La Rochellen pikavisiitti sujui hienosti : potilas ilahtui älyttömästi (miksi ihmisillä yleensä ja minulla erityisesti on tapana aliarvioida oman läsnäolonsa arvoa ?) ja olo kohentuu muutenkin, kuumekäyrän lähdettyä laskuun sunnuntaina. Tänä aamuna lääkärit kävivät kimpassa kehumassa avohaavan parantumista ; yrittävät varmaan korvata perjantain tökeröä vierailua.

Lauantai-iltana appivanhemmat Lalie ja JP veivät minut kantapaikkaansa vietnamilaiseen ravintolaan ja söimme herkullisen aterian rosé-viinipullon kyydityksellä. Sunnuntaina nukuin ennätyspitkään (kellotaulun ympäri 22h-10h), en muista koska edellisen kerran tapahtui moista. Ihanaa.

Söimme pikaisesti lounasta Jeanin serkun luona ; niillä on ihana talo ja puutarha sisäpihalla keskellä kaupunkia, ja siitä olikin vain 300m sairaalaan heti kun vierailuaika alkoi.

Nyt odottelemme verikokeitten tuloksia ja peukutamme että valkosoluarvot pienenee myös ; potilas itse on optimistinen ja se takuulla avittaa asiaa.

Edessä miniloma Suomessa, kun emme saaneet muutettua lentolippuja : keskiviikkona suuntaamme poikien kanssa taksilla lentokentälle, sitten Jules toivoo että ajetaan lentokenttäbussilla (poikaressu ei pääse bussiin koskaan !) ja sitten se upea iso lentokone.

Illalla tuuraan Jeania puutarhurin roolissa kun pitää ajaa nurmikko : se muistuttaa lähinnä viidakkoa, ja kotimaasta palatessa ei löydetä taloa ellen tee jotain...