Une pure moto à vendre ! Mon motard se sépare de sa toute première machine pour un nouveau jouet... si le bijou vous tente, faites signe dans la boîte de commentaires.
Motoristini ensimmäinen moottoripyörä on myytävänä uuden lelun saapuessa pikapuoliin - halukkaat ilmoittautukoon kommenttilootassa !
Tänään yllätimme pojat sivuvaunuajelulla Eiffel-tornille. Oli huimaa huristella autiomaisia katuja aamuisessa Pariisissa, ihmetellä kaupungin upeuksia ja selittää lapsille ymmärrettävästi mitä mikäkin monumentti oli.
Eiffel-torniin oli järkyttävät hissijonot, muttemme aikoneetkaan ylös vaan ihastelimme rautarouvaa sammakkoperspektiivistä, leikkipuistosta ja vehreyden keskellä. Aina yhtä vaikuttava.
Pienenä minulla oli mielikuvitusystävä Marianne joka asui korkealla metallisen, taivastahipovan suippotornin huipulla. On kutkuttavaa ajatella että olemme nyt naapureita !
Nous avons fait la surprise d'une balade en sidecar jusqu'à la Tour Eiffel aux enfants aujourd'hui. Quel plaisir de sillonner les rues désertes de Paris un dimanche matin, et d'expliquer aux garçons les monuments que nous croisions sur notre chemin.
Peu importe les files d'attentes aux ascenceurs, nous avions prévu d'admirer la dame de fer que d'en bas mais aussi vu du parc des jeux, au milieu de la verdure... toujours aussi impressionnante.
Petite j'avais une amie imaginaire Marianne qui habitait en haut de la tour Eiffel, et je me plais à penser que maintenant nous sommes voisines.
Tuli kesä, tuli mopo...
Herrasmiesmotoristini prätkähammasta oli kolottanut jo pitkään, ja ostoskassiin tarttuikin pitkän havittelun jälkeen oheinen namupala. Lelu on odotettavissa talliimme kesäkuun loppupuolella.
Harley Davidson Sportster® XL 1200N
Cela démangeait depuis longtemps déjà mon gentleman motard, de ne plus avoir de vraie moto produisant de doux vrombissements sur de belles routes ensoleillées...
L'heure d'atterrissage estimée dans notre garage : fin juin.
Ja nyt tämä jengi lähtee pääsiäisenviettoon La Rochelleen ; hauskaa suklaapupujahtia !
[Tämä olisi voinut olla kuva Valokuvatorstain heijastus-aiheeseen...]
Et zou, notre gang part passer le WE de Pâques à La Rochelle. Joyeux lapins !!!
[N.B. Où se cachent les parents dans la photo... ?]
Keväisen aamupäivän kunniaksi kokeilimme ensimmäistä kertaa sidecar-ajelua koko perheen voimin. Riemusta pomppivat pojat olivat visusti kiinni turvavyöllä ja oikeilla kypärillä varustettuina, ja lämpötila lähes +15°C. Ihanteelliset olosuhteet !
Pour profiter de la matinée ensoleillée et exceptionnellement clémente, nous avons fait notre première virée en sidecar avec toute la famille.
Les garçons tremblaient d'excitation, attachés avec une ceinture ventrale et coiffés de leurs beaux casques, la température avoisinait les +15°C ; des conditions idéales.
Merci Andrea pour la photo !
Viikonloppu sujui hulvattomia menopelejä ihastellen ja puutarhakemuista nauttien hyvässä seurassa.
Alla pientä katselmusta, mutta anonymiteetin vuoksi ei suurennettavia kuvia paitsi viimeinen aidon rokkaava fillari, motoristi-isän pojalleen tekemä ehdottoman kolea yksilö.
Un pur wik rock'n'roll avec des bécanes partout dans le jardin des copains ; une belle teuf en très bonne compagnie. Photos minuscules pour protéger l'anonymat des protagonistes - sauf le dernier, un vélo à se damner :
photos ©Fred & ©Maurelita Pligaa
Indian, Ural sidecar, BMW, Harley Davidson...
Merci à Fred pour sa contribution photographique et surtout à R&M pour la teuf ! Remettez-vous vite !!!
Ce matin, notre sidecar Jawa est parti en révision "dans sa maison" chez Trophy Motos.
Inutile de préciser que les pligaaboyz ont adoré : magasin loft dans un ancien entrepot, des motos partout, un babyfoot... On comprendrera aussi pourquoi le chef de bande pligaa aime à faire un saut chez Jean.
Tänä aamuna veimme Jawa-sivuvaunumme huoltoon "kotiinsa" Trophy Motos -liikkeeseen.
Ymmärrettävistä syistä pligatsut nauttivat reissusta : vanhassa varastorakennuksessa piileskeli loft-tyylinen ateljee upeine moottoripyöräkokoelmineen, ja babyfoot-peli. Ei ihme että pligaa-jengin pomokin tykkää poiketa täällä välillä, kaimaansa moikkaamassa.
La suite du WE pligastique tout en images
Après le safari des shoppeuses dans le Marais, retour auprès des hommes pour une soirée de festivités.
Nous avons surpris les hommes en flagrant délit de reconstitution de la fameuse pyramide inversée de Wallace et Gromit (Rasé de près) sur le sidecar Jawa, à la plus grande joie de tous.
Viikonlopun pligastiikkaa, osa 2
Le Marais shoppailusafarin jälkeen palasimme ihmettelemään mitä miehet mahtoivat puuhailla.
Yritteillä oli mm Wallace et Gromit -leffan A Close Shave pyramidirakennelma Jawa-sivuvaunulla, pligatsujen suureksi riemuksi.
Eilinen rantareissu : Ural-sivuvaunulla pääsee hyvin dyyneille !
Pratique le sidecar tout terrain pour aller à la plage !
Un triste anniversaire d'un accident arrivé à mon motard d'homme il y a un an pile, avec des conséquences que l'on n'imaginait pas sur le moment. (Pour info, en l'absence d'un post en français de l'époque, un furieux en voiture a grillé un feu et lui a explosé le tibia et le péroné en mille morceaux.)
Heureusement, il gambade déjà pas mal et on ne peut le retenir loin des sidecars... Bon signe !
Tiens, ça klaxonne partout dans la rue, bizarre. Un sentiment de déjà-vu, un et deux et trois zéro ??? Pas tout à fait ça encore mais bon, ils s'emballent.
Pour revenir au sujet, vendredi lors d'une visite à Necker avec l'aîné, j'ai pris plusieurs cartes de donneurs d'organe, à remplir et à conserver sur soi. Cela faisait des années que je voulais le faire, sans jamais passer à l'acte.
Que diable peut un être humain faire de ses organes après la mort ? Autant qu'ils servent à sauver d'autres. Surtout que la loi stipule un principe du « consentement présumé », où toute personne est considérée consentante au don d’éléments de son corps en vue de greffe, si elle n’a pas manifesté son opposition de son vivant.
L'accident d'il y a un an m'a brusquement rappelé l'importance des dons d'organes : non seulement mon motard aurait pu avoir besoin d'un organe, mais il aurait même pu devenir un donneur. Heureusement que non.
Pour plus d'infos, Agence de la biomédecine.
Surullinen merkkipäivä tänään, motoristini kolaroimisesta on tasan vuosi emmekä sillä hetkellä edes kuvitelleet mitä kaikkea onnettomuudesta seuraisi. Onneksi mies loikkii jo aika ketterästi ympäriinsä, eikä sitä saa pysymään loitolla sivuvaunuista. Hyvä merkki !
Kappas vain, kadulla tööttäillään niin että kuuluu meidän kujan perukoille asti. Mitähän siellä ??? Naapurissakin hurrattiin pariin otteeseen. Höh.
Aihetta sivuten, perjantaina kävimme esikoisen kanssa tarkastuksessa Necker-lastensairaalassa ja nappasin mukaan elinluovutuskortteja. Entinen työkaverini oli lahjoittanut munuaisen vaikeasti sairaalle veljelleen, ja olin jo silloin vuosia sitten päättänyt tehdä elintenluovutustestamentin - ryhtymättä ikinä tuumasta toiseen.
Ranskan laki, kuten ymmärtääkseni Suomenkin, olettaa kaikkien suostuvan uolemanjälkeiseen elintenluovutukseen, mutta käytännössä tarvitaan sekä omaisten lupa että tietyt kuolinolosuhteet. Tästä johtuen vain alle puolet mahdollisista luovuttajista oli mahdollista käyttää elinsiirtoihin.
Mitä ihminen kuoltuaan tekee maallisilla elimillä ? Jos ne voivat pelastaa jonkun toisen, mikä oikeus on itsekkäästi kieltää niiden luovutus ?
Ajatus muuttui karmivan konkreettiseksi miehen onnettomuuden myötä : kovaonninen motoristi olisi voinut tarvita elintä - tai vielä pahempaa, muuttua itse elimenluovuttajaksi. Onneksi ei, mutta tämä puhutteli minua. Jos muitakin, lisätietoa täällä.
|
