Pariisissa kadut alkavat näyttää toinen toistaan samanlaisemmilta vaatekauppoineen ja hajuvesiketjuineen : Etam, Zara, Marionnaud...

Liiketilojen vuokrat ovat nousseet niin huimasti etteivät tavalliset pienyrittäjät enää pysty kilpailemaan parhaista osoitteista. Heidän symboolikseen on noussut perinteinen lihakauppa eli boucherie, joita saa hakemalla hakea mm vanhan oopperan korttelista.

Ainoat ruokakaupatkin alkavat olla ne aina samat Monoprix, Franprix tai LeaderPrice. Muutama perinteinen sekatavarakauppa sentään elää vanhalla asiakaskunnallaan ja avaamalla iltamyöhään - ne kuuluisat arabinurkkakaupat.

On mielenkiintoista seurata miten tietyt korttelit muuttuvat persoonallisiksi muotipaikoiksi ja miten trendikäs alue hivuttautuu paikasta toiseen vuosien myötä. Bastillen rue de Lappe ympäristöineen oli aikoinaan juuri se paikka missä kaikki halusivat asua ; pikkuhiljaa tienoosta tulee turistien valtaama ja aidot pariisilaiset siirtyvät St Martin -kanavan laitaa pitkin pohjoisemmas. Kunniaan nousevat vanhat kortteliravintolat joissa punakka isäntä vaikuttaa puisen baaritiskin takana, pöydissä on punavalkoiset ruutuliinat ja kolmen ruokalajin menyy maksaa 50 frangia viineineen (tästä on aikaa !).

Satuimme asumaan juuri Canal St Martin -korttelissa ja nautimme pyöräilystä ja rullaluistelusta idyllisillä autoilta suljetuilla rantakaduilla sunnuntaisin, ja muutama rohkea trendipaikkakin avasi jo silloin viime vuosisadalla. Chez Prune -baari oli varmaankin se rajapyykki, josta kortteli lähti huimaan nousuun... ja nyt kun palaamme vanhaan kortteliin, ällistelemme mattokauppiaitten tilalle tulleita merkkiputiikkeja Agnès B, Antoine & Lili ; manga-kirjakauppoja, taidegallerioita ja muita suunnannäyttäjiä.

Niin kauan kuin maisemissa ei ole Virgin Megastorea tai HenkkaMaukkaa, kaikki on vielä hyvin...  =)

   * * *

Les rues parisiennes commencent à se ressembler de façon inquiétante : Etam, Zara, Marionnaud... et le boucher est devenu le symbole de tous les petits commerçants disparus, notamment vers Haussmann ou autres quartiers hautement banalisés. De même que les épiceries cèdent du terrain aux Monoprix, Franprix, Leader Price, etc.

Il est toutefois intéressant d'observer l'évolution d'un quartier au fil du temps. Prenons l'exemple de la rue de Lappe à la Bastille : très tendance à une époque et convoitée par tous les jeunes chebran, le coin est irrémédiablement envahi par les touristes. Les bobos remontent le long du Canal St Martin et découvrent les petits bistrots traditionnels où le patron trône derrière un comptoir en bois, les nappes aux carreaux rouges et blancs côtoient le menu à 50 francs, vin compris. Ah le bon vieux temps...

Il se trouve que nous habitions justement ce quartier, et profitions des quais fermés aux voitures le dimanche pour faire du vélo ou du roller. Même quelques avant-gardistes ouvraient dans les parages, puis l'arrivée d'une vieille connaissance du Bar des Ferrailleurs (de la rue de Lappe, tiens !) au coin de notre rue et du canal lança la tendance pour de bon sous l'appellation Chez Prune. Maintenant, quand nous y retournons, les marchands de tapis sont remplacés par Agnès B, Antoine & Lili, librairies manga, galeries d'art et autres signes de branchitude.

Tant qu'il n'y aura pas de Virgin ou de H&M, le quartier aura la vie sauve !