A l'abandon / Hylätty [Valokuvatorstai]
26.10.2006
Lapsuuteni piilopettipaikka numero yksi
Vanha kivinen navetta, jonka katto on nyt romahdusvaarassa. Tämä oli paras piilopaikka koloineen, ja oiva näyttämö viisikko-leikeille.
Pligatsut eivät pääse vuorollaan hiipimään sisälle salaperäisen hämärään talliin jossa Vaarin nuoruudessa hänen hevosensa oli asustanut, eivät hivuttautumaan sillan alla olevaan salaiseen koloon, tai edes kirmaamaan taianomaisella sillalla joka vei kattotasolle.
Un site parfait pour cache-cache... à l'abandon
Une vieille étable où enfant, j'adorais jouer au cache-cache et plus tard au Club des Cinq avec mes camarades.
Les Pligaa ne pourront jamais se faufiler dans les recoins secrets de ce bâtisse magique, inspecter le boxe où se trouvait le cheval du grand-père Vaari dans sa jeunesse, grimper sur le pont pour accéder en haut...
Ovatko sinun lapsuutesi leikkipaikat mielikuvissa isompia paikkoja kuin reaalitodellisuudessa? Itse olen käynyt lapsuuteni leikkipaikoilla ja todennut, että ne ovat paljon pienempiä kuin kuvittelin.
Rédigé par : Kirsi | 27.10.2006 à 09:01
Tuo on totta, mitä Kirsti tuossa yllä kirjoittaa. Lapsuuden hukean korkeat kalliot, pulkkamäet, ovat kutistuneet vuosien mittaan.
Tunnelmallinen kuva!
Rédigé par : SusuPetal | 27.10.2006 à 09:27
Ihana palata välillä ajatuksissaankin lapsuuden maisemiin. Itse myös mietin välillä sitä miten pihamme rinne tuntui lapsena isolta liukumäeltä. Sittemmin kävellessäni noilla lapsuuden kotimaisemilla huomaan, ettei se rinne mikään suuri ollutkaan. Hieman hurjan oloiselta välillä tuntuu nuo leikit...
Rédigé par : Tarjuska | 27.10.2006 à 10:27