Viime viikolla ranskalais-saksalaisella kulttuurikanavalla Artella oli Kusturican hulvaton filmi Chat noir chat blanc (Musta kissa, valkoinen kissa) - villi musiikki ja sitäkin villimpi meno eivät katsomisella kulu ja tunnelma on yhtä taianomainen kuin ekalla kerralla leffateatterissa.

Loppupuolella yksi päähenkilöistä pesee itseään ulkona vesisuihkussa elävällä ankalla... Kohtaus hymyilytti ja samalla karmaisi ; nyt kun Kroatiassakin on tavattu lintuinfluenssaa, moista ei enää kuvattaisikaan noin vaan.

Tamiflu-lääkettä ei löydy enää Ranskan apteekeista, mutta huhujen mukaan netissä on ollut myynnissä sadan euron (mitä luultavammin väärennettyjä) pakkauksia. Työpaikkani tarjoama ilmainen flunssarokote loppui kesken, ja ilmassa alkaa olla lievän paniikin oireita.

Toivottavasti kaupoista sentään saa vielä sokeria ja jauhoja, sillä ammoin Irakin sodan sytyttyä ranskalaiset pelkäsivät pommeja tippuvan niskaan Pariisissakin ja kaupoista katosivat peruselintarvikkeet ihmisten hamstrattua varastoja.

Piristäydyn kuuntelemalla Chat noir chat blanc -leffan soundtrackiä joka on meidän levyhyllyssämme kunniapaikalla, naapureinaan Underground, Pulp Fiction, Reservoir Dogs, Arizona Dream...