Samedi matin : rendez-vous Très Important avec la maîtresse de l'aîné pour faire le point sur le début de l'année scolaire. Malgré l'appellation impressionnante, nous avons passé un moment sympa en tête à tête avec la charmante instit, à papoter de l'évolution de notre petit bonhomme - installées sur les minuscules chaises de la classe.

Malgré une petite timidité, le bilinguisme ne semble pas freiner ses progrès linguistiques - la maîtresse était très intéressée de savoir ce qu'il apprend à l'école finlandaise et approuvait mes efforts pour instaurer et entretenir une double culture.

Ci-dessous le butin artistique ; j'ai mis à profit le temps d'attente dans le couloir et ai immortalisé notamment l'oeuvre collective de la classe de Jules, "Le Pommier". A noter qu'il est l'un des deux artistes de la classe à réussir des dessins de bonhomme avancés.

*pouffant de fierté*

Lauantaiaamuna minulla oli Tärkeä Tapaaminen esikoisen open kanssa. Oli syyslukukauden yhteenvedon aika, mikä kuullosti hyvin juhlalliselta. Käytännössä istuin pikkuruisella tuolilla luokkahuoneessa rupatellen leppoisasti ihanan open kanssa.

Noin pienille ei anneta arvosanoja vaan merkataan minkä taidon pikkuoppilas on jo ominut tai oppimaisillaan. Jules on luokan taitavimpia pikku-ukkojen piirtäjiä - harmi en saanut taideteosta vielä mukaan, mutta kouluvuoden lopussa tulee koko iso vihko !

Kaksikielisyys ei näytä haittaavan verbaalista kehitystä, vaikka sillä kaikki pelottelivatkin. Ope on päinvastoin innostunut kuulemaan mitä Suomi-koulussa tehdään, ja aikoo opettaa luokalle italiaisen laulun jälkeen englantilaisen lorun.

Yllä kuvia käytävältä missä vuoroani odotellessa pistin vaklailuksi, vaksin epäluuloisen katseen saattelemana. Omenapuu on Julesin luokan kollektiivinen taideteos - sopii hienosti meidän taloon !