Tui pyysi lastenkulttuurijuttua Nonoon ranskalaisvinkkelistä, ja innolla tartuin haasteeseen... mutta havahduin kysymykseen mitä ylipäätään tiedän ranskalaisesta lastenkulttuurista ? Alkuperäinen juttu kommentteineen Nonossa !
Poikiemme (3v ja 5v) suursuosikkeja ovat aikamme supertuotannot Ihmeperhe, Autot ja Shrek, sekä tietenkin voittamattomat Batman, Superman, Spiderman sekä ikinuori Zorro. Näitä viliseekin ympäri taloa, lelulaatikosta naamiaisasuihin ja astiakaapista kirjahyllyyn asti. Voin ylpeänä mainita poikien myös rakastavan omia suosikkejani, Aardman-studioitten iki-ihania muovailuvahaluomuksia
Wallace & Gromit.
Mutta mitä paikallisia sankareita meillä palvotaan ? "Kidult"-kulttuurin nostalgiannälkäisiä nuoria aikuisia kiehtoo täällä oudonnäköinen oranssi otus
Casimir ; tämä muumien kaukainen sukulainen oli lastenohjelman juontajahahmo ja seikkaili piirroselokuvien ja lastensarjojen välillä. Tunnarista on tehty teknoversiokin joka muutama vuosi sitten soi peräti klubeissakin... Meilläkin on dvd hahmosta, mutta se ei juuri naperoita innosta.
Kansainvälisten kotimaassakin tunnettujen hahmojen lisäksi ranskankielistä kulttuuria edustavat kanadalainen pallopää
Tchoupi. Viiden minuutin videopätkien teemat uppoavat mainiosti : ensimmäinen koulupäivä, perheeseen tulee uusi vauva, piknik-retki jne, mutta otus käy vanhempien hermoille kimittävällä puhetyylillään ja raivostuttavalla tunnarillaan.
Suomessa tuikituntematon Enid Blytonin Oui Oui (
Noddy alias Lelumaan Niksu) on akuankkamaisine autoineen ja überkiltteine kavereineen myös pop. Kuopuksen vapaassa käännöksessä hahmo saa nimekseen Juju, jota kaikki luulevat viralliseksi suomalaiseksi käännökseksi. Sarjan pahikset ovat ranskaksi "lutins", jonkinlaisia tonttulakki päässä hipsiviä voroja ja pitkään meillä vallitsi hienoinen sekaannus ja joulutonttuja luultiin ilkeiksi !
"Äidin kielen" pönkittämiseksi tuputan pojille mahdollisimman paljon kotimaisia tuotoksia tai ainakin suomenkielisiä. Fröbelin palikoitten rokkaava meno puree muutenkin paljon musiikkia kuunteleviin naperoihin ; Titi-Nallen tekotekno ja pakkopirteys sitäkin vähemmän. Muumit tuntuvat hirvittävän surumielisiltä ja pelottavatkin miehenalkuja, vaikka silmääräpäyttämättä katsovat Ihmeperheen ja muita hurjuuksia.
Kotimaisen kulttuurin upotus alkoi kummallakin lapsella jo vauvana, iltaloruina Hanhiemon lipasta ja muita oman lapsuuteni rakkaita kirjoja. Viimeisin kotimaan loman löytö oli Richard Scarryn reimastuttavien hahmojen asuttama Meidän koulu -albumi, jossa Hessu Kissala ja Mato Matala kavereineen puuhastelevat koulun tiimoilla. Super-ajankohtaista juuri nyt koulujen alkaessa !
Mutta jatkan tarpomista tervaisessa kieliviidakossa suomalaisella sisulla - ja yritän luoda positiivisia konnotaatioita kotimaahan esim Fröbelin palikoita kuunnellessa syödään salmiakkia ja muuta alhaista !

Une co-bloggeuse finlandaise m'a demandé de participer à nouveau au blog culturel Nono (fi), et cette fois-ci ma contribution porte sur la culture d'enfants d'une famille franco-finlandaise. (Mon post paru dans Nono ici.)
Ce défi me permit de réfléchir à la culture qu'on inculque aux pligatsouilles - et à quel point elle est influencée par la globalisation comme tout le reste.
Nos garçons (3 et 5 ans) adorent les superproductions de nos jours, à l'instar de Cars, Indestructibles, Shrek et bien entendu les invincibles Batman, Superman, Spiderman ainsi que l'éternel Zorro. On retrouve les mêmes héros un peu partout à la maison, de la caisse de jouets jusqu'au placards allant de t-shirts aux déguisements, sans oublier la bibliothèque. Et je suis très fière de voir que les garçons se délectent également des perles des studios Aardman, Wallace & Gromit.
Mais quid les héros "locaux" ? La génération "kidult" est attirée dans sa soif de nostalgie par les produits de leur jeunesse tels que
Casimir et les génériques de leurs séries préférées ont même connu la gloire sur les pistes de danse en version techno il y a quelques années.
Parmi les préférés des nôtres figure également
Tchoupi avec sa tête ronde et sa voix aigue, une lichette trop moralisateur. Les sujets des épisodes font pourtant mouche : la rentrée, un bébé arrive à la maison, pique-nique...
Parfaitement inconnu en Finlande,
Oui Oui remporte un succès garanti avec sa voiture digne de Donald Duck et ses (trop) gentils camarades. Le cadet a rebaptisé le personnage Youyou, et tout notre entourage croit qu'il s'agit de la traduction finlandaise - or en réalité il s'appelle "Lelumaan Niksu" ! Par ailleurs, pendant longtemps une confusion sur la nature des lutins régna chez nous, les enfants croyant que les assistants de Père Noël étaient des voleurs à l'instar de ceux dans la série...
En bonne Finlandaise, je fais de mon mieux pour baigner mes enfants dans une culture finlandaise ou du moins traduit en finnois. Le groupe de rock pour enfants
Fröbelin Palikat est fort populaire même parmi les mamans - les comptines sur un fond de reprises rock sont excellentes, avec mimiques et chorégraphies à se rouler par terre.
Dans un autre registre, la mélancolie nordique est à son comble dans les histoires de
Moomin (Muumi en finnois), une étrange créature blanche aux allures d'un hippopotame qui aime à philosopher sur la solitude, sur les états d'âme d'un monstre et la tristesse de l'existence en général. De quoi effrayer nos joyeux amateurs de Spiderman !

Voi kuule, kyllähän Suomessa Nikus tunnetaan! Meillä ainakin pojat on katsoneet telkusta Niksu-sarjaa, ja onpa meillä pari kirjaakin, joissa Niksu seikkailee. Kovasti oli suosiossa ainakin tässä vielä vuosi-pari sitten meillä, nyt on kuopuskin tainnut jo kasvaa Niksu-ajan ohi...
Rédigé par : Kaarina | 10.09.2007 à 23:41
Ah je vois que nos garçons ont les mêmes gouts!!! J'ai les mêmes à la maison avec Oui Oui (Noddy en néerlandais!), Superman (super pyjama chez H&M by the way de Superman!!!), Spiderman, batman! Max est aussi obsédé de Star Wars (c'est la faute de son père)! Et Thomas le train pour Jean....
Et puis les héros néerlandais, Nijntje (Miffy), Jip et Janneke, Pluk etc.... Mais je leur passe aussi Casimir.... je cherche Goldorak et Albator... mes préféres quand j'étais petite!
Bisous!
Virginie
Rédigé par : Virginie | 11.09.2007 à 12:04
Kaarina ; kiva jos teilläkin tunnetaan "Juju", itse en ollut kuin Viisikkoja lukenut ja katsellut.
Et Ginie, hihii, nous aussi on a les pyjamas superhéros - j'essaie de limiter les tenues à la nuit car les coloris ne sont pas trop à mon goût... A quand un comparatif des héros hollandais ?!
Rédigé par : Maurelita Pligaa | 11.09.2007 à 13:07
Mummolassa oli Niksu-kirja. En kuollaksenikaan muista mistä tarina kertoi, mutta se oli minusta valtavan surullinen ja/tai pelottava. Jotain inhottavaa siinä kävi, ehkä niksua kiusattiin tai vastaavaa. Vieläkin tyyppi aiheuttaa epämiellyttävän olon. Ehkä pitäisi mennä mummolaan, etsiä kirja ja purkaa traumat :)
Rédigé par : ilona | 12.09.2007 à 14:37
Meillä poikia pelottaa Muumit, kamalan surumielistä ! Jäärouva, mörkö, Nuuskamuikkunen depiksineen... huhhuh. Mies joka ei ymmärtänyt mitään ihmetteli miten synkkää juttua näytin lapsille. Itse en koskaan ollutkaan muumi-fani, tuskin tunsin koko konseptia.
Rédigé par : Maurelita Pligaa | 12.09.2007 à 18:12
Minä en henk.koht. ole koskaan tykännyt muumeista. Kai ne sitten ovat liian surumielisiä tai jotain.
Miinulla on paljon aikaa ajatella turhiakin asioita töissä, ja tänään mietin juuri, että ainakin kaksi kaikkien lasten sankaria, aikamme legendaa, on jäänyt pois: Petit Ours Brun ( http://www.youtube.com/watch?v=r5XHF8FNRT4 )
ja Martine (http://jeunesse.casterman.com/collection/castmart/?open=1 )
Varsinkin Ruskean Pikkukarhun seikkailut ovat vallan hellyttäviä, mutta videot ajavat aikuisen nopeasti hulluksi: Tunnusmusiikki tulee aina kahden jakson välein, ja yksi jakso kestää kolmisen minuuttia. Kyllä, osaan tunnuslaulun vieläkin ulkoa...
Rédigé par : Stazzy | 12.09.2007 à 20:35
Tykkään muumeista, olen lukenut kaikki muumikirjatkin ja kyllä meillä lapsetkin tykkää. En minä niitä niin surumielisinä pidä, välillähän siellä mennään, niin että pontikkapannu keikkuu...ja muutenkin juhlitaan syystä ja toisesta.
Panin sitten muuta kommenttia tuonne NONO-puolelle, kiitos vinkistä.
Rédigé par : SARI | 13.09.2007 à 09:53
Meillä ei (onneksi) harrasteta Petit ours brun -nallea muuten kuin yhden lokerolautasen verran ! Martinea luetaan serkkutyttöjen luona - itse yritän lukea vain suomeksi.
Kipitän heti Nonoon... =)
Rédigé par : Maurelita Pligaa | 13.09.2007 à 20:04