Kipatessamme Anttia bussiasemalle aamulla, saavuimme etuajassa ja ehdimme joukolla käppäilemään Pikku-Vesijärven rannalle ja ihailemaan vesiurkuja.

Pikku-Vesijärvi on vielä siitäkin läheinen paikka, että kävin itse siellä pienenä usein mummin ja ukin kanssa sorsia katsomassa. Keskellä pikkuruista järveä komeilee vettä siivellään viistävä pääskyspatsas, jonka oli lahjoittanut kaupungille mummin ja ukin hyvä ystävä, kummitätini Pipsan isä. Tällainen yksityiskohta saa lapsen mielikuvituksen laukkaamaan valloillaan, ja koko pikkujärvi tuntui melkein kuuluvan minulle.

Jules retuutti mukanaan Muumi-reppua ; niistä oli tullut yht'äkkiä erottamattomat. Tuossa iässä villitykset tulee ja menee - on kyse vain tunneista, jollei peräti minuuteista... ja pikkuveljen kohdalla menee sekunttipeliksi. Sikäli onnellista, että raivokohtaukset myös unohtuvat ehdittyään nippa nappa alkaa.