A la vôtre / Mitäs saisi olla ?!
Twin Peaks rocks, Dale Cooper rolls

iPod Touch >< Nokia 5200

Täällä toitotetaan suurella äänellä seuraavaa omppu-uutuutta iPod Touchia, luvassa jopa ennen kuun loppua hurjimpien huhujen mukaan.

"Kirsikkana kakun päällä" (cerise sur le gâteau) mainostetaan Ringtone Maker -jippoa, jolla saa nikkaroitua ikioman soittoäänen mistä vaan biisistä tai ostaa ne iTunes-puljusta. Hinnaksi tulee 0,99$ kun taas vanha kunnon Nokia 5200 sallii minkä tahansa muistikortilla majailevan biisin käytön soittoäänenä !

Olinkin jo aiemmin ihmetellyt miksei miehen tappovehje Palm Treo 680 tee moista, vaikka sillä pitäisi voida tehdä vaikka mitä...

Nokia on sittenkin pop - vai onko ? Miksi ainoan kansainvälisesti tunnetun merkkimme suosio perustuu faktaan ettei ihmisten enää tarvitse tavata toisiaan ?!


                   


Quelle pub pour la dernière pomme en date iPod Touch - promis d'ici la fin du mois selon les rumeurs les plus folles... Comme "sucre au fond" selon l'expression consacrée finlandaise (sokerina pohjalla) on cite le Ringtone Maker. Ce gadget permet de fabriquer sa propre sonnerie à partir d'une chanson ou de l'acheter sur le site monopole de la marque, pour le modique somme de 0,99$ alors que mon bon vieux Nokia 5200 accepte n'importe quel mp3 sous la main et gratuitement.

Je m'étais déjà étonnée que le merveilleux biniou de mon homme Palm Treo 680 n'en fasse pas autant. Finalement, Nokia reste un pur produit. Vive la Finlande !

Mais ironie du sort, le succès de la seule marque mondialement connue du pays repose sur le principe que les gens n'aient plus besoin de se rencontrer. Rock'n'roll ça ? Bâh.

Commentaires

Flux Vous pouvez suivre cette conversation en vous abonnant au flux des commentaires de cette note.

Kukas nyt toisia haluais tavata, kun kontaktit voi hoitaa kotisohvalla kätevästi luuriin lörpöttelemällä :P. Mutta niille, jotka eivät kotoaan kovin usein pääse ihmisten ilmoille, on lörpöttelyluuri pelkästään siunaus!!!!

Minusta ei ole tullut sinut kännykän kanssa. Sain ensimmäisen "turvapuhelimeksi" kun asuimme Ranskassa ja odotin esikoistani -99.
Soitin sillä varmaan yhteensä alle 10 kertaa, vain miehelleni. Oli suuria vaikeuksia edes muistaa pitää sitä mukana, vaikka sen idea oli juuri se että soitan jos iso maha alkaa pienentyä yhtäkkiä ja olen jossakin tiesmissä.
Sen jälkeen mulla on ollut koko ajan kännykkä mutten käytä siitä juuri koskaan. Tietysti se vaikuttaa että kaikki tärkeimmät ihmiset miestäni lukuun ottamatta ovat SUomessa, enkä sinne viitsi kännyllä pirautella. Vasta pari vuotta sitten lähetin ekan tekstiviestini enkä edelleenkään niitä paljon käytä. Puhelin ylipäätään ei ole minun vehkeeni vaikka paljon muuten puhunkin. Ellei minulla ole naama-naama -kontaktia olen mieluummin puhumatta tai puhun hyvin lyhyesti.
Aina kun lomailen Suomessa huomaan "erilaisuuteni" tässä puhelinasiassa. Ihmiset valittavat kun puhelimeni ei ole mukana/päällä tai en osaa käyttää sitä tai en vaan viitsi vastata.

Sony Ericsson on nimenomaan pop. Tai påp. Siis nimenomaan jos haluaa tehdä muutakin kuin puhua - ja vapaasti muistikortilta tongittavien musiikkominaisuuksien lisäksi myös edes välttävän musiikkisoittimen käyttöliittymän.

Hih, oikeasti mä en juuri kännyllä puhu. Otan kuvia moblogiin, kuuntelen musaa, tekstaroin... mutta liittymiä en hanki, lataan kaiken mikro-SD:lle kun jaksan ja muistan.

Saanen olla hieman eri mieltä tästä, ettei ihmisten tarvitse enää tavata toisiaan. Mielestäni erilaiset mobiiliviestinnän laitteet ovat ihmisten välistä vuorovaikutusta laajentavia välineitä ei niinkään rajoittavia tekijöitä. Ei aitoa face to face kontaktia voi mielestäni täysin korvata millään laitteella.

Toki riippuu varmasti paljon yksilön tottumuksista jyrääkö teknologia vai face to face. Toivon ja uskon kuitenkin, ettei Nokian "Connecting people"-sloganin takana ole etäännyttää ihmisiä toisistaan :).

L'utilisation des commentaires est désactivée pour cette note.