan hännän nostaa jollei kissa itse, mainittakoon että olen kunnostautunut "kilpailevalla" blogilla eli täyttänyt Pariisin Piiperoitten sivuja, mm linkkejä ja osoitteita...

Viimeisenä mutta virkistävimpänä, tutustuin juuri virtuaalisesti valokuvaajaan nimeltä Melvin Sokolsky : The Prisoner -telkkasarjan surrealistista maailmaa muistuttavassa tunnelmassa ikuistetut 60-luvun muotikuvat ovat vaikuttavinta mitä olen pitkään aikaan nähnyt ! Harmi että valokuvanäyttely Pariisissa loppuu jo tänä viikonloppuna.