« juillet 2005 | Accueil | septembre 2005 »

Sorruin sitten lukemaan tämänkin...

Eli Da Vinci Code tuli kahlattua lomalukemisena, harattuani vastaan kaiken kohun takia. Mutta appi kehui kirjan tosi mukaanvieväksi, ja historiallisten laadukkaitten romaanien amatöörinä uskoin hänen sanaansa ja annoin periksi houkutukselle. Lohduttadun sillä etten ainakaan kartuttanut ärsyttävän kirjailijan pankkitiliä ostamalla kirjaa.... Read more →


Masentavaa hanavettä ?

Unohdettuani keskeneräisen metroromssuni kotiin eilen, satuin ostamaan kotiin mennessäni Le Monde -sanomalehden ja luin kerrankin yleissivistävää ja huippuintellektuellia tavaraa. Eräässä jutussa mainittiin masennuslääkkeitä syötävän Euroopassa niin paljon, että se välittyy ihmisten aineenvaihdunnasta viemäristön kautta vesistöön - ja joissain kaupungeissa jopa... Read more →


Mikrotukihenkilon vihjeet

Viikon hupijuttu eli muutamia elämän tosiasioita atk:stä ! Aina yhtä ajankohtaisia... Näitä tapoja yrityksemme Tietotekninen osasto suosittelee: 1. Kun pyydät meitä siirtämään tietokoneesi toiseen työpisteeseen varmista, että se on päällystetty pehmoleluilla, muistilapuilla, kuivatuilla kukkasilla, kasoilla postikortteja ja lasten kuvilla. Meillä... Read more →


Paluu Pariisiin

Kotiuduimme perjantai-iltana kamalan ruuhkaliikenteen seasta vehreään kotimaisemaan. Pariisissa on näköjään sadellut ahkerasti ; nurmikko on kuin Englannista konsanaan ja terassin ruukkukasvitkin olivat hengissä. Huom Marjo : ekasta kuvasta ei kunnolla näy mutta Tom komeilee aikoinaan Julesille lahjoittamasi Oscar's Caterpillar -oravapaita... Read more →


Miss Suomi and co

Tätä pyysi harras ranskislukija : Miss Finlande kautta aikojen... Muistan itse parhaiten seiskytluvun, jostain ekaluokkalaisesta lähtien taisin seurata kisoja ja leikellä paperinukkeja (Armi Aavikko jolta sain nimmarin kun kävi hiihtämässä Dannyn kanssa koulumme laduilla, Tii Heilimo poseeraamassa bikinit ja moonbootsit... Read more →


Paname Paname...

Pieni kurvaus takaisin Pariisiin kipattuani pojat La Rochelleen. Menomatka autolla sujui hienosti koska lähdimme perjantaina aamukuudelta - viikonloppu olikin rustattu vuoden pahimmaksi ruuhkaksi, ja väkeä olikin moottoritiellä sen mukaisesti. Jean odottikin vekaroita hartaasti, ja jälleennäkeminen oli yhtä riemua. Eva-serkku oli... Read more →