Sitten me tytöt (lue : äidit...) menimme terassille viereiselle Contrescarpe-aukiolle, joka on tori- ja turistikatu rue Mouffetard'illa, latinalaiskorttelin nurkilla. Aurinko paistoi ja kesäinen helle jatkui, ja shoppailuaddiktit ostivat lapsille lahjat reippaasta koulualoituksesta palkkioksi ; Kia ja Jules saivat kumpikin keppihevoset.

Meidän uusin lemmikkieläin pääsi verryttelemään kävellessämme metrolta kotiin, matkan piristykseksi. Ei tosin jouduttanut menoa... Naapurimme Françoise tuli vastaan ja oli tikahtua nauruun nähdessään meidän hullunkurisen ratsastustunnin.

Tässä heti uunituore Suomi-koulu kuvareportaasi - kiitos Kian äidille digikuvista.

Koko reissu Pariisiin alkoikin jännittävissä merkeissä, kun Jules pääsi ensimmäistä kertaa metroon. Oli metkaa ujuttautua puomin alta "pummilla" äidin edellä ; alle 5v eivät maksa mutta pakkohan niistä vimpaimista on läpi päästä. Äiti onneksi maksoi joten panssarilasin takana istuva lipunmyyjä ei noteerannut asiaa...

Koko matkan ajan Jules ihmetteli ääneen (ranskaksi...) vaunun pitämää meteliä, poisjääviä ihmisiä, sähkökatkoksia (kaksi seitsemän pysäkin matkalla), jarruttamista ja - kuten Vaarinsa Pariisin matkoillaan - millaisilla renkailla hommeli etenee. Tekniikan miehiä suvussa !

Kun pääsimme taas maanpinnalle satojen tuhansien rappujen jälkeen, koulun edessä kadulla oli iso liuta pieniä ja isompia suomalaisia odottamassa.

Kia ja Jules pääsivät pienten ryhmään, ja vanhemmat kaverit Aleksi ja Krista isompien kesken omaansa. Pikkuisilla oli herttaisen oloinen Vuokko opettajana, ja kaverukset menivät käsi kädessä portista sisään äitien liikuttuneitten katseitten saattelemina... Meidän kullanmurut jo toista koulua aloittamassa !!!! Vanhempia ei päästetty edes koulun sisäpihalle ; tämä oli lasten oma juttu, ja sujui mainiosti kun ei ollut aikuisia stressaamassa.