Finnish superpower t-shirt

7C26079B-4F3D-4969-8983-A2F018CE0D2F    Il est encore possible de se procurer ce magnifique t-shirt pendant quelques jours. Quoi de plus geek que de se vanter d'avoir des super pouvoirs - genre parler le finnois.

Digne de Sheldon Cooper - au fait, qui lui suggère de commander le même ?

C'est par ici pour commander: T-shirt super pouvoirs finnois

     *     *     *

Vielä muutama päivä aikaa tilata viereinen t-paita suomen kielen taidolla brassailuun ; joko joku ehdotti tuota Sheldon Cooperille ?

Tilaukset sivulla Finnish language superpower !


Cockney -kielikikkailua * Acrobaties linguistiques

Sain myöhästyneen joululahjan postitse konttorikaverilta Lontoosta, ja ilahduin  odottamattomasta paketista : Rhyming Cockney Slang - täysi osuma ! Olemme rupatelleet usein brittiläisistä sanonnoista ja lausekäänteistä, ja olen luvannut pitää yllä brittiaksenttia täkäläisen amerikkalaisen työkaverini huviksi Pariisin toimistolla.

Brittikollegani kanssa paljastui yhteinen suosikki tv-sarja Sydämen asialla (Heartbeat), josta poimimme molemmat hauskoja ilmaisuja hulvattomalla yorkshireläiskorostuksella höystettynä.

Nyt alkavan vuoden haasteeni onkin parannella cockney-slangiani, jossa riimitellään ja kikkaillaan herkullisilla käänteillä. Tähänastinen cockney-tuntemukseni rajoittui pariin hassuun lauseeseen kuten esim "fancy a Rosy Lea my China", jossa riimit Rosy Lea = tea, China (plate) = mate. Nyt harmaat aivosolut saavat uutta materiaalia työstettäväksi ; ihanaa aloittaa hömppäprojekti kaiken otsarypyssä vedettävän duunihomman vastapainona.

How 'bout a Pig's Ear at the Rub-a-Dub-Dub ?

Cockney-slang

Je viens de recevoir un cadeau de Noël tardif de Londres par la poste, Rhyming Cockney Slang - une surprise qui a fait mouche ! Avec une collègue nous avons pas mal bavardé au sujet des expressions typiques et des jeux de mots British, et j'avais promis de travailler mon accent anglais pour amuser ma collègue américaine ici à Paris.

Avec mon contact londonien, nous avons découvert une passion commune pour la série télé Heartbeat, qui raconte la vie d'un commissariat de village dans le Yorkshire des années 60, sur un fond de musique rock avec des accents délicieux du cru.

Avec ce petit bijou d'expressions cockney qui riment, je tiens maintenant mon projet farfelu pour travailler mes neurones en 2013 ! Jusqu'ici je connaissais surtout "fancy a Rosy Lea my China", où Rosy Lea = tea, et China (plate) = mate. Un beau challenge pour l'année qui commence, en contrepoids aux projets sérieux du bureau.

How 'bout a Pig's Ear at the Rub-a-Dub-Dub ?!


Tutkimus suomalaisten kaksikielisyydestä Pariisin alueella * Etude sur le bilinguisme des Finlandais sur Paris

AapinenSuomalainen ranskan kielen opiskelija Dijonin yliopistossa tekee tutkimusta Pariisin alueen suomalaisten kaksikielisyydestä, ja pyysi meitä välittämään eteenpäin oheista kyselylomaketta.

Tutkimuksella on kaksi päämäärää : ensinnäkin sen tarkoituksena on selvittää Pariisin seudun suomalaisten taustaa ja sitä, miten heidän suomen kielensä on säilynyt ulkomailla asuttaessa. Sen lisäksi toivotaan tietoja suomen kielen ja kulttuurin siirtymisestä vanhemmilta lapsille. Siksi olisikin toivottavaa, että kaavakkeen täyttäisivät myös toisen tai kolmannenkin polven suomalaiset.

Tiedot käsitellään nimettöminä ja luottamuksellisesti eikä niitä luovuteta muuhun käyttöön.

Kyselylomake ohessa : Kaksikielisyys Pariisin alueella – questionnaire Finlandais de Paris

Kiitos etukäteen ja kertokaa kyselystä myös eteenpäin.

     *     *     *

AakkospeliDans le cadre de ses études de français à l'université de Dijon, une Finlandaise sollicite des réponses à un questionnaire sur le bilinguisme des Finlandais autour de Paris.

L'étude vise à cartographier le milieu des Finlandais de Paris et de la région parisienne, puis l'état actuel de leur langue ainsi que la transmission de la langue et de la culture. Ainsi, les réponses des Finlandais de deuxième voire troisième génération seront également précieuses !

Les résultats de cette enquête seront traités de façon anonyme et confidentielle.


Sanaleikkejä * Jeux de mots en finnois

Tämä hykerryttävä piirros NEN-sarjakuvat -saitilta kuvaa erinomaisesti suomen kielen moniuloitteisuutta ; lisää riemastuttavia juttuja sivulla Eläinsanasto.

Esimerkki on mahtava juuri pienille suomikoululaisilleni ; ei liian vaikea ja huumori lastenkin uloittuvilla. Kieltenopiskelussa on tärkeää tuntea onnistuvansa, ja muistan vielä miten ylpeä itse olin kun aloin tajuta ranskalaishumoristien ja talk show -ohjelmien nokkeluuksia ja sanaleikkejä !

Sanaleikki-kana
Cette BD illustre à la perfection les particularités de finnois ; à partir d'un mot (kana = poulet) on peut obtenir moult déformations drôlissimes : derrière, drap, loin, carotte, vite, payen, écrasé ! D'autres à découvrir sur le site NEN-sarjakuvat, rien qu'à partir de "kana" il en existe plusieurs.

Ceci me servira notamment à jouer avec mes enfants qui apprennent à lire et à écrire en finnois à l'Ecole finlandaise ; l'humour de cette BD est à leur portée et leur permettra de se sentir un peu plus Finlandais, en rigolant et en se sentant fier d'avoir compris. Je me souviens encore moi-même avoir été enchantée de comprendre les jeux de mots et les vannes des comiques ou talk-shows français !


Monikielisen kulttuurin seminaarin kooste * Séminaire sur l'éducation multiculturelle

Suomalaisen naisverkoston Pariisini.com järjestämä monikulttuurisen kasvatuksen seminaari käsitteli monikielisyyden haasteita viime viikon perjantaina Suomi-Instituutissa. Lähes täysi katsomo todisti aiheen kiinnostavan paikallisia suomalaisia kovasti.

3K-alustus Aivotutkija Pia Ory avasi seminaarin kertomalla kaksikielisten pikkulasten tutkimuksesta ; heräsi kysymys kuinka kaksikielisyys määritellään, onko täydellistä kaksikielisyyttä olemassakaan ja kuinka kaksikielisyys ei ole pysyvää vaan kehittyy jatkuvasti ihmisen elämäntilanteitten ja olosuhteitten myötä.

Vauvoilla on jo syntyessään valmiudet kielelliseen kehitykseen, ja jo raskauden aikana ympäristön ja etenkin äidin kielen vivahteet ja äänteet tulevat tutuiksi. Vauvat "näkevät" kielen n 8kk asti ; he pystyvät lukemaan aikuisten ilmeistä mitä kieltä käytetään ja huomaavat puhujan kasvoista kun kieli vaihtuu. Kaksikielisillä lapsilla on havaittu valmiuden säilyvän pidempään, ja he ovat vastaanottavaisempia muutoksille ja sopetumiskykyisempiä kuin samanikäiset yksikieliset.

Kaksikielisyyden todettiin edistävän luovuutta ja joustavuutta ; metalingvististen toimintojen tietoisuus ja sääntöjen nopeampi oppiminen olivat myös positiivisia puolia.

Interaktiivisuus on avainasemassa kielen oppimisessa ; ei riitä että lapsi esim vain katselee televisiota ja kuulee kieltä, vaan vuorovaikutus edesauttaa paljon oppimisprosessissa. Päivittäinen kosketus kieleen ja tilanteet joissa on vain yksi kieli, kuten kielikylvyt ovat erittäin tärkeitä. Ja kannattaa muistaa että lapsi ei opi kieltä vain oppiakseen kieltä ; tarve ja motivaatio ovat välttämättömiä.

Sanavarasto Kaksikielisyys ei vaikuta kielellisyyshäiriöihin, päinvastoin - vaikka puheterapeutit eivät aina sitä tiedostakaan. Kiellinen kehitys ei hidastu useamman kielen myötä, ja vaikka sanavarasto voi aluksi olla suppeampi, kun verrataan molempien kielten sanastoa se on usein vähintäänkin yhtä laaja kuin yksikielisillä. Sanasto voi olla erilainen eri kielillä ; esim isän kanssa voidaan puhua (esim ranskaksi) urheilusta, autoista tai teknisistä jutuista, kun taas äidin kanssa (suomenkielinen) sanavarasto suuntautuu toisenlaisille urille.

Lapset eivät kuitenkaan opi kieliä niin helposti ja yksinkertaisesti kuin luullaan, vaan tarvitsevat myös aikaa kielen sisäistämiseen ja omaksumiseen. Vapaus valita millä kielellä puhuu on tärkeää lapselle, eikä aikuisen tulisi syyllistää lasta vaikka tämä ei puhuisikaan toivottua kieltä.

Pariisin Suomi-koulun puheenjohtaja Päivi Kauppila jatkoi kertomalla sekä suomikoululaisten että omien lastensa kielellisestä kehityksestä. Suomi-koulut toimivat maailmalla kotona opitun suomenkielen ja -kulttuurin oppimisen tukena. Kieli opitaan parhaiten kodeissa kieltä systemaattisesti käyttäen yhdessä elämällä, olemalla ja tekemällä. Lapsen suomenkielisen vanhemman vastuulla on tarjota lapselle suomenkieltä, jotta lapsi pystyy aikanaan tekemään valintoja esim. mikä hänen äidinkielensä on ja minkä kielen hän kokee omimmaksi. Äidinkieli tai -kielet ovat ihmisen identiteetin perusta, ja koulu-, työ- tai muun yhteydenpidonkielen ei pidä antaa ottaa äidinkielen paikkaa ihmisen sydämessä edes kansainvälisyyden ja monikulttuurisuuden nimessä, jollei ihminen nimenomaan koe em. kieltä omaksi kielekseen eli äidinkielekseen.

3K-puhujat Steinerkoulun opettaja Ulla Ådahl-Sundgren puolestaan jakoi lapsen kehityksen 7-vuotisiin kausiin, joissa "hyvä", "tosi" ja "avoin" maailma seuraavat toisiaan. Koskaan ei korosteta tarpeeksi kuinka tunnepohjaista lapsen motivaatio on, ja ettei ilman halua oppia voi pakottaa ketään oppimaan.

Harri Sillanpää ja Mika Tanner kertoivat monikulttuuristen perheittensä kokemuksista sekä kasvattajan että lapsen näkökulmasta ; kuinka jokaisen muuton seurauksena oli rakennettava oma verkosto uudelleen ja uudelleen alusta, haittaamatta sen kummemmin lapsen kehitystä, ja kuinka tasapainoista ja rikasta monikielinen kulttuuri voi parhaimmillaan olla.

Puhujien osiota seuranneessa avoimessa keskustelussa alleviivattiin miten kieli, äidinkieli ja kaksikielisyys ovat erittäin henkilökohtaisia asioita, ja monikielisyyden syyksi laitetaan vieläkin aivan liian usein asioita jotka siihen eivät kuulu. Valitettavasti kaksikielisyyttä ei tueta eikä pidetä luonnollisena asiana, ja on myös havaittavissa psykologisen tiedon väärinkäyttöä ja väärien ajatusten levittämistä.

Oli rakentavaa kuulla yleisön kokemuksia, miten varhaisen ja myöhäisen kaksikielisyyden 3v-rajapyykki ei rajoita oppimista vaan että 10-vuotiaana ja myöhemminkin Ranskaan muuttaneet pystyvät täysin omaksumaan kielen toisena äidinkielenään. Kuultiin myös miten sinnikkäästi vähemmistökielen puhuja saa joskus pitää puoliaan opettajakuntaa ja koulupsykologeja vastaan, ja ylipäätään kokemuksia lasten ja aikuisten monikielisyyden kompastuskivistä ja rikkaasta arjesta.

Itse vertasin kielikorvaa sävelkorvaan ; vieraan korostuksen säilyminen on täysin yksilökohtaista eikä riipu maassa vietettyjen vuosien lukumäärästä tai muistakaan ulkoisista tekijöistä. Monet haluavatkin säilyttää pienen korostuksen ja sen tuoman särmin.

Nykyään on myös havaittavissa maahanmuuttajien keskuudessa uusien teknologioitten vaikutus ; pysyttäydytään tiiviisti omassa kulttuurissa, eikä tarve integroitua uuden maan kulttuuriin ja kieliympäristöön ole välttämättä enää niin palava kuin aiemmin - oma maailma on saatavilla helposti netin ansiosta. Skype, messenger, nettitelkat ja sosiaalinen media ovat etenkin lyhyempiaikaisen oleskelun ansoja ; paikallinen kulttuuri ohitetaan ylläpitämällä yhteyksiä omaan kielialueeseen.

Yhteenvetona kaikki olivat ehdottomasti sitä mieltä, että monikielisyys avartaa maailmankatsomusta ja on kannustettava ja tuettava eri kielten ja kulttuurien tasapainoista omaksumista.

Useamman kielen hallitseminen antaa valmiudet luovempaan ajatteluun ja helpottavat sopeutumista uusiin tilanteisiin ; tieteellisesti ja kokemusperäisesti tämä on jo todistettu meidänkin keskuudessamme ja oli upeaa osallistua seminaariin jossa asiaa käsiteltiin asiantuntijoiden opastuksella.

Lämpimät kiitokset Pariisini.com -tiimille ja kaikille puhujille panoksestanne, ja erityisesti Pia Orylle ja Päivi Kauppilalle avusta tämän blogipostauksen muokkaamisessa ; toivottavasti keskustelu jatkuu kommenttilaatikossa !

Ohessa linkkejä ja lukuvinkkejä täydentämään seminaarin antia :

Suomikoulut.fi : Näin vaalit kielitaitoa ja Yksi kieli, monta kieltä - asiantuntija-artikkeleita
Solki (Jyväskylän yliopiston soveltavan kielentutkimuksen keskus) : Määritelmä kaksikielisyyteen kasvamisesta

Kotiperuskoulu : ulkomailla asuvien suomalaislasten ja -nuorten oma koulu

Francois Grosjean : Bilingual - Life and Reality

Satunetti - paikka jossa lapset ja lapsenmieliset voivat kuunnella satuja
Ekapeli - oppimispeli, joka harjoittaa lukutaidon perusteita

     *     *     *

3K Le réseau de Finlandaises à Paris Pariisini.com a organisé un séminaire sur le thème du multilinguisme et de l'éducation multiculturelle vendredi dernier à l'Institut Finlandais de Paris. Une salle comble témoignait de l'intérêt que portait la communauté finlandaise au sujet, et je tente ci-après de résumer les points les plus intéressants de l'événement.

Chercheur à l'université de Paris Descartes, Pia Ory a ouvert le séminaire avec une introduction au concept de bilinguisme, sa définition et son évolution constante au fil de l'eau, selon la situation de chacun. En effet, il ne s'agit pas d'un état permanent mais le bilinguisme se développe et même la langue maternelle se doit d'être pratiquée pour conserver son statut privilégié.

Il est scientifiquement prouvé que les bébés bilingues sont plus réceptifs aux nouvelles situations et s'adaptent plus facilement aux changements divers. Une souplesse intellectuelle et une façon de penser plus créative comptent également parmi les points positifs du bilinguisme.

Une certaine interactivité est toutefois nécessaire pour développer le langage ; il ne suffit pas de regarder la télé mais il faut un contact quotidien et humain, voire des situations où une seule langue est présente (dans ce cas précis, la langue minoritaire, c-à-d le finnois)  pour permettre un apprentissage réussi. Il faut garder à l'esprit qu'un enfant n'apprend pas une langue pour apprendre une langue ; il lui faut une motivation et un besoin concret pour justifier l'effort.

Vocabulaire Contrairement à ce que peuvent avancer certains, le bilinguisme ne contribue pas aux troubles du langage (dyslexie), bien au contraire. Le vocabulaire d'un bébé bilingue peut être plus restreint au début, mais si l'on additionne les deux vocabulaires leur somme est souvent au moins aussi élevée que celui d'un enfant monolingue. Il se peut toutefois que les mots connus ne soient pas les mêmes dans les deux langues, comme peut l'illustrer l'exemple ci-contre où le papa (en français) et la maman (en finnois) n'utilisent pas les mêmes mots mais complètent un tronc commun.

Les enfants n'apprennent pas aussi facilement et simplement qu'on a tendance à l'imaginer ; ils ont également besoin de temps pour assimiler et pour adopter une langue. La liberté de choisir la langue dans laquelle l'enfant s'exprime est importante ; l'adulte ne doit en aucun cas faire culpabiliser l'enfant pour le choix de la langue choisie - même si ce n'est pas celle espérée.

La directrice de l'Ecole Finlandaise de Paris Päivi Kauppila s'est ensuite exprimée sur l'apprentissage des enfants franco-finlandais mais aussi des trois siens. Les Ecoles finlandaises fonctionnant dans le monde entier ont pour vocation de soutenir la langue finnoise acquise à la maison et pour consolider la culture finlandaise. Il est primordial que le parent finlandais soit dédié à la cause et parle au quotidien et autant que possible le finnois à l'enfant. La langue maternelle est une des pierres fondatrices de l'identité, et il ne faut pas qu'au nom de la globalisation le finnois soit relégué au second plan. La langue maternelle doit garder son statut de langue du coeur, avec tout son côté affectif.

Dans l'intervention d'Ulla Ådahl-Sundgren, professeur d'école Steiner en Finlande, l'évolution de l'enfant était divisée en trois étapes de sept ans : les univers "du bien", "du vrai" et "de l'ouverture" se succédaient, en décrivant les phases auxquelles sont confrontées les enfants. Les enfants apprennent toujours avec une motivation basée sur les sentiments, et il est important de se souvenir que sans motivation un enfant ne pourra jamais être forcé à apprendre quoi que ce soit.

Harri Sillanpää et Mika Tanner ont ensuite partagé leur expérience d'éducation multiculturelle tant du point de vue de parent que d'enfant ; comment il fallait à chaque déménagement construire son réseau à partir de zéro, sans pour autant que cela pose de problèmes particuliers aux enfants. De tout cela ressortait un sentiment d'avoir gagné un équilibre linguistique et une richesse multiculturelle appréciable.

Après les intervenants du panel, une discussion avec des témoignages du public permit d'établir que la langue maternelle et l'équilibre fragile entre plusieurs cultures sont souvent des questions très personnelles, et qu'il peut arriver que le multilinguisme soit accusé de divers maux parfaitement incohérents. Malheureusement le bilinguisme n'est pas soutenu et rarement reconnu comme un état naturel de choses. Il arrive même que les professionnels insistent pour que les parents arrêtent de parler leur langue à l'enfant afin de permettre une soit disant meilleure intégration dans la société - à tort.

Il fut établi qu'il est possible d'apprendre le français parfaitement en tant que deuxième langue maternelle même à l'âge de dix ans voire plus tard, et que les parents continuent à défendre leur droit de parler leur langue maternelle, leur langue de coeur à leurs enfants - parfois contre l'avis des enseignants - et en général des expériences face à une langue majoritaire envahissante et omniprésente. Moi-même je comparais l'oreille linguistique à l'oreille musicale ; l'accent ne dépend pas du nombre d'années passées dans un pays mais plutôt de la capacité d'un individu d'assimiler des sonorités et des idiomes étrangers. Certains revendiquent même de vouloir garder leur accent, avec sa petite touche d'originalité.

Les nouvelles technologies impactent également l'intégration des immigrés ; le besoin de s'adapter au pays d'accueil se fait moins ressentir quand il est possible de garder le contact au quotidien avec sa propre culture. Surtout pour les séjours de courte durée, la tentation est grande de ne pas s'investir dans un apprentissage de langue fastidieux mais de s'évader dans le monde virtuel et de rester en contact avec son monde via Skype, messenger, les télés en ligne et les réseaux sociaux.

En conclusion, tout le monde s'accordait pour dire que le multilinguisme est un cadeau merveilleux dont il serait dommage de se priver, et qu'il faut par tous les moyens le soutenir afin d'obtenir ce savant mélange qui donne tant de richesse à une existence multiculturelle.

Un grand merci au réseau Pariisini.com pour l'organisation de ce séminaire, aux spécialistes pour avoir partagé leur savoir et tout particulièrement à mes amies Pia et Päivi d'avoir aidé à structurer ce bref compte-rendu - en espérant que les échanges se poursuivront dans les commentaires de ce blog !


Kolmannen kulttuurin kasvatit -seminaari * Séminaire éducation multiculturelle

3K Suomalaisnaisten foorumi Pariisini.com järjestää perjantaina 22.10.2010 KOLMANNEN KULTTUURIN KASVATIT -seminaarin, jossa kuullaan asiantuntijoiden puheenvuoroja koulutuksesta, kasvatuksesta ja monikielisyydestä kansainvälisessä ympäristössä.

Lisäksi seminaarissa kuullaan ja keskustellaan monikulttuurisuuden merkityksestä lasten ja nuorten koulutukseen, kehitykseen, oppimiseen ja persoonallisuuteen.

Illan alustajana Paris Descartes -yliopiston tutkija, filosofian tohtori Pia Ory. Tuija Wallgrenin vetämässä asiantuntijapaneelissa ovat keskustelemassa Pariisin Suomi-koulun puheenjohtaja Päivi Kauppila, Ulla Ådahl-Sundgren, Harri Sillanpää ja Mika Tanner.

Seminaari järjestetään Suomi-Instituutissa perjantaina 22.10.2010 klo 19-21. Hinta 7€ / henkilö ; sisäänpääsy kattaa tarjoilun ja tarjolla on pienestä lisämaksusta lastenhoitomahdollisuus. Vielä paikkoja vapaana ! Ilmoittautumiset 15.10. mennessä ; lisätietoja Pariisini.com 3K-seminaarin tapahtumasivulla.

EDIT : lukekaa myös koosteeni 3K-seminaarista !

     *     *     *

Un réseau féminin finlandais organise un séminaire sur l'éducation multiculturelle et multilingue à l'Institut Finlandais de Paris le vendredi 22 octobre 2010. Un panel d'experts composé de chercheurs, d'enseignants ainsi que de parents et d'enfants de familles multiculturelles se déroulera en finnois, bien évidemment...

Je participerai à l'événement si les sujets abordés vous intéressent ; à vos commentaires.

EDIT : lire également mon compte-rendu du séminaire sur le multilinguisme !


Google lost in translation

Google-translate

Yritin seuraavaa blogipostaustani varten hakea sopivinta käännöstä sanalle "akka" (bonne femme), ja latasin tuntemiani synonyymejä Google-kääntäjään saadakseni oikean sävyn lauseeseen. Riemastuttavia vaikkei kovin hyödyllisiä osumia !

   *   *   *

En cherchant une traduction qui sonnait juste pour le mot finnois "akka" (bonne femme), j'ai obtenu des résultats drôlissimes quoique très peu utiles dans Google Traduction.

=o)


Kielenhuoltopeli / Finnois niveau avancé

Kielenhuolto

Sain linkin mainioon kielenhuoltopeliin ; yhden kerran sain erinomaisen tuloksen mutta ulkosuomalaisella riittää petrattavaa ! Merci Edith...  =o)

   *   *   *

Voyelles_finnois Un test de perfectionnement pour nos amis finnophones et tout particulièrement les expatriés loin de chez eux ! Pour les francophones, je propose de découvrir les particularités de finnois dans Wikipedia qui les explique fort bien.


Kielikiemuroita / Incidents linguistiques

Apprendre_finnoisKaksikielisen perheen arkea riemastuttavat ainutlaatuiset kielikömmähdykset ja vinkeät lausekummajaiset. Uusi blogituttavuus Myötätuulta Kataloniassa haastoi kertomaan aiheesta, ja harmittaa vaan miten ne unohtuvat yhtä nopeasti kuin tapahtuvatkin. Muutama hupaisa juttu on kuitenkin tuoreessa muistissa :

Esikoinen päästi pienen sammakon selittäessään pikkuveljelle mikä on "dragon" suomeksi - lihakäärme !!! No lohi ja liha, même combat...

Itse luulin pitkään rekkaa kutsuttavan jollain slaavilaisperäisellä ilmaisulla ranskaksi ; "smirmork" kuullosti lähinnä vodkan nimeltä mutta paljastautui kirjoitusasultaan lopulta täysin ranskalaiseksi "semi-remorque" alias puoliperävaunu.

TiramisuÄidilläni oli mielessä myös tapakultturien eroja kuvastava tarina ammoiselta Ranskan vierailultaan : oltiin syömässä jossakin eksoottisessa ravintolassa Pariisissa ja seurueessa oli mukana hyvä opiskelijakaverini. Äitini ei tilannut jälkiruokaa ja kaverini kysyi haluaisiko tämä maistaa hänen jälkiruokaansa, johon äitini vastasi innoissaan "merci". Upeiden annosten saapuessa pöytään ystävättäreni popsi omansa viimeistä murua myöten eikä antanutkaan maistiaisia. Miten noloa : en ollut huomannut sanoa että kiittäminen tuollaisessa tilanteessa samaistetaan "non merci" -ilmaisuun ja on siis negatiivinen vastaus !

   *   *   *

Le quotidien d'une famille bilingue est régulièrement ponctué de curiosités linguistiques et des traductions désopilantes. Hélas, on ne les retient que rarement et je regrette de ne pas avoir noté tout ce que j'ai pu entendre. Voici quand même quelques anecdotes encore fraîches en mémoire :

Popmp

En expliquant à son petit frère comment on dit dragon en finnois, notre aîné au lieu de l'expression exacte "serpent-saumon" (lohikäärme) a appelé cela le "serpent-viande" (lihakäärme). Saumon ou viande, même combat... mais bien moins drôle en français - en finnois c'est quasiment une inversion de voyelles et assez hilarant.

Moi-même je crus longtemps que les gros camions à remorque s'appelaient "smirmork" en français - une influence slave quelconque, je supposais. Des années après je fus surprise de découvrir l'orthographe correct de "semi-remorque" !

Ma mère fit les frais de différences culturelles des tournures de phrases lors d'un dîner au restaurant avec mes amis français. Ma mère n'ayant pas pris de dessert, une de mes amies lui proposait de goûter le sien. Ma mère, enchantée, répondit "merci" et attendit son tour en vain : j'avais omis de signaler que "merci" en français s'interprétait plutôt comme un "non merci" en France...


Apprentissages linguisdingues / Kielikiemuraopiskelua

Baignés dans un univers bilingue malgré eux, les pligaa se sont trouvés dès leurs premières heures confrontés à une dualité linguistique.

Retards dans l'apprentissage du français, perturbations psychologiques en tout genre... nombreux sont ceux qui pensent que tout ceci est bien trop compliqué. Contre vents et marées, je tiens bon et persiste dans mes efforts pour transmettre, non seulement ma langue mais toute une culture, une façon de penser - l'univers richissime d'un peuple unique qui est le mien.

Quelques "faux amis" viennent semer la rigolade chez nous, par exemple kana (poulet) et canard, qui se prononcent d'une manière trop similaire pour permettre une distinction entre les volatiles...

Nous avons également évité les expressions de bébé qui souvent existent dans les deux langues mais avec des significations différentes. "Pipi" signifie bobo pour les petits Finlandais, alors "popo" veut dire chaussures. De quoi perdre son latin !

             *   *   *

pligaatPligaat ovat tahtomattaan olleet pienestä pitäen kaksikielisessä miljöössä, jossa jokaiselle käsitteelle on kaksi ilmaisutapaa. Vähintäänkin.

Hankaluuksia tuottavat "faux amis" eli ns. pettävät ystävät, kuten esimerkiksi kana ja canard (ankka) jotka ääntyvät melkein samalla ja ovatkin läheisiä otuksia.

Vauvakielessä on sitäkin enemmän sudenkuoppia, ja usein sama sana tarkoittaa aivan eri asiaa : pipi (kipeä) sanotaan "bobo", kun taas Ranskan "pipi" tarkoittaa pisua, ja "popo" kakkaa... eli näitä meillä vältetään visusti !


Finnois sur la sellette / Kauas karkaa kirjakieli

Olin tipahtaa toimistotuoliltani kun luin pari päivää sitten STT:n sähkeistä seuraavan :

"Lemminkäinen lysähti taas"
Suomen Tietotoimisto STT, 03 Mars 2006, 184 Mots, (Finnois)

Rakennuskonserni Lemminkäisen osake sai perjantaina jo toisen tyrmäysiskun kuluneella viikolla Helsingin pörssissä. Perjantaina Lemminkäinen otti kuonoonsa 6,65 prosenttia lysähdettyään jo keskiviikkona 5,26 prosenttia..."

Jos peräti kunnioitettava uutistoimistomme alkaa puhekielen suosijaksi ja alatyylin viljelyyn...

HUOM ! Alla linkkejä kaksikielisiin tai muuten ei-suomalaisten ulottuvilla oleviin blogeihin, sekä muutama ranskankielinen blogi Suomesta ja suomalaisista. Yllättävää lukemista.

L'autre jour, j'ai failli tomber de ma chaise de bureau en lisant une dépêche de l'agence de presse finlandaise STT (Suomen Tietotoimisto pour les intimes), qui employait des termes de language parlé pour le moins déplacés - en tout cas à mes yeux d'expatrié de longue date.

Où va la Finlande et sa belle langue ?! Heureusement que les blogs sont là pour maintenir le niveau littéraire... Pour les non-finnois, voici quelques perles bilingues pour découvrir la blogosphère finlandaise - et des blogs en français sur la Finlande (ou le finnois) :

Mayday 34S 150E - une Finlandaise en Australie, blogue en finnois et en anglais

Alex Stubb - parlementaire européen - en anglais

Le seul et unique blog franco-finnois =)

Un Américain au pays des mille lacs (en anglais)

Un Français en Finlande - eh oui, ça existe et ça même une drôle de perception du pays des fois...

Design Finland - l'heure réglementaire de shopping

Un touriste français chez nous

En bonus, Parler finnois !


Interrogations linguistiques nocturnes / Öisiä kielipuolisuuksia

Une fois n'est pas coutume, mais ceci nécessiterait une mûre réflexion pour être traduit.

Après avoir veillé quelques nuits, d'abord avec l'aîné et sa gastro, puis avec le cadet et ses molaires qui le font grimper aux rideaux, j'ai eu le temps de me pencher sur l'évolution de la langue finnoise depuis mon exil. Ceci dit, mon neurone mal réveillé me dit que cela risque de ne même pas intéresser les lecteurs francophones. Dans le cas contraire - à vos commentaires !

En revanche, dans les grandes nouvelles du WE, Tom a fait son premier caca dans le pot (scato à donf !) et a aussi expérimenté le piquet pour la première fois. Un vrai grand.


Viikonlopun blogittamattomuus selittyy valitettavan tapahtumarikkaalla menolla : esikon mahatauti iski lauantaina juuri kun olimme lähdössä naapureitten luo nyyttäreille, ja kiikutin vain kannun höyryävää glögiä kesteille ryysien takaisin kotiin luuttuamaan. Eilisestä lähtien pöpöt hellittivät, mutta tosikko poti esille puskevia poskihampaitaan ja ulisi sveitsiläisen kellon täsmällisyydellä tasan tunnin välein yöllä.  *haukotus*

Yön pimeinä hetkinä tulikin mietittyä yhtä sun toista, ja manasin eniten sitä etten voinut samalla tuupata mietteitä eetteriin, mutta kun tosikolla on vähän nörtin vikaa ja kaikki vimpaimet innostaa turhankin paljon...

Loppusyksystä sain tieskuinkamonennen version talven ihanuuksista, ja ihmettelin mistä lähtien on sanottu lappilainen eikä lappalainen. Tämä on yksi niistä lukuisista kummajaisista, jotka äidinkielessäni ihmetyttävät minua ja todistavat että on tullut oltua piiiiiiiiiitkään poissa.

Toinen ulkomaillemuuttoni jälkeen ilmestynyt linguistinen outous on verbi bongata, jota karsastan kuin ruttoa. Alkujaan en tiennyt tarkalleen mitä se tarkoitti, ja sitten koko sana ärsytti ja tietoisesti valitsen toisen ilmaisun. Tuli taas todistettua miten ihminen luonnostaan vierastaa kaikkea uutta.

Yksi elämäni noloimpia tapauksia oli kun kotimaan lomalla kuulin puhuttavan kännyistä enkä tiennyt mistä oli kyse. En osannut olla hiljaa ja odottaa asian selkiävän keskustelun myötä, vaan piti möläyttää ääneen tietämättömyyteni. Tahvouden lisäksi sain snobin maineen, kun kehtasin liputtaa ulkosuomalaisuuttani. *nolona*

Sanojen taivutukset ovat myös kummasti muuttuneet : Sadun/Satun ; Longan/Lonkan... Jotkut sorahtavat pahasti tottumattomaan korvaani, ja minulla onkin suunnitteilla nettiretki kielihuollon puolelle tutkiskelemaan asiaa tarkemmin.

Mutta niinhän se on että elääkseen kielen täytyy kehittyä, ja ulkosuomalaisten on tyydyttävä roikkumaan hieman jälkijunassa uusimpien trendien suhteen.

EDIT : Unohtui mainita viikonlopun jymyuutiset ! Tom teki ensimmäisen kakan pottaan, ja testasi myöskin nurkkaa ekan kerran.


Mondes bilingues / Kaksikielisiä maailmoja

Kaksikielisyydestä tulee puhetta harva se päivä monikulttuurisessa miljöössämme, ja aihe onkin ehtymätön keskustelun aihe.

Meillä on kotikieli ranska ja itse puhun lapsille suomea ainoastaan kun olemme keskenämme, koska mies ei sitä ymmärrä. Olisi keljua sulkea lasten isä pois keskustelusta, enkä itsekään haluasi moista kokea.

Minusta "yksi ihminen - yksi kieli" -periaate on käytännössä hankala ainakin meidän tapauksessamme, ja lukemassani alan kirjallisuudessa vakuutetaan lapsen ymmärtävän sujuvasti eri tilanteet. Pääasia on, että noudattaa aina samaa logiikkaa - mikä se sitten olikaan. Eli johdonmukaisuus on avainsana.

Esikoinen 3,5v puhuu suomea lähinnä pakon edessä tai painostamalla, mutta aloitti suomi-koulun (tarhan) Pariisissa nyt syksyllä, samalla kun täkäläisen (leikki)koulun. Ymmärtääkseni puhuu vieläkin ranskaa suomi-koulussa, mutta tämä on minusta sitä energiansäästöpolitiikkaa eli "miksi en puhuisi kun kaikki kuitenkin ymmärtävät ranskaa"...

Suomi-koulu on kovin mieluisa ja koko viikko odotetaan tuota keskiviikkoista iltapäivämenoa (2h/vk), ja minusta on hyvin tärkeää että lapsi tiedostaa osaavansa kahta kieltä ja kuuluvansa kahteen kulttuuriin. Kannattaa satsata vaikka tuloksia ei tuntuisikaan tulevan.

Joku kertoi ranskalaisen lastenlääkärin suositelleen jopa ettei lapselle puhuttaisi muuta kuin ranskaa ! Moinen ratkeaa helposti lääkäriä vaihtamalla... =D

Aiheesta lisää yahoo-ryhmässä (suljettu ryhmä - pyytäkää jäsenyyttä jos kiinnostaa, vilkas yhteisö !) :

http://groups.yahoo.com/group/kaksikielisyys

   *   *  *

Le bilinguisme est un sujet de conversation inépuisable dans notre milieu multiculturel, et souvent source de réactions enflammées de la part de parents concernés.

La langue quotidienne dans notre famille est le français et je ne parle ma langue maternelle finnois que quand je me trouve seule avec les enfants, parce que leur père ne la pratique pas. Il serait dommage de l'exclure de nos conversations, et je n'aimerai pas subir une telle situation moi-même.

Quant à la fameuse méthode "une personne, une langue", à mon sens elle ne convient guère à notre situation, et la littérature que j'ai lu sur le sujet confirme ma conviction : le bon sens reste le meilleur guide, et l'essentiel est d'avoir une méthode et de s'y tenir, peu importe laquelle. Un enfant comprend facilement les configurations différentes, tant qu'il y ait une logique.

L'aîné (3 ans et demi) parle le finnois principalement quand il y est contraint et forcé, mais l'école finlandaise qu'il fréquente le mercredi après-midi lui plaît énormément. D'après ce que j'ai compris, il persiste à parler français à tout le monde, mais il s'agit d'une "politique d'économie d'énergie" - puisqu'il sait pertinemment que tous le comprennent... Le contact avec ses compatriotes est primordial pour entretenir - ou ici plutôt pour créer - un sentiment d'appartenance à un peuple, et même en l'absence de progrès visibles les notions d'une double culture s'encrent dès le plus jeune âge.

Une Finlandaise dans une situation similaire à la mienne racontait sur un site web que son pédiatre lui avait conseillé de ne parler que le français à son enfant, pour ne pas le perturber... mais heureusement qu'on peut facilement se débarrasser de tels éléments perturbateurs - en changeant de pédiatre !