Sinkkuelämää-sarjassa heitettiin kerran tyrmäävä kommentti, jossa todettiin Carrien sijoittaneen asunnon hinnan kenkiinsä. Miten hykerryttävän turhamaista aikuisuuden ja vastuullisuuden viidakossa. Karmiva totuus suhteestamme kenkiin paljastuu vihdoin ! Tunnustan olevani kuitenkin kaukana moisesta Manolo Blahnik -faniudesta...
Uskaltaisinko sanoa (varvastuntumalla...) ostavani suunnilleen kerran kuukaudessa uudet kengät ? Onko se paljon vai vähän ? Mistä lähtien voi sanoa olevansa kenkäfriikki ? Tein blogi-inventaarion kengistäni muutama vuosi sitten blogimimmien innostamana ja yllätyin koska niitä oli silloin ainoastaan kolmisenkymmentä paria. Luulin omistavani ainakin tuplasti kenkiä, mutta koluttuani turhaan komeroitten pimeimmät nurkat ja kellarin pölyisimmät kolkat oli todettava ettei niitä yksinkertaisesti ollut enempää. Toimenpiteen sivuoireena suuntasin heti täydentämään kokoelmaani, ja epäilenkin tilanteen parantuneen entisestään. Uutta inventaariota en ole uskaltautunut tekemään sattuneesta syystä.
Kenkäfriikin koettelemuksena ja onnena ovat hänen tietään reunustavat
näyteikkunat komistuksineen. Miten onkaan mahdollista että juuri tätä friikkiyttä potevan kohdalle osuu mitä vastustamattomimmat luomukset ?
Saapikkaita, remmisandaaleja, pistokkaita, stilettoja, balleriinatossuja... Lankarullakorkoisia, tolppakorkosia, kiilakorkoisia, tylppäkärkisiä, suippokärkisiä... Ruskeita, mustia, pronssinhohtoisia, hopeankimaltavia, kastanjanpunertavia, khakinvihreitä... Krokokuosia, mokkanahkaa, stretch-luomuksia, seeprakuvioita, kiiltonahkaa... Olen olevinani nirso, mutta nykymuoti taitaa olla pahanlaisesti makuuni.
Enää ei tarvitse matkata Lontooseen kenkäostoksille aitoja rokkikenkiä hankkimaan ; globalisaation ohella moiseen on mitä luultavimmin syynä myös makuni pariisilaistuminen. Bopoistunko ?! Matkoilla on kuitenkin hulppeaa koluta uudet kenkäapajat ja tuoda ainutlaatuisia löytöjä piristämään
Pariisin katukuvan ohella omaa rakasta kenkäkaappia.
Hankin aniharvoin vaateketjujen kenkiä, sillä houkuttelevista malleistaan huolimatta ne osoittautuvat lähes järjestelmällisesti epämukaviksi tai peräti käyttörajoitteisiksi. Esimerkkinä mainittakoon italialaisen lempiputiikkini Motivin raivotyylikkäät krokotiili-imitaatio stiletot, joita voin pitää nippa nappa yhden illan, ja senkin tanssimatta hillittömästi.
Tähän voisi ujuttaa kestävän kulutuksen periaatteen : ostamalla vähemmän mutta parempaa laatua voi jopa parantaa maailmaa, puhumattakaan kenkien terapeuttisesta arvosta.
Loppumotto : Kaikki tekosyyt ovat hyviä kenkäostoksille lähtöä varten !
Dans la série Sex and The City, quelqu'un lança à Carrie qu'elle avait investi l'équivalent d'un appartement dans ses chaussures. Le comble de la futilité dans un monde d'adultes responsables et sérieux. Quelle illustration ironique des rapports que nous entretenons avec ces accessoires si terre à terre... bien que je m'estime encore très loin d'une addiction manoloblahnesque aussi sévère.
A mes débuts de bloggeuse j'avais effectué un
inventaire de mes chaussures à l'instar d'autres filles du Blogistan finlandais et quelle ne fut pas ma surprise de constater que j'en possédais seulement (!) une trentaine. Persuadée d'en avoir plus, j'eus beau fouiller les recoins les plus sombres de mon dressing, il n'en fut rien. Fort de ce constat je me sentis obligée de passer à l'action et j'ose dire que la situation s'est sensiblement améliorée depuis. Pour cette raison précise je ne récidiverai pas avec un nouvel inventaire...
Je me considérais toujours comme quelqu'un de difficile avec des goûts bien arrêtés en matière de grolles, or depuis quelques années soit mon goût s'est adapté à l'offre parisienne, soit les nombreuses tendances me permettent d'assouvir ma soif jusqu'à pas de raison.
Bottes, sandales à lanière, mules, ballerines, escarpins, trotteurs, Richelieu, babies... Talons bobine, compensé, talon crayon, bouts pointus, bouts ronds... Marron, noir, bronze, argenté, kaki... Croco, daim, microfibre, stretch, motif zèbre, verni... J'ai peur d'être devenue désespérément omnivore !
Plus besoin de se ruer sur les boutiques londoniennes pour un look rock'n'roll ; les avantages de la globalisation se font sentir jusque dans l'industrie de pompes et les
vitrines parisiennes.
En conclusion : acheter des marques et se chausser avec des modèles de qualité revient à soutenir le développement durable - sans mentionner les vertus thérapeutiques de shopping !
Comme déjà crâné il y a peu, le défilé de mode d'un des designers finlandais les plus en vogue 
Legendaariset 50-luvun muoti-ikonit piirtänyt 
