Vaihteeksi taas liikekannalla ; sovin Angelan ja Nanan kanssa treffit illaksi ja koko päivän rutiinit ovatkin ihan katollaan. Tavanomaisuutta vastaan pitäisi pyristellä ahkerammin, tulee sanoinkuvaamattoman kepeä olo.

Aamulla sen sijaan että olisin hipsinyt talossa meteliä pitämättä ja heittänyt ekat vastaantulleet vaatteet päälle, ehdin vaihteeksi miettiä mitä laitan päälle odottaessani hoitotädin saapumista.

Sitten huristin fillarilla pulloroskiksen kautta metrolle ; kuvitelkaa meidän kujalla ei vieläkään lajitella jätteitä koska isot roska-autot eivät mahdu ajamaan meille, ja kaikki paperit ja purkit ja lasit päätyvät samaan roskikseen. Hinaan sinnikkäästi pullot ja purkit lasinkeräykseen, mutta tuntuu että olen ainoa jolla on asiasta huono omatunto. Olen päättänyt valistaa poikia asiasta heti kun ymmärtävät - pakko hoitaa itse ympäristöopin- ja kansalaistaidon tunnit, täällä ei ymmärtääkseni pahemmin noita asioita mainita koulussa.

Palatakseni päivän ohjelmaan, lounastunnilla pompin innoissani kampaajalle ja on kiva olla "pyntätyn" oloinen, vaikka kampaus nyt onkin mahdollisimman luonnollinen ja suora kuten pyysin. Sinänsä se on saavutus, sillä kampaajien on jostain syystä lähes mahdotonta päästää käsistään "normaalin" näköisiä ihmisiä. <virnistys>

Baariperhosten harvassa ulkoiluttamisessa piilee se vaara, että suuret odotukset kasautuvat yhteen iltaan, johon pitäisi saada mahtumaan koko kuukauden toiveet : shoppailua, käppäilyä kivoilla kaduilla, ikkunaostoksia, tavaratalon myöhäisilta, muutama trendikäs baari ajan hermolla pysymistä varten ja kohokohtana herkuttelu tarkasti valitussa bistrossa makuhermoja kutkuttavan punaviinin kera.

Ehdin kelaamaan rue de Rivolin putiikkeja (Henkalla on ollut perusremppa, en meinannut tunnistaa koko puljua ; niillä on jopa äitiysvaatteita - mokoma myöhästyivat...) ja sokerina pohjalla BHV-tavaratalo mistä löysin Kialle synttärilahjan ja läjän vaatteita joita EN ostanut.

Sitten lipitimme kolmeen pekkaan lasilliset (mojito, caïpirinha & ti'punch : kuka joi mitä ?!) Pick-Clops -baarin terassilla, josta pampparoimme Au Petit Fer à Cheval -bistron idylliseen tunnelmaan syömään maukkaat liha-annokset. Raflan nimi tulee hevosenkengän muotoisesta baaritiskistä, ja sisustus on tyypillisen pariisilainen : tummaa puuta ja messinkiä, tarjoilijamiehet liiveineen ja essuineen ovat kuin toissa vuosisadalta - ja huippuystävällisiä.