Maurelita

Paris by bike

Pariisin kaupungin uusi mainoskamppanja liikenneturvallisuuden puolesta puhuttelee rankasti - ainakin niitä ruljanssin särkyvimpiä osapuolia. Jalankulkijoiden ja kaksipyöräisten henki ei ole paljonkaan arvoinen kiireisten, välinpitämättömien ja piittaamattomien autoilijoitten keskellä.

Vuoden alusta on kaupungin kaduilla kuollut 25 jalankulkijaa, 15 mopoilijaa tai moottoripyöräilijää ja 5 pyöräilijää - jälkimmäisistä tietääkseni monikin bussin alle, mutta tästä kampanjassa vaietaan ja puhutaan lähinnä kuorma-autoista...

Juuri tänä iltana manasinkin erityisen edesvastuuttomia autoilijoita fillaroidessani 800 metrin matkaa metrolta kotiin. Viiden minuutin sisälle mahtui kolme törkeästi pyöräilijää kohtaan käyttäytynyttä, joista yksi oli todella läheltä liipaissut kaistapää - ainoana prioriteettinään ettei vasemmalta ohi kiilaava toinen rämäpää pääsisi ohitseen. Kuka siinä ehtii silloin katsomaan onko oikealla puolella joku, kenties polkupyörä. Vilkkuvine valoineni olin kuitenkin yhtä näkyvä kuin joulukuusi !

   *   *   *

La nouvelle campagne de la Ville de Paris "Changeons de conduite, Partageons Paris" interpelle d'une manière choc - du moins les acteurs les plus fragiles de l'histoire. La vie d'un piéton ou d'un conducteur de deux-roues, motorisé ou non, ne vaut pas bien cher face à l'égoïsme et l'insouciance d'un conducteur pressé.

Cette année, déjà 25 piétons, 15 utilisateurs de deux-roues à moteur et 5 cyclistes y ont laissé leur peau ; les derniers souvent sous les bus, mais la campagne parle plutôt de "poids-lourds"...

Pas plus tard que ce soir ai-je crié scandale face à l'attitude irresponsable des trois (!) automobilistes m'ayant frôlée en cinq minutes de trajet - dont un de très très près. Mais quand on focalise sur comment ne pas se faire griller par un autre chauffard qui arrive par la gauche, il est clair que l'on n'a pas le temps de se soucier de ce qui se trouve à sa droite. Même s'il s'agit d'un cycliste fragile et qui clignote pourtant comme un arbre de Noël.

Sunnuntain aurinkoa / Dimanche ensoleillé

Aamusta alkaen paistoi upea aurinko ja poikien kanssa suuntasimme läheisen suuren puiston ja siirtolapuutarhojen sokkeloisille kujille pyörien kanssa.

Jo menomatkalla vastaan osui upean sävyinen oranssinpunertava autotallin ovi ja herkullisen muotoisia bignonia-trumpettipuun kukkia.

Matkan varrella sijaitsi myös kerrostaloja joiden juurella virtaa bambujen ja pajujen reunustama pienoinen kanava ; korttelin ankea arkkitehtuuri korvattiin hienosti näköalalla puistonpenkereille ja veden äärelle.

Siirtolapuutarhojen palstoilla on havaittavissa monenkirjavaa meininkiä ; yhdellä ei juuri tietoakaan kasveista mutta siirtolaiset valmistelivat hilpeää grillilounasta suurella metelillä, toisella komeili auringonkukkaviidakko, vieressä rönsyili villiintynyttä köynnöskasvien ja kukkien sekamelskaa, vielä edempänä puutarhointikojun tiskillä komeili yksinäinen hedelmä. Uskomaton elämäntyylien kirjo heijastui joka palstalta, ja oli jännittävää kuvitella mitä kukin odotti pieneltä luontopläntiltään.

   *   *   *

Dès le matin un superbe soleil brilla sur Paris, et nous nous dirigeâmes vers un grand parc avec ses parcelles de jardins ouvriers - un labyrinthe que les enfants adorent parcourir à vélo.

Déjà sur le chemin, une porte de garage d'un magnifique rouge orange et des fleurs de bignonia ont attiré mon objectif, et le contraste de barres d'immeubles avec le petit canal ainsi que les saules pleureurs et les bambous avoisinants fut frappant. Un aménagement fort réussi pour égayer un quartier sinon plutôt gris.

Sur les lopins de terre des minuscules jardins, de curieux abris avec comme un plan de travail - chacun représentant le monde unique de son propriétaire. Par ci une parcelle quasiment dénudée de végétation mais occupée par une équipée joyeuse et bruyante en train de préparer un barbecue ; par là une jungle de tournesols ; plus loin un recoin envahi d'un joyeux mélange de plantes grimpantes et de fleurs champêtres ; ou encore un minuscule verger avec une pomme solitaire posée sur son comptoir.

Un frisson me parcourut de pouvoir ainsi jeter un oeil à tant de mondes différents - certainement aussi révélateurs qu'une habitation principale.

La Rochelle à la pligaa

Lomatunnelmaa Atlantin rannikolta : La Rochellessa vallitseva vakaa korkeapaine antoi esimakua kesästä, pääsimme kahlailemaan laskuvedellä lämpimälle hiekalle lainehtivaan meriveteen ja fillaroimme lounasretkille lähistön ravintoloihin mm Île de Ré -saarelle ja Châtelaillon-Plage -rantakaupunkiin.

Bonuksena mainittakoon että Rén sillan tietulli on 16€ autoille sesonkiaikana, 9€ nyt hiljaisen kauden ajan, 2€ moottoripyörille sekä sivuvaunuille... ja ilmainen polkupyörällä !

Kotiinviemisinä oli hyvää tuulta, päivettyneitä naamoja ja karkeaa merisuolaa.

Pure ambiance de vacances à La Rochelle : le microclimat s'avéra une fois de plus superbe, et nos expéditions à vélo nous permirent de déjeuner dans plein de restaurants différents tant sur l'Île de Ré qu'à Châtelaillon-Plage.

Une motivation supplémentaire réside dans le péage du pont de Ré qui est à 16€ pour les voitures en haute saison, 9€ en ce moment, 2€ pour les motos et sidecars... et gratuit à vélo !

En souvenir nous rapportâmes de la bonne humeur, des visages hâlés et du sel marin.

Matra I-step : vélo à assistance électrique / sähkömoottorilla varustettu polkupyörä

Mon gentleman motard se recycle sportif et écolo suite à un accident de la route. Fervent amateur de deux roues, il ne put se passer de sa liberté (écologique !) et un vélo à assistance électrique (VAE) se révéla optimal pour un usage citadin en costume, d'autant plus que Paris n'est pas si plat qu'il n'y paraît.

Un moyen de locomotion rapide et propre qui permet de se dépenser par la même occasion : ne pas espérer s'asseoir et attendre que le moteur fasse avancer le vélo tout seul. Plus on fournit d'effort, plus l'assistance répond - tout cela restant réglable par l'utilisateur grâce aux quatre niveaux d'assistance. De surcroît, le modèle I-step de Matra dispose également de plusieurs niveaux de régénération qui à l'instar d'une dynamo permettent de recharger la batterie. Il est le seul sur le marché à se recharger de la sorte, ce qui explique pourquoi on peut voir les adeptes pédaler même en descente pour profiter de cette aubaine.

Quant à la customisation du vélo, quelques accesoires bien choisis permettent de le looker tout en améliorant le confort et la sécurité. Une selle du meilleur faiseur britannique Brooks (modèle Flyer comme ci-dessous), des sacoches, la potence rehaussée pour redresser la position de conduite, des poignées en cuir et l'indispensable rétroviseur... de quoi avoir une perle qui suscitera la convoitise des amateurs !

Conformément à la réglementation française, le vélo est bridé à 25km/h. Arrivé à cette vitesse, pour éviter une coupure brutale de l'assistance, il est possible de désactiver cette limitation.

Voici comment débrider la limitation de vitesse à 25km/h de son Matra I-step ; traduit en français.
DISCLAIMER : Attention, en milieu urbain il est très risqué de rouler au-delà de cette vitesse, et cette manipulation à pour but uniquement d'éviter l'effet brutal de freinage quand l'assistance se coupe.

Se mettre en mode chrono.
Appuyer simultanément sur les boutons "mode" et "marche/arrêt".
Quatre zéro doivent s'afficher.
Utiliser la touche "plus" pour changer le premier chiffre à 3.
Valider à l'aide de la touche "marche/arrêt" pour atteindre le prochain chiffre.
Répéter l'opération jusqu'à obtenir le chiffre 3773.
Valider à l'aide de la touche "marche/arrêt".
L'affichage doit montrer Max en alternance avec speed.
Le chiffre sur la droite de l'écran doit afficher 1.
Appuyer sur la touche "moins" pour le changer à "0".
Puis valider avec la touche "marche/arrêt".

Et voilà ; il ne reste plus qu'à éviter les obstacles sur les pistes cyclables - et n'oubliez pas de sortir la tête couverte... d'un casque !

EDIT : Voici l'url du forum Cyclurba qui donne les infos sur les codes que vous étiez nombreux à demander.

        *   *   *

Lupasin jo aiemmin postauksen motoristini sähkömoottorilla varustetusta Matra I-step polkypyörästä, ja tänään mies otti kuvia menopelistään upeassa syksyisen vinossa auringonpaisteessa.

Herrasmiesmotoristi siirtyi pahan kolarin jälkeen moottoripyörästä polkupyörään, mutta Pariisin paljastui uskomattoman mäkiseksi ja puku päällä polkeminen hieman tukalaksi. Matran malli tarjoaa juuri sopivasti avitusta isoihin mäkiin, mutta takaa silti liikuntaa - pyörä ei polkematta kiipeä ylämäkiä.

Käyttäjä voi säätää moottorin avustuksen neljälle eri tasolle, riippuen tahtooko itse polkea kuinka rankasti. Harvinaista kyllä tämä malli myös haluttaessa lataa akkua jos polkee alamäessä, dynamoperiaatteella.

Kustomointipuolella mieheni on surffaillut urakalla ja hankkinut aidon brittitekoisen nahkasatulan ja kahvat, laukut tarakkaan sekä kaupungissa elintärkeän sivupeilin.

Ranskan lainsäädännön mukaan pyörän moottori jumittaa 25km/h -nopeuteen, mutta välttääkseen äkkinäisen hyytymisen moottorin sammuessa kuin seinään, on mahdollista desaktivoida tämä rajoitus. Alla englanninkielinen selostus ; ranskaksi uskaltauduin sen kääntämään mutta suomeksi ei tekninen sanasto riitä...

VAROITUS : tämä ei tarjoita että voisi surutta hurjastella ylinopeutta, tarkoituksena on ainoastaan välttää epämiellyttävä yllätys moottorin lopettaessa toimintansa yllättäen. Etenkään Pariisissa ko nopeusrajoituksen ylittäminen ei ole suositeltavaa terveyssyistä !

Press and hold the mode and chrono buttons for about three seconds.
The display should show four zeros.
Use the a-key to change the first numeral to a 3.
Use the mode key to get to the next numeral.
Repeat until the code entered his 3773. At this point, the display should show Max alternating with Speed on the LCD. The number displayed should be 1.
Use the g-key to change this to a zero.
Use the mode key to get out of the menu.
Your maximum speed problems should be a thing of the past.

Journée dégoulinante de pluie et d'énervement / Sateisen raivo päivä

Il continue à tomber des cordes raides pire qu'en Finlande le 14 juillet.

Après avoir tenté de regagner le métro à pied hier, je renonce à l'idée de me faire arroser par les voitures qui cherchent à tout prix à gagner le concours qui roule le plus vite dans la plus grande flaque et touche le plus de piétons.

Or après le luxe d'un vélo tout neuf de La Rochelle, je roule à nouveau avec son homologue parisien mauve et rouillé que j'ai acquis d'occasion pour 500 francs à l'époque des Grandes Grèves des Transports en 1995.

Ce bolide antique et solennelle ne freine même pas pour la forme par temps pluvieux, et ce détail me revient soudain à l'approche d'un feu rouge. Je file à vive allure pour échapper à la pluie mais j'hésite toutefois à solliciter mes Tiger flambant neufs pour ralentir.

Par magie le feu passe aussitôt au vert (j'anticipe un peu...) et je gratte glorieusement les voitures à l'arrêt en les frôlant avec l'écarteur de sécurité. Victoire éphémère des transports durables (trempés jusqu'à l'os) contre les pollueurs (au sec avec la musique et le chauffage). 1-0.

Arrivée à la station métro les gens me dévisagent comme un ovni. Certes j'ai un look qui vaut le détour : la capuche du kway resserré sur la frange dégoulinante, les clips aux chevilles sur le pantalon trempé et le Mulberry dans un sac plastique en guise de protection.

Après 45min de lecture assidue du numéro spécial de Stratégies (dans sa version papier, très web 1.0) sur les blogs et la question existentielle Peut-on vivre de son blog, je débarque au bureau avec une tenue qui commence enfin à sécher.

Mail dégoûté de Chef de bande pligaa qui vient de se farcir 12km de vélo dans les mêmes conditions et se plaint d'être trempé également. En bonne communicante qui partage son expérience (déformation professionnelle), je réplique en préconisant quelques meilleures pratiques :

1. S'équiper pour le pire en espérant le mieux en partant. Mieux vaut prévenir que guérir... Donc, kway de rigueur dès le starting block.

2. Se munir de chaussures de rechange au bureau (j'en ai trois paires !!!) ; rien de pire que de rester les pieds mouillés.

3. Envisager sérieusement une migration vers Marseille (il pleut même dans le Larzac envisagé lors d'un coup dur météorologique tout récent).

Pour me consoler du sort de ma frange digne d'un épouvantail, je profite d'un rayon de soleil pour filer chez mon coiffeur de prédilection à midi. En un tour de magie, la coloriste fait disparaître mes racines et je sors avec une tête de blond vénitien et un sourire radieux. Quelle thérapie de se sentir bien coiffée !

Le soir en sortant du métro et en enfourchant ma fidèle bicloune sous une pluie battante, je tente tant bien que mal de sauver la coiffure.

Le jardin est plus vert qu'un green de golf anglais. Le premier qui me parle de sécheresse je l'étrangle de mes petites mains trempées.

Sataa kuin aisaa, pahempaa kuin heinäkuun puolivälissä kotimaan lomalla.

Eilen kaatosateen lannistuttamana olin luopunut ajatuksesta fillaroida metrolle ja poikkeuksellisesti kävelin metroasemalle, ohitseni kaahaavien autojen ajaessa sumeilematta jättimäisiin vesilätäköihin. Huitelin kuin heikkopäinen mutta ainoa keino pelastua aimo roiskeilta oli paeta mahdollisimman kauas ajoväylästä. Kiitos vaan.

Edellisestä viisastuneena päätän tänään siis uhmata elementtejä ja nousta uskollisen mutta ruosteisen ajokkini satulaan. Nautittuani koko loman ajan tuliterän pyörän ominaisuuksista La Rochellessa, minulle on käydä kalpaten heti ensimmäisissä punaisissa valoissa. Huristan hurjaa vauhtia säästyäkseni lisäminuuteilta sateessa, kun yht'äkkiä havahdun todellisuuteen : olen vuonna 95 Suurten Metrolakkojen aikana jo käytettynä ostetun härvilän ohjaustangossa, jonka jarruissa ei ole hurraamista kuivalla ilmallakaan... enkä millään olisi raatsisi jarruttaa uusilla Tiger-tennareillanikaan.

Vilkas risteys lähestyy uhkaavasti, ja viiletän koleasti valoissa odottavien autojen ohi hipoen niitä turvaviirilläni. Kuin taikaiskusta valo onkin jo (melkein) vihreä ja päihitän saastuttavat autot. Matsi fillarit-autot 1-0 !

Olen surkuhupaisa näky saapuessani metrolle : sadetakin huppu tiukasti litimärän otsatukan päällä, housut kuin uitetulla koiralla ja Mulberry muovipussissa turvassa.

Kolmen vartin päästä vihdoin alan olla suht kuiva - sopivasti töihin saapuessani. Minua on odottamassa viesti mieheltä joka polki 12km töihin samassa jamassa. Saarnaan että pitäisi olla aina vaihtokengät töissä (minulla on niitä kolme paria varalla) ja lohdutan ehdottamalla muuttoa Marseilleen. Ohessa päivän säätieto...

Lounastunnilla lohduttaudun itse kampaajakeikalla : väriteknikko taikoo juurikasvuni sinne missä pippuri kasvaa ja palaan töihin hyvää tuulta uhkuen. Mikään terapia ei voita kampaajaa - paitsi tietenkin kenkäshoppailu !

Illalla tullessani ulos metrosta ja noustessani fillarin selkään yritän suojella kampaustani roikuvalta kaatosateelta parhaani mukaan.

Puutarhamme on vihreämpi kuin englantilainen golf-kenttä. Ensimmäinen joka valittaa kuivuudesta kuristetaan siltä istumalta.

Holiday on vox...

Pieni mainoskatkos nettipimennosta - seuraattehan lomaseikkailujamme mobiiliblogissa ?! Osoite on tässä :

http://pligaa.vox.com/

L'adresse ci-dessus vous permet de suivre nos aventures de vacances grâce à mon blog mobile sur vox... A défaut d'avoir une connexion digne de ce nom, vive le moblogging !

Chanmé vs bonnepoire.com / Kiltti vastaan pahanilmanlintu

      

On päiviä jolloin toivoisi jääneensä kotiin nukkumaan peiton alle. Mutta sainpahan koeajettua uutta uljasta ei-kilttiä minääni !

Taisteltuani yömyöhään reistailevan digi-tv -tikun kimpussa, turhautuneisuuden lisäksi aamuinen herätys oli ankea. Krapulainen olo juhlimatta, huh. Olisin ansainnut sen tiistai-illan mimmitempauksen johdosta, mutten koneen kesälomakuntoon laittamisesta.

Herättyäni jotenkin ajaa kilistelin tunnollisesti fillarilla viemään parin viikon pullot kierrätykseen ja ohikulkijat ihmettelivät pultsarimaisesti rämisevää mimmiä korkokengissä... No täytyyhän jonkun piristää katukuvaa korttelissamme. Sen sijaan että kimpaantuisin moisesta, ajattelin miten monta pulloa kiikutin sinne ja autoin planeetta-parkaamme edes vähän.

Vähän myöhemmin pläräsin Ellen juttua jonka jättiotsikko lupaili unelmakehoa rantalomalle 8 viikossa. Olin juuri miettimässä voisiko metodia mitenkään kompressioda 8 tuntiin, kun puhelin soi ja kauneushoitolasta kyseltiin voisinko mitenkään lykätä huomista tapaamistani. Kumautin kalloon sisäistä kilttiä tyttöäni joka oli jo myöntymässä, ja uusi uljas itsekäs ja puoltapitävä minäni selitti ettei moinen käy päinsä, koska aika oli varattu vuonna 2 ja lähden kesälomalle heti sen jälkeen. Mikä riemun tunne kun nainen alistuneena siirtävänsä jonkun muun. Tilanne 1-0.

Varsin työteliäs aamupäivä konttorilla leikkaillen ja liimaillen kaverin läksiäislahjan korttiin, sitten läksiäiset joista livistin stretch-tunnille ja iltapäivällä meille ilmoitettiin kaikille henkilökohtaisesti tilivuoden bonukset ja korotukset - tai tapauksessani pikemminkin niiden poissaololla loistaminen. Työmotivaationi sai moisesta pahan kolhun, enkä ollut ainoa joten mimmiporukalla painelimme terassille siidereille mustamaalaamaan koko puljun johtoporrasta ja pikkupomoja.

Sitten kampaajalle jossa luottokampaajani pahoittelee että hän on sovitusta ajasta melkein tunnin myöhässä ja joku muu leikkaa lomakampaukseni jota olen odottanut kuukausia. Arrrrrrgh. Kiltti-minä on nujerrettu ja antaa pahansisuisen kertoa miten olin pettynyt ja pahoittelin sitä, ja jos hiukseni eivät olisi olleet jo shampoossa olisin häipännyt saman tien. Pian homma järjestyy ja saan oman kampaajani, jonkun muun sijasta. 2-0.

Huonon päivän piristykseksi totesin pitäväni harvinaisen hyvin puoliani, saavani mitä haluan (paitsi se palkankorotus...) ja lisäksi uudet kesähiukset - melkein kuin vox-logossani taas vaihteeksi. Ei sittenkään sen pahempi päivä.

      

Une journée où j'aurais mieux fait de rester au lit sous la couette. Le salon de beauté veut repousser mon rdv pris il y a un mois alors que je pars en vacances demain soir ; mon coiffeur est en retard et propose quelqu'un d'autre pour réaliser la coupe qu'elle fait miroiter depuis des mois ; le sous-chef nous annonce des augmentations et des bonus littéralement inexistants...

J'ai pu mettre en pratique ma résolution toute fraîche qui consiste à bâillonner ma gentille petite fille intérieure et faire valoir mes droits - et ça a porté ses fruits dans deux cas sur trois. J'ai donc une jolie coiffure d'été (presque comme ci-dessus), un rdv chez l'esthéticienne demain et demain soir c'est la quille. Pas si mal que ça finalement.

Balade à bicloune dans Paris / Fillarointia Pariisissa

Eilinen pyöräilyretkemme Pariisissa vahvisti edellisen vali-vali -postauksen epäilykseni : olemme todistetusti maanvaiva liikenteessä, etenkin julkisen liikenteen silmissä. Me hiki hatussa planeettaa polkemalla pelastavat toopet saimme satikutia bussikuskilta suuressa kehätielle johtavassa risteyksessä. Emme halunneet kääntyä kehätielle (et quoi encore ?!), mutta yhteinen bussi- ja pyöräilykaista näytti kuuluvan yksinoikeudella bussille joka huristi ohitsemme OIKEALTA, raivokkaasti tööttäillen...

Don Maurelito kiivastui henkikultamme vaarantamasta tempauksesta sen verran, että heti seuraavissa valoissa huristimme bussista ohi (sieltä sateli ärräpäitä ja puitiin nyrkkiä) ja pligaa-jengin pomo nautti täysin siemauksin polkiessaan kiireettömästi keskellä yksikaistaista ja yksisuuntaista katua, jumittaen bussin meidän vauhtiimme. Minä lainkuuliainen mammari (EDIT = jänishousu) ajoin hieman sivumpana melko huolestuneena, muttei linjuri onneksi uskaltanut yrittää ohi.

Huokasin helpottuneena kun reittimme erosivat, ja mies riemuitsi että saatiinpa näytettyä kenelle tie kuuluu. Yhteiset bussi- ja fillarikaistat ovat mielestäni aina olleet huono idea, ja seuraava pahaa-aavistamaton pyöräilijä joka osuu kaunaisen kuskin eteen saa varmaankin tuta sen turvaviiriinsä asti... *pahoitteluni asiasta ! *

Muuten retki sujui hienosti, ja ikuistin hulppean metron sisäänkäynnin jättihelmineen Le Louvren nurkilla ; lisää mobiili-blogissani.

   *   *   *

Notre balade d'hier à Paris confirma mes soupçons sur l'impossibilité d'une cohabitation bus-vélos sur les mêmes voies. Décidemment, on a beau pédaler comme des doux-dingues pour sauver la planète, les gros bus qui polluent n'ont aucune estime pour nous ; pire encore !

A une porte de Paris - endroit que j'appréhende même en voiture - nous ne voulions pas prendre le périph' pour des raisons fort compréhensibles, mais le bus derrière nous désapprouva celà et nous doubla PAR LA DROITE sur notre voie qui allait tout droit, en klaxonnant furieusement.

Don Maurelito s'emporta du fait que l'on puisse mettre en danger sa tribu de telle manière, et dès le prochain feu nous profitâmes des bouchons pour doubler le bus d'où se déversaient des paroles peu poétiques par la fenêtre ouverte, à notre vue.

A part cette guerre des nerfs sur le chemin de retour, la balade fut sympa et j'ai pu immortaliser une bouche du métro splendide à côté du Louvre ; lire plus sur mon mo-blog.

Incivismes et énervements / Liikennekulttuurinipotusta

Melkein joka-aamuinen raivostukseni juontaa varmaankin juurensa taas näistä kuuluisista kulttuurieroista...

Miten joku kehtaa parkkeerata autonsa keskelle ajoväylää tukkien koko kaistan pahimpana ruuhka-aikana, vain hakeakseen tupakka-askinsa kulman tupakkakaupasta ?! Parkkipaikkoja kun ei ole tyrkyllä, voi surutta laittaa päälle hätävilkut ja heilauttaa kättään kiitokseksi kanssaihmisten kärsivällisyydestä palatessaan viiden minuutin päästä autoon. Tarviiko mainita että ko kadulla on ainoastaan yksi kaista kumpaankin suuntaan, ja rutjasti liikennettä, busseja ja muuta menopeliä.

Samoin parkkeeraus jalkakäytäville on pariisilaisautoilijan suosikkilajeja. Mitä kapeampi katu, sitä parempi : "lastenrattailla hurjastelevat menkööt ajoväylälle, muutenkin jo niin perhanasti kersoja etteivät mahdu tarhaan, eipä haittaa jos pari kolme jää auton alle"...

Esikoista kärrätessäni olin sen verran vauhko, että ajoväyläkiekaukset saivat minut näkemään punaista, ja otin tavakseni nostella moisten parkkiterroristien tuulilasinpyyhkijät pystyyn. Vapiskaa ja peljätkää suomalaista raivotarta ! Mielikuvituksessani kyllä revin ne oikeasti irti, puukotin renkaita ja täggäsin autonkylkeen nokkelia loukkauksia.

Oma lukunsa ovat myös ne ratinvääntäjät joiden mielestä polkupyöräilijä on oikea maanvaiva joka pitäisi ohittaa vaikkei kunnolla mahtuisikaan. Turvaviirin hipomisesta saa lisäpisteitä, top-luksusta on jos kurvaa fillaroijan ohi ja kääntyy oikealle niin että tämä kirskuttaa jarruja. Kerran jopa katkaisin jarruvaijerin kun niin epätoivoisesti tarrasin kahvaan ; sillä kerran tunnustan kyllä että sekä minä että auto ajoimme jalkakäytävällä... kröhöm.

Tekee mieli lätkäistä parkkirajoitteisille samantyylisiä sakkolappuja kuin mitä Jenni-Juulia ehdottaa. Ja laittaa oman fillarini taakse iso kilpi ESPECE PROTEGE (uhanalainen suojeltu laji) !

Alla pyöräilykaista Bastille-korttelissa ; huomaavaa että ajattelevat myös hauiksiamme, tulee mukavasti harjoitusta kun kantaa fillarin ja takana istuvan epelin tästä loukusta ulos...

Je rouspète encore contre l'incivisme des Français au volant... et je pourrai embrayer sur l'incivisme consumériste, le manque de volonté de recycler quoi que ce soit... mais je me retiens, rassurez-vous.

Il y a juste des jours je me sens très très finlandaise et où je n'ai pas envie de m'intégrer ! Quand on me fait une queue de poisson pour passez devant mon vélo pour tourner à droite et que je dois freiner comme une cintrée ; quand une voiture bloque le trottoir et je me trouve sur la chaussée avec ma poussette ; quand un fumeur forcené se gare au milieu de la seule voie pour aller au tabac - à l'heure de pointe, sinon même pas drôle - protégé par ses warnings.

Ci-dessus une piste (moyennement) cyclable à la Bastille. Sympa de penser à nos petits bras : ça les muscle drôlement de porter le vélo et le passager dans le siège enfant pour sortir de cette panade.

Je crois que je vais passer une commande chez jesaispasmegarer.com :

Dernier jouet de la bande à Pligaa / Uusin pligaalelu

Uusin pligaajengin lelu on pienellä sähkömoottorilla varustettu polkupyörä Matra I Step Runner !

Sattuneesta syystä mies ei enää huristele moottoripyörällä ja tarvitsi samalla hyötyliikuntaa jalkansa kuntouttamiseen. Kolmen vartin työmatka fillarilla osoittautui mainioksi tavaksi yhdistää hyöty ja hupi ekologisella bonuksella.

Puku päällä moinen on kuitenkin hieman onglemallista, ja ratkaisu löytyi apumoottorista.

Le dernier jouet en date au sein de la bande à pligaa est un VAE alias un vélo à assistance électrique. Le joli Matra I Step Runner se confirme fort utile pour les trajets en costard de notre motard qui se recycle sportif et écolo !