Keväinen kalenterimme on tupaten täynnä tapahtumia : esikoisen 5v-synttärit, omani, hyvän kaverin Pifoun pyöreät kemut ja kuopuksen tulevat kolmevuotispäivät.

Kuten otsikon leffaviittauksesta voi arvata, kaiken juhlahumun keskellä surullinen uutinen pysähdytti karusti : ystävän hautajaiset ovat rankat, varsinkin kun pienet lapset jäävät yksin äitinsä kanssa. Legendaarisen Père Lachaise -hautausmaan tunnelma puhutteli kahta enemmän, ja krematorion muistotilaisuus oli riipivän koskettava.

Mitä merkitystä on vaaleilla tai muulla maallisella, kun ystävä menee pois ? Joskus tekee hyvää pistää asiat tärkeysjärjestykseen ja miettiä mikä on todella tärkeää. Täytyy oppia elämään tässä hetkessä ja nauttia pienistä asioista. Carpe diem.

Au revoir Slim.

Photos : ©Antti 2001

Notre agenda du printemps regorge d'événements : les 5 ans du grand, mon anniv, celui de notre pote Pifou et les 3 ans du petit à venir en mai.

Comme le titre le laisse deviner, comme dans le film au milieu de toutes les festivités nous fûmes brutalement ramenés à la dure réalité. Enterrer un ami est très dur, surtout quand de petits restent seuls avec leur mère. L'ambiance du légendaire cimetière Père Lachaise ainsi que les textes et les musiques reflétant les choix de notre ami rendaient l'atmosphère d'autant plus émouvant.

Quelle importance ont les élections et tout le reste quand un ami disparaît ? Des fois il faut revoir ses priorités et profiter du moment présent, avec ses petits bonheurs. Carpe diem.

Au revoir Slim.