Motoristimieheni näki vihdoin ekan lääkärin sitten viime viikonlopun ; Ranskassa ei pitäisi koskaan siirtyä sairaalasta toiseen sillä uhalla että jää paitsioon seurannassa.

Tämänkertainen äijä ei sanonut juuta eikä jaata ja sillä oli kova kiire pois. Toinen jäi pähkäilemään kaikkea amputoinnista ja luutumisesta jne kun ääliö lekuri ei malttanut vastata yhteenkään kysymykseen, oli muka niin kiireinen. Voi vitjat tätä ranskalaista sairaalasysteemiä.

Anoppi ja serkun vaimo ovat saaneet käsiinsä tuttavansa joka on osaston päällikkö, ja se on poikkeuksellisesti luvannut käydä katsomassa iltapäivällä, vastailemaan kysymyksiin ja rauhoittamaan potilasta. Eiliset verikoetulokset eivät kuulemma olleet hurrattavat, mutta anopilta sain selville että kyseessä oli raudanpuute ja lisäsivät tardiferonia.

Toivottavasti se oli vain sitä, mies hermostuu jo vähemmästäkin. Itse olen yleensä yltiöoptimisti, mutta nyt alkaa jo minuakin huolestuttamaan.