Kyllä mua on kanssa kuulusteltu ennen kokeita ja tiedossa olleita pistokkaita. Muistan, kun äitini teki kokeisiin kuulustelusta oikein taidetta ja jouduin edestakaisin jankkaamaan Ruotsin 10 suurinta jokea ja järveä ollessamme poimimassa puolukoita. Ja sama meno jatkui ihan lukioon asti. Ainakin kielten kokeisiin sanastoja kuulusteltiin ja valitettavasti myös ranskan verbien taivutuksia *huoh*!

olen kanssasi samaa mieltä. Kyllä koulunhoito on itsenäistä.

Vanhempani kieltäytyivät kysymästä läksyjä - päinvastoin, isäni vei elokuviin, kun mulla oli kokeet. No, hoidni kouluni kiitettävästi ja opinnot myös. Jos yritin saada jonkun kyselemään, kysymys oli "montas kyttyrää on kamelilla"? Teimme sen sijaan ystäviemme kanssa karttakokeita ym. ennen kokeita, eli piirsimme voipaperille kartan jne. Pidin kovasti koulusta.. Ja terveiset Ranskan maalta, musta nää harrastaa älytöntä ulkolukua..

Jouks!
Riippuupi varmaan täysin perheestä, mutta kuulinpa juuri, että lukiolaispoika sai vielä isiltä apua läksyissä. Meitsillä ei ekaluokan jälkeen tainnut kukaan tarkistaa, mutta ukki taisi auttaa joskus matikassa. Se kun ei ollut mikään suosikkiaine...

Uuuh.... Parisii-kuume pahenee, vaikka kuinka olen yrittänyt lukea myös muista vaihtoehdoista ja hokea järkeä päähäni: mitä JÄRKEÄ on lähteä talvella vain hiukan lämpimämpään, jos voisi mennä TOSI lämpimään. Tiiätkö muuten, pääseekö Notre Dameen tutustumaan ympäri vuoden?

Ah, du moins un qui me lit en français ! La traduction arrive donc. Avec commentaires si j'ai le courage, j'ai le grand qui pleure à côté de moi avec une otite carabinée, pas brillant. Ses tympans, je veux dire, selon le SOS Médecins c'était même très très rouge. Aïe

No taisin sitten olla poikkeustapaus. Sinä vuonna kun olin priimus oli ollut pitkään kipeänä ja lukenut kotona ; mitähän tuostakin voisi päätellä... Itse kyllä haluan lasteni olevan omatoimisia ja oppivan itselleen sopivan opiskelumetodin ; sitä ei voi opettaa vaan kantapään kautta koetettava.

Ja Tiinalle tiedoksi että Notre Dame on kyllä auki koko vuoden ; kaupungin suosituimpia kohteita ! Vaikka oli julkisivuremonttikin, se ei estänyt sisäänpääsyä. Viralliset sivut on http://www.cathedraledeparis.com ja englanniksikin, tietoa aukioloajoista jne.

http://www.intereduc.net/vitruve/lesarchives/devoir56.html

Anteeksi, tuli tuo linkki kaksi kertaa... Mutta siis tuo teksti on ihan selkeä: kotiläksyjä EI saa antaa. Viimeksi ministeri on asiasta muistuttanut vuonna 1996. Mutta kuten tuo alateksti selittää, selkeästä kiellosta huolimatta 70 % opettajista edelleenkin antaa kotiläksyjä. Mutta jos se kovasti ärsyttää, niin kyllähän tuon tekstin voi tulostaa ja viedä opettajalle kauniisti hymyillen!!! ;-) ...tai vaihtoehtoisesti nyrkkiä pöytään lyöden (toimii ehkä Ranskassa pahemmin) ja inspecteur d'académien tarkastuksella uhkaillen...

Jaa-a. Yritin omana kouluaikanani pakottaa vanhemmat kyselemään ennen kokeita jotain, mutta ainut joka suostu kyselemään jotain (lähinnä kielten sanoja) oli pikkuveli (joka ei tietenkään osannut ääntää niitä sanoja ja saimme aikaiseksi älyttömiä riitoja).
Jotenkin näin opena on sellainen mutu-tuntuma, että moni vanhempi (yläkoulu- ja lukioikäisen vanhempi) kokee, ettei osaa auttaa vaikka haluaisikin. Tai etteivät nuoret huoli apua.

Vastaukseni ei edusta suomalaista systeemiä yleisesti, vaan kertoo, miten hommiin puuttuminen meillä on sujunut.

Olen tehnyt läksyasioita lasten kanssa vaihtelevasti. Kaikkien kanssa olen ideoinut ja ohjannut isompia projektitöitä (biologiaan, maantietoon, historiaan) tai äidinkielen kirjaesityksiä. Jokaiselle olen neuvonut raporttien tekstinkäsittelyyn, kuvien lisäilyyn yms. liittyviä juttuja. Kaksi vanhinta menivät tietokonetaidoissaan ohitseni jo vuosia sitten ja on vain ajan kysymys, koska Spögetkin ovat minua näppärämpiä.

Spögejen kanssa olemme myös laskeneet yhdessä ennen matematiikan kokeita ja viime syksynä isoveljensä laski kanssaan sähköopin tehtäviä.

Pelkästään koulusta selviytymiseen apuani ei olisi tarvittu. Uskon kuitenkin, että minulla oli annettavaksi sellaista yleistä opiskelutaitoihin ja ongelmanratkaisuun liittyvää osaamista, jolla lapsillani on käyttöä muussa opiskelussaan ja elämässään. Siksi minusta tuntui hyvltä harjaannuttaa heitä noihin työtapoihin sitä mukaan, kun koulutehtävät tarjosivat harjoitteluun mahdollisuden.

Spögejen kohdalla syynä "kotikouluun" oli myös se, että tavallisella opettajalla, tavallisessa jättiluokassa ei olisi ollut aikaa ja mahdollisuutta ottaa huomioon heidän erilaista oppimistapaansa.

Ajoittainen koulupuuhiin osallistumiseni ei ole muuttanut vastuukuviota: vastuun läksyistään kaikki neljä poikaani ovat kantaneet ihan itse.

Välillä minua on harmittanut, kun opettamista on pitänyt jatkaa kotona, kun alla on kahdeksan tuntia opettamista toisaalla. Mutta sitten olen miettinyt, etten halua kasvattaa kengättömiä suutarinlapsia. Kun kerran osaan, niin tuen.

PS Pelkkiä mekaanisia läksyä läkyn vuoksi -juttuja en kestä ollenkaan. Jos sellaisia olisi teetetty lapsillani, olisin älähtänyt sen sijaan että olisin vahtinut, että kaikki näennäiset näpertelyt tulee hoidettua! (ja älähdinkin siinä vaiheessa, kun PAlta meni ekaluokkalaisena pari tuntia äheltää sivutolkulla numeroita ja kirjaimia. Loppua kohti jälki kaiken lisäksi huononi, niin että mitä järkeä siinä touhussa oli! Opettajan vastaus oli, että lapsikin on luonnostaan laiska ja pitää siksi opettaa tekemän työtä. Minä vastustin turhan työn teettämistä silloin ja vastustan edelleen).

Jopa täällä virittyi innokas keskustelu ; ihanaa saada kommentteja eri tahoilta ja tavoista.

Kiitos Jertta tuosta circulaire-"kiertokirjeestä", miten se sitten kääntyykin suomeksi. Sellainen siis on oikeasti olemassa, käytännöstä huolimatta. Ties vaikka tulisikin käyttöön ; mies on jo ehtinyt korjailemaan punakynällä yhtä open viestiä jossa oli virheitä melkein joka rivillä - aika pöyristyttävää.

SÄ on taas oikealla asialla ; jälkikasvun oppimista voi rikastuttaa neuvomalla tuollaisia bonus-juttuja, ja siten innostaa lapsia oppimaan koska huomaavat pätevänsä jossain ja tekevänsä kivoja juttuja, ehkä paremmin esitettyinä kuin muut jne.

No meillä on vielä reilu vuosi "armonaikaa" ennen kuin esikoinen menee "oikeaan kouluun" eli primaireen (CP). Tosin vielä tänä iltanakin kyseli että meneekö kesäloman jälkeen à la grande école, "isoon kouluun" !

Moi Jeppe,

Vahvistat pelkoni siitä että tuo on tosi yleinen käytäntö.

Ja kuten Laura jo yllä manaili, täällä tuo ulkoluku on yhä suosiossa, vaikka tuntuukin aivan toissavuosisadan metodilta. En usko sen harjoittavan sen kummemmin muistia ; parempiakin keinoja luulisi olevan.*

Noh, opeteltiinhan mekin kaikki Suomen vesistöt ja joet ja lutakot yhtä tärkeinä kuin kertotaulut !

Française ayant vécu à l'étranger toute ma vie, je vais essayer de donner mon avis.

Oui en France, nous avions pas mal de devoirs. Est-ce que mes parents m'aidaient avec mes devoirs. Moi non. J'y arrivais toute seule. Ma mère regardait ce que j'avais à faire, me demandait si ça allait et je me mettais au travail. Mais j'adorais l'école et je me débrouillais super bien donc pas besoin d'aide. Ca a d'ailleurs toujours été comme ça!

Mon frêre était différent. Il n'aimait pas l'école, les devoirs ça le barbait, donc ma mère était constamment derrière lui! Toujours d'ailleurs, jusqu'à ce qu'il parte à l'université!

J'habite aux Pays-Bas et ici il n'y a pas de devoirs pour les premières années de primaire. Je crois que seulement à partir du CE2, les devoirs commencent et encore ce n'est pas beaucoup! Ca choque les Hollandais que des tout petits aient des devoirs.... Mes 2 garçons ont sans doute de la chance d'habiter ici!!! :-)

Voilà mes petits commentaires!

"Saksassa äidit eivät uskalla tehdä kokopäivätöitä, että lapset eivät jäisi jälkeen."
Olisikohan puolipäivätyöhön ja kotonaolemiseen muita(kin) syitä?
Tai siis, tiedän että on. Täällä Hollannissakin naiset ovat hyvin yleisesti puolipäivätöissä (tai osaviikkotöissä) - eikä johdu paikallisen koululaitoksen läksyistä....
TUnnetko sinä hyivnkin saksalaista koulujärjestelmää? Minusta tuo "koulu on leikkimistä varten" ei kuullosta ollenkaan sille, mitä minulle Saksassa asuvat ihmiset ovat kertoneet.

oui c'est très français cette histoire de devoirs je crois !
tu voulais dire que les parents s'en mêlent et non pas s'emmêlent non ;)))
ma mère n'avait pas le temps de nous aider, donc on se débrouillait seuls... et je ferai pareil pour mes enfants, c'est tellement galère cet épisode dans la plupart des familles !

Poikani käy englannin kielistä koulua Suomessa ja vanhempien on aina oletettu auttavan läksyissä, edelleen yläasteellakin. Olen itse käynyt kansa- ja oppikoulun ja silloin koulu oli lapsen oma asia. Ja läksyjä engl. kiel. koulusta on tullut aina ja paljon.