Ipanoitten kuumelukemat ovat leikkineet vuoristorataa viimeiset pari kolme päivää ; reippaasta 40°C hourailusta suhautetaan kuumelääkkeen siivin normaaliin 37°C pintaan, ja sitten taas kavutaan ylös - kumpikin vuorollaan.

Esikko kuumeilee kiltisti ainoastaan päiväsaikaan, mutta tosikko odottaa että olemme kaikki tiiviisti höyhensaarilla ja ampaisee huippulukemiin vasta klo 1 alkaen. Jäiköhän sillä tiistaisella lääkärikäynnillä jotain pöpöjä huomaamatta ? Ja näin käy taas viikonlopun koittaessa, kuinkas muuten.

Tulee mieleen auttamatta omat kuume-enkkani ammoin ala-asteaikoina ; muistan miten torkuin olohuoneen sohvalla ja villakankainen päällys pisteli sormia kuin olisi ollut neuloja täynnä. Kaikki oli jotenkin epätodellista ja unenomaista, ja sain syödä ihan mitä halusin kunhan vain söin jotain ! Keskussairaalan (jälkeenpäin turhaksi osoittautuneissa) tutkimuksissa kohokohta oli sairaalan kirjasto, josta löytyi vino pino Neiti Etsiviä joita ei kotikunnan kirjastossa ollut, enkä olisi halunnut jättää niitä kesken.

Saimme myös tietää, että motoristiamme kolhinut kaahaaja joutuu poliisituomioistuimeen helmikuussa. Yllättävää ja samalla lohduttavaa, että jutusta tuli noinkin vakava - kun kerran toipuminenkaan ei ole ihan pikkujuttu. Ei mitenkään kostonhalusta, vaan silkasta halusta että äijä ymmärtäisi ajaa varovaisemmin ennen kuin tappaa jonkun.

Näissä syvällisissä mietteissä, hyvää viikonloppua ja parannumme pian !

   *  *   *

Désolée pour les lecteurs francophones ; dépassée par les événements j'ai ces derniers jours négligé les traductions simultanées, mais ce n'est que momentané ! Bon WE ; je me reprends la semaine prochaine...

Vous aurez quand même compris le post beaujolais d'hier (date à ne pas zapper !) et les films français cités ci-dessous - que nous nous apprêtons à regarder ce WE.