Les meilleurs poissons d'avril * Parhaat aprillipilat

Petit-lu_broccoliLes meilleurs poissons d'avril cette année à mon goût :

1) Réserves toi aussi une place assise dans le métro parisien maintenant, avec demi-tarif pour strapontins et le double pour la ligne 13 surchargée ou le RER B peu fiable : My Little Paris : Trouver une place dans le métro

2) Broccoli comme le nouveau parfum fun pour le goûter : Biscuits LU parfum Brocolu

3) Une amie a raconté avoir coloré le contenu d'une brique de lait au colorant alimentaire vert

Cette tradition de canulars daterait du passage au calendrier grégorien en France en 1580, et colle parfaitement aussi au décalage de l'heure d'été dont nous nous sommes à peine remis.

Poisson d'avril, ou "avril, avril, mange du hareng et bois de l'eau boueuse pour faire passer" comme on dit en Finlande !

 

Place_metro

 

Päivän ehdottomasti parhaat pilat olivat mielestäni :

1) Varaa sinäkin nyt istumapaikkasi Pariisin metrossa, ruuhkaisimmilla linjoilla tuplahintaan, strapontin-piippuhyllypaikat puoleen hintaan... My Little Paris : Trouver une place dans le métro

2) Uutuustuotteena parsakaalikeksit välipalaksi ; LU-keksien uusi hauska maku

3) Kaveri kertoi laittaneensa vihreätä karkkiväriä maitotölkiin lasten yllätykseksi...

Ammoin 1500-luvun lopulla alkanut narrausperinne juontanee juurensa ranskalaisten gregoriaaniseen kalenteriin siirtymisestä. Ja tämähän sopii mainiosti myös kesäaikaan siirtymiseen, josta on hädin tuskin toivuttu.

Syökää silliä ja kuravettä päälle, tai aprillikalaa kuten täällä sanotaan !


Pariisin Suomi-koulu etsii opettajia * Ecole finlandaise de Paris communique

Pariisin-suomikouluEtsimme uusia opettajia Pariisin Suomi-koulun opettajakaartiin ensi lukuvuodeksi ja toivottavasti pidemmäksikin aikaa !

Pariisin Suomi-koulu tarjoaa yli 3-vuotiaille lapsille suomen kielen täydentävää opetusta kotona opitun kielen tueksi keskiviikkoiltapäivisin.

Lisätietoja opettajien tehtävistä ja työnkuvasta ilmoituksessa Suomi-koulun blogissa : Pariisin Suomi-koulu etsii opettajia Kissanpoikien, Oravien ja Norppien ryhmiin.

     *     *     *

L’Ecole finlandaise de Paris fonctionne le mercredi après-midi dans les locaux d'une école élémentaire du 5ème arrondissement de Paris, et a pour but de soutenir le finnois déjà acquis à la maison.

Nous cherchons des enseignants de finnois pour la rentrée ; merci de passer le mot si vous connaissez des candidats potentiels !

Pour plus d’informations, voir l'annonce sur le blog en finnois : Pariisin Suomi-koulu etsii opettajia.


Sous le soleil de Paris / Pariisin auringon alla

(Otsikko viittaa Jennin blogiin, täällä siis oikeasti sataa taas...)

Jenni Provencen auringon alla heitti oivan jutun ranskalaisesta arjesta, ja vilkkaasta kommentoinnista irtosi monenmoista ajateltavaa ja hykerryttäviä huomioita. Vertailtiin muun muassa asuntojen kokoja, keittiöpyyhekäytäntöjä sekä lasten välipalatottumuksia, ruokailuja ja ravintolakäyttäytymistä sivuten.

Itse jo yli puolet elämästäni ulkomailla viettäneenä jotkut suomalaisia ihmetyttävät asiat ovat tulleet itsestäänselvyyksiksi, ja tekee hyvää lukea miten "aito" suomalainen reagoi täkäläisiin tapoihin ja tottumuksiin.

Tällaiset havahduttavat huomaamaan miten auttamattomasti olen ranskalaistunut. Asiaa kuvaa erinomaisesti esimerkiksi se miten tilanteen mukaan toitotan milloin minkäkin kulttuurin parempia puolia, kuten myös hyvin "me" ja "ne" -sanojen käyttö miten parhaiten kullakin hetkellä haluan. Olen sujuvasti välillä lainkuuliainen ja järjestystä rakastava pohjoismaalainen, ja seuraavassa mutkassa pyörrän puolustamaan periranskalaisia arvoja ja paheksumaan tiukkapipoisuutta ja joustamattomuutta.

Kommenteista paistoi läpi myös paljon kotimaisten käsityksiä ranskalaisista ja heidän tavoistaan. Yleisesti kuvitellaan Ranskassa tehtävän lyhyempää työpäivää kuin Suomessa, mm 2-tuntisen lounaan takia, vaikka todellisuudessa se on yleensä tunnin ja sillä ehtii nippa nappa pikashoppailemaan tai urheilemaan...

Myös ranskalaisten hygienia tuntuu olevan kovin kyseenalaisessa maineessa, ja joku ilkeä japanilainen onkin tokaissut että "ranskalaiset parfymoivat itsensä, japanilaiset peseytyvät" ! Alkuvuosiltani jäi erityisesti mieleen suuren aikakauslehden tutkimus jossa paikalliset ilmoittivat mm kuinka monta tuubia hammastahnaa käyttävät vuodessa - ja sitä verrattiin myyntilukuihin. Loppukaneettina komeili että joko kansa vaeltaa suurina joukkoina ostamaan tahnansa Belgiasta... tai ovat vain "likaisia valehtelijoita" (sales menteurs). Ehkä liioiteltua, mutta tämä mielikuva iskostui minulle - onneksi ystävät ovat kumonneet monenmoisia harhaluuloja.

Esikoista odotellessa aloin surffailla kotimaisilla keskustelupalstoilla, koska tietyt asenteet adoptiomaassani kummastuttivat ja halusin noudattaa ainakin osittain kotimaisia tapoja. Kohtalokaverille Edithille kerroin hysteerisesti hihitellen miten ranskalaisessa lehdessä mainostettiin terveellistä välipalaa : pätkä vitivalkoista patonkia ja sinne sisälle rivi suklaalevystä !!! Noh, kai se terveellisempää on kuin rasvainen voitaikinainen pain au chocolat.

Etukäteen tietämättömänä tiukkapipoisena kailotin että meillä ei sitten syödä mössöjä kello neljä iltapäivällä, mutta minkäs teet, lapsi huomaa viimeistään koulukaverien kanssa muilla olevan sokerisia mehuja ja suklaakeksejä ym kivaa, eli juustovoileipä ei tule kuuloonkaan. Lanttupalasta laukussa rapsahtaisi vähintäänkin kutsu johtajan kansliaan.

Puhuttelevin oli kommentti jossa pohdittiin suomalaisen (yliampuvan) hygienian ja allergioiden määrän syy-seuraus -suhdetta. Miksi todella Suomessa on niin paljon allergioita ja paljon saastuneemmassa Ranskassa ei juuri lainkaan ?

(Le titre est un clin d'oeil au blog "Sous le ciel de Provence" de Jenni, une Finlandaise dans le Midi à l'origine de la discussion qui m'a inspirée le post ci-dessous... je ne prétends en aucun cas qu'il ferait particulièrement beau en ce moment à Paris !)


Une co-bloggeuse finlandaise du sud de la France a écrit un article fort intéressant sur le quotidien en France et les points de discorde qui l'interpellent en tant que Finlandaise, avec des observations pointues et interrogations pertinentes. Des comparaisons qui ont provoqué une avalanche de commentaires passionnés et passionnants, allant d'expats aux Finlandais de Finlande en passant par tout ce qui se trouve entre les deux eaux.


Rien n'est épargné : l'aversion des Français pour se laver les mains, les pratiques de torchons et d'éponges vs essuie-tout, le partage de la note au restaurant et les tournées aux bars, les goûters des enfants au Nutella et autre cochonneries...


Tout ceci me rappelle à quel point je suis intégrée et parisienne. Même si je pratique couramment le côté civique et obéissant des Nordique, l'instant d'après je me transforme en défenseur de valeurs françaises, de l'orthographe et des accents ou autres clés de voûte de mon pays d'adoption. Je cultive également les "nous" et "eux" selon le contexte : "nous en Finlande on a un système éducatif excellent" ; "les Finlandais et leurs habitudes alimentaires"...


Dans les commentaires, tant chez Jenni que chez moi, on peut constater les préjugés des Nordiques vis-à-vis des latins : l'heure de déjeuner dure 2h mais la journée au bureau est bien plus courte qu'en Finlande, les Français ne savent pas faire la différence entre un torchon et une serviette pour s'essuyer les mains, ils utilisent des éponges ce qui est réputé pas très hygiénique.


De mes premières années en France j'ai gardé le souvenir d'une étude de Nouvel Obs sur la propreté des Français : les personnes interrogées déclaraient utiliser plusieurs tubes de dentifrice par an, alors que les statistiques de ventes contredisaient cela. En conclusion, le magazine avançait l'hypothèse d'achats groupés en Belgique... et traitait les Français de sales menteurs ! Très caricatural, mais le cerveau humain retient des infos fortement imagées.


Un goûter "sain et équilibré" venté par un magazine français consistait à mettre des morceaux de chocolat à l'intérieur de la baguette. Certes mieux qu'un pain au chocolat gras mais bon...


Me croyant au-dessus de tout cela, j'avais déclaré que les miens mangeraient comme de petits Finlandais, mais c'était sans compter avec l'influence des camarades.


Le point qui m'interpellait le plus dans les commentaires, était la cause à effet entre hygiène poussée à l'extrême et le taux élevé d'allergiques en Finlande. Comment en effet se fait-il que la Finlande où l'air est pur compte bien plus d'allergiques que la France avec son air pollué ?


Koti à Paris / Koti Pariisissa *mainos & korjattu linkki*

Sain blogiini uunituoretta tietoa uudesta suomalais-osoitteesta Pariisissa :

KOTI
miniépicerie - traiteur maison

3 rue Lemercier, 75017 Paris *google map*
M° Place de Clichy
Tél : 01 42 94 26 07
sposti : saris (ät] hotmail.fr

Aukioloajat ma-la klo 13:30 - 19:00

Sari - neljän tytön äiti joista pienimmät 3v kaksoset - on avannut pienen Suomi-osaston kauppaansa. Einekset ovat kaikki kotitekoisia eli myynnissä on suolaista suomalaista, ruoka vaihtelee 2 - 3 kertaa viikossa.

Lisätietoa on Sarin kotisivuilla täällä, ja sesonkituotteena on tämän viikonlopun tienoilla simaa. Mmm... ja tietenkin oikea blogirapo luvassa lähiaikoina kuvien kera.

Ja aivan aasinsillan vierestä liippaisten, maistoin viime viikolla baanalla rampatessani "valkoisen" Hoegaarden-vehnäoluen  lime-versiota, jossa oli ällistyttävä siman aromi...


             *  *  *


Sari - la maman de quatre filles dont deux de 3 ans - vient d'ouvrir un coin traiteur dans sa boutique. Elle propose des spécialités finlandaises, de la cuisine familiale. Des conserves, des confitures, des thés, des pâtisseries et des plats à emporter, selon les saisons.

KOTI ; "Maison" en finnois
miniépicerie - traiteur maison

3 rue Lemercier, 75017 Paris *google map*
M° Place de Clichy
Tél : 01 42 94 26 07
contact : saris (at] hotmail.fr

Horaires du lundi à samedi 13 h 30 à 19 h 00

Plus d'infos sur son site myspace ici, en attendant un vrai reportage avec photos par votre envoyée très spéciale...

Ce WE notamment avis aux amateurs du sima : votre boisson préférée disponible au magasin - la potion traditionnelle du 1er mai et du printemps que l'on traduit par hydromel mais qui ne ressemble aucunement à l'hydromel au miel connu en France.

Et voilà qui m'offre un pont d'âne royal (hmmm...) pour vous informer de ma dernière découverte : en écumant les terrasses parisiennes la semaine dernière, j'ai goûté le Hoegaarden au citron vert et SCOOP - il me rappelle étrangement le sima...


Maison chez Nono / Tänään kotona Nonossa

maison1Tänään kotona... tai oikeastaan jo perjantaina ; Nonon toimituksen taikasormet loihtivat sivuilleen juttuni Kodista. Kaikki alkoi tästä eli haaste Nonossa Marian viestin ohella :

Mikä tekee talosta tai asunnosta kodin ? Millainen paikka koti on, millainen sen pitäisi olla ? Millaisia olivat kodit ennen ? Entä tulevaisuudessa ?

Ulkosuomalaisen näkökulma kiinnostaa usein suomalaisia, ja ranskalaistuneena alleviivaan heti kättelyssä aterioiden merkitystä kodin tunnelman kulmakivinä. Ruokapöytäkeskustelut ja ruokakulttuuri ovat ehdottoman tärkeitä perheellemme, kuten valtaosalle Ranskan asukeista. Kotoista rupattelua simppelillä arkiruualla höystettynä - bon ap.

Sisustus ja dekoilu ovat myös kovasti tapetilla meillä, ja ulottuvat jopa talon julkisivuun joka sai hiljattain uuden uljaan ilmeen. Samoin virtuaalikodit ovat entistä ajankohtaisempia, houkuttelevia ja koukuttavia "toisia elämiä"... mutta lisää tästä lisää Nonossa !

* * *

Mes excuses pour la traduction tardive - la voici enfin :

maison2J'interviens en tant que guest star dans un blog finlandais littéraire Nono sur le sujet "maison, chez soi". Ma contribution fut sollicitée par l'équipe de rédaction car mes compatriotes sont toujours friands des avis des Finlandais à l'étranger, leur mode de vie et leur vision de la vie quotidienne. Les doigts de fée de Nono ont publié mes réflexions la semaine dernière, et pour remonter dans le temps, tout a commencé par un défi lancé par l'équipe rédactionnelle :

Qu'est-ce qui donne à une maison ou à un appartement son âme, en fait un endroit où l'on se sent chez soi ? Comment est une "vraie maison", comment devrait-elle être ? A quoi correspondait le concept dans le temps ? Quid dans l'avenir ?

Pour résumer mon article, en bonne élève intégrée à mon pays d'adoption je commence par souligner l'importance des moments passés à table, autour d'un repas commun, sous les signes d'ambiance conviviale et de bavardage léger (hormis les moments de lutte pour manger des légumes et autres trucs dingues). Comme la majorité des Français et à la différence de pas mal de mes compatriotes qui n'ont pas forcément de repas commun, nous tenons à manger ensemble et attachons beaucoup d'importance à ces moments - malgré mes piètres compétences ès casseroles...

La décoration (et pas seulement) intérieure est très à l'affiche chez nous également, et s'étend jusqu'au ravalement tout récent qui a donné un nouveau visage à notre maison. Sans parler des chez soi virtuels qui se traduiraient plutôt en "secondes vies" en l'absence de terme approprié dans la langue de Molière. Me trouvant pas mal à la maison pour diverses raisons, notamment le Blogistan finlandais me permet de tisser des relations et d'échanger sur mes passions. Mais une pseudo-vie sur écran ne remplacera jamais la vraie, aucun risque avec moi !


Poissons d'avril sans flaques d'eau boueuse / Aprillikaloja ilman kuravettä

Fifin aprillipostaus innosti blogittamaan täkäläisistä aprillikaloista, kun niitä kerran vilisi pihalla ja kujalla. Lounasvieraittemme hurmaava typy naureskeli kun Tom sai kalan selkäänsä, ja naapurin lounasvieraallakin näytti olevan samasta kalaparvesta kotoisin oleva komistus...

Yritin heikolla suosiolla kääntää kotimaista aprilli-rallatusta "syö silliä juo kuravettä päälle", joka ei rimmannut eikä edes kuullostanut kovin eksoottiselta ranskalaiseen korvaan. Vaikka kalojahan ne sillitkin ovat !

Une consoeur expliquait les traditions de poisson d'avril français aux Finlandais dans son blog, ce qui m'inspira à publier ici les poissons de notre impasse. Notre charmante invitée rigolait de voir Tom avec un poisson dans le dos, mais comme on peut le constater ci-dessus il ne fut pas la seule victime ; le monsieur en visite chez les voisins y est passé également.

J'essayais de traduire la comptine finlandaise du 1er avril en français mais sans succès : il y est question de blagues d'avril, qui riment avec manger du hareng... et où l'on termine par une lampée d'eau de flaque boueuse. Mais quelle manie tous ces poissons le 1er avril ?!

Aprilliä aprilliä
Syö silliä
Juo kuravettä päälle

Célèbres - Olemme lehdessä !

Rymistellen ulos kaapista Etlarilla

Meillä viime kuussa vieraillut Patrick Le Louarn on sorvannut perheestämme idyllisen jutun tämänpäiväiseen Etelä-Suomen Sanomiin, ja kuvassa komeilee taustalla punainen talomme uunituoreine maaleineen...

EDIT : Juttua ei ole netlarissa mutta sain pyynnöstä sen toimitukselta. Alla on myös käännös jutusta ranskaksi, mutten paljasta nimeäni kyllä hakukoneille. =D

Kiitokset ja iloinen vilkutus Patrickille !

EDIT : klikkaamalla kuvan saa suuremmaksi...

Célébrités finlandaises

Le journaliste Patrick Le Louarn qui nous avait rendu visite le mois dernier, a écrit un article charmant sur notre petite bande - paru aujourd'hui dans un journal régional de ma Finlande natale. Merci Patrick !

Voici une traduction en français de l'article, puisque je révendique l'importance du concept bilingue...

Maurelita de villageZ blogue à Paris

Maurelita Pligaa a quitté son village natal d'A dès qu'elle avait décroché le bac. En passant par Londres et Lausanne, elle a atterri à Paris. - On m'avait proposé un job dans les relations publiques ce qui était fort alléchant, raconte Maurelita sur la terrasse de sa maison aux portes de Paris. - Je voulais toutefois parfaire ma formation, et poursuivis donc des études de communication à Paris. J'ai d'abord travaillé dans une petite maison d'édition où j'étais notamment chargée des relations presse et avec l'imprimeur.

- Ensuite j'ai changé de job en rejoignant une grande firme américaine pour m'occuper du marketing interne - de nos jours appelé le knowledge management. Le poste offre un mélange parfait de communication et de technologie, dit Maurelita en essayant de calmer ses garçons, Jules 4,5 ans et Tom 2,5 ans qui font main basse sur les bonbons décorant le gâteau au chocolat fait maison.

Maurelita a rencontré Jean il y a dix ans. Quant à lui, il est contrôleur de gestion dans le secteur de logement social. Le couple a acheté en 1999 une maison datant de 1940 bien placée et l'a entièrement rénovée. - Selon les habitudes de l'époque, l'espace était divisé en petites pièces. Nous avons abattu quasiment tous les murs, construit une extension et une terrasse. Dernièrement la maison a été ravalée et a reçu une nouvelle couche de peinture, explique Jean et hausse sa voix d'un ton pour faire rentrer sa descendance dans le rang. Maurelita et Jean se sont mariés en 2001.

Maurelita veut prendre le meilleur des deux cultures, mais leur train de vie s'avère plutôt français. - Rien que le rythme du travail influence le quotidien, songe Maurelita qui ne rentre du travail que vers les 19h. (NDLR : très tard pour la Finlande !) Elle spécifie que les enfants sont gardés (NDLR : après l'école) par une étudiante en doctorat de médecine.

Chez les Pligaa on débusque des détails finlandais : de la verrerie Iittala et des serviettes Marimekko, d'Ivana Helsinki dans les armoires et du 22 Pistepirkko dans la discothèque.

Maurelita est très attachée à sa langue natale, le finnois. - Quand les garçons étaient tout petits, je consultais souvent les forums sur l'éducation bilingue sur le net, la double culture étant très importante pour moi. La langue commune de la famille est le français, mais dès que le père Jean s'éloigne, Maurelita, Jules et Tom embrayent en finnois. - Jules fréquente l'Ecole finlandaise de Paris le mercredi après-midi, et Tom y fera sa rentrée en septembre, raconte Maurelita.

La famille se rend en Finlande au moins une fois par an, et sont justement sur le point de partir. - Les garçons trouvent cela extraordinaire que la neige puisse ne pas fondre dans la journée, et qu'on puisse même y goûter, tout comme faire du ski et de la moto-neige.

Ils ont également une vie sociale active, voient des amis et leur rendent visite ; font des balades à vélo avec les garçons et de surcroît Maurelita tient un blog bilingue. - Au départ j'avais un site web classique, pour illustrer notre quotidien à la famille en Finlande, et le blog continuait sur ces pas, avant de se diversifier. - J'ai commencé en finnois en 2004, mais sous la pression des amis j'ai ajouté la version française.

Maurelita est inspirée par le côté spontané des blogs. - Mon but est de relater une vision personnelle et du vécu. Je prends également pas mal de photos, pour raconter mon quotidien. Bloguer est une activité interactive avec beaucoup d'échanges, et un excellent moyen de bâtir un lien virtuel avec son pays natal.


Interrogations blogosphériques / Blogistanilaismietteitä

Tunnetun aikakausilehden kuukausiliitteessä analysoidaan suosituimpia ranskattarien blogeja.

Täkäläinen bloginette luetaan vaikuttajaksi 500 päivittäisestä lukijasta alkaen, ja harmikseni oli pakko todeta omani liikkuvan pikemminkin sadan ja kahden välillä - mikä sinänsä on hieno saavutus, mutta ihminenhän ei ikinä tyydy siihen minkä jo omaa vaan havittelee aina enemmän.

Suosittujen blogien salaisuuksiin luettiin mm selvä editoriaalinen linja : vakiintunut aihepiiri ja kirjoitustyyli takaavat uskollisen lukijakunnan, ja erityisesti maanantaisin CarolineDaily -blogissa ilmestyvä "viikon sinkku" kuuluu parhaisiin esimerkkeihin onnistuneesta koukutuksesta.

Vähiten lukijoita kiinnostaisivat päiväkirjanomaiset blogit, joissa kirjoittaja kertoo sielunsa syvistä syövereistä ja arkensa aherruksesta.

Vastaväitteenä tälle teorialle Suomen Blogilistalla komeilee useampikin päiväkirjamainen tekijänsä elämää peilaava blogi, joista muutamaa luen itsekin mielenkiinnolla. Oli sitten kyseessä helsinkiläisbilettäjän tai tuoreen Ranskaan muuttajan kokemukset, en koe olevani tirkistelijä, päinvastoin : omakohtaiset näkemykset ajankohtaisista kysymyksistä ja yllättävistä aiheista kaikkia virallisia linjoja uhmaten ovat virkistävää vaihtelua.

Aloittaessani marraskuussa 2004, kirjoitin pligaa-poikien lokikirjaa kotiväelle Suomessa : käytännössä kourallinen lukijoita joille lähettelin linkkejä, sekä joku hassu eksynyt ranskalainen. Puoli vuotta myöhemmin löysin Blogilistan, jonne kirjautuminen herätti kuumeisia mietiskelyjä vaikutuksesta yksityisyyteeni, uskaltaako enää kirjoittaa mitään, mainita etunimiä, paikkoja, mitään. Vainoharhaisesti kysyin lupaa kaikilta asianomaisilta julkaisuun. Täkäläisten tuttujen painostuksesta lupasin siirtyä kaksikieliseen versioon, joka on nyt ilmestynyt marraskuusta 2005 lähtien.

Tämän kunniaksi voisinkin vaikka virallistaa tasapuolisen sekavan toimituksellisen linjani :

- kulttuurieroja Suomi-Ranska vertailuina
- muotikatsauksia, kenkäostoksia, ja hiustrendejä
- kielikiemuroita ja kaksikielisyyden helmiä
- suurkaupungin arkea
- bootleg ja podcast -vinkkejä ranskalaisen rokin ystäville
- teknohärvilöitä trendimimmin käsilaukkuun
- ranskalaista lastenkasvatusta ja perhepolitiikkaa
- baarihyppäilyä ja ravintolakokeiluja
- sisustusta ja dekoilua

              * * *

Verkostoitumiseni ranskankielisessä blogosfäärissä on olematonta ja sen myötä kehkeytyvä "buzz" - oman vapaan käännökseni mukaan markkinointimöly - on yhtä tyhjän kanssa.

Kaksikielisen blogin varjopuoliin luettakoon työmäärän kaksinkertaistuminen ja tulosten puoliintuminen, sillä kahden eri maan blogimaailmojen aktiivinen seuraaminen vaatii liikaa aikaa eikä kumpaankaan tule panostettua tarpeeksi. Lisäksi Blogilistan ranskalaisen vastineen puutteessa "oman" yhteisön luominen on sitäkin työläämpää - myönnän siis ylpeänä suosivani kotimaista !

Erikoismainonnan saaneita blogeja ylläpitävät useimmiten muodin(Café Mode), teknisen konsultoinnin (Fanny's Party) tai tiedotusalan ammattilaiset (Deedee), jotka tunnustavat käyttävänsä siihen vähintään 2-3h päivittäin. Moinen on täysin mahdoton yhdistelmä täyspäiväisen työn ja kahden pienen pligatsun ohella ; ehdin kyllä jo kokeilemaan yöblogitusta mutta tuloksena oli lähinnä yliväsymystä ja ärsyyntyneisyyttä, mikä taisi auttamattomasti heijastua blogisisältöön negatiivisuutena.

Ehkä uuden virallisen editoriaalisen linjani voimin saan jalan myös täkäläiseen yhteisöön... Alla tämänpäiväinen Suomi-Ranska ottelu, jossa paikalliset vetävät harvinaisen pitkän korren ! Lupaavaa.

Un magazine en vogue analysait récemment les blogs de filles les plus lus en France.

Les points communs contribuant au succès des sites semblent être une ligne éditoriale clairement définie et des rendez-vous réguliers, avec un accent sur le réseautage et l'interaction, tant sous forme de réponses aux commentaires sur son propre blog que d'échanges sur ceux des autres.

En revanche, les confessions intimes n'ont pas du tout la cote - sauf à condition de transposer son expérience aux sujets d'actualité en leur donnant une perspective plus personnelle.

Etonnement, la Blogilista finlandaise couvrant la majorité des blogs du pays et bénéficiant d'une notoriété incontestable, en fournit un parfait contre-exemple : parmi les auteurs les plus lus on compte un bon nombre dont les sites ressemblent étrangement à de journaux intimes, tout en jouissant d'un lectorat fidèle et fort étendu.

En l'absence d'un annuaire officiel français, j'avoue avoir quelque peu négligé la blogosphère et ses perles, me concentrant sur les purs produits de ma Finlande natale - un excellent prétexte pour garder un pied, ne serait-ce que virtuel, dans mon pays. Le graph ci-dessus illustre parfaitement la situation : active dans le Blogistan finlandais et pas tellement dans la Blogosphère française, voilà les retombées.

Cet article tomba donc à point nommé pour combler ma faim de blogs francophones - et de surcroît parlant de sujets qui me sont chers : Paris (Deedee), glamour (CarolineDaily), mode (Café Mode), gadgets techno (Fanny's Party et PointGE)... chapeau bas, les filles !


Kiva Boutique !!!!!!

L'épicerie finlandaise Kiva Boutique fait ses preuves

En exclusivité pour les lecteurs de PligaaBlogi, un reportage complet de mon expédition à la caverne de trésors nordiques.

Attirée par une vision de quelques paquets de réglisse salée et de sauce moutarde-malossol, je fis le déplacement en bus (!) jusqu'à Levallois - en habituée du métro, rien que le chauffeur de bus fou furieux donna une note d'exotisme à ce périple...

Un drapeau finlandais m'annonça de loin que j'approchais de mon but, et les vitrines illuminées firent chaud à mon coeur de finlandais. J'arrivais presque chez moi !

Un accueil chaleureux et un panier déjà rempli avec les quelques idées que j'avais lancées au téléphone. Il ne me restait plus qu'à sillonner les rayons à l'affût d'achats improvisés : réglisses salées, réglisses sucrées, vodka à la réglisse salée, la fameuse sauce malossols (un must pour les hamburgers !), un sirop pour aromatiser le vin chaud, moutarde, réglisses salées, viande de renne.

Voilà de quoi me mettre dans l'ambiance de Noël. =D


Kotoisia herkkuja Kiva-Putiikissa

Yksityisoikeudella PligaaBlogin lukijoille namirapo upposen uudesta uljaasta herkkupuodista !

Salmiakeista ja sinappikurkkusalaatista haaveillen suunnistin bussilla (!) konttorilta Levallois-esikaupunkialueelle. Metroon tottuneena jo hurjasteleva bussikuskikin tuntui hirvittävän eksoottiselta...

Jo kaukana kadulla Suomen lippu toivotti minut tervetulleeksi, ja valaistut näyteikkunat huokuivat jo kotoisaa tunnelmaa. Melkein kuin olisi tullut kotiin !

Lisäksi minua odotti jo valmiina korillinen tavaraa, joita olin ohimennen maininnut puhelimitse, ja pääsin heti pakollisten kuvioitten lisäksi tuttuja tuotteita pursuilevien hyllyjen kimppuun. Salmiakkia, lakua, salmiakkikossua, sinappikurkkukastiketta, glögitiivistettä, poronlihaa... mmmm.

Tulipa jouluinen olo ! =D


Kiva Boutique : épicerie fine nordique / Kotimaisia herkkuja pariisilaisille

Kiva Putiikki : 78 rue Rivay, 92300 Levallois-Perret ouvre demain !

Avis aux amateurs de produits nordiques : pour célébrer la fête de l'indépendance de la Finlande la boutique Kiva propose des spécialités du pays à partir du 6 décembre 2006, dès 9h...

Depuis la fermeture de l'unique restaurant finlandais de Paris, Au Soleil de Minuit, nous étions restés sur le carreau, à la merci de la boutique web Suomi-Kauppa et leurs tarifs d'expédition à décourager les plus motivés. Ikea restait une maigre consolation (pour les cornichons Felix !), mais nulle adresse pour se procurer ces fameuses réglisses salées "salmiakki" !

C'est chose corrigée ; voici une pub pour la boutique lancée par une Finlandaise - et j'espère bientôt faire une expédition pour un vrai reportage photo.

Kiva Putiikki avaa ovensa huomenna itsenäisyyspäivän kunniaksi Levallois'ssa

Vihdoin kotimaista ruokatavaraa pariisilaisille : Pariisin ainoan suomalaisravintolan Au Soleil de Minuit suljettua ei suomalaisherkkuja saanut enää mistään.

Yllä linkit kaupan blogiin ja tarkempiin tietoihin. Yritän itsekin päästä tutkailemaan aarreaittaa ja tekemään tarkempaa reportaasia pikapuoliin. Salmiakit pitäkää varanne...

EDIT : uusi nettiosoite http://www.kivaboutique.com/ !


L'insoutenable difficulté de séjour / Oleskelun sietämätön hankaluus


Päivän
pikku-uutisissa mainittiin taas kerran pahamaineinen esikaupunki-departementti Seine-Saint-Denis (93)

Ranskan departementteja ja niistä varsinkin Pariisin ympärillä sijaitsevia kutsutaan usein myös numeroilla. Pariisi on 75, rikas länsipuolen Hauts-de-Seine 92 jonka johdossa on Sarkozy, ja Seine-Saint-Denis on liikanimeltään neuf-trois eli ysi-kolmonen, sillä parhaimmalla slangikorostuksella höystettynä.

Tällä kertaa uutisaihe yllätti : departementin prefektuuri Bobignyssä on investoinut 300 000 euroa voidakseen hoitaa siirtolaisten oleskelulupapyynnöt paremmissa olosuhteissa. Summa tuli varmaankin tarpeeseen sillä päivittäin kävijöitä on lähes kaksi tuhatta.

Itse ammoin ennen EU-jäsenyyden tuomaa oleskelulupaa jonotin lukuisia kertoja Pariisin samaisissa palveluissa. Ei EU-jäsenet joutuivat silloin laitakaupungin keskukseen, Porte d'Aubervilliers -kortteliin joka sattumoisin onkin aivan tuon surullisenkuuluisan ysi-kolmosen rajanaapuri.

Ensimmäisellä kerralla sinisilmäisenä suomalaisena opiskelijana hyppelehdin kevein mielin paikalle joskus aamupäivällä, huomatakseni kauhukseni valtavan pitkän jonon. Pikaisen tiedusten ja ironisten letkautusten myötä selvisi muiden saapuneen paikalle aamuviideltä. Ulko-ovi suljettiin klo 12 ja ne joilla ei ollut tikettiä sisälle saivat palata jonottamaan joku toinen päivä.

Kerättyäni rohkeutta ja tarvittavia papereita muutaman päivän ajan, suunnistin eräänä kolkkona syksyisenä aamuna ensimmäisellä metrolla Porte de la Chapelle -pääteasemalle, josta kävelin pimeitä kehätien varsikatuja ulkomaalaiskeskukseen, pälyillen peloissani poukkaako jostain nisti tai joku epämääräinen loppuyönlintu kimppuuni.

Olin ainoa valkoinen jonossa, ja tunsin itseni yhtä surkean ala-arvoiseksi ja ei-toivotuksi kuin muutkin jonottajat. Pääsin ensimmäiselle luukulle vähän yli yksitoista, mutta siellä kävi ilmi että pääprefektuurilta saamani lista tarvittavista papereista oli edellisvuotinen - ja minun piti tulla uudestaan kaikkien todisteiden kanssa. Nielin kiukkuni ja raivoni ja marssin rumia suomenkielisiä sanoja mutisten pois.

Toinen yritykseni palkittiin ; odotettuani entistä kylmemmässä syyskoleudessa ja myytyäni ylimääräisiä palautuspostimerkkejä ja -kuoria asiastatietämättömille kohtalotovereille jonossa, pääsin jonottamaan sisälle. Autoin paria onnetonta japanilaistyttöä tulkkaamalla englantia ainoastaan ranskaa puhuvalle virkailijoille jotka olivat tylysti häätämässä mimmejä pois, sain vihdoin sesam aukene -kortin joka todisti hakemukseni olevan vetämässä. Säästän teidät yksityiskohdilta jatkosta, jossa palasin useaan kertaan hakemaan lupaa - ja monena vuotena uusimaan papereita. Tarviiko mainita etten saanut ottaa kuvaa jonoista, vaan minun kamerani meinattiin takavarikoida filmeineen...

Vuodesta 2003 EU-jäsenmaiden kansalaisilla ei ole oleskelulupapakkoa, mutta käytännössä on käynyt ilmi sekä asioiden hoituvan vain (tai ainakin paremmin) jos semmoinen löytyy, että prosessin inhimillistyneen - nyt kun olen "eurooppalainen". Ennen minua kismittikin äärettömästi ranskalaisten tokaistessa ettenhän minä siis ollutkaan eurooppalainen. Mikäs sitten, aasialainenko ?

P.S. Bonuksena ranskaa fanittaville slam-helmi Seine-Saint-Denis, yllättävän koskettavan Grand Corps Malade -artistin tulkitsemana ! Taisin jo kerran mainostaa tätä, mutta se ei uusinnasta pahene, päinvastoin.


Le neuf-trois figurait encore dans les

news du jour, cette fois-ci pour une nouvelle étonnante : 300 000 euros pour améliorer les conditions d'accueil pour les demandeurs de titres de séjour à Bobigny !

Connaissant ces structures pour avoir fait partie des parias qui n'ont pas la chance de ressortissants européens (il y a longtemps...), des souvenirs fort désagréables surgissent.

Aiguillée vers le Centre d'accueil des Etrangers des non-européens de la Porte d'Aubervilliers, je m'y pointais la première fois comme une fleur en fin d'après-midi. Effrayée par les files d'attentes interminables, je finis par apprendre qu'il fallait arriver à 5h pour espérer passer le premier guichet, celui-ci fermant à midi.

Après avoir rassemblé mon courage et les papiers nécessaires pendant quelques jours, je pris le premier métro jusqu'à la Porte de la Chapelle et longea les maréchaux dans la nuit noire, craignant une agression à chaque moment.

Je fus le seul blanc dans la file et me sentis toute aussi misérable et sous-être humain que les autres. Arrivée au guichet tout juste avant la fermeture, on m'apprit que la liste fournie par la préfecture datait et qu'il me manquait des justificatifs. Rebelote.

Deuxième tour je réussis l'exploit et pus entrer pour faire la queue pour le guichet de niveau 2. Par ailleurs, dans la file d'attente je troquai un certain nombre de timbres et d'enveloppes aux malheureux qui les avaient oubliés... et à l'intérieur je continuai à faire mon Amélie Poulain en traduction anglais-français entre étudiantes japonaises et guichetiers parlant franco-français.

Inutile de préciser que même si j'avais eu un blog à l'époque, je n'aurais pas pu publier la moindre photo - j'ai failli me faire confisquer mon appareil et la pellicule, à peine dégainés.

Je vous épargne les détails pour la suite des manoeuvres pour le retrait du titre de séjour ainsi que pour son renouvellement tous les ans...

Depuis 2003 les ressortissants EU n'ont plus besoin du titre de séjour, mais il s'est avéré que les démarches administratives ne peuvent s'effectuer qu'en possession du document magique en question - et qu'en plus son obtention s'est humanisée pour les heureux "Européens".

D'ailleurs, ce qui avait le don de m'agacer le plus, c'était les Français qui en entendant mes déboires pour la carte de séjour s'exclamaient "ah mais oui, toi t'es pas européen". Et j'étais quoi avant, asiatique ou quoi ?


Graceland, France

Hupaisa yhteensattuma : kakkoskanava France 2 näytti eilen illalla kaksi ensimmäistä jaksoa sarjasta Etat de Grâce.
(Sanaleikki tarkoittaa sekä aistillisuuden tilaa, suloisuuden valtiota... että Gracen valtiota.)

Graceland Pikainen kierros Ranskan blogosfäärissä paljastaa ettei maa ensinäkemältä näytä olevan aivan kypsä naispresidenttiä varten ; toivottavasti kyseessä on vain suuriäänisten miesten vähemmistö. Tässä tarjoutuukin oiva tilaisuus ujuttautua täkäläisten blogien kommenttilootiin, tulevaa minitutkielmaani silmällä pitäen.

Sarjan tuottajat korostavat käsikirjoituksen valmistuneen kauan ennen kuin Ségo-ilmiö alkoi orastaakaan, eikä tarkoituksena ole lainkaan tavoitella uskottavuutta tai todenmukaisuutta.

Etat de Grâce alkaakin heti vauhdikkaasti, ja Desperate Housewives -tyylisen tunnarin siivittämänä selviää että 41-vuotias Grace Bellanger on juuri valittu Ranskan presidentiksi. Kepeä roolihahmo on oiva kontrasti juhlallisille kulisseille, eikä pidä takertua epäloogisiin yksityiskohtiin tai rivienvälisiin viesteihin. Kyseessä on puhdas viihdesarja - eikö olekin ?! (Ihminenhän on luonnostaan epäilevä...)

Rouva presidentti sählää ja toilailee määrätietoisen taviksen tavoin, ja vaikuttaa riemastuttavan normaalilta naiselta. [Spoilerivaroitus !] Boheemin golffaajamiehensä kanssa riitelevä, peruukki päässä ja brittiläisellä aksentilla raskaustestiä ostava ja blogia pitävä presidentti hymyilyttää ja saa katsojan sympatiat.

Päähenkilöllä - Anne Consigny - on näemmä tekeillä blogikin, muttei aivan valmis... hieman epäselväksi jää, onko blogi näyttelijän - vai roolihahmonsa.

*   *   *

Venant d'un pays où la présidente a été réélue haut la main, j'avoue trouver délicieuse l'idée d'une femme présidente dans mon pays d'adoption.

La série Etat de Grâce (encore un casse-tête à traduire) dont les premiers épisodes furent diffusés hier sur la 2, fut une agréable surprise. Dès le générique le ton est donné : une musique rappelant les Desperate Housewives - léger et divertissant.

Aucune prétention de crédibilité et c'est tant mieux, on s'amuse à regarder une chef d'état se planquer sous un chapeau et un accent british pour acheter un test de grossesse, se disputer avec son mec prof de golf (qui parlait de crédibilité ?!) ou de craquer sous l'effet de stress et d'hormones.

Une belle nouveauté parmi les séries françaises, un casting frais avec de nouveaux visages - et une polémique fort intéressant dans la blogosphère ! Je suis avec curiosité les réactions masculines ; certains sont outrés rien qu'à l'idée d'une présidente, d'autres trouvent le sujet ridicule et sans intérêt. Voyons messieurs !

Un autre sujet autour de la série est son impact sur les élections - et vice versa. La production s'est empressée de souligner que le scénario avait été terminé bien avant que le phénomène Ségo ne pointe son nez ; et tout le monde s'accorde à dire qu'une série télé ne pourra pas avoir d'influence sur les électeurs. Sic.

Dans la série, le blog de la présidente se fait pirater - en réalité, celui d'Anne Consigny est encore en cours de réalisation. Reste à voir où se situe la frontière entre la fiction et la réalité : est-ce le blog de l'actrice ou du personnage ?


Réunion de parents d'élèves / Vanhempainkokous koululla

Les parents d'élèves de la maternelle furent conviés à une réunion d'info samedi ; pour la classe des tout-petits à 9h, puis pour les moyens à 10h30. Planning serré !

Un pur produit de l'éducation finlandaise comme moi est toujours intriguée par les aléas du système français, et ne manquerait sous aucun prétexte les réunions.

Pour les tout-petits et petits, la réunion commença par un tronc commun dans le réfectoire (la cantine) où la directrice expliqua le fonctionnement de l'école, soulignant le respect des horaires (avec des parents arrivant une vingtaine de minutes en retard, sans la moindre excuse, ça prend une dimension surréaliste) et autres principes de base.

Ensuite nous suivîmes les enseignants dans les classes pour parler de nos propres bambins. Explications sur le programme de l'année, les occupations des petits etc. Le plus intéressant fut de découvrir les autres parents et d'échanger avec eux.

J'enchaînai sur la réunion dans la classe de Jules ; pas de séance cantine car les parents sont déjà censés être au courant de tout. Je pus faire connaissance avec la méthode de la nouvelle maîtresse du grand Pligaa, et fus ravie d'apprendre que l'accent est mis surtout sur le langage, la lecture et l'expression en général - avec des sorties en médiathèque !

Je pus également admirer les oeuvre de notre Dali en herbe, et immortaliser quelques pièces :

Pikkuruisten koulun maternellen vanhempainkokoukset olivat kaikki tämän viikonlopun lauantaina ; aivan pienten (2-2,5v) heti aamusta klo 9 ja "keskikokoisten" (4v) klo 10:30. Tiukka aikataulu !

Taaperoitten vanhemmat aloittivat yhteisellä osalla koulun ruokasalissa, jossa johtajatar selitti perusjuttuja, tähdensi täsmällisyyden tärkeyttä sekä ylipäätään koulun sääntöjen noudattamista.

Hieman surrealistisia tavoitteita kun ottaa huomioon että yli puolet vanhemmista saapui myöhässä, pahoittelematta mitenkään aiheuttamaansa häiriötä. Suomalaisena lakia- ja ylipäätään hyviä tapoja kunnioittavana minua ihmetytti taas kerran. Johtuneeko siitä ettei kyseessä ole "oikea" koulu, vai ovatko yhtä piittaamattomia myöhemminkin ? Epäkohteliasta ja sivistymätöntä.

Ruokalassa kumminkin kuhisi ja hälisi, eivätkä syntipukkeina olleet ne muutamat mukaanotetut lapset, vaan vanhemmat itse. Johtajattaren paikalla olisin lyönyt nyrkillä pöytään ja vaatinut hiljaisuutta (jos olisin puljun johdossa, minulla tietenkin olisi luonnollista auktoriteettiä ja rahkeet moiseen), mutta nyt vain pinnistelin kuullakseni mistä puhuttiin.

Seuraavaksi siirryimme luokkahuoneisiin opettajien kanssa, ja saimme puhua lempipuheenaiheistamme eli omista nasuistamme. Mitä ne puuhaavat kun eivät osaa kertoa ; kenen kanssa kaveeraavat ; miksei isoveljeä löydy välitunnilla (eivät ole samaan aikaan !) ; mikä oli siansaksalorun alkuperäismuoto... Saimme myös selityksen heittelyvimmalle joka juonsi juurensa tilanhahmottamisharjoituksesta.

Samaan syssyyn kiiruhdin esikoisen luokkaan jossa tapasimme open ilman ruokalasessiota : vanhojen konkareiden vanhempina meidän oletettiin jo tietävän kaiken koulusta ja sen tavoista.

Oli mielenkiintoista tutustua paremmin Julesin uuteen opettajaan ; Tom oli "perinyt" isoveljen ekan vuoden open joten olimmekin jo vanhoja tuttuja. Tämä uusi tuttavuus vaikutti avoimelta ja kertoi panostavansa kielelliseen ilmaisuun ja kirjoihin ; luvassa mm kirjasto- ja mediateekkivierailuja !

Luokassa komeili pikkutaiteilijoitten uusimmat teokset, ja sain ikuistettua hurjan ukkelin ja luokassa luettavia loruja, joista poika ilahtui kotiutuessani.


Epaulée / Olkapäällä menee lujaa

Après avoir subi des douleurs à l'épaule depuis lundi, je dus me résoudre à consulter.

Premier blême : l'histoire du médecin traitant. Travaillant à 45min de chez moi et ayant choisi un médecin dans mon quartier, impossible de consulter en cas de surcharge de travail et d'horaires dingues. J'ai donc choisi un autre à côté du bureau, supposant que j'allais être pénalisée dans mes remboursements.

Verdict : inflammation des articulations et cure d'anti-inflammatoires à dose de cheval. (Aïe bobo ventre...) Monsieur le Docteur a indiqué sur la feuille des soins que j'avais consulté dans le cadre d'une urgence, donc remboursement habituel garanti.

Dans un premier temps il n'allait pas me prescrire des séances de kiné, puis en passant il me demande qui est mon kiné. Ayant précisé qu'on m'avait conseillé un kiné à côté de son cabinet, il me dit le connaître et me voilà avec une ordonnance pour huit séances - avec mention "impotence fonctionnelle". Voilà comment tourne la profession ! =o)

Sinniteltyäni maanantaista asti kipeällä olkapäällä, oli pakko myöntää ettei se mene ohi ilman ammattilaista, ja varasin ajan lääkärille.

Ensimmäinen pulma oli uusi "omalääkärisysteemi", alias médecin traitant. Jos menee muulle kuin omalääkärilleen, vakuutuksesta ei saa tavanomaista korvausta vaan siitä vähennetään tietty summa. Erikoislääkäreille saa lähetteen omaltaan ; poikkeuksena silmälääkärit, gynekologit, hammaslääkärit ja lastenlääkärit, joille saa mennä ilman passitusta. Onneksi.

Koska omalääkärini on omassa korttelissani ja työmatkani reilut kolme varttia, ei ole mahdollista piipahtaa siellä kesken työpäivää tai ruokatunnilla. Työkiireitten lomassa varasin siis ajan duunin lähellä olevalle yleislääkärille, joka merkkasikin minut kiireelliseksi tapaukseksi (urgence), joka on yksi systeemin hyväksymistä poikkeuksista, eli saankin normaalin korvauksen.

Tuomiona oli olkapään niveltulehdus, tuhti lääkekuuri ja käyttökielto kädelle. (Kahden pligaapojan ja yhä hieman liikuntarajoitteisen miehen kanssa hyvin epäkelpo yhdistelmä...) Aluksi en ihmetyksestäni huolimatta meinannut saada passitusta kiropraktikolle, mutta kun lääkäri kuuli minulle suositellun naapuriaan, niin johan irtosi peräti kahdeksan käynnin määräys. Paperissa mainitaan käden olevan täysin jumittunut - näin jotta sairausvakuutus hyväksyisi. Niin ne asiat täällä hoituvat.


Nananananère scolaire / Kukas koulun hännän nostaa...

En 2003 l'OCDE a conduit pour la deuxième fois une enquête sur les acquis des élèves au niveau mondial.


J'ai une raison de plus d'applaudir le système scolaire finlandais dont je suis un (pur) produit (modeste !)... Avec moins d'heures, nous brillons tant en maths qu'en langues, avec fort peu de redoublements et de résultats remarquables sur tous les fronts. Pligaa pligaa !

Source : l'Internaute - journal du savoir.

EDIT (21/09/06) : L'année dernière les écoles finlandaises ont introduit une nouvelle matière "connaissances des sentiments" à leur programme. Pendant les cours, les enfants apprennent à reconnaître et à analyser leurs sentiments, découvrent le fait que tout le monde ne réagit pas de la même façon aux événements ainsi que l'importance de s'exprimer ouvertement. Une excellente initiative qui vient s'ajouter à une matière "connaissances du citoyen" (code de la route, l'écologie au quotidien...) qui existait déjà de mon temps, mais encore peu repandu. Car les enseignants doivent montrer l'exemple, et je reconnais que moi-même en tant qu'adulte, j'aurais aussi besoin de ce genre de cours !

OECD:n koulututkimus PISA (Programme for International Student Assessment) vuodelta 2003 saa taas uutta julkisuutta kansainvälisissä medioissa. Sen tiimoilta muutamia suomalaisille mieltäylentäviä faktoja.

Ranska kunnostautuu saralla pisimmillä koulupäivillä Meksikon ohella, ja tietyillä luokilla jopa pistää pahemmaksi. Maternelle-tarhassa, esikoulussa ja alaluokilla lapsilla on 27 viikkotuntia, collège-tasolla jo 28 tuntia ja lukiossa 30-40 ! Eikä tämä tietenkään takaa parempia tuloksia, jopa päinvastoin.

Suomi taas paljon pienemmällä tuntimäärällä yltää toiselle sijalle matematiikassa, heti Hong Kongin jälkeen - Ranskan ollessa pänttäämisestä huolimatta vasta 16.

Olinkin aina ihmetellyt miksi suuri osa täkäläisistä jää luokalleen, ja tilastot vahvistavat sen mitä pelkäsinkin : lähes 40% 15-vuotiaista on jäänyt luokalleen ainakin kerran ! Jopa tarhatasolla voi tuplata, vaikkei siitä todistetusti ole hyötyä vaan haittaa ja motivaation puutetta, tai peräti epäonnistumisen tunnetta. Olenpa kuullut jopa vanhemmista jotka muka lapsen omaksi eduksi pyytävä luokallejäämistä. Pienillekin. Edesvastuutonta.

Raportin mukaan Suomessa luokallejäämisprosentti on 0,8 - ja Norjassa ei käsitettä tunneta lainkaan ; oppilaita tuetaan niin ettei moiseen ole tarvetta.

Kieltenopiskelussa pohjoismaat veivät kaikki mitalipallit ; Norjassa näemmä aletaan eka vieras kieli jo 6-vuotiaina (huippua) ja meilläkin jo 7v. Onko tämä totta ??? Luulin että se oli "vasta" kolmannella luokalla. Kuka on pihalla, OCDE vai minä ?!

Pligaa pligaa Suomi ! =)

EDIT (21/09/06) : Unohdin mainita lukeneeni uuden lukuaineen nimeltä "tunnetaito" lisäämisestä kouluaineisiin - erinomaisen haasteellinen aihe, jota aikuistenkin pitäisi opiskella. Mutta kuinka moni koulu opettaa ainetta oikeasti ? Ja vieläkö oi niin hyödyllinen mutta ammoin inhoamani kansalaistaito on olemassa ?


Ravitaillement précieux / Kullanarvoista kotimaanpostia

Töissä ollessani postimies oli kiikuttanut laatikkoon kaksi (!) pakettia, suomalaisilla postimerkeillä varustettuja ja lupaavasti kolisevia.

Pligatsut hyppivät ympärilläni kinuten pakettien avaamista ; taisivat aavistaa siellä piileskelevän salmiakkiaski kavereineen. Onnistuin kuitenkin pimittämään lähetyksen ja lykkäämään mässäilyt karkkipäivään.

Paketeista paljastui läjä lehtiä ja lehtileikkeitä, romppuja valokuvineen ja musiikkeineen (mm PMMP), salmiakkia, salmiakkia ja - salmiakkia ! Super, Apteekin, Pantteri... miam.

Iso hali ja kiitokset hovihankkijoille !

Pendant la journée, le facteur avait déposé deux (!) colis chez moi, garnis de timbres finlandais et produisant un doux bruit quand on les secouait.

Les PligaaBoyz sautèrent de joie autour de moi en réclamant l'ouverture des cadeaux ; je les soupçonne d'avoir percé à jour le contenu des paquets. J'ai toutefois réussi à faire disparaître l'arrivage, pour une distribution ultérieure.

Une fois bien installée, les enfants couchés et les paquets immortalisés sur ma carte mémoire, je pris de temps de déballer la précieuse livraison. Des magazines et des coupures de presse ; des cd-rom avec des photos et de la musique (un excellent groupe du pays nommé PMMP que je vous conseille), de la réglisse salée, de la réglisse très salée et - de la réglisse ultra salée! (Introuvable même chez Ikea.)

Voilà une belle soirée en perspective !


Gallup : résultats / tulokset


Viikon aukioloajan jälkeen kaksikielisyysgallup on suljettu ja PligaaBlogi tarjoilee äänestäjille ja muillekin lukijoille mielipidetutkimuksen tulokset.


Suomenkielisiä ääniä oli lähes kolme neljäsosaa kaikista, mikä mitä luultavimmin vastaa ylipäätään lukijakuntani jakautumaa.


Suurinta osaa lukijoista kaksikielisyys ei haittaa sen kummemmin ; kolmasosa kummallakin kielellä ilmoitti lukevansa molemmat versiot ; joka kymmenes sai kipinän oppia toista kieltä - ja muutama uskaltautui väittämään sen hankaloittavan lukemista.


Ranskankielinen (kolmas) jokerivaihtoehto kuului "Haluaisin että blogitukset käännetään saman tien" ja selittyy sillä, että harmittavan suuri osa jutuistani julkaistaan ensin vain suomeksi, ja käännös ilmestyy epäsäännöllisen vetkutteluajan päästä. Spontaanin jutun kirjoitettuani innostus jotenkin lätistyy ja käännös tuntuu joskus hieman pakkopullalta. Tässä jutussa meinasi harvinaista kyllä käydä toisin päin, koska mielipidetutkimussanasto ja analyyttiset sanakäänteet ovat paljon tutumpia ranskaksi, enkä meinannut saada mitään järkevää kotimaisella.


Bonuksena kyselystä poiki uudenoloinen "taitto" ; eräänlainen kompromissi isompia fontteja toivoneille lukijoille. Sanomalehtimäinen otsikko + "koukuttaja" + teksti -periaate tuntuu ainakin minusta itsestäni hyvältä. Mea culpa - olen toivoton jästipää ja haluan nähdä mahdollisimman paljon tekstiä skrollaamatta. Ehkä tämä on sitten se oikea ?!


HUOM : Blogituksen lopussa alkuperäiset kysymykset ja äänten lukumäärät.






Après une semaine d'ouverture, le bureau de vote a clos ses portes et vous livre une analyse des résultats du sondage sur le bilinguisme de PligaaBlogi.


Très peu de votes côté francophone, ce qui donne au lectorat de mon pays d'adoption bien moins de poids face à l'écrasante majorité finnoise : seulement 22 votes en français, contre 73 dans ma langue maternelle.


Mais les conclusions sont à peu près les mêmes, peu importe la langue - ce qui prouve que je ne favorise pas trop mes compatriotes ! Sauf pour la traduction en temps réelle, ce qui vous valait une option bonus en français. Promis, j'en tiendrai compte et garantis des traductions bien plus rapides à l'avenir. 30 minutes c'est bon ?!  =)


Quant à l'analyse des résultats, la plupart des lecteurs ne voient pas le bilinguisme d'un mauvais oeil, voire y trouvent leur compte en lisant les deux langues. Je ressens une fierté toute particulière en découvrant que mon blog donne envie d'apprendre le français - ou même le finnois ! Trois personnes en tout ont toutefois osé prétendre l'affichage double comme quelque chose de négatif (les deux abonnés de Blogilista que je viens de perdre ?!?!).


Je plaide coupable pour une publication paresseuse des traductions, en voici la raison : Afin d'entretenir mon finnois que je ne pratique plus assez à mon goût, j'ai pris l'habitude de disserter dans ma langue maternelle au moins pour mon blog. Du coup, le post sort dans un élan de spontanéité une première fois - puis l'enthousiasme tombe un peu pour la traduction en laissant place à une réflexion plus mûre, et me fait réaliser parfois que le tout devrait être réécrit, ou pire, pas écrit du tout.


Enfin, en bonus de cette analyse, je retiens qu'il vaut mieux retarder la publication du premier jet en finnois, le temps de traduire en français - et surtout, que la lisibilité du blog dépendait plus de la taille de police que du bilinguisme. Ce qui m'amène à proposer cette nouvelle mise en page "journal", avec son titre et chapeau en plus gros.


Alors, qu'en dites vous ?!


                      *   *   *


Ci-dessous les questions originales et les votes.


Q: Mita mielta olet blogin kaksikielisyydesta ?   (73 Votes)   

A1: Luen molemmat kielet ottaakseni kaiken irti.   (23 Votes)   
A2: Antaa kipinan ranskan opiskeluun.   (7 Votes)   
A3: En lue ranskaksi mutta ei se ole haitaksikaan.   (41 Votes)   
A4: Ranska on turhaa, se vain hankaloittaa lukemista.   (2 Votes)


Q: Que pensez-vous du fait que le blog soit bilingue ?   (22 Votes) 

A1: Je lis les deux langues et j'adore !   (7 Votes)   
A2: J'ai envie d'apprendre le finnois du coup.   (2 Votes)   
A3: J'aimerais que tout soit traduit en temps reel !   (4 Votes)   
A4: Cela ne me derange pas.   (8 Votes)   
A5: Cela nuit a la lisibilite du blog.   (1 Votes)   


Ecole finlandaise vs française / Ranskan koululaitos blogituttaa

Traduction française en bas de page !

Ranskan koulusysteemi huolestuttaa taas

Vannoutuneena Suomen koululaitoksen puolestapuhujana olin jo hyvin penseä täkäläistä menoa kauempaa tarkastellessani.

Ei koulua keskiviikkoisin, mutta useimmiten lauantaiaamuisin : tuplapäänsärky vanhemmille. Vielä enemmän kuitenkin askarruttaa luokittelu "hyviin" ja "huonoihin" opinahjoihin - jo melkein tarhasta lähtien voi jumittua ns huonoon uraan, jollei ole oikeissa kouluissa. Lehdissä puhutaan jopa koulukamikazesta (suicide scolaire), jos hyvä oppilas osuu huonoon kouluun.

Yksityiskoulut kukoistavat ja privaatti tukiopetus on tuottoisaa bisnestä tämänpäivän Ranskassa. Julkinen koululaitos tuntuu entistä kykenemättömältä opettamaan lapsille sivistyksen peruskiviä, puhumattakaan että antaisi kipinää jatko-opintoihin. Hyvä jos oppivat lukemaan !

(Eilisessä lehdessä oli kiinnostava juttu globaalista metodista vs tavaaminen, opetettaessa lapsia lukemaan, mutta siitä myöhemmin...)

No liioittelen kuin aito marseillelainen, mutta aihe puhuttelee nyt kun molemmat pojat menevät jo "kouluun" ; maternelle eli kolmivuotinen esikoulua vastaava 3-6 vuotiaille. Alle kolmivuotiaat kuten Tom pääsevät jos ovat päiväkuivia ja löytyy tilaa.

Toisaalta, mieheni kävi Pariisin muka hienointa lukiota Janson de Sailly, poroporvarillisessa 16. arrondissementissä eikä saanut edes ylioppilastodistusta. Onneksi pääsi kuitenkin kiinteistöalan korkeakouluun ja jatkamaan Sorbonneen. Kyseiset varatiet toimivat kuitenkin paljon huonommin nykyään, eikä niiden varaan kannata rakennella lastensa tulevaisuutta.

Satumme asumaan ns ZEP-alueella eli zone d'éducation prioritaire, "etuoikeutetun koulutuksen alue". Ko alueilla luokat ovat hieman pienempiä (20-25 oppilasta 30 sijaan), ja valtion budjetti jonkin verran suurempi - auttaakseen hankalassa oppiympäristössä asuvia... ZEPit jaetaan kolmeen eri luokkaan ; EP1 on pahinta painajaista ja EP3 on hilkulla menettää lisäbudjettinsa koska "liian hyvä". Kuulumme jälkimmäiseen tapaukseen, ja johtajatar vakuuttelikin viime vuonna sen olevan positiivista : enemmän resursseja. La preuve : tästä todistaa mm se että Tom pääsee jo alle 2,5v aamupäivisin kouluun koska luokkia avataan tarpeeksi.

Hän tosin pelkäsi alueen tippuvan pois ZEP-rankkauksesta kaupunginosan maineen parantuessa. Parempi olla ZEPien parhaimmistoa kuin ei-ZEPien hännänhuippuja, vailla budjetteja. Mutta tuo leimaaminen huonoksi alueeksi arveluttaa kuitenkin.

Jännitystä on siis ilmassa : Jules menee kouluun maanantaina, ja Tom ensi perjantaina. Suomikoulukin alkaa sitä seuraavana keskiviikkona, mutta sinne ei alle kolmivuotiaat pääse.

Tarvitseeko mainita että viikonloppumme vietetään reput selässä koulua leikkien ?

Viime vuoden innostusta ja lisää kommentteja kouluvuoden tiimoilta kategoriassa Koulu-école !

Le système scolaire français m'interpelle, une fois de plus. Ne jurant que par l'école publique égalitaire et de qualité que j'ai connue en Finlande, j'avais déjà quelques préjugés en arrivant en France - bien avant d'avoir des enfants.

Le plus insensé des concepts reste l'absence des cours le mercredi, pour une raison historique obscure...  et les cours de samedi matin qui n'existe plus depuis la préhistoire chez moi. Un double casse-tête pour les parents ! Surtout que l'année scolaire française est la plus longue de tous les pays européens. Les vacances d'été en Finlande durent 10 semaines, de fin mai à mi-août.

Mais le plus inquiétant reste l'inégalité dans la qualité d'enseignement ; les ZEP étant considérées carrément comme du suicide scolaire pour de bons élèves. Si l'on ne suit pas le bon cursus, adieu diplômes.

Certes, la directrice de la maternelle nous avait présenté le statut ZEP comme un avantage : taille des classes réduite (20-25 au lieu des 30 habituels), plus de ressources et de moyens. Selon elle, mieux vaut que l'école reste en ZEP. D'ailleurs, les instits ont fait la grève au printemps pour la conservation du statut.

Je dois avouer que Tom n'aurait probablement pas eu de place en maternelle à deux ans dans un quartier hors ZEP, et qu'il est ravi d'y aller vendredi prochain.

Inutile de préciser que les deux petits écoliers ont passé le WE avec leurs cartables sur le dos, en jouant à l'école !


Suomi-Koulu Pariisissa *pub* / Ecole finlandaise à Paris *mainos*

Ohessa Pariisin Suomi-koulun yhteystiedot :

Sähköposti pariisinsuomikoulu [at] windowslive.com ; yhteyshenkilö Päivi Kauppila.

Koulu toimii keskiviikkoisin iltapäivällä Pariisin viidennessä arrondissementissä, metroasema Place Monge.

Pariisin Suomi-koululla on nyt myös viralliset nettisivut : Suomi-Koulu Pariisi !

     *     *     *

Ci-dessous les coordonnées de l'Ecole Finlandaise de Paris :

pariisinsuomikoulu [at] windowslive.com ; contact Päivi Kauppila.

L'Ecole Finlandaise de Paris fonctionne le mercredi après-midi dans les locaux d'une école parisienne dans le cinquième arrondissement ; métro Place Monge.

N.B. Maintenant l'école dispose également d'un site : http://suomikouluparis.wordpress.com !


Ecole finlandaise donne le ton pour l'été / Suomi-koulun kevätjuhlissa jorataan

Pariisin Suomi-koulu on silkkaa rock'n'rollia : kevätjuhlassa tänään suvivirren sijaan isojen ryhmä tempaisi Lordi-coverin niin että jytisi, ja pienemmät ryntäsivät tanssilattialle hyppimään riemuissaan.

Keskiviikkoiltapäivisin toimiva Suomi-koulu lopetti hieman tavallisia kouluja aiemmin - "tavallinen" koulu jatkuu kesäkuun loppuun asti ; syksyisin koulut sitten taas alkavat syyskuun alussa.

La fête de fin d'année de l'Ecole finlandaise de Paris se termina sur une note très hardos : le groupe de grands a présenté la chanson victorieuse d'eurovision - euphorie généralisée chez les petits et même chez les moins petits. On n'en revient toujours pas d'avoir gagné !


Questions de culture / Kulttuurieroja jo pienillä

Tämänaamuinen keskustelu esikoisen (4v) ja hoitotädin tyttären (5v) kanssa ; lapset arvuuttelevat mitä ruokaa tänään saadaan. Perjantaisin ruokalistalla on useimmiten kalaa, katolilaisen tradition mukaan joka on iskostunut maan tapoihin, olkoon sitten valtio ja kirkko vaikka kuinka erossa.

  (...)
- Niin mut mä en syö possua.
- Mikset sä syö possua ?
- No ku se ei oo hyvää sulle.
- Mut mä tykkään possusta.
- Niin sä syöt sitä.
- Miksei se oo hyvää ?
- No ku se ei vaan oo hyvää.
- Mut mä syön sitä kumminkin kun se on hyvää.

Huokasin helpotuksesta - meillä kun possua on aika usein ja tykätään siitä. Pelkäsin että nunun tytär alkaa selittämään jotain tekaistuja terveyssyitä tai että possu on likaista ja sitä kun syö niin ei pääse paratiisiin tms, mutta näemmä hoitotäti on selittänyt tämän possun syömättämyyden fiksusti, dramatisoimatta asiaa. Olin kuitenkin yllättynyt asian paljastumisesta, sillä madagaskar-réunionilainen  nunu muuten tuntuu olevan hyvinkin epäuskonnollinen ja vapaamielinen muotiaseuraava nuori nainen, enkä tiennyt perheen olevan sen kummemmin uskontoa harjoittava. Laitetaan suomalaisen sinisilmäisyyteni piikkiin, olisihan tuon voinut arvata.

Näin sujui siis esikoisen ensimmäinen kosketus is|aminuskoon !

Taustatietona mainittakoon että Jules syö kouluruokalassa kerran viikossa, ja muina päivinä hoitotäti hakee pojan kotiin kuopuksen seuraksi lounaalle ja päiväunille. Kanttiinipäivinä Julius totuttelee "oikeaan" koulupäivään eli pääsee kotiin vasta välipalalle klo 16:30. Välipala sanotaankin ranskaksi "le quatre heures" eli kello neljä.

Une conversation au sujet de la cantine, surprise entre Jules et la fille de notre nounou ce matin avant le départ à l'école :

  (...)
- Oui mais moi je ne mange pas de porc.
- Pourquoi tu ne manges pas de porc ?
- Parce que c'est pas bon pour toi.
- Mais moi j'aime bien le porc.
- Mais oui toi t'en manges.
- Pourquoi c'est pas bon ?
- Ben parce que c'est pas bon pour toi.
- Ben moi j'en mange quand même parce que j'aime bien.

Soupir de soulagement : en digne finlandaise j'en prépare souvent et je craignais que le grand refuse d'en manger pour des raisons les plus fantaisistes... Heureusement, la nounou semble avoir expliqué la chose à sa fille d'une manière simple et saine, sans faire peur.

Donc le premier contact de notre grand pligaa avec l'is|am s'est bien passé.


Doublement tuturelle / Kaksin verroin kulturellimpi

Selon mes savants calculs, ces jours-ci j'aurai vécu autant de temps à l'étranger qu'en Finlande. Une analyse de ma francisation s'impose ! A suivre...

En attendant, je souhaite à tous un excellent WE pligastique : quant à nous, une fête pour les deux ans du petit se profile demain - après la matinée d'adaptation à l'école maternelle. Déjà.

[ci-dessous moi dans les bras de ma maman]

[kuvassa minä äitini sylissä]

Pligaamaattisten laskelmieni mukaan näinä päivinä tulee vastaan tärkeä merkkipaalu "ulkomaalaistumiseni" mittaamisessa.

Tähän asti olin elänyt kauemmin kotimaassa kuin muualla, mutta nyt vaaka kallistuu tasapainoon ja kohta ulkomaat alkavat painaa enemmän puhtaasti matemaattisessa mielessä.

Kuitenkin lapsuus ja nuoruus jättävät syvimmän ja pysyvimmän jäljen persoonallisuuteen. Ensimmäiset vuodet, äidinkielen assosiaatiot, suomalaisen kulttuurin leima, sekä erityisesti lapsuuskodin ilmapiiri ainutlaatuisine kokemuksineen muokkaavat meistä supisuomalaisia sisupusseja, ja se kestää jos jonkinmoiset konepesut ja kulttuurishokit.

Nuorempana olin hyvinkin kärkäs arvostelemaan kaikkea kotimaista, mutta lähdettyäni Suomesta minusta on kehkeytynyt maan pr-lähettiläs : toimistoni seinillä vilisee matkailumainoksia ja julisteita, näytän omia lomakuviani kaikille potentiaalisille Suomi-matkailijoille, kailotan kotimaan eduista ja hyvistä puolista - sekä loukkaannun verisesti jos joku siellä julkenee kritisoida maataan !

Kahden kulttuurin omaaminen on rikastuttanut elämääni ja avannut tuntemattomia ulottuvuuksia ; siksi haluankin kasvattaa pienet pligaani myös suomalaisen mallin mukaan, ranskalaisten mielestä ehkä liiankin liberaalisti - mutta toisaalta huipputiukalla hammashygienialla !

Poimin parhaat palat kummastakin ja ravistan rivakasti ; pligaaseurasta nautitaan täysin siemauksin tänä viikonloppuna pienemmän 2v-synttäreiden merkeissä, heti huomisaamun kouluuntotutteluvisiitin jälkeen...

Pligaa-pligaa viikonloppua !


Pligaa pligaa pligaa x 61 !!!

Tapahtuu kummia : blogilista lähenee viiden tuhannen rajaa (19 vielä ja Pinseri voi korkata kuplivat) ja pligaatilaajia on jo 61 ! Kiitokset teille, pligaat pokkaavat ihastuneina. =D


Upouusissa blogeissa on pilvin pimein kaikenlaista kiinnostavaa, ja menikin yömyöhään kahlatessa niiden viidakossa.

Saman maan kamaralla blogittavissa löytyy Provencen auringon alla ihanine taloineen ; kotimaisessa Appelsiininsiemenessä tulee rohkeaa tilitystä, ja odotan uteliaana samaistunko Uraäitiin, jonka elämäntilanne muistuttaa kummasti omaani...

Jo aiemmin olin löytänyt myös Ranskassa vaikuttavat tuoreella asenteella maata tutkaileva Ulkosuomalaisena Ranskassa ja sarkastisen hupaisa Elossa Euroopassa, sekä jo vanhan tekijän Ranskanpastilleja terävine kommentteineen kulttuurieroista ym.

          * * *

Une avalanche de nouveaux abonnés sur la Blogilista de Blogistan ! J'en profite pour citer quelques-uns de mes nouveaux abonnements - en finnois, hélas.

Pour les lecteurs francophones, il existe des blogs sur la Finlande ou de Finlandais en français, en anglais ou en images :

Il était une fois la Finlande raconte la vie d'une Française à Rovaniemi (Laponie) tout en recettes ; Finland for Thought est le carnet d'un Américain installé en Finlande et Taivasalla (sous les cieux) publie des photos sublimes !

Et pour d'autres liens, voir aussi un post antérieur sur le sujet !


Apprentissages linguisdingues / Kielikiemuraopiskelua

Baignés dans un univers bilingue malgré eux, les pligaa se sont trouvés dès leurs premières heures confrontés à une dualité linguistique.

Retards dans l'apprentissage du français, perturbations psychologiques en tout genre... nombreux sont ceux qui pensent que tout ceci est bien trop compliqué. Contre vents et marées, je tiens bon et persiste dans mes efforts pour transmettre, non seulement ma langue mais toute une culture, une façon de penser - l'univers richissime d'un peuple unique qui est le mien.

Quelques "faux amis" viennent semer la rigolade chez nous, par exemple kana (poulet) et canard, qui se prononcent d'une manière trop similaire pour permettre une distinction entre les volatiles...

Nous avons également évité les expressions de bébé qui souvent existent dans les deux langues mais avec des significations différentes. "Pipi" signifie bobo pour les petits Finlandais, alors "popo" veut dire chaussures. De quoi perdre son latin !

             *   *   *

pligaatPligaat ovat tahtomattaan olleet pienestä pitäen kaksikielisessä miljöössä, jossa jokaiselle käsitteelle on kaksi ilmaisutapaa. Vähintäänkin.

Hankaluuksia tuottavat "faux amis" eli ns. pettävät ystävät, kuten esimerkiksi kana ja canard (ankka) jotka ääntyvät melkein samalla ja ovatkin läheisiä otuksia.

Vauvakielessä on sitäkin enemmän sudenkuoppia, ja usein sama sana tarkoittaa aivan eri asiaa : pipi (kipeä) sanotaan "bobo", kun taas Ranskan "pipi" tarkoittaa pisua, ja "popo" kakkaa... eli näitä meillä vältetään visusti !


Kitkaa sillalla

Pitkä viikonloppu eli ranskalaisittain silta (un pont) hujahti ohi huomaamatta. Satoi kaatamalla, istuimme sisällä manaamassa säätä poikien hurjastellessa menopeleillään ympäri taloa. Anoppi onneksi ymmärtää pelastaa alle metrin korkeudella olevat särkyvät koriste-esineensä ennen terroristien saapumista maisemaan...

Tuli pientä kitkaa lasten kasvatuksesta ja tottelevaisuudesta ; purin hammasta ja pyöritin kieltä suussani etten vastaisi kipakasti kun ihmettelivät esikoisen uhmiskohtauksia.

Ennen aikaan ei kuulemma lapset määränneet mitä syödään ja milloin, tottelivat käskyjä eikä tarvinnut edes korottaa ääntä, ja olivat muutenkin siivoja ja kilttejä. Voi että sieppasi !

Ruumiillisesta kurituksesta voidaan taas olla montaa mieltä ; edellisen teorian mukaan sitä ei edes tarvittaisi kun on auktoriteettiä. (Voisko joku kertoa miten moinen selitetään alle 2v hekottajalle ?!) Miespuolisten perheenjäsenten mukaan taas moinen on lähes suositeltavaa... ja jos mainitsen sen olevan lailla kiellettyä Suomessa, niin jopas taas pohjoismaissa ollaan lepsuja. Grrrrrrrrrrrrrrrr.

Minusta kyseessä on vaan valikoiva muisti ; miten joku muka voi väittää muistavansa tarkasti miten omat lapsensa ovat käyttäytyneet yli 30v sitten ? (Omani eivät väitäkkään - hih.) Ja takuuvarmasti aika kultaa muistot, eli epämiellyttävimmät muistot katoavat kovalevyltä ensiksi.


Les Nordiques ne seraient pas si cool que ça ?! / Pohjoismaista moraalivouhotusta ?

Réflexions sur l'alcool et le tabac vis à vis des enfants. Doit-on laisser goûter un petit de trois ans de l'alcool, même peu alcolisé ? Pour moi c'est hors de question, alors que certains Français trouveraient normal qu'un petit prenne un fond de verre de cidre. [Sujet à développer !]

Olenko kaavoihinkangistunut pohjoismainen tiukkapipo, joka ei sittenkään sopeudu täkäläiseen kulttuuriin ? Kuvittelin olevani liiankin sopeutunut ja pariisilaistunut, mutta viime aikoina harhakuvaan on tullut säröjä.

Ensimmäinen kolhu tuli kun näin syyslomalla moottoritien bensa-aseman karkkihyllyn. Kauhistuksekseni tarjolla oli tupakka-askia jäljitteleviä karkkipakkauksia. Totutetaanko naperot pienestä pitäen moiseen paheeseen ? Mitä ihailtavaa on röökipaketissa ; miksi se pitää assosioida johonkin yhtä haluttuun tuotteeseen ? Onko valtion lobbyllä sormensa pelissä ?! Argh.

Toinen tapaus sattui kreppiravintolassa jokin aika sitten. Joimme siideriä kuten lättyjen kanssa kuuluu, ja esikoinen alkoi kinuamaan kuplivaa omenamehua. Olin saada sydärin kun pöytäseurueemme muut jäsenet olivat jo käsi ojossa kaatamassa pullosta ipanalle kuusivolttista nestettä.

Voimakkaitten vastalauseitteni ansiosta pojan vasta noin kolme vuotta palvellut maksa säästyi turmellukselta, ja tuli selväksi etteivät meidän pikkulapset juo alkoholia.

Tuttuja lähinnä nauratti, olin heistä vauhkoilija ja kertoivat kaikki maistaneensa shamppanjaa ja viiniä pienestä pitäen. Näin punaista ja teki mieli pamauttaa että (täkäläiset) entiset tavat ovatkin varsin suositeltavia : grillataan leipää asbestilevyllä kaasuhellalla, maalataan seinät lyijymaalilla, piikitetään lapsia kasvuhormoneilla... ARGH 2.

Kieltäydyn myöntämästä olevani takapajuinen ja suvaitsematon tyranni. Maalaisjärkeni sanoo että näissä asioissa ei anneta periksi, ja olisi kohtuullista että jokaisen vakaumuksia kunnioitetaan.

Miten Suomessa tai muualla suhtauduttaisiin moiseen ? Kuten paikallinen sanonta osuvasti kuuluu, olenko aivan "kenkieni vieressä" (à côté de mes pompes) ?!

[Taas löytyi tekosyy mainita kengät...]


Fête de Noël de l'école finlandaise / Suomi-Koulun joulujuhla

SuomiKouluKeskiviikkona Suomi-Koululla oli joulujuhlat, ja Vuokon ryhmän pikkutontut leikkivät ja lauloivat joulutunnelmissa. No jaa, Jules (kuvassa oikeimmaisin) tyytyi lähinnä loistamaan läsnäolollaan, mutta olipahan ainakin penkillä istumassa...

   *   *   *

L'école finlandaise organisait une fête de Noël mercredi après-midi, et le groupe des petits chantait et jouait avec la maîtresse Vuokko. Jules (à droite sur la photo) s'est contenté principalement de briller par sa présence, mais au moins il était sur le banc avec les autres stars !


Mondes bilingues / Kaksikielisiä maailmoja

Kaksikielisyydestä tulee puhetta harva se päivä monikulttuurisessa miljöössämme, ja aihe onkin ehtymätön keskustelun aihe.

Meillä on kotikieli ranska ja itse puhun lapsille suomea ainoastaan kun olemme keskenämme, koska mies ei sitä ymmärrä. Olisi keljua sulkea lasten isä pois keskustelusta, enkä itsekään haluasi moista kokea.

Minusta "yksi ihminen - yksi kieli" -periaate on käytännössä hankala ainakin meidän tapauksessamme, ja lukemassani alan kirjallisuudessa vakuutetaan lapsen ymmärtävän sujuvasti eri tilanteet. Pääasia on, että noudattaa aina samaa logiikkaa - mikä se sitten olikaan. Eli johdonmukaisuus on avainsana.

Esikoinen 3,5v puhuu suomea lähinnä pakon edessä tai painostamalla, mutta aloitti suomi-koulun (tarhan) Pariisissa nyt syksyllä, samalla kun täkäläisen (leikki)koulun. Ymmärtääkseni puhuu vieläkin ranskaa suomi-koulussa, mutta tämä on minusta sitä energiansäästöpolitiikkaa eli "miksi en puhuisi kun kaikki kuitenkin ymmärtävät ranskaa"...

Suomi-koulu on kovin mieluisa ja koko viikko odotetaan tuota keskiviikkoista iltapäivämenoa (2h/vk), ja minusta on hyvin tärkeää että lapsi tiedostaa osaavansa kahta kieltä ja kuuluvansa kahteen kulttuuriin. Kannattaa satsata vaikka tuloksia ei tuntuisikaan tulevan.

Joku kertoi ranskalaisen lastenlääkärin suositelleen jopa ettei lapselle puhuttaisi muuta kuin ranskaa ! Moinen ratkeaa helposti lääkäriä vaihtamalla... =D

Aiheesta lisää yahoo-ryhmässä (suljettu ryhmä - pyytäkää jäsenyyttä jos kiinnostaa, vilkas yhteisö !) :

http://groups.yahoo.com/group/kaksikielisyys

   *   *  *

Le bilinguisme est un sujet de conversation inépuisable dans notre milieu multiculturel, et souvent source de réactions enflammées de la part de parents concernés.

La langue quotidienne dans notre famille est le français et je ne parle ma langue maternelle finnois que quand je me trouve seule avec les enfants, parce que leur père ne la pratique pas. Il serait dommage de l'exclure de nos conversations, et je n'aimerai pas subir une telle situation moi-même.

Quant à la fameuse méthode "une personne, une langue", à mon sens elle ne convient guère à notre situation, et la littérature que j'ai lu sur le sujet confirme ma conviction : le bon sens reste le meilleur guide, et l'essentiel est d'avoir une méthode et de s'y tenir, peu importe laquelle. Un enfant comprend facilement les configurations différentes, tant qu'il y ait une logique.

L'aîné (3 ans et demi) parle le finnois principalement quand il y est contraint et forcé, mais l'école finlandaise qu'il fréquente le mercredi après-midi lui plaît énormément. D'après ce que j'ai compris, il persiste à parler français à tout le monde, mais il s'agit d'une "politique d'économie d'énergie" - puisqu'il sait pertinemment que tous le comprennent... Le contact avec ses compatriotes est primordial pour entretenir - ou ici plutôt pour créer - un sentiment d'appartenance à un peuple, et même en l'absence de progrès visibles les notions d'une double culture s'encrent dès le plus jeune âge.

Une Finlandaise dans une situation similaire à la mienne racontait sur un site web que son pédiatre lui avait conseillé de ne parler que le français à son enfant, pour ne pas le perturber... mais heureusement qu'on peut facilement se débarrasser de tels éléments perturbateurs - en changeant de pédiatre !


Dr Jabuse / Saikkusäikky tohtori

Vitjat ! Hatuttaa niin vimmatusti.

Hiljattain luin jostain jopa kolmasosan Ranskan pitkäaikaissairaslomista johtuvan työntekijän ja työnantajan välisestä konfliktista. Muistan ehkä väärin - moinen kuullostaa niin uskomattomalta, että epäilen jo koko jutun todenmukaisuutta.

Itse kun olen kituuttanut jo viikon töissä kamalassa yskässä, väärillä lääkityksillä ja öitä nukkumatta tosikon karjuessa kuumehouruissaan (sekin puutteellisilla tropeilla... aihetta vaihtaa lääkäriä ?!), tuntuu epikseltä ettei irtoa kuin yksi vaivainen päivä saikkua, ja sekin vasta toisella kierroksella.

Toisella lekurivisiitillämme eilen tyyppi ihmetteli ettei ollut antanut sairaslomaa viime kerralla, ja kysyi ottaisinko nyt. Nyökkäilin innoissani ja mahdollisimman sairaan näköisenä, niin paljon kun poskiontelot antoivat myöten (hölsk hölsk), ja se armeliaasti sanoi kirjoittavansa siksi päiväksi lomaa - kun kerran en ollut mennyt töihin. Meinasin tukehtua yskänkohtaukseen ja protestointini menivät väärään kurkkuun, ja se lohdutti että kyllä noi antibiootit parantavat pian.

Töissä kiertävät mua kun ruttoa ; yskin kuin viimeistä päivää ja pelkäävät saavansa tartunnan. Ihmettelevät miksen jää kotiin sairastamaan, mutta palkatonta lomaako tässä pitäisi repäistä ? Ehei tule kuuloonkaan. Ihmetyttää koko maan syysteemit.

Niisk köh köh & kumpp.

   *   *  *

Dans la version finnoise qui cohabite ci-dessus, je m'interroge longuement sur le système médical français : ayant récemment lu quelque part qu'un tiers des arrêts maladie long terme sont dus aux conflits avec employeur, je trouve fort injuste de ne décrocher qu'un seul jour de congé maladie pour une bronchite qui dure depuis bientôt dix jours.

Je m'aperçois par la même occasion de la quasi-impossibilité de traduire les notes d'une langue à une autre : la pertinence de certaines observations ne s'applique que dans un contexte culturel précis, avec un vécu similaire. Donc, mes déboires avec un médecin français qui feront sourire un compatriote habitué à un "modèle social nordique", paraîtront d'une banalité à tout patient ayant cotoyé le modèle local...

Quant à ceux qui réclament une version en anglais, je ne fais pas un dessin de la complexité du projet et déclare déjà qu'il n'y en aura pas - en tout cas pas avant ma retraite en 2067 ?!?!


Enkkulit rakastavat Suomea - Our friends the Finns - La presse finlandaise défend sa cuisine

Lontoolaiskaverini lähetti lohdutusviestin... siis meille suomalaisille, ei ranskalaisille. Tämä tuli jo ennen kuin kuultiin että kisat menivät Lontoolle !

Our friends the Finns
Finnish cuisine should be served in British pubs

What could be more enticing than a terrine of lavaret, a delicate white fish from Finland's pristine lakes, a creamy soup of morels picked from the damp forests, delicate fillets of reindeer garnished with dill and lingonberries and an exotic wild fruit dessert? Finland's finest was served to Jacques Chirac on his state visit six years ago. The Gallic gourmand, however, has a palate with a short memory: he remembers Finnish cuisine as worse even than Britain's, from which he believes no culinary good can flow.

His countrymen, however, rate Finnish fare a lot more favourably. Helsinki boasts at least two Michelin-starred restaurants, and there are dozens of elegant eateries to tempt tourists now enjoying the long and lingering summer evenings. Game birds, salmon, river fish, elk and wild forest mushrooms are staples; but a country grown rich on Nokia profits has money enough to import the finest wines, cheeses and fruits from the southern hemisphere. Pickled herring is at its best with Australian sauvignon blanc.

Finland, indeed, is a faraway country of which we should know more - as we show in T2 today. It has made money out of isolation: Santa's grotto in Lapland lures thousands of expectant children to the snowy Arctic. Finns love the cold: ice carvings, ice festivals and iced vodka. They love it so much that they run naked into the snow after roasting themselves in saunas. Of course the Finns can be romantic - who can resist a sweeping Sibelius melody? But no one learning their impossible language would think so. No mattter: it is the only country where the radio broadcasts the news in Latin. How wonderfully Finnish.

   *   *   *

La presse finlandaise défend sa cuisine
La presse finlandaise défend sa cuisine et sonne la charge contre Chirac

©AFP [mardi 05 juillet 2005 - 17h19]

HELSINKI (AFP) - La presse populaire de Finlande s'indignait mardi des propos attribués au président français Jacques Chirac raillant la cuisine du pays nordique, tout en reconnaissant le déficit de notoriété à l'étranger des traditions culinaires locales.

Pour le quotidien à grand tirage Ilta-Sanomat, "les commentaires de Jacques Chirac ne peuvent s'expliquer que par le fait qu'il n'a pas visité la Finlande assez souvent et qu'il écoute trop Silvio Berlusconi".

En juin, le Premier ministre italien avait en effet déclaré lors de l'inauguration à Parme de la nouvelle autorité européenne pour la sécurité des aliments (EFSA), dont l'Italie et la Finlande se disputaient le siège, avoir eu à "supporter" la gastronomie finlandaise dans le cadre de ses fonctions.

Dans le même esprit, M. Chirac aurait estimé que la Grande-Bretagne était "après la Finlande (...) le pays où on mange le plus mal".

Ses propos ont été rapportés par le journal français Libération qui affirme qu'ils ont été tenus lors d'une réunion dimanche avec le président russe Vladimir Poutine et le chancelier allemand Gerhard Schröder en marge du 750ème anniversaire de Kaliningrad.

Cité par Ilta-Sanomat, Hans Välimäki, propriétaire à Helsinki du prestigieux restaurant "Chez Dominique", titulaire de deux étoiles au Michelin, ne décolère pas.

"Il est aussi vrai de dire que les Français sont le peuple le plus sale. Ils font une consommation très modérée de savon et pourtant notre présidente ne les insulte pas", a-t-il asséné, en proposant de lancer à l'étranger une vaste campagne de promotion de la cuisine finlandaise.

Pour démontrer et la mauvaise foi du président français et les vertus méconnues de la gastronomie finlandaise, Ilta-Sanomat a publié par le menu le dîner offert à Jacques et Bernadette Chirac à Helsinki en 1999 par le président de l'époque, Martti Ahtisaari :

soupe de lagopède aux morilles
terrine d'omble chevalier fumé aux oignons
couronne de renne
à la sauce gibier et camarine noire
  soufflé glacé au
miel agrémenté d'un coulis de baies

Le quotidien Iltalehti, qui promet en une une "douche froide" pour Jacques Chirac, dénonce lui aussi ses déclarations qualifiées d'"absurdes".

"De toute façon, même les Français ne le prennent plus au sérieux depuis longtemps", ironise le journaliste Erkki Toivanen.

Les autorités n'ont pas souhaité réagir. "Cela n'a même pas été discuté", a indiqué à l'AFP un porte-parole du gouvernement.


Olympiarenkaita ja -risuja heitellään jo...

Vai sanoi se Chirac että vain Suomessa muka ruoka on vielä pahempaa kuin briteillä ?! Hähää, taisipa unohtaa että Suomella on kaksi ääntä olympiakisojen ehdokkaista äänestettäessä juuri näillä hetkillä...

Joka tapauksessa on törkeää että valtiomiehet heittävät avoimesti herjaa ja puhuvat pahaa pienen pohjoisen maan ruuista. Meidänkin firmassa oletetaan ettemme tuota häpeää lafkalle vapaa-ajalla, mutta miten on mahdollista että presidentit kehtaavat moiseen ? Suurlähettiläs Helsingissä taitaa saada sapiskaa, mutta asia jäännee siihen.

Ranskalaisissa lehdissä tuskin mainittiin asiaa, mutta kotimaassa ja brittilehdistössä tuohduttiin sitäkin enemmän.  Myös The Guardian ja The Sun vaahtosivat brittien mollaamisesta, ja pinnoja ranskislehdelle Libé joka sentään nettisivuillaan mainitsi presidentin vitsailut.

Eli tunnustakaa kuka syötti kalakukkoa tai mämmiä arvoisalle valtiovieraalle ? Ilta-Sanomissa väitettiin että kyseessä olisi ruoka-aineitten tuoreus, joka johtuu lyhyestä kasvukaudestamme. Ai miten niin muka ?! Oliko tarjolla olleen tillilihan tilli nahistunutta ? =D

Lisättäköön AFP:n sähke josta käy mm ilmi mitä Chirac söi Ahtisaaren tarjoamilla illallisilla vuonna 1999, sekä Alex Stubbin tänä aamuna Chiracille lähettämä illalliskutsu seuraavallaa menyyllä :

  • Fish and chips - muikunmätiä ja puikulaperunachips
  • Tattiliemi ja lanttukukko
    Ahvenanmaan karitsa ja nokkosmuusi
  • Mesimarjaviinissä marinoidut metsämarjat ja ternipudding

Toisaalta voisin melkein olla kiitollinen Chichin töttöröintiin, jos sen ansiosta vältämme olympiakisat. Saimme aivan tarpeeksi hässäkkää jo fudiksen mm-kisoissa ammoin - ja Pariisihan on jo muutenkin maailman suosituin matkailukohde. Ei enempää väkeä, kiitos !

Ja niille jotka puolustavat kisoja sen varjolla, että kaupungin palvelut paranevat, rakennusala piristyy, metrolinjat pidennetään... kaikki tämä tapahtuu (jos tapahtuu) niin suurella kiireellä, että poikkeusluvilla ja -laeilla kumotaan kaikki kestävän kulutuksen ym suurella vaivalla kyhätyt pelisäännöt.

Koska saamme maapallonsuojelukisat ?!?!



Tumma vastaan vaalea

Kaikki on todellakin suhteellista !

Hymyilytti kovasti lounastunnilla kun hain läheisestä ruokakaupasta voileipää, ja vertailin "dwich"-tarjonnan nimikkeitä. Yksi varsinkin oli hupaisa ; vaalea parilla hassulla rouheella höystetty leipä kulki nimellä "brun" eli tumma, vaikkei ollut eläessään ruista nähnytkään.

No, pariisilainenhan elää patongista ja kaikki rouheleivät ovat terveysintoilijoitten ja vouhottajien ruokaa... Leipomoissakin usein hyllyillä lojuu erikoisleipiä jotka ovat kovissa hinnoissa ja menevät kaupaksi lähinnä patonkien päästyä lopahtamaan. Jälkimmäisen elinaika kun on korkeintaan neljä tuntia, niitä paistetaan monta kertaa päivässä ja hintakin on vain päätähuimaavat 0,80 euroa tai sinne suntaan, korttelista riippuen.

Toisaalta aivan päinvastainen mitta-asteikko pätee hiusväreistä puhuttaessa : esim. kotimainen ruskeaverikkö olisi täkäläisen asteikon mukaan jo melkein blondi. Keskiruskea on selvä blondi ja Suomessa vaaleaksi noteerattu lähestyy platinaa täällä. Minunkin punainen tukkani vaaleilla raidoilla on tehnyt minusta blondin !

Apua...