Yritin seuraavaa blogipostaustani varten hakea sopivinta käännöstä sanalle "akka" (bonne femme), ja latasin tuntemiani synonyymejä Google-kääntäjään saadakseni oikean sävyn lauseeseen. Riemastuttavia vaikkei kovin hyödyllisiä osumia !
* * *
En cherchant une traduction qui sonnait juste pour le mot finnois "akka" (bonne femme), j'ai obtenu des résultats drôlissimes quoique très peu utiles dans Google Traduction.
=o)
Sain linkin mainioon kielenhuoltopeliin ; yhden kerran sain erinomaisen tuloksen mutta ulkosuomalaisella riittää petrattavaa ! Merci Edith... =o)
* * *
Un test de perfectionnement pour nos amis finnophones et tout particulièrement les expatriés loin de chez eux ! Pour les francophones, je propose de découvrir les particularités de finnois dans Wikipedia qui les explique fort bien.
Kaksikielisen perheen arkea riemastuttavat ainutlaatuiset kielikömmähdykset ja vinkeät lausekummajaiset. Uusi blogituttavuus Myötätuulta Kataloniassa haastoi kertomaan aiheesta, ja harmittaa vaan miten ne unohtuvat yhtä nopeasti kuin tapahtuvatkin. Muutama hupaisa juttu on kuitenkin tuoreessa muistissa :
Esikoinen päästi pienen sammakon selittäessään pikkuveljelle mikä on "dragon" suomeksi - lihakäärme !!! No lohi ja liha, même combat...
Itse luulin pitkään rekkaa kutsuttavan jollain slaavilaisperäisellä ilmaisulla ranskaksi ; "smirmork" kuullosti lähinnä vodkan nimeltä mutta paljastautui kirjoitusasultaan lopulta täysin ranskalaiseksi "semi-remorque" alias puoliperävaunu.
Äidilläni oli mielessä myös tapakultturien eroja kuvastava tarina ammoiselta Ranskan vierailultaan : oltiin syömässä jossakin eksoottisessa ravintolassa Pariisissa ja seurueessa oli mukana hyvä opiskelijakaverini. Äitini ei tilannut jälkiruokaa ja kaverini kysyi haluaisiko tämä maistaa hänen jälkiruokaansa, johon äitini vastasi innoissaan "merci". Upeiden annosten saapuessa pöytään ystävättäreni popsi omansa viimeistä murua myöten eikä antanutkaan maistiaisia. Miten noloa : en ollut huomannut sanoa että kiittäminen tuollaisessa tilanteessa samaistetaan "non merci" -ilmaisuun
ja on siis negatiivinen vastaus !
* * *
Le quotidien d'une famille bilingue est régulièrement ponctué de curiosités linguistiques et des traductions désopilantes. Hélas, on ne les retient que rarement et je regrette de ne pas avoir noté tout ce que j'ai pu entendre. Voici quand même quelques anecdotes encore fraîches en mémoire :
En expliquant à son petit frère comment on dit dragon en finnois, notre aîné au lieu de l'expression exacte "serpent-saumon" (lohikäärme) a appelé cela le "serpent-viande" (lihakäärme). Saumon ou viande, même combat... mais bien moins drôle en français - en finnois c'est quasiment une inversion de voyelles et assez hilarant.
Moi-même je crus longtemps que les gros camions à remorque s'appelaient "smirmork" en français - une influence slave quelconque, je supposais. Des années après je fus surprise de découvrir l'orthographe correct de "semi-remorque" !
Ma mère fit les frais de différences culturelles des tournures de phrases
lors d'un dîner au restaurant avec mes amis français. Ma mère n'ayant
pas pris de dessert, une de mes amies lui proposait de goûter le sien.
Ma mère, enchantée, répondit "merci" et attendit son tour en vain :
j'avais omis de signaler que "merci" en français s'interprétait plutôt comme un "non merci" en France...
Baignés dans un univers bilingue malgré eux, les pligaa se sont trouvés dès leurs premières heures confrontés à une dualité linguistique.
Retards dans l'apprentissage du français, perturbations psychologiques en tout genre... nombreux sont ceux qui pensent que tout ceci est bien trop compliqué. Contre vents et marées, je tiens bon et persiste dans mes efforts pour transmettre, non seulement ma langue mais toute une culture, une façon de penser - l'univers richissime d'un peuple unique qui est le mien.
Quelques "faux amis" viennent semer la rigolade chez nous, par exemple kana (poulet) et canard, qui se prononcent d'une manière trop similaire pour permettre une distinction entre les volatiles...
Nous avons également évité les expressions de bébé qui souvent existent dans les deux langues mais avec des significations différentes. "Pipi" signifie bobo pour les petits Finlandais, alors "popo" veut dire chaussures. De quoi perdre son latin !
* * *
Pligaat ovat tahtomattaan olleet pienestä pitäen kaksikielisessä miljöössä, jossa jokaiselle käsitteelle on kaksi ilmaisutapaa. Vähintäänkin.
Hankaluuksia tuottavat "faux amis" eli ns. pettävät ystävät, kuten esimerkiksi kana ja canard (ankka) jotka ääntyvät melkein samalla ja ovatkin läheisiä otuksia.
Vauvakielessä on sitäkin enemmän sudenkuoppia, ja usein sama sana tarkoittaa aivan eri asiaa : pipi (kipeä) sanotaan "bobo", kun taas Ranskan "pipi" tarkoittaa pisua, ja "popo" kakkaa... eli näitä meillä vältetään visusti !
Olin tipahtaa toimistotuoliltani kun luin pari päivää sitten STT:n sähkeistä seuraavan :
"Lemminkäinen lysähti taas"
Suomen Tietotoimisto STT, 03 Mars 2006, 184 Mots, (Finnois)
Rakennuskonserni Lemminkäisen osake sai perjantaina jo toisen tyrmäysiskun kuluneella viikolla Helsingin pörssissä. Perjantaina Lemminkäinen otti kuonoonsa 6,65 prosenttia lysähdettyään jo keskiviikkona 5,26 prosenttia..."
Jos peräti kunnioitettava uutistoimistomme alkaa puhekielen suosijaksi ja alatyylin viljelyyn...
HUOM ! Alla linkkejä kaksikielisiin tai muuten ei-suomalaisten ulottuvilla oleviin blogeihin, sekä muutama ranskankielinen blogi Suomesta ja suomalaisista. Yllättävää lukemista.
L'autre jour, j'ai failli tomber de ma chaise de bureau en lisant une dépêche de l'agence de presse finlandaise STT (Suomen Tietotoimisto pour les intimes), qui employait des termes de language parlé pour le moins déplacés - en tout cas à mes yeux d'expatrié de longue date.
Où va la Finlande et sa belle langue ?! Heureusement que les blogs sont là pour maintenir le niveau littéraire... Pour les non-finnois, voici quelques perles bilingues pour découvrir la blogosphère finlandaise - et des blogs en français sur la Finlande (ou le finnois) :
Mayday 34S 150E - une Finlandaise en Australie, blogue en finnois et en anglais
Alex Stubb - parlementaire européen - en anglais
Le seul et unique blog franco-finnois =)
Un Américain au pays des mille lacs (en anglais)
Un Français en Finlande - eh oui, ça existe et ça même une drôle de perception du pays des fois...
Design Finland - l'heure réglementaire de shopping
Un touriste français chez nous
En bonus, Parler finnois !
Une fois n'est pas coutume, mais ceci nécessiterait une mûre réflexion pour être traduit.
Après avoir veillé quelques nuits, d'abord avec l'aîné et sa gastro, puis avec le cadet et ses molaires qui le font grimper aux rideaux, j'ai eu le temps de me pencher sur l'évolution de la langue finnoise depuis mon exil. Ceci dit, mon neurone mal réveillé me dit que cela risque de ne même pas intéresser les lecteurs francophones. Dans le cas contraire - à vos commentaires !
En revanche, dans les grandes nouvelles du WE, Tom a fait son premier caca dans le pot (scato à donf !) et a aussi expérimenté le piquet pour la première fois. Un vrai grand.
Viikonlopun blogittamattomuus selittyy valitettavan tapahtumarikkaalla menolla : esikon mahatauti iski lauantaina juuri kun olimme lähdössä naapureitten luo nyyttäreille, ja kiikutin vain kannun höyryävää glögiä kesteille ryysien takaisin kotiin luuttuamaan. Eilisestä lähtien pöpöt hellittivät, mutta tosikko poti esille puskevia poskihampaitaan ja ulisi sveitsiläisen kellon täsmällisyydellä tasan tunnin välein yöllä. *haukotus*
Yön pimeinä hetkinä tulikin mietittyä yhtä sun toista, ja manasin eniten sitä etten voinut samalla tuupata mietteitä eetteriin, mutta kun tosikolla on vähän nörtin vikaa ja kaikki vimpaimet innostaa turhankin paljon...
Loppusyksystä sain tieskuinkamonennen version talven ihanuuksista, ja ihmettelin mistä lähtien on sanottu lappilainen eikä lappalainen. Tämä on yksi niistä lukuisista kummajaisista, jotka äidinkielessäni ihmetyttävät minua ja todistavat että on tullut oltua piiiiiiiiiitkään poissa.
Toinen ulkomaillemuuttoni jälkeen ilmestynyt linguistinen outous on verbi bongata, jota karsastan kuin ruttoa. Alkujaan en tiennyt tarkalleen mitä se tarkoitti, ja sitten koko sana ärsytti ja tietoisesti valitsen toisen ilmaisun. Tuli taas todistettua miten ihminen luonnostaan vierastaa kaikkea uutta.
Yksi elämäni noloimpia tapauksia oli kun kotimaan lomalla kuulin puhuttavan kännyistä enkä tiennyt mistä oli kyse. En osannut olla hiljaa ja odottaa asian selkiävän keskustelun myötä, vaan piti möläyttää ääneen tietämättömyyteni. Tahvouden lisäksi sain snobin maineen, kun kehtasin liputtaa ulkosuomalaisuuttani. *nolona*
Sanojen taivutukset ovat myös kummasti muuttuneet : Sadun/Satun ; Longan/Lonkan... Jotkut sorahtavat pahasti tottumattomaan korvaani, ja minulla onkin suunnitteilla nettiretki kielihuollon puolelle tutkiskelemaan asiaa tarkemmin.
Mutta niinhän se on että elääkseen kielen täytyy kehittyä, ja ulkosuomalaisten on tyydyttävä roikkumaan hieman jälkijunassa uusimpien trendien suhteen.
EDIT : Unohtui mainita viikonlopun jymyuutiset ! Tom teki ensimmäisen kakan pottaan, ja testasi myöskin nurkkaa ekan kerran.
Kaksikielisyydestä tulee puhetta harva se päivä monikulttuurisessa miljöössämme, ja aihe onkin ehtymätön keskustelun aihe.
Meillä on kotikieli ranska ja itse puhun lapsille suomea ainoastaan kun olemme keskenämme, koska mies ei sitä ymmärrä. Olisi keljua sulkea lasten isä pois keskustelusta, enkä itsekään haluasi moista kokea.
Minusta "yksi ihminen - yksi kieli" -periaate on käytännössä hankala ainakin meidän tapauksessamme, ja lukemassani alan kirjallisuudessa vakuutetaan lapsen ymmärtävän sujuvasti eri tilanteet. Pääasia on, että noudattaa aina samaa logiikkaa - mikä se sitten olikaan. Eli johdonmukaisuus on avainsana.
Esikoinen 3,5v puhuu suomea lähinnä pakon edessä tai painostamalla, mutta aloitti suomi-koulun (tarhan) Pariisissa nyt syksyllä, samalla kun täkäläisen (leikki)koulun. Ymmärtääkseni puhuu vieläkin ranskaa suomi-koulussa, mutta tämä on minusta sitä energiansäästöpolitiikkaa eli "miksi en puhuisi kun kaikki kuitenkin ymmärtävät ranskaa"...
Suomi-koulu on kovin mieluisa ja koko viikko odotetaan tuota keskiviikkoista iltapäivämenoa (2h/vk), ja minusta on hyvin tärkeää että lapsi tiedostaa osaavansa kahta kieltä ja kuuluvansa kahteen kulttuuriin. Kannattaa satsata vaikka tuloksia ei tuntuisikaan tulevan.
Joku kertoi ranskalaisen lastenlääkärin suositelleen jopa ettei lapselle puhuttaisi muuta kuin ranskaa ! Moinen ratkeaa helposti lääkäriä vaihtamalla... =D
Aiheesta lisää yahoo-ryhmässä (suljettu ryhmä - pyytäkää jäsenyyttä jos kiinnostaa, vilkas yhteisö !) :
http://groups.yahoo.com/group/kaksikielisyys
* * *
Le bilinguisme est un sujet de conversation inépuisable dans notre milieu multiculturel, et souvent source de réactions enflammées de la part de parents concernés.
La langue quotidienne dans notre famille est le français et je ne parle ma langue maternelle finnois que quand je me trouve seule avec les enfants, parce que leur père ne la pratique pas. Il serait dommage de l'exclure de nos conversations, et je n'aimerai pas subir une telle situation moi-même.
Quant à la fameuse méthode "une personne, une langue", à mon sens elle ne convient guère à notre situation, et la littérature que j'ai lu sur le sujet confirme ma conviction : le bon sens reste le meilleur guide, et l'essentiel est d'avoir une méthode et de s'y tenir, peu importe laquelle. Un enfant comprend facilement les configurations différentes, tant qu'il y ait une logique.
L'aîné (3 ans et demi) parle le finnois principalement quand il y est contraint et forcé, mais l'école finlandaise qu'il fréquente le mercredi après-midi lui plaît énormément. D'après ce que j'ai compris, il persiste à parler français à tout le monde, mais il s'agit d'une "politique d'économie d'énergie" - puisqu'il sait pertinemment que tous le comprennent... Le contact avec ses compatriotes est primordial pour entretenir - ou ici plutôt pour créer - un sentiment d'appartenance à un peuple, et même en l'absence de progrès visibles les notions d'une double culture s'encrent dès le plus jeune âge.
Une Finlandaise dans une situation similaire à la mienne racontait sur un site web que son pédiatre lui avait conseillé de ne parler que le français à son enfant, pour ne pas le perturber... mais heureusement qu'on peut facilement se débarrasser de tels éléments perturbateurs - en changeant de pédiatre !
 
 
  
|
