Un WE fort mouvementé ; avec deux invitations à déjeuner en deux jours, les garçons étaient trop survoltés pour faire l'ombre d'une sieste, sauf un mini somme en voiture au retour.

Trop contents de rendre visite à des amis, de contempler la vue d'un neuvième étage avec des voitures toutes petites en bas, des canapés avec plein de coussins à réaménager... quel bonheur !

        *   *   *

Tulimme takaisin sunnuntailounaalta juuri ajoissa illalliselle ; eilinen lounaskyläily venähti sekin iltaan asti ja kotiuduimme vasta seitsemän pintaan...

Pojat eivät nukkuneet kumpanakaan päivänä päikkäreitä lainkaan, mitä nyt torkkuivat autossa - eivät kovin kauaa koska ruuhkista ei ihme kyllä ollut tietoakaan. Ehkä pariisilaiset pysyivät kotonaan kun aamupäivällä tihutti lunta. Brrr.

Nyt kun olen saanut kyläilijät syötettyä ja sänkyyn, on rauha maassa ja sain ongittua kuvat muistikortilta.

Vasemmalla poikien sohvahepuli (yliväsymyksellä sormensa pelissä ?!) ja oikealla näkymä parvekepippaloista naapuritornitalot taustalla. Pojista oli hurjan jännää katsella alas yhdeksännestä kerroksesta ja ihastella pikkuruisia autoja alhaalla - eksoottista vaihtelua meidän kotipihastamme.