Rédigé le 03 septembre 2010 à 23:42 dans moto | Lien permanent | Commentaires (0) | TrackBack (0)
|
|
Uusi bänneri kevään kunniaksi !
Olikin jo aika heittää karvalakki pois ja vaihtaa iloisempi ilme. Sarjakuva-look sivuvaunullisella Jawa-moottoripyörällä koko perhe kyydissään huristelemassa Pariisin siltojen yli on ikuistettu kaupunkiajelullamme reilu kuukausi sitten. Lounastimme entisessä korttelissamme Canal Saint Martin -kanaalin laitamilla, kalpeassa kevätauringossa kylpevässä kaupungissa.
* * *
Une nouvelle bannière pour un look plus ensoleillé que la chapka hivernale !
L'ambiance BD fut immortalisée lors d'une balade familiale avec le sidecar Jawa, il y a quelques semaines. Après un déjeuner dans notre ancien quartier aux abords du Canal St Martin, nous avons profité du soleil encore pâle dans la ville lumière.
Rédigé le 23 avril 2009 à 01:15 dans banner, moto, Paris | Lien permanent | Commentaires (5) | TrackBack (0)
|
|
Notre ami Mickson avec la complicité de sa chère et tendre Finlandaise a installé une superbe tradition : une fête dans leur maison briarde en septembre, une dernière bbq de la saison, une excuse pour sortir les brèles et pour se voir entre amis. Comme déjà l'année dernière, une belle fiesta !
Dessinateur de BD lui-même dont le fameux Ratus avec qui les petits Français apprennent à lire, notre hôte avait sorti les panneaux de motards BD confectionnés par un ami dessinateur pour couronner l'ambiance.
Et quelqu'un avait peut-être déjà suivi le reportage en direct live sur le PligaaMobile...
Sarjakuvapiirtäjäkaverimme Mickson ja rokkimimminsä Reija ovat luoneet hienon tradition piristämään syyskuuta : sesongin viimeiset grillikutsut ovat oiva tekosyy ulkoiluttaa moottoripyöriä ja tavata ystäviä.
Kuten jo viime vuonnakin, juhlissa oli rokkaava tunnelma ja kuvaa täydensivät tutun sarjakuvapiirtäjän prätkäilijät. Isännän kynästä on lähtöisin taas Ratus-rotta, jonka avulla monet pienet ranskalaiset opettelevat lukemaan - Jules oli hirvittävän innoissaan löytäessään omankin luokkansa kirjahyllystä kaverimme tuotantoa, muttei vielä uskaltanut kertoa opelle tuntevansa moisen kuuluisuuden...
Ja joku ehkä seurasikin livepostauksia mobiiliblogin puolella !
Rédigé le 21 septembre 2008 à 22:56 dans moto | Lien permanent | Commentaires (7) | TrackBack (0)
|
|
Une pure moto à vendre ! Mon motard se sépare de sa toute première machine pour un nouveau jouet... si le bijou vous tente, faites signe dans la boîte de commentaires.
Motoristini ensimmäinen moottoripyörä on myytävänä uuden lelun saapuessa pikapuoliin - halukkaat ilmoittautukoon kommenttilootassa.
EDIT : VENDUE / MYYTY !
Rédigé le 13 juin 2008 à 19:48 dans moto | Lien permanent | Commentaires (3) | TrackBack (0)
|
|
Tänään yllätimme pojat sivuvaunuajelulla Eiffel-tornille. Oli huimaa huristella autiomaisia katuja aamuisessa Pariisissa, ihmetellä kaupungin upeuksia ja selittää lapsille ymmärrettävästi mitä mikäkin monumentti oli.
Eiffel-torniin oli järkyttävät hissijonot, muttemme aikoneetkaan ylös vaan ihastelimme rautarouvaa sammakkoperspektiivistä, leikkipuistosta ja vehreyden keskellä. Aina yhtä vaikuttava.
Pienenä minulla oli mielikuvitusystävä Marianne joka asui korkealla metallisen, taivastahipovan suippotornin huipulla. On kutkuttavaa ajatella että olemme nyt naapureita !
Nous avons fait la surprise d'une balade en sidecar jusqu'à la Tour Eiffel aux enfants aujourd'hui. Quel plaisir de sillonner les rues désertes de Paris un dimanche matin, et d'expliquer aux garçons les monuments que nous croisions sur notre chemin.
Peu importe les files d'attentes aux ascenceurs, nous avions prévu d'admirer la dame de fer que d'en bas mais aussi vu du parc des jeux, au milieu de la verdure... toujours aussi impressionnante.
Petite j'avais une amie imaginaire Marianne qui habitait en haut de la tour Eiffel, et je me plais à penser que maintenant nous sommes voisines.
Rédigé le 01 juin 2008 à 21:49 dans moto, Paris | Lien permanent | Commentaires (3) | TrackBack (0)
|
|
Tuli kesä, tuli mopo...
Herrasmiesmotoristini prätkähammasta oli kolottanut jo pitkään, ja ostoskassiin tarttuikin pitkän havittelun jälkeen oheinen namupala. Lelu on odotettavissa talliimme kesäkuun loppupuolella.

Harley Davidson Sportster® XL 1200N
Cela démangeait depuis longtemps déjà mon gentleman motard, de ne plus avoir de vraie moto produisant de doux vrombissements sur de belles routes ensoleillées...
L'heure d'atterrissage estimée dans notre garage : fin juin.
Rédigé le 07 mai 2008 à 07:21 dans moto | Lien permanent | Commentaires (3) | TrackBack (0)
|
|
Rédigé le 21 mars 2008 à 00:06 dans moto | Lien permanent | Commentaires (9) | TrackBack (0)
|
|
Keväisen aamupäivän kunniaksi kokeilimme ensimmäistä kertaa sidecar-ajelua koko perheen voimin. Riemusta pomppivat pojat olivat visusti kiinni turvavyöllä ja oikeilla kypärillä varustettuina, ja lämpötila lähes +15°C. Ihanteelliset olosuhteet !
Pour profiter de la matinée ensoleillée et exceptionnellement clémente, nous avons fait notre première virée en sidecar avec toute la famille.
Les garçons tremblaient d'excitation, attachés avec une ceinture ventrale et coiffés de leurs beaux casques, la température avoisinait les +15°C ; des conditions idéales.
Merci Andrea pour la photo !
Rédigé le 15 mars 2008 à 18:49 dans moto, pligaa | Lien permanent | Commentaires (7) | TrackBack (0)
|
|
Viikonloppu sujui hulvattomia menopelejä ihastellen ja puutarhakemuista nauttien hyvässä seurassa.
Alla pientä katselmusta, mutta anonymiteetin vuoksi ei suurennettavia kuvia paitsi viimeinen aidon rokkaava fillari, motoristi-isän pojalleen tekemä ehdottoman kolea yksilö.

Un pur wik rock'n'roll avec des bécanes partout dans le jardin des copains ; une belle teuf en très bonne compagnie. Photos minuscules pour protéger l'anonymat des protagonistes - sauf le dernier, un vélo à se damner :

photos ©Fred & ©Maurelita Pligaa
Indian, Ural sidecar, BMW, Harley Davidson...
Merci à Fred pour sa contribution photographique et surtout à R&M pour la teuf ! Remettez-vous vite !!!
Rédigé le 03 septembre 2007 à 23:48 dans moto, rock | Lien permanent | Commentaires (2) | TrackBack (0)
|
|
Ce matin, notre sidecar Jawa est parti en révision "dans sa maison" chez Trophy Motos.
Inutile de préciser que les pligaaboyz ont adoré : magasin loft dans un ancien entrepot, des motos partout, un babyfoot... On comprendrera aussi pourquoi le chef de bande pligaa aime à faire un saut chez Jean.

Tänä aamuna veimme Jawa-sivuvaunumme huoltoon "kotiinsa" Trophy Motos -liikkeeseen.
Ymmärrettävistä syistä pligatsut nauttivat reissusta : vanhassa varastorakennuksessa piileskeli loft-tyylinen ateljee upeine moottoripyöräkokoelmineen, ja babyfoot-peli. Ei ihme että pligaa-jengin pomokin tykkää poiketa täällä välillä, kaimaansa moikkaamassa.

Rédigé le 10 février 2007 à 17:12 dans moto | Lien permanent | Commentaires (3) | TrackBack (0)
|
|
La suite du WE pligastique tout en images
Après le safari des shoppeuses dans le Marais, retour auprès des hommes pour une soirée de festivités.
Nous avons surpris les hommes en flagrant délit de reconstitution de la fameuse pyramide inversée de Wallace et Gromit (Rasé de près) sur le sidecar Jawa, à la plus grande joie de tous.

Viikonlopun pligastiikkaa, osa 2
Le Marais shoppailusafarin jälkeen palasimme ihmettelemään mitä miehet mahtoivat puuhailla.
Yritteillä oli mm Wallace et Gromit -leffan A Close Shave pyramidirakennelma Jawa-sivuvaunulla, pligatsujen suureksi riemuksi.
Rédigé le 16 octobre 2006 à 23:54 dans moto, pligaa | Lien permanent | Commentaires (4) | TrackBack (0)
|
|
Eilinen rantareissu : Ural-sivuvaunulla pääsee hyvin dyyneille !

Pratique le sidecar tout terrain pour aller à la plage !
Rédigé le 28 juillet 2006 à 17:12 dans moto | Lien permanent | Commentaires (4) | TrackBack (0)
|
|
Un triste anniversaire d'un accident arrivé à mon motard d'homme il y a un an pile, avec des conséquences que l'on n'imaginait pas sur le moment. (Pour info, en l'absence d'un post en français de l'époque, un furieux en voiture a grillé un feu et lui a explosé le tibia et le péroné en mille morceaux.)
Heureusement, il gambade déjà pas mal et on ne peut le retenir loin des sidecars... Bon signe !
Tiens, ça klaxonne partout dans la rue, bizarre. Un sentiment de déjà-vu, un et deux et trois zéro ??? Pas tout à fait ça encore mais bon, ils s'emballent.
Pour revenir au sujet, vendredi lors d'une visite à Necker avec l'aîné, j'ai pris plusieurs cartes de donneurs d'organe, à remplir et à conserver sur soi. Cela faisait des années que je voulais le faire, sans jamais passer à l'acte.
Que diable peut un être humain faire de ses organes après la mort ? Autant qu'ils servent à sauver d'autres. Surtout que la loi stipule un principe du « consentement présumé », où toute personne est considérée consentante au don d’éléments de son corps en vue de greffe, si elle n’a pas manifesté son opposition de son vivant.
L'accident d'il y a un an m'a brusquement rappelé l'importance des dons d'organes : non seulement mon motard aurait pu avoir besoin d'un organe, mais il aurait même pu devenir un donneur. Heureusement que non.
Pour plus d'infos, Agence de la biomédecine.

Surullinen merkkipäivä tänään, motoristini kolaroimisesta on tasan vuosi emmekä sillä hetkellä edes kuvitelleet mitä kaikkea onnettomuudesta seuraisi. Onneksi mies loikkii jo aika ketterästi ympäriinsä, eikä sitä saa pysymään loitolla sivuvaunuista. Hyvä merkki !
Kappas vain, kadulla tööttäillään niin että kuuluu meidän kujan perukoille asti. Mitähän siellä ??? Naapurissakin hurrattiin pariin otteeseen. Höh.
Aihetta sivuten, perjantaina kävimme esikoisen kanssa tarkastuksessa Necker-lastensairaalassa ja nappasin mukaan elinluovutuskortteja. Entinen työkaverini oli lahjoittanut munuaisen vaikeasti sairaalle veljelleen, ja olin jo silloin vuosia sitten päättänyt tehdä elintenluovutustestamentin - ryhtymättä ikinä tuumasta toiseen.
Ranskan laki, kuten ymmärtääkseni Suomenkin, olettaa kaikkien suostuvan uolemanjälkeiseen elintenluovutukseen, mutta käytännössä tarvitaan sekä omaisten lupa että tietyt kuolinolosuhteet. Tästä johtuen vain alle puolet mahdollisista luovuttajista oli mahdollista käyttää elinsiirtoihin.
Mitä ihminen kuoltuaan tekee maallisilla elimillä ? Jos ne voivat pelastaa jonkun toisen, mikä oikeus on itsekkäästi kieltää niiden luovutus ?
Ajatus muuttui karmivan konkreettiseksi miehen onnettomuuden myötä : kovaonninen motoristi olisi voinut tarvita elintä - tai vielä pahempaa, muuttua itse elimenluovuttajaksi. Onneksi ei, mutta tämä puhutteli minua. Jos muitakin, lisätietoa täällä.
Rédigé le 01 juillet 2006 à 23:39 dans moto | Lien permanent | Commentaires (6) | TrackBack (0)
|
|
Viikonlopun löytöihin kuului uusi veriappelsiinikokis jonka mies toi ruokaostosten mukana ! Hellejuoma on nimeltään Sango (peräti light) ja maistuu mainiolta sekä sinällään että tumman banaaniaromisen rommin kanssa...
Kaksi isompaa miehistä kävivät vilvoittelemassa Jawalla - kyllä oli hauskaa !

Parmi les trouvailles du WE : le Coca Light Sango à l'orange sanguine. Extra par ce temps - surtout avec du rhum ambré !
Les deux plus grands se sont baladés en Jawa pour se rafraîchir... cool.
Rédigé le 12 juin 2006 à 08:05 dans moto, pligaa | Lien permanent | Commentaires (5) | TrackBack (0)
|
|

Yllä kujamme nähtynä toisen sivuvaunun (Jawa) peilistä ; alla varjojen leikkiä seinällä tänä aamuna...
Ci-dessus notre impasse vu du rétro de la Jawa, le deuxième sidecar de la maison ; ci-dessous un jeu d'ombres et de lumières ce matin.

Rédigé le 11 juin 2006 à 08:13 dans moto, photo | Lien permanent | Commentaires (7) | TrackBack (0)
|
|
Haasteena oli siis tällä viikolla pyöriä, pyöreä, pyörä. Tätä ei voinut vastustaa ; pligaaperhehän on tunnetusti heikkona moisiin menopeleihin.
Ohikiitävän hetken ajan monta muutakin ulottuvuutta kangasti mielessäni : vanha kunnon vinyyli dj-menneisyyteni symboolina, pligaapojat palloineen pihalla (boikotoin kuitenkin fudiskammoisena), oma fillarini joka ei kelpaa edes varkaille... mutta päädyin kuitenkin tähän koko porukan juttuun.
Olkaa hyvä, se kuuluisa sivuvaunu eli Ural sidecar :

Les mots d'ordre du défi photographique hebdomadaire de blogistan finlandais cette semaine sont les suivants : rond, cycle, rouler.
Evidemment, je n'ai pas pu résister à la tentation de frimer avec notre sidecar Ural que toute la famille Pligaa plébiscite.
Rédigé le 08 juin 2006 à 22:24 dans moto, photo | Lien permanent | Commentaires (5) | TrackBack (0)
|
|
Il est de notoriété publique que la famille pligaa soit mordue de deux roues (vélos, motos...) voire plus (tricycles, trottinettes, sidecars).
Ci-dessous les derniers clichés des aventures pascales du sidecar Ural. Jules est autorisé à monter dans le panier devant moi avec son petit casque pour aller au marché en ville, et il est fier comme un coq quand les passants le regardent !
Pligaa-perhe on tunnetusti hulluna kaksipyöräisiin, mutta myös kolmipyöräisiin... Yllä tuoreimmat kuvat Ural-sivuvaunumme pääsiäisseikkailuista. Jules saa tulla sivuvaunun kyytiin eteeni pienelle kaupunkiajelulle esim toriostoksille, ja on pakahtua ylpeydestä pikkuruinen moottoripyöräkypärä päässään, ohikulkijoiden hilpeiden katseitten saattamana.
Voi sitä riemua !

Rédigé le 18 avril 2006 à 13:03 dans moto, pligaa | Lien permanent | Commentaires (11) | TrackBack (0)
|
|
Un post sous le signe d'hosto : mon motard d'homme doit subir une greffe d'os pour tenter de réparer sa jambe explosée en juillet par un maudit terroriste de la route. (Il passe en correctionnel en février, mais ça nous fait littéralement une belle jambe !)
J'attends des nouvelles l'oreille dans le portable...
Edit [à minuit] : un deuxième coup de fil, bien plus cohérent que le premier - il retrouvait ses esprits avec la pompe à morphine et le temps. Un grand ouf ; apparemment la chirurgienne a fait un travail d'orfèvre, même si côté couture c'est pas trop ça. Bof, il ne portera pas de kilt puis voilà.

Päivän luukutus on sairaalatunnelmissa, koska Miespolo joutuu luunsiirtoon heti aamusta ; herätys klo 5.30 aamulla ja usean tunnin leikkaus. Duunissa sitten istun koko päivän känny kädessä odottamassa uutisia.
Vimmatun vauhtiville joka posautti sen koiven tuusannuuskaksi ; joutuu sentään poliisituomioistuimeen vastaamaan teoistaan.
Edit [keskiyöllä] : mies soitti takaisin ; ekan sekavan puhelun jälkeen nyt tuli jo järkevähköä juttua morfiinipumpun voimalla. Kirurgi on näemmä onnistunut räätälöimään hienon koiven, pahoitteli vain kovia siksak-jälkiä. Ei hätiä, kiltit pannaan. *helpottuneena*
Rédigé le 05 décembre 2005 à 07:24 dans moto | Lien permanent | Commentaires (1) | TrackBack (0)
|
|
Motoristimies lähti iltapäivällä La Rochelleen vanhempiensa luoksi viikonlopuksi moottoripyörällä, ja illallistaessani poikien kanssa aloin ihmetellä miksei jo soita päässeensä perille.
Sitten puhelin pirisikin, mutta se olikin anoppi joka kertoi motoristimme olevan sairaalassa - lisäten samaan hengenvetoon ennen kuin sain sydärin ettei ollut mitään HUIPPUvakavaa - sääriluita korjauttamassa.
Joku tahvo oli ajanut päin punaista ja posauttanut miespoloisen vasemman jalan sairaslomalle. Silminnäkijät todistivat Miehen puolesta sen itse lähteneen vasta vihreillä, mutta siinäpä laiha lohdutus - tai ranskalaisen sanonnan mukaan joka sopisi tähän kuin paiskattu : ça lui fait une belle jambe [tekeepä kauniin koiven]... Toisaalta, siinä olisi voinut käydä paljon hullumminkin.
Positiivista oli että leikkaussalista päästessään epiduraalin jälkeen potilas oli raivoissaan pilalle menneestä viikonlopusta, sekä nälkäinen kuin ammuttu karhu - mikä tarkoittaa ettei ole kuolemankielissä.
Odotan huomista saadakseni itse Kapteeni Grillivartaan langallisen päähän... Tässä onkin selittämistä esikolle !
[EDIT : olipa kuitenkin sen verran vakavaa kun sääri- ja pohjeluut murskana, seurasi luunsiirto ja lähes vuoden tuomio jäähylle.]
Rédigé le 01 juillet 2005 à 23:57 dans moto | Lien permanent | Commentaires (0) | TrackBack (0)
|
|



