Kotimatkan kommelluksia
Dear Osama

Väliaikaispelkoa sun muuta filosofista lätinää

Uusimmassa Elle-lehdessä oli artikkeli Lontoon pommi-iskuista, ja sivukolumnissa joku filosofi käsitteli nyky-yhteiskunnan paradokseja ja tiedon välittömyyden haittoja. Groteskina vastakohtana mainittiin mm miten terroristit räjäyttävät ihmisiä, ja toisaalla lääkärit uurtavat tuntikaupalla "korjatakseen" samaiset ihmispolot.

Olemme tottuneet elämään pelossa tiedotusvälineitten syytäessä tuutin täydeltä kauheuksia, joista ennen muinoin oltiin onnellisen tietämättömiä. Karsinogeenit, PAH-aineet, liikenneonnettomuudet, kaiken maailman tilastot...

Tästä johtunee fatalistinen huolettomuus ; emmehän voi lopettaa elämistä mahdollisten riskien takia. Voimme vain toivoa ettei se onnettomuus osu juuri omalle kohdalle. Mm Lontoossa puhelinyhteydet tukkeutuivat heti räjäytysten jälkeen, koska kaikki soittivat omaisilleen kertoakseen selviytyneensä attentaateista.

Tarkemmin ottaen, emme siis olekaan tottuneet elämään pelossa, vaan kaikenlainen odotus on muuttunut sietämättömäksi ja haluamme heti varmuuden että kaikki on hyvin. Kyseessä on jonkinmoinen väliaikaispelko, jota yritämme taltuttaa rauhoittamalla itseämme ja muita - kaikki hyvin, ei minulle taaskaan / vieläkään käynyt mitenkään.

Kaikkea sitä tuleekin mietittyä, nettikaupassa käydessä ja toisella silmällä lehtiä lukiessa.

TOIM.HUOM. Jos kieli kuullostaa oudolta, tiedoksi mainittakoon etten kääntänyt suoraan artikkelia, vaan tarkoituksella puin ajatukset uuteen kieliasuun. Tämä on ikiomaa kielihuoltoani, ettei ilmaisu jumiudu pelkkään ranskaan.

Commentaires

Flux Vous pouvez suivre cette conversation en vous abonnant au flux des commentaires de cette note.

L'utilisation des commentaires est désactivée pour cette note.